"Jere ja sen serkku tuo niitä päärynäsiidereitä, tuotsä omenaa?" Jenna kysyi parhaalta kaveriltaan, Hannelta. "Joo, okei. MItä meinaat itte tuoda?" "Varmaan jotain sipsiä yms", Jenna vastasi ja haroi mustia pitkähköjä hiuksiaan. Tytöt olivat kävelemässä kotiin, molemmat olivat päässeet koulusta kolmelta ja suunnittelivat huomisen halloween-juhlia. He juhlivat lähes joka lauantai rajusti, vaikka olivat vasta 13- ja 14-vuotiaita. Jenna täyttäisi 14 ensi maaliskuussa. Hän oli tutustunut pari kuukautta sitten, seitsemännen luokan alussa Hanneen, joka oli houkutellut hänet juomaan ja polttamaan tupakkaa. Vielä kertaakaan Jenna ei ole jäänyt kummastakaan kiinni. Hänen elimistönsä ei ollut vielä tottunut pieneenkään alkoholin määrään, vaan hän simahti aina ensimmäisenä kaikkialla. Terveystiedon tunnilla Jennaa oli painanut syyllisyyden tunne, mutta Sami, joka oli hänen luokallaan ja kuului samaan "jengiin" oli väittänyt kaiken tekstin oppikirjassa olevan vain sontaa ja pelottelua.
Seuraavana päivänä kuuden aikaan Jenna istuskeli Hannen sängyllä Hannen jutellessa jonkun kaverinsa kanssa mesessä. Jenna tutkiskeli reppua, jossa oli Hannen vanhempien ostamaa kaljaa. Hannen vanhemmat olivat alkoholisteja, eivätkä välittäneet vaikka heidän ainoa tyttärensä tulisi joka aamu likaisena ja krapulaisena kotiin. He eivät välittäneet siitä, että Hanne otti kaljaa jääkaapista ja joi ne kavereidensa kanssa. Hannen vanhemmat antoivat tytölle tupakka, jos hän vain pyysi. Heidän perheensä eli nykyään vain edesmenneen varakkaan isoäitinsä rahoilla.
Jennan asiat olivat paljon paremmin, jos niin voi sanoa. Hänen vanhempansa kävivät töissä ja ansaitsivat tarpeeksi elättääkseen itsensä ja kaksi lastaan. Jennan äiti oli varoitellut tytärtään ennen yläastetta erilaisista jengeistä, niistä täytyisi pysyä kaukana. MUtta toisin kävi, Hanne oli kutsunut Jennan syntymäpäivilleen ja siitä se oli alkanut. Jenna oli jättänyt vanhat ystävänsä, koska he eivät tahtoneet pilata nuoruuttaan kännäämällä joka viikonloppu. Jenna oli vain nauranut tytöille ja käskenyt painua hiiteen. Myöhemmin hän oli pyydellyt anteeksi kännissä tekemiä tyhmyyksiään mutta tytöt eivät ymmärtäneet Jennaa. Jenna oli aidosti surullinen mutta onneksi hänellä oli nämä uudet ystävät, oikea suosittujen jengi ja pystyi hukuttamaan surunsa alkoholiin.
Jennan puhelin soi ja hän vastasi. "Moi! Mä oon Hannella. Okei... Me tullaan ihan just. Siis marketin pihasta? Joo moi." Jenna sulki puhelimen ja työnsi sen taskuunsa. "Laita kone kii, pitää mennä Maria vastaan. Se on eerikin pihalla oottamassa." Tytöt nakkasivat kilisevät reput selkiinsä ja jättivät tyhjän talon taakseen.
"Moi! Kiva nähä pitkästä aikaa!" Jenna huudahti kaupan pihalla ja halasi serkkuaan. Mari asui parin sadan kilometrin päässä Jyväskylästä, ja oli pitkästä aikaa käymässä Jennan luona. Hänkin oli 13-vuotias ja heillä oli paljon asiaa toisilleen, mutta Hanne keskeytti huutamalla: "Noni, menoks nyt! Voitte jutella bileissä."
____
tämän tarinan ei sitten ole tarkoitus rohkaista ketään samanlailla kuin Hanne ja Jenna.
