Suomalainen The Rasmus Foorumi

Title: Menneisyyteen ja takaisin
Author: Iituska
Rating: PG / PG-13
Pairing: Iitu/Lauri
Genre: Fluff, Romance, Draama ??
Warnings: jotain sattuman varaista kiroilua, puukotus ja kaikkee jännää.
Summary: Iitu pääsee selvittämään miksi oma idoli on saavuttamaton. Ja tämän takia pääsee 4 vuotta taaksepäin.
In/@: Helsinki 2009/2005/2006
Inspirated by:Teki mieli vähän vaihtaa todellistuutta...
A/N: Tässä tää sitte on. Muokattu versio.

Katselin huoneeni seinillä olevia julisteita. Jokaisessa komisti Lauri Ylösen tai koko The Rasmuksen kuva. The rasmus oli juuri neljä vuotta sitten noussut pinnalle myyden triplasti platinaa, mikä oli erittäin harvinaista bändiltä joka julkaisi ensimmäistä levyään. Melkein eniten palvoin bändistä eniten bändin laulajaa Lauria, joka oli minua kolme vuotta vanhempi niin kuin muutkin bändin jäsenet. Lauri oli melko lyhyt, musta hiuksinen söpö jätkä, joka huhujen mukaan oli saavuttamaton.

Tiesin lempi bändistäni melkein kaiken, mutta ainoa harmi oli vain, etten ollut koskaan nähnyt heitä livenä.
Olin osallistunut erääseen kilpailuun netissä, jossa oli mahdollisuus voittaa liput bändin keikalle ja tapaamaan heitä keikan jälkeen. Oletin tietysti, etten voittaisi siitä mitään, sillä en yleensäkkään voittanut mistään mitään. Kuitenkin maanantaina, toukokuun puolessa välissä koulun loputtua minulle soitettiin ja ilmoitettiin
”Olette voittaneet kaksi lippua The Rasmuksen keikalle ja tapaamaan poikia keikan jälkeen. Keikka on Hämeenlinnassa viides kesäkuuta kaksituhattayhdeksän.”
Puhelun loputtua aloin hyppelemään innosta sekaisin pitkin kämppää, saaden kämppikseni Juulian virnuilemaan. Olin päättänyt heti, että ottaisin siskoni Mintun mukaani. Keikka oli juuri sopivasti koulun loputtua kesälomalla.

Aloin ahertaa koulussa Rasmus innokkeenani ja sain samalla aikaani kulutettua. Loppu kuukausi kului nopeasti ja koulu loppui. Siirryin hyvällä todistuksella lukiossa tokaluokalle. Opiskelin siis näyttelijäksi Helsingissä Kallion ilmaisutaidon lukiossa.

Päivää ennen keikkaa olin sekoamispisteessä. Minttu sai rauhoitella mua vähän väliä, mutta onnistui siinä aika huonosti, joten hän lähti poikaystävänsä luokse. Itse sen jälkeen hyörin ympäri kämppää. Lopulta lähdin lenkille rauhoittaakseni itseäni. Päivä kului ja saapui päivä jolloin Rasmuksen keikka oli. Iltapäivällä olin entistä enemmän sekoamis piseteessä. Kuitenkin kun lähdimme Mintun kanssa rauhotuin. Matkaa kesti pari tuntia ja kun pääsimme vihdoin perille kello oli puoli yhdeksän. Yhdeksän aikaan pääsisi sisälle. Menimme Mintun kanssa jonottamaan ovien eteen. Emme toki päässeet jonon etu päähän vaan siihen keskelle, sillä emme olleet tulleet niin aikaisin.

Viimein kun kello oli yhdeksän, pääsimme sisälle ja varttia yli keikka alkoi. Pääsimme Mintun kanssa melko eteen, kolmanteen riviin ja lavan keski kohdille. Sopivaan kohtaan siis. Keikan aikana hypin ja lauloin biisien mukana täysillä. Lopulta kahden tunnin jälkeen keikka loppui ja alkoi fani tapaaminen. En päässyt Laurin luokse, koska häntä ympäröi suuri fani joukko, jotenka tyydyin Akiin, Eeroon ja Pauliin. Juttelin ensimmäiseksi Paulin kanssa, koska hän näytti jääneensä aivan yksin. Pyydettyäni sain häneltä nimmarin ja yhteis kuvan. Ainoa asia mitä ihmettelin, oli kun Pauli katsoi mua aivan kuin olisi tunnistanut mut, muttei kuitenkaan sanonut mitään, hymyili vain. Hieman ennen, kuin jatkoin matkaa, kysyin.
”Saanks mä pörröttää sun hiuksia?”
Lisäsin vielä perään parhaimman koiranpentu-ilmeeni. Pauli vilkaisi ympärilleen, melkein epätoivoisena, kunnes kumartui hieman, että sain pörröttää jätkän hiuksia. Upotin sormeni jätkän hiuksiin ja vedin ne hitaasti pois. Kikatin pienesti ja tein niin pari kertaa uudestaan. Ilman mitään varotusta Pauli kaappasi mut halaukseensa. Inahdin yllätyksestä mutta halasin takaisin. Pian Pauli päästikin irti hymyillen hieman nolostuneena.

Tämän jälkeen menin Eeron luokse ensin moikattuani vielä Paulille. Samalla, kun juttelimme, pyysin Eeroltakin nimmarin ja yhteis kuvan. Jäin kuitenkin juttelemaan hänelle hieman kauemmaksi ajaksi. Ihmettelin myös sitä, että Eerokin katsoi samalla tavalla kuin Paulikin, katsoi mua aivan kuin olisi tunnistanut. Piankin menin Akin luokse joka antoi hymyillen nimmarin ja tuli yhteis kuvaan kanssani. Hän jutteli kanssani erittäin tuttavalliseen sävyynkin. Jäin juttelemaan hänenkin kanssaan jokisikin ajaksi ja hieman ennen, kuin lähdin Laurin luokse, Aki kysyi.
”Saanks mä halata sua?”
Nyökkäsin hitaasti ja halasin Akia takaisin. Aki halasi tiukasti päästäen irti vasta reilun minuutin kuluttua. Tirskahdin ja lähdin odottelemaan, että Lauri vapautuisi. Odotellessani huomasin miten Pauli, Eero ja Aki olivat vierekkäin juttelemassa ja samalla katsoivat minua. Pojilla kaikilla oli rahapussi käsissään ja he tutkailivat niitä. Kuulin pätkän keskustelusta.
Aki: Ton on pakko olla se Iitu. Se näyttää ihan täysin samalta kun silloin.
Pauli. Joo...Pakko. Mut Iitu ei näyttäny tunnistavan silleen tuttavallisesti meitä.
Eero: No mieti nyt. Etkö sä muista sillon.....
Enempää en kuullut, mutta he jatkoivat jutustelua.
Eero....Iituhan sano, että se tulee tulevaisuudesta, nii miettii vähän.
Aki: Nii....Joo totta...onhan ne kaikki mitä se sillon sano niin toteutunu... Kuten nyttenkin. Sillon Iitu sano, ettei se ensimmäisellä kerralla valitettavasti tunnista meitä, mutta toisella kerralla hän tunnististaisi jo...
Eero: Tyttöhän sanoi, ettemme saisi mitenkään ilmaista, että tuntisimme hänet. Ei ennen kun vasta viidestoista päivä kesäkuuta.
Pauli: Kai sit sen toivetta tarttee totella... Miettii nyt, jos me oltais sillee, ett jee kiva nähä pitkästä aikaa. Ja ku Iitul ei oo ees hajuukaa, ett se tulee tuntemaan meiät. Nii aika varmasti se pitäis meitä vähintäänki hulluina.

Odottelin vielä Mintun kanssa, että pääsisimme Laurin luokse. Kuitenkin turvamiehet tulivat sanomaan, että pitäisi lähteä. Lauri naurahti ja sanoi heille.
”Nää kaks jää viel hetkeks.”
Turvamiehet nyökkäsivät ja jatkoivat muiden pois patistelua. Viimein pääsimme Laurin luokse. Sain häneltä heti yhteis kuvan ja samalla, kun hän kirjoitti nimmariaan hän kysyi.
”Mikä päivä tänään on?”
Hämmästyin hiukan, mutta vastasin kulmat hiukan koholla.
”Kesäkuun viides päivä. Mitenniin?”
Lauri nyökkäsi ja kysyi uudestaan.
”Kuin monta päivää on vielä juhannukseen”
Hymähdin hiljaa ja laskin päässäni.
”Neljätoista päivää....Mitenniin?”
Lauri virnisti nopeasti ja vastasi.
”Ei mitään....Nähtäillään.”
Katsahdin hiukan oudoksuen Lauria ja sitten vielä poikia, jotka saapuivat siihen. Lauri halasi mua nopeasti ja siirtyi Akin viereen. Olisin halunnut kysyä mitä Lauri tarkoitti sanomisellaan, mutten pystynyt, sillä turvamiehet ohjasivat meidät jo pois. Kuitenkin kuulin pätkän poikien keskustelusta.
Aki: Eiks niin, ett toi oli Iitu?
Eero: Siis se sun Iitu?
Lauri: Joo. Selvästi. Sama tarkkaavainen katse. Ja ei oo muuttunu yhtään viime kerrast.
Pauli: Ehkä siks, ku sen ajas te tapaatte vasta noin viikon päästä. Niin ehkäpä siks. Sanoiks sä jotain sil?
Lauri: No en mitään erikoista. Samanlainen keskustelu kun yleensäkkin fanin ja idolin välillä. Tosin en oikein totellut Iitun toivetta kokonaan. Sanoin nyt, ett nähään juhannuksen.”
En ollut varma, että kuulinko oikein, mutta kuvittelin ainakin kuulemani olevan totta. Enempää en kuullut, koska olimme menossa juuri ovista ulos. Kuitenkin käännyin vielä pikaisesti katsomaan poikia. Nämä katselivat perääni hymyillen ja kun huomasivat minun katselevan kaikki moikkasivat vielä. Ihmettelin asiaa aikalailla, mutta annoin asian olla. Viimein kun pääsimme kotiin menin suoraan nukkumaan.

Aamulla rupesin katsomaan nimmareita tarkemmin. Huomasin, että kaikissa oli omistus kirjoitus. Iitulle. Ja Laurin nimmarin yllä luki. Rakkaalle Iitulleni. Mietin, että mistä pojat olivat voineet saada tietää nimeni. En ollut mielestäni kertonut heille sitä, enkä tuntenut edes heitä henkilökohtaisesti. Ja ihmettelin tietysti, että mitä edes he voisivat nähdä minussa. Olin omasta mielestäni melko vaatimattoman näköinen. Perusväriltä hiukseni olivat vaaleat, mutta olin värjännyt ne mustiksi. Hiukseni olivat pituudeltaan melko lyhyet ja pätkityt. Silmäni olivat vuorostaan suuret ja kirkkaan meren turkoosit, joita kehysti tummat ja pitkät ripset. Pituutta löytyi 168 ja puoli senttiä ja painoa 55 kiloa. Eli olin laiha vaikka itse kuvittelin olevani lihava.
Kuitenkin jätin Rasmus asian hiukan taka-alalle ja jatkoin elämääni normaalisti.

Melkein viikko keikan jälkeen tapasin miehen, joka jostain syystä pysäytti mut kaupungilla ja kysyi.
”Haluaisiks päästä ajassa taakse päin?”
Ajattelin tietysti, että mies oli päästään sekaisin, joten hymyilin vain ja totesin.
”Joo, mut se on mahdotonta, joten heippa.”
Tämän jälkeen jatkoin matkaa. Kuitenkin eksyin myöhemmin miehen seuraan. Mies oli melko nuori kolmissakymmenissä oleva ja ulkonäöltään komea.
Eksyin miehen luokse siten, että etsin töitä ja suostuin hoitamaan hänen lapsiaan. Miehen nimi oli Johan Virtekoski. Hänellä oli neljä lasta vanhin oli Jonne kymmenen vuotta. Jonnen nuoremmat sisarukset olivat Jonna seitsemän vuotta, Jani neljä vuotta ja Jenni yksi vuotta.

Pari päivää oltuani hoitamassa lapsia Jonne ja Jonna näyttivät minulle suuren ja kauniin peilin. Se oli suurin piirtein kaksi metriä korkea ja yli metrin leveä. Sen reunoja koristi kauniit kultaiset raamit. Erikoiseksi sen teki se, että peilin pinta näytti väreilevän pienesti.
Lapset ilmoittivat heti, kun näyttivät pelin.
”Tää on aikakone.”
Hymähdin ja totesin.
”Aikakoneita ei oo olemassakaan.”
Sanottuani sen, lapset ottivat käsistäni kiinni ja istuttivat mut sohvalle ja alkoivat selittämään, tai paremmin sanottuna Jonne selitti, Jonna selitti joitain pieniä huomautuksia ja Jani ja Jenni istuivat minun sylissä.
Jonne huokaisi raskaasti ja aloitti selittämisen.
”Tämä peili tässä, on isämme keksimä aikakone. Kun peilin läpi astuu saapuu toivomaan aikaan ja kaupunkiin...”
Jonna sanoi tähän väliin kun Jonne hengähti.
”Niin ja sitten kun saapuu toivomaansa aikaan, siellä on joku ajan henkilö tästä ajasta...Tai no paremmin sanottuna me ollaan tunnettu ne ihmiset aikasemmin jo ja annettu tämmöne peili niille kans. Esimerkiksi jos siirtyisit nyt neljä vuotta taakseppäin ja menisit Helsinkiin, niin siellä vastassasi olisi Joanna. Hän majoittaisi sinut ja järjestäisi kaiken siksi ajaksi kun olisit siinä vuodessa. Takaisin pääsisit myös Joannan luona olevasta peilistä....”
Jonne rykäisi ja sanoi.
”Kuten siskoni havainnollisti saisit siellä täyden hoidon..... Haluaisisitko kokeilla? Voisit olla siinä vuonna mihin haluat vaikka kokonaisen vuoden taikka enemmän, mutta tulisit silti tähän samaiseen päivään silti samanlaisena kuin lähtöpäivänäkin.....Miltäs kuulostaa? Pääsisit tietysti ilmaiseksi, koska olet hoitanut meitä ja olet muutenkin mukava. Eli jos lähtisit tänään niin saapuisit täks päiväks eli 14 kesäkuuta.”
Hiljenin ja kysyin hiukan arkana.
”Mitä tein iskä on mieltä?”
Vastauksen sain hiukan eri taholta kuin oletin. Johan vastasi hymyillen.
”Se olisi hyvä idea. Itse asiassa tulin jututtamaan sinua juuri sen takia silloin.”
Huokasin ja vastasin.
”No jos Johan kerran suostuu siihen niin sitten voisin kokeilla. Tartteeko mun ottaa sin jotain mukaan?”
Johan virnisti ja vastasi hiukan nolona.
”No joo... vähän, mut kävin just teil koton hakee sun kamppeet. Sori, ett murtauduin teil...”
Virnistin ja sanoin.
”No ei kai se haittaa. Mut miten mä pystyn sit siirtyy ajas? Ja mis ne mun tavarat on?”
Johan naurahti ja veti takaansa suuren mustan laukun sanoen.
”No täs on ne sun kamppeet ja kuten lapset selittivät, niin tuon peilin avulla. Astut vaan sen läpi...Ja ajattelet sitten sitä vuotta ja kaupunkia mihin menet. Niin pääset. Mut sano eka mihin vuoteen ja kaupunkiin haluut niin voin ilmottaa sen paikan tukihenkilölle?”
Nyökkäsin ja mietin hetken sitten sanoen.
”No mä tosiaankin haluun neljävuotta taakse päin ja Helsinkiin.”
Johan nyökkäsi ja otti kännykän taskustaan tekstaten sitten jotain jollekkin. Tekstattuaan Johan antoi laukun minulle ja sanoi.
”No mee tosta sit vaan läpi. Me odotetaan sua pian takasin.”
Nyökkäsin ja menin peilin luokse. Katsahdin vielä kerran lapsiin ja Johaniin, joka kantoi sylissään Jenniä.

Nyökkäsin uudestaan ja astuin peilin läpi. Tunne oli melko erikoinen, kylmä ja en meinannut saada henkeä, kuitenkin kun astuin toisen askeleen pääsin jo hieman raikkaampaan ilmaan. Vedin syvään henkeä ennen kuin aloin katsella ympärilleni. Olin saapunut johonkin viihtyisään ja värikkääseen olohuoneeseen. Seinät olivat melko kirkkaan punaiset. Huoneessa oli perus olohuone kalustus ja paljon viherkasveja. Keskellä huonetta seisoi noin nelissäkymmenissä oleva hieman pulskahko nainen joka hymyili leveästi ja kysyi.
”Sä oot varmaan Iitu?”
Nykkäsin ja vuorostani kysyin.
”Sä sit varmaan oot Joanna?”
Nainen nyökkäsi ja sanoi.
”No niin... Tuuppas peremmälle niin mä esittelen sulle määräaikaista kotias.”
Nyökkäsin ja astuin pari askelta eteenpäin. Joanna nyökkäsi seuraamaan jotenka seurasin.

Ensin hän vei mut vaalean vihreällä sisustettua käytävää pitkin eteiseen johon jätin kengät. Tämän jälkeen hän vei mut samaa vihreää käytävää ja toista hieman tummemman vihreää käytävää pitkin tulevaan huoneeseeni johon jätin laukkuni. Sen jälkeen Joanna esitteli koko talon ja osan pihaakin. Pienen esittely kierroksen jälkeen nainen antoi mun rauhassa tyhjentää laukkuani ja tutustua muutenkin huoneeseeni.

Huoneeni oli melko iso. Vaalean sinisillä seinillä oli joitakin tauluja, mutta ajattelin täyttää osan seinästä Rasmuksen julisteilla. Huoneessa oli iso ikkuna jonka alapuolella oli vaalean beige kirjoituspöytä. Vilkaisin pöydän laatikoihin, josta löysin pari vihkoa, kalenterin, kyniä, paperia ja päiväkirjan. Päätin heti, että alkaisin kirjoittamaan päiväkirjaa täällä ollessani, sillä olisi varmasti mukavaa tietää kaikki asiat mitä olin täällä tehnyt. Kirjoituspöydän viereisellä seinällä oli pehmeän näköinen sänky ja sängyn yläpuolella hyllykkö. Sängyn seuraavalla seinällä oli toinen pöytä jossa oli uuden näköinen tietokone. Pöydän vieressä oli ovi. Oven toisella viereisellä seinällä oli kaappeja johon sain laittaa vaatteeni ja muut tavarani. Kaappien ja ikkunan välissä oli hyllykkö jossa oli telkkari.

Viimein, kun olin saanut vaatteet kaappeihin menin olohuoneeseen, missä Joanna oleskeli. Istahdin naisen viereiseen nojatuoliin ja rupesin katselemaan huonetta tarkemmin. Kuitenkin tarkkailuni keskeytti Joanna, joka kysyi.
”No kun kerran tänne tulit niin minulla on pari kysymystä. Yksi. Kuinka kauan aiot oleskella täällä? Suosittelisin, että olisit vuoden täällä. Kaksi. Mihin kouluun haluaisit? Tai meetkö sä ollenkaa kouluun. Kolme. Lähdettäisiinkö shoppailemaan?”
Mietin hetken ennen kuin vastasin.
”No siihen ekaan niin voisin olla vaikka sen vuoden. Siihen toiseen, niin mä todellakin haluaisin johonkin yläasteeseen, koska en oikein halua vielä mihinkään ammattikouluun. Voisin käydä ysin uudestaan. Eiks täs lähel oo Suutarilan yläastet? Ja kolmanteen niin muuten voitaisiin, mut mulla ei oo rahaa.”
Joanna hymyili äidillisesti ja sanoi.
”No toivottavasti viihdyt meillä sen vuoden. Joo. Suutarilan yläaste on lähin ja Jimi on siin koulus kans, joten sinne kai sut sijotetaan, vaikka koulut on alkanutkin jo kuukausi sitten. Ja ei se haittaa vaik sul ei ookkaan rahaa... Susta tulee nyt täks ajaks ku oot meil niin mein adoptio lapsi. Niin me maksetaan kaikki sun menot ja tämmöset.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Mitä sä tarkoitat monikolla ME?”
Joanna virnisti ja vastasi.
”Niin siis, että musta ja mun miehestä Jounista tulee sun adoptio vanhemmat...Ei kai haittaa?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”No sit me kyl voidaan men shoppailee.”
Joanna hihkaisi hiljaa ja sanoi.
”Joo... Mä haen vaan mun kassin.”
Joanna nousi ja kiiruhti jonnekin päin taloa. Itse menin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan.
Joanna tuli pian jotenka siis lähdimme shoppailemaan. Autossa Joanna sanoi.
”Ai nii. Sähän tuut kesäkuusta, nii nyt on tääl syyskuu.”
Nyökkäsin ja katselin maisemia.

Minulle ostettiin Reppu ja muuta koulu kamaa, reilusti joitan uusia vaatteita ja muuta tarpeellista.
Kun tulimme takaisin 'kotiimme' vastassamme oli myös nelissäkymmenissä oleva musta hiuksinen mies jonka oletin olevan Jouni. Jouni tuli halamaan minua kun pääsin autosta ja sanoi.
”Tervetuloa perheeseen. Mein lisäks tähän perheeseen kuuluu Jimi, joka on mein biologinen lapsi ja hän on viisitoista vuotias. Hän on tällä hetkellä vielä koulussa, mutta tulee pian kotiin.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Ihmettelinki vähä kuka se Jimi on, josta Joanna puhu.”
Tämän jälkeen raahasin osan kasseista huoneeseeni. Jouni ja Joanna toivat loput kasseista, joita en pystynyt itse kantamaan. Joanna lähti melkein samantien jonnekin, mutta Jouni jäi ovelle vielä katselemaan ja juttelemaan kanssani. Hän rykäisi kurkkuaan ja sanoi.
”Sä varmaan haluut olla jonkin aikaa yksin... Jos seuraa kaipaat niin me ollaan tuol jossain.... Joanna huutaa sit jossain vaihees syömään ja Jimi saattaa käydä kattomas sua...”
Nyökkäsin ja katsoin kun Jouni häipyi oviaukosta.

Huokaisin ja rupesin laittamaan uusia vaatteita kaappiin ja tavaroita esille. Johan oli pakannut laukkuuni monia tärkeita tavaroita. Kuten valokuva albumin jossa oli kuvia ystävistäni ja perheestäni, mp3, joitakin julisteita, tärkeimmät pehmoleluni ja kirjoja. Asettelin osan tavaroista esille, mutta osan laitoin laatikkoon. Julisteista puolet laitoin seinille. Laitoin seinälle myös pienen taulun jossa oli pikkusiskoni piirrustuksia. Hieman ennen, kun sain kaikki tavarat paikoilleen, huoneeseeni lennähti suurin piirtein ikäiseni poika, jolla oli mustat pitkät, puoli selkään ulottuvat rastat ja melko värikkäät hiukan yli suuret vaatteet. Eli suoraan sanottuna hoppari vaatteet. Poika lennähti heti kaulaani ja halasi pitkään minua. En ollut varautunut oikein sellaiseen, sillä ensi kuvasta olin ajatellut, että poika vaan tyytyisi moikkaamaan, mutta näköjään poika oli aika sosiaallinen ja muutenkin ei tyypillinen poika. Viimein kun poika irrottautui halista hän kysyi.
”Sä oot varmaan sit Iitu?”
Nyökkäsin ja vastasin kysyen.
”Ja sä oot sit varmaan Jimi?”
Jimi nyökkäsi ja sanoi innokkaana.
”Äiti sano, ett sä ajattelit käydä ysin uudestaan. Vähäks siistii ja sit se sano, ett se laittaa sut samaan kouluun kun mutkin ja vieläpä samalle luokalle. Sit se sano, ett se soitti jo mein kouluun ja sopi rehtorin kanssa, että alottaisit jo maanantaina. Se on niin siistii...Saa olla ylpee ku tuntee sut.... Nii ja äippä sano, ett te tulisitte tutustuu huomen.”
Virnistin ja huokaisin onnesta, että oli vasta torstai.

Nyt vasta Jimi rupesi katselemaan huonettani, koska huudahti hämmästyksestä. Katsahdin poikaan kysyvästi ja hän vastasi.
”Sul on Laurin, Eeron, Akin ja Paulin kuvii ympäri huonetta!”
Nyökkäsin ja kysyin toinen kulma hiukan koholla.
”Njoo... Mitenniin?”
Jimi virnisti ja katseli julisteita samalla kun vastasi.
”No ku pojat taino paremmin sanottuna Lauri ja Aki on mun luokal ja Eero ja Pauli on mun rinnakkais luokal. Tuntuu vaan oudolta kun sähän oot tulevaisuudesta niin, ett noi ois julkkiksii...”
Kurtistin kulmiani ja kysyin.
”Tarkotaks, ett sä tunnet Rasmuksen pojat?”
Jimi virnisti ja nyökkäsi sanoen.
”Jaa....Rasmuksesta taitaa sit tulla kuitenkin kuuluisa toisin kuin kaikki epäilee...”
Virnistin ja menin istumaan tietokonepöydän tuolille. Jimi katseli vielä hetken huonetta, kunnes sanoi.
”Ai niin joo...Äippä käski tul syömään.”
Nyökkäsin ja lähdin Jimin perässä keittiöön. Joanna oli tehnyt ruuaksi kanaa ja perunoita.

Syötyämme Joanna ilmoitti kaikille.
”Elikkä siis. Täst edes juttu on näin. Kun joku kysyy, miksi Iitu asuu meillä sanomme, että me ollaan adoptoitu Iitu. Iitu on adoptoitu sen takia, koska hänet löydettiin muistinsa menetettynä metsästä eikä hänen perhettään ole löydetty. Että niin....”
Kaikki nyökyttelivät, mutta sanoin.
”Mutta mähän muistan kaiken. Ja varmasti lipsauttelen kaikkee...”
Joanna nyökytteli hitaasti, kunnes sanoi.
”Nii joo... No sanotaan vaikka, että sut on adoptoitu Tampereelta.”
Nyökkäsin ja Joanna jatkoi.
”Me mennään huomenna tutustuun uuteen tulevaan kouluus. Että herätän sut kahdeksalta ja lähdemme yhdeksältä koululle. Siel sitten tehdään papereita ja silleen.”
Nyökkäsin ja Jimi kysyi.
”Toi saanks mä kysyy pari asiaa?”
Nyökkäsin ja Jimi kysyi.
”Toi noi. Aattelin, ett ois ihan kiva tietää jotain susta. Ett voiksä kertoo jotai ittestäst?”
Mietein hetkisen, kunnes vastasin.
”Noo. Tuol mun omas ajas, mä opiskelen näyttelijäks Helsingis tuol Kallion ilmaisutaidon lukios. Mä valmistun sieltä kakstuhatykstoista vuonna. Mä asun solukämpässä koulun vieres. Ja siel mä asunki melkee koko ajan, mut lomat ja useimmat viikonloput asun silti koton Harjavallas. Hmm... Mitäs muuta?”
Jimi vilkaisi Joannaa ja kysyi.
”Kerro jotai su perheest.”
Nyökkäsin ja kerroin.
”No mun perheeseen kuuluu äiti ja isosisko Minttu. Tosin Minttu ei asu enää koton. Sit mul on kyl iskä ja sen perhe, mut mä en välitä niist nii paljoo. Paitsi mun pikkusiskost Elmast. Nii juu ja mun perheesee kuuluu lemmikki pupu Siiri.”
Jimi nyökkäsi ja kysyin naurahtaen.
”Saanko nousta pöydästä? Ku mä en enää jaks vastailla kysymyksii.”
Joanna virnisti ja vastasi.
”Ei sinun kuule tarvitse kysyä lupaa... Sulle ei oo sääntöjä, kunhan et riko mitään.”
Nyökkäsin ja nousin mennen huoneeseeni.
Huoneessani menin tietokoneelle ja rekisteröin itselleni mesen ja tein nickin irc-galleriaan. Tarpeeksi tehtyäni kävin nopeasti suihkussa ja menin nukkumaan.

Aamulla Joanna kävi herättämässä mut. Tein nopeasti aamu toimeni ja lähdimme kouluun, jossa tulisin viettämään seuraavan vuoteni.
Koulu oli melko suuri ja oppilaita näytti olevan melko paljon, mutta kuitenkin reilusti enemmän, kuin entisellä yläasteellani. Koulun rehtori näytti olevan melko mukava ja saimme paperit tehtyä nopeasti. Rehtori kävi hakemassa Jimin ja hänen kaverinsa Jorin, jotka hän käski esittelemään koulua. Joanna jäi rehtorin kanssa opettajienhuoneeseen.
Jori oli melko saman tyylinen kuin Jimikin, tosin hänellä oli tumman ruskeat ja lyhemmät olkapäille ulottuvat rastat.
Jori katseli ensin mua pitkään päästä jalkoihin, mutta alkoi sitten esittelemään koulua. Kiersimme koulun pariin otteeseen, kunnes päädyimme aulaan josta pääsi opettajienhuoneeseen. Pojat jättivät minut opettajienhuoneen oville ja lähtivät takaisin tunneilleen. Kuitenkin pojat unohtivat, että olivat aulassa missä kuului tyhjiltään pienikin ääni ja alkoivat jutella musta vilkkaasti.
Jori: Siis onks toi se sun adoptio sisko?
Jimi: Joo... Eiks ookki hyvän näkönen?
Jori: No todellakin. Taidat kuules saada kavereitas useemmin kylään.
Jimi: Joo.. Arvelen sitä kans.
Enempää en kuullut, koska koputin oveen ja menin sisälle, missä rehtori ja Joanna jo odottelivat. Rehtori kysyi hymyillen.
”Näyttivätkö pojat sulle kaiken tarpeellisen?”
Nyökkäsin ja vastasin samalla, kun tulin Joannan viereen.
”Njoo... Ehkä vähän liikaakin, mutta hyvähän se, että tiedän jotain etukäteen opettajistakin.”
Rehtori virnisti erittäin ei rehtorimaiseen tapaan ja sanoi nyt Joannalle.
”Haluutteko jäädä vielä pitemmäksi ajaksi?”
Joanna pudisti päätään ja vastasi.
”Ei me kylläkään nyt. Iitun tarttee vielä tehdä kaikenlaista ennen maanantaita...”
Rehtori nyökkäsi ja sanoi nyt mulle.
”Oli hauska tavata ja toivottavasti viihdyt.”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Kuin myös ja viihdyn varmasti.”
Joanna oli jo ovella, jotenka menin hänen peräänsä ja lähdimme kotiin. Koti matkalla juttelimme kaikkea.

Kotona järjestelin vähän kaikkea siihen asti, kun Jimi tuli kotiin. Jimi tuli suoraan huoneeseeni ilman koputtamatta, johon sanoin.
”Hei sun tarttee koputtaa. Ja mitä asiaa? Tuliks pitää mul seuraa?”
Jimi nyökkäsi ja meni istumaan sängylleni kysyen samalla.
”Mietin vaan, ett onks sul mitään menoo viikonloppun?”
Pudistin päätäni ja katsoin poikaan kysyvästi. Jimi laittoi kätensä niskan taakse ja kysyi kattoon katsoen.
”Mä ja Jori vaan mietittiin, ett haluaisiks hengat mein kans tuol kylil? Vaikkapa jopa tänään?”
Mietin hetken ja nyökkäsin sanoen samalla.
”No mikä etttei. Jos vaan mun seura kelpaa.”
Jimi hymyili voiton riemuisesti ja lähti huoneestani sanoen samalla.
”No hyvä. Mä meen soittaa Joril.”
Virnistin vielä kun poika oli jo häipynyt huoneesta. Elikkä jos menisimme kylille laittasin jotain siistempää vaatetta päälle.

Parin tunnin päästä Jimi saapui huoneeseeni koputtamatta. Olin juuri vahtamassa paitaa, kun huomasin pojan katselevan nolona ovelta. Nykäisin paidan helman alas. Rykäisin hiukan ärsyyntyneenä ja sanoin.
”Onks pakko tul tän ilman koputtamati? Nimittäin ei oo kivaa kun on vaihtamas paitaa ja sit sä ilmaannut siihen.”
Jimi katseli kattoon käsi niskan takana. Poika oli selvästi noloissaan, mutta sitten kun olin saanu paidan kunnolla päälleni hän laski katseensa ja kysyi.
”Sori... Joo....Toi lähetääks?”
Nyökkäsin ja otin pienen kassini mukaan. Menimme keskustaan linkalla. Maksoin matkani ja menin istumaan linkan penkille kysyen.
”Mihin me sit mennään?”
Jimi istahti vereeni ja vastasi.
”Kamppiin.”
Nyökkäsin, enkä sanonut enää mitään.

Viimein kun pysäkkimme tuli kohdalle menimme ulos ja lähdimme kulkemaan kampille. Päästyämme kamppiin menimme ylimmäiseen kerrookseen, jossa tapasimme Jimin kavereita joista tunnistin yhden Joriksi. Nyökkäsin hänelle ja seurasin Jimiä joka esitteli ensin minut porukalle ja sitten porukan mulle. Porukkaan kuului Jimin ja Jorin lisäksi viisi muuta jätkää. Tumma pitkä hiuksinen Marko, blondi lyhyt hiuksinen Teemu, silmälasipäinen Joonas, lihaksikas Tommi ja suloinen musta pörrö hiuksinen Oskari. Nyökkäsin jokaiselle pienesti kun kuulin nimen. Lähdimme esittelyjen jälkeen kiertämään kamppia. Jätkät esittelivät lempihengailu mestojaan ja kertoilivat mitä yleensä tekivät täällä. Nyökkälin vähän väliä näyttäen, että ymmärsin. Lopulta pysähdyimme pienelle aukiolle. Itse istahdin ikkunalaudalle kun jätkät taas vuorostaan istuivat lattialle. Oskari istahti mun viereen ja kysyi.
”No miltäs nyt tuntuu asuu Helsingis?”
Katsahdin nopeasti muihin kunnes vastasin.
”No en oikeestaan tiiä. Ku kerran oon ollu tääl vasta pari päivää...”
Ennen kuin Oskari sanoi mitään kuulin Jimin selittävän muille.
”.... Niin ku sit mä menin sen huoneeseen niin sil ei ollu paitaa päällä. Oli vaan rintsikoillaan... Mä olin ihan ett woow. Sil on kyl aikas hyvä kroppa....”
Mulkaisin Jimin selkään jäätävästi. Jimi itse ei sitä huomannut, mutta Teemu huomasi mulkaisuni ja tönäisi Jimiä. Jimi katsähti ensin Teemuun ja sitten minuun. Jimi nolostui hiukan ja sanoi.
”Sori...”
Hymähdin ja Oskari jatkoi kyselemistään.

Jonkin ajan kuluttua Marko, Joonas ja Tommi yllyttäytyivät skeittaamaan edessämme. Katselin poikia kiinnostuneena siihen asti kun huomasin meitä lähestyvän pienen jätkä ryhmän. Tunnistin heti keitä jätkät olivat. Nimittäin keskellä käveli Lauri ja hänen vierellään käveli Aki, Eero ja Pauli. Katsahdin Pauliin uudestaan, koska hän näytti erilaisemmalta kuin viimeksi tavattuamme. Älysin, että Paulillakin oli rastat. Tosin vain vaaleat ja vielä lyhemmät. Viimeksi tavatessa Paulilla oli ruskeat ja pitkät kiharat hiukset. Eeron hiustyyli oli vuorostaan melko hassun näköinen. Hän nimittäin näytti hieman hullulta professorilta, jolla oli hiukset räjähtäneet. Akin hiukset olivat hieman erilaisemmat. Siitä ei saanut selkoa olivatko hiukset rastat vai muuten vain takkuiset. Lähempää kuitenkin huomasi, että hiukset olivat puoliksi rastat, mutta ylikasvaneet ja rastojen päällä oli paljon irtonaisia hius suortuvia. Ja Akilla oli mustat paksusankaiset silmälasit. Lauri vuorostaan näytti yhtä söpöltä, kuin omassa ajassanikin, mutta erona oli että poika näytti nuoremmalta ja hänellä oli mustat silmälasit. Melko saman näköiset, kuin Akillakin. Oli siis todellakin totta, että Laurilla oli ollut nuorena silmälasit.

Hehkäisin hiljaa ja tirskahdin Eeroa. Oskari kääntyi myös katsomaan jätkiä. Poika huokasi ja vislasi pojille lopettamaan skeittauksensa. Pojat lopettivat ja tulivat hiukan lähemmäksi katsoen kysyvästi Oskariin. Oskari vastasi nyökäten saapuvaan jätkä ryhmään. Poikien ilmeet olivat ensin vakavat, mutta tunnistettuaan tulevan ryhmän, kaikkien kasvoille tuli leveä hymy. Pelkäsin, että ryhmillä olisi jotain erimielisyyksiä, mutta pelkoni oli turhaa.
Ryhmän saavuttua kuuloulottuvuudelle Marko huudahti.
”Haluutteks tul skeittaa?”
Lauri vastasi hymyillen.
”Ei tällä kertaa. Meil ei oo lautoi mukan.”
Marko nyökkäsi ja sanoi.
”Te voisitte lainat mein lautoi.”
Lauri nykkäsi ja mut huomattuaan hän tuli luokseni. Jimi nousi seisomaan ja asteli minun viereen muka näyttäen, että olisin hänen. Lauri virnisti ja kysyi Jimiltä.
”Onkos tämä kaunis nainen tyttöystäväsi?”
Jimi naurahti ja vastasi.
”On. Elikkä älä koske!”
Kröhäisin kun kuulin mitä Jimi sanoi. Nyt kumpikin Lauri ja Jimi kääntyivät katsomaan minua. Hyppäsin pois ikkunalaudalta jossa olin istunut ja esittäydyin.
”Itse asiassa mä oon Iitu ja oon Jimin adoptio sisko.”
Jimi tuhahti kun olin paljastanaut kuka oikeasti olen. Lauri virnisti ja esittäytyi itsekkin ojentaen kättään.
”Hellous. Mä olen Lauri.”
Tartuin tarjottuun käteen ja Lauri puristi kättäni tuttavalliseen sävyyn. Irroitettuani käteni Lauri esitteli seurassaan olevat pojat, jotka tietysti tiesin jo nimeltään.
”Noi tos on Eero, Aki ja Pauli.”
Nyökkäsin jokaiselle nopeasti ja menin takaisin istumaan ikkunalaudalle.

Naurahdin itsekseni, kun tajusin Laurilla olevan äänenmurros. Jonkin aikaa skeitattuaan Lauri erosi porukasta ja tuli minun viereen istumaan ja juttelemaan. Lauri katseli ensin hiljaa muualle kunnes kysyi.
”Mä kuulin noilt, ett sä aloittaisit mun ja Akin luokal. Onks se totta? Sä et oiken nimittäin näytä kuustoista vuotiaalta.”
Virnisti ja vastasin.
”No joo... Mä todellakin alotan maanantain tein luokal ja kiva etten näytä kuustoist vuotiaalta. Mut mä oon kyl viel kuustoist, mut loppuvuodest seittämäntoista.”
Lauri nyökkäsi ja kurtisti hiukan kulmiaan kysyen.
”No miks sä sit oot ysil? Eiks yleensä kuustoist- seittämäntoist vuotiaat oo jo lukios tai amikses?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”No mä käyn ysin uudestaan. Ku en saanu paikkaa mihinkään kouluun. Ja onhan se kiva ku nyt pääsin uuteen adoptio perheeseen, niin ois joku kaverikin luokal.”
Vaikka tiesin, minkä ikäinen Lauri oli, varmistin.
”Ja sähän oot viistoist?”
Lauri nyökkäsi ja kysyi.
”Tjeps. Harrastaks sä muuten mitään?”
Yskäisin hiljaa ja vastasin.
”No en oikeastaan. Kyl tietty ois kiva, mutten tie vaan mitä.... Harrastaks sä jotain?”
Lauri nyökkäsi ja vastasi virnistäen veikeästi.
”Njoo... Yritä arvata mitä.”
Virnistin ja vastasin.
”Älä ihmettele mistä tiiän.... Sä harrastat Skeittausta ja BMX-pyöräilyä ja sul on Akin, Eeron ja Paulin kans bändi jonka nimi on Rasmus.”
Lauri tuiotti mua suu auki, kunnes tajusi sulkea sen. Hän oli vielä hetken hiljaa ja sanoi puoliksi itsekseen ja puoliksi minulle.
”Jimin on pakko kertoo se tol. Ei se muuten tietäis noit asioit...”
Virnistin ja kuiskasin Laurin korvaan.
”Mä voin ehkä joskus kertoo mistä tiesin ton.”
Lauri katsahti muhun ja hymyili sanoen.
”Toivottavasti se on pian.”
Pudistin päätäni ja kuiskasin Laurin korvaan.
”Ei se vielä. Sen aika on vasta keväällä.”
Lauri mutrusti suutaan ja katsoi minua anovalla ilmeellä. Naurahdin ja kuiskasin Laurin korvaan taas.
”Turha yrittää mitään.... Mä kerron jos kerron.”
Lauri huokaisi ja naurahti iloisesti. Kuitenkin hän meni hiljaiseksi kun huomasi Jimin ja Jorin mustat katseet. Virnistin ja kuiskasin Laurin korvaan taas.
”Noi ei taida pitää siitä, että kuiskin sulle.”
Lauri virnisti ja nyökkäsi. Hän istui vielä hetken vierelläni, kunnes hyppäsi pois ja häippäsi Eero, Aki ja Pauli perässään.

Katselin poikien perään hymyillen. Jimi tuli viereeni istumaan ja kysyi.
”Mikä tos Lauris oikee viehättää?”
Virnistin ja vastasin.
”Kaikki. Sil on upee lauluääni ja se on hyvän näkönen. Mä haluun tutustuu siihen. Mun omas ajas Lauri on saavuttamaton. Se ei oo tietääkseni seurustellu kenenkään kanssa... Ja sitä paitsi se on helvetin söpö nyt.”
Jimi naurahti ja sanoi.
”Njaa...Haluuks lähtee kotiin jo?”
Nyökkäsin ja nousin seisomaan. Moikkasin vielä nopeasti jätkille ja lähdimme kotia kohti.

Kotiin päästyämme rojahdin sängylleni ja katselin julisteitani seinilläni. Ajattelin ääneen.
”Miten se voi olla niin saavuttamaton muka? Mun mielestä se keskusteli ihan kiinnostuksella....”
”Mitäs rakkaus huolia mun tyttärellä on?”
Hätkähdin aikalailla kun kuulin Joannan äänen. Nousin salamana istumaan ja vastasin.
”Eei mitään...”
Joanna hymyili äidillisesti ja tuli istumaan viereeni sanoen.
”Kyl sä voit mulle kertoa. Mä en kerro kenellekkään ja Jimi on ulkona, ettei sekään voi salakuunnella.”
Huokasin ja rupesin kertomaan.
”No okei sitten. Mun ajassa eli 2009, mä fanitin täysillä rasmusta. Mä olin kuullut monista lähteistä, että Lauri oli saavuttamaton eli siis ei ollut kiinnostunut kenestäkään. Kuitenkin, kun mä tapasin heidät kaikki neljä tuntuivat olevan kiinnostuneita musta. Se oli jotenkin outoa verraten kaikkiin tietolähteisiini. No sit ku mä tulin tänne ja mä tapasin pojat nyt neljä vuotta aikaisemmin Lauri varsinkin oli kiinnostunut musta. En oikeen tajuu.”
Joanna hymähti äidillisesti ja rupesi vuorostaan selittämään.
”Katsos aika on kummallinen. Aika on menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Vuodessa taikka jopa tunnissa voi tapahtua jotain, mikä voi muuttaa tulevaa. Sulla on se outous kun tulet tulevaisuudesta. Silloin kaikki on jo tapahtunut tässä ajassa. Kuitenkin nyt kun Johan keksi aika koneen tulevaisuudesta voidaan tulla muuttamaan aikaa. Kuten ihan hyvin saattaa olla, että sä voit olla se ratkaiseva henkilö...Eli sä voit muuttaa tulevaa....”
Tuhahdin ja sanoin.
”Joopa joo. Ihan niin kuin Lauri mua huolis...”
Joanna kohautti olkiaan ja lähti huoneestani. Menin takaisin makaamaan sängylle ja ajattelin mitä Joanna oli sanonut. Jos oikeasti olisi niin, että Lauri voisi rakastua minuun ja sen takia ei olisi kenenkään kanssa. Tosin miten muka niin täydellisen näköinen jätkä kiinnostuisi minusta. Monihan toki sanoi, että minusta olisi missiksi taikka malliksi, mutta en uskonut sitä. Minulla ei koskaan ole ollut vielä poikaystävää joka siis todisti, ettei kukaan jätkä ollut kiinnotunut minusta. Huokaisin uudestaan ja vilkaisin kelloa. Se näytti yhtätoista illalla. Vilkaisin ulos nopeasti huomaten, ettei ulkona ollut vielä kauhean pimeä. Päätin lähteä läheiseen metsään ajattelemaan.

Päästyäni ulos, kävelin takapihan läpi kävelykadulle ja kävelin sitä hetken, kunnes poikkesin eräälle polulle ja lähdin kävelemään pientä koivu metsää kohden. Metsässä oli pieni paikka. Vähän niin kuin niitty, mutta reilusti pienempi. Paikkaa ympäröi jokapuolelta parin metrin korkuinen tuuhea koivikko. Paikassa kasvoi ylipitkää ruohikkoa ja siellä täällä joitain luonnon kukkasia. Alue oli pyöreähkö ja korkeintaan kolme metriä pitkä ja neljä metriä leveä. Paikka oli todella kaunis. Ehkä kevät kesällä paikka olisi kauniimpi, mutta oli se näin syksylläkin aika kaunis paikka.

Istahdin keskelle niittyä ja aloin miettimään Lauria. Kaikkea Lauriin liittyvää ja Rasmuksia.
Pian lauloinkin hiljaa yrittäen unohtaa ajatukset kaikesta. Hiljaa laulaminen ei peittänyt kaikkia ajatuksiani, joten aloin laulamaan täysillä. En ajatellut mitään, vaan annoin sanojen tulla.
Laulaminen ilman ajatuksia oli helppoa, koska olin harrastanut laulamista pienestä asti ja todellakin osasin laulaa. Tosin en mainostanut sitä, koska en vain tykännyt laulaa kaikille.
Laulettuani tarpeeksi käppäilin takaisin kotiin ja vaihdoin päälleni yö vaatteet ja mennen sitten nukkumaan.

Aamulla nousin todella aikaisin nimittäin ketään muu ei ollut herännyt vielä. Oli melkoisen epätavallista, että heräsin näin aikaisin lauantaisin. Koska kukaan ei ollut vielä hereillä päätin olla herättämättä heitä ja lähdin aamulenkille. Otin tietysti kännykäni mukaan, jos vaikka eksyisin.
Koitin pitää mielessä mistä käännyin, mutta tunnin mentyäni en enään muistanut mistä päin olin alkujaan lähtenyt. En kuitenkaan välittänyt siitä vaan jatkoin matkaani katsellen eri taloja.
Joissakin taloissa nukuttiin vielä, mutta jossain talossa suuri lapsikatras oli jo ulkona leikkimässä. Hengähdin juuri sen talon kohdalla.
Yksi talon pikku blondeista lapsista huomasi minut ja tuli portille kysyen hymyillen.
”Hei tyttö. Haluaisisitko tulla kanssamme leikkimään?”
Huohahdin ja käännyin katsomaan tyttöä. Tyttö oli suunnilleen viisi vuotias. Mietin vielä hetken kunnes vastasin.
”En oikein tiedä, että antaisiko sun äitis mun tulla leikkimään.”
Tyttö virnisti ja huusi lujaa pihan toiselle puolelle.
”ÄITIII!!!!! VOIKS TÄÄ TYTTÖ TULLA MEIN KAA LEIKKIMÄÄN, KU MÄ HALUUN?”
Tytön äiti tuli luoksemme ja tuhahti tytölle.
”Etkö muista, ettei vieraita ihmisiä saa noin vain häiritä? Ja kysyitkö edes, että haluaisiko tyttö tulla kanssasi leikkimään?”
tyttö virnisti hiukan noloissaan ja kysyi minulta.
”Haluaisisitko tulla kanssani leikkimään?”
Naurahdin hiljaa ja vastasin.
”No jos äiti antaa luvan?”
Katsahdin tytön äitiin samaan aikaan kuin tyttökin. Tytön äiti huokaisi hymyillen ja vastasi.
”No tietysti se sopii. Itse asiassa mulla olisi sulle yksi pyyntö.”
Kohotin aavistuksen verran kulmiani kysyvästi. Nainen jatkoi.
”Mä vaan ajattelin, jos sä haluaisit viedä Saran, Tuukan ja Harrin puistoon, koska mun pitäis mennä Iiron ja Ilkan kanssa lääkäriin?”
Nyökkäsin ja esittäydyin samalla.
”Joo... Voin mä...Mä oon muuten Iitu Siirasti.”
Nainen hymyili leveästi ja esittäytyi vuorostaan.
”Ai niin... Joo.. Mä oon Tulia Simo. Mä voin kyllä maksaa sulle tost vahtimisest.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Ei huolehdita rahasta nyt. Katotaan sit ku tuutte lääkäristä. Kai lapset sit voi opastaa mua tutustumaan tähän lähiöön, kun muutin just ton jonnekin.”
Tulia virnisti ja kaivoi taskustaan avaimet antaen ne minulle samalla sanoen.
”Tos on avaimet, ett pääsette sit sisälle. Mä tuun joskus tunnin tai kahden päästä. Olkaa vaan niin kauan kuin haluatte puistossa. Ja sori, ett tää tuli näin yllättäen... Mut mul on tosi kiire...”
Tulia nosti syliinsä noin vuoden ikäiset kaksoset ja lähti autolle huutaen samalla.
”Saraa, Tuukkaa, Harrii....Tän ja sassiin.”
Lapset tulivat nopeasti äitinsä ympärille, katsoen tätä odottavasti. Tuli sanoi samalla kun laittoi kaksosia autoon.
”Mä meen kaksosten kanssa lääkäriin, jotenka sain teille hoitajan siksi ajaksi. Tottelette häntä ja olkaa kunnolla. Esitelkää samalla aluetta. Mutta nyt äitin tarvii mennä. Heippa!”
Tulia syöksyi autoon samalla kun lapset huusivat hänelle.
”Moooiiii!!!!!! Me ollaan kunnollaaaa...”
Niinpä Tulia kaahasi autollansa pihasta jättäen minut kolmen lapsen kanssa.

Lapset kääntyivät minuun odottavasti, kunnes sanoin.
”Ok. Eli siis mä oon Iitu ja me mennään nyt puistoon. Valitettavasti mä en tie mis se paikka on, mut toivon että te osaisitte ja ohjaisitten mut sinne.... Onks kellään pissa hätä?”
Lapset pudistivat päitään ja menivät portille odottamaan. Kävin vielä nopeasti varmistamassa oven olevan lukossa ja lähdimme kulkemaan puistoa kohti.

Matkalla lapset kulkivat siististi ja esittelivät joka paikan innoissaan. Puistoon päästyämme lapset karkasivat kiikkumaan ja hiekkalaatikolle. Itse menin istumaan vapaalle keinulle.
Noin vartin oltuani keinussa huomasin Rasmuksen poikien kävelevän lähemmäs. Ajattelin ensin, että pojat vain hengailisivat puistossa, kunnes näin pienen pojan joka kirmaili heidän vierellä. Arvelin, ettei se ainakaan ollut Laurin veli, koska tiesin Laurilla olevan vain isosisko.
Yritin laittaa hiuksiani silmilleni ja muutenkin olla mahdollisen huomaamaton, etteivät pojat huomaisi minua, mutta yritys oli turha. Melkein heti kun olin kääntänyt katseeni maahan pojat huomasivat minut ja lähestyivät minua. En huomannut heitä ennen kun Lauri istahti viereiseen vapaaseen keinuun ja kysyi hurmaavalla äänellään.
”Mitäs tyttö täällä?”
Nostin katseeni ja vastasin hiukan punastuen.
”Vahdin muksuja.”
Lauri nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kysyi.
”Serkkuja vai?”
Pudistin päätäni ja vstasin.
”Eip. Mähän sanoin eilen, että oon adoptoitu. Noi on jonkun naisen muksui, joka käski vahtii niit.”
Lauri punastui hiukan ja sanoi.
”Anteeks. Mä unohdin, ett sä oot adoptoitu.”
Virnistin ja sanoin.
”Eipä mittään. Erehdyksiä tapahtuu täydellisillekkin.”
Lauri virnisti ja katsoi Akiin, Eeroon ja Pauliin, jotka seisoskelivat vieressämme. Huomasin heidän katseet jotka he vaihtoivat. Selvästi Lauri yritti viestittää pojille, että voisivat häipyä. Virnistin ja naurahdin asialle, joka aiheutti sen, että pojat Lauri mukaan ottaen käänsivät katseensa muhun. Virnistin ja sanoin.
”Sori.. Oli vaan pakko nauraa teit.”
Lauri virnisti hiukan nolona ja kysyi.
”Sä siis huomasit?”
Nyökkäsin ja vilkaisin muksuja jotka leikkivät kauniisti hiekkalaatikolla. Aki oli selvästi ymmärtänyt Laurin vihjeen ja sanoi samalla poikien puolesta.
”Me taidetaan mennä...Toi Juhokin alkaa varmaan väsyy jo...”
Virnistin ja nyökkäsin. Pojat katosivat paikalta melko nopeasti.

Vihdoin kun jäimme Laurin kanssa kahden poika kysyi huolettomasti.
”Mites sä näin kauas Jimiltä eksyit? Mun käsityksen mukaan sä siis asut Jimin luona?”
Katsahdin Lauriin kysyvästi ja kysyin selventäen.
”Miten niin?”
Lauri virnisti ja sanoi.
”No mietin vaan, kun Jimi asuu täst kolmen kilsan päässä.”
Huudahdin hiljaa ja kysyin Laurilta.
”Onks tän niin pitkä matka? Mä en ollenkaan huomannu... Lähin vaan aamulenkille ja eksyin. Noo...mitä pienistä.”
Lauri hymyili leveästi ja sanoi.
”Mä voin kyl saattaa sut takas.”
Virnistin ja vastasin.
”Muuten kyllä, mutta mun tarttee vahtii noita.”
Osoitin peukalollani kolmea lasta jotka nyt olivat vuorostaan kiipeilemässä. Lauri vilkaisi lapsiin arvioiden ja sanoi päättäväisesti.
”No silti. On mulla aikaa. Ja osaan mennä ainakin Jimin luokse tosin kuin sä oletan?”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Mis sä asut?”
Lauri hymyili leveästi ja vastasi osoittaen peukalollaan vasta suuntaan, kuin mistä itse olimme tulleet.
”Noo...Tos kilsan pääs...”
Hymähdin ja sanoin.
”Nii mut sun tarttee kävel sit ihan sairaasti.”
Lauri virnisti ilkikurisesti ja sanoi.”
”Kuka sano, ett oon kävellen?”
Mutrustin hiukan suutani ja katselin ympärille etsien vaihtoehtoa millä hän olisi tullut. Koska katselin näköjään väärään suuntaan, koska Lauri käänsi mut täysin toiseen suuntaan osoittaen motocross pyöräänsä. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja käänsin katseeni muksuihin, jotka nyt taas leikkivät hiekkalaatikolla. Sara tyttönen huusi juuri sillä hetkellä.
”Iiiiiituuuuuu!!!!!!!!!!!! Tuu tääännneee leeeiiiikkkkiiiii!!!!”
Virnistin ja kysyin Laurilta.
”Uskallatko likastaa housus hiekkaan?”
Lauri vastasi virnistykseen ja vastasi.
”No jos sä uskallat niin kyl mäkin.... Otetaan kisa: kumpi ehtii rakentaa hiekkalinnan ensin.”
Nyökkäsin ja otin haasteen vastaan. Hiekkalaatikolla kuiskasin Saralle.
”Olisiks kiltti, ett sitten kun toi poika on saamassa hiekkalinnan valmiiks, mee rikkoo se. Tajusiks?”
Sara nökkäsi virnistäen ja jatkoi leikkimistään.

Lauri antoi mulle lapion ja ämpärin ottaen samalla itselleenkin. Kun kummatkin olivat valmiita Lauri sanoi.
”Se kumpi hävii niin joutuu antaa voittajal pusun. Käyks?”
Hymähdin hymyillen ja sanoin.
”Selevä.... Än yy tee, nyt!”
Aloitin hymyillen ja seurasin samalla kun Lauri aloitti. Hän teki innolla. Poika taisi haluta, että pussaisin häntä. Päätin, ettei se tulisi onnistumaan ja aloin myös tekemään innolla. Hiukan ennen kuin sain valmiiksi Lauri oli jo saanut käännettyä ämpärin ja otti sitä pois. Sara katseli ihan pojan vierestä muka kiinnostuneena ja törkkäsi hiekkalinnan kumoon. Virnistin ja jatkoin oman linnani tekemistä. Lauri ärähti hiukan, mutta sanoi kuitenkin suu hymyssä.
”Tää on epistä. Toi tyttö hajotti mun linnan. Alotetaan alusta.”
Virnistin ja sanoin samalla kun tein linnaa.
”Ehei. Oma vikas ku annoit Saran rikkoo sen.”
Lauri mulkaisi mua hymyillen ja sanoi.
”Jaahas. Sä käskit Saran rikkoo mun linnan vai?”
Virnistin ja sanoin.
”Valmis. Ja no joo...niin käskin, mut mitä välii... Mä voitin.”
Lauri katsoi mua muka happamalla ilmeellä ja sanoi lapsille.
”Sara ja te muut... Kääntykää kattomaan jonnekki muualle. Pian tulee K-10 tavaraa.”
Muksut tottelivat kuuliaisesti ja Lauri tuli istumaan ihan mun viereen sanoen.
”Mehän sovittiin, ett voittaja saa pusun.”
Virnistin ja vilkaisin nopeasti muksuihin, jotka katselivat edelleen kuuliaisesti toiseen suuntaan. Lauri lähestyi mua hurmaava hymy huulillaan ja suuteli mua suulle.

Suudelma kesti pitkään, kunnes näreä nuoren jätkän ääni keskeytti.
”Mitäs mitäs. Lauri mitä sä teet? Tapaatte vasta toista kertaa ja nyt jo pussailemas? Eiks toi oo jo vähän aikasta. Iitu tuli vasta pari päivää sitte tänne ja nyt jo piiritetään...Hoh hoh...”
Ääni kuului Jimille, joka seisoi vieressämme erittäin näreissään. Lauri nousi samassa seisomaan kuin puolustakseen mua ja sanoi ivallisesti.
”No anteeks, ett oon olemas. Enkä mä mitään sille voi, ett se tuli just sun perheeseen adoptioon. Ja anteeks jos mä olin sua nopeempi.”
Jimi näytti kihisevän kiukusta, jotenka nousin seisomaan juuri kun Jimi oli lyömässä Lauria. Tosin isku osui mun silmään. Inahdin hiljaa ja huokasin. Lauri raivostui siitä vähäsen ja meinasi lyödä Jimiä, mutta mä estin sen halaamalla sitä. Kuiskasin samalla Laurin korvaan.
”Anna olla. Lähetään....”
Lauri nyökkäsi hitaasti ja huusin.
”Saraa, Tuukkaa, Harriii... Lähetään.”
Jimi selvästi aikoi taas lyödä Lauria jotenka menin taas pojan eteen saaden turpaani toisen kerran. Tunsin miten jotain lämmintä ja kosteaa alkoi valumaan silmäkulmastani ja koitin sormilla kohtaa ja siirsin sormet silmieni eteen, nähden sormeni olevan punaiset verestä.

Nyt huokasin ja sanoin vain.
”Auts. Toi sattu. Mut mennään Lauri.”
Lauri nyökkäsi ja lähti toiseen suuntaan hakemaan moponsa. Jimi vuorostaan alkoi pyytelemään anteeksi, mutta lähdin mitään hänelle sanomatta kävelemään eikä hän enää seurannut.
Käveltyämme muksujen kanssa vähän matkaa Lauri tuli moponsa kanssa vierelleni. Pojan katse oli surkutteleva ja hän halusi selvästi pyytää anteeksi, mutta tyytyi olemaan vaan hiljaa.
Päästyämme muksujen kotiin, käskin heidän etsiä lääkekaapin ja sieltä puhdistus aineen ja pumpulia. Muksut auttoivat mua parhaansa mukaan, kunnes tylsistyivät ja menivät ulos leikkimään. Lauri jäi vielä luokseni puhdistamaan turvonneita ja sinertäviä silmiäni.. Noin puolen tunnin kuluttua Tulia saapui kotiin kaksosten kanssa. Kun nainen huomasi sinertävät silmäni hän huudahti ja kysyi.
”Mitä sulle on tapahtunu? Ja kuka toi poika on?”
Huokaisin ja vastasin.
”Joo toi sori.... Täs on Lauri. Lauri täs on Tulia. Lauri tuli varmistaa, ett pääsen perille ku eksyn niin helposti vielä... Joo toi... Mun adoptio veli löi mua... Tai no ne lyönnit oli tarkotettu Laurille, mutta mä jouduin vahingossa tielle....Ja toi sori. Mä käytin vähän puhdistus ainetta ja pumpulii.”
Tulia nyökkäsi ja rupesi kaivamaan rahapussiaan. Samalla kysyen.
”Toi voisiks mä saada sun puhelin numeron, ett jos mä vaikka tarttisin hoitoapuu tai jotain muuta? Mulla nimittäin on hiukan vaikeeta kun asun yksin näitten viiden lapsen kanssa. Olis tosi suuri apu jos voisit auttaa...Siis tietysti jos sä ite haluut?”
Nyökkäsin ja otin viereisestä paperi pinkasta pienen valkoisen paperin ja kynän, jolla kirjoitin paperiin yhteystietoni. Onneksi olin saanut jo kännykän.

Annoin paperin Tulialle joka laittoi sen jääkaapin oveen ja antoi käteeni kympin setelin. Kiitin ja lähdin Lauri perässäni ulos. Lauri nousi moponsa kyytiin ja antoi kypäränsä mulle sanoen.
”Sun kannattaa laittaa tää päähäs.”
Otin kypärän käteeni ja kysyin.
”Miks? Eiks sun pitäis pitää kypärää?”
Lauri virnisti ja taputti takana olevaa tilaansa sanoen.
”Laita se nyt vaan päähäs ja tuu istuu mun taakse. Ja pidä sit kunnol kans kii...”
Huokaisten laitoin kypärän päähäni ja istahdin Laurin taakse. Lauri käänsi vielä päätään ja sanoi.
”Pidä kans sit kii kunnol...”
Virnistin itsekkseni ja kiersin käteni pojan ympärille tiukasti. Ja lähdimme meille.

Matka kesti voin kymmenisen minuuttia. Kun pääsimme pihaan hyppäsin pos kyydistä ottaen samalla kypärän pois. Vilkaisin nopeasti ovelle ja sanoin Laurille.
”Kiitti ku viittit olla mun seurana ja kiitti kun toit mut kotiin.”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Nop ei mittää...”
Lauri vilkaisi myös ovelle ja kysyi hiukan punastuen.
”Toi... Saisins mä palkaks sun mesen tai puhelin numeron?”
Virnistin ja vastasin.
”Vain jos sul on kynä?”
Lauri mietti hetken ja otti takkinsa taskusta kuulakärkikynän ja sanoi.
”Mul ei oo kylläkään paperii....”
Virnistin ja kysyin.
”Kuka sano, ett tarviin paperii...? Annas kätes tän.”
Lauri nyökkäsi ja kääri hihansa ylös antaen kätensä sitten mulle. Tartuin käteen ja kirjoitin siihen mese osoitteeni ja puhelin numeroni.
Saatuani kirjoitukseni valmiiksi, virnistimme kummatkin ja olin lähdössä ovelle päin kun Lauri rykäisi ja sanoi.
”Tuus käymään tääl.”
Käännyin ja menin vähän matkan päähän Laurista. Lauri koukusti sormeaan viitaten, että tulisin lähemmäksi. Astuin pari askelta lähemmäksi niin, että seisoin täysin Lauria vastapäätä. Lauri virnisti ja halasi mua kuiskaten samalla korvaani.
”Nähään kun tuut kouluun.”
Virnistin ja lähdin käppäilemään sisälle päin. Ovella vielä käännyin katsomaan miten Lauri lähti kotiinsa mopollansa.

Sisälle päästyäni menin suoraan huoneeseeni ja lukitsin oveni, ettei kukaan ylimääräinen tullut häiritsemään. Sen jälkeen menin meikkaamaan silmiäni, ettei sininen näkynyt, kuitenkin yritykseni oli turha ja menin vessaan pesemään naamani.
Kun tuli pois vessasta Jouni sattui näkemään mut ja kutsui keittiöön jutustelemaan. Siirsin hiuksiani silmien eteen ja menin istumaan melkeinpä Jounia vasta päätä. Jouni aloitti rupattelevaan sävyyn.
”Noh... Mites on mennyt? Ei ollakkaan vielä juteltu kertaakaan kahestaan.... Hei olisiks kiltti ja siirtäisit noi sun hiukset sivuun, että näkisin sun nätit silmät?”
Huokasin ja vastasin.
”No okei...”
Siirsin hiukseni sivuun, mutta rupesin katsomaan tiiviisti pöydän pintaan. Jouni henkäisi ja kysyi.
”Kuka sua on lyöny?”
Hymähdin ja vastasin.
”Et kyllä usko... Mua löi Jimi.”
Jouni nousi seisomaan ja sanoi.
”En kyllä uskois, että Jimi menis lyömään sua, ku on tuntenut sut vasta paripäivää...”
Sen Jälkeen mies meni hiljaiseksi kunnes huusi lujaa.
”Jimi TÄNNE JA SASSIIN!!!!”
Ennen kuin Jimi tuli keittiöön Joanna kiirehti paikalle katsoen Jouniin kysyvästi, joka taas osoitti mua. Joanna katsahti muhun ja huudahti kun näki mun silmät.
”Kuka sut on hakannu?”
Hymähdin ja vastasin.
”Jimi.”
Joanna nyökkäsi ja huusi myös.
”Jimi TÄNNE JA HETI!!!!!”
Jimi löntysteli keittiöön sanoen valittelevaan sävyyn.
”Mitä nyt? Ku kummatki huutaa mua.”
Joanna ja Jouni seisoivat vierekkäin kädet kummallakin puuskassa. Joanna sanoi erittäin ankaraan ääneen.
”Miks sä oot menny lyömään Iituu? Kato ny sen silmii.”
Jimin pää käännähti heti muhun ja sanoi hiljaa.
”Oho...”
Jouni sanoi ankarasti.
”Ei mitään ohoja. Miks sä menit lyömään Iituu?”
Jimi laittoi kätensä puuskaan ja vastasi.
”Ei mun ollu tarkotus. Mun piti lyödä Laurii...”
Joanna tuhahti ja sanoi.
”Kuules. Sun ei kuuluis lyödä ketään. Miks sä sit olit ees lyömäs Laurii?”
Jimi katseli lattiaan ja vastasi.
”No ku toi....Lauri pussaili Iituu...”
Joanna virnisti mulle ja sanoi ankarasti taas Jimille.
”No mitä välii, jos Iitu ja Lauri tykkää pussailla?”
Jimi katsahti nopeasti muhun ja vastasi.
”No ku mä en tykkää siitä, että ne vaan pussailee.”
Kröhäisin ja sanoin tähän väliin.
”Itse asiassa se oli vaan palkinto. Meil oli nimittäin sellane kilpailu. Ei se sen enempää. Ja miks sä et tykkää siitä, että mä löydän jonkun kivan pojan? Me ollaan kuitenkin melkein sisaruksii.”
Jimi tuhahti ja sanoi.
”Ja pah. Mitään melkein sisaruksii ollaan.”
Huokasin ja sanoin.
”No sama se. Saat luvan toivoo, että näät kauheet jäljet lähtee maanantaiks.”
Jimi meinasi sanoa vielä jotain, mutta menin huoneeseeni ja avasin tietokoneeni.

Tietokoneella kirjauduin meseen ja huomasin ilokseni, että mulla oli jopa huikeat yksi mese osoite ja se oli Laurin. Hyväksyin hänet meseeni. Ilokseni Lauri oli online tilassa ja alkoi melkeinpä heti jutella.
Pauri.Hellurei!!
Pauri oli siis Laurin lempi nimi. Ja itse olin Wimble.
Wimble. Mooips!
Pauri. Mites sun uudet porukat suhtautu sun silmiin?
Wimble. No ei nyt kauheen hyvin.ja enhän mää näytä kauheen hyvältä ku molemmat silmät on sinisen liilat ja viel turvonneet,... Tosin ihan kiva se ainakin kerran saada turpiin....Ajattelin nimittäin antaa Jimille turpiin joskus myöhemmin...
Pauri. Yey. Mitäs muuten aiot tehä huomen?
Wimble. Jaa-a... En oikeestaan tiiä. Nukun ainakin pitkään. Ja meen taas lenkille yrittäen olla eksymättä niin kauas. Ajattelin, ett lähtisin taas aamulla ennen ku kukaan on heränny... Näköjääs tarttee lähtee viel aikasemmin ettei törmää kenenkään...
Aloin miettiä miksi kerroin tuon Laurille, mutta mitäpä se siitä edes hyötyisi.
Pauri. Hei voinks mä liittää Akin, Eeron ja Paulin samaan keskusteluun?
Wimble. No jos ne haluu...
Pauri. Joo haluu ne.
Akivaa lisätty keskysteluun.
Eikka lisätty keskusteluun.
Pauliiii lisätty keskusteluun.
Akivaa. Mooi.
Pauliiii. Mors.
Eikka. Mo.
Wimble. Heis.
Pauri. Niin siis te tiiätte kyl toisenne. Ensimmäiselt kerralt?
Wimble. Jeesbox.
Eikka. Njoo...
Akivaa. Jeps.
Pauliiii. Jeah.
Wimble. Mitäs te?
Pauliiii. Ei oikeestaan mitään mulle... Mul on vähän tylsää...
Akivaa. No mulle ihan hyvää... Rupee piakkoin jännittää, että saan nähä sut Iitu koulus. Kuulin nimittäi, ett tuut mein luokal?
Wimble. Jeps. Mut Eero ja Lauri?
Eikka. No mitäs mulle... Mullakin on tylsää.
Pauri. Tylsää mullakin, mut kiva ku voidaan jutel meses.
Wimble. Sopiiks pojat, ett lisään teiät mun meseen?
Akivaa. Joo sopii.
Pauliiii. Jeps. Soppii se.
Eikka. Jees.
Lisäsin pojat nopeasti itselleni meseen ja jatkoin jutustelua.
Akivaa. Lauri sano, ett sun adoptio broidis hakkas sua. Tai siis Jimi?
Eikka. Tuliks pahan näköstä jälkee?
Pauliiii. ????
Wimble. No joo... Jimi löi mua ja nyt mun kumpikin silmä on ihan sinisen liila ja ihan turvonnu.
Akivaa. Ei kiva.
Mietein hetken kunnes kysyin.
Wimble. Eero muuten. Miten ihmeessä sä oot saanu hiuksistas semmoset? Sä näytät iha hullult professorilt, kenel on räjähtäny jotai päin pläsiä. Ja käytäksä useinki kajaalii?
Eikka. Heh. Joo totaaa... Et oo muuten eka kuka sanoo sillee. Meil oli poikie kaa yks veto ja Lauri voitti sen ja voittaja sai päättää jotain mitä tehdä jolleki meil. Nii hänpä päätti, että mun hiuksista tulee tämmöset. Ja en mä kyl kauheen usein kajaalii käytä, mut joskus ku huvittaa. Hei mun tarttee häipätä. Mooi....
Wimble. Mooi.
Pauri. Mors.
Pauliiii. Mo.
Akivaa. Nähään mies.
Eikka poistunut keskustelusta.
Wimble. Minnekköhän mahto mennä....
Pauri. Ei vittu. Ei sit viittiny sanoo... Meil on harkat.
Akivaa. Eikä. Mäkin olin ihan unohtanu.
Pauliiii. Mä muistin, mutt lähen vast hetken päästä...
Akivaa. Iitu haluisiks tul mein harkkoihin?
Wimble. Emmä viitti. Ku mul on näät silmät ja tällee. Katotaan jos kestätte mua niin pitkää, että tulisin joskus myöhemmin. ;)
Pauri. Njoo. No toivottavasti ees joskus tuut seuraa mein harkkoi.
Wimble.
Akivaa. Mun on kyl pakko mennä. Moi!
Akivaa poistunut keskustelusta.
Pauliiii. No jos Akikin lähti niin kyl mäkin meen. Nähään.
Pauliiii poistunut keskustelusta.
Pauri. Njoo... Kai sit munkin täytyy mennä. Nähään.
Wimble. Nähään.
Lopetimme keskustelun ja sammutin koneeni. Huokaisin ja menin sängylleni makaamaan mahalleni.

Katselin haikaillen julisteita seinillä ja miettien taasen, että miten niin muka Lauri on saavuttamaton. Laurihan selvästi piti ainakin musta... Mutta.... Minkäs sille voi...
Ajatukseni keskeytti Jimi joka tupsahti taas huoneeseeni koputtamatta. Tuhahdin ja sanoin.
”Hei. Eksä muista, että sun tarttee koputtaa...?”
Jimi vilkaisi oveen ja kohautti olkapäitään sanoen.
”Hei mä oon tosi pahoillani sun naamast.”
Tuhahdin ja sanoin.
”Pah. Miks ees menit lyömään...?”
Jimi istahti sängyn reunalle ja vastasi.
”Ei mun sua ollu tarkotus lyödä, vaas Lauria. Kun mä en tykkää siitä, että te pussailette.”
Huokaisin ja nousin istumaan Jimin viereen ja sanoin.
”Tieks, ett sun on turhaa edes ajatella, että meistä tulis mitään. Mä oon fanittanu Rasmusta ja Lauria neljä vuotta ja sen takii osiks tulin tänne. Ja hei! Me ollaan niinku adoptio sisaruksia. Ja sitä paitsi mä lähen vuoden päästä. Jotenka, kun seuraavan kerran tuut mun huoneeseen koputa!”
Jimi huokaisi ja lähti huoneesta paiskaten oven kiinni mennessään. Huokaisin ja menin makoilemaan takaisin sängylle ja ihailemaan Laurin kuvia seinillä.

Olin selvästikkin nukahtanut jossain vaiheessa, koska kun heräsin seuraavan kerran, kello oli jo yksi yöllä. Nousin seisomaan, samalla kiroten nukahtamistani, koska olin nukahtanut käteni päälle ja siihen särki nyt jäätävästi. Menin vaihtamaan vaatteeni yövaatteikseni ja kävin yöpesulla mennen sen jälkeen takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsin melkoisen aikaisin. Nimittäin kello seitsämän. Huokaisin aikaista ajankohtaa, mutta nousin silti sängystä ylös ja tein aamu toimenpiteet ja laitoin päälleni mitä ensimmäiseksi kaapista tuli. Eli siis mustat lökö housut ja hiukkasen ison kaula-aukosta hiukan revenneen mustan t-paidan. Änkesin kännykkäni nopeasti taskuun ja otin pöydältä MP3:seni ja menin eteiseen änkeämään valkoisia tennareitani jalkaan.

Avattuani oven nuuhkaisin raitista ilmaa ja laitoin kuulokkeet päähäni lähtien samalla hölkäten tielle päin. Hölkätessäni kiitin, että oli vasta syyskuu, koska oli vielä todella kesäistä ja lämmintä. Tosin kello oli puoli kahdeksan, jotenka sen takia ilma oli hiukkasen viileämpää kuin päivisin.
Hölkätessäni huomasin, että näytin kulkevan samaa tietä kuin eilenkin, mutta en ajatellut oikein sen enempää vaan hölkkäsin sinne mihin jalat veivät.

Noin puolen tunnin kuluttua huomasin, että olin eksynyt puistoon, jossa eilen olimme myös olleet lasten kanssa ja sain myös ensi suudelmani Laurilta.
Huokasin ja menin istumaan keinuun, jossa eilenkin olin istuskellut. Aikani siinä istuskeltuani takaa päin tuleva halaus pelästytti täysin mut. Kiljaisin ja käännyin hiukan säikähtäneenä ympäri. Lauri seisoskeli hymyillen siinä ja rupesi nauramaan täysillä, kun näki mut kokonaan. Mutrustin suutani samalla kun otin kuulokkeet korviltani kaulalle, kuitenkin aloin samalla miettimään myös, miltä edes näytin. Loppujen lopuksi en edes ihmetellyt, miksi Lauri oli ruvennut nauramaan mua. Koska päälläni oli lökö verkkarit, hiukan liian iso t-paita, tennarit, isot kuulokkeet ja kaiken kruunasi vielä mun sinertävät silmän ympärykset. Virnistin ja katsoin maahan hiukan nolostuneena kysyen samalla.
”Mitä sä täällä?”
Lauri polvistui viereeni ja nosti päätäni hiukan samalla vastaten.
”No aattelin vaan, että kai sä tarttet opastusta kotiiski. Ajattelin nimittäin, ettet tainnu tänäänkään kattoo mihin menit.”
Virnistin ja myönsin.
”No joo....Totta. Liikaa ajatuksia...”
Lauri hymyili myötätunoisena ja kysyi.
”Huomistako mietit vai mitä?”
Hymyilin hiukan ja vastasin.
”No joo....Sitäkin, mut myös Jimii.... Se ei ymmärrä, ettei mulla oo tunteita sitä kohtaan...”
Lauri virnisti ja kysyi.
”Ketä kohtaan sulla sit on tunteita?”
Hymähdin ja virnistin sanoen.
”Ihan niin ku mä sen sulle sanoisin. Et kai säkään sano tost vaan, ett ketä kohtaan sul on tunteita?”
Lauri nousi ja meni viereiseen keinuun istumaan ja sanoi sitten hymyillen suloisesti.
”No voinhan toki sanookkin suoraan. Mä tykkään susta.”
Mieleeni tuli juuri sillä hetkellä, mitä Joanna oli sanonut, että mä voin muuttaa tulevaa.... Eli siis jos mun ajassa Lauri ei oo kiinnostunut kenestäkään ja tässä ajassa se tykkää musta, niin jos se onkin niin, että se odottaa mua....? Kasvoni olivat valahtaneet vakaviksi kun olin ajatellut, mutta virnistin samassa ja halasin Lauria sanoen.
”Mäkin tykkään susta...”
Lauri halasi mua takasin ja sanoi vakavalla äänellä.
”Ei ku oikeesti. Mä tykkään susta sillee...”
Irottauduin halista ja sanoin vakavasti.
”No niin mäkin tykkään susta sillee....”
Lauri hymyili voitonriemuisesti ja kysyi.
”No jos niin on, niin alkaisiks olee mun kans?”
Virnistin ja vastasin.
”Noo... Jos nyt tän kerran.”
Lauri virnisti ja suuteli mua hellästi. Erottuamme suudelmasta, Lauri silitti hiuksiani ja sanoi.
”Mä en voi uskoa tätä. Noin kaunis tyttö suostuu seurustelemaan mun kanssa. Vaikka me ollaankin tunnettu vasta kolme päivää... Ja vielä mua vanhempi.. Tässä vois vaikka pyörtyä moisesta kunniasta.”
Naurahdin ja meinasin sanoa siitä, että en oikeasti ole häntä vanhempi, vaan kolme vuotta nuorempi ja lähtisin vuoden päästä omaan aikaani takaisin, mutten vielä viittinyt puhua tulevasta erosta näin aikaisin, tyydyin vain hymyilemään.

Lauri taivutteli hiukan niskaansa ja kysyi.
”Tota mä vaan mietin, että haluaisks tul meille? Siis niin ku käymään? Tai enhän mä mitää vastaankaa laittais, jos sä aattelisit jäädä meille, mut siis niinko tota. Älyyt kyl.”
Naurahdin ja vastasin virnistäen.
”Onpas nopeaa toimintaa... No joo.. Voinhan mä tullakkin.”
Lauri nyökkäsi ja nousi seisomaan sanoen samalla.
”No mun pyörä on tuol, mennään sil.”
Nyökkäsin itsekkin samalla kun nousin seisomaan ja lähdin Laurin perään hänen moponsa luokse. Lauri antoi automaattisesti kypäränsä mulle ja ajoi itse ilman kypärää.

Päästyämme Laurin luokse hyppäsin pois pojan takaa ja otin kypärän pois päästäni ojentaen sen Laurille pusun kera. Tämän jälkeen katselin hiukan ympärilleni. Talo oli omakotitalo ja todella hieno. Odotin, kunnes Lauri laittoi moponsa pystyyn ja tuli luokseni ja menimme sisälle. Lauri potkaisi kenkänsä kenkätelineeseen ja heitti takkinsa tuolin nojalle joka oli eteisen nurkassa. Itse laitoin kenkäni siististi kenkätelineeseen ja seurasin Lauria. Lauri käveli suoraan huoneeseensa, joka oli toisella puolella taloa. Kävelin itse hiukan hitaammin pojan perässä katsellen samalla taloa.

Laurin huoneeseen saavuttuani katselin ovelta koko huonetta. Virnistin, kun huomasein, ettei sänkyä oltu pedattu ja huone oli muutenkin hieman sekasorron jäljiltä. Eli huone oli melkolailla tyypillisen poikapuolisen teinin huone.
En tosin yhtään ihmetellyt petaamatonta sänkyä, koska en itsekkään pedannut sänkyä varsinkaan, jos en tiennyt kenenkään tulevan kylään. Lauri huomasi, että katsoin hänen sänkyään, jotenka poika sanoi samalla kun meni petaamaan sänkyään.
”Toi sori... Mä en ollu varautunu siihen, ett tän tulis joku.”
Virnistin ja menin Laurin vasta petaamalle sängylle istumaan ja katselin mitä Lauri teki. Lauri seisoskeli seinään nojaten hiukan vaivautuneena katse muhun luotuna. Katseltuamme aikamme toisiamme käänsin katseeni ensimmäisenä ja katselin pojan huonetta nyt enemmän. Seinät olivat vaaleansiniset jossa oli keskellä tummansininen raita. Huoneen yhdessä kulmassa oli telkkari jonka alla näytti olevan pleikkari 2 ja videot. Toisessa kulmassa oli sänky jossa istuin. Telkkarin ja sängyn välissä oli ikkuna, jonka alla oli kirjoituspöytä, joka oli täynnä koulu kirjoja ja papereita. Oven vieressä oikealla oli kaappeja, jossa oletin olevan Laurin vaatteet ja muut kamat. Oven vasemmalla puolella oli vuorostaan muuten tyhjä seinä, mutta siinä oli erilaisia julisteita. Sisältäen Metallican, Musen ja Björkin julisteita. Lauri nojaili juuri tuohon seinään katse edelleenkin mussa. Katsahdin Lauriin ja kysyin.
”Eiks sun porukat oo koton taikka sitten Hanna?”
Laurin katse terästyi kun sanoin hänen siskonsa nimen ja sitten hän kysyi hiukan kummaksuen.
”Mistä sä tiiät Hannan?”
Hämäännyin hiukan ja laitoin käteni suuni eteen sanoen.
”Oho...”
Lauri tuli seinän vierestä istumaan mun viereen ja kysyi.
”Mistä sä tiiät Hannan? Ja mitä muuta sä musta tiiät?”
Huokaisin ja sanoin.
”Kuten sillon ku me tavattiin ekan kerran, niin mä sanon, että mä selitän vasta keväällä. Mä selitän kaiken, kaiken keväällä...Kaiken mitä haluut tietää.”
Lauri huokaisi ja halasi mua sanoen.
”No olkoot, kunhan vaan oot mun oma, etkä ala olee kenenkään muun kanssa. Ja kerrot sit kans kevääl.”
Nyökkäsin ja halasin Lauria takaisin. Ja kysyin samalla.
”Niin siis onks sun porukat koton?”
Lauri irrottautui halista ja pudisti päätään vastaten.
”Ei oo. Ne on sunnuntai kävelyllä.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”No viittiks sitte esitellä taloo missä asut?”
Lauri kohautti olkapäitään ja sanoi.
”No mikä ettei.”
Poika nousi niin kuin mäkin ja alkoi selittämään ottaen ensin kädestäni kiinni.
”Eli siis tää on mun huone....”
Lauri esitteli koko talon joka kolkkaa myöten. Viimein kun koko talo oltiin esitelty seisoskelimme eteisessä katsahdin kelloon ja sanoin.
”Eikä. Kello on ykstoista. Miten ihmeessä aika on menny näin nopeesti.”
Lauri kohautti olkapäitään ja sanoi hymyillen.
”Varmaan sen takii, ku on hyvässä seurassa.”
Virnistin ja kiedoin käteni Laurin ympärille sanoen.
”Varmaankin, mutta mun kylläkin pitäis päästä kotiin... Mitä jos veisit mut?”
Lauri virnisti ja vastasi halukseen sanoen.
”Mitäpä jos mä en päästäkkään sua menemään?”
Hymähdin hymyillen ja sanoin.
”Jaa-a. Se tietäis sulle ongelmia.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”No sit kai tarttis viedä sut kotiis.”
Suutelimme hetken, kunnes irrottauduin halista ja rupesin laittamaan kenkiä jalkaan, niin kuin Laurikin. Lauri otti takkinsa vielä ja lähdimme.

Kun ohitimme puistoa, huomasin jonkun henkilön siellä, kuin etsien jotain. Tajusin melkein heti, että henkilö oli Jimi. Olisin sanonut asiasta Laurille, mutta hän tuskin olisi kuullut.
Vihdoin, kun pääsimme meille hyppäsin Laurin takaa pois ja otin kypäränkin pois päästäni ojentaen sen omistajalleen. Lauri sanoi samalla.
”Huomasiks muuten, kun ohitettiin puisto, niin Jimi oli siellä?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jeps. Tais oikein ettii meit.”
Nyt vuorostaan Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Joo...No...Se löytää sut kotoo... Mut mun täytyy mennä kotiin.”
Lauri suuteli mua nopeasti ja lähti moponsa kanssa. Heilautin kättäni vielä hyvästiksi ja menin sisälle.

Sisälle päästyäni Jouni tuli vastaan ja sanoi mut huomattuaan.
”Ai siinähän sä oot. Jimi lähti hakee sua. No taidankin mennä soittaa sille, että tulee kotiin....”
Nyökkäsin ja menin omaan huoneeseeni kirjoittamaan päiväkirjaan tähän astisia päivän tapahtumia. Jonkin ajan kuluttua, kun olin kirjoittanut lähes kaiken Jimi syöksähti tavaksi muuttuneena huoneeseeni ja kysyi kiihtyneenä.
”Mis sä oot ollu koko aamun?”
Suljin päiväkirjani, laitoin sen lukkoon ja vein sen laatikkoon vastaten samalla.
”Mitä se edelleenkään sulle kuuluu?”
Jimi huokasi ja tuli istumaan viereeni sanoen.
”Okei okei. Mä ymmärrän, ettei mulla oo mitään mahiksii enää suhun, mut miks just Lauri? Miksei vaik joku mun kavereista? Vaikka Jorin?”
Pyrskähdin ja läpsäisin Jimiä leikkisästi käteen sanoen.
”Hei. Miettii jos sä oot ihastunu johonkin kauniiseen likkaan mikä on täysin saavuttamaton ja sitte se kinnostuu susta, niin kai sä nyt sen kanssa alat olee, etkä siskos kaverin kanssa?”
Jimi mietti hetken ja nyökkäsi hiukan nolona sanoen.
”No joo...Tajusin.”
Jimi häipy melkeinpä samantien huoneestani jättäen mut omaan rauhaan. Yksin jäätyäni aloin katselemaan telkkaria.

Päivä vierähti telkkaria katsoen kuuteen asti illalla, kunnes Joanna käski mennä saunaan.
Menin tietysti kiltisti saunaan ja sieltä tultuani laitoin vaatteeni päälle heti, koska en oikein luottanut siihen, ettei Jimi ilmestyisi huoneeseeni. Ja oikeassa olinkin. Juuri kun olin saanut vaatteeni päälle Jimi tupsahti huoneeseeni Jorin kannsa. Kirosin mielessäni Jimiä ja sanoin samalla kun laitoin paidan helman kunnolla alas.
”Oliks pakko tulla TAAS koputtamatta? Tieks, ett just sain vaatteet päälle. Tieks, että ei oo kivaa ku tupsahdat siihen aina. Ja sit sul on viel Jori mukan. Mieti vähän, että olisko noloo. Ajattele, ett sitte ku mä ite saan joitai likka kavereit ja sit ku ne tulee meil kylään nii me tullaan just sillo sun huoneeseen ilman koputtamatta, kun sä oot just alasti. Niin oisko se kivaa?”
Painotin sanaa TAAS hyvin paljon, että Jimi joskus oppisi koputtamaan. Jimi katseli maahan hiukan nolona ja sanoi.
”Joo...Sori...Ajattelin vaan, ett Jori halus nähä sut.”
Nyökkäsin ja sanoin Jorille.
”Moi. Hei mentäiskö vaik olkkariin tai jonnekki muual?”
En jäänyt odottamaan vastausta vaan käänsin Jorin ja Jimin pois huoneestani ja vein heidät olkkariin. Jimi ihmetteli sitä, etten antanut poikien katsella huonettani, mutta älysi melko pian, että yritin varjella tietoa siitä, että tulin oikeasti tulevaisuudesta.

Jori ei selvästikkään ollut huomannut Rasmuksen julisteita, koska kysyi.
”Hee...Miks me ei saatu nähä sun huonetta?”
Vastasin hymyillen.
”Koska yksi. Se on mun huone. Kaksi. Te tulitte ilman lupaa sinne. Kolme. Siel on salaisii tavaroit. Neljä. Siel on sekasta ja viisi. Mä meen takas sinne nyt kuivaamaan mun hiukset.”
Hiukseni nimittäin olivat märät ja pörröiset. Kuulin miten Jori sanoi Jimille taas luullen, etten kuullut.
”Siis oikeest. Toihan on täys kissa.”
Virnistin itsekseni ja menin kuivaamaan hiukseni. Kun palasin takaisin olkkariin huomasin, ettei pojat ollet siellä, jotenka menin Jimin huoneeseen. Kuten Jimi, en koputtanut vaan astuin vaan huoneeseen. Yllätin pojat totaallisesti. Virnistin kun huomasin, että pojat lukivat lehteä. Vieläpä porno lehteä. Purskahdin nauramaan samalla kun pojat yrittivät laittaa lehteä piiloon. Nauruni seasta sanoin.
”Eih tartte piilotel...Mäh häivynh iteh.. Phahaa...”
Jatkoin nauramista ja poistuin huoneesta. Oven suljettuani menin huoneeseeni, suljin oveni ja purskahdin pahemmin nauruun ja menin kippuraan naurusta.

Noin viiden minuutin päästä olin melkein rauhottunut, mutta vieläkin hihittelin vähän väliä. Oveeni koputettiin hiljaa ja Jimi ja Jori astuivat noloina huoneeseeni. Pojat katselivat ensin toisiaan ja sanoivat sitten.
”Toi... Viitisiks sitte olla kertomatta täst kenellekkään?”
Nyökkäsin ja purskahdin taas nauramaan. Sanoin nauruni seasta.
”Joo...En mä kerro...Te ootte kyl niin....Naurettavii.”
Pojat katselivat noloina maahan ja sanoin.
”Hei lähtekää nyt, ettette nää miten mä kuolen nauruun. No ei vaineskaa. Lähtekää, ku mun tarttee valmistautuu huomiseen.”
Pojan nousivat vaitonnaisina ja lähtivät huoneestani samalla sanoen hiljaa.
”Naiset...”
Virnistin ja aloin valmistautua seuraavaan päivään valiten sopivat vaatteet ja laittaen kaikki tavarat kuntoon. Saatuani itseni valmiiksi puhelimeni soi. Näytöllä vilkkui tuntematon numero. Vastasin kuitenkin.
”Iitu?”
Puhelimen toisesta päästä kuului aluksi vain hiljaisuutta kunnes kuului.
”No Lauri täs Hellurei!”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Ai moi!”
Lauri kysyi hiukan huolestuneen kuuloisena.
”Soitinks liian myöhään?”
”Et. Just sopivast ku oon menos nukkuu...”
Poika sanoi hiukan harmistuneena nyt.
”Ai.... No emmä sitte häiritte..”
”Hei hei hei. Venaa. Kiva, että soitit.”
”Hnh. Tuntuu oudolt puhuu puhelimes sun kans.”
”Njoo... Totta. Onneks muuten vastasin. Mul nimittäi ei ollu sun numeroo...”
”Ai... Onneks vastasit. Mut mun tarttee lopettaa. Aattelin vaa soittaa tällee pikasesti. Nähään huomenna.”
”Joo. Nähään.”
”Mä tykkään sust. Moikka!”
”Mäkin tykkään sust. Moi!”
Lopetimme puhelun ja hymyillen menin nukkumaan.

Aamulla Joanna tuli herättämään mut reilusti aikasin, että voisin valmistautua ajan kanssa. Aluksi meikkasin itseni, sen jälkeen vaihdoin vaatteeni, sitten laitoin hiukset ja lopuksi menin syömään aamupalaa. Jimi istui jo pöydän ääressä kun saavuin keittiöön. Hän vilkaisi mua nopeasti ja jatkoi lehden katselua, mutta käänsi katseensa kuitenkin takaisin muhun ja sanoi.
”Wooou. Sähän oot hotti.”
Virnistin ja menin jääkaapille ottamaan jogurttia. Menin syömään sitä Jimiä vasta päätä ja kysyin samalla.
”Mil me mennään kouluu?”
Jimi kröhäisi ja vastasi.
”Tavallisesti mentäis linkal, mut nyt äippä vie.”
Nyökkäsin ja jatkoin yogurtin syöntiä. Piakkoin Joanna tuli takkki päällä keittiöön ja sanoi.
”Nonny lapsukaiset. Lähdetään.”
Nyökkäsin ja lähdin eteiseen heittäen samalla jogurtti purkin roskikseen.
Eteisessä laitoin uuden takkini päälle ja uudet kenkäni jalkaan. Olin valmiina noin minuutissa. Reilusti ennen kuin Jimi. Naurahdin ja lähdin juoksemaan autolle samalla huutaen Jimille.
”Vika autol on mätämuna!”
Vain mustat rastat heilahti ja kuului melkein äänetöntä suhinaa kun Jimi juoksi mut kiinni. Olin tosin jo koskenut autoa, jotenka en hävinnyt. Jimin rastat heilahtivat taas ja hän tuli viereeni sanoen.
”Etupenkki on sit mun.”
Virnistin ja tyydyin takapenkkiin.

Matka kouluun meni vaitonaisin tunnelmin pääasiassa sen takia, koska jännitin jo niin paljon.
Koululle päästyäni jäin istumaan vielä hetkeksi autoon ja hengähdin samalla sanoen hiljaa.
”Kukaan ei vihaa mua. Mä saan uusia kavereita. Tää ei oo loppu, vaan alku.”
Kun lopetin Joanna sanoi vielä.
”Kyllä sä pärjäät.”
Virnistin ja meinasin avata oven, mutta Jimi oli siinä vaiheessa kiertänyt auton ja avasi nyt mulle oven. Nousin kiltisti pois autosta ja jäin seisomaan askeleen päähän autosta. Katselin koulua hiukan arvioiden. Koulu oli selvästi suurempi, kuin entinen missä olin opiskellut. Astelin taas pari askelta eteenpäin kadulle, joka vei koulun sisälle. Katselin koulua ja uutta ympäristöäni haltioituneena. Olinhan toki nähnyt paikan jo kerran aikaisemmin, mutta silloin en ollut tarkastellut paikkaa niin tarkasti. Tarkasteluni keskeytti taaskin musta rasta pehko, eli Jimi joka halasi mua sanoen.
”No tervetuloo uuteen kouluus.”
Virnistin ja kiedoin käteni Jimin ympärille kuiskaten samalla pojan korvaan.
”Muista, että mä oon vaan sun siskos...”
Jimi irrottautui melkeinpä heti halauksesta ja virnisti sanoen sitten.
”No mennääs. Äippä sano, ett mein tarttee käydä reksin luona ja se sit sanoo mitä tehään...”
Nyökkäsin ja lähdin Jimi vierelläni rehtorin kansliaa kohti.
Huomasin matkalla, että melkein jokainen poika joka tuli vastaan kääntyi katsomaan mua. Tosin ihmisiä tuli vastaan vielä melko vähän.

Saavuttuamme rehtorin kansliaan koputin kohteliaasti ja astuin sisään. Rehtori toivotti mut tervetulleeksi leveällä hymyllä ja sanoi samalla kun antoi pari lappusta.
”Täs on sun lukkari. Anna toi lappu sit jokasel opettajal, ett ne osaa antaa sulle sit kirjat ja kaikki tällee.”
Nyökkäsin ja lähdin pois huoneesta sanoen ovella.
”Kiitos ja näkemiin.”
Rehtori virnisti ja katosin pois huoneesta Jimi vierelläni. Änkesin osan papareista reppuuni ja jätin käteeni lukkarin ja lapun jonka mun piti antaa opettajille. Huokaisten katsahdin lukkariini ja huomasin, että meillä olisi matikkaa. Koska en muistanut, missä luokka oli Jimi johdatteli mut sinne. Käytävä oli vielä melko autio, koska kello oli vasta varttia vaille kahdeksan ja tunnit alkoivat vasta kymmentä yli. Huokaisten taas otin takkini pois ja menin istumaan penkeille. Katselin kiinnolla ohitse kulkevia ihmisiä, jotka vuorostaan vilkuilivat mua vaivihkaa. Tylsistyin kummiskin jossain vaiheessa ja otin repustani piirustusvihkoni ja rupesin piirtämään. Uppouduin piirtämiseen niin täysin, etten huomannut kun ihmisiä alkoi saapua käytävälle. En huomannut kun vasta silloin kun tunsin jonkun istahtavan viereeni. Nostin salamana katseeni ja huomasin Laurin istuvan siinä hymyillen leveästi. Lauri vilkaisi nopeasti ympärilleen ja suuteli mua nopeasti. Irrottauduttuamme suudelmasta vikaisin ympärilleni nopeasti ja huokaisin helpotuksesta, koska kukaan ei ollut onneksi nähnyt. Virnistin ja Lauri kysyi.
”No mitäs sä?”
Virnistin ja vastasin.
”Ei mitää erikoista. Jännittää hiukan.”
Lauri hymyili leveästi ja sanoi.
”Arvasin.”
Hymyillen kysyin Laurilta.
”No mitäs sä itse?”
Lauri esitti miettivänsä ja vastasi.
”Hmmm.... Noo... Mulla oli tosi ikävä mun tyttöystävääni ja mietin, että mahtoko hänelläkin olla ikävä mua...”
Virnistin nopeasti ja vastasin.
”No taisipa sun tyttöystävälläs olla ikävä poikaystäväänsä. Vaikka he juttelivatkin juuri ennen kuin menivät nukkumaan...”
Lauri naurahti ja halasi mua. Halauksessa Lauri huomasi piirrustus vihkoni ja kysyi.
”Mitä sä piirrät?”
Muistin nyt vasta, että olin piirtänyt ennen, kuin Lauri oli tullut häiritsemään. Vastasin.
”Jotain vaan...”
En halunnut paljastaa Laurille mitä olin piirtänyt, koska koko vihko oli täynnä piirrustuksia Laurista, Akista, Eerosta ja Paulista. Lauri eri värisin hiuksin, Pauli, kun hänellä on lyhyet hiukset ja pitkät pörröiset hiukset. Vihossa muutenkin Rasmuksen pojista tulevaisuudesta.
Lauri irrottautui halista ja kysyi.
”Saanks mä nähä?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Et saa.”
Lauri katsahti muhun anovalla ilmeellä ja pyysi erittäin lapsellisella äänellä.
”Pliiissssss...... Oo kiltti ja näytä.”
Katsahdin ympärilleni epätoivoisesti ja sanoin viimein.
”Noo..... Sä säikähdät sit aikalailla.... Älä pidä mua outona...”
Huokaisten annoin piirrustus vihkoni Laurille ja jäin katselemaan pojan refleksejä. Lauri avasi ensimmäisen sivun jännittyneenä ja hehkäisi.
”Mi-mitä? Miten? Millon?”
Purin huultani ja kaappasin vihkosen itselleni mitään sanomatta. Käänsin katseeni pois Laurista ja katselin käytävälle tulevia ihmisiä. Lauri käänsi mut ja kysyi.
”Mitä toi oli?”
Huokaisin ja vastasin.
”Mä selitän koulun jälkeen. OK?”
Lauri huokaisi myös ja nyökkäsi sanoen.
”Lupaat kans.”
Nyökkäsin ja Lauri halasi mua.
Halauksen keskeytti iloinen ääni.
”Nonni nuoripari. Ei julkisilla paikoilla.”
Lauri irrottautui musta melkeinpä heti ja kummanki katseet kääntyivät puhujaa kohti. Puhuja oli Aki.
Virnistimme kummatkin ja sanoin samalla taputtaen penkkiä vieressäni.
”Tuus istuu tän.”
Aki nyökkäsi ja istahti mun viereen. Lauri katsoi 'muka' mustasukkaisena ja sanoin.
”Nooh. Lauriseni?”
Lauri virnisti ja tuli ihan kiinni muhun ja sanoi Akille virnistäen.
”Tää on mun omaisuutta.”
Hymähdin hymyillen ja työnsin kummatkin pojat hiukan kauemmas musta ja kysyin Laurilta.
”Mitä kello on?”
Kysyin siksi, koska ihmisiä alkoi hiljalleen valumaan paikalle. Lauri vastasi katsottuaan ensin kellostaan.
”Kello on kaheksaa yli kaheksa. Open pitäis pian tullakkin....”
Lauri sai juuri lauseensa loppuun kun nuori naisopettaja tulikin jo avaamaan oven.

Olin viimeinen kuka tuli sisään ja menin opettajan luokse esittäytyen ja annoin paperin minkä rehtori oli antanut. Naisopettaja nyökkäsi ja viittasi minut istumaan Laurin, Akin, Jorin ja Jimin keskelle istumaan. Menin tyytyväisenä istumaan ja opettaja esitteli ensin mut luokalle ja luokka kyseli multa kaikkea. Vastailin miten osasin ja aloitimme tunnin. Tunti meni nopeasti ja pääsimme välitunnille. Välitunnilla menin suoraan ulos aidalle istumaan. Aita oli ihana paikka istua.

Vähän ajan kuluttua Lauri, Aki, Eero ja Pauli tuli luokseni hengailemaan. Huomasin miten Jimi ja Jori katselivat poikia kateellisena. Koska tiesin Jimin osaavan viittoman kieltä hyvin viitoin hänelle. Turhaan kattelette poikia kateellisina. Nääthän sä mua joka päivä ja Jorikin aina kun tulee sun luo. Pojat huomasivat heti, että viitoin jollekkin ja Lauri kysyi.
”Mitä viitoit Jimil?”
Virnistin ja vastasin.
”No ku ne katto teit aika kateellisin niin kerroin Jimil, että näkeehän se mua joka päivä koton ja Jorikin aina kun tulee meil.”
Pojat nyökkäsivät ja kysyin.
”Mun olis tarkotus men tänää shoppailee, nii tulisko joku teist mukaan?”
Pojat huokaisivat ja Lauri vastasi ensimmäisenä.
”Sori, mut mun tarttee men porukoitten kans jonnekki.”
Nyökkäsin ja katsoin kysyvänä muita. Eero ja Pauli selittivät, että eivät ehtisi, koska olisi niin paljon läksyjä ja muuta tekemistä, joten viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi Aki, joka huokaisi ja vastasi.
”Ei mulla oo mitää tekemistä ja munkin tarttis käydä ostaa yks huppari, niin mä voin tulla. Täytyy vaan käydä kotona ja tällee. Mut joo. Jos vaiks nähtäis kampin edes puol viidelt?”
Nyökkäsin ja hymyilin itsekseni tyytyväisenä. Viimein kellot soivat sisälle ja menimme sisälle.

Loppu päivä kului nopeasti ja pääsimme lähtemään kotiin. Koska Lauri asui joksenkin toisessa suunnassa, hyvästelimme toisemme suudellen koulun pihassa ja lähdimme kumpikin omiin suuntiimme.
Jonkin aikaa käveltyäni kuulin hiljaisia hölkkä askelia takaani, mutten huomioinut asiaa vaan jatkoin matkaa. Piankin Jimin rastat ilmestyivät näköpiiriini ja katsahdin Jimiin hymyillen. Jimi hymyi takaisin ja kuljimme mitään sanomatta kotiin.

Tasan puoli viisi, tapasin Akin kampin edessä. Juttelimme aluksi jotain satunnaista, kunnes rupesimme kiertämään kunnolla vaatekauppoja. Löysin itselleni punaisen vetoketjullisen hupparin, johon päätin tyytyä ja rupesimme metsästämään Akille saman tyylistä, jonka läysimmekin melko pian. Kiertelimme Jack&Jonesissa, kunnes silmiini osui punamusta huppari, jonka muistin nähneeni joissain kuvissa Akilla. Hihkaisin ja vedin Akin perässäni hupparin luokse. Etsein huppareista oikean koon ja annoin sen Akille sovitettavaksi. Poika katsoi hupparia hetken, kunnes otti takkinsa pois ja koitti sitä. Nyökkäsin tyytyväisenä ja sanoin.
”Se on just sopiva ja ihanan näkönen. Sopii sulle just hyvin.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja katsoi itseään peilistä. Hetken mietittyään, poika kävi ostamassa hupparin. Hengailimme Akin kanssa vielä hetken kampissa, kunnes lähdimme kotiin.

Illemmalla yllätyin sitä, ettei Jimi häirinnyt mua koko päivänä. Katseli mua vain hieman hymyillen ja hieman haikaillen.
Seuraavana päivänä aamulla, kun olin päässyt koululle Lauri tuli rivakkaasti luokseni ja sanoi.
”Sä et kertonu eilen!”
Virnistin hiukan nolona ja sanoin.
”No joo.... Mä mietin koton vähän ja mä päätin, että kerron teille neljälle sit kun on oikee aika.”
Lauri näytti hiukan harmistuneelta, mutta nyökkäsi samalla kysyen.
”Mitä sä teet illal?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Mitäs aattelit?”
Lauri vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kysyi.
”Haluisiks sä tulla mein treeneihin? Kukaan muu ei oo päässyt mukaan. Oisit eka kuka olis mukan mein treeneis.”
Nyökkäsin leveästi hymyillen ja vastasin.
”No tietty mä tuun. Mihin aikaan ja missä?”
Lauri mietti hetken ja vastasi.
”No mitä jos mä tuun hakee sut varttii vail kuus?”
Nyökkäsin ja lähdin käppäilemään sisälle päin, koska kellot olivat juuri soineet.

Loppu päivä koulussa meni nopeasti ja pääsimme pois. Lähdimme Jimin kanssa kotia kohti. Matkalla kysyin Jimiltä syytä tämän outoon käytökseen.
”Miks sä oot kattonu mua eilisen ja tän päivän oudosti?”
Jimi hätkähti melkein huomaamattomasti ja vastasi.
”Mitää? Mäkö muka oon kattonu sua oudosti? Jospa sä nyt vaan näät harhoja.”
Mutrustin suutani ja pysäytin Jimin ja tartuin tämän kädestä tiukasti. Huokaisin ja kysyin vaativasti.
”Kerro nyt!”
Jimi vilkuili ympärilleen, kunnes viimein huokaisi ja sanoi.
”Okei. Älä suutu. Mä oon vaan miettiny asioita.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Mitä asioita?”
Jimi huokaisi taas ja olin päästämässä hänen kädestä irti, kunnes tämä tarttuikin tiukasti käsistäni ja suuteli mua. Yritin päästä irti, mutta tuloksetta. Onnekseni Jimi kuitenki päästi musta kokonaan irti ja lähti juosten jonnekin. Katsoin hänen peräänsä pöllähtyneenä samalla, kun pyyhin huuliani. Lähdin hieman järkyttyneenä kotiin. Kotona menin heti tekemään läksyni ja Jimi tuli ovelleni ihmettelemään.
”Miks sä nyt jo teet läksyt? Ja anteeks siit suudelmast.”
Olin hetken hiljaa, koska tein läksyjä ja vastasin.
”Mul on menoo illal. Ja olkoonki sit vika kerta.!”
Jimi tuli seisomaan viereeni ja kysyi.
”Mihin meet? Ja en lupaa mitään.”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Jonnekin. Ja toivotavast oli vika kerta. Jos viel käy niin nii sit mä en takaa mitä tapahtuu.”
Jimi pyöräytti tuolini ympäri niin, että olin vastakkain pojan kanssa. Jimi kyykistyi hiukan ja kysyi.
”Kyl sä tiiät mihin oot menos, muttet kerro mulle vai? Ja ooks sä kysyny äitilt? Ja olkoot. Mä otan ite vastuun ittestäni.”
Pudistin päätäni ja vastasin.
”En kerrokkaan. Ja mä kysyn sitten ku se tulee kotiin. Eli nyt.”
Nimittäin ovi kolahti merkiksi, että joku tuli ja koska kello oli vasta neljä tulija oli Joanna. Nousin tuoliltani ja menin keittiöön, missä Joanna oli. Jimi tietysti perässä. Joanna oli lapomassa kauppatavaroita jääkaappiin. Kysyin heti, kun olin päässyt keittiöön.
”Sopiiks, ett mä kutsun sua äipäks? Tosin siis, jos muistan aina kutsuu sua sillä nimellä?”
Joanna suoristi selkänsä ja hymyili äidillisesti ja vastasi.
”No tietysti. Olenhan mä sentään sun äiti tän vuoden.”
Hymyilin leveästi ja kysyin sitten.
”No äiti. Saanks mä mennä Laurin ja poikien treeneihin?”
Joanna mietti hetken ja vastasi.
”Pojillahan oli joku bändi.... No mee vaan. Jos läksyt oot tehny?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Njoo. Mä teen ne. Lauri tulee hakee mua varttii vail kuus.”
Joanna nyökkäsi ja käännyin mennen huoneeseeni.

Jimi tietysti tuli perässäni ja jäi ovelleni seisoskelemaan. Saatuani läksyt tehtyä käännyin Jimin puoleen ja kysyin.
”Mitä nytte?”
Jipi kohautti olkapäitään ja vastasi.
”En tiiä. Mitä tehään?”
Pudistin päätäni ja katsoin kelloon. Kello oli jo viisi. Huokaisin ja menin istumaan Jimin huoneeseen. Olin päättänyt unohtaa päiväisen kohtauksen. Jimi seurasi tietysti ja kysyi päästyään istumaan viereeni.
”Miks sä tulit mun huoneeseen?”
Naurahdin ja vastasin.
”En kuules tiiä. Ehkäpä siks, että saisit kysyy tota.”
Jimi katseli mua hetken aikaa kunnes tuli viereeni istumaan. Hetken aikaa kumpikin oli hiljaa, kunnes Jimi halasi mua ja sanoi samalla.
”Mä oon tosi ilonen, ku oot täällä. Sit ku sä meet takasin omaas aikaan, niin mä etin sut.”
Naurahdin ja halasin häntä takaisin sanoen.
”Musta on kiva olla täällä. Ja älä ainakaa heti ku katoon täältä niin mua eti, kun en tietäis kuka sä oot. Saat ettii mut vasta juhannuksena 2009.”
Jimi virnisti ja nyökkäsi. Nousin seisomaan ja lähdin omaan huoneeseen. Jimi ei enään seurannut. Hänkin oli selvästi päättänyt olla miettimättä kohtausta.

Otin laukkuni ja menin ulos odottamaan. Pian Lauri kurvasi mopollansa pihaan ja lähdimme. Lauri ajoi jonkun talon pihaan ja sanoi, kun olin päässyt mopon takaa pois.
”Eli nyt ollaan Paulin koton. Me harjotellaan tääl.”
Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan Lauria sisälle. Menimme sisällä kellari kerrokseen ja siellä Lauri viittasi mut istumaan eräälle sohvalle. Moikkasin sohvalta muita ja aloin kuuntelemaan heidän harjottelemista. Samalla, kun kuuntelin poikien soittoa, varastin Akin punamustan hupparin selkänojalta ja puin sen päälleni jättäen vetoketjun auki. Aki kurtisti vain kulmiaan jatkaen rumpujen hakkaamista.

Heidän harjoiteltuaan pari tuntia Lauri istahti viereeni ja Aki toiselle puolelleni. Pauli ja Eero menivät istumaan lattialle. Lauri kysyi hymyillen.
”Mitäs tykkäsit?”
Meinasin sanoa, että hiukan aloittelevaisempaa, kuin omassa ajassani, mutta tajusin pitää suuni siinä asiassa kiinni, joten vastasin.
”Tosi mahtavan kuullosta. Koska alatte esiintyy julkisesti?”
Pojat miettivät hiljaa hetken, kunnes Aki sanoi.
”Sitten kun saadaan hommattua keikka meille.”
Virnistin ja aloin muistelemaan oman aikani tietoja bändistä. Bändi oli vetänyt ekan keikan koulun pikkujouluissa. Ja siihen olisi vielä aikaa muutama kuukausi.

Lauri huomasi ajatteluni ja kuiskasi korvaani.
”Mitäs mietit?”
Säpsähdin hiukan ja vastasin hänelle kuiskaten myös.
”Jotain kivaa, eli sua.”
Lauri virnisti ja kysyi jätkiltä.
”Mitäs me nyt?”
Jätkät vastasivat melkeinpä samaan aikaan.
”Kiusataan Iituu!!!”
Jätkät nauroivat ja hyökkäsivät kutittamaan mua. Kiljuin ja yritin päästä karkuun, joka oli täysin mahdotonta.
Tarpeeksi kutitettuaan jätkät rauhottuivat ja Aki mietti ääneen.
”Pitäisköhän lähtee kotii jo...?”
Muut nyökyttelivät joten lähdimme sanoen ensin toisillemme hyvät yöt ja palautin Akin hupparin tälle takaisin. Lauri vei mut tietysti ensin kotiin.

Seisoskelimme ovemme edessä katsellen toisiamme. Suutelimme vielä hellästi toisiamme, kunnes sanoin.
”Mun kai tarttee sanoo tää. Jimi suuteli mua.”
Lauri katsoi mua arvioivasti ja kysyi.
”Pidiks sä siitä?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”En. Mä inhosin sitä. Annathan sä mul anteeks?”
Lauri virnisti ja nyökkäsi. Tämä suuteli mua vielä nopeasti ja lähti. Katselin Laurin perään ja menin sitten sisälle.
Seuraavana päivänä Lauri soitti mulle ja kysyi.
”Haluisiks sä tavat mun perheen? Silleen ihan kunnol? Ku mun vanhemmat ja Hanna tahtois tavata sut.”
Mietein hetken, kunnes vastasin.
”Ööömmm... No miksei? Millon ja missä?”
Lauri vastasi heti innostuneena.
”Jos sä tulisit tänää illal meil? Mä voisin hakee sut. Tulisit meil iha yöks?”
Mietein hetken ja vastasin samalla, kun käppäilin olohuoneeseen.
”Oota ihan hetki. Kysyn Joannalt.”
Kysyin siis Joannalta, joka istui olohuoneessa katsomassa telkkaria.
”Saanks mä men yöks Lauril?”
Joanna nyökkäsi ja sanoin Laurille.
”Joo. Voin mä tul. Mihi aikaa sä tulisit hakee?”
Lauri mietti pari sekuntia, kunnes vastasi.
”Vaiks tunnin pääst?”
Vilkaisin kelloon, joka näytti neljää. Nyökkäsin itsekseni ja vastasin Laurille.
”Ok. Tuu sillon.”
Lauri hihkaisi yllättävän tyttömäisesti ja sanoi.
”Mä rakastan sua. Nähdään tunnin pääst.”
Naurahdin ja vastasin, ennen kuin suljin puhelimen.
”Mäkin rakastan sua. Moi.”
Tämän jälkeen juoksin huoneeseeni ja aloin laittamaan tavaroita reppuun, mitä tarvitsisin Laurin luona.

Tasan viideltä Lauri kurvasi mopollaan pihaamme lähdimme Laurille.
Pihassa annoin kypärän Laurille sanoen.
”Hitsi. Mitäköhän ne mahtaa ajatella musta...”
Lauri otti kypärän ja sanoi naurahtaen.
”Ne on ihan innoissaan. Varsinkin Hanna.”
Hymyilin pienesti ja menin Laurin perässä sisälle. Hengitin syvään kun astuimme olohuoneeseen. Siellä nimittäin istuivat rauhallisesti jutellen Laurin vanhemmat ja tämän sisko, joiden tapaamista olin jännittänyt jo ennen, kuin olin tiennyt tapaavani heidät.
Huomattuaan meidät Laurin vanhemmat ja Hanna nousivat seisomaan ja Laurin isä tuli esittäytymään.
”Hei. Mä oon Matti. Mukavaa tavata sut viimeinkin.”
Matti puristi kättäni melko tiukasti ja hymyilin hänelle sanoen sitten.
”Mä oon Iitu. Kiva tavata teidätkin viimein.”
Laurin äiti hymyili onnellisen näköisenä ja tuli vuorollaan kättelemään mua ja sanoen.
”Hei. Mä oon Laurin äiti Liisa. Todella ihanaa tavata sut viimeinkin. Lauri on puhunut susta niin paljon.”
Hymyilin ja vilkaisin Lauriin, joka oli punastunut hieman. Hanna tuli vuorostaan tönimään äitinsä pois ja tämä kätteli mua erittäin muodollisesti ja sanoi vakavalla äänellä.
”Hei. Minun nimeni on Hanna ja olen tuon pölvästin isosisko.”
Tirskahdin ja Hanna virnisti leveästi sanoen sitten.
”Joo. Kiva nähä. Lauri on selittäny susta siit asti, ku näki sut ekan kerra. Joten toivon, ett me tullaan hyvin toimeen.”
Nyökkäsin ja Lauri sanoi hieman tuskastuneella äänellä.
”Sopiiks jos mä viel Iitun jo pois...?”
Liisa katsoi poikaansa arvioiden, kunnes sanoi.
”Hyvä on. Mutta me halutaan jutella Iitun kanssa vielä tänään hieman enemmän.”
Lauri nyökkäsi ja alkoi raahaamaan mua huoneeseensa. Pojan huoneessa laskin reppuni sängyn viereen ja sanoin.
”Ihan kivoilta vaikuttivat.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”No yllättävän hyvin käyttäytyivät. Ei noi oikeesti oo ihan tommosii...”
Naurahdin ja kävelin Laurin luokse kiertäen käteni sitten tämän ympärille. Tuijottelimme hetken toisiamme, kunnes suutelin häntä. Hetken kuluttua irrottauduin Laurista ja sanoin.
”Mä meen käymää vessas.”
Lauri nyökkäsi ja katosin huoneesta. Vessasta pois tullessani Liisa pysäytti mut ja kysyi.
”Hei Iitu. Haluisiks sä nähdä kuvii Laurista, kun hän oli pieni.”
Virnistin nopeasti pirullisesti, kunnes vastasin iloisesti.
”Vaikka. Se olis tosi mahtavaa.”
Liisa viittasi mut seuraamaan ja menimme olohuoneeseen. Nainen otti pienen kasan valokuva-albumeita sohvalle viereemme ja ojensi sitten ensimmäisen käteeni. Albumissa oli kuvia Laurin enimmäisestä vuodesta. Poika oli niin söpö, ettei meinannut uskoa.

Viidennen valokuva albumin kohdalla, jossa Lauri oli kymmenen vuoden ikäinen kuvien katselun keskeytti suuttuneen kuuloinen kröhäisy. Nostettuani katseeni huomasin kiukkuiselta näyttävän Laurin. Tämä tuijotti kiukkuisena äitiään ja sanoi.
”Mitä mä sanoin, ennen kuin Iitu tuli?”
Liisa katsoi poikaansa tyynenä ja vastasi.
”Ettei näit kuvii näytettäis Iitulle.”
Lauri nyökkäsi ja kysyi.
”No mitä kohtaa sä et siitä ymmärtäny?”
Liisa virnisti ja vastasi.
”Kyl mä ymmärsin. Aattelin vaan, että Iitu haluis nähä sun kuvii...”
Lauri käänsi katseensa muhun ja kohtasi mun iloiset silmät. Poika hämmentyi hieman ja sanoin.
”Sä oot ollu niin söpö pienen. Ihanaa, ku sain kattoo näit.”
Lauri mutrusti suutaan ja sanoi huokaisten.
”Äääh. Tuu tän.”
Virnistin ja annoin albumin Liisalle sanoen.
”Kiitti, ett näytit nää. Ja katotaa vaiks nää loppuu joskus myöhemmin.”
Liisa nyökkäsi ja lähdin Laurin perässä pojan huoneeseen. Laurin huoneessa poika heittäytyi sängyllensä sanoen.
”Sori, ett jouduin kattoo niit karmeit kuvii.”
Naurahdin ja menin makaamaan Laurin viereen sanoen.
”Se oli kivaa nähä sust kuvii pienen. Ei oo mitenkään ihme, että oot ollu pienen niin söpö, ku oot nytkin niit söpö ja hottis.”
Lauri naurahti ja kysyi.
”Kai mäkin sit saan joskus nähä kuvii sust pienen”?
Nyökkäsin ja sanoin.
”Saat. Sit ku mä palaan omaan aikaan...”
Nukahdimme melko pian keskustelun jälkeen.

Pari päivää myöhemmin Lauri soitti mulle ääni käheänä.
”Mä oon kipee. Nii en sit tuu huomen kouluun.”
Mutrustin suutani ja kysyin.
”Mikä sul on?”
Lauri yskähti ja vastasi.
”Yskä ja kuume. Ihan karmee olo.”
Huokaisin ja sanoin.
”No koita parantuu. Mut meen nukkumaan. Pusuja.”
Lauri köhi hetken, kunnes sanoi.
”Pusuja.”
Lopetimme puhelun tämän jälkeen ja menin nukkumaan.

Seuraavana päivänä koulun jälkeen päätin mennä käymään Laurin luona. Sain odotella hetken ennen, kun Lauri tuli avaamaan kalpean näköisenä oven peitto ympärillään. Hymyilin pojalle menin sisälle Laurin perässä. Päästyämme Laurin huoneeseen annoin Laurille suklaalevyn sanoen.
”Aattelin, ett tää auttais sua paranemaan.”
Virnistin ja sanoin vielä.
”Mul nimittäin ainakin auttaa.”
Lauri hymyili heikosti ja sanoi.
”Kiitos. Ei sun olis tarvinnu mun takii.”
Virnistin ja sanoin.
”Tietenkin. Sä oot mun rakas.”
Tönäisin Laurin hellästi sängylle makaamaan ja kysyin.
”Ooksä millon mitännu lämpös viimeks?”
Lauri kohautti olkapäitään ja kysyin.
”Mis teil on kuumemittari?”
Lauri aivasti ja vastasi sitten.
”Vessan pikkukaapis.”
Nyökkäsin ja riensin hakemaan mittaria. Hetken päästä palasinkin se mukanani ja törkkäsin mittarin mitään sanomatta Laurin kainaloon. Odotimme hetken kunnes kuumemittari piippasi ja Lauri antoi mittarin mulle väsyneenä. Katsoin kuumemittarin näyttöä, jonka näytti kolmeakymmentäkahdeksaa ja kolmea. Huokaisin ja katsoin Lauria, joka yritti pitää silmänsä auki. Hymähdin ja sanoin.
”Mä käyn äkkii hakee sul jotai, nii saat sitte nukkuu.”
Lauri nyökkäsi pienesti ja riensin vessaan katsomaan Ylösten lääketarjontaa.

Lääkekaapista löytyi Ibusalia, jota otin yhden tabletin suunnaten takaisin Laurin huoneeseen poikettuani nopeasti keittiössä hakemassa lasillisen vettä. Annoin tabletin Laurille, joka nielaisi sen samalla, kun joi veden. Tämän jälkeen peittelin rakkaani ja sanoin.
”Nukus nyt, ett oot taas terve. Mä meen kotiin nyt, mut jos kauhee ikävä tulee, nii mul on silti puhelin. Ja ei sun tarvii kärsii tätä ku vaa pari päivää.”
Lauri mumisi jotain väsyneenä, kunnes lähdin kotiin.
Paria päivää myöhemmin Lauri oli jo terveenä.

Pari viikkoa kului melko normaalisti ja alkoi syysloma. Lauri lähti porukoineen jonnekin sukulaisiin ja jätti mut homehtumaan Jimin ja Jorin seuraan. Toisena lomapäivänä puhelimeni soi ja vastasin.
”Iitu.”
Soittaja oli Aki.
”No täs Aki moi. Aattelin, ett mitä teet?”
Hymyilin leveästi, sillä olin iloinen soitosta.
”Homehdun.”
Aki naurahti ja kysyi.
”Haluuks tul pelaa bilist nuokkaril? Ku mul ei oo vastusta.”
Vilkaisin kelloon ja sanoin.
”Okkei. Mä tuun. Tuun varti pääst.”
Lopetimme puhelun ja vaihdoin nopeasti vaatteet ja lähdin nuokkarille.
Nuokkarilla Aki odottelikin. Hän katsoi kelloonsa ja sanoi.
”Kato. Tasan vartti. Ei minuuttiakaan yli. Hyvä hyvä.”
Virnistin ja kysyin.
”No? Alotetaanks peli?”
Aki nyökkäsi ja aloimme pelaamaan. Akilla oli taas päällään huppari, jonka olimme ostaneet, joten varastin sen taas pojan päältä.

Pelasimme jopa pari tuntia. Juttelimme siinä samalla paljon kaikkea. Viimein kun lopetimme ja olimme lähdössä kumpikin kotiin Aki sanoi samalla, kun veti huppariaan takaisin päälleen.
”Heei. Meist tais tul kunnon ystävät.”
Naurahdin ja sanoin.
”Kato näköjään.”
Aki virnisti ja sanoi.
”Muista sit aina. Mä oon sun ystävä aina oli tilanne mikä tahansa. Mulle voit tul kertoo huoles.”
Virnistin ja halasin Akia, joka halasi takaisin ja sanoin.
”Mäkin oon sun ystävä aina oli tilanne mikä tahansa. Säkin voit kertoo mulle, jos sul on jotain murheit.”
Sen jälkeen lähdimme koteihimme.

Seuraavat pari kuukautta meni melko samoilla linjoilla. Kävin koulussa, Jimi oli kauhean mustasukkainen Laurista, seurustelin Laurin kanssa, hengailin Eeron, Akin, Paulin ja Laurin kanssa, hengailin välillä myös Jimin ja Jorin kanssa ja olin ystävystynyt Akin kanssa.
Kuukausien aikana ei tapahtunut mitään kauhean erikoista, kuin se että Pauli leikkasi hiuksensa. Yhtenä päivänä odotimme Laurin, Akin ja Eeron kanssa, että pääsisimme päivän ensimmäiselle tunnille, kun Pauli juoksi kiireellä luoksemme kysyen.
”Enhän mä vielä myöhästyny?”
Pudistimme päitämme ja huomasin heti.
”Ja vielä mitä!? Pauli mitä sä oot tehny ihanille hiuksilles?”
Pojat virnistivät ja Pauli vastasi.
”No aattelin leikat rastat pois, ku ne on ollu mulla aika kauan ja sillee. Ja jos rupeis kasvattaa lettii vähä pidemmäks.”
Nyökkäsin ja sanoin virnistäen.
”Tuus tänne. Mä haluun silittää sun päätä.”
Pauli naurahti ja kallisti hieman päätään sivulle kysyen.
”Mitä jos en tuukkaan? Ja mitä jos en annakkaan sun silittää mun päätä?”
Mietein hetken, kunnes otin kasvoilleni suloisimman koiranpentu-ilmeeni. Pauli vilkasi muihin ja sanoi.
”Ei herranen aika. Ei tommosta pysty vastustamaan. Olkoot.”
Pauli tuli luokseni ja kumartui sen verran, että pystyin istualtani silittämään tämän päätä. Silitin Paulin parin sentin pituista sänkeä ja huokaisin tyytyväisenä. Kuitenkin sanoin, ennen kuin lopetin.
”Sun tarttee sit hoitaa sun hiuksias hyvin, kun ne rastat on kuluttanu ja ärsyttäny sun hiuspohjaa ja hiuksia.”
Pauli naurahti ja sanoi.
”Joo joo.”
Virnistin ja annoin Paulin tulla istumaan viereeni.

Tuli joulukuun seitsemästoista päivä. Ja tarkemmin joulujuhla. Rasmus oli sopinut, että esiintyy koulun joulujuhlissa. Poikia jännitti hiukan esiintyminen, mutta mua jännitti heitä kaksi kertaa enemmän, koska saisin nähdä Rasmuksen ekan keikan.
Rasmus esiintyi joulujuhlassa viimeisenä, sen jälkeen mentäisiin omiin luokkiin ja saisimme joulutodistukset. Olin ottanut omasta ajasta videokameran mukaani ja kuvasin esityksen. Videosta tuli melko hyvä koska olin keskellä ja toisiksi alimmalla rivillä.

Keikka oli lievästi sanottuna ylienerginen. Aki oli ainoa, joka pysyi suurinpiirtein paikoillaan, mutta tämäkin heilui melkoisesti paikallaan. Lauri nimittäin pomppi ja pyöri pitkin lavaa. Myös Eero ja Pauli heiluivat ympäri lavaa. Pojista huomasi, että heillä oli mahtava fiilis lavalla.
Keikasta teki huvittavan myös se, että pojilla oli päällään pitkät lääkärin takit ja sellaiset hengitys suojat.
Kuitenkin yleisö tykkäsi.

Rasmuksen esiinnyttyä menin pyytämään pojilta nimmarit ihan piruuttani, että heille tulisi oikea fiilis. Riensin esityksen loputtua lavan taakse ja hyppäsin Laurin kaulaan sanoen samalla innostuneena.
”Te olitte mahtavii! Ja nyt kaikki antaa mulle nimmarit.”
Pojat naureskelivat, mutta antoivat nimmarit. Hymyilin leveästi ja suutelin Lauria kiitokseksi. Muut pojat katselivat meitä virnistäen ja Aki sanoi.
”No meennääpäs hakee todistukset, ett päästää joululomal.”
Nyökkäsimme ja lähdimme.

Todistukset saatuamme lähdimme kotiin. Kotona kaivoin laukustani Rasmuksen nimmarit ja videokameran. Nimmarit laitoin ylimpään laatikkoon johon olin kerännyt asioita Rasmuksen pojista.
Aukaisin videokameran läpän ja aloin katsomaan Rasmuksen keikkaa uudestaan. Naurahdin videon katsottuani ja otin videokamerasta levyn ja laitoin sen huolellisesti kansiin ja lopulta ylimmäiseen laatikkoon, joka oli melkoisen täynnä.
Levyn saatuani laitettua laatikkoon suljin laatikon ja käännyin.

Käännyttyäni säikähdin niin paljon, että kiljaisin. Ovellani seisoi Lauri epäuskoisesti katsellen huonettani. Sinä aikana, kun olimme seurustelleet Laurin kanssa, tämä ei ollut koskaan käynyt huoneessani, joka oli tapetoitu Rasmuksen julisteilla ja kuvilla. Hipsin hiljaa omalle sängylleni istumaan ja katsoin lattiaan. Lauri katseli vielä huonettani hetken epäuskoisesti, kunnes asteli viereeni istumaan ja sanoi käskevästi.
”Nyt tyttö saat selittää ja kunnolla!”
Katsoin varovaisesti Lauria hiuksieni alta ja sanoin.
”Ööh... Tää on aika vaikeeta selittää. Sä et usko mua kummiskaan.”
Lauri nosti leukaani kädellänsä pakottaen mut katsomaan hänen silmiinsä ja sanoi.
”Mä uskon sua, vaik olis mikä.”
Laskin katseeni takaisin lattiaan ja aloin selittämään.
”No aluks. Mä oon sua kolme vuotta nuorempi.”
Lauri henkäisi ja kysyi.
”Miten se on mahdollista? Sähän olisit sitten kakstoista.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Tuolla Porin lähellä asustaa nyt kakstoista vuotias mä. Mut mä siis selitän. Mä oon vuodesta -09. Mä olin tein keikalla ja nähtävästi te kaikki tunnistitte mut. Mä ite ihmettelin sitä ja jätin asian sikseen. No vähän aikaa sen jälkeen joku mies tuli juttelee mulle ja jonkin ajan pääst mä olin hoitaa sen miehen lapsii. Niiltä mä kuulin, että se mies on keksiny aikakoneen. No ne tietty ehotti, että mä kokeilisin sitä. Tietty suostuin ja halusin neljä vuotta taakseppäin, koska sillon te ootte vielä tuntematTomia. Mä oon nimittäin omassa ajassani tein suurin fani. No sit mä tulin tän. Ja mä lähen kevääl.”
Tunsin miten Lauri tuijotti mua. Poika mietti hetken jotain ja kysyi sitten.
”Mein fani?”
Nyökäsin edelleen katse maassa ja sanoin.
”Joo. Rasmus, siis tein bändi nousee täs puolen vuoden sisäl pinnalle tehtyään levyn. Ja te myytte triplasti platinaa, joka on suuri saavutus uudelta tulokkaalta. Siinä sitten teist tulee suosittui. Ja jossai vaihees tein nimen etee tulee the, eli siis The Rasmus. Ja sä Lauri oot saavuttamaton. Sä et piittaa siinä mielessä kenestäkään tytöstä. Itse asiassa sen takii tulinki tähän aikaan. Halusin selvittää miks sä oot saavuttamaton. Enkä oo vielkää ihan varma.”
Nostin nyt katseeni Lauriin. Lauri katseli seiniäni ja nyökkäsi sanoen.
”Mä uskon sua jostain syystä.”
Lauri katsoi nyt mua ja kysyi hiukan surullisesti.
”Sä siis lähet kevääl?”
Nyökkäsin ja katsoin Lauriin. Lauri mutrusti suutaan ja sanoi surullisesti.
”Sittenhän me joudutaan eroomaan.”
Nyökkäsin hitaasti ja hyökkäsin Laurin kimppuun halaten tätä sanoen samalla.
”Mut sun tarttee tietää, että mä rakastan sua.”
Sanoin nyt ensikertaa sen, että rakastin Lauria. Olin ainostaan aina sanonut, että tykkään hänestä. Lauri jäykistyi hetkeksi kunnes halasi takaisin sanoen.
”Oon odottanutki, ett sanot ton. Mäkin rakastan sua, mut miten mä voin elää ilman sua?”
Hymähdin ja sanoin.
”Ei sun ainakaan loppu ikää tartte olla eros musta. Jos sun tunteet ei laannu, niin voit ettii mut neljän vuoden kuluttuu.”
Lopetimme halaamisen ja Lauri kysyi miettivästi.
”Miten mä tunnistan sut sillon ja miten mä löydän sut?”
Naurahdin ja vastasin.
”Kyl sä tunnistat mut. Ja kyllä me löydetään jotenkin toisemme. Oon siit aika varma.”
Lauri huokasi ja sanoi katse maassa.
”No okei sitten.”
Nostin kädelläni Lauria leuasta niin, että sain katsekontaktin poikaan ja sanoin.
”Hei ei mietitä eroo nyt. Me ollaan nyt täs ajas ja ollaan onnellisii.”
Lauri hymyili ja suuteli mua.

Suutelimme siinä hetken, kunnes meidät keskeytettiin.
”Näääh. Lauri mites oot päässy Iitun huoneeseen?”
Keskeyttäjä oli siis Jimi. Lauri käänsi päänsä ovelle ja vastasi Jimille.
”Pääsinpä vaan. Eks ite pääse sitten?”
Jimi pudisti päätään ja naurahdin sanoen.
”No sille ei voi mitää. Mitä asiaa sul on?”
Jimi käänsi nyt vasta katseensa kokonaan muhun ja sanoi.
”Aattelin vaa ilmottaa, ett meen Joril yöks. Äippä käski sanoo, että jos haluut niin voit kutsuu jonku yökylää, koska äippä ja iskä lähtee jonnekki yöks kans.”
Virnistin ja sanoin.
”Okkei. Ja nyt voit mennä. Hei hei.”
Jimi vilkaisi viimeisen kerran meihin myrtsinä, kunnes lähti ovelta sulkien sen samalla. Käänsin nyt katseeni ovelta takaisin Lauriin ja kysyin.
”Haluuks tul meil yöks?”
Lauri mietti hetken ja nyökkäsi sanoen.
”Joo. Tarttee vaa hakee jotai kamoi kotoo. Tuuks seuraks?”
Nyökkäsin ja nousimme. Lauri meni jo eteiseen tosin, kuin mä menin käymään keittiössä missä Joanna hääräili jotain. Nojasin seinään ja kysyin.
”Sä sanoit, ett voin kutsuu jonkun yöks meil?”
Joanna nyökkäsi ja kääntyi nyt mun puoleen. Jatkoin hymyillen.
”Sopiiks, ett Lauri tulee meil yöks?”
Joanna mietti hetken ja kysyi.
”Entäs, kun sul on niit julisteit ja niit?”
Huokasin ja sanoin.
”Mä kerroin jo totuuden Laurille. Eli saako?”
Joanna nyökkäsi hymyillen ja sanoi.
”No sitten sopii. Haluuks jotai rahaa, ett voitte käydä vuokraa leffan ja tällee?”
Nyökkäsin ja katsoin miten Joanna haki rahapussinsa ja antoi kakskymppiä käteeni. Rahan saatuani käteen miltein ryntäsin eteisen ja laitoin kengät jalkaan. Lauri naureskeli hiukan innostuneisuuttani ja lähdimme käppäilemään Laurille.

Matkalla pysähdyimme hetkeksi ja Lauri kysyi.
”Siis me saadaan olla ihan kahestaan koko yö teil?”
Naurahdin ja nyökkäsin. Lauri virnisti ja siirtyi halaamaan mua. Samalla pojan kädet laskeutuivat mun perseelle. Naurahdin hiljaa ja kuiskasin Laurin korvaan.
”No voishan sitä.”
Tunsin miten Lauri hymyili leveästi ja tämä kysyi vielä.
”Ooks ihan varma?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mehän ollaan puhuttu tästä ennenki ja jatketaampas matkaa.”
Lauri nyökkäsi ja irrottautui halista lähtien samalla sitten kulkemaan vierelläni. Olimme siis puhuneet aikasemmin Laurin kanssa seksistä, mutta vain puhuneet. Tiesin, että Lauri oli vielä neitsyt ja Lauri tiesi, että itsekkin olin neitsyt.

Pian saavuimmekin Laurille ja tämä lähti huoneeseensa pakkailemaan ja mä jäin olohuoneeseen istuskelemaan. Laurin vanhemmat olivat jossain joten talo oli aika hiljaisena. Jonkin ajan kuluttua Lauri tuli huoneestansa ja sanoi.
”Mennääks?”
Nyökkäsin ja menin eteiseen samalla sanoen.
”Käydää sit vaik vuokraa joku leffa tai jotai.”
Lauri nyökkäsi ja lähdimme. Paluu matkalla siis poikkesimme vuokraamaan leffan ja ostamassa kaikkea hyvää.
Viimein saavuimme kotiin. Talo oli jo tyhjä, eli Jimi oli jo Jorilla ja Joanna ja Jouni oli jo lähteneet omiin menoihinsa. Virnistin ja menin laittamaan videon pyörimään.

Katsottuamme elokuvan siirryimme huoneeni puolelle ja siitä saakin päätellä mitä siellä tapahtui.

Aamulla heräsin hymy huulilla. Kuitenkin hymyni katosi, kun huomasin ettei Lauri ollutkaan vieressäni. Nousin ylös ja puin päälleni lähtien keittiöön. Löysinkin Laurin keittiöstä tekemässä aamupalaa ilman paitaa. Nojasin oven karmiin ja jäin katselemaan Laurin puuhailua. Lauri kuitenkin huomasi olemassaoloni ja tuli suutelemaan mua. Suutelin takaisin ja kysyin.
”Mitäs teet?”
Lauri virnisti ja vastasi.
”Teen sulle aamupalaa.”
Hymyilin leveästi ja menin istumaan keittiön penkille. Katselin taas hetken Lauria, kunnes sanoin.
”Ois kiva nähdä sut useemmin tollee ilman paitaa.”
Lauri punastui hiukan ja mutisi itsekseen jotain. Naurahdin ja menin halaamaan tätä. Lauri halasi takaisin ja halailimme hetken, kunnes ulko-ovi kävi ja Jimi ja Jori ilmestyivät keittiön ovelle. Kun pojat näkivät meidät kummankin ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Kummallakin oli yllättynyt ja pettynyt ilme. Ehkä Jorin ilme oli pettyneempi. Hymyilin pojille ja kysyin.
”Eiks tein pitäny tul myöhemmi?”
Jimi nyökkäsi ja mutisi.
”Jori halus nähä sut jo aamusti.”
Hymähdin ja kysyin.
”Mitäs aiotte tehä nyt sitte?”
Jimi meinasi vastata jotain, mutta Jori ehätti ensin ja tämä sanoi haastavasti Laurille.
”Sä et saa tätä tyttöö niin helposti. Mä tappelen siitä.”
Kohotin hiukan toista kulmaani ja Lauri vastasi rennosti hymyillen, kuitenkin tuijottaen Joria silmä tarkkana.
”Sori tyyppi, mut mitä täs on tappelemista? Eiks jo huomaa, kumpi voittaa?”
Jimi tuijotti Joria ja Lauria äimistyneenä ja Jori sanoi.
”Tää on vast alkuu. Sä häviit viel.”
Lauri pudisti päätään ja nousin seisomaan poikien välille ja sanoin Jorille.
”Mitä hittoo sä teet?”
Jori siirsi mustan katseensa muhun ja tämä sanoi.
”Mä saan sut rakastumaan muhun.”
Pudistelin päätäni ja kysyin samalla, kun istahdin takaisin istumaan.
”Ai millon?”
Jori vastasi hetken mietittyään.
”Aikamäärää en tartte. Joskus kummiski.”
Pudistelin päätäni ja pojat lähtivät. Lauri istahti mua vastapäätä ja kysyi.
”Ethän sä koskaan mee rakastumaan Joriin?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”En koskaan. Sä oot saanut mut rakastumaan suhun liikaa.”
Lauri hymyili leveästi ja kysyi.
”No aletaaks syömää?”
Nyökkäsin ja menin istumaan pöydän viereen. Lauri toi eteeni lautasellisen lettuja. Purskahdin nauramaan ja Lauri kysyi kummastuneena.
”Onks jotai vikaa?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Ei mitää. Tää on vaan niin söpöö, ett sä oot tehny kunnon aamupalan mulle. Saat kyl sit tehä muullonkin mulle lettuja.”
Lauri nyökkäsi virnistäen ja sanoi.
”Mitä vain prinsessalleni.”
Naurahdin ja aloin syömään lettuja. Lauri tuli istumaan mua vastapäätä ja alkoi myös syömään lettuja.

Syötyämme lähdimme palauttamaan leffaa jonka olimme vuokranneet. Palautettuamme sen kävelimme käsikädessä, kunnes Jori tuli vastaan. Hän oli yksin ja tuli sanomaan mulle.
”Tieks, ett Lauri pyörittää kaht muijaa?”
Käänsin katseeni Lauriin ja pudistelin päätäni sanoen.
”Mä en usko. Sä huijaat.”
Jori pudisti päätään ja sanoi.
”Haluuks, ett todistan?”
Kohautin olkapäitäni ja Jori otti povitaskustaan sydän kehystetyn kuvan ja antoi sen mulle. Kuvassa oli Lauri jonkun blondin nätin tytön kanssa ja he suutelivat. Kyyneleet ilmestyivät silmiini ja Jori sanoi.
”Ja toi ei oo viel mitää. Lauri, Eero, Aki ja Pauli veti vetoo, ett Lauri saa sut rakastuu siihen.”
Kyynel tipahti poskelleni Ja Lauri sanoi melkein huutaen.
”Toi ei oo totta. Toi on mun exä pari vuotta takaperin. Ja me ei ol todellakaan vedetty mitään vetoo poikien kans. Kysy vaik niilt!!!”
Jori pudisti päätänsä ja sanoi.
”No sä aloitki olee sen kaa uudestaan. Ja ku teil tuli pieni riita Iitu tuli just sopivast lohduttajaks. Iitu usko mua. Se ei rakasta sua oikeesti.”
Toinen kyynel tipahti poskelleni ja lähdin juoksemaan kotiin. Lauri huusi Jorille.
”Vitun homo. Tajuuks, ett mä rakastan tota tyttöö. Enkä satuttais sitä koskaan.”
Sen jälkeen Lauri lähti perääni.
Juoksin matkan täysillä ja vedin oven Laurin nenän edestä. Lauri hakkasi oveen ja huusi mua. En kuitenkaan avannut vaan juoksin huoneeseeni ja otin Laurin kassin ja heitin sen ikkunasta Laurille. Sen jälkeen lukittauduin huoneeseeni parin omenan ja vesipullon kanssa. Laitoin oveni lukkoon ja aloin katsomaan telkkaria.

Katsottuni pari tuntia telkkaria menin koneelleni meseen. Mesessä Lauri hyökkäsi heti kimppuuni, joten estin hänet. Jonkin aikaa oltuani koneella suljin sen ja menin nukkumaan. Ja itkin itseni uneen.
Aamulla heräsin aikaisin ja hipsin vessaan ja keittiöön. Koska kukaan ei ollut hereillä sain olla rauhassa. Syötyäni keittiössä hipsin takaisin huoneeseeni ja lukittauduin sinne lukemaan jotain kirjaa.
Kolmen aikoihin Jimi tuli oveni taakse ja huusi.
”Äiti käski tul syömää.”
Hymähdin ja huusin takaisin.
”Ei oo nälkä.”
Lyhyt hiljaisuus ja Jimi huusi.
”Lauri on tääl.”
Tuhahdin ja huusin takaisin.
”No sit mä en ainakaan tuu.”
Jimi oli hetken aikaa hiljaa, kunnes kysyi hiukan hiljemmällä äänellä.
”Mikä nyt on?”
Hymähdin ja avasin oven raolleen. Jimi seisoi oveni takana yksin.

Avasin oveni nyt kunnolla ja vetäisin Jimin huoneeseeni ja suljin samantien oveni laittaen sen lukkoon. Jimi meni istumaan petaamattomalle sängylleni ja toisti kysymyksen.
”Mikä nyt on?”
Huokaisin ja istahdin lattialle alkaen selittämään mitä illalla oli tapahtunut. Jimi nyökytteli pienesti ja sanoi sitten.
”Toi... Mä tiiän, ettei Lauri seurustele kenenkään muun kanssa, kun sun. Se kenen kuvan sä näit, niin oli luultavimmin Sara, jonka kanssa Lauri seurusteli pari vuotta sitten. Ja mäkin oon kyl kuullut ton huhun, että pojat ois vetäny vetoo, ett Lauri sais sut, mutta en oikeen usko siihen. Nimittäin mä kuulin yhen kerran miten Lauri selitti Akille miten rakastunu se on suhun ja muutenkin. Ei ne pojat oo sen tyyppisii, ett ne vetäis vetoo jostain tytöstä.”
Huokaisin ja sanoin.
”Mut silti. Mä haluun mököttää nyt ihan yksikseni, jotenka mee.”
Jimi huokaisi ja lähti. Kävin vielä laittamassa oven lukkoon ja jatkoin kirjan lukemista.

Reilusti illemmalla joku koputti ikkunaani. Avasin ikkunan hitaasti ja kysyin.
”Kuka siel?”
Aki astui valoon ja kysyi.
”Saanks tul sisäl?”
Naurahdin nyökäten ja kysyin.
”Mikset tullu oven kautta?”
Aki virnisti ja vastasi samalla kun änkesi ikkunastani sisään.
”Siks, koska Jimi saattais epäillä jotain ja tälleen. Ja ikkunasta on kiva tulla sisään. Ja kello on jo kymmenen.”
Naurahdin ja odotin, että Aki pääsee sisälle, kunnes suljin ikkunan. Aki kopautti kengistänsä ylimääräisen lumen ulos ja laittoi kenkänsä siististi matolleni kuivumaan ja saatuaan takkinsa ja hupparinsa pois hän istahti sängylleni ja sanoi antaen hupparinsa mulle.
”Teil on kuulemma isokin riita Laurin kanssa?”
Nyökkäsin samalla, kun puin hupparia ja Aki jatkoi.
”Taitaa olla isonkin, ku Lauri pelkää, ett jätät sen.”
Kohotin hieman kulmaani ja sanoin.
”Mä en jättäis Laurii koskaan. Mä kuolisin jos joutuisin eroo Laurist.”
Aki nyökkäsi tyytyväisenä ja sanoi.
”Selitäppäs sit millane riita teil on.”
Nyökkäsin ja selitin tilanteen hänelle. Aki nyökytteli kunnes sanoi.
”No kuten Jimi sano, se likka oli Sara, jonka kanssa se seurusteli jotai vuos sitten sitten. Ja toi veto homma on niin sanotusti totta. Mut sen vedon veti Jori ja Lauri. Jori nimittäin yllytti Laurii aika pahasti. Mut sit ku sä olit saanu Laurin rakastuu suhun niin hän yritti peruu sitä, mut Jori vaan naureskeli. Lauri nimittäin rakastaa sua yli kaiken. Laurist on nimittäin tullu hieman tyttömäinen sun suhteen. Se on jo suunnitellu millasen talon te hommaatte ja kuin monta lasta hommaatte. Lauri on jo suunnitellu teille tulevaisuuden. Se rakastaa sua ylikaiken, joten sun on pakko antaa sil anteeks.”
Nyökkäsin hitaasti ja aloin hymyilemään, kun kuvittelin miten Lauri suunnitteli meille taloa ja perhettä.

Samalla kun haaveilin Aki katseli huonettani kummissaan ja kysyi sitten.
”Ööm.. Uskallanks kysyy, ett mitä tää tarkottaa?”
Vilkaisin seinilleni ja virnistin sanoen sitten.
”Öömh. Sun ei ois viel pitäny saada tietää...”
Aki kohotti hieman toista kulmaansa ja aloin selittämään kaikkea tulevaisuudesta ja siitä miksi olin täällä. Aki nyökytteli hitaasti ja sanoi lopuksi, kun olin lopettanut.
”Vähäks siistii. Meist tulee julkkiksii.”
Virnistin ja sanoin.
”Tarttee siis varmaan sit selittää Eerol ja Paulillekki, mut vast uuden vuoden jälkeen.”
Aki nyökkäsi ja sanoi samalla kun halasi mua.
”Kiva, ett saan olla sun kaveri.”
Naurahdin hiljaa ja halasin takaisin sanoen myös.
”Kivaa, ett saan olla kans sun kaveri.”
Erottuamme halista Aki sanoi.
”Mun porukat on lähös jouluks pois niin, jos muille sopis nii voitais viettää joulu yhes meillä.”
Nyökkäsin ja sanoin miettien.
”Mä en oo kyl ihan varma mun porukoist, mut voin kyl yrittää. Ja sun tarttee soittaa Paulil ja Eerol ja kysyy sitä. Mä voin kysyy Laurilt.”
Aki nyökkäsi ja vakavoitui sanoen.
”Mut sun ja Laurin tarttee sopii se riita.”
Nyökkäsin ja katsoin kelloon. Kello oli varttia vaille kaksitoista yöllä. Hymähdin ja mietin ääneen.
”Mahtaiskohan Lauri olla vielä hereillä...”
Aki virnisti ja sanoi.
”Varmasti on. Nimittäin Laurin vanhemmat häippäs johonki ja tulee vast ylihuomen kotii.”
Nyökyttelin hitaasti ja kysyin.
”Ku sähän asut siel Lauril päin niin viittiks tul samaa matkaa?”
Aki nyökkäsi ja sanoin.
”Venas hetki, niin laitan vähän kamoi kasaan ja mennään.”
Aki nyökkäsi taas ja aloin laittamaan joitan vaatteita ja tavaroita reppuun. Saatuani kaikki hyödyllinen reppuun, suljin sen ja sanoin Akille.
”Mennää oven kautta, ku mun kengät ja takki on siel ja aattelin ottaa lampun mukaan.”
Aki nyökytteli taas ja sanoin hieman naurahtaen.
”Älä nyökyttele koko ajan.”
Aki virnisti ja kysyi.
”Tarttisko mun sit pudistel päätäni vai?”
Pudistin päätäni hymyillen ja sanoin samalla, kun kirjoitin lappu, että olisin jossain.
”Noni. Mennää nyt.”
Jätin lapun pöydälleni ja menin avaamaan ovea. Avasin oveni hiljaa ja hipsin keittiöön. Muualla talossa oli jo pimeää, paitsi Jimin ja vanhempien huoneissa. Viittasin Akia hiipimään myös, koska en halunnut herättää huomiota. Keittiössä hain lampun ja menin eteiseen. Sujautin kengät jalkaan ja annoin Akin hupparin takaisin laittaen oman takin päälleni ja lähdimme ulos Akin saatua myös kengät jalkaan ja takin päälleen. Suljin ulko oven hiljaa ja lähdin juoksemaan.

Juoksin vain parisataa metriä, kunnes pysähdyin. Akikin oli juossut perässäni ja törmäsi muhun. Nauroimme vain, kunnes viimein rauhotuimme ja sanoin.
”Sit viel vähä yli neljä kilsaa... Ja tarttee viel rämpii tommoses lumikasas, ku ei oo aurattu.”
Lunta oli siis satanut varmaankin viisitoista senttiä, joka oli erittäin harvinaista näin eteläsuomessa. Eikä lunta oltu todellakaan aurattu. Aki vain naurahti ja sanoi.
”Ei hätiä. Mulla onkin tämmöne kätevä mönkijä. Sil päästään nopeesti.”
Katsoin Akin osoittamaa laitetta. Se oli todellakin mönkijä ja siihen mahtui helposti neljäkin kyytiin. Aki meni mönkijän kyytiin ja menin perässä. Pian olimmekin jo vauhdissa menossa kohti Laurin kotia.

Piankin olimme Laurin kodin lähellä. Katselimme Akin kanssa hetken taloa, kunnes Aki sanoi.
”Joo. Mä meen. Nähääks viel ennen jouluu?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Nähään vaik ylihuomen.”
Aki nyökkäsi ja lähti jättäen mut seisoskelemaan yksin. Lumi leijaili hiljakseen maata kohden. Ainoa valo loisti useiden metrien päässä olevasta yksinäisestä katulampusta. Tunnelman olisi tehnyt taydelliseksi, jos Lauri olisi ollut kanssani siinä, mutta Lauri oli omassa huoneessaan kotonaan ja olimme vielä riidoissa. Huokaisin ja menin talon ovelle. Soitin ovikelloa ja jäin odottamaan. Koska mitään ei tapahtunut hetkeen aloin soittamaan ovikelloa enemmän. Viimein viiden minuutin kuluttua ovi avattiin raolleen ja Laurin pää tupsahti esiin kysyen.
”Mitää asiaa?”
Naurahdin ja kysyin.
”Saanks tul sisää?”
Kun Lauri huomasi, että mä olin se, joka oli soittanut ovikelloa, tämä avasi oven kokonaan auki ja päästi mut sisälle. Samalla kun astuin sisään huomioin Laurin olemuksen. Laurilla oli hiukset sekaisin ja päällä pelkät bokserit. Hymyilin ja kysyin.
”Oliks nukkumas?”
Lauri mumisi jotain epämääräistä ja samalla kun kävelin olohuoneeseen sanoin.
”Kyl mä voin lähteekki, jos haluut men nukkuu.”
Lauri hätkähti ja sanoi nopeasti ja selvästi.
”EI! Älä mee. Jää mun vieree yöks.”
Naurahdin hiljaa ja sanoin.
”Sil ehdol, ett lainaat mulle paidan.”
Lauri nyökkäsi ja suuntasi omaan huoneeseensa.

Seurasin kiltisti perässä ja jäin odottelemaan keskelle huonetta. Lauri kaivoi kaapistaan yhden paitansa ja ojensi sen mulle. Riisu'uduin Laurin edessä ja vetäisin paidan päälleni. Lauri katseli hymyillen riisu'utumistani ja meni makoilemaan sängyllensä. Kuitenkin poika nousi seisomaan ja käveli ulos huoneesta palaten pian kädessään kimppu mustia ruusuja. Katsoin tätä kysyvästi ja Lauri sanoi vilkaisten välillä kelloa.
”Mä en löytäny punasii ruusui nii sit aattelin, ett tykkäät mustist ruusuist. Ja näät on anteeks pyynnöks. Aattelin tuoda ne huomen... Tai siis tänää päiväl.”
Hymyilin iloisesti ja menin halaamaan Lauria. Halailimme hetken, kunnes Lauri meni makoilemaan sängylle ja itse laitoin ruusut pöydälle. Ihailtuani ruusuja vielä hetken menin hänen viereensä tyytyväisenä ja nukahdin pian hymy kasvoilla.

Aamulla heräsin kun joku silitteli hiuksiani ja puheli hiljaa. Pidin vielä silmäni kiinni ja kuuntelin. Lauri puheli itsekseen mulle.
”Sä oot niin nätti. Toivottavasti tää merkkaa sitä, ett annoit mulle anteeks. Mä kadun sitä, ett löin vetoo Jorin kans. Mä kadun kaikkee mielipahaa mitä oon sulle aiheuttanu. Mä rakastan sua. Mä tappaisin itteni jos sä jätät mut.”
Oli lyhyt hiljaisuus ja Lauri jatkoi.
”Mä haluun perustaa sun kanssa perheen. Mä haluun kaks lasta ja omakotitalon jonnekin päin Helsinkii. Mä haluan olla sun kanssa loppu elämäni.”
Raotin silmiäni ja käännyin enemmän Laurin puoleen. Laurin huomattua mun olevan hereillä, tämä punastui hieman ja siirsi katseensa pois musta. Nojauduin käteni varaan pakotin Laurin katsomaan silmiini. Sen jälkeen sanoin pienesti hymyillen.
”Mäkin rakastan sua. Mä annan sulle anteeks kaiken. Mäki haluun perheen sun kanssa. Mä valehtelisin jos sanoisin, ett tää on ohi. Mä rakastan sua.”
Lauri hymyili ja suuteli mua. Suutelimme pitkään ja suutelu johti muihin hommiin sängyssä.

Myöhemmin makoilimme vierekkäin sängyllä ja vain olimme. Kuitenkin meidän oleskelun keskeytti vaativa ovikellon pimputus. Ähkäisimme kumpikin ja Lauri veti farkut jalkaan lähtien sitten ovelle. Samalla itse vedin paidan päälleni.
Hetken kuluttua Aki ryntäsi huoneeseen. Tämä virnisti pikaisesti huomattuaan asustukseni, mutta sitten sanoi Laurille.
”Meil tuli kiire. Me saatii keikka uudeks vuodeks. Sin tulee joku kykyjen etsijä kuulemma.”
Lauri huudahti riemuissaan ja halasi mua. Naurahdin ja halasin takaisin. Erottuamme halista halasin myös Akia.

Pojat alkoivat melkein heti suunnittelemaan tulevaa keikkaa ja mitä siellä esitettäisiin. Samalla itse pukeuduin kunnolla ja menin syömään aamupalaa. Hieman myöhemmin kun olin palaamassa Laurin huoneeseen, pysähdyin ja jäin kuuntelemaan mitä pojat puhuivat. Lauri sanoi vakalla äänellä.
”Mä ehin miettimään täs ku Iitu oli vihane mulle, että jos Iitu jättäis mut, niin kuolisin eka suruun ja sitten tappaisin itteni.”
Aki oli ensin hiljaa ja sanoi sitten.
”Mä tiiän, ettei Iitu jätä sua koskaan. Se rakastaa sua.”
Taas oli hetki hiljaista ja Lauri sanoi.
”Mä vaan mietin mitä mä oon tehnyt, että mä oon saanu Iitun ittelleni? Iitu on niin täydellinen. Kaunis, ihana ja muutenkin täydelline. Ja mä oon vaan tämmöne.”
Taas oli hetken hiljaista ja Aki sanoi.
”Hei teijän tarttee jutella. Oikeen tollee vakavasti.”
Lauri mutisi jotain ja päätin astua sisään. Pojat katsoivat mua ja Aki sanoi samalla, kun tuli ovelle.
”Mä taidan jättää teijät juttelemaan rauhas. Nähään.”
Aki katosi nopeasti jättäen meidät kahdestaan. Istahdin Lauria vastapäätä ja katsoin tätä mietteissäni.

Lauri katsoi takaisin hiljaa, kunnes sanoi.
”Mein tarttis puhuu.”
Nyökkäsin pienesti ja otin paremman asennon. Lauri huokaisi ja aloitti.
”Miten mä? Miks?”
Mietin hetken ja aloitin.
”Mä tulin tänne aluks ihan vaan sen takia, että halusin tietää miks sä olit saavuttamaton. Sä olit mulle aluks pelkkä idoli, mut sit ku mä tulin tänne mä tutustuin suhun kunnolla ja rakastuin suhun. Sä oot vaan niin ihana. Mäkin oon ajatellu sitä, että miks just mä? Miten sä rakastat mua, kun mä oon vaa tämmöne tavis? Sä voisit saada melkei kenet tahansa kenet haluisit.”
Lauri huokaisi ja sanoi pienesti hymyillen.
”Sä oot vaan niin täydellinen. Sä teet musta kokonaisen. Ja mä oon niin pahoillani siit, etten mä kertonu siit vedosta.”
Hymyilin pienesti ja halasin Lauria. Halailimme hetken ja Lauri kysyi.
”Annathan sä mulle anteeks?”
Nyökkäsin pienesti ja sanoin.
”Jos sä annat mulle anteeks kaiken.”
Halailimme vielä hetken, kunnes sanoin.
”Mun tarttee varmaan lähtee. Jimi varmaan sekoilee siel.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”Mä voin tul saattaa.”
Puimme kumpikin vaatteemme kunnolla päällemme ja lähdimme.

Kävelymatka kului yllättävän nopeasti vaikka matkaa olikin melkoisen paljon. Ovellani Lauri suuteli mua ja kysyi.
”Kai me nähää ylihuomenna?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Siit mul tuliki mieleen, ett Akin porukat on lähös jouluks pois, nii Aki ehdotti, jos oltais porukal siel?”
Lauri mietti hetken ja nyökkäsi sanoen.
”Kyl varmaan mun porukoil sopii... Mut mä meen nyt. Nähään ja mä rakastan sua.”
Hymyilin leveästi ja sanoin Laurille takaisin.
”Mäki rakastan sua ja nähään.”
Sen jälkeen menin sisälle. Sisällä oli yllättävän hiljaista.

Hipsin huoneeseeni ja säikähdin pahanpäiväisesti, kun avasin oven. Sängylläni makoili Jimi silmät kiinni. Hymähdin ja menin tökkimään tätä. Jimi mumisi jotain ja reväytti silmänsä auki. Hymähdin ja kysyin.
”Miks sä tääl oot?”
Jimi nousi istumaan ja kysyi.
”Mis oot ollu? Kenen kanssa? Miks?”
Huokaisin ja vastasin.
”Laurin luona, Akin kyydillä, sovittiin mein riita. Mut miks SÄ oot MUN huoneessa?”
Jimi ähkäisi ja vastasi.
”No olin huolissani ja jäin oottelee sua tähä.”
Hymähdin ja sanoin vielä melko rauhallisena.
”No mä oon täs nii lähe.”
Jimi ynähti ja häipyi huoneestani. Varmistettuani, että Jimi oli lähtenyt aloin kirjoittamaan päiväkirjaani.

Saatuani kirjoitettua kaiken tarpeellisen lähdin olohuoneeseen etsimään Joannaa ja Jounia. Löysinkin heidät katsomassa telkkaria. Änkesin heidän väliin istumaan ja kysyin.
”Toi noi. Saisisinks mä olla joulun jätkien kans? Ku Akin porukat lähtee jonnekki ja tällee.”
Kummatkin miettivät hetken, kunnes Jouni nyökkäsi ja Joanna sanoi.
”Joo... Jos ootte kunnolla.”
Hihkaisin ilosta ja halasin kumpaakin. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni paketoimaan lahjojani.
Seuraavana päivänä Jimi tuli herättämään mut kolmen maissa valittaen.
”Millo sä heräät? Kello on jo viis yli kolme päivällä. Sul menee koko päivä hukkaan ku sä vaa nukut.”
Mumisin jotain ja sanoin pian selvemmin.
”Mee vittuu täält. Mä nukun nii pitkää ku haluun.”
Jimi puhisi jotain ja katosi huoneestasi. Sen jälkeen nousin ylös ja menin suihkuun, jonka jälkeen puin päälleni ja menin koneelle.

Vietin koneella melkein koko loppu päivän mesetellen Laurin ja Akin kanssa. Aki oli kysynyt Eerolta ja Paulilta joulusta ja kummallekkin oli sopinut. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä Akin luona kolmelta päivällä. Ja sovimme myös sen, että kaikki ottaa uikkarit mukaansa, jos haluaa saunaan. Tosin eihän mua olisi haitannut jos pojilla ei olisi ollut uikkareita.
Mesettelyn jälkeen menin melkein heti nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräsin yhdeltätoista. Tiesin, että Jimi ei ollut vielä herännyt, joten päätin tehdä pienen kepposen hänelle. Menin hänen huoneeseensa ja tein pienen virityksen. Viritys oli senlainen, että kun Jimi nousisi pystyyn tämä kolauttaisi päänsä erääseen kulhoon, joka on täynnä vettä, että se kaatuu Jimin päälle. Ja tietenkin herättäisin Jimin puhkaisemalla pallon hänen vieressään.

Saatuani virityksen valmiiksi ja pallon puhallettua, hain neulan ja räjäytin pallon. Otin myös kuvan, kun Jimi kasteli itsensä. Kuitenkin fiksuna tyttönä lähdin karkuun huoneeseeni raivostunutta Jimiä pakoon. Huoneessani kasasin oven eteen kaiken mahdollisen ja soitin sen jälkeen Laurille. Lauri vastasi melkein heti.
”Laauri.”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Hei mussu. Hyvää joulua. Mul on yks kysymys.”
Lauri myhähti linjan toisessa päässä ja kysyi.
”Millane kysymys?”
Huokaisin ja kysyin.
”Toi noin. Mä sain suututettua Jimin äsken aika pahasti.”
Pidin pienen tauon ja jatkoin.
”Ja must tuntuu, ettei se lepy millään. Joten päätin kysyy, ett saanks mä pussat sitä?”
Lauri mietti hetkisen punniten mietteitään ja sanoi sitten.
”Huoh. Kai se sitten se lupa on annettava. MUTTA yhdellä ehdolla. Korvaat sen sit mulle illalla.”
Hymyilin itsekseni ja sanoin.
”Kiitos. Mä rakastan sua. Jos et ois antanu lupaa, niin oisin varmaan päässy hengestäni. Mut joo. Nähään.”
Lopetin melkein samantien puhelun ja aloin keräämään tavaroita oven edestä pois. Piankin Jimi pääsi huoneeseeni. Hänen silmänsä leimusivat vihasta ja tämä huusi.
”Jumalauta! Mitä sä oikeen aattelit? Vittu! Mä voisin melkei ampuu sut jos täs lähel ois pyssy.”
Jimi läheni uhkaavasti ja pian olinkin hänen ja seinän välissä. Huokaisin ja pyysin mielessäni vielä Laurilta anteeksi ja suutelin Jimiä. Jimi hämmentyi hiukan, mutta suuteli takaisin. Koitin olla hengittämättä, koska Jimin rastat haisivat järkyttävältä. Työnsin Jimin kauemmas ja sanoin.
”Noni. Siinä sitte. Häivy mun huoneest haisemasta.”
Jimi katsoi mua hieman avuttomana ja lähti huoneesta, kuitenkin ensin kysyttyään ovella.
”Mikä mussa sit nii paljo haisee?”
Naurahdin ja vastasin.
”Sun rastat. Leikkaisit ees ne.”
Jimi myhäili jotain ja lähti. Huokaisin ja aloin pakkaamaan joitain tavaroita.

Saatuani kaikki tavarani lahjat mukaan lukien kassiin menin olohuoneeseen ja kysyin Joannalta, joka istuskeli sohvalla.
”Voiks heittää mut Akille?”
Joanna nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Mut ihan hetken kuluttuu. Mä teen viel pari jutskaa.”
Nyökkäsin ja jäin odottelemaan olohuoneeseen, kun Joanna katosi jonnekin. Hetken kuluttua kuulin Jimin huoneen suunnalta.
”Ota toi kans.”
Joanna mumisi jotain ja tuli pian jonkin näköinen säkki mukanaan. Katsoin Joannaa kysyvänä ja tämä sanoi.
”Täs on sun joululahjat.”
Katsoin Joannaa nyt vuorostaan suu auki ihmeissäni. Joanna naurahti ja kysyi.
”Mennääks nyt?”
Nyökkäsin, mutta sanoin.
”Venaas ihan hetki. Mä vien näät mun huoneeseen. Mee sä jo edeltä.”
Joanna nyökkäsi ja katosi eteiseen. Itse menin ensin huoneeseeni viemään lahjat ja sitten laittamaan omat lahjani perheelleni kuusen alle. Sen tehtyäni menin Joannan perään eteiseen laittamaan kengät.

Piankin olimme jo Akin luona. Katselin paikkaa ihastellen, vaikka olinkin käynyt siellä useasti. Aina kun meni huonosti jommalla kummalla, Akilla tai mulla.
Päästyäni autosta ulos menin nopeasti ovelle ja heilutin nopeasti Joannalle, kunnes pimpotin ovikelloa. Pian Aki tuli avaamaan hymyillen. Toivotimme toisillemme hyvät joulut halin kera ja menimme sisään. Olohuoneessa odottivat jo muut. Toivotin kaikille joulut ja menin istumaan Laurin syliin.

Koska olimme kaikki paikalla kysyin.
”No mikä suunnitelma? Mitä tehdään? Kello on puol neljä.”
Jätkät miettivät hetken ja Eero ehdotti.
”Mitä jos käytäis ulkona? Pelattais vaik lumisotaa ja käytäis kävelemäs jossain tuol?”
Jätkät nyökyttelivät ja katsoivat sitten mua kysyvästi. Nyökkäsin hyväksyvästi ja lähdimme oikopäätä ulos.

Lähdimme aluksi kävelemään pitkin Helsingin katuja. Saimme osaksemme melkoisen paljon katseita ihmisiltä joita vielä liikkui alueella. Riehuimme nimittäin melkoisen paljon ja nauroimme koko ajan.
Viiden aikoihin palasimme Akin pihaan. Itse katosin takapihalle, kun jätkät alkoivat pelaamaan lumisotaa. Tein takapihalla lumiukon. En ihan tavallista kolme palloa päällekkäin, vaan ihan ihmisen näköisen. Saatuani sen valmiiksi, tein itselleni sylillisen lumipalloja ja menin etupihalle. Jätkät pelasivat edelleenkin vauhdikkaasti lumisotaa eivätkä huomanneet mua. Aloin heittelemään Lauria ja Akia palloilla. Kumpikin olivat aluksi hieman hämmästyksissään, kunnes huomasivat mut. Jätkät virnistivät toisilleen ja alkoivat pommittamaan mua. Nauroin samalla kun heittelin palloja ja huusin Laurille.
”Eiks sun rakas, kuuluis auttaa mua?”
Lauri vain naurahti ja jatkoi sotimista mua vastaan. Pääsin jollakin ihmeen keinolla jätkiä lähemmäs ja sain jotenkin annettua Akille lumipesun ja kaadettua samassa tohinassa Paulin Eeron päälle. Lauri seurasi tohinaa sivusta ja nauroi.

Koska Aki, Eero ja Pauli touhusivat jo keskenään, hyökkäsin Laurin kimppuun kaataen tämän lumipenkkaan. Suutelin Lauria ja kuiskasin hänelle.
”Tieks mitä?”
Lauri hymyili onnellisesti ja kysyi.
”No? Kerro.”
Puhalsin Laurin kasvoja ja sanoin.
”Mul on kylmä.”
Lauri naurahti ja kiersi kätensä ympärilleni. Katselimme hetken toisiamme silmiin, kunnes meidät keskeytti Aki sanoen.
”Hei rakastavaiset. Mennään sisälle. Kello on jo kuus ja ku tääl ulkon on kylmä ja alkaa olee pimeet.”
Nyökkäsimme Laurin kanssa nousten ylös ja mennen sisälle Akin perässä.

Sisällä päätimme melkeimpä heti mennä saunaan. Tietenkin kaikilla oli uikkarit päällä. Olisivathan jätkät mielellään menneet saunaan ilman rihmankiertämää, mutta vaadittuani uikkarit jätkät myöntyivät.
Saunassa meillä kului melkoisen kauan ja tultuamme pois sieltä kello oli jo varttia vaille kahdeksan. Puimme nopeasti ja kokoonnuimme Akin olohuoneeseen. Varastin Akin punamustan hupparin päälleni pojan vaatekaapista. Aki hymähti virneelleni ja aloitti juhlallisesti sanomalla.
”Valitettavasti joudumme avaamaan muut lahjamme kotonamme, paitsi tietenkin mä, mutta siis. Me oltiin sovittu, ett me annetaan toisillemme lahjat niin... Aloitetaan.”
Ensimmäisenä Pauli antoi lahjat meille. Itse sain häneltä suloisen nallen, jonka sylissä oli kokoon verrattuna suuri rasia. Rasian sisältä löytyi kuvia joissa olin yksin mä tai me kaikki yhdessä. Kiitin Paulia halilla ja rupesin avaamaan Eerolta saatua pakettia. Paketista löytyi kaksi kirjaa, horoskooppi kirja ja kirja miten ymmärrät miehiä. Repesin nauramaan luettuani jälkimmäisen kirjan nimen ja kiitin Eeroakin tietenkin halilla. Halin jäkeen otin Akin lahjan käteeni, halusin nimittäin jättää Laurin lahjan viimeitteeksi. Kääntelin Akin lahjaa käsissäni ja avasin sen viimein. Lahja oli rasia. Rasian avattuani silmäni pyöristyivät. Aki oli varmaankin teettänyt mulle The Rasmus nimellä varustetun hopeisen kaulakorun ja hopeiset korvikset.
Katsoin koruja pitkään ja Aki sanoi.
”Mä teetin ne ihan ite.”
Nyökkäsin hitaasti ja hyökkäsin Akin kimppuun halaten. Halasin häntä pitkään ja sanoin.
”Kiitti. Nää on tosi hienot.”
Lauri katsoi meitä nauraen ja sanoi.
”Noni mun lahja seuraavaks.”
Nyökkäsin ja otin Laurin lahjan. Lahja oli myös rasia. Avasin sen hitaasti ja katsoin rasian sisälle. Rasiassa oli kaksi kultaista ja puolikasta sydäntä. Toisessa luki Lauri ja toisessa Iitu. Tarkemmin tutkittuani toislla puolella korua luki Iitu&Lauri. Lauri hymyili leveästi ja sanoi.
”Toi mis lukee mun nimi niin on sun. Ja toinen on mun. Saaks mä laittaa sen sun kaulaan?”
Nyökkäsin ja annoin korun Laurille. Annoin myös Akin antaman korun. Laurin saatua korut kaulaani Aki sanoi.
”Meil on viel yks lahja sulle. Tää on meilt kaikilt.”
Aki antoi paketoidun laatikon käteeni ja meni istumaan takaisin paikalleen.

Avasin päälimmäisen paperin. Paperin sisältä ilmestyi lahja joka oli ilmiselvästi kenkälaatikko, joka oltiin päälystetty taidokkaasti viininpunaisella paperilla. Laatikon päällä oli vaaleanpunainen silkkinauhainen rusetti. Avasin rusetin ja kurkkasin laatikkoon. Hehkäisin innosta ja levitin laatikon sisällön eteeni lattialle.
Laatikosta löytyi Paljon kuvia meistä kaikista, Lausahduksia joita oltiin kuultu meidän viiden suusta ja kaikkea positiivista.
Hehkäisin onnesta ja sanoin melkein tippa linssissä.
”Noni jätkät. Yhteis hali.”
Halasimme kaikki toisiamme ja sanoin sitten.
”Koska teiän lahjat katottiin eka niin nyt avaatte mun lahjat.”
Virnistin itsekseni ja katsoin jätkien ilmeitä. Kaikkien lahjat olivat tismalleen saman kokoisia. Eli melko suuria. Ja myös saman muotoisia. Tosin paketit olivat vain erivärisissä papereissa.

Pojat avasivat lahjat melko samaan aikaan ja myös henkäisivät samaan aikaan. Olin siis antanut kaikille barbin. Tosin olihan se melko tyttömäistä, mutta kukin barbi oli melkeinpä identtinen omistajastaan. Eli Laurin barbi näytti ihan Laurilta ja niin edespäin. Lahjassa oli myös barbille vaihtovaatteet.

Annoin jätkille vielä yhden lahjan. Lahjat olivat yksittäisesti putkiloissa. Jätkät katsoivat lahja putkiloita hieman kummissaan, kunnes avasivat ne. Taas kuului henkäyksiä, kun he näkivät mitä olivat saaneet. Olin nimittäin piirtänyt jokaisesta A3 kokoiselle paperille kuvan. Kuva oli täysin samanlainen kuin mallikin. Olin aloittanut piirtämisen jo syksyllä ja saanut Paulin kuvan viimeisenä valmiiksi viikko sitten. Jätkät katsoivat lahjojaan ihaillen ja sanoivat melkeinpä samaan aikaan.
”Oi kiitti. Nää on mahtavii.”
Hymyilin tyytyväisenä ja sain halit kaikilta. Katsoimme vielä parit lahjat ja rupesimme muuten viettämään aikaa. Jossain vaiheessa iltaa Pauli kysyi samalla, kun tutkiskeli multa saamaansa lahjaansa.
”Mist sä oot hommannu näät? Nää on ihan identtiset barbit meistä. Vaik barbit onki tyttöjen puuhaa, niin nää on ihan huippui.”
Virnistin ja vastasin.
”Mul on suhteit.”
Seuraavaksi Eero kysyi.
”Miten sä osaat piirtää näin hyvin. Nää piirustuksetki on iha identtisii meistä. Oothan sä varmasti piirtäny nää?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Mä vaan osaan. Kyl mä ihan ite oon piirtäny nää.”
Jätkät tyytyivät vastauksiini ja aloimme juttelemaan vähän kaikkea.

Myöhemmin yöllä istuimme limittäin sohvalla ja katselimme telkkarista jotain leffaa. Jossain vaiheessa puhelimeni alkoi soimaan ja vastasin siihen samalla, kun menin keittiöön.
”Iitu?”
Toisesta päästä ei kuulunut mitään. Sivelin samalla keittön pöydän pintaa, kun kysyin.
”Onks siel ketää?”
Puhelimen toisesta päästä kuului pieni henkäys ja sanat.
”Sie oot tosi nätti.”
Ääni oli entuudesta tuntematon miespuolinen ääni, enkä tiennyt kuka puhui. Äänestä erotin kylläkin, että puhuja oli suurinpiirtein ikäiseni. Puhuja jatkoi.
”Ä-älä katkase puheluu.”
Hymähdin ja kysyi.
”Entä jos katkasen? Mitä tää puhelu yhtää hyödyntäis mua?”
Puhuja hymähti ja sanoi.
”Njaa-a. Et sit saa koskaan tietää kuka oon.”
Istahdin istumaan pöydälle ja kysyin.
”Entä jos mä en haluu tietää kuka oot?”
Puhelun toisesta päästä kuului tömähdys ja puhuja sanoi.
”No sama se sitten. Täytyy men. Heippa kaunokainen.”
Jäin tuijottamaan puhelinta kädessäni puhelun loputtua. Puhelu oli erittäin eriskummallinen. Eikä monenkaan pitänyt tietää puhelin numeroani, koska en jaellut sitä.

Hätkähdin kun tunsin jonkun laskevan kätensä olkapäälleni. Käännähdin ja näin Akin huolestunut ilme kasvoillaan. Pakotin hymyn kasvoilleni ja sanoin.
”Ai Aki. Ooks ollu siin kauan?”
Aki kohautti olkapäitään ja sanoi.
”Vähä aikaa vaan. Kuka sul soitti?”
Nyt vuorostaan mä kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Joku vaan.”
Aki pudisti päätään ja sanoi.
”Hei mä nään sust, ettei kaikki oo nyt ihan ok. Sano nyt kuka sul soitti?”
Mutrustin suutani ja vastasin.
”Emmä tiiä. Se ei sanonu nimees. Mut jätetään tää aihe nyt. Ei puhut enää täst. Etkä sano mitään Lauril.”
Aki huokasi ja nyökkäsi. Jätimme asian sikseen ja menimme takaisin olohuoneeseen. Menin suoraan Laurin kainaloon istumaan. Lauri käänsi heti katseensa muhun ja kysyi.
”Kuka soitti?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Soitti väärään numeroon.”
Lauri nyökkäsi ja jatkoimme leffan katsomista.
Leffan loputtua menimme nukkumaan. Mä ja Lauri pääsimme nukkumaan yhdessä Akin vanhempien sänkyyn. Eero ja Pauli joutuivat nukkumaan kovilla patjoilla lattialla.

Seuraavana aamuna nukuimme kaikki pitkään. Kuitenkin heräsimme Laurin kanssa kahdeltatoista ja lähdimme yhdessä ensin herätettyämme muut ja hyvästeltyämme heidät. Palautin kuitenkin Akin hupparin omistajalleen, vaikka mieleni teki viedä huppari kotiin.
Olimme onneksi saaneet Laurin vanhemmilta kyydin takaisin. Enhän itse olisi jaksanut kävellä yli neljää kilometriä näin kylmällä säällä. Laurin äidin ajettua meidän pihaan, kiitin kyydistä ja suutelin vielä nopeasti Lauria ja menin sisälle.

Sisällällä suuntasin heti huoneeseeni, jossa odotti muut lahjani. Aloin avaamaan niitä ahkerasti. Saatuani kaikki lahjat avattu silmäilin niitä tyytyväisenä. Jimi ja Jori olivat ostaneet yhdessä mulle skeittilaudan jonka pohjassa luki kaikkea jännää erikokoisilla kirjaimilla. Laudan lisäksi paketissa oli hoppari lätsä. Naurahdin ja laitoin sen päähäni. Kaikki lahjat olivat ihania.

Katselin lahjoja vielä hetken kunnes menin olohuoneeseen. Näin Jimin, Jounin ja Joannan istuskelemassa keskenään sohvalla. Nojasin ovenkarmiin ja katselin tätä perhettä. Saisin olla enää puolisenvuotta heidän kanssa, jonka jälkeen joutuisin taikka pääsisin takaisin omaan aikaani. Tietystihän saisin nähdä Rasmuksen pojat heti viikon kuluttua paluustani, mutta entä näkisinkö enää muita...Sitä miettien menin huoneeseeni.

Jonkin aikaa makoiltuani sängyllä kietoutuneena vilttiin, Jimi koputti hennosti oveen ja tuli sisään kahden höyryävän kaakaomukin kanssa.
Hymyilin hänelle ja samalla, kun poika istui viereen tämä sanoi.
”Nouse istuun.”
Nousin kuuliaisesti istumaan ja samaten Jimi antoi käteeni mukin sanoen.
”Kerroppas mikä sua mietityttää.”
Huokaisin ja kerroin.
”No mua vaan se, ett ku mä oon tääl enää puol vuot. Nii sit mä mietein, ett ku mä palaan takas omaan aikaan, nii näänkö mä enää teist ketään.”
Jimi mietti hetken ja sanoi.
”No mä voin ainakin luvata sen, että tuun kattomaan sua. Sä nimittäin tiiät mun tunteet. Ne ei oo muuttunu yhtään. Tiiäkkin se.”
Hymähdin ja hörppäsin kuumaa kaakaota.
Istuskelimme jonkin aikaa hiljaa ja kunnes Jimi kysyi.
”Mitä sä sait joululahjaks?”
Nyökkäsin pöydälle, jossa oli jätkien antamat lahjat ja toiselle pöydälle jossa oli muut lahjat ja vielä viereeni, missä oli Jimin ja Jorin antama skeittilauta.

Jimi katsahti ensimmäisenä itsensä ja Jorin antamaa lahjaa ja kysyi.
”Mitä tykkäät?”
Virnistin ja vastasin.
”Tykkään, mut yks asia.”
Jimi käänsi katseensa muhun kysyvänä ja sanoin.
”No se, ett mä en osaa skeitat, joka tarkoittaa sitä että sä ja Jori saatte alkaa opettaa mua skeittaamaan.”
Jimi naurahti ja sanoi.
”Se itseasiassa oli meil ajatuksenakin. Jori aatteli, ett se ostaa sulle sellasen pinkin kypärän. Ruvetaan opettaa sua uuden vuoden jälkeen tos yhes skeittihallis.”
Hymyilin hyväksyvästi ja Jimi siirtyi suurimman lahjakasan luokse. Siinä oli Joannan ja Jounin lahjat ja muiden kavereiden lahjat ja parin muun antamat lahjat. Jimi katseli lahjoja ja kommentoi joitain lahjoja.

Viimein Jimi siirtyi viimeisen pöydän luokse. Hän katseli aluksi hiljaa ja mihinkään koskematta, mutta jonkin ajan kuluttua Jimi otti jätkien yhteisen lahjan käteensä ja katseli sen sisältöä hetken. Pojan suu meni viivaksi ja sanoi sitten hiljaa.
”Noi jätkät taitaa oikeestikkin välittää susta. Paljon enemmän ko me.”
Hymähdin ja nousin seisomaan. Hipsin Jimin luokse ja halasin tätä. Jimi säikähti hieman, mutta kääntyi ja sulki mut halaukseen myös. Halailimme hetken, kunnes Jimi irrottautui halista ja katosi huoneestani.
Jäin katsomaan Jimin perään hetkeksi, kunnes kohautin itsekseni olkapäitäni ja aloin järjestelemään lahjat pois pöydältä. Kuitenkin jätin kaikkien kuuden antamat lahjat esille.

Päivät uuteen vuoteen asti kuluivat nopeasti. Vaikka synttärini olivat siinä välissä, niitä ei juhlittu. Nimittäin mitä olisin muka täyttänyt? Koska olin tulevaisuudesta niin en vanhenisi täällä. Nimittäin Johan oli selittänyt mulle hieman ennen kun olin lähtenyt, että sama se mitä täällä tapahtuisi niin palattuani takaisin olisin aivan samanlainen, kun olin lähtenytkin. Siis fyysisesti. Henkisesti olisin tietenkin palatessani kasvanut. Eli Jos vaikka leikkaisin sormeni irti, niin palattuani omaan aikaani sormi olisi takaisin paikoillaan. Ja niin edespäin.

Uusi vuosi meni mahtavasti. Rasmusten keikka oli Oranssissa ja siellä oleva kykyjenetsijä tuli juttelemaan pojille ja ehdottikin levytys sopimusta. Jätkät vastasivat ehdotukseen myöntävästi ja he sopivat, että levytykset alettaisiin koulujen alettua. Kuitenkin jossain vaiheessa juhlia joku soitti mulle. Vastasin normaaliin tapaan.
”Iitu.”
Puhelimen toisesta päästä ei aluksi kuulunut mitään, mutta sitten joku sanoi.
”Sä oot tosi tosi nätti.”
Vilkaisin nopeasti Lauriin ja kävelin hieman sivummalle. Huokaisin ja kysyin.
”Mitä sä tahot? Ja kuka sä oot?”
Henkilö mumisi jotain jollekin ja sanoi sitten mulle.
”Sen saat tietää muutaman kuukauden kuluttua...”
Hymähdin ja kysyin.
”No jos mä kerran saan tietää sen sillon nii älä soittele mulle.”
Henkilö oli hetken hiljaa ja huokaisi sitten sanoen.
”Olkoot. Mutta muista, että sä oot kaunein kaikista.”
Tämän jälkeen henkilö katkaisi puhelun ja jäin tuijottamaan kännykkääni.

Juhlien loppu meni muuten normaaleissa ja iloisissa tunnelmissa.
Uuden vuoden jälkeen jokin kuitenkin muuttui.
Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen olin ensimmäisenä porukastamme koululla. Odottelin vakiopaikallamme poikia. En ollut nähneet toisiamme poikien kanssa neljään päivään, joten odotin jo hieman Laurin näkemistä. En joutunut olemaan kauaa yksin, kun Pauli tuli luokseni. Katsoin poikaa hetken, kunnes hihkaisin.
”Sä oot saanu rillit!”
Pauli nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Piti saada jo enne jouluu, mut ei tullu hommattuu. Mitä mieltä oot? Sopiiks nää mulle ja näytänks mä ihan nörtiltä?”
Naurahdin ja mittasin katseellani Paulin kasvoja. Poika oli hommannut itselleen mustat paksusankaiset silmälasit, jotka sopivat tälle hyvin. Nyökkäsin pienesti ja vastasin.
”Ne sopii sulle just täydellisesti. Sä näytät rokkarilta, et miltään nörtiltä. Sit ku sun hiukset kasvaa viel tosta nii kasvatat ittelles semmosen seksikkään pikku parran tohon leuanpäähän...”
Pidin pienen hiljaisuuden, kunnes lisäsin virnistäen.
”Siis jos sul ees kasvaa parta?”
Pauli tönäisi mua pienesti ja varmisti.
”Eli mä oon hyvän näköne vaiks mul on lasit?”
Nyökkäsin ja halasin poikaa nopeasti. Pian loputkin Rasmukset saapuivat paikalle ja lähdimme tunnille.

Päivän jälkeen olin kutsunut Paulin ja Eeron luokseni. Olin nimittäin päättänyt kertoa heille viimeinkin totuuden itsestäni. Paulin istuessa lattialla soittaen joitain sointuja kitaraansa ja Eeron makoillessa sängylläni kerroin heille.
”Okei. Mä oon niin sanottusti valehdellu teil. Tein on ehkä vaikee uskoo tätä. Mä oon tulevaisuudesta. Mä oon vuodesta kakstuhatyhdeksän. Ja tulin tän sen takii, ku tykkäsin tein bändist. Mun omas ajas tein bändi The Rasmus, on aika maailmankuulu. Mä oon ollu alusta asti fani. Eli siis suomennettuna tuol Porin lähellä on kakstoista, tai oikeestaa kolmetoista vuotias mä.”
Pauli oli lopettanut soittamisen heti, kun olin alkanut puhua ja Eero vuorostaan tuijotti mua, suu hieman raollaan. Lopetettuani Pauli kysyi hieman epäröiden.
”Sä siis oot tulevaisuudesta... Tietääks Lauri tai Aki?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Mä kerroin niil joku aika sitte.”
Pojat nyökyttelivät ja Eero kysyi.
”Me siis ollaan kuuluisii?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mä en mielelläni kauheesti kerro tulevaisuudesta. Ett joskus saatan kertoo jotain, mut en kauheesti.”
Pojat nyökkäsivät taas ja aloimme juttelemaan muista asioista.

Koulujen alettua porukkaamme änkesi eräs uusi tyttö. Kamilla. Tämä oli erityisen pissis ja hienosto tyttö. Tämä suorastaan palvoi Lauria.
Koulujen alettua, myös poikien levytykset alkoivat. Joten Laurin aika mulle lyheni rutkasti. Välillä viikonloppusin emme edes nähneet Laurin kanssa. Onneksi Akilla oli edes vähän aikaa mulle.

Yhtenä iltana Aki oli luonani, kun Lauri oli harjoittelemassa biisien sanoja kotonaan. Olin taas varastanut Akilta tämän huppari, kuten jo tavaksi oli tullut. Juttelimme vähän kaikesta, pääasiassa Rasmuksen tulevaisuudesta, kun Joanna koputti oveen ja kysyi.
”Iitu sopiiks, jos lainaan Akia hetkeks?”
Nyökkäsin ja Aki meni huoneeni ulkopuolelle. Siirryin oven viereen ja pinnistin kuuloni tarkimmilleen kuullakseni mitä Joanna sanoi Akille. Kuulin yllättävän hyvin, kun Joanna sanoi.
”Nyt tulee neljä kuukautta siit, ku Iitu tuli tänne.”
Aki ynähti ja Joanna jatkoi.
”No... Mä en tiiä miten tän sanoisin. Johan joka sen aikakoneen rakensi, niin sanoi että Iitu saattaa saada erilaisia vaikutuksia aikasiirtymisestä. Varsinkin neljän kuukauden jälkeen siirtymisestä. Joten siis. Ne vaikutukset rupee varmaankin pian näkymään. Johan sanoi, että vaikutukset on masentuneisuus, eristäytyminen... Ja muita se ei oikein vielä tiennyt. Mun pointti on nyt se, että Iitun seurassa tarttee olla mahdollisimman paljon. Mä sanon tän nyt sulle, koska nähtävästi Laurilla ei oikein ole aikaa enää Iitulle. Niin sano sillekkin tästä. Ja todellakin. Sano Laurille, että yrittää huomioida Iitua todellakin paljon. Ja Iitu sanoi jotain, ett tein porukkaan on tullu joku uus tyttö?”
Aki oli hetken hiljaa kunnes sanoi.
”Okeei. Joo. Mein porukkaan on ängenny yks Kamilla. Se kiehnää melkein koko ajan Laurin kimpussa. Me ei oikeen tajuta sitä. Nimittäin me ollaan tehty sil jo selväks, ettei kukaan meistä oo kiinnostunu siit.”
Kumpikin oli nyt hetken hiljaa ja Joanna sanoi.
”Varota Lauria sit tosta. Iitu nimittäin saattaa masentuu tost ja ajatella, ett Lauri ei enää välitä siit.”
Taas tuli hiljaista, liian hiljaisita. Siirryin pois oven vierestä ja olin kuin en olisi mitään kuullutkaan. Hetken kuluttua Aki tuli hieman totisena takaisin huoneeseen ja kysyin.
”Mitä sil oli asiaa?”
Aki hymyili ja vastasi.
”Onnitteli vaan levytys sopimuksesta.”
Nyökkäsin ja annoin Akille mielessäni anteeksi valehtelemisesta.

Loppu ilta meni hyvissä merkeissä. Aki sai mut nauramaan mahani kipeäksi. Hieman ennen, kun Aki lähti annoin hänelle tämän hupparin takaisin ja kun tämä halasi mua, hän kuiskasi samalla korvaani.
”Pidä ittestäs huolta.”
Nyökkäsin ja Aki lähti.

Seuraavana päivänä en nähnyt Lauria muuten, kuin tunneilla ja silloinkin tämä keskittyi joko tuntiin tai kertaili biisien sanoja. Huokailin raskaasti ja katselin Lauria sivusta.
Tuntien päätyttyä yritin puhua Laurille, mutta tämä vain pussasi mua poskelle ja sanoi.
”Jutellaan myöhemmin.”
Eräällä välitunnilla näin Laurin istuvan yksikseen eräillä penkeillä. Tämä kertaili ilmiselvästi biisien sanoja. Kuitenkin huomioni käänsi Kamilla. Kamilla käveli peppu heiluen Laurin luokse ja kysyi tältä jotain. Lauri nyökkäsi ja he alkoivat juttelemaan jotain. Katselin heitä hetken, kunnes yhtäkkiä lävitseni kulki kauhea olo. Alkoi oksettamaan ja pyörryttämään. Mustasukkaisuuden tunne hiipi mieleeni ja näin mustaa. Siispä pyörryin. En kuitenkaan ehtinyt maahan asti, kun mut otettiin kiinni. Raotin silmiäni sen verran, että näin Akin ottaneen mut kiinni. Aki huokaisi ja sanoi itsekseen.
”Nyt se siis alko.”
Suljin silmäni nyt kunnolla ja pian tunsin kahden käsiparin tarttuvan muhun jotka tunnistin kuuluvan Paulille ja Eerolle, kun nämä auttoivat mut Akin syliin ja samassa menetin tajuntani.

Heräsin jossain vaaleassa huoneessa. Tunnistin sen heti koulumme terveydenhoitajan lepohuoneeksi. Huokaisin tyytyväisenä. En ollut siis onneksi joutunut sairaalaan, nimittäin eihän tietojani löytynyt sairaalan tiedoista. Tosin en ollut varma, että oliko Joanna jotenkin saanut ujutettua muunnellut tietoni sairaalan arkisoihin.
Nousin istumaan ja näin vieressäni mustan ruusun. Ruusussa oli lappu joka ilmoitti ruusun olevan Akilta.
Huokaisin taas ja lähdin pois huoneesta ottaen ruusun mukaan. Ilmoitin nopeasti terkkarille lähteväni ja katosin käytävälle.

Vilkaisu kelloon ilmoitti, että kaikki olivat jo päässeet koulusta ja Rasmukset olivat levyttämässä. Huokaisin ja lähdin kotiin. Matkalla kuitenkin mieleni muuttui ja menin läheiseen puistoon. En ollut vielä kertaakaan käynyt siellä.

Ensin vilkaistuani ympärilleni, istahdin penkille ja aloin katselemaan ruusua tarkemmin. Samassa mieleeni muistui biisi. Ten Black roses. Omassa ajassani Rasmusten uusimmalta levyltä oleva biisi. Huokaisin ja aloin laulamaan biisiä hiljaa samalla, kun nypin ruusun terälehtiä.
Jonkin aikaa lauleskeltuani viereeni itsahti joku ja kysyi.
”Vanhaa Rasmustako?”
Säikähdin hieman ja käänsin katseeni vieressäni istuvaan jätkään. Jätkällä oli mustan ruskeat yli olkapäille ulottuvat hiukset, joissa oli punainen raita, vahvat rajaukset silmissä ja tämä oli pukeutunut hevari/gootti tyylillä.

Pudistin päätäni ja sanoin.
”Eips. Mulle se on uutta.”
Jätkä mietti hetken ja kysyi.
”Mut eihän rasmus oo viel ees levyttäny?”
Naurahdin ja vastasin.
”Jos tarkkoi ollaan, niin ne on just parhaillaan levyttämässä. Mut siis toi oli uutta mulle nolla ysi vuonna.”
Jätkä nyökkäsi ymmärtäen ja sanoi.
”Okei sä oot siis nolla ysi vuodest. Mä oon viistoist vuodest.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Minkä ikänen sä oot?”
Jätkä naurahti ja vastasi.
”Mä oon kaksytkaks.”
Silmäni varmaan pyöristyivät huomattavasti, koska Jätkä naurahti ja sanoi.
”Joo ei uskois. Minkä ikäne sä oot?”
Nyökkäsin pienesti ja vastasin hymyillen.
”Kuustoista.”
Jätkä kohotti kulmiaan hieman ja sanoi.
”Olisin kyl aatellu sun olevan vuotta tai kahta vanhempi. Mä oon muuten Tomi.”
Nyökkäsin ja esittäydyin itsekkin.
”Iitu.”
Tomin silmät pyöristyivät ja tämä kysyi.
”Et satu oleen kotosin Harjavallast?”
Nyökkäsin hieman kummeksuen ja Tomi sanoi hymyillen.
”Hei mä tiiän sut. Sähän oot se kuka tykkäs ihan hirmusesti Rasmuksest ja kuka halus tietää miks Lauri on saavuttamaton.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jeps. Tällä matkalla olen. Sähän oot sit se mein luokan Tomi. Tai siis yläaste luokkalaine?”
Tomi nyökkäsi ja vakavoitui sitten. Tomi huokaisi ja sanoi hieman hiljempaa.
”Mut sit yhen päivän jälkeen sust ei kuulunu enää paljoo mitää. Mitä joskus saatoit lähettää viestii, muttet koskaan vastannu mun puheluihin etkä viesteihin.”
Huokaisin ja aloin hymyilemään. Tomi katsoi mua hieman kummissaan ja kysyi.
”Mitä nyt?”
Virnistin ja vastasin.
”Jos en muista, niin mä voin vielä muuttaa tulevaisuutta.”
Tomikin alkoi hymyilemään ja halasin tätä. Puolessa välissä halausta Tomi katosi. Olin siis muuttanut vähän maailmaani jo pelkällä ajatuksella tässä ajassa.

Huokaisin ja aloin taas laulamaan Ten black roses biisiä hiljaa samalla, kun nypin ruusun terälehtiä.
Jonkin aikaa lauleskeltuani viereeni itsahti joku ja kysyi.
”Vanhaa Rasmustako?”
En oikestaan säikähtänyt tällä kertaa laisinkaan ja käänsin katseeni vieressäni istuvaan jätkään. Jätkällä oli mustan ruskeat yli olkapäille ulottuvat hiukset, vahvat rajaukset silmissä ja tämä oli pukeutunut hevari/gootti tyylillä. Tunnistin tämän heti Tomiksi.

Pudistin päätäni ja sanoin.
”Eips. Mulle se on uutta.”
Tomi mietti hetken ja kysyi.
”Mut eihän rasmus oo viel ees levyttäny?”
Naurahdin ja vastasin.
”Jos tarkkoi ollaan, niin ne on just parhaillaan levyttämässä. Mut siis toi oli uutta mulle nolla ysi vuonna.”
Tämä keskustelu siis olisi alusta täydellinen kopio aikaisemmasta keskustelusta.
Tomi nyökkäsi ymmärtäen ja sanoi.
”Okei sä oot siis nolla ysi vuodest. Mä oon viistoist vuodest.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin vaikka tiesinkin vastauksen jo.
”Minkä ikänen sä oot?”
Tomi naurahti ja vastasi.
”Mä oon kaksytkaks.”
Silmäni varmaan pyöristyivät huomattavasti taas, koska Tomi naurahti ja sanoi.
”Joo ei uskois. Minkä ikäne sä oot?”
Nyökkäsin pienesti ja vastasin hymyillen.
”Kuustoista.”
Tomi kohotti kulmiaan hieman ja sanoi.
”Olisin kyl aatellu sun olevan vuotta tai kahta vanhempi. Mä oon muuten Tomi.”
Nyökkäsin ja esittäydyin itsekkin.
”Iitu.”
Tomin silmät pyöristyivät ja tämä kysyi.
”Et satu oleen kotosin Harjavallast?”
Nyökkäsin virnistäen ja Tomi sanoi hymyillen.
”Hei mä tiiän sut. Sähän oot se kuka tykkäs ihan hirmusesti Rasmuksest ja kuka halus tietää miks Lauri on saavuttamaton.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jeps. Tällä matkalla olen. Sähän oot sit se mein luokan Tomi. Tai siis yläaste luokkalaine?”
Tomi nyökkäsi ja katseli eteensä mietteliäästi.

Katsoin hetken Tomia, kunnes sanoin.
”Koska oot viel munki tulevaisuudesta, niin pliis älä kerro mitä tapahtuu, ku mä en oikeestaan jos rehellisiä ollaan niin en halua tietää.”
Tomi nyökkäsi ja kysyi.
”No millasta tääl sit on ollu? Mä en ees tienny ett olit tämmösel matkal.”
Nyökkäsin ja vastasin.
”No mä tuskin kerroin täst kenellekkää. Mut joo. Ihan kivaahan tääl on ollu. Saanu uusii kavereit ja vastauksen kysymykseen minkä takii tulin tänne.”
Tomi nyökkäsi ja kysyi.
”Minkä kautta sä tänne tulit?”
Virnistin ja vastasin.
”Johanin kautta.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi.
”Nii mäkin. Johan sano, ett ainoastaan yks on tehny tän aikasemmin.”
Nyökkäsin ja vilkaisin kelloon. Se oli jo melkein seitsemän. Huokaisin ja kysyin Tomilta.
”Mis sä asut?”
Tomi sanoi osoitteensa ja ilmeeni kirkastui samaten. Virnistin ja sanoin.
”Sä asut melkein mun naapuris. Kiva. Haluuks tul meil?”
Tomi nyökkäsi ja soitti pikaisesti jollekin ja lähdimme käppäilemään meille.

Kotonani varmistin, ettei kukaan ollut paikalla ja menimme huoneeseeni. Huoneessani huomioni kiinnitti kimppu mustia ruusuja. Menin ruusujen luokse ja laskin ne. Tasan kymmenen mustaa ruusua ja lappu; Anteeksi etten ehtinyt juttelemaan sulle tänään. Rakastan sua. Lauri

Huokaisin ja menin istumaan pedatulle sängylleni. Tomi katseli hetken huonettani, kunnes tuli myös istumaan sängylle. Katselimme hetken toisiamme totisina, kunnes kysyin.
”Miks sä tulit tänne? Siis tähän aikaan?”
Tomi nyökkäsi ja alkoi selittämään, että halusi löytää jonkin asian minkä oli kadottanut tässä ajassa.
Kuuntelin jätkää tarkkaavaisena, kunnes puhelimeni soi. Annoin Tomille merkin, että jatkaisi selittämistään ja vastasin.
”Iitu.”
Puhelimen toisessa päässä joku hengähti ja sanoi.
”Mä tässä moi. Saiks sä ne mun ruusut?”
Puhuja oli siis Lauri ja hänen puheen taustalta kuului Akin, Paulin ja Eeron meluaminen.
Nyökkäsin Tomille ja sanoin Laurille.
”Joo. Ne on ihanii.”
Lauri huokaisi ja sanoi pahoittelevaan sävyyn.
”Sori etten mä ehtiny tänään puhuu sulle mitään.”
Hymähdin ja sanoin.
”No jaa. Ei se mitään. Oon tottunu jo. Et oo puhunu mulle paria sanaa enempää vähä yli pariin viikkoon. Mutta ei se mitään.”
Äänestäni kuulsi pieni katkeruuden sävy, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Lauri oli hetken hiljaa ja kysyi.
”Mis sä oot nyt?”
Naurahdin Tomin jutulle ja vastasin Laurille.
”Koton. Kuis ni?”
Lauri oli hetken hiljaa ja kysyi sitten hiljaa.
”Kuka sun kans on? Se ei nimittäin oo ketään kenet mä tunnen.”
Hymyilin Tomille ja vastasin Laurille.
”Yks Tomi vaan. Mut joo. Lopetellaan. Heippa mä rakastan sua.”
Lauri vastasi vähän vaisusti.
”Mäkin rakastan sua. Moi.”
Lopetimme siis keskustelun ja keskityn Tomiin.

Jonkin aikaa Tomin selitettyä jotain kysyin.
”Millo sä oot muuten tullu tähän aikaan?”
Tomi virnisti ja vastasi.
”Eilen.”
Nyökkäsin ja kysyin taas.
”Koska sä alotat koulun? Tai siis meeksä ollenkaa kouluun?”
Tomi katsoi hetken lattiaan miettien, kunnes vastasi.
”Juu meen. Maanantaina.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Mitä sä teet huomenna kautta sunnuntaina?”
Tomi mietti hetken ja vastasi.
”No jaa. En tiiä. Yritän tutustuu porukkaan täällä.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Eiku aattelin vaan, ku Aki tai Lauri on tuskin pitämäs mulle seuraa, ku ne on levyttämäs. Osaaksä skeitata?”
Tomi nyökytteli ja vastasi.
”Osaan ithan kohtalaisesti. Mitenniin?”
Virnistin ja kysyin.
”Onks sul lautaa?”
Tomi nyökkäsi ja sanoin.
”No sepä hyvä. Mä päätän, että sä tuut mun kans rampille ja saat opettaa mua skeittaa. Ja tutustut mun muuhun porukkaan.”
Tomi nyökkäsi hieman hämmentyneenä ja kysyi.
”Onks sul oma lauta?”
Nyökkäsin ja näytin lautaa, jonka olin saanut Jimiltä ja Jorilta. Tomi tutkaili lautaa ja nyökkäsi sanoen.
”Jeps. Aika hieno tytölle.”
Virnistin ja sanoin.
”Ja Jori lupas ostaa mulle vielä pinkin skeittaus kypärän, mut tuskin mä tarviin semmosta.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Kyl sä tarviit. Jos et muista, kun oltiin yläasteel nii sähän kaatuilit melkee koko ajan. Ja muutenki. Mullaki on kypärä. Oon kaatunu jo niin monta kertaa.”
Nyökkäsin ja tuli hiljainen hetki. Naurahdin ja sanoin.
”Hmmm. Hiljainen hetki.”
Tomikin naurahti ja vakavoiduin. Mietein hetken ja sanoin.
”Oothan sä sit mun seurassa mahdollisimman paljon?”
Tomi vakavoitui myös ja nyökkäsi vastaten.
”Tietenkin. Miten niin?”
Huokaisin ja sanoin.
”No ku mä kuulin, ku Joanna. Siis mun tän paikan äiti, niin selitti Akille, että mulle saattaa tulla nyt ku mä oon ollu tääl neljä kuukaut nii jotain sivuvaikutuksii. Ja ne on masennus ja eristäytyminen ja tämmöne. Ja mä en haluis sitä... Ei oikee inspaa semmone.”
Tomi katsoi mua vakavasti ja halasi yhtäkkiä.

Hätkähdin hieman, mutta vastasin halaukseen. Tomi sanoi hiljaa korvaani.
”Mä lupaan olla sun seurassa vapaa ajalla ja missä vain, jos sulle sopii.”
Hymyilin itsekseni ja erottuamme halista sanoin hieman vakavemmin.
”Mut yks asia. Muist, ett mä oon varattu. Ja, ett Aki on mun paras kaveri.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Muistetaan. Ja tiiäks mitä?”
Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja Tomi sanoi.
”Emmä ees oo kiinnostunu susta. Mä oon ensinnäkin varattu ja sit mä oon viel.... Öh... Homo. Ei kai se haittaa.”
Silmäni kirkastuivat ja halasin Tomia sanoen.
”Iiih. Ihanaa. Vihdoinki mul on kaveri joka on homo. Iiih. Söpöööö.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”No hyvä ettei haittaa. Mut jos vaan mahdollista, niin mun homoudesta ei kerrota kenellekkää. Lupaatko?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Lupaan. Ja jos mun tekee mieli kertoo, niin mä kysyn eka sulta.”
Tomi nyökkäsi hymyillen ja sanoi ensin vilkaistuaan kelloon.
”Mun on ehkä parempi lähtee kotii, ku kelloki on jo noin paljon.”
Vilkaisin itsekkin kelloon ja se näytti viittä vaille yksitoista. Naurahdin ja sanoin.
”Joo ehkä on parempi. Mun tarttis men nukkumaan, ett jaksan huomenna. Tuuks sä vaiks tähän sit vaik kahen kolmen maissa?”
Tomi nyökkäsi ja nousi seisomaan. Halasimme pikaisesti ja Tomi katosi ovestani.

Ulko-oven käytyä Jimi koputti huoneeni oveen ja tupsahti sisään. Tämä katsoi mua hetken arasti kunnes kysyi.
”Petäksä Laurii?”
Katsoin Jimiä silmät puöreinä ja vastasin.
”EN! Mä en pettäis Laurii ikinä!”
Jimi nyökkäsi hitaasti ja katosi huoneestani.
Pian sama kysymys kuului ovelta.
”Petäksä Laurii?”
Käännyin ympäri ja näin huolestuneen näköisen Akin. Pudistin päätäni ja sanoin.
”En. En ikinä pettäis Laurii. Mistä sä nii aattelet?”
Aki sulki oven ja käveli sänkyni luokse, johon istahti ottaen ensin hupparinsa pois ja antaen sen mulle pyytämättä. Tämä katseli hetken mua arvioivasti ja vastasi.
”Noku Lauri kuulemma soitti sulle?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi.
”Lauri sano kuulleensa jonkun jätkän äänen.”
Nyökkäsin taas ja Aki jatkoi.
”No siit se sit aatteli vähän...”
Hymähdin ja sanoin.
”Se oli Tomi, mun yks uus kaveri. Se alottaa maanantaina koulun jossai.... Se on, tai siis se lupas ol mun tukena kun nää sivuvaikutukset kerra nyt alko. Ku ethän sä voi olla koko aijan mun seurassa ja Laurii ei kiinnosta enää olla mun seurassa, kun se on keskittyny liikaa niihin tein levytyksiin.”
Aki laski katseensa maahan ja nousi nopeasti seisomaan ja tuli halaamaan mua. Samalla, kun tämä halasi hän sanoi.
”Anteeks. Anna anteeks. Mä oon ihan paska frendi.”
Naurahdin ja halasin myös Akia sanoen samalla.
”Ei se mitäään. Tää oli odotettavissakin. Ja mulle on pääasia, että saattekin levytettyä. Tein musa on mulle tosi tärkeetä.”
Aki irrottautui halista ja sanoi päättäväisesti.
”Mä puhun Laurille ja käsken sen vähän huomioida tyttöystäväänsä.”
Naurahdin ja kysyin.
”No asiasta toiseen. Millasta siel levyttämäs on ollu?”
Aki palasi istumaan sängylleni ja sanoi leveästi hymyillen.
”Mahtavaa. Saa vaan soittaa rumpui ja tälleen. Aivan parasta. Huomen meil on sitä koko päivä ja sunnuntain jossain vaihees päivää pari tuntii, mut sit ollaan vapaita, ett jos haluut tehä jotain mein kans?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”No mä oon varmasti rampeilla harjottelemas skeittausta.”
Aki naurahti ja sanoi.
”Vai semmosta. Tarttee siis ilmaantua sinne jossain vaihees näkemään miten sä lemaat.”
Virnistin ja Akin kännykkä piippasi. Aki virnisti mulle ja sanoi.
”Mun kyl tarttee lähtee. Hyvii viikonloppui ja nähään täs taas.”
Nyökkäsin ja annoin Akin hupparin takaisin, kunnes poika katosi ovesta.

Katselin vielä hetken ovea ja lähdin yöpesulle ja siitä nukkumaan.
Seuraavana päivänä nukuin puoli yhteen asti. Herättyäni menin suihkuun ja sen jälkeen aloin valitsemaan sopivia vaatteita. Saatuani itseni valmiiksi menin syömään aamupalaa. Joanna puuhaili jotain ja nähtyään mut, hän kysyi hymyillen.
”Menossa tapaamaan Lauria?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”En. Sil ei oo enää kauheest aikaa mulle sen levytyksen takii. Mä meen skeittaamaan yhen Tomin kanssa.”
Joanna nyökkäsi hieman kummastuneena ja jatkoi mitä oli aikaisemmin tehnytkin.

Norkoilin vielä hetken pöydän vieressä, kunnes ovikello soi. Melkein ryntäsin ovelle ja avasin sen hymyillen. Tomihan se siellä ja sanoin hänelle.
”Venaas iihan pikku hetki. Käyn hakee laudan.”
Tomi nyökkäsi ja jäi odottamaan nojaillen oven karmiin. Kipaisin siis huoneessani ja tulin melkein samaten takaisin eteiseen. Laitoin tennarini jalkaan ja takin päälle niin lähdimme.

Matkalla juttelimme vähän kaikkea. Jossain vaiheessa kysyin.
”Kuinka kauan sä aiot olla tääl?”
Tomi kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Niin kauan, ett löydän sen mitä tulin hakeekki täält.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin hieman arasti.
”Jos saan kysyy, niin mitä sä tulit hakee?”
Tomi käänsi katseensa musta ja vastasi.
”Mä... Mä en voi kertoo sitä. Ainakaan vielä. Mä kerron sen jos mä löydän sen.”
Nyökkäsin ja jätin aiheen, nimittäin saavuimme rampeille.

Rampit olivat siis meidän ikäisillemme sekä myös vanhemmille skeittausta harrastaville tyypeille harjoittelu ja hengailu paikka. Paikka oli auki joka päivä talvisin ja kesäisin sade päivinä.
Sisälle päästyämme katsastin porukan määrän. Porukkaa oli sopivan vähän ja ja näköjään suurin osa oli Jimin ja Jorin kavereita.
Huokaisin ja menin seinän viereisille penkeille jossa yleensä pidettiin kaikki kamat. Tomi seurasi perässäni ja kysyi.
”Osaaksä yhtään skeitata? Vai tartteeks sul opettaa kaikki ihan alusta asti? Kuten miten laudan saa liikkeelle?”
Naurahdin ja laskin repun penkille sanoen sitten.
”No kyl mä kai ihan kohtalaisesti osaan, mutten lupaa mitään.”
Tomi nyökkäsi ja laski myös oman reppunsa. Saatuani lautani pois repusta suljin repun ja menin erään lapun luokse joka oli seinässä. Tutkailin sitä hetken aikaa, kunnes otin kynän jostain ja kirjoitin yhteen kohtaan lappua; I&T.

Lappu oli siis ramppien pohja piirustus johon merkittiin omat niin sanotut vakkari paikat. Jotenka tästä eteenpäin ramppien reunoilla oleva alue oli kokonaan mun ja Tomin käytössä. Nyökkäsin Tomille ja lähdimme omalle alueellemme.
Tomi seurasi mua kiltisti ja sanoi.
”Näytä eka mulle mitä osaat, nii sit mä voin vaik opettaa sul jotai?”
Nyökkäsin ja laitoin lautani maahan. Vilkaisin Tomia nopeasti ja tein lähestulkoon kaikki temput mitä osasin.
Tomi katseli temppujani hymyillen ja lopetettuani, tämä lautaili vierelleni ja sanoi.
”Aaika hyvä oot. Mut oot parempi, ku opetan sulle mitä mä osaan nii sit oot mahtava.”
Nyökkäsin hymyillen, kun Tomi alkoi ensin näyttämään mitä osasi. Näytettyään temput tämä tuli vierelleni ja alkoi opettamaan vähän tarkemmin.

Harjoitellessani juttelimme vähän kaikkea. Tomi päästeli vähän väliä vahingossa asioita, joita tapahtuisi vasta omassa tulevaisuudessani kuten pieni toivottu viaton totuus.
”Te alatte seurustelee uudestaan juhannuksena.”
Jossain vaiheessa Tomi meni hieman vaikeaksi ja sanoi.
”Mun on pakko kertoo yks asia. Mä tiiän, ettei mun kuuluis, mut mä vaan haluun, että sä osaisit varautuu siihen.”
Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja Tomi sanoi.
”Mä tiiän, että sä rakastat toosi paljon Lauria, mut sun tulevaisuudessa, niin te...Öh... Te vähän niinko erootte.”
Pysähdyin paikoilleni ja katsoin Tomia ehkä hieman järkyttyneenä. Tomi laski katseensa musta ja sanoi hieman iloisemmin.
”Ette te ihan kokonaan eroo, mutt... Siis. Yks kiertue vaan saa sun ja Laurin välit katkeemaan hetkeks. Ei mitään sen suurempaa.”
Katsoin Tomia hieman närkästyneenä ja sanoin.
”Ai ei mitään suurempaa?”
Tomi naurahti ja sanoi taas vakavana.
”No siis. On se aika vakavaa. Koska Lauri ei soita sulle yhes vaihees paljoo ollenkaa, niin... Sul ei rupee menee niin kauheen hyvin ja.... Se Rasmusten keikka kestää vuoden. Pojat tulee kiertueen aikana vain pari kertaa kotiin ja aina niinä aikoina sä oot jossain.... muualla. Mä en ees ite tiiä missä... Ja sit Lauri saa vähän väärän kuvan sun poissa olosta ja.... Äääh. Emmä voi kertoo. Mut kummiski lopussa kaikki on hyvin. Ainakin mun aikaan asti.”
Naurahdin ilottomasti ja menin Tomin eteen seisomaan. Katselin häntä hetken aikaa hiljaa, kunnes halasin tätä. Tomi hämmentyi hieman, mutta halasi sitten takaisin mitään sanomatta.

Halailtuamme hetken tunsin pistävän katseen selässäni. Erosin Tomin halista ja käännyin ympäri katsellen ympärilleni. Huomasinkin pian henkilön, kenestä pistävä katse oli lähtöisin. Jimi ja Jori. He seisoivat vajaan kymmenen mertin päässä meistä laudat käsissä. Huomasin heidän muiden kavereiden lautailevan viereisellä rampilla naureskellen jollekkin asialle. Huokaisin ja menin laudan kanssa Jimin ja Jorin luokse. Näiden mustat katseet sulivat hieman, kun huomasivat mun iloisen ilmeen.
Moikkasin heitä hymyillen ja kysyin.
”Mitäs te täällä?”
Jimi vastasi kummankin puolesta.
”Moi. Päätettiin tul porukal skeittaa. Mitäs itse teet täällä?”
Nyökkäsin ja vastasin hymyillen.
”Oon kans skeittaamas. Tomi opettaa mul joitai juttui.”
Poikien silmät siristyivät ja nämä käänsivät katseensa Tomiin. Kasvot vakavina he sanoivat samalla, kun lähtivät.
”Me jätetään sut sitten sen Tomin kans skeittaa.”
Hymähdin itsekseni ja rullasin laudan kanssa Tomin luokse. Katsoin Tomia hetken arvioivasti, kunnes astuin sen verran eteen päin, että pystyin halaamaan tätä.
Halatessani Tomia, sanoin hänelle.
”Sä oot kiva.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Mutten yhtä kiva, kuin Lauri tai Aki. Mut ei se haittaa. Säkin oot tooosi kiva.”
Naurahdin, mutta vakavoiduin samassa. Tomin olan takaa näin Akin ja Laurin katsovan meitä. Kummallakin oli vakava ilme, mutta Laurin ilmeessä oli sekaisin mustasukkaisuutta, vihaa ja katumusta. Irtaannuin hitaasti Tomista ja sanoin.
”Tuu mennää. Tuol on Lauri ja Aki.”
Tomi nyökkäsi ja lähti lauta mukanaan perääni.

Päästyäni Laurin ja Akin luokse, halasin kumpaakin ja suutelin Lauria. Lauri vastasi tietenkin suudelmaan, koska ei ollut saanut pitkään aikaan suudella tai halata mua. Erottuamme suudelmasta Lauri käänsi katseensa takaisin Tomiin, mitä Aki oli jo hetken tuiotellut. Käänsin oman katseeni myös Tomiin ja esittelin pojat toisilleen.
”Tomi. Täs on siis mun poikaystävä Lauri ja paras kaveri Aki. Aki ja Lauri. Täs on mun yks kaveri Tomi.”
Pojat nyökkäsivät toisilleen ja Lauri sanoi mulle.
”Voiks tul vähä ton sivummal tai ulos?”
Nyökkäsin ja sanoin Akille ja Tomille.
”Pitäkää te toisillenne seuraa.”
Mietein hetken, kunnes menin Tomin luokse ja kuiskasin tälle.
”Aki ei oo sit homo, joten pidä näppis eros siit.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Okei okei. Emmä mitää semmosta.”
Hymyilin tyytyväisenä ja lähdin Laurin kanssa ulos. Ulkona Lauri katseli tiiviisti maata, kunnes sanoi pahoittelevasti.
”Mä oon tosi sori siit, ku mä en oo yhtää huomioinu sua. Mä vaan.... Oon keskittyny liikaa tohon levyttämiseen. Mä en oikeen osaa selittää tätä.”
Lauri piti lyhyen tauon ja jatkoi.
”Aki kerto, ett sä oli pyörtyny koulus tai jota ja sit, ett se johtu jostai aikajutskast. Mä... Äääh. Sun tarttee ymmärtää, ett mä rakastan sua, enkä mä haluu ett sä jätät mut sen takii, ku mä oon ollu tyhmä enkä oo huomioinu sua viikkoihin... Ja mä tajusin noin viikkoin, ett mä en pysty elää ilman sua.”
Huokaisin ja menin halaamaan Lauria sanoen sitten.
”Sä tiiät, että mä olin tosi yksinäinen. Mut kyl mä ymmärrän. Sul oli huolii ja kiireit ton levytyksen takii.”
Lauri pudisti päätään ja sanoi.
”Nii mut ois mun silti tarvinnu huomioida sua! Akikin huomioi sua reilusti enemmä, ku mä. Mä en ansaitse sitä, että sä antaisit anteeks.”
Hymähdin ja tiukensin otettani Laurista ja sanoin.
”Mä oon antanu sulle jo anteeks. Sun on pakko hyväksyy se.”
Lauri huokaisi ja sanoi.
”Mä... Mä rakastan sua.”
Naurahdin hiljaa ja sanoin höllentäen otettani Laurista.
”Mäkin rakastan sua höpsö. Mennääks nyt takas?”
Lauri nyökkäsi ja suuteli mua ennen, kun lähdimme takaisin.

Rampeilla Tomi ja Aki nauroivat jollekin asialle. Hymyilin tyytyväisenä ja kysyin.
”No mikäs teit noi paljo naurattaa?”
Pojat rauhoittuivat ja Tomi sanoi.
”Eei mikää. Aki vaa kerto mitä oot duunaillu tääl.”
Irvistin Akille ja kysyin taas Tomilta.
”Mitä tehään? Jatketaanko skeittaust vai mennääks jonnekki?”
Tomi katseli hetken ympärilleen ja kysyi Laurilta ja Akilta.
”Te varmaan haluutte olla Iitun kanssa nyt, kun teil on aikaa?”
Pojat nyökkäsivät ja Tomi jatkoi katsoen muhun.
”No voitaisiin tehä silleen, ett mä lähtisin nyt kotiin ja te olisitte keskenänne. Mä ja Iitu voitais nähdä vaik pikaisesti huomen ja sit maanantain.”
Nyökkäsin ja Tomi tuli luokseni. Tämä halasi ja antoi poskisuudelman, kuten meillä oli ollut tapana yläasteella ja lähti. Jäin katsomaan hänen peräänsä hymyillen, tosin kuin Lauri ja Aki katsoivat vuoroin mua ja vuoroin Tomia suu auki. Tomin kadottua näkyvistä Lauri asteli vierelleni ja kysyi hampaita kiristellen.
”Miks toi teki tolleen?”
Virnistin ja vastasin.
”Vanha tapa. Lähetäänks?”
Aki ja Lauri nyökkäsivät ja lähdimme meille.
Puolessa välissä matkaa Aki päättikin lähteä kotiin, koska ilmeisesti päätteli Laurin ilmeestä, että tämä halusi keskustella mun kanssa kahdestaan. Nimittäin Laurin ilme oli melko vakava ja kireä. Sanottuamme moikat Akille, Lauri veti mua loppu matkan kädestä.

Huoneeseeni päästyämme Lauri lukitsi oven ja kääntyi hitaasti. Otin pari askelta taaemmas ja Lauri huusi äämo ainaisesta laulamisesta käheänä.
”MITÄ VITTUA TOI OLI?! KUKA VITUN Tomi? PETÄKSÄ MUA SEN KANSSA?! OOKSÄ OLLU SEN KANSSA KOKO AJAN KU MÄ OON OLLU TEKEEN LEVYY?! OOKSÄ OLLU SEN KANS SÄNGYS?!”
Silmäni laajentuivat järkytyksestä ja katsoin Lauria tiukasti silmiin. Säpsähdin hieman, kun huomasin hänen pupilliensa laajenneen. Sen verran tiesin, että jos pupillit olivat laajentuneet, niin se tarkoitti henkilön olevan huumaantunut tai jotain. Eli Lauri olisi vetänyt joko huumeita, lääkkeitä tai jotain muuta. Hengähdin ja huusin takaisin.
”Tomi ON MUN ENTINE LUOKKALAINE! JA ON YKS MUN KAVEREISTA! MÄ EN OO PETTÄNY SUA KENENKÄÄN KANSSA SAATIKKA TomiN! MÄ NÄIN TomiN VAST EILEN! JA VITTU EN OO TODELLAKAAN OLLU SEN KANSSA SÄNGYSSÄ! JA MITÄ VITTUA! OOKSÄ OTTANU JOTAIN NAPPEI TAI JOTAIN, KUN SUN SILMÄT ON IHAN OUDOT?!”
Lauri hiljeni ja vastasi hiljaa.
”Mä otin vaa pari kolme tai emmä tiiä. Kuussatast buranaa.”
Hätäännyin hieman, koska suurikin määrä saattaisi pahimmassa tapauksessa tappaa. Kysyin siis heti.
”Millon sä otit ne? Ja tarkalleen kuin monta?”
Lauri laski katseensa ja otti taskustaan lääkepaketin mistä puuttui kuusi tablettia samalla sanoen.
”Tos ku me lähettiin rampeilta...”
Hengähdin ja katsoin kelloon. Olimme lähteneet rampeilta vajaa puolisen tuntia sitten, eli lääkkeet olivat alkaneet pikkuhiljaa alkaneet tehoamaan. Rauhoitin itseäni hieman ja menin avaamaan oveni. Oven saatuani auki, otin Laurin kädestä kiinni ja raahasin hänet nopeasti vessaan. Vessassa sanoin pojalle.
”Nyt oksennat. Ihan sama miten. Sormet kurkkuun ja silleen, kunhan vaan oksennat.”
Lauria ei tarvinnut enempää käskeä, kun tämä jo oksensi pönttöön. Huokaisin ja vahdin Lauria sivusta kyyneleet silmissä.

Laurin lopetettua oksentelun, raahasin tämän huoneeseeni ja riisuin hänet boksereilleen. Tämän jälkeen laitoin hänet makaamaan sänkyyni ja hain sängyn viereen ämpärin varmuuden vuoksi, jos Lauri vielä oksentaisi. Sen jälkeen vaihdoin yöpaidan päälleni ja menin Laurin viereen nukkumaan. Kyyneleet valuivat edelleen, tosin vuolaampana. En tiennyt olivatko kyyneleiden syynä Lauri vai väsymys, mutta halasin nukkuvaa Lauria lohdutukseksi.

Aamulla heräsin tunteeseen, että joku tuiotti. Avasin silmäni hitaasti ja näin Laurin kasvot parin sentin päässä omistani. Huomattuaan mun heränneen, Lauri virnisti ja suuteli mua. Suudelman jälkeen nyrpistin hieman nenääni ja kysyin.
”Mikä olo?”
Lauri laski katseensa ja vastasi katuvan oloisena.
”Ihan hyvä. Sori tost eilisest. Mä.... Mä vaan hermostuin tost Tomist. Ja muutenkin oon ajatellu sua, ett mitä sä teet, kun mä on huomioi sua.”
Pudistin päätäni vakavana ja sanoin.
”Älä ikinä tee tolleen. Tajuuks, ett sä olisit voinu kuolla. Mitä mä olisin sitten tehnyt? Mä en kestäis sitä. Mä rakastan sua. Tajuu se. Mä en ikinä, ikinä pettäis sua tai mitään. Sun on turha ees pelätä, että mä pettäisin sua, koska kukaan muu jätkä täällä ei oo kiinnostunu musta, paitsi tietty Jimi ja Jori, mut niit mä ees huolis. Ennemmin mun tässä tarttis pelätä, että sä jätät mut, koska melkei kaikki kuolaa sun ja Akin perään.”
Lauri huokaisi ja sanoi.
”Mä en ikinä vaihtais sua toiseen taikka pettäis. Sä tiiät, että mä palvon sua.”
Hymähdin ja suutelin Lauria. Suudelman keskeytti Jimi, joka tupsahti huoneeseeni taas koputtamatta. Jimi vilkaisi nopeasti meihin ja sanoi hassulla äänellä.
”Moimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimo​iiiiiii”
Samalla, kun Jimi sanoi tätä, tämä kiersi huoneeni ja katosi ovesta sulkien sen samaten. Katsoimme Laurin kanssa kummissamme ensin toisiamme ja sitten ovea, johon Jimi oli kadonnut. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen repesimme nauramaan.

Rauhoituttuamme vaihdoin vaatteet jonka jälkeen seurasin vierestä, kun Lauri puki päälleen. Saatuamme kumpikin itsemme valmiiksi, Lauri kysyi samalla kun halasi mua.
”Mitäs tehtäis tänää? Oon tänään kokonaan vain sun.”
Virnistin ja vastasin.
”Sopisko jos mentäis teil ja katottais joitan leffoi?”
Lauri mietti hetken ja sanoi silmää vinkaten.
”Joo! Meil ei oo ketään ees kotona. Ne tulee vast yömyöhään.”
Naurahdin ja suutelin Lauria. Tämän jälkeen menimme olohuoneeseen, jossa Joanna oli katsomassa telkkaria. Vilkaisin nopeasti telkkaria, kunnes kysyin.
”Viittisiks sä heittää mut ja Laurin Laurille?”
Joanna käänsi katseensa meihin ja vastasi hymyillen.
”Joo tietty.”
Joanna sulki telkkarin ja nousi seisomaan lähtien eteiseen laittamaan kenkiään. Ennen kuin ehdimme ottamaan askeltakaan Jimi ilmestyi viereemme ja kysyi.
”Mihi te ootte menos?”
Käänsin katseeni vakavana Jimiin ja vastasin.
”Jonnekki missä sä et oo.”
Jimi mutrusti huuliaan ja häipyi. Katsoin Jimin perään päätäni pudistellen ja lähdin ulos Lauri perässäni.
Autossa Joanna kysyi.
”Mitä te aioitte tehä tänään? Ja Iitu muista, että huomenna on koulua, niin et voi jäädä yöksi.”
Nyökkäsin hieman harmistuneena ja sanoin.
”En tiiä. Katotaan varmaan joku leffa ja tälleen. Mä voin vaik soittaa sul sit ku voisit tul hakee?”
Joanna nyökkäsi tyytyväisenä ja Lauri kuiskasi korvaani.
”Hitsi unohdin kokonaan, ett on sunnuntai. Mut kai me voidaan silti?”
Virnistin ja nyökkäsin. Meinasin sanoa jotain Laurille, mutta Joanna ehti ensin.
”Noni. Nyt ollaan perillä. Muista Iitu sitten, että soitat ennen yhtätoista.”
Nyökkäsin ja poistuin autosta Laurin kanssa. Suuntasimme suoraan sisälle ja Laurin huoneeseen.

Laurin laittaessa DVD:tä kävelin olohuoneeseen ja soitin Tomille. Tomi vastasi parin tuuttauksen jälkeen.
”Tomi?”
Vilkaisin nopeasti ympärilleni varmistaen, ettei Lauri ollut missään ja sanoin.
”Täs Iitu moi. Mitä teet?”
Tomi äänen takaa kuului lasten kirkumista ja tämä sanoi.
”Hoidan muksui. Joten me ei voida nähä tänään.”
Naurahdin ja sanoin.
”Sitä itseasiassa olinki soittamas. Mullaki on muut tekemist, etten olis voinu nähä. Mut kai me sit nähään huomenna linkassa?”
Tomi naurahti ja kysyi kiusallaan.
”Ettet vaan sattuis oleen Laurin luona? Ja joo. Nähään vaan linkas.”
Punastuin vienosti ja kiitin, ettei Tomi voinut nähdä mua. Hymähdin myöntävästi ja sanoin.
”Jooop. Täällähän mä, mut joo. Ei mulla mitään muuta sitten.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Heippa sitten. Mä päästän sut Laurin luokse. Moi.”
vastasin takaisin vielä pikaisesti.
”Moi.”
Ja suljin puhelun. Samalla laitoin puhelimen äänettömälle ja lähdin takaisin Laurin huoneeseen.

Lauri oli jo saanut DVD:n pyörimään ja odotteli enää mua viereensä katsomaan elokuvaa. Sammutin valot ja kömmein Laurin viereen.
Loppujen loputtua, elokuva jäi toiselle alalle ja keskityimme toisiimme. Joten päätelkää itse, mitä tapahtuu, kun kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa nuorta laitetaan samaan huoneeseen missä ei ole ketään muuta...

Jonkin aikaa myöhemmin puin vaatteita ja Lauri katseli raukeana tekemisiäni. Olin soittanut jo Joannalle ja tämä lupasi tulla vartin päästä. Huokaisin ja kysyin Laurilta ehkä hieman surullisesti.
”Paneuduks taas koulus niihi biisien sanoihin?”
Lauri nyökkäsi pienesti ja vastasi.
”Pakko. Mä oon oikeest tosi pahoillani. Mä lupaan korvata tän sit ku levy on valmis.”
Huokaisin ja nyökkäsin. Varmistin vielä.
”Nii se levyhän valmistuu täs enne ku päästään lomil?”
Lauri nyökkäsi ja vastasi.
”Joo. Pitäis valmistuu parin viikon päästä jo. Eli se tarkottaa, että mä oon sun kokonaan parin viikon päästä.”
Hymyilin pienesti ja nyökkäsi. Samassa kuulin auton tööttäävän ulkona ja sanoin samalla, kun menin Laurin luokse suutelemaan tätä.
”Mut mä meen. Nähdään huomenna sitten ees tunnilla.”
Lauri nyökkäsi ja lähdin.

Lauri PoV

Myöhemmin Lauri siivoili huonettaan, kunnes huomasi vähän aikaa sitten käytetyn kortsun. Lauri virnisti itsekseen ja otti sen sormiensa väliin. Pojan virne kuitenkin katosi kasvoilta, kun hän huomasi kortsun olevan rikki. Lauri huokaisi raskaasti ja vippasi kortsun roskiin. Tämän jälkeen poika haki kännykkänsä ja valitsi parhaan ystävänsä numeron. Linja tuuttasi pari kertaa, kunnes sieltä vastasi iloinen ääni.
”Moooi. Mitä mies? Miten ilta on menny?”
Lauri huokaisi ja alkoi kiertelemään huonettaan vastaten Akille.
”No enny tiiä. Iha ookoost, mut huomasin, ett meil on menny kortsu rikki...”
Kumpikin oli hetken hiljaa, kunnes Aki sanoi pinesti naurahtaen.
”Ai te ootte ollu sängyssäki?”
Lauri murahti ja sanoi.
”Jätkä hei tää on vakava asia.”
Aki hymähti ja sanoi.
”Joo tiietään. Ooksä ihan varma? Mitä sä aiot tehä? Kerroksä Iitul?”
Lauri pysähtyi ja vastasi huokaisten.
”Oon varma. Sen pääs oli selvä reikä. Ja en tiiä. Emmä viitti sinäänsä kertoo Iitul, mut... Äääh. Tuuks mun kaa huomen ryyppää?”
Aki hengähti ja sanoi innoissaan.
”Mitääääähh? Kuulinks mä oikein? Sä haluut juomaan? Sä et oo ollu juomas puoleen vuoteen, eli Iitun tulon jälkeen.”
Lauri hymähti ja katsoi peilistä omia huolestuneita kasvojaan ja vastasi.
”Joo. Ei oo vaan tehny mieli. Mut siis. Mihi aikaa alotetaan ja missä?”
Aki mietti hetken ja kysyi.
”Ööömm. Mitä jos pyydettäisiin loputkin mukaan, nii ois kivempaa ja ois ryyppäämis paikkakin?”
Lauri metti hetken ja vastasi.
”No joooh. Voitais mein treenikämpäs juod. Kysyksä vai mä?”
Aki kolisteli jotain ja vastasi sitten.
”Mä voin. Mut joo. Mun tarttee mennä nyt. Mut jutellaa huomen taas ja nähään. Moikka mies ja älä panikoi.”
Lauri hymähti ja lopetti puhelun. Tämän jälkeen poika kaatui makaamaan sänkyynsä.

Iitu PoV

Seuraavana aamuna astuin kouluni pihaan Jimi vierelläni ja etsin katseellani tuttuja joiden luokse mennä. Huomasin Tomin eräällä aidalla ja juoksin sinne. Huomattuaan mut, Tomi suli leveään hymyyn ja halasi mua. Halasin takaisin ja kysyin.
”Mites menee?”
Tomi kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Eipä mitenkään erikoisesti. Vähän jännittää miten porukka täällä reagoi muhun.”
Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja kysyin.
”Haluisiks, ett mä tutustuttaisin sut kahtee mun porukkaan?”
Tomi nyökkäsi ja lähdimme kulkemaan Akia, Eeroa ja Paulia kohden. Sanoin samalla Tomille.
”Elikkä tää porukka on sit semmone, keitten kans mä eniten hengaan.”
Tomi nyökkäsi taas ja saavuimme poikien luokse. Hymyilin leveästi ja sanoin pojille.
”Moi.”
Pojat vastasivat rennosti samalla, kun vilkuilivat Tomia.
”Moi.”
Rykäisin pienesti ja esittelin Tomin pojille ja pojat Tomille.
”Pojat, täs on Tomi. Tomi on mun yks kaveri. Tomi täs on Aki, Eero ja Pauli. Tiiät kyllä.”
Tomi nyökkäsi pojille ja huomasin Akin katsovan mua epäilevästi. Katsoin häntä takaisin kummeksuen ja kysyin sitten.
”Mis Lauri on?”
Aki viittasi penkeille päin, missä näkyi yksi blondi poika, joka oli melkein nenä vihossa kiinni. Nyökkäsin ja Aki kysyi Tomilta.
”Minkä ikänen sä oot? Ku sä näytät kauheen vanhalta.”
Tomi naurahti ja vastasi.
”Mä oon kaksytkaks.”
Pojat katsoivat häntä hieman oudoksuen ja Tomi sanoi.
”Mä en oo tääl ku vaan viikon. Tutustumassa vaan oppilaana olemiseen.”
Jätkät nyökyttelivät hyväksyvästi ja sanoin.
”Joo. Mut mä meen esittelee Tomin Jimin porukalle.”
Pojat nyökkäsivät ja lähdimme Tomin kanssa Jimin porukkaa kohti.

Porukan luokse saavuttuani Marko sanoi.
”Kappas vaan. Erittäin harvinainen näky. Iitu. Mistä moinen kunnia, että neiti tulee meidän epäsuosittujen jengin luokse?”
Naurahdin ja sanoin.
”Sori pojat, etten oo ollu tein seuras ikuisuuksii. Mä oon tosi pahoillani, mut saan ehkäpä tein jengiin yhden uuden jäsenen.”
Pojat katsoivat Tomia arvioivasti ja esittelin heidät toisilleen.
”Pojat täs on Tomi, Tomi täs on Marko, Teemu, Joonas, Tommi ja Oskari. Ja sit viel tietty Jimi ja Jori.”
Pojat nyökkäsivät toisilleen ja Oskari kysyi.
”Tomi minkä ikänen sä oot ja mitä sä teet tääl?”
Tomi naurahti ja vastasi.
”Mä oon kakskytkaks ja oon tutustumas viikon ajan oppilaana olemiseen.”
Jätkät nyökyttelivät ja kysyin Jimiltä.
”Voittekste pitää Tomil hetken seuraa, ku mun tarttis käyd Laurin luona äkkiin?”
Pojat nyökkäsivät ja lähdin hölkäten penkeille Laurin luokse. Vähän ajan kuluttua istahdin Laurin viereen ja kysyin.
”Mitäs teet?”
Lauri hätkähti, eli hän ei ollut huomannut tulemistani. Hymyilin leveästi ja Lauri vastasi.
”No kertailen sanoja ja tämmöstä.”
Nyökkäsin ja Lauri kysyi.
”Mites sä voit?”
Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja vastasin.
”Öö. Ihan hyvin kuten tavallisesti. Mitenni?”
Lauri pudisti päätään ja suutelin tätä pikaisesti sanoen sitten.
”No mä en sit häiritse sua enempää. Mä rakastan sua.”
Lauri suuteli takaisin myös pikaisesti ja sanoi.
”Mäkin rakastan sua.”
Tämän jälkeen jätin Laurin rauhaan ja lähdin Akin, Eeron ja Paulin luokse. Suunnitelmissani nimittäin oli jättää Tomi Jimin jengin luokse mahdollisimman pitkäksi ajaksi.

Moikkasin poikia taas ja kysyin Akilta.
”Mitä meil on seuraavaks?”
Aki kohautti olkapäitäään ja vastaus tuli takaamme.
”Äikkää ja sit enkkuu ja sit viel ruottii ja matikkaa. Ja ruuan jälkeen valinnaisii.”
Käännyin ja näin pojan, jolla oli vaalean ruskeat pitkät hiukset, jotka olivat ponnarilla. Tunnistin pojan Janneksi. En oikein tuntenut häntä kovin hyvin, mutta tiesin sen verran, että hän oli Eeron ja Paulin luokalla ja oli ennen Akia ollut Rasmuksen rumpali.

Katsoin Jannea ihmeissäni ja kysyin.
”Mistä sä tiiät mitä mul ja Akil on? Ku sähän et oo mein luokal ees?”
Janne kohautti olkapäitään ja vastasi tyynesti.
”No jaa. Satun nyt vaan tietämään. Mites menee?”
Suuni loksahti pienesti auki, koska ihmettelin, miksi Janne puhui mulle. Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Ihan okei... Ittelläs?”
Janne hymyili leveästi ja vastasi.
”Hyvin nyt ku saan jutella sun kanssa.”
Nyökkäsin hitaasti katsoen Jannea kummeksuen ja vilkaisin kelloa. Kello näytti olevan viittä vaille yhdeksän. Vilkaisin myös Akia nopeasti ja sanoin samalla, kun aloin vetämään Akia oville päin.
”Mun ja Akin tarttee mennä nyt. Heippa jätkät..... ja Janne.”
Pysähdyin vasta ovilla. Aki naurahti ja kysyi.
”Mikäs kiire sulla nyt oli?”
Vilkaisin Jannea joka oli jäänyt katsomaan peräämme hieman hämmentyneenä ja vastasin.
”Rupes toi Janne vähän epäillyttämään.”
Aki nyökkäsi vakavana ja sanoi.
”No joo. Janne oli kyl aika outo, mut mennääks tunnil?”
Nyökkäisin ja lähdimme Akin kanssa äikäntunnille.

Loppu koulupäivä meni nopeasti. Välttelin Jannea parhaani mukaan ja liikuin vuoroin Akin ja vuoroin Tomin kanssa. Viimein kun pääsimme koulusta, lähdin Tomin kanssa linkkapysäkille. Kysyin matkalla ohimennen.
”Mitä sä teet tänää? Aattelin jos haluisit tul meil?”
Tomi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Emmä tiiä. Mä kyl sovin Jimin ja porukan kans lähteväni Kamppiin. Mitä jos sä tulisit kans? Et oo kuulemma ollu niitten seuras ikuisuuksiin?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Okei. Mä voin tul. Mut kai sä tiiät misä Kamppi on?”
Tomi naurahti ja vastasi samalla, kun astui linkkaan, joka oli juuri saapunut.
”No hei haloo. Oon mä nyt ennenki käyny Hesas.”
Naurahdin ja sanoin.
”Okei okei. Mut me sit kai nähdään siel sitten.”
Tomi nyökkäsi ja olimme loppumatkan hiljaa. Kuitenkin ennen kuin menimme omiin koteihimme Tomi sanoi.
”Muist sit kans ilmestyy paikalle.”
Nyökkäsin ja katosin kotiini. Kävelin huoneeseeni ja menin tietsikalleni.

Kirjauduin meseen ja huomasin jonkun lisänneen mut meseensä. Hyväksyin hänet ja tämä sanoi heti.
Kamsu: Mooii<3
Wimble: Ööh moi. Kuka sä oot?
Kamsu: Kamilla. Ollaan samal luokal.
Wimble: Mist sait mun mesen?
Kamsu: Laurilta Hei saanks mä laittaa camin päälle?
Wimble: Ihan sama....
Kamilla laittoi camin päälle
Kamsu: Voinks mä laittaa viel mikin pääl?
Ihmettelin hetken miksi ihmeessä hän halusi laittaa camin ja mikin päälle mutta vastasin.
Wimble. Ihan vapasti.
Kamilla laittoi mikin päälle. Tämän jälkeen tyttö puheskeli jotain kunnes kirjoitti.
Kamsu: Mun tarttee men käymään tuol, mut tuun pian takas.<3
Wimble: Okeii...
Camista näin, kun Kamilla lähti pois huoneesta. Camilla näki puolet tytön huoneesta, mutta sänky oli keskellä kuvaa.

Koska kuvassa ei ollut ketään, aloin surffailemaan muilla sivuilla. Jonkin ajan kuluttua kuulin jotain ääntä ja käänsin Kamillan mese kuvakkeen esiin. Suuni loksahti auki. Lauri käveli Kamillan huoneeseen tytön perässä. Päätin seurata tilannetta hissukseen.
Lauri istahti Kamillan sängylle ja kysyi.
”Nii missä sä tarviit apua? Miks kukaan muu ei voi auttaa?”
Kiitin onneani, että Kamilla oli todellakin laittanut mikin päälle, että kuulisin mitä Lauri sanoi. Kamilla vastasi viekotellen.
”Suutelussa. Sä oot varmasti paras opettamaan.”
Suuni loksahti Laurin kanssa samaan aikaan auki ja Lauri sanoi.
”Öööh. Me ei sovittu mistään tämmösseest. Mä seurustelen.”
Kamilla hykersi ja sanoi.
”No Iitu ei oo nyt näkemässä.”
Lauri pudisti päätään ja sanoi.
”Silti. Mä en haluu pettää Iituu.”
Kamilla mutrusti huuliaan ja läheni Lauria. Lauri yritti estellä Kamillan aikeet parhaansa mukaan ja onnistui siinä.

Tämän jälkeen otin puhelimen ja soitin Laurille. Puhelu ehti tuuttaamaan pari kertaa, kunnes Lauri vastasi.
”Moi kulta.”
Hymähdin hiljaa ja kysyin.
”Mitä sä teet Kamillan luona?”
Näin camin kautta miten Lauri hätääntyi hieman ja tämä kysyi.
”Miten sä tiiät missä mä oon?”
Naurahdin hiljaa ja sanoin.
”Katsoppas Kamillan tietokonetta ja hymyile. Oot piilokamerassa.”
Lauri katsoi camiin ja tuli Kamillan tietokoneelle. Tämä näpräsi joitain ja ähkäisi sanoen sitten.
”Mä oon tosi tosi pahoillani. Mä en tienny mitä Kamilla oli suunnitellu ja mä oon tosi sori. Mä en pettäny sua... Mä rakastan sua. Kai saan anteeks?”
Naurahdin ja sanoin Laurille rauhoittavasti.
”Rauha. Mä näin ja kuulin kaiken mitä tapahtu. Ei mitää hätää. Mäki rakastan sua. Mut oo kiltti, ett häipyisit sielt Kamillan luota.”
Lauri vastasin samalla, kun lähti camin näkyvyydestä.
”Mä rakastan sua ja mä lähen. Moi.”
Moikkasin takaisin ja suljin puhelun.

Tämän jälkeen kirjauduin mesestä pois ja lähdin koputtelemaan Jimin huoneen oveen. Koska tämä ei vastannut mitään avasin oven itse. Katseeni kiersi huoneen ja pysähtyi Jimiin. Tämä oli boksereillaan laittamassa ylisuuria housujansa jalkaansa. Kröhäisin ja sanoin.
”Moooips.”
Jimi säikähti ja nosti katseensa muhun. Älyttyään kuka olen, tämä kirosi ja nosti housunsa ylös. Tämän jälkeen Jimi tuli luokseni ja kysyi.
”Oliks pakko tul ilman koputtamati?”
Hymähdin ja sanoin.
”Mä koputin...”
Lyhyen tauon jälkeen vilkaisin Jimin laihaa vartaloa ja sanoin.
”Kato sä ootki laiha. Mä oon luullu sua koko ajan yltiö läskiks, ku käytät tommosii lökö vaatteit.”
Jimi laski katseensa hieman punastuen ja sitten lähti hakemaan paitaansa sanoen.
”Mä oon kuule lihaksikas. Ja moni likka haluu mua. Mä en tajua miks sä et nää mussa tai Joris mitää, vaan oot sen Laurin kanssa.”
Naurahdin ja sanoin.
”Pah. Sä muka lihaksikas.... Ja joku sua muka haluis. Sen kun näkis. Ja valitettavasti, nyt en vaan tykkää teist kahdesta.”
Jimi murahti jotain ja kysyi sitten.
”Oliks sul jotain asiaakin vai tuliks kyylää mua puolialasti?”
Hymähdin ja vastasin kysyen.
”Tomi vaan sano, ett te ootte menos Kamppiin. Nii aattelin vaan, että mihin aikaan?”
Jimi käänsi katseensa muhun kokonaan ja sanoi samalla, kun laittoi paitaansa päälle.
”Aattelin just ite lähtee täs, ku saan itteni valmiiks. Harvinaist, että sä tuut kans.”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”No joo. Tuu sanoo sit ku lähet.”
Tämän jälkeen käännyin ja palasin huoneeseeni. Laittauduin hieman nätimmin ja viimein Jimi tuli koputtelemaan oveeni.

Lähdimme siis Kamppiin. Matka kesti hetken, mutta olimme silti yllättävän nopeasti perillä. Jimi lähti tottuneesti johdattelemaan mua, hänen porukkansa vakkari paikalle.
Saavuttuamme Jimin porukan vakkari paikalle, istahdin ikkunasyvennykseen niin, ettei mua huomannut.

Jimi käveli hetken ympäriinsä, kunnes Oskari ja Marko käppäilivät paikalle. Pojat juttelivat hetken keskenään, kunnes Tomi ilmestyi paikalle Teemun, Joonaksen ja Tommin kanssa.
Tomi katseli hetken ympärilleen ja kysyi Jimiltä.
”Eiks Iitu tullu?”
Ennen kuin Jimi edes ehti vastata, Oskari kysyi innoissaan.
”Tuleeks Iituki tän?”
Jimi huokaisi ja vastasi.
”Iitu on jo jossain tääl, Mut en oo enää varma missä.”
Koska kaikki olivat selkäpäin muhun, nousin pois syvennyksestä ja hiivin Tomin taakse. Tämän jälkeen hengähdin hiljaa ja hyppäsin Tomin selkään kietoen käteni tämän kaulaan.

Tomi säikähti reilusti ja kiljaisi kuin tyttö. Repesin nauramaan ja parantelin hieman asentoani Tomin selässä. Muut pojat katsoivat Tomia ja mua kummissaan, kunnes älysivät mitä oli tapahtunut.
Huomattuaan mut Oskari tuli luoksemme ja halasi mua. Irrottuaduttuani Tomista Halasin Oskaria takaisin ja sanoin.
”Hei pieni ja söpö pörröpää. Mites menee?”
Oskari näytti kieltä ja sanoi.
”Mä mikään pieni oo. Ja ihan hyvin menee. Ainaki nyt, ku nään sua pitkäs aikaa.”
Virnistin ja lopetimme halailun. Edelleen hymyillen kysyin muulta porukalta.
”Miten menee?”
Pojat mumisivat jotain vastaukseksi ja Tomi kysyi hiukan ärtyneesti.
”Miks sun piti säykäyttää just mut? Sä tiiät, ett mä vihaan säikyttelyy.”
Naurahdin ja vastasin.
”Just siks.”
Olisin sanonut vielä jotain, mutta mut keskeytti Tommi, joka sanoi ihmeissään.
”Vaau. Iitu sä oot mein seuras. Mistäs moinen kunnia?”
Virnistin ja vastasin.
”Noo... Ehkäpä saatte kiittää tätä herraa tässä.”
Tökkäsin samalla Tomia kylkeen. Tämä ähkäisi ja alkoi tökkimään mua. Hymähdin ja otin pari askelta taaksepäin ja lopulta hyppäsin Tomin selkään hymyillen. Kiedoin vielä käteni Tomin kaulan ympärille ja jalat tämän lantiolle.

Muut katsoivat menoamme kummissaan ja Joonas kysyi.
”Ööh... Oottekste tuntenu toisenne aikasemminki? Ku toi on todella tuttavallista käyttäytymistä.”
Naurahdin tiukentaen otettani Tomista ja vastasin.
”No joo. Seiskalt asti.”
Hymyilimme kumpikin leveästi, joten Teemu sanoi.
”Te otte ku mikäki pariskunta ja mä kun luulin sun Iitu seurustelevan Laurin kanssa.”
Hymähdin ja sanoin samalla, kun höllensin taas vaihteeksi otettani.
”No niin seurustelenki. Me vaan ollaan Tomin kanssa aika hyviä kavereita.”
Oskari vuorostaan kysyi tähän.
”Miksei me voida sit olla noin hyvii kavereit?”
Virnistin ja vastasin.
”Siihen on valitettavasti liian monta syytä. Ensinnäkin. Me ollaan tunnettu liian vähän aikaa. Sit toiseks sä oot aivan liian söpö ja pieni pörröpää, ettei Lauri tykkäis.”
Oskari mutrusti suutaan, kunnes tämä suli leveään hymyyn sanoen.
”Eli mä oon söpö. Jee. Mut eiks Tomi sit oo söpö tai hyvän näköne?”
Tiukensin taas otettani Tomista ja sanoin.
”Noo... Onhan Tomi ihan ookoon näköne. Itse asiassa just sen näköne mihin mä olin joskus ihan heikkon, mut itseasias Lauri oliki aika mustis Tomista. Mutta me ollaan vaan kavereita.”
Oskari näytti hieman myrtsiltä, joten Jimi sanoi.
”Mennääks jonnekki vai tehäänks jotain järkevää?”
Porukka kohautteli olkapäitään ja Jimi alkoi miettimään mitä alkaisimme tekemään.

Itse tiputin itseni Tomin selästä ja aloin kaivamaan laukkuani. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kysyin.
”Toi noi. Ku kerra ei oo mitää tekemist nii kiusattaisko ihmisii? Mul nimittäi olis jonkin verran vesi-ilmapalloi... Nii voitais käyd täyttää ne vessas ja tiputel tuolt ylhäält ihmisten päälle.”
Pojat repesivät nauramaan ja yhteisestä päätöksestä lähdimme ylimpään kerrokseen ja sieltä vessoihin. Täytettyämme pallