...niin mitä on maailma sen jälkeen?
Pakko oli nostaa tämäkin kissa pöydälle kun kerran kukaan ei sitä ole vielä tehnyt. Tosiasia on siis se, että jonain päivänä The Rasmuskin tulee tiensä päähän, syystä tai toisesta. Joko bändi on hengissä yhtä kauan kuin ovat sen jäsenetkin, tai sitten loppu koittaa aikaisemmin, joka voi aiheutua mistä vaan, joko bändin sisäisistä ongelmista (joita toivottavasti ei tule), musiikillisista seikoista tai mistä nyt ikinä vaan. Bändi voi laittaa pillit pussiin joko huomenna tai monen kymmenen vuoden päästä, kukapa ajankohtaa tietää. Vaikka joillekin se voi olla kova pala, niin pakko se on hyväksyä, että mikään ei ole ikuista.
Millaiset siis olisivat ensireaktiosi, jos kuulisit että Rasmus lopettaa? Olisiko sinun vaikea hyväksyä asiaa, eteei lempibändiäsi enää olisi? Mitä on maailma Rasmuksen lopettamisen jälkeen?
Näin etukäteen on vaikea sanoa, mutta itse olisin oman aikani surullinen ja tottakai sitä itkuakin tulisi ja paljon, mutta joka tapauksessa ajan myötä hyväksyisin asian, koska muuta ei voi. Omalta osaltaan vaikuttaa sitten sekin, tuleeko tieto yhtäkkiä vai onko asia ollut ennustettavissa/tiedetty jo pitempään. Sen jälkeen täytyisi vain muistella niitä hyviä (ja miksei omalta osaltaan huonojakin) asioita ja kokemuksia, mitkä ovat bändistä, Laurista, Paulista, Eerosta ja Akista mieleen jääneet. Ja musiikkihan ei kuole, vaikka bändi tai artisti kuolisi!
Ja maailma pyörii yhä, on se pyörinyt jo kauan ennen Rasmustakin ja on kumma jos ei pyöri!
No.. Ensireaktio olis varmaan kyyneleet. Jos se tieto tulisi uutisissa tai jossain niin varmaan jäisin tuijottamaan sitä tv ruutua ja alkaisin itkeä. sen jälkeen juoksisin huoneeseeni ja pysyisin siellä kauan.
ja vaikka en tykkäisikään sillon enään rasmuksista niin varmaan itksisin silti. koska vaikka rasmus lopettaisi silloin, kun en enää bändin musiikista tykkäisi, niin kuitenkin muistan AINA sen, miten tärkeä osa elämääni Rasmus on ollut. Varmaan kuuntelisin myös Rasmus levyjä hirmu kauan ja vain itkisin.
Ei sitä nytten oikein tiiä että mikä se reaktio on silloin ja näin muttamutta.
toivottavasti tätä ei tuu tapahtuu vielä moneen kymmeneen vuoteen : D
ja hei mielummin noin että bändi lopettaisi kun se että joku rasmuksien pojista jäisi auton alle tai jotain vastaavaa. koska se on yhtä mahollista kun se että rasmus lopettaa vaikka heti huomenna.
Voisin kuvitella, että ensireaktioni olisi suunnaton suru ja kyyneleet. Ja varmaan tuntemuksiin vaikuttaisi myös se, minkä vuoksi bändi lopettaa. Jos ymmärrätte.
Tää on vähän sama, kun kuulin, että Tehosekoitin lopettaa. Tosin silloin se oli jo aavistettavissa, eikä tieto tullut mitenkään yllättäen puun takaa. Silti sitä tuli surettua ja muutamia kyyneliä vuodatettua. Voisin siis kuvitella, että reaktioni tietoon, että äRRät lopettaa, olisi suht samanlainen.
Toisaalta taas, Rasmus on minulle tärkeämpi osa elämää kuin Tehosekoitin oli ikinä, joten voi olla, että jotain merkitystä olisi silläkin. Mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että jos tuo tieto aivan yllättäen tulisi niin kyllä se tuntuisi pahalta. Siltä, kuin pieni osa minusta kuolisi myös bändin mukana.