Vau tosi hyvä alku jatka vaan mä oottelen innolla jatkoo... :wink:
"Hei, minkälaiset bileet ne siis on?" Mari kysyi huolestuneena kuultuaan kilinää repuista. "Mahtavat!" Hanne kiljaisi, "Sinne tulee rutosti hyvän näkösii jätkii ja kaikki tuo jotain hyvää. Mulla on tääl repussa sidukkaa, otatko?" Hanne laski reppunsa maahan ja kaivoi sieltä pari siideripulloa. Toisen hän avasi ja hörppäsi siitä, toisen ojensi Jennalle. "Öhh, emmä oikee..." Marin ääni värisi. "Jaa, ihan sama, jääpähän sinne enemmän!"
Tytöt saapuivat Samin kotipihalle pienen kävelymatkan jälkeen. Sisältä kuului melua, ja Hanne juoksi koputtamaan ikkunaan. Joku kurkisti verhon takaa ja juoksi saman tien avaamaan oven. Porukkaa ei ollut vielä paljon, kellohan lähenteli vasta seitsemää. Sami otti tyttöjen reput ja vei ne keittiöön. Hänen vaaleat hiuksensa sojottivat pystyssä. Siihen ei kyllä paljoa muotovaahtoa tarvittu, hiukset olivat melko lyhyet. Hanne ja Jenna menivät tapaamaan kavereitaan mutta Mari meni sohvan nurkkaan nököttämään.
Mistä lähtien Jenna on ollut tuollainen? Viime kesänä me vielä pyöräiltiin ja käytiin jätskillä, ja kierrettiin tupakoitsijat kaukaa. Kohta sekin varmaan menee ulos tupakalle. Mä haluan pois... Eikö noitten vanhemmat tiedä tästä? Mari meni keittiöön etsimään juotavaa. Muutama tyttö jutteli pöydän ääressä ja kikattelivat joka lauseen perään. He olivat selvästi jo juoneet. Mari huomasi coca-cola pullon pöydällä ja etsi lasin. Mari lähti lasin kanssa takaisin olohuoneeseen ja joku poika, noin 15-vuotias, istui kovaäänisesti nauraen hänen viereensä.
____
-anteeksi nämä oudot lopetuskohdat, mutta samassa talossa asuu muutama kärsimätön ihminen, jotka odottavat vuoroaan...-
Aivan mahtava tarina! en malta oottaa jatkoa!!! nyt sun on ihan pakko kirjottaa sitä tai mä kuolen! (nojoo, melkein [smilie=hali_knuffl_rein.gif] )
Tästä kehittyy vielä mahtava tarina! [smilie=winner_v2.gif]
voi kiitoksia... pelkäsin vähän ettei tästä pidetä...
Tupakanhajuinen poika kaappasi pelokkaan Marin kainaloonsa. "Moi. Mun nimi on Jarno. Mikäs sun?" Nyt Mari uskalsi katsoa poikaa. Hänellä oli mustat hiukset, ne olivat kuin Daniel Radcliffen: tuuheat ja sekaiset. Silmät olivat tummanruskeat. Jarnon salainen ase oli selvästi silmät, niihin hukkui heti kun vain katsahti edes kasvoja. "Mä oon Mari", tyttö mutisi irrottamatta katsettaan Jarnon silmistä. Jarno laski pullonsa pöydälle. "Mistäs sä oot, ku ei sua täällä oo ennen näkyny?" "Pihtiputaalta. Jenna on mun serkku." "Sulla on hienot hiukset", Jarno sanoi ja kosketti Marin sinisiä hiuksia ja sai hänet hymyilemään. Jarno jutteli Marin kanssa, mutta Mari ei tajunnut mistä hän puhui, mutta vastaili silti kysymyksiin. Jarno antoi Marille siideripullon, jonka Mari joi mukisematta ollakseen Jarnolle mieliksi, mutta hänelle alkoi tulla huono olo. Yhtäkkiä Jarno nousi ja tarttui Maria kädestä. He kävelivät Jarnon johdattamana kylpyhuoneeseen, poika