Suomalainen The Rasmus Foorumi

Täysversio: Album: Dead Letters (2003)
Sivut: 1 2 3
Joko mä oon sokea tai koko foorumissa ei ihan oikeesti oo keskustelua Dead Lettersistä! Ei kyllä haustakaan löydy, joten kaipa toi jälkimmäinen on oikein.

Huomasin tossa ku katselin DL:n aikaisia kotisivuja et levystä on ilmestyny Suomessa myös Limited Edition, joka sisältää kaikkee eksrtaa, mm. ylimääräisen biisin Everything You Say. Multa on kyllä mennyt tämä biisi ihan ohi. Rolling Eyes Never heard. Olisko kellään tätä koneella? Jos mesellä vaikka pistäis.
Mut itse albumiin. Viime aikoina on jäänyt Dead Lettersin kuunteleminen mulla aika vähään. Embarassed Enemmänkin on soinut HFTS ja Into. Mutta DL sisältää tosi monta ihanaa biisiä. Niinku tuolla äänestyksessä onkin jo aiemmin todettu, että täytyy olla loistava levy, koska jokainen biisi on saanut vähentään sen yhden äänen. Dead Letters on parhaimmillaan, jos sitä kuuntelee harvoin. Sit silloin kun sitä harvoin kuuntelee, se kuulostaakin tosi ihanalta. Levy kuuluu mun syksyyn, sillon sitä tulee yleensä enemmän soitettua. Tänä syksynä tosin tietysti soi HFTS aika paljon. Mut kaiken kaikkiaan loistava levy, se levy joka sai mun kiinnostuksen syttymään Rasmusta kohtaa. Ikuisesti kiitollinen niille tyypeille, jotka sitä soittivat kesällä rannalla ja siten tekivät musta fanin. ;)
Tämän levyn avulla mustakin tuli sitten oikein fanifani Very Happy Omistan ihan sen normaalin version levystä, ei oo ekstrakappaleita tai mitään... Jotenkin Deeällä on mulle se aito ja oikea levy, vaikkei se ensimmäinen mulla ollutkaan. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta kyllä ymmärrätte ;)

Kerran levy vähän lensi, lipsahti vahingossa käsistäni... :? No, levy itse pysyi kunnossa mutta koteloon tuli pieni särö ja kansi lähti irti, mutta sain sen korjattua ja kaikki oli taas niinkuin ei olisi tapahtunutkaan mitään Very Happy

Berneri

Samaa lajia Dancerin kanssa. Tämän myötä minusta tuli ihan "todellinen" fani. On se niin hyvä. Vähän aikaa sitten kuuntelin pitkästä aikaa koko levyn läpi ja ah, kuinka hyvältä taas se kuulostikaan. :'D

Mullakaan ei oo mitään extralavyä. Kaksi ihan tavallista tosin. Ja toisen kansi on rikki. >____< En muista miksi se meni rikki.

Lempibiisini on levyltä Guilty. Ja se oli nämä kaksi vuotta lempibiisini kunnes kuulin Sail Awayn. Funeran Song:kin on aivan ihana. <3
jep minustakin ihka oikea jättifani tämän myötä.
levyn ostin "vasta" kesällä 2003, ja mulla on everything you say. mä en ossaa ite sitä lähettäää, mutta mun veli vois ehkä auttaa.

AmandaFlower

Toi special edition julkaistiin samana päivänä sen normaalin painoksen kanssa, muistan koska itse silloin mietin että entä jos kuopioon ei tulekkaan ollenkaan niitä special editioneja. Tulihan niitä sitten, onneksi. Siinä on myös Eeron miksaama in the Shadows ja jotain muuta pikku sälää. Tuskin enää löytyy tavan kaupoista mutta netistä varmaankin.

Ja sitten itse levyyn. Koska olin Rasmus fani jo ennen tätä levyä, odotin Dead Lettersiä ihan älyttömästi. Oli silloin seiska luokalla ja kun syksystä -02 tuli tieto että levy ilmestyy 28.2 -03 (muistan vieläkin päivämäärän Razz ) niin sitä sitten kavereiden kanssa odoteltiin. Syksyn kuluessa nimeksi varmistui Dead Letters ja enhän minä pikkuinen seiskaluokkakainen osannut edes lausua sitä oikein, muistaakseni puhuin muutaman viikon \"daid letteristä\" ja sitten uudet sivut aukesivat nettiin ja sieltä pääsi uudenvuoden aikoihin kuuntelemaan pikkupätkän in the Shadowsia ja koska meillä oli iskän kanssa riitoja menin kaverini luokse kuuntelemaan 30 sekunnin pätkän biisistä. Sitten sinne alkoi ilmestyä niitä pätkiä kerran viikossa levyn ilmestymiseen asti, ja viimeisellä viikolla ennen ilmestymistä Dead Letters oli YleX:n viikon levy ja joka aamu soitettiin uusi biisi kokonaan. Niitä oli kiva kuunnella koulussa kannettavalla radiolla ja sitten levy ilmestyi. Pummin koulusta toista kertaa elämäni aikana (syynä hammaslääkäri, mikäs muukan :winkSmile ja menin kuopion pääkirjastoon kuuntelemaan, siellä sai olla rauhassa. Kuuntelin levyn kahdesti läpi ja takaisin kouluun ja seuraavana päivänä Tampereelle :wink:

Heti ensimmäisten kuuntelu kertojen jälkeen lemppareiksi muodostuivat 7 ekaa biisiä, tosin pidin lopuistakin erittäin paljon. Muutaman keikan jälkeen ehdottomia keikka leppareita olivat In My Life ja Time to Burn, niitä toivon vielä nykyisilläkin keikoilla soitettavan. Valitettavasti sinkkubiisit on kulutettu radiossa loppuun, mutta tää levy on älyttömän hyvä kokonaisuus ja nyt kun radioista tulee lähinnä Sail awayta niin tätä kuuntelee ihan mielellään.

Rakastan tätä levyä ihan älyttömästi, koska Intoon ja tähän mulla liittyy niin paljon hyviä (ja huonoja) muistoja ja tähän on vaikea kyllästyä.

Sori näin pitkä kirjoitus, mutta piti päästä hieman fiilistelemään vanhoja aikoja Razz
Onko DL:llä joku taipumus mennä rikki? Very Happy Tuli mieleen, kun muutama sanoi jo rikkoneensa sen kotelon vahingossa. Minun DL:n kotelo on jostain syystä myös vähän huonossa kunnossa. Myös levyyn huomasin yksi päivä tulleen hirveät naarmut, vaikka mun levyissä ei yleensä missään ole ainakaan kamalasti naarmuja. Tuo nyt menee niin, että In The Shadowssia ei voi kuunnella ollenkaan, kun se pätkii niin pahasti, mutta onhan tuota biisiä kyllä jo kuultukin.

Mä muistan odottaneeni tätä levyä kamalasti, mutten muista, ostinko sen heti ilmestyttyä vai viikon vai pari sen jälkeen. Taisi olla aika huono rahatilanne tuolloin, ja mietin, ostanko ITS-sinkkua itselleni, mutta päätin odottaa albumin tuloa, kun rahat eivät riittäneet molempiin Very Happy

Jostain kaupasta sen sitten sain käsiini, eikä mulla kyllä ollut aavistustakaan, että albumista oli olemassa kaksi versiota. Otin levyn, maksoin ja istahdin autoon tutkimaan sitä paremmin. Aloin ihmettelemään, miksi siinä oli kaksi levyä - tajusin ostaneeni jonkinlaisen Limited editionin Very Happy Olen erittäin tyytyväinen tuuriini, olisi varmasti harmittanut kamalasti, jos olisin mennyt ostamaan normaalin version, kun tällaisiakin oli samaan hintaan tarjolla.

Niin, tuossa Limited Editionilla on muuten myös mukana se 4popin jakso, missä tehdään ITS:n Suomen videota ja vähän jutustellaan poikien kanssa.

Itse levystä tuskin tarvitsee paljon kertoa, me kaikki tiedämme, kuinka upea se on. Vaikka sitä on pari vuotta tullut jumitettua, se ei ikinä menetä hohtoaan, vaan on jokaisella kerralla aivan yhtä hyvä.
Bullet kirjoitti:Onko DL:llä joku taipumus mennä rikki? Very Happy Tuli mieleen, kun muutama sanoi jo rikkoneensa sen kotelon vahingossa.

