Seuraavat viikot menivät rauhallisesti, mutta hyvä meinki oli selvästi tyyntä myrskyn edellä, sillä mahtavasti mennyt kesäkuu kärjistyi juhannuksena, kun olimme viettämässä juhannusta Rasmusten kanssa Kaivarissa. Seuraamme oli pikku hiljaa liittynyt muitakin kavereitamme mukaan lukien Jimi ja Jori. Emme olleet nähneet Jorin kanssa kevätjuhlien jälkeen, joten poika tuli suoraan luokseni tervehtimään. Yritin piilotella vasenta kättäni parhaani mukaan, mutta jossain vaiheessa olin selvästi unohtanut koko käden sillä yhtäkkiä Jori tuhahti ja sanoi.
”Että silleen sitten Ylönen on menny tekee.”
En ehtinyt reagoimaan Jorin sanoihin mitenkään, kun poika ravasi Laurin luokse nyrkit ojossa. Nopeasti Aki oli kaveriaan puolustamassa, mutta se ei järin paljoa auttanut, kun Jori oli selvästi raivoissaan. Yritin puuttua poikien tappeluun, joka selvästi oli kaksi vastaan yksi, mutta Lauri ja Jori sanoivat samaan aikaan.
”Älä sä Iitu tuu tähän nyt. Meil on selvästi vähän selvitettävää.”
Hymähdin ja katselin ympärilleni etsien jotain sopivaa, jolla erottaa pojat toisistaan. Huomasin parin kymmenen metrin päässä kaksi hieman isompaa jätkää, jotka keskustelivat joidenkin kanssa ja sain idean. Juoksin jätkien luokse ja kysyin mahdollisimman kiltisti.
”Olisittekste tosi kilttei ja tulisitte auttamaan mua? Ku mun tarttis saada yks jätkä mun poikaystävän kimpusta pois. Olisittekste nii kiltte? Pliiis?”
Jätkät vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät tullen perässäni Laurin, Akin ja Jorin luokse.

Ihmettelin hieman, ettei kukaan yrittänyt erottaa poikia toisistaan vaan kaikki katsoivat tappelua sivusta. Kuitenkin pyytämäni jätkät erottivat pojat toisistaan ja poikien rauhoituttua sanoin jätkille.
”Kiitti tosi paljon.”
Jätkät nyökkäsivät ja lähtivät takaisin sinne, mistä olin heidät hakenut. Tämän jälkeen huokaisin raskaasti ja katsoin edessäni olevaa kolmikkoa ankarasti ja kysyin.
”Te kai muistatte mitä mieltä mä oon tein tappelemisesta?”
Aki irvisti ja sanoi.
”Mut mä vaa autoin Laurii.”
Huokaisin ja sanoin.
”Mä tarkotinkin tässä enemmän Jorii...”
Pidin lyhyen tauon, kun katsoin tuimasti Joria jatkaen sitten.
”Mä en voi sietää tappelemista. Varsinkaan jos syy oon mä tai että Lauri tai Aki on toinen osapuoli. Ja tiiäkkö, että mä voisin jopa mennä niin pitkälle täs, ett saan sut lopettamaan ton tappelemisen Laurin kanssa, nii että mä hakkaan sut sairaalakuntoon tai jos mä en, nii Jape. Ehkä luultavasti se menis eka nii, ett mä hakkaisin nii paljo ku voimat sallii ja sit vähä myöhemmi Jape ja sit...”
Eriskummallisen ajatukseni keskeytti Jori, joka sanoi huokaisten.
”Rauha. Okei? Mä jätän teiät rauhaan ainaki hetkeks.”
Virnistin ja kysyin.
”Sopiiks ett ainakin syksyyn asti?”
Räpytin silmiäni pienesti ja näin Akin ja Laurin virnistelevän Jorin takana. Jori mietti hetken, kunnes nyökkäsi ja lähti kävelemään jonnekin. Tämän ollessa pois kuuloetäisyydeltä repesimme kolmestaan nauramaan ja Lauri sanoi.
”Sepä kiva. Ei oo enää harmii tostakaa tyypistä. Se ei saa tietää, että sä oot eri ajasta ja sit se unohtaa sut, ku sä lähet.”
Nyökkäsin ja jatkoimme illan viettoa.