ei selvästikään ollut täällä ensimmäistä kertaa. Talo oli iso, siellä oli monta isoa makuuhuonetta ja vessoja jokaiselle perheenjäsenelle. Kylppärissä Jarno johdatti Marin penkille, jonka eteen hän kävi polvilleen. Mari alkoi hihittää kun tunsi kehossaan outoja kipuja. Jarno nosti Marin hametta vähän ylemmäs ja siveli tämän sääriä. Kun poika eteni pitemmälle, Mari alkoi huolestua. Mitä se tekee? Huh oon huppelissa… mutta ei se tolle anna oikeutta hiplata mua! Mut kun se on kivaa… EI! Se ei saa tehä noin! Saapas, my precious… Hiljaa, klonkku. Mari alkoi liikehtimään levottomasti. Jarno lopetti ja kysyi: "Mikä sulla on? Justhan sä annoit luvan tähän. Vai oonko mä huono?" "En mä halua! Mä oon nuori. Ja mä en muista luvanneeni mitään. Sä käytät mua hyväkses! Mee pois!" Mari kaivoi paitansa alta lempibändinsä korun. Se oli The Rasmuksen lehtilogo. Mari puristi sitä aina jos tarvitsi voimia, hän oli jännittynyt tai peloissaan. Hän nousi ja veti hameensa alas. Kun Mari oli kylpyhuoneen ovella, Jarno riuhtaisi häntä rajusti käsivarresta ja puristi sitä lujasti. "Sähän et mee minnekään! Sä lupasit et saan tehä sulle ihan mitä vaan, ja lupaukset pidetään vaikka olis kännissä." Jarno työnsi Marin seinää vasten ja suuteli tämän kaulaa. Mari yritti huutaa mutta Jarno peitti uhrinsa suun kädellään. Marin ei auttanut pyristellä vastaan, hän oli paljon lyhyempi ja heikompi kuin Jarno. Jarno repi Marin paidan vetoketjua auki vaikka Mari yritti pitää pojan kädet poissa. Hän ei onnistunut, sillä Mari kiemurteli liikaa. Jarno tönäisi Marin kylpyammeeseen. Mari löi päänsä kylpyammeen reunaan ja voihkaisi kivusta. Hetkessä Jarno oli pitelemässä Marin päätä paikallaan ja työnsi kaljapulloa tytön suuhun. "Juo tai tulee turpaan!" Jarno kuiski, ettei kukaan kuulisi. Mari nieleskeli, vaikka ei pitänyt kaljan mausta. Hän ei tajunnut, miksi nuoret ja kaikki muutkin juovat tuollaista törkyä, joka pilaa maksan ja saa huonon olon? Mari oli pyörtymäisillään, mutta taisteli vastaan ettei Jarno tekisi hänelle mitään pahaa. Kun pullo oli tyhjä, ja osa kaljasta oli Marin päällä tai valumassa viemäriin, Jarno huomasi Mari kaulakorun. "Huh, vai Rasmus? Miten kukaan jaksaa kuunnella sitä munatonta vinkunaa?" Nyt Mari raivostui. Hän nousi ja juoksi ovelle Jarnon vielä ihmetellessä tytön yhtäkkistä spurttia. "The Rasmus EI ole munatonta vinkunaa! Laurilla on maailman hienoin ääni ja se on kaikkein parhaimman näkönen tyyppi maailmassa! Ja sitten tulee ne muut jätkät. Kellään ei ole oikeutta haukkua niitä, ei varsinkaan sulla, sä kun oot tommonen känninen p*ska!
Luin nyt vasta koko tarinan, musta tää menee tosi hyvin, ja kirjotat mahtavasti. Onneks aloin lukemaan. Hehee, ei kannata haukkua The Rasmusta. :wink: Jatkoa!
Mari avasi oven ja huomasi että oven takana seisoi Jenna. "Mitä täällä tapahtuu?" hän kysyi sammaltavalla äänellä. "Toi lähentelee", Mari kuiskasi. "Huh. Tuu, mennään alas."