Mä mietin tässä ihan samaa Laughing Mulla itelläni on se lehtinen sieltä sisältä menny vähän huonoon kuntoon. Kai se on sit vaan ollu niin kovassa käytössä... ;)

Pidän kovasti tästä levystä. Ehdottomasti lempi kappaleita on The One I Love, Not Like The Other Girls ja Guilty. Loput biisit sitte heti perässä..
Mä en oikeen osaa sanoo mikä tässä levyssä on niin erityisen ihanaa, se Lauri nyt vaan osaa sanottaa ne kappaleet aivan ihanasti!
Joku tais sanoo että syksyllä ihanaa kuunneltavaa. Yhdyn tohon! Levyn kansista jo huomaa sen, ja sisältökin niin semmosta siihen sopivaa.
Aika mielenkiintoista. Kerrankin mä oon onnistunut säilyttämään jotain ehjänä. ;) Mistähän toi sit johtuu? Ehkä mulla on vaan joku superversio DLConfusedtä ku on kestänyt kaikki kolhut. Tai sit te ootte soittaneet sitä vielä enemmän ku mä, vaikka välillä kyllä tuntuu et kyllä kai levyn ois pitänyt kulua jo puhki. ;)

An

Dead letters on tärkeä levy senkin takia, että se on eka Rasmuksen levy jonka ostin. Muistan että olin Free record shopissa joskus syyskuussa -03, ja ajattelin ostaa jonkun levyn. DL sattui sitten olemaan jossain top10-hyllyssä tai vastaavassa ja ostin sen ihan huvin vuoksi. Sitten sitä kuunnellessa tuli sellainen tunne että tämähän on loistava levy. Siitä se fanitus lähti. Very Happy

Aluksi parhaat biisit olivat Still standing, In my life ja FDOML. Sitten joskus seuraavan vuoden puolella katsoin Emma-gaalaa telkkarista, ja rakastuin täysin Funeral songiin. Vähän yli vuosi sitten Time to burn oli sellainen tosi henkilökohtainen biisi, ja siitä tulee vieläkin paljon muistoja mieleen. Samoin Not like the other girls. Nykyään pidän kaikista biiseistä, ehkä tärkein on kuitenkin Back in the picture. Levy on kokonaisuutena loistava, ei ole yhtään heikompaa biisiä mukana.

Ja onnistuin naarmuttamaan sen kannen täysin, mutta vaihdoin siihen toisen kotelon. Pitäähän Rasmuksen levyissä aina olla ehjä. :wink:
Dead Letters..Aww<3 Rakastan sitä, kuten muitakin albumeja. Vaikka tyyli aika rajusti muuttuikin, ei se saanut mun fanitusta horjumaan. Itse olen sitä mieltä, että DL:llä musiikki alkoi mennä 'parempaan' suuntaan. Voiko sitä edes noin sanoa, mutta...Siis, että pidän enemmän tästä raskaammasta Rasmuksesta.

DLConfusedtä on tosiaan ilmestynyt ainakin kahta Limited Edition versiota. Mulla on sellainen, jossa toisella levyllä on FDOML:n, ITS:n ja IML:n videot. Ja täällä kirjastossa on se toinen Limited Edition, jolla on siis tuo Everything you say- biisi.

Parhaita biisejä on oikeastaan aika mahdoton sanoa, kun pidän todella paljon kaikista. Tosin NLTOG ja Time To Burn on kestosuosikkeja. Mutta kuten sanoin, kaikki biisit ovat loistavia.

AmandaFlower

Skorppari kirjoitti:
Bullet kirjoitti:Onko DL:llä joku taipumus mennä rikki? Very Happy Tuli mieleen, kun muutama sanoi jo rikkoneensa sen kotelon vahingossa.

Mä mietin tässä ihan samaa Laughing Mulla itelläni on se lehtinen sieltä sisältä menny vähän huonoon kuntoon. Kai se on sit vaan ollu niin kovassa käytössä... ;)

Minä yhdyn tähän :wink: Minunkin ensimmäisen DL:n kotelon kaneessa on halkeama ja se levykin on aika loppuun kulutettu, joka toisen biisin kohdalla alkaa tökkimään, mutta onneksi mulla on toinenkin Dead Letters Razz
Dead Letters on mulle varmaan yks tärkeimmistä levyistä, siitä minun fanitus alkoi. Mie tykkäsin jo biiseistä "In The Shadows" ja "First Day Of My Life", joita mie kuulin syksyn 2003 aikana radiosta. Mutta helmikuussa 2004 mie sitten kuulin "Funeral Songin", jonka kautta mie sitten muutuin totaalisesti faniksi. Ja huhtikuussa 2004 mie sitten sain synttärilahjaksi (18 vuotta tuli tuolloin täyteen) DL:n.

Lempparibiisejä levyltä on First Day Of My Life, Still Standing, Time To Burn, The One I Love ja Funeral Song.
Bullet kirjoitti:Onko DL:llä joku taipumus mennä rikki? Very Happy Tuli mieleen, kun muutama sanoi jo rikkoneensa sen kotelon vahingossa.

Minullakin DL meni kesällä rikki, Funeral song ei enää toiminut... Olihan se pakko mennä heti seuraavana päiväny uusi DL ostamaan, että sitä saa kuunnella Very Happy Niin, ja on minullakin kotelokin mennyt rikki...

DL:n ostin pian sen ilmestymisen jälkeen, ostin limited editionin vaikken sitä silloin huomannutkaan. Serkun luona sitten aloin ihmetellä että miksei heillä ole kahta levyä siinä...

DL on yks mun tärkeimmistä levyistä. Kaikki on hyviä biisejä, mutta esim. NLTOG, Still Standing ja Time to burn on parhaimmistoa. Back in the picturessa on parhaat lyriikat.

It's Madness

Bullet kirjoitti:Onko DL:llä joku taipumus mennä rikki?
Miula tuo ei oo rikki! Razz Eikä oo oikei pahempia naarmujakaa, vähä tuommosta suoraa 'naarmuu', mikä ei näy, ku tuo ihmeen levyteline seinällä naarmuttaa levynkansia, ku siinä on tommoset pienet kolot (mut ei siitä sen enempää, ku se ei liity tähä mitenkää Very Happy)... Mut miehä en Rassejen levyjä semmosee enää ees laita, ne on arvokkaimmat levyt, ja saavat olla rivissä tuossa radion vieressä (mikä on varmaa sit miun huoneen siistein kohta :lolSmile, mut tää ei taaskaa liity tähä aiheesee Embarassed

Mie sain levyn kesällä 2004 lahjaks, ku toivoin '1. The Rasmuksen levyjä!!!' (ja iso alleviivaus, ku sainkii, lukkee päiviksessä Very Happy) (niiku Hellofacollection -topiccii kirjotin, halusin Rakkauslaulun takia HOACin, mut tulikii DL)... No sitte illalla oli kiva alkaa kuuntelemaa uusia levyjä, mitä tuli, ja tästä tykkäsin kyllä, en vielä fanittanu... Guilty iski miulla enite, ollu aina siitä se 'paras' Razz
Sit jossai marraskuussa 2004, sanoin iskälle (ku se innostu tekemää luetteloo Rassejen levyistä miule, ja sit se näytti et on olemassa kans Into Special Edition, ja enhä mie tuosta tienny mitää, mut nyt senkii omistan ;)) sit et halluisin lissää Rasmuksen levyjä... Jotenkii se levy tuntu ni synkältä, (ja pojat kans, mut sit ku kattoo kuvia ni iha hauskaa niilä kyllä on), halusin sit 'ilosempaa' Rasmusta, ja sithä mie sainkii joululahjaks neljä levyy ;)
Mut siis tää oli miun eka Rasmus-levy, ja tähä kans liittyy, et ku kuuntelin ainakii tätä ja kirjotin päivikseen kaikkee, yhestä henkilöstä (mistä edelleen), ni sit ku rupesin tätä useemmi kuuntelemaa ni tuli se henkilö mielee...
Sillo ku sain ne neljä jouluna, ni DL:n kuuntelu jäi vähä pois, sillo halusin vaa kuunnella noita muita, ja ehkä muutaman viikon välein kerran DL, mut nyt taas oon useemmi kuunnellu, ja vähä aikaa sitte olikii 'DL-fanitus' menossa Laughing

(Hups, tulipas pitkä x) )

KeepYourHeartBroken

Itse olen ollut fani jotain neljä vuotta mutta mustakin tuli ihan FANI sitte DL aikana....
Sivut: 1 2 3
Julkaisun osoite