Döörr
10.9.2006, 20:10
tää on joltain vanhoilta sivuilta jotka on jo lopetettu, mutta tossa luki että tää juttu on ilmeisesti suomen seksikkäin mies- voiton(?) johdosta
The Rasmuksen Lauri otti elämän omiin käsiinsä jo 16-vuotiaana "Valinnoilla voi olla tuhoisatkin seuraukset"
-Mä en usko, että kasvan ihmisten silmissä ikinä. Kai se jämähtää jonnekkin 17-18 vuoden välille, mutta se on hyvä. Silloin on kuitenkin vielä jollain tapaa viaton. Peter Pan on yksi mun idoleista, mutta pakko sitä on ottaa vähän vastuuta ja sopivassa suhteessa yrittää keplotella, The Rasmuksen Lauri Ylönen, 22, laskeskelee.
Kun Rasmus vielä ilman The-etuliitettä nousi vuonna 1995 suuren yleisön lemmikiksi, Lauri oli vasta 16-vuotias. Sinä vuonna tapahtui paljon, mikä vaikuttaa yhtyeen nokkamiehen tekemisiin edelleen ja koko loppuelämän.
-Mä menin Sibelius-lukioon, mutta jätin sen silloin tokalla luokalla kesken kun bändi alkoi kiinnostaa enemmän. Se oli rankka päätös ja mä kelasin sitä pitkään, mutta en ole katunut. Tää on vähän erilaista koulua. Samana vuonna mä muutin myös pois himasta.
-Tärkein opetus, mitä tänä aikana on saanut on ehkä se, että olen oppinut itsestäni paljon asioita ja ollut kovassa tulituksessa, mutta silti selvinnyt. Mä olen oppinut taistelemaan, Lauri mietiskelee.
Lukio käydään loppuun jossain hamaassa tulevaisuudessa - nyt pitää katsoa, mitä kädessä olevilla korteilla annettavanaan. Lauri korostaa kuitenkin vielä olevansa ihan poikanen, vaikka kuuden vuoden aikana rakentunut menestys ja miehistyminen onkin tehnyt silloisesta siloposkesta monen fanin seksisymbolin numero yksi. Vanhoja valokuvia tutkittaessa Lauri huomaa kuitenkin perusmeiningin olevan tänä päivänä aivan sama kuin vuosia sitten: tiukasti kimpassa ja ilmassa häröilyä.
-Mä en koe olevani mikään seksisymboli. En lue juurikaan musta tehtyjä juttuja enkä katso televisiohaastatteluja en katso todellakaan. Se on niin outoa, Lauri kertoo.
Bändi Tyttöystävänä
-Mulla on ollut tyttöystäviä, mutta pitkään aikaan ei ole ollut kuin bändi tyttöystävänä. Se on tavallaan tyhmä ajatus. Mä olen varmaan aika monsteri ja en oikein osaa hoidella noita lähi-ihmissuhteita, se on vaan hankalaa. Ehkä mä siinä mielessä oon luuseri, kun olen sysännyt sen asian jonnekkin syrjään.
-Kaikki ihmiset tarvii lämpöä ja tulee sitä välillä joitain halattuakin. Sohlaaminen ei ole silti mun tyylistä, vaikka tänä päivänä tilaisuuksia tulisikin, Lauri tuumaa.
Vaikka rokkitähtimeiningissä on ollut aikojen alusta lähtien jotain kiehtovaa, mutta se on Laurin mielestä väärä tapa suhtautua uusiin rakkaisiin.
-Se ei ole terveellä pohjalla tai sitten pitää olla tosi paljon onnea. Tilanne on siinä vähän ihmeellinen. Mä diggaan kuitenkin ihmisistä ja olen poikkeuksetta siellä, missä tapahtuu. En mä ole sellainen tyyppi, joka vetäytyisi hotellihuoneeseen.
Loikka jo varhaisessa vaiheessa itsenäiseen elämään ja itsenäisiin ratkaisuihin oli ja on edelleen ohjenuorana edelleen elinehto kaikelle tekemiselle.
-Mulla on aika itsekäs elämänfilosofia tehdä vain asioita, joista mä diggaan. Mut mä yritän kertoa sitä muillekkin ihmisille. Pitäisi vain repäistä ja alkaa tehdä, mutta silti tiedostaa, että valinnoilla voi olla tuhoisiakin seurauksia, Lauri hymyilee.
"Aina ei pysy itsensä messissä"
Tänään Ankkarockissa yhtye vastaanottaa sekä Into-albumista että F-F-F-Falling-singlestä kumpaisestakin platinalevyt. Yhtyeen toinen sinkku Chill on vielä "vain" kultatuntumassa ja ensi kuun vaihteessa julkaistava kolmas lohkaisu Madness noudattanee samaa linjaa. Suomen kesän päättyessä on aika keskittyä Euroopan eri kolkkiin.
-Me ei olla ikinä saatu platinaa levystä eikä sinkusta, ei lähimainkaan. Tää on ihan sairaan jees. Mä olen aika realistinen ja pidän kaikkea mahdollisena, se on vain sellainen ajattelutapa. Ne asiat, mistä olen haaveillut, ovat liittyneet jo kauan bändin toimintaan ja hyvinvointiin, Lauri kertoo tyytyväisenä.
-Olis tyhmää tietää aina, mitä pitää tehdä. Tää duuni on sellaista spontaania tarpomista, jossa on kyllä varmasti tullut joskus jyränneeksikin joitakin tyyppejä. Toisaalta, nöyryys on yksi tärkeimpiä elementtejä.
Toisaalta aikuinen, toisaalta vielä poikanen, silti Peter Pan ja pyykkilautavatsa samassa paketissa. Vielä on matkaa kuljettavana.
-Joo olenhan mä jossain suhteessa vastuuntunnoton enkä hirveän tasapainoinen. Aina välillä ailahtelen ja häröilen, kun kaikkea tapahtuu niin nopeasti. Aina ei pysy itsensä messissä, mutta se lienee vain inhimillistä, Lauri summaa pilke silmäkulmassaan.
The Rasmuksen Lauri otti elämän omiin käsiinsä jo 16-vuotiaana "Valinnoilla voi olla tuhoisatkin seuraukset"
-Mä en usko, että kasvan ihmisten silmissä ikinä. Kai se jämähtää jonnekkin 17-18 vuoden välille, mutta se on hyvä. Silloin on kuitenkin vielä jollain tapaa viaton. Peter Pan on yksi mun idoleista, mutta pakko sitä on ottaa vähän vastuuta ja sopivassa suhteessa yrittää keplotella, The Rasmuksen Lauri Ylönen, 22, laskeskelee.
Kun Rasmus vielä ilman The-etuliitettä nousi vuonna 1995 suuren yleisön lemmikiksi, Lauri oli vasta 16-vuotias. Sinä vuonna tapahtui paljon, mikä vaikuttaa yhtyeen nokkamiehen tekemisiin edelleen ja koko loppuelämän.
-Mä menin Sibelius-lukioon, mutta jätin sen silloin tokalla luokalla kesken kun bändi alkoi kiinnostaa enemmän. Se oli rankka päätös ja mä kelasin sitä pitkään, mutta en ole katunut. Tää on vähän erilaista koulua. Samana vuonna mä muutin myös pois himasta.
-Tärkein opetus, mitä tänä aikana on saanut on ehkä se, että olen oppinut itsestäni paljon asioita ja ollut kovassa tulituksessa, mutta silti selvinnyt. Mä olen oppinut taistelemaan, Lauri mietiskelee.
Lukio käydään loppuun jossain hamaassa tulevaisuudessa - nyt pitää katsoa, mitä kädessä olevilla korteilla annettavanaan. Lauri korostaa kuitenkin vielä olevansa ihan poikanen, vaikka kuuden vuoden aikana rakentunut menestys ja miehistyminen onkin tehnyt silloisesta siloposkesta monen fanin seksisymbolin numero yksi. Vanhoja valokuvia tutkittaessa Lauri huomaa kuitenkin perusmeiningin olevan tänä päivänä aivan sama kuin vuosia sitten: tiukasti kimpassa ja ilmassa häröilyä.
-Mä en koe olevani mikään seksisymboli. En lue juurikaan musta tehtyjä juttuja enkä katso televisiohaastatteluja en katso todellakaan. Se on niin outoa, Lauri kertoo.
Bändi Tyttöystävänä
-Mulla on ollut tyttöystäviä, mutta pitkään aikaan ei ole ollut kuin bändi tyttöystävänä. Se on tavallaan tyhmä ajatus. Mä olen varmaan aika monsteri ja en oikein osaa hoidella noita lähi-ihmissuhteita, se on vaan hankalaa. Ehkä mä siinä mielessä oon luuseri, kun olen sysännyt sen asian jonnekkin syrjään.
-Kaikki ihmiset tarvii lämpöä ja tulee sitä välillä joitain halattuakin. Sohlaaminen ei ole silti mun tyylistä, vaikka tänä päivänä tilaisuuksia tulisikin, Lauri tuumaa.
Vaikka rokkitähtimeiningissä on ollut aikojen alusta lähtien jotain kiehtovaa, mutta se on Laurin mielestä väärä tapa suhtautua uusiin rakkaisiin.
-Se ei ole terveellä pohjalla tai sitten pitää olla tosi paljon onnea. Tilanne on siinä vähän ihmeellinen. Mä diggaan kuitenkin ihmisistä ja olen poikkeuksetta siellä, missä tapahtuu. En mä ole sellainen tyyppi, joka vetäytyisi hotellihuoneeseen.
Loikka jo varhaisessa vaiheessa itsenäiseen elämään ja itsenäisiin ratkaisuihin oli ja on edelleen ohjenuorana edelleen elinehto kaikelle tekemiselle.
-Mulla on aika itsekäs elämänfilosofia tehdä vain asioita, joista mä diggaan. Mut mä yritän kertoa sitä muillekkin ihmisille. Pitäisi vain repäistä ja alkaa tehdä, mutta silti tiedostaa, että valinnoilla voi olla tuhoisiakin seurauksia, Lauri hymyilee.
"Aina ei pysy itsensä messissä"
Tänään Ankkarockissa yhtye vastaanottaa sekä Into-albumista että F-F-F-Falling-singlestä kumpaisestakin platinalevyt. Yhtyeen toinen sinkku Chill on vielä "vain" kultatuntumassa ja ensi kuun vaihteessa julkaistava kolmas lohkaisu Madness noudattanee samaa linjaa. Suomen kesän päättyessä on aika keskittyä Euroopan eri kolkkiin.
-Me ei olla ikinä saatu platinaa levystä eikä sinkusta, ei lähimainkaan. Tää on ihan sairaan jees. Mä olen aika realistinen ja pidän kaikkea mahdollisena, se on vain sellainen ajattelutapa. Ne asiat, mistä olen haaveillut, ovat liittyneet jo kauan bändin toimintaan ja hyvinvointiin, Lauri kertoo tyytyväisenä.
-Olis tyhmää tietää aina, mitä pitää tehdä. Tää duuni on sellaista spontaania tarpomista, jossa on kyllä varmasti tullut joskus jyränneeksikin joitakin tyyppejä. Toisaalta, nöyryys on yksi tärkeimpiä elementtejä.
Toisaalta aikuinen, toisaalta vielä poikanen, silti Peter Pan ja pyykkilautavatsa samassa paketissa. Vielä on matkaa kuljettavana.
-Joo olenhan mä jossain suhteessa vastuuntunnoton enkä hirveän tasapainoinen. Aina välillä ailahtelen ja häröilen, kun kaikkea tapahtuu niin nopeasti. Aina ei pysy itsensä messissä, mutta se lienee vain inhimillistä, Lauri summaa pilke silmäkulmassaan.