Suomalainen The Rasmus Foorumi

(En oikei keksiny parempaa otsikkoo, mut tarkotan sillä et) Onks teilä vaikee joissai tilanteessa, siis esim. sosiaalisissa tilanteissa, mikä miulla on?
Eli koulussa tunnilla en puhu ääneen ikinä, ja opet tietääkii sen et ne ei miulta sit mitää kysy... Ja saatan mennä jossai tilanteessa iha lukkoon, esim. jos pitää viiä opelle joku juttu, ni en pysty nousemaa ylös... Paperia ym. en opelta hae... Liikunta tunnilla oon mut en osallitsu niihi juttuihi... Joskus mie voitan itteni, esim. kuviksen valinnaisen tunnilla ajattelin et men vaa hakemaa sen työn, ni sit menin... Ruokalaa on jotenkii vaikee mennä, en tiiä miks, voi olla et ku inhoon semmosia paikkoja missä paljo porukkaa, et meen aina open kaa sit...
Välkillä on kauhee olla jos on paljo porukkaa ympärillä, miulla ku on semmone oma 'reviiri' enkä pästä ketää liian lähelle, en oo koskaa ollu ees semmone halailija-tyyppi... Ja yleensä yritän mennä mahollisimman kauas muista semmoseen kohtaa missä ei muita... Ja rasittavaa ku jotku pojat tappelee ni pelkää aina et ne törmää... :?
Oli kerra menossa äitin ja siskojen kaa koulun diskoo, kävin siinä ovella mut en pystyny menemää sisää, ni menin sit ulos ja yritin soittaa iskälle, iskä tuli vastaa ni mentii kottii... Ja toisen kerran menin serkun kaa koulun diskoon, sielä vaa seisottii seinän vieressä (serkku ois halunnu muualle, mie en)...

Hyvä musiikki, varsinkii Rasmus, ku sitä kuulee tullee kuuma, ja hankala olla :? Siks kotona kuuntelen nappikuulokkeilla aina (ja nyt telkastakii ku katoin Live Lettersii, paitsi tuon yhen haastiksen katoin, eikä se tuntunu missää hankalalta ), koulussa viime (ei tän) viikon keskiviikkona päivänavauksessa kaks meijän luokalta laitto soimaa Rasmukselta Liquidin, se oli iha kiva, paitsi oli nii vaikee olla, mie vaa yritin 'piiloutuu' hiusten taakse ja keskittyy piirtämisee...

Yhellä tunnilla ku radiosta tuli Sail away, ja kerran saman aineen tunnilla tuli No Fear, (ku kuviksen tunneilla yleensä ope antaa radion olla päälä luokassa) ni se ei tuntunu mitenkää 'kauheelta', (sain vaa vauhtii kuviksen töihi :lol...

Tulipas taas kauhee saarna

Lisäys:
Muokkasimpas otsikkoo vähä paremmaks...

Mä en oo koskaan pitänyt itseäni hirveen sosiaalisena, mutta tota sun juttua lukiessa tuli vähän sellainen fiilis että kyllä mä taidan olla...

It's Madness kirjoitti:esim. jos pitää viiä opelle joku juttu, ni en pysty nousemaa ylös...

Mulla ei ole ihan tämmöstä, mutta varsinkin nyt lukiossa, tai ainakin sillon ihan ekassa jaksossa kun ei oikein tuntenut tyyppejä kunnolla niin ei tunneilla aina viittinyt viitata ellein ollut 110% varma vastauksesta. Nyt sitten kun alkaa jo tuntea suurimman osan tyypeistä niin ja kun on kerran viitannut jollain tunnilla niin kyllä mä nykyään uskallan viittailla lähes aina kun luulen tietäväni vastaksen

It's Madness kirjoitti:Hyvä musiikki, varsinkii Rasmus, ku sitä kuulee tullee kuuma, ja hankala olla Siks kotona kuuntelen nappikuulokkeilla aina (ja nyt telkastakii ku katoin Live Lettersii, paitsi tuon yhen haastiksen katoin, eikä se tuntunu missää hankalalta ), koulussa viime (ei tän) viikon keskiviikkona päivänavauksessa kaks meijän luokalta laitto soimaa Rasmukselta Liquidin, se oli iha kiva, paitsi oli nii vaikee olla, mie vaa yritin 'piiloutuu' hiusten taakse ja keskittyy piirtämisee...

Tällästä mulla ei ole koskaan ollut, tai siis yleensä jos mä kuulen hyvää musaa niin laitan musan kovemmalle(paitsi nykyisin kun mulla välillä tinnittää ja pahasti) tai jotenkin kehun biisiä tai muuta.


Mulla ei kyllä hirveesti ole vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, joskus kun on porukassa josta tuntee vaan yhden ja tyypeillä on inside-juttuja niin tulee vähän ujo-fiilis, mutta kyllä mä yritän pysyä keskustelussa mukana... Onko sulla ollut suunitelmissa osallistua mihinkään noista fanimiiteistä? Tai siis vois olla helpompi komminikoida ihmisten kanssa joita yhdistää näinkin vahvasti Rasmus

ahtaanpaikan kammo

Mäki oon tällänen hiljanen hissukka, ja mulle tuottaa vaikeuksia esim. viitata tunnilla (ja luokanvalvojani sanoo aina että mun pitäis viitata enemmän...). Mutta jos ope kysyy, niin kyllä sitten vastaan, no problem.