Kun tytöt olivat takaisin muiden luona, Mari kysyi Jennalta: "Miten sä tonne ylös keksit tulla?" "No mä vaan ihmettelin et missä oot ja sit kuulin aikamoisen vihaista huutamista. Ja niinhän sä teet vain jos joku pilkkaa Rasmuksia?" Jenna naurahti. "Siis niinkö kovaa mä huusin?" Mari vilkaisi taakseen. "Vitsi, toi se oli. Jarnohan se oli?" "Joo. Mä käsken sen pysyä poissa." Jenna ryntäsi vihaisena Jarnon eteen. "MINKÄ IHMEEN TAKIA SÄ AHDISTELET MUN SERKKUA?" "Se antoi luvan!" Jarno puolusteli ja levitteli käsiään. "Enää et sitä tee, tai turpaan tulee!" Jenna ärisi hurjana ja heristi nyrkkiään. "Joo joo, ei tarvi suuttua!" Jarno sanoi muka loukkaantuneena ja meni ulos. "Mkä dorka", Jenna mutisi palattuaan serkkunsa luo. "Onko sulla jotenkin huono olo? Näytät vähän oudolta." "Se juotti mulle väkivalloin jotain kaljaa, enkä mä oo koskaan tämmöstä kokenut! Ja mä olin niin lumoutunut niistä sen silmistä, niin en tajunnu yhtään mitä se mulle juotti aluksi!" "Ai, sä et oo aiemmin harrastanut näin rajua biletystä? No olisit sanonut. Mut kyllä tähän tottuu." Mari suuttui. "Sä et edes kertonut millaset bileet nää on! Etkö sä muista miten me katottiin oudosti nuoria kännikaloja, vasta viimekesänä! Ja mehän ollaan liian nuoria, 13-vuotiaita! Mistä nää edes saa jotain alkoholia? Mä en oikeesti halua sairastua mihinkään maksasairauksiin. Mä tahdon pysyä terveenä! Ootko sä unohtanut meidän yhteisen unelman?
Meistä piti tulla kuuluisia urheilijoita. Se ei kuule onnistu jos käyttää päihteitä tiuhaan ja pilaa elimistönsä. Meidän nuori keho ei kestä!" Mari lueonnoi Jennalle alkoholin vaaroista. Hän tahtoi oikeasti Jennan lopettavan uuden ´harrastuksensa´. Mari itse ei missään tapauksessa tulisi enää Hannen järjestämiin juhliin, jos niissä ei olisi aikuisia paikalla. Tai Hannen kotona järjestettäviin juhliin ollenkaan. Hän oli nimittäin kuullut Hannen vanhempien suhtautumisesta nuorten alkoholin käyttöön.
Marilla oli kyyneleet silmissä, kun Jenna sammui sohvalle. He joutuisivat jäämään yöksi. Mari ei helpolla saisi unta, häntä pelotti, jos joku tulisi ja raiskaisi hänet. Tai muuta pelottavaa?
Marille tuli huono olo ja hän etsi lähimmän vessan. Peilistä hän näki itsensä, tytön, jonka kasvot olivat valkoiset kaikesta järkytyksestä ja väsymyksestä. Hiukset olivat sekaisin tappelun jäljiltä. Paidan vetoketju oli mennyt vähän rikki, hihassa oli repeämä.
Mari tunsi pahan maun suussaan ja kurlasi vedellä hanasta. Kohta se tulisi. Mari kumartui pöntön ylle ja oksensi. Tällaista hän ei haluaisi kokea enää koskaan nuoruutensa aikana. Mari huuhteli suunsa ja palasi olohuoneeseen. Hannekin oli nyt nukahtanut Jennan viereen, talo oli viimeinkin hiljaisempi. Joku oli jättänyt musiikin päälle. Se oli Children of Bodom, Mari tunnisti. Muutamien minuuttien päästä musiikkikin lakkasi, kun Alexi Laiho henkäisi ´viimeisen´ kerran. Kello oli kaksi, kun Mari nukahti.
Jenna heräsi Hannen ja Marin vierestä yhdeltätoista. Kaikki muut nukkuivat vielä. Lattia oli likainen, pari poikaa makasi television vieressä. Jotkut olivat ilmeisesti lähteneet yöllä jatkoille, ehkä Jerelle. Myös Mari heräili.
"Hei, lähetään teille", Mari sanoi Jennalle. Marin äänestä kuului ärtyneisyys, hän oli yhä vihainen. Jenna katsoi Hannea ilmeellä "entäs toi?". "Se osaa itsekin kotiin."
Ihana jatko. Haluampa kysyä yhden asian, tuleeko tähän Rasmuksen jätkät kuvioihin? Tuli vaan mieleen. Tämä on todella ihana tarina ja toivon jatkoa.