Sitä kuitenkin toivon, että kun se lopettamisen aika tulee, olipa syy mikä hyvänsä, niin näitä 'comebackeja' ei sitten tulisi...Se on hartain toiveeni.
Jos Rasmus lopettaisi noin vain, ensimmäiseksi en varmaan tajuaisi koko asiaa: sitä että bändiä ei ole enää olemassa. Varmasti itkisin myös, bändi on ollut niin iso osa elämää kolmen viime vuoden ajan. Sitten ryntäisin luultavasti ostamaan lippuja viimeiselle keikalle, se ainakin pitäisi nähdä.
Mutta siis. Kaikki bändit lopettaa joskus, ja varmasti myös Rasmus. Toivoisin, että bändi ei edes yrittäisi pysyä kasassa, jos koko jutusta ei tulisi enää mitään. Mieluummin kannattaa lopettaa tarpeeksi aikaisisin kuin jatkaa koko juttua väkisin. Toivottavasti Rasmus ei hajoa tällaisiin riitoihin ja sellaisiin, vaan vaikka siihen, että pojat itse kyllästyvät koko hommaan. Voi niinkin käydä, mutta onneksi siihen on vielä kauan aikaa. Ainakin toivottavasti.
Ja niin, Rasmuksen kuunteleminen jatkuisi tietysti myös sitten, kun bändi on jo lopettanut. Dancer taisi sanoa tämän asian parhaiten:
Dancer kirjoitti:Ja musiikkihan ei kuole, vaikka bändi tai artisti kuolisi!
Mä varmaan ihan ensimmäisenä toivoisin että olis aprillipäivä.. Ja jos ei olis, niin kyyneleet siinä ainakin tulisi. Kuuntelisin vaan entistä enemmän Rasmuja nenäliinapaketin kanssa.
En mä tiedä miten reakoisin. En haluu ajatella sitä nyt, kun Rasmuillakin menee niin hyvin. Toivon vaan että ne jatkaa. Sen näkee sitten, mitä tapahtuu..
Toivoisin, että siitä lopettamisesta ilmottetaisiin jonku verran ajoissa. Vaikka tuntuishan se pahalta, kun koko ajan ajattelis "kohta se kaikki loppuu", mutta mielummin silleen, kun että kaikki loppuis ihan yhtäkii vaan.
Mut sen mä tiedän, että Rasmuksen kuuntelua en todellakaan lopettais, vaikka bändi hajoais! <3
Alussa en varmasti tajuaisi koko juttua. Onko tää totta? Sitten kun tajuaisin sen todeksi itkisin varmasti, ja tulisi tositosi haikea olo. Mutta toisaalta, onhan jätkät tehny aivan mieletöntä musiikkia ja kun ne lopettaa siihen on varmasti järkevä syy. Ja ei ne varmasti vielä piiitkään aikaan lopeta. Ainakin mä toivon niin. (::
Ja muistot elää aina, ja musiikki ei kuole.<3
Aluksi varmastikin kieltäisin koko asian ja sitten itkisin ja olisin surullinen.
Riippuu tietysti,että milloin tämä tapahtuu,jos tapahtuisi 20 vuoden kuluttua,reaktio olisi varmaankin erilainen kuin mitä se olisi tänään. Surullinen olisin kumminkin.Ja jos Rasmus eroaisi riidoissa,olisin vielä surullisempi.
Sitten kun selviäisin surusta ohi,ajattelisin kaikkia iloisia (ja surullisiakin) juttuja mitä pojille on sattunut ja iloitsisin siitä,että olen saanut olla näin mahtavan bändin fani ja nähnyt heidän esiintyvän ja viettävän hauskaa yhdessä.
Pitää vaan toivoa,että tälläistä ei tapahtu ikinä,tai ainakaan tosi pitkään aikaan. Ja kyllähän Rasmus senkin jälkeen elää muistoissa ja musiikissa.
Kyllä mä varmasti itkisin, ei siinä oikein muuta voisi. Olisi se ihan kamalaa, varsinkin, jos bändi jostain kumman syystä hajoaisi sisäisiin ongelmiin tms. ikävään. Olen itse asiassa aika usein kelaillut tuota, että eihän TR voi vaan olla ikuisesti. Piti siitä ficcikin joskus kirjoittaa, mutta ei sekään oikein ajatuksia selvittänyt.
Äh, en mä osaa sanoa aiheesta mitään järkevää. Vaan sen, että tajuan kyllä, että jonain päivänähän nekin tulee tiensä päähän ja ovathan ne jo kymmenvuotisen taipaleen rokanneet, mikä on ihan hirmuisen pitkä aika jo. Silti... no, toivon vaan, että kun TR joskus siirtyy telakalle, kaikille jäsenille kävisi hyvin loppupeleissä ja että se lopettaminen olisi yhteinen ja hyväksytty päätös. Ilman mitään kamalia julkisuuskohuja tms.
Tämä onkin hyvä aihe. Pitää oikein alkaa miettimään omaa suhtautumistaan.
Kyllähän tämä on monesti ollut mielessä. Viimeksi varmaankin Nightwish-kohun aikana. Väkisellä tuli mieleen, että mitä jos..? Vaikka Rasmuksen pojilla onkin takanaan pitkä yhteinen historia, johon on varmasti myös ongelmia mahtunut, koskaan ei voi tietää. Näinhän oli myös Nightwishin tapauksessa, mut eipä bändi silti kestänyt. Jotenkin en vaan kuitenkaan osaa kuvitella Rasmusta samanlaiseen tilanteeseen.
Mutta tosiaan. Joskus bändi hajoaa, vaikka ei mitään ongelmia tulisikaan. Itse toivoisin myös, että ei tulisi sitten mitään tusinaa comebackia, vaan bändi lopettaisi kunnialla, Sentencedin tapaan.
Omaa suhtautumista on kyllä aika vaikea sanoa. Riippuu varmasti todella paljon ajankohdasta. Jos pojat lopettaisivat nyt, olisin tietysti aivan järkyttynyt. Tulisi kova ikävä kaikkea sitä, mitä tähän fanittamiseen kuuluu. Toki fanittaminen jatkuisi bändin lopettamisenkin jälkeen, mutta ei samalla tavalla. Ei olisi enää mitä odottaa. Ei uusia levyjä. Ei keikkoja. Mutta tietysti aina olisi musiikki. Ja muistot. Ihanat sellaiset. <3 Oon saanut Rasmukselta niiiin paljon, että tulen kyllä aina olemaan kiitollinen pojille.
Mutta todennäköisesti bändi nyt ei ihan pian ole lopettamassa. Hyvä niin. :> Ehkä tämä lopullinen Rasmuksen hajoaminen tapahtuu joskus useiden vuosien päästä. Vaikka tietenkin toivon, että bändi olisi osa elämääni aina, ei siitä voi olla varma. Ihan yhtä suuri mahdollisuus on, että joskus kymmenen vuoden päästä Rasmus on mulle vaan bändi, jota olen joskus kuunnellut ja rakastanut. Silloinkin kuitenkin varmaan hieman uutinen järkyttäisi. Varmasti tulisi muistot mieleen ja saattaisin kaivaa levyt esiin jostain. :>
Tärkeintä on että pojat pysyvät yhdessä loppuun asti. En todellakaan osaa kuvitella Rasmusta ilman ketään näistä neljästä. Rasmus on Rasmus vain silloin kun siinä on Lauri, Pauli, Eero ja Aki.
Hmm... Ku tätä ajattelee ni tullee iha sama olo ku mikä tullee ku aattelen et ite kuolee joskus (en tahtos kuolla)
Hirveen vaikee sannoo mittää, järkyttysin ainakii...
Ku ei voi tietää millasta on sit joskus ni vaikee sannoo myöskää mittää aiheesee liittyen...
(Jäi vähä lyhyeks mut en vaa saa päähä mittää muuta)
Varmasti ensimmäisenä tulisi kyyneleet. Ja ajatus että onko tämä nyt totta?