Välkilläkin oon melko lailla itekseni, ja se ottaa päähän, että jos menen vaikka penkille istumaan, niin sitten kukaan kamuistani ei tuu siihen mun luo, vaan menevät kaikki kolme joko vastapäiselle penkille tms. Ja tämä potuttaa ja suuresti.

Sitten joskus tuntuu, että kukaan ei välitä, ruokajonossakin kun ollaan ni kaikki on muhun selin. Mutta mä pystyn taas puhumaan ihmisille kahdenkesken. Tykkään myös käydä kaikissa vieraissa ja uusissa paikoissa. Ja myös puheenaihe vaikuttaa asiaan suuresti. Iän myötä musta on vaa tullu tällänen, enkä saa sille mitään.

AmandaFlower kirjoitti:Onko sulla ollut suunitelmissa osallistua mihinkään noista fanimiiteistä?

Mie yhellä toisella foorumilla tutustuin muutamii Rasmus-faneihi (joita muutama käy tääläkii ;)) ja on niitten mese-ossat, ja jutellaankii paljo... Onha sitä mietitty et ois kiva nähä (ku tuntuu et myö Rasmus-fanit ollaa aika paljo samanlaisia, ni on varmaa sitte kivempi olla muutenkii )... Ja onha sitä suunnitellu (ja ite miettii koko ajan et tapais jonku ), ja äitinkaa saatan tammikuussa lähtee johonkii käymää, jos se saa lomaa ;) Mut en mie noista oo miettiny mitä tuola on ehotettu...

Mä oon kans pitänyt itseäni aika ujona, mut oon tainnut päästä siitä aika hyvin yli. Just muisteltiin koulussa kavereiden kanssa ala-astetta, ja mä aloin ihan miettimään miten kamalasti oon muuttunut. Mä olin ala-asteella tosi ujo ja arka, en oikein koskaan tunnilla uskaltanut mitään sanoa. Yläasteella olin varmaan seiskalla vielä melko ujo ja arka, vaikka meidän luokassa kaikki oli samasta koulusta ku mä ja kavereita oli samalla luokalla. Varmaan mulle on sit kertynyt lisää itseluottamusta, ja nykyään en todellakaan oo enää mitenkään hiljanen! Tai luultavasti ulkopuolisille näytän aika ujolta ja hiljaselta, mut jos ees vähän on tarkkaillut mua kavereiden seurassa niin huomaa varmaan et sitä juttua tulee (joskus vähän liikaakin ). Varsinkin parhaan kaverini (tai yhden niistä) seurassa en oo kyllä hetkeäkään hiljaa. Siitä on välillä tullut ihan ongelmia, ku se kaverikaan ei oo mistään hiljaisimmasta päästä. Bullet luultavasti tietää kenestä puhun. ;)

Joo, hyvässä kaveriporukassa en miekää oo iljane, vaikka miula ei kylläkää nyt oo kävereita ku tältä päi paras serkku (jonka kaa aina on hauskaa) ja sit yks kaveri... Mesessä tiettä noitten Rasmustelijoitten kaa tulee kekksittyy kaikkee hauskaa Mut siis muute, tuntemattomien kaa on hankala olla tekemisissä... Ja meijän luokkalaisten ku ollu niitten kaa vähä ongelmia (enne kaikki kavereita, nyt ei ykskää )...

En tosiaankaan ole sosiaalinen ihminen. Olen lähinnä sellainen, että koulussa voin puhua parille ihmiselle, lopuille en voi sanoa mitään. Eikä kukaan edes puhu minulle, paitsi nuo pari kaveriani. Joku epäsuosituin ihminen olen, vaikka sillä ei ole väliä.

Inhoan esiintymistä, vaikka esitelmien pitämistä. Aina kun pitäisi pitää esitelmä niin menen ihan lukkoon. Viime talvena pidin esitelmän Rasmuksesta, ja jännitti niin että puhuin liian nopeasti ja melkein tärisin siellä luokan edessä. Vasta lopussa rauhoituin vähän, kun soitin pätkän Myselfistä.
Ja inhoan myös ryhmätöitä, en oikein tule toimeen muitten kanssa. Samoin sellaiset tilanteet joissa pitäisi lukea jotain ääneen on kamalia.

Mihinkään miittiin tai sellaiseen en pystyisi mitenkään menemään. Se olisi mahdoton tilanne, että pitäisi tavata monia ihmisiä joita ei tunne. Tulee aina ihmisten seurassa sellainen "ne inhoaa mua"-tunne, sitä on vaikea selittää.

An kirjoitti:Inhoan esiintymistä, vaikka esitelmien pitämistä. Aina kun pitäisi pitää esitelmä niin menen ihan lukkoon.

Sama juttu, en voi mennä ees luokan etee, ja se on inhottava tunne ku kaikki kattoo...

An kirjoitti:Ja inhoan myös ryhmätöitä, en oikein tule toimeen muitten kanssa. Samoin sellaiset tilanteet joissa pitäisi lukea jotain ääneen on kamalia.

Ihan sama miula, ryhmätyöt hankalia ku ei tuu kenenkää kaa toimee...

An kirjoitti:Tulee aina ihmisten seurassa sellainen "ne inhoaa mua"-tunne, sitä on vaikea selittää.

Mie tiiän tuon iha saman tunteen, miullekkii tulee se jos muut supisee selän takana jtn tai kattooo ja/tai naureskelee...

Voin kuvitella miltä siusta tuntuu noissa kaikissa tilanteissa...

Musta saa monesti sellasen käsityksen että mä oon hirveen sosiaalinen ihminen, mutta loppujenlopuksi mä en puhu juuri muille kun niille parhaille kavereille... Mä opiskelen oman opetus suunnitelman mukaan matikassa, enkussa ja ruotsissa.. Mua ollaan haukuttu vammaseksi, koska mä opiskelen joitain juttuja omaan tahtiini... Pienenmpänä mä sain aina kauheita raivareita ja pieksin muita, kun ne haukku mua, en mä enää raivoo, ainakaan niin paljon... Ärsyttää, kun joskus vaikka äikän tunnilla kun mä oon muiden mukanan niin opettajat aina kyllä muistaa, että Satua pitää kyylätä että se varmasti osaa.... :evil: Ei se mun mielestä tee musta sen huonompaa oppilasta, kyllä mä kysyn jos mä en älyä jotain asiaa....

It's Madness kirjoitti:Voin kuvitella miltä siusta tuntuu noissa kaikissa tilanteissa...

Kiva tietää että mä en ole ainoa jolla on vaikeuksia tuollaisissa tilanteissa. Siis tarkoitan sitä, että aina tuntuu siltä että kaikki muut tulee toimeen melkein kaikkien kanssa ja on sellaisia puheliaita, ja itse on aina se erilainen. Olen huono selittämään.

An kirjoitti:aina tuntuu siltä että kaikki muut tulee toimeen melkein kaikkien kanssa ja on sellaisia puheliaita, ja itse on aina se erilainen.

Ei aina tartteekkaa olla samanlaine ku muut ;)

Mulla on myös vaikeeta viitata tunnilla, vaikka tietäisin vastauksen. En mä sitä väärin vastaamista silleen pelkää, mutta en vaan haluu yleensä viitata.
Sitten mä oon aika hiljanen. Tai no kavereille, perheelle ja tämmösille puhun aika paljonkin, mutta jos meillä on käymässä vaikka joitain sukulaisia joita näkee harvoin niin tulee vaikeuksia. Ja jos ne kysyy multa jotain niiin koitan vastata mahollisimman nopeesti ja sitten tulee vastattuu ihan tyhmästi.

It's Madness kirjoitti:Ei aina tartteekkaa olla samanlaine ku muut ;)

Ei niin, mutta monet muut tuntuu ajattelevan että pitäisi. Mulla on huono tapa että mietin usein mitä muut ajattelee ja mitä mieltä ne on.

EtusivunEnkeli kirjoitti:Mulla on myös vaikeeta viitata tunnilla, vaikka tietäisin vastauksen. En mä sitä väärin vastaamista silleen pelkää, mutta en vaan haluu yleensä viitata.
Sitten mä oon aika hiljanen. Tai no kavereille, perheelle ja tämmösille puhun aika paljonkin, mutta jos meillä on käymässä vaikka joitain sukulaisia joita näkee harvoin niin tulee vaikeuksia. Ja jos ne kysyy multa jotain niiin koitan vastata mahollisimman nopeesti ja sitten tulee vastattuu ihan tyhmästi.

Mulla on ihan sama. En aina haluu viitata, vaikka tiiän vastauksen. Kaikki opettajat aina sanoo et pitäs olla aktiviisempi. Seki sitä vähentää ku jotkut sanoo vastauksen viittaamatta, ja jos ite viittaat ni ei se opettaja sitä ehi huomata.
Ja samoin, kavereille kyllä puhun ihan liikaa, mut vieraassa porukassa oon hiljaa. Jos joku kysyy, vastaan kyllä, mut harvemmin ite mitään keskustelua alotan. Toisaalta on semmosia vieraita ihmisiä, joille on helpompi puhua vaikka ei tuntis, mut sit kuitenki mietin sitä et mitä se ajattelee jos rupeen selittään jotain tyyliin mitä oon saanu 5v synttärilahjaks. Jos innostun puhuun jollekki vähä vieraammalle, selitän vaan kaikkee turhaa, ja sit tajuan et vois olla vaikka hiljaaki välillä ja hiljenen, mut sit se toinen ei kuitenkaan puhu mitään. Sitä tuntee ittensä vähä tyhmäks sillon..