Seuraavat päivät kuluivat nopeasti hyvässä seurassa ja kuu vaihtui heinäkuuhun. Ensimmäisenä päivänä sain puhelun Paulilta.
”Mä saan tän kipsin tänään pois. On sen verran hyvin parantunu.”
Onnittelin asiasta ja juttelimme vielä hetken.

Kuun ensimmäisellä viikolla Joanna tuli huoneeseeni sanoen.
”Mä en tiiä onko Jimi sanonu mitään, mut meil on ollu perheen kans tapan lähtee vajaan viikon mittaselle reissulle. Ja me ajateltiin Jounin kanssa, että sä saisit ottaa halutessas Laurin ja vaikka Akinki mukaan. Ku yleensä meil on ollu ain mukan pari Jimin kaverii, nii jos vaan haluut ja pojille sopis, ett ne tulis mukaan.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Millon me lähettäis?”
Joanna vastasi hymyillen.
”Täs ens viikon maanantaina, ett sä ehtisit olee viel reissun jälkeen täälläkin vielä hetken.”
Nyökkäsin ja sanoin innoissani.
”No mä soitan pojille heti.”
Joanna naurahti ja lähti huoneesta jättäen mut soittamaan Laurille ja Akille. Ilokseni kummallekin sopi ja vain puoltatuntia myöhemmin ilmoitin Joannalle.
”Kummallekin sopii.”
Joanna naurahti ja sanoi.
”No hyvä. Mut mä jätän sut haaveilemaan.”
Joanna oli lähdössä, mutta keskeytin hänen menon kysyen.
”Hei muuten. Mihin me ollaan tarkalleen menossa?”
Joanna pysähtyi ja vastasi naurahtaen.
”Ei me olla ihan varmoja. Ajateltiin täs, jos mentäis Porin ja Vaasan kautta niin pitkälle, ku viikos ehtii menemään ja tulemaan takasin.”
Suuni loksahti auki, kunnes nyökkäsin ja Joanna lähti huoneestani.

Seuraavat päivät menivät lennossa ja aikaisin maanantai aamulla hieman ennen, kun lähdimme matkaan kysyin Jounilta.
”Mitä kautta me mennään?”
Mies vastasi heti hymyillen.
”Aateltiin Joannan kans, ett mentäis Porin kautta.”
Aloin hyppimään innoissani ja kysyin.
”Äääää. Voidaanks me pysätä Harjavallas? Pliiiis.”
Hieman kauempana olevat Lauri ja Aki tulivat luoksemme ja Aki kysyi Jounilta.
”Miks Iitu hyppii iha innoissaa tos?”
Jouni naurahti ja vastasi ensin mulle.
”Joo tietty. Sähän kyllä tiiät aikamatkailun säännöt.”
Ja pojille hän vastasi tämän jälkeen.
”Mä kerroin vaan sille, että me mennään Porin kautta. Ja näköjään nyt pysähdytäänki vielä Harjavallas.”
Pojat nyökkäsivät ja tämän jälkeen ahtauduimme autoon, joka oli lainattu eräältä Joannan tuttavalta.
Matkalla selitin vieressäni ja edessäni oleville Laurille, Akille ja Jimille kaikkea mahdollista kotikaupungistani. Kuitenkin jossain vaiheessa Jimi huokaisi sanoen.
”Ooo jo hiljaa ees hetken. Me nähään kaikki sit, kun pysähdytään siellä, mut sinne kestää viel ajaa.”
Hymähdin ja olin loppumatkan hiljaa.

Viimein, kun pääsimme Harjavaltaan, laitoin aurinkolasit silmilleni ja ohjastin Jounin ajamaan sinne, missä asuin. Pysäköimme lähelle kotiani ja astuin ulos autosta. Katselin maisemia tyytyväisesti hymyillen. Pojat, jotka olivat tulleet vierelleni katselivat ihmeissään ympärilleen ja Jimi hihkaisi ehkä inan halveksuen.
”Sä asut maalla. Kirjaimellisesti. Keskellä peltoja ja tos vieres on navetta. Siis hyi. Mikset sä oo sanonu mitää?”
Hymähdin ja katselin ympärilleni vastatessani.
”Mitä välii. Mä oon kasvanu koko ikäni maalla. Mikään ei oo parempaa ku kasvaa luonnon keskellä raikkaassa ja puhtaassa ilmassa. Mielummin oon kasvanu raikkaassa ilmassa, ku keskel saasteita, mikkä pilaa pään.”
Jimi hymähti ja sanoin.
”Okei. Eli mä asun tossa sitte, ett ku otatte muhun yhteyttä. Mutta ette saa sitten todellakaan tulla kylään ennen, ku oon antanu luvan.”
Katselimme paikkoja vielä hetken, kunnes Jouni kysyi.
”Jokos ootte kattellu tarpeeks paikkoja?”
Nyökkäsin ja ahtauduimme takaisin autoon. Jäin katselemaan kotiani hieman apeana, kunnes tunsin kädet ympärilläni ja käänsin katseeni Lauriin. Nojauduin poikaan ja sanoin hiljaa.
”Mul on jo vähän ikävä kotiin.”
Lauri tiukensi hieman otettaan ja sanoi.
”Noh. Onhan se ymmärrettävää. Ethän sä oo nähny perhettäs vajaaseen vuoteen. Mutta sä saat nähä ne ihan pian. Kuukauden pääst.”
Huokaisin ja sanoin.
”Mut ku emmä haluis jättää sua tännekkään. Miten sä pärjäät tääl kolme vuotta?”
Lauri hymähti ja vastasi.
”Kyl mä pärjään, koska mä tiiän, että mä kuitenkin saan nähä sut loppujen lopuks. Mä jaksan odottaa.”
Hymyilin Laurille ja suutelin häntä suulle.

Loppu matka meni katsellen maisemia ja pysähdyimme vähän väliä. Olimme kahdeksan aikoihin viimein Kalajoella. Leirintä alueella Joanna ja Jouni katsoivat meitä miettien ja Joanna kysyi.
”Haluisittekste neljä oman mökin, nii me mentäis omaan?”
Vilkaisin ja nyökkäsin muiden puolesta, sillä pojat keskustelivat jostain. Joanna nyökkäsi ja kertoi asian jollekin toiselle naiselle. Pian Joanna sai kaksi avainta, joista antoi toisen mulle ja kysyin.
”Jatketaanko me matkaa huomenna?”
Nainen pudisti päätään ja vastasi.
”Ei. Me ollaan tääl kaks yöt ja sit vasta jatketaan. Ajetaan eka tein mökille viemään tein kassit, nii sit me jätetään teiät rauhaan.”
Nyökkäsin ja menin autoon pojat perässäni. Mökiksemme ilmeni pienehkö punainen mökki, jossa oli suuri terassi. Sisällä oli kaksi huonetta, jossa toisessa oli vain kaksi sänkyä. Toisessa oli parisänky, televisio ja pieni keittonurkkaus. Astelin kassini kanssa parisängylle ja istahdettuani sille ilmoitin.
”Mä ja Lauri nukutaan tässä.”
Jimi ja Aki kantoivat suosiolla kassinsa toiseen huoneeseen ja tulivat samaten takaisin. Joanna ja Jouni katsoivat paikkoja hetken, kunnes sanoivat.
”Joo me mennään nyt. Tiiätte mistä meiät löytää ja olkaa kunnolla. Nähään huomenna sitten jossain vaiheessa päivää, ku mennää syömää jonneki. Me jätetään kyl teille syömistä tähä ja kuulemma tuos vähän matkan pääs on kauppaki. Joo, mut siis heippa.”
Heilutimme kaikki kolme Joannalle ja Jounille ja näiden kadottua näköpiiristä kysyin.
”Mitäs sitte?”
Kolmikko kohautti samaan aikaan olkapäitään ja Aki ehdotti.
”Me voitas vaiks men uimaa. Ku ranta on kuiteski tos iha vieres ja viel on lämmin.”
Nyökkäsin ja sanoin mennessäni kassilleni.
”Okei. Eli me mennää rantsulleeee. Hakekaa omat uikkarinne nii mennää heti.”
Saatuani uikkarit ja pyyhkeet käteeni, odotin hetken poikia, kunnes lähdimme lähellä sijaitsevalle rannalle. Rannan pukukopeissa vaihdoimme uikkarit ja rupesimme riehumaan vedessä.
Lähes koko loppu illan vieteimme vedessä, kunnes yhdentoista jälkeen palasimme mökille nukkumaan syöden jotain ensin.

Seuraavana aamuna aamupalan syötyämme riensimme rannalle. Itse otin aurinkoa, kun pojat riehuivat siihen asti, että väsyivät ja tulivat takaisin luokseni ottamaan myös aurinkoa. Makoiltuamme hetken hiljaisuudessa, kysyin Jimiltä.
”Tiiäksä mihin me sit ajetaan, ku jatketaan matkaa?”
Jimi ynähti ja vastasi hetken kuluttua.
”Joo. Täst lähetään Ouluun ja ollaan siel yks yö, sit jyväskylään ja siel yks yö ja sit tampereel ja yks yö siel ja sit tullaa jo kotii.”
Nyökkäsin hitaasti ja nousin seisomaan sanoen sitten.
”Vika vedes on homo.”
Se laitto poikiin liikettä ja nopeasti kolmikko seurasi mua juosten veteen. Lopulta Jimi oli viimeinen vedessä ja kirosi omaa hitauttaan. Nauroin hänelle hetken, kunnes aloitin vesisodan Lauria päin, joka vuorostaan aiheutti sen, että olimme kaikki neljä sodassa toisiamme vastaan. Rauhoituttuamme hetken pulikoimme vielä jonkin aikaa, kunnes lähdimme mökillemme, jossa Joanna ja Jouni odottivat meitä.

Aikuiset olivat käyneet kaupassa ja ostaneet ruokaa, joten sisälle päästyään, Joanna alkoi tekemään ruokaa. Sillä aikaa Jouni selitti huomisen päivän ohjelmaa.
”Eli me lähetään huomenna kahdeltatoista ajamaan Ouluun. Sit me etitään jostain siit läheltä yöpymispaikka ja ollaan siel yöt.”
Nyökyttelin poikien kanssa ja riensimme syömään Joannan ilmoitettua asiasta.

Ilta ja seuraava päivä kului nopeasti. Oulussa olimme yötä eräällä leirintäalueella ja Oulusta jatkoimme Jyväskylään. Siellä olimme yötä hotellissa, sillä aikuiset halusivat hieman hemmotella meitä. Myös Tampereella olimme yötä hotellissa.

Lomareissu meni erittäin nopeasti ja saavuimme takaisin kotiin. Pihaan päästyämme Aki kysyi.
”Mitäs me sitten huomisest eteenpäin tehää?”
Naurahdin ja muistutin.
”Ylihuomen teil on jossai keikka ja ens viikol kaks keikkaa ja kaks haastatteluu. Ja sit sitä seuraavan viikon lopus mä lähen.”
Aki irvisti mulle ja sanoi.
”Ei sun kuulu tietää mein keikkoi ja haastattelui. Mut mitä muuten? Ja et olis muistuttanu siit, ett oot lähössä. Mul tulee nii kauhee ikävä. Samoin ku Laurille, jolle tulee varmasti suurempi ikävä, ku mulle.”
Lauri nyökytteli rivakkaasti. Naurahdin ja ehdotin.
”Jos vaikka pidettäis porukalla leffamaratooni. Jokane sais valita yhen leffan?”
Aki ja Lauri nyökyttelivät ja Lauri sanoi samalla, kun alkoi tekemään lähtöä Akin kanssa.
”Kuulostaa hyvält idealt. Mut me kaks lähetään. Ollaa yhteyksis vaiks myöhemmin meses, ett voidaan ottaa Eero ja Pauli keskusteluun mukaan.”
Nyökkäsin ja suutelin Lauria vielä ennen, kun hän ja Aki lähtivät koteihinsa.