Toki suhtautuminen riippuisi ajankohdastakin. Jos bändi hajoaisi kymmenen vuoden kuluttua, se ei välttämättä olisi niin kova isku kuin se, että bändi hajoaisi nyt. Mutta varmasti itku tulisi riippumatta siitä milloin hajoaminen tapahtuisi, riippumatta siitä pitäisinkö enää Rasmuksen musiikista, sillä muistaisin varmasti kuinka tärkeä osa elämää Rasmus on ollut. Se on ollut mulle tärkein bändi tähänmennessä, ja mä uskon että toista Rasmuksen veroista bändiä mä en löydä. ja kun vanhenee, ei välttämättä enää niin "fanita" edes mitään bändejä... Mutta bändin hajoaminen olisi tosiaan vain hyväksyttävä, eihän sille muuta voi. Muistot ja musiikki kuitenkin säilyvät <3
Ja kuten muutama muukin sanoi, minäkin toivon ettei noita comebackeja tulisi. Jos bändi lopettaa, niin se sitten lopettaa.
Mutta toivon todellakin että Rasmuksen hajoaminen ei ole vielä lähellä.
itkisin minäkin.. Varsinkin jos bändi hajoais jonkun kuoleman takia.. Mutta toivon että niin ei käy, vaan bändi lopettaa sitten tyylikkäästi kun on se aika.
Vaikka en oo pitkään Rasmusta sillä tavalla oo fanittanu, mutta bändi on kuitenkin tärkee sillä tavalla että en oo koskaan ennen mitään muuta "ylistäny" näin paljon.
Mutta jos ja kun Rasmus joskun lopettaa, niin mä ainakin tuun pojat muistamaan yksilöinä ja toivoisin kuulevani niistä jossain muussakin yhteydessä kuin Rasmukseen liittyen.
Toisaalta en haluais edes ajatella että bändi lopettais, mutta sekin tulee joskus ja sitä hetkeä en odota. Luuultavasti ei tule koskaan toista Rasmuksen kaltaista bändiä joka korjais sen aukon minkä Rasmus tulee joskus jättämään. Mutta musiikki elää ikuisesti, mistä sitä tietää vaikka joskus omat lapsetkin kuuntelee Rasmusta, vaikka sitä ei enää oiskaan.
Ärsyttää olla näin realistinen, mutta monella saattaa musamaku vaihtua ennen heidän lopettamistaan... Kyllä joku, joka on ollut jo 9 vuotta fani, jaksaa varmaan kuunnella ja olla mukana keikoille hamaan hautaan saakka, mutta koskaan ei voi tietää. On vaikea kuvitella, että The Rasmus soittaisi rokkia yli 40-vuotiaana. Luulen, että heillä on siinä vaiheessa humppabändi, Kunnon sekoilijat.
Saattoi olla
äsken... Jos The Rasmus ilmoittaisi huomenna lopettavansa, niin olisin hämmästyksissäni. Kyselisin koko ajan, että miksi? Pari tuntia olisin varmasti sekaisin. Kyyneleetkin saattaisi tulla ajan kuluessa, kun tajuaisi ettei bändiä ole ja ettei uutta levyä tulisi. Vaikea lähteä ennustamaan itsestäni. Saatan heittää sen joko olankohautuksella tai sitten olen masentunut pari kuukautta.
Maj7 kirjoitti:Ärsyttää olla näin realistinen, mutta monella saattaa musamaku vaihtua ennen heidän lopettamistaan..
Totta. Mutta ne hyvät, ja miksei huonotkin, muistot eivät kuole. Ne hetket, kun todella on äRRien vuoksi ollut onnellinen, ne eivät voi noin vain kadota johonkin, vaikka kuinka musiikkimaku muuttuisi. Näin ainakin itse ajattelen. Ja vaikka ei enää koko bändistä tykkäisi siinä vaiheessa, kun se lopettamis ilmoitus tulisi, niin kyllä siinä varmasti ainakin jonkinlaista surua tuntisi, jos on kuitenkin monia vuosia aiemmin kokenut niin paljon hyvää ja melkeimpä elänyt bändin mukana.
Mutta tämä siis vain oma mielipiteeni.
Harmittaisi tosi paljon, ekana tietenkin nousisi mieleen kysymys, että miksi? Surullinen tosiasia on se, että kyllähän Rasmus joskus hajoaa. Jatkaisin tietenkin musan kuuntelua, mutta varmaan kyllä harmittaisi, kun ei olisi enää keikkoja tai uusia levyjä.