Berneri kirjoitti:Ihana jatko. Haluampa kysyä yhden asian, tuleeko tähän Rasmuksen jätkät kuvioihin? Tuli vaan mieleen. Tämä on todella ihana tarina ja toivon jatkoa.
hmm, saattaapa tullakkin. mutta lukemalla se selviää! ja tämähän on vasta alussa. itse asiassa äänestys:
A. Rasmuksen pojat tulevat kuvioihin
B. Poikia ei juurikaan nähdä.
A! pojat mukaan kuvioihin.
ja vielä voi äänestää! kun en viitsi päättää sitä yhden viestin jälkeen ;)
Mari ei ollut ollut Jennan kotona sitten kesäloman, joten hän katseli ympärilleen etsien muuttumisen merkkejä. Ei, niitä ei juurikaan näkynyt. Pianon päällä oli kaksi vuotta sitten jouluna otettu kuva Jennan mummin hautajaisista, hän oli ollut sekä Marin että Jennan äidin äiti. Marilla oli vain hyviä muistoja mummistaan, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hän oli ollut kaupungilla Marin ja Jennan kanssa, kun onnettomuus tapahtui. Tie oli ollut liukas, ja moottoritiellä mummin auto oli luisunut väärälle kaistalle. MItään ei ollut tehtävissä. Vastaan tullut volkkari rikkoutui käyttökelvottomaksi, mutta kuljettaja ei saanut pahoja vammoja. Sen sijaan mummi jäi puristuksiin ratin taakse, ja kun hänet saatiin pois, oli jo liian myöhäistä. Verta oli vuotanut liikaa. Jenna toipui nopeasti, hän ei ollut saanut pahoja vammoja, mutta Maria pidettiin sairaalassa kolme kuukautta. Hän nukkui yli kuukauden. Hän sai olla kotona toipumassa kuukauden, mutta joutui käyttämään kainalosauvoja kesäloman alkuun asti. Se oli ankeaa aikaa. Sauvojen kanssa ei päässyt juuri mihinkään. Elokuvissa oli liian vaarallista, puhumattakaan ostoskeskuksista.
Jenna huomasi Marin surullisen katseen. Hän aikoi halata Maria, mutta tämäpä oli vielä vihainen ja sysäsi Jennan käden pois. Tytöt menivät Jennan huoneeseen, jossa Mari räjähti. "Miks sä et kertonut mulle millaset juhlat ne on? Se Jarno meinas raiskata mut! Mä en jaksa nyt rähjätä sulle enempää, toivottavasti muistat edes jotain mitä eilen sulle huusin..."
Mari lähti samana päivänä. Jenna vietti koko päivän netissä surffaillen, ei edes ajatellut läksyjä tai seuraavaa päivää. Kun hän oli chatissa esittämässä 22-vuotiasta mallia, hänen kännykkänsä alkoi soimaan. Se oli Hanne. "Missä sä oot? Olisit oottanu mua!" "Mä oon kotona. Mari vaati päästä kotiin. Se ei taida olla mitään bilettäjä-tyyppiä." "No miks sä kutsuit sen? Etkö sä tienny sitä? Mut ens kerralla et sitä kutsu, niin saadaan varmasti paremmat bileet. Ne on sit Jerellä. Mut me ollaan ajateltu vasta pikkujouluiksi seuraavia, sitä odotellessa voidaan tuolla kylillä pyöriä ja pelotella mummoja?" "Heh, joo, mennään vaan pelottelemaan mummoja! Ainahan ne alkaa valittamaan nykynuorisosta." Samassa Jenna hiljeni. Pelotella mummoja? Vaikka todennäköisyys onkin hyvin pieni, hän ei haluaisi että joku menettäisi rakkaan mummonsa, tai äitinsä. "Öhh, oisko mitään muuta sittenkään..." Jenna aloitti mutta Hanne oli jo sulkenut puhelimen. Jenna jatkoi chattailua, joku 52-vuotias mies ehdotti tapaamista. Jenna nauroi ja kirjoitti: "Selvä. Siis Helsingin Stockan Waynes Coffeessa, ensi perjantaina klo 6?" Jennalla ei ollut edes aavistusta oliko stockmannilla Waynes coffeeata ja oliko se auki niin myöhään. Eipä ilmeisesti tiennyt tämä mieskään, kun suostui. Hän oli kertonut olevansa lahtelainen, käymässä Hesassa kuukauden verran. Jennalla ei tietenkään ollut aikomustakaan saapua paikalle. Miten se edes onistuisi, mennä Jyväskylästä Helsinkiin muutaman tunnin ajaksi ja vanhempien huomaamatta? Jenna kirjautui ulos ja päätti etsiä oikeasti seuraa. Hän kirjautui uudestaan, tällä kertaa nimellä Jenna15. Jos hän todella tapaisi jonkun, niin kai hän 15-vuotiaasta menisi?
Kohta Jennalla olikin seuraa. Pete17 kirjoitti: "Moi kaipaatko seuraa? Täs olis yx nuori kolli vapaana... ;) Mistä oot?" "Mä oon jkl
tä. Ja seuraa haen. Mistä sä?" "Kiva, mäki oon sieltä..." Jenna jutteli pojan kanssa aikansa ja antoi tälle messenger-osoitteensa lähempää tuttavuutta varten. Jenna meni meseen ja lisäsi Peten listalleen. Kutsuttuaan hänet he juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä, Jenna huomasi pitävänsä pojasta. He olivat hyvin samanlaiset. Pete oli utelias, mutta se ei Jennaa haitannut. Hänestä poika oli erittäin hauska ja toivoi tämän olevan söpökin.
"Mitäs jos tavattais joku päivä ens viikolla? Vaikka tuolla keskustassa?" poika kysäisi huolettomasti. "Joo, kyl se mulle käy. Mä mailaan sulle sit kun tiedän mitä laitan päälle ;) Siis mikä päivä? Mulle käy oikeestaan mikä vaan." "Käykö torstai? Mulla on muutenkin menoa kaupunkiin sillon. Kyllä sä sinne väliin mahdut. Käykö neljältä mäkkärissä?" "Joo.
"
Jenna oli kuin seitsemännessä taivaassa. Pete oli mukava, ja he tapaisivat pian! On pakko kysyä vaatteista Marikalta, hän on heidän jenginsä vaate-ekspertti. Ja hiukset... Pitäisikö niitä leikata? Nuttura? Letit? Vai auki? Tai tupeerattuna. Toivottavasti päivä ei olisi kylmä, ei tarvitse ahtaa paksuimpia vaatteita päälle.
Seuraavana päivänä Jenna oli pihalla kaikesta. Hän ajatteli vain Peteä ja tulevaa tapaamista. Opettajat moittivat häntä tekemättömistä kotitehtävistä ja hänen tuntiosallistumisestaan. Jälki-istuntoakin hän sai, mutta senhän voisi hoitaa jo huomenna. Jenna ryhdistäytyi, ettei opettajille jäisi mitään hampaankoloon. Jälki-istunoja ei ollut kertynyt vielä paljon, mutta Jennan vanhemmat ihmettelivät yhtäkkistä kouluarvosanojen laskemista ja opettajien kirjeitä. Jenna totteli jengiä, ja rupesi ´öykkäröimään´. Muuten hän ei olisi saanut paikkaansa siellä pitää.
Koulupäivän päätyttyä Jenna valitti Hannelle päivien hidasta kulumista. "Häh? Onks sulla jotain menoo vai?" "Joo, meen kaupungille yhen Peten kaa torstaina. Se on 17..." Hanne järkyttyi. "17? Eikse oo aika paljon?" "Hups! Mun nimimerkki oli Jenna15 ni mulla jäi päähän ajatus että oikeesti oisin 15... mut mä haluun tavata sen! Se oli niin mukavakin... Mä oikeesti pidin siitä!" "Kantsisko mun tulla sinne vakoilemaan, ettei se tee mitään?" "No joo, ehkä niin kannattaa tehdä, mut älä sit yritä iskeä sitä!
Kiva jatko. Olisi selvempää, jos laittaisit puherepliikkien väliin aina sen, kuka puhuu mitäkin, esim: "Pölöpölö", sanoi henkilö A "päpöäplää", vastasi tähän henkilö B, mutta henkilö C se tuli väliin sanomalla "Pölöpälö". Toivottavasti ymmärrät. Ja äänestän A:ta. n___n
Berneri kirjoitti:Kiva jatko. Olisi selvempää, jos laittaisit puherepliikkien väliin aina sen, kuka puhuu mitäkin, esim: "Pölöpölö", sanoi henkilö A "päpöäplää", vastasi tähän henkilö B, mutta henkilö C se tuli väliin sanomalla "Pölöpälö". Toivottavasti ymmärrät.
ymmärrän... yritänpä muistaa, mutta siinä saattaa tulla nimien toistelua. [smilie=virne.gif]
Kirjotat hyvin... Tää on jotenkin todentuntusta!
Äänestän B:tä, eli Rasmusksen poikia ei juurikaan nähdä.
Päädyin tohon, koska täällä on aika paljon näitä 'Rasmus tarinoita'. Eihän ne Rasmut tarinassa haitaks oo, mutta välillä jotain muutakin.