Tuntia myöhemmin kirjauduin meseeni. Rasmuksista kaikki olivat paikalla ja aloitinkin heidän kanssaan heti keskustelun. Sovimme, että seuraavana päivänä jokainen todellakin toisi jonkun leffan mistä pitää ja myös jotain naposteltavaa.

Sovittuamme asiat ja juteltuamme vielä hetken jostain, sammutin koneen ja menin kysymään Joannalta asiasta. Tämä vastasi hymyillen.
”Aika hyvin. Sulla sattuu aina olee jotenki hyvä tuuri, kun kysyt. Jimi menee sillo yöks Jorin luo ja me mennää yhden tuttava perheen luokse viettämään iltaa ja tullaan vasta myöhään. Ja ei me teitä häiritä.”
Kiitin hieman huvittunutta Joannaa, kunnes menin tyytyväisenä nukkumaan.

Seuraavan päivän aamulla käppäilin leffa vuokraamoon ja katselin pitkän aikaa valikoimaa. Koska arvasin ainakin Laurin ja Akin tuovan jonkun kauhuelokuvan, päätin ottaa piruuttani Mean Girl elokuvan.
Maksettuani elokuvan, kävin vielä nopeasti kaupassa, kunnes tulin kotiin. Ei kestänyt kauaa, kun ovikelloa pimpoteltiin ahkerasti. Juoksin nauraen avaamaan oven, jonka takaa paljastui neljä poikaa hymyissä suin. Halasin heitä jokaista, kunnes päästin heidät peremmälle. Jokainen antoi samalla yhden elokuvan käteeni. Päällimmäisenä oli The Crow, jonka alta paljastui The Lost Boys, Die Hard 2 ja X-men. Pudistin päätäni ensimmäiselle elokuvalle. Onnekseni olin jo nähnyt jälkimmäiset elokuvat ja todennut ne hyviksi.

Kävelin poikien perässä keittiöön ja sanoin Laurille.
”Enks mä oo sanonu joskus, etten mä tykkää kauhuleffoista?”
Lauri irvisti ja vastasi.
”No mä kuitenkin tiesin, että sä arvaat mun ottavan jonku kauhuleffan, nii sä otit kummiski jonku teini leffan. Ja se on hyvä keino saada sut kainaloon. Niin mä voin suojella sua pahalta elokuva tyypiltä.”
Lauri naurahti vielä ja seurasi Akia, joka ilmoitti.
”Talo varmistettu, telkkari valmiina. Enää naposteltavat ja me tonne ja leffa pyörimään. Ja mä päätin, että eka katottais toi Iitun teinileffa, sit Die hard, sitte X-men ja sit Lost boys ja vast lopuks kruunataan The Crow”
Hymähdin ja älysin nyt vasta kysyä.
”Kai te muuten jäätte yöks?”
Aki naurahti ja nyökkäsi vastaten.
”Joo. Me suunniteltii nii. Ku meil taitaa kestää noitten leffojen kattominen vähän aikaa.”
Virnistin ja aioin sanoa jotain, kunnes Eero keskeytti mut.
”Missä muuten sun porukat on? Ja Jimi?”
Hymyilin iloisesti ja vastasin.
”Mulla oli niin hyvä tuuri, että Jimi on Jorilla taas yötä ja noi vanhemmat meni jonnekin tuttavaperheen luo kylään ja tulee vast myöhään illal takasin. Ja Joanna sanos, ettei ne sit häiritte meitä.”
Nelikko virnisti ja aloimme katsomaan elokuvia.

Neljän elokuvan jälkeen aloimme katsomaan The Crow:ta. Istuin mukavasti Laurin ja Paulin välissä, joihin tarpeen tullen sain turvautua, jos alkoi liikaa pelottamaan. Ainoa, joka ei ollut istumajärjestykseen tyytyväinen, oli Aki, sillä tämä olisi halunnut viereeni istumaan. Tosin arvelin syyn olevan vain se, että olisi saanut säikäytellä kaikissa pelottavissa kohdissa. Lopulta kuitenkin Aki tyytyi istumaan Laurin toisella puolella ja aloimme viimein katsomaan elokuvaa.

Elokuvan puolessa välissä säikähdimme kaikki viisi perinpohjaisesti. Nimittäin ulko-ovi oltiin avattu hiljaa ja se narisi. Ymmärsin heti kelloon vilkaistuani, että tulijat olisivat Joanna ja Jouni, joten repesin nauramaan. Pojat alkoivat heti hyssyttelemään, mutta en pystynyt lopettamaan naurua. Pian pojatkin rupesivat nauramaan, sillä Joanna tuli olohuoneen ovelle katsomaan. Hieman rauhoituttuani tervehdin kummastunutta naista.
”Joo tota moi. Sä vähän niinko säykäytit meiät.”
Joanna naurahti ja pyysi anteeksi.
”Joo sori. Me taidetaan täst hipsii jo nukkumaan tai ainakin häirittemästä teitä. Jatkakaa vaan.”
Katsoimme hetken naisen perään, kunnes jatkoimme mitään sanomatta elokuvan katsomista.
Leffan jälkeen menimme huoneeseeni juttelemaan hetkeksi, kunnes rupesimme nukkumaan. Mä ja Lauri mun sängyssä ja Aki, Eero ja Pauli nukkuivat patjoilla lattiallani.

Seuraava viikko kului nopeasti. Olin lähes koko ajan Rasmusten seurassa, mutta annoin myös hieman aikaani Jimin ja Jorin kaveriporukalle. Lopulta tuli keskiviikko, jolloin oli enää neljä päivää siihen, kun lähtisin. Makoilin Rasmusten kanssa huoneeni lattialla miettien kaikkea syvällistä, mikä liittyi lähtemiseeni. Toinen käteni oli kietoutunut Laurin käteen ja toinen käteni yritti pitää Akin kättä pois vatsaltani, sillä toinen yritti kutittaa. Olimme vain hiljaa, kunnes Eero totesi.
”Meinhän pitäis pitää sulle Iitu läksiäiset.”
Hymähdin hiljaa ja Eero jatkoi.
”Sillee, ett meit tulis vaa me, ketkä tiietään totuus. Eli siis hyvin pienet läksiäiset. Eli sin tulis sit vaa me, Jimi, Oskari ja Tomi.”
Jimi tuli juuri huoneeseeni ja lisäsi.
”Ja Jori.”
Käänsimme kaikki viisi katseemme tulijaan ja tivasin.
”Miten niin Jori? Eihän se tiiä totuutta musta.”
Jimi irvisti ja sanoi.
”Tietää nyt. Me puhuttii äitin kans susta ja siit, ku sä lähet. Jotenkin siin Jori kuuli ja vaati kuulla totuuden. Joten se tietää nyt.”
Yritin kammeta itseni pystyyn, mutta tiellä olevat kädet pitivät mut helposti maassa. Lauri sanoi rauhoitellen.
”Älä nyt tee mitää.”
Tämän jälkeen Lauri sanoi Jimille ärtyneenä.
”Oliks sun pakko kertoo totuus. Olisit voinu ihan hyvin valehdella. Nyt Jori on Iitun kimpussa sillonki, ku se on omassa ajassaan. Ja sitä ei olla todellakaan kutsumassa. Iitu tuskin haluu nähä Jorii viimisin päivin tääl.”
Nyökyttelin ja Jimi huokaisi.
”No ihan sama. Mut mä meen.”
Heilutin turhautuneena Jimin perään ja löin päätäni pari kertaa lattiaan. Pian kuitenkin tunsin jonkun käden pääni alla ja Pauli sanoi.
”Ei sille voi mitään sitten enään. Mut silti pidetään ne läksiäiset. Vaiks ylihuomen. Tai eka me vedetään keikka ja sitten vasta. Tai ett pidetään niit läksijäisii koko päivä, mut me vedetään se keikka vaan siin välissä. Ja sit seuraavan päivän pakataan Iitun tavaroita ja sit Iitu lähteekin jo. Okei?”
Ynähdin ja Eero kysyi.
”Tietääks kukaa, mitä kello on?”
Taivutin sen verran päätäni, että näin kellosta ajan ja vastasin.
”Kello on viis vail kaheksan.”
Eero äännähti turhautuneena ja sanoi.
”Mä lähtisin tästä, jos vaa pääsisin. Oon sen verra solmus tein kans, ett täs taitaa kestää hetki, ku saadaa ittemme irti.”
Naurahdimme ja aloimme yrittämään pääsemään irti solmusta.

Lopulta kymmenen minuutin päästä olimme kaikki viisi irti toisistamme ja Aki, Eero ja Pauli olivat laittamassa takkejaan päälle. Eero katsahti Lauriin kysyvästi, kun tämä jäikin vierelleni katsomaan poikien lähtemistä ja Lauri vastasi ilman kysymystä.
”Mä jään Iitulle yöks näiks viimisiks öiks. Et olis vähän tasotusta niihi vuosiin, mitä oon ilman.”
Pauli virnisti ja selvensi.
”Eli suoraan sanottuna, sä asut Iitun luona nää päivät.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi päättäväisesti.
”No niin ja te voittekin sitten jo lähteä. Hei heii.”
Pojat naurahtivat ja sanoivat samalla, kun katosivat ovesta.
”Hei heiii.”

Seuraava päivä meni nopeasti Laurin kanssa aikaa viettäen. Ainoa poikkeus oli ilta, kun soitin ihmisille kutsuakseni heidät läksiäisiini. Ensimmäisenä soitin Tomille, johon en ollut ottanut yhteyttä pariin viikkoon. Tämä kuitenkin onnekseni vastasi heti.
”Heippa. Ei sustakaa oo kuulunu taas hetkeen.”
Naurahdin ja vastasin.
”Juu ei ookkaan. Sori siit, mut soitin vaa nyt sen takii, ett saisit kutsun tul huomenna tän meil, johonki kahden aikaa. Ne olis mun läksiäiset, ku mä lähen jo tos sunnuntaina.”
Tomi huokaisi ja mutisi.
”Ai nii, ku sä lähet jo nii pian. Joten mäki pääsen sit viimeinki lähtemään. No joo. Mä lupaan ilmestyy sillon.”
Kiitin häntä nopeasti ja lopetin puhelun soittaakseni Oskarille. Sanoin pojalle samat asiat, kuin Tomille ja tämä huokaisi myös.
”Voi vitsi. Sä lähet jo nii pian. No joo, mut mä ilmestyn.”
Kiitin häntä ja lopetin puhelun. Lähetin vielä lopuille Rasmuksille viestit ja menin nukkumaan Laurin kanssa.

Seuraavana päivänä kävimme kaupassa Laurin ja Joannan kanssa, jonka jälkeen aloimme valmistautumaan. Pian loput Rasmuksista, Oskari ja Tomi saapuivat. Aloitimme päivän jutellen kaikkea, kunnes lähdimme Kamppiin. Kiertelimme siellä pitäen hauskaa. Kävimme myös syömässä, kunnes palasimme meille ja lähdimme siitä suoraan Rasmusten keikalle. Illan mittaan rupesimme väsymään pikku hiljaa. Tomi lähti melko aikaisin, mutta Oskari jäi yöksi.

Lauantaina pakkasimme kaikki tavarani, mitä en sunnuntaina tarvinnut. Tavaraa oli vajaan vuoden aikana tullut yllättävän paljon. Änkesimme kaikki tavarat neljään melko suureen pahvilaatikkoon. Laatikot olivat juuri sen kokoisia, että mahtuivat peilin lävitse helposti. Pakkaaminen oli pojilla hyvin hauskaa. Sillä saivat katsoa ja tutkia tavaroitani.
Lopulta tuli sunnuntai. Heräsin raskain mielin, sillä oli viimeinen päivä. Olin sopinut Joannan kanssa, että lähtisin tasan kuudelta.

Aamupäivä ja iltapäivä meni melko sumussa. Kellon tullessa puoli kuusi, siirsimme pahvilaatikot olohuoneeseen, johon Joanna toi myös peilin, josta olin tullut. Peili oli ollut vuoden aikana piilossa komerossa, ettei kukaan ylimääräinen ihminen älyäisi peilin tarkoitusta.
Tavarani Joanna lähetti omaan aikaani heti, kun peili oli paikallaan. Tämän jälkeen nainen sanoi.
”No niin. Peili olis valmis, kun sä oot valmis.”
Nyökkäsin ja käännyin poikaystäväni ja kavereitteni puoleen. He eivät tulisi näkemään mua kolmeen vuoteen ja Tomia en tulisi näkemään tuollaisena, kuin vasta hyvin monen vuoden kuluttua. Huokaisin ja sanoin pojille.
”Okei. Tää koskee teit muit, ei Tomii. Eli kuten oon täs sanonu, että ette saa tulla kattomaan mua tai ottaa mitenkään yhteyttä muhun ennen, kun viidestoista päivä. Vaikka tuunki neljästoista päivä jo kotiin, nii en silti tuu ku vasta iltapäivällä. Mutta mieluiten vasta juhannuksena otatte yhteyttä. Joten näin.”
Poikien nyökätessä, halasin kaikkia vuorotellen.

Viimeiseksi halasin Lauria, jota myös suutelin pitkään. Tämän jälkeen pidin otsaani Laurin otsaa vasten ja sanoin samalla, kun otin sormusta sormestani.
”Mä jätän tän sulle.”
Laitoin kihlasormukseni toisen käteen ja jatkoin silmät kiinni.
”Mä toivon, että sä pidät siitä hyvää huolta ja otat mukaas, ku seuraavan kerran nähään. Mä rakastan sua.”
Yritin estää kyyneleitä tulemasta silmiini räpyttelemällä. Lauri oli hetken hiljaa, kunnes sanoi hiljaa.
”Mä pidän sormuksesta huolen ja tuun vielä pujottaa sen sun sormeen. Mäki rakastan sua.”
Lopulta Joanna rikkoi herkän hetken ja kysyi.
”Muistaksä millä tavalla sä pääset takas?”
Kohautin olkapäitäni ja Joanna selvitti asian mulle.
”Eli siis. Sillon ku tulit tänne, sun piti ajatella kaupunkia ja aikaa mihin haluuut. No nyt sun täytyy ajatel enää, ett omaan aikaan. Eli ajattelet vaan lausetta; omaan aikaan.”
Nyökkäsin ja astuin askeleen päähän peilistä. Vilkaisin vielä viimeisen kerran kaikkiin, kunnes astuin peilin läpi kyynel poskellani. Heitä tuli ikävä tuollaisina.

Wiii! Nyt sitte sait tämän tänne. Nove oli kokonaisuudessaan todella hyvä. Ei näkynyt mitään virheitä tai mitään sen sellaista. =) Toivottavasti jatkuis pian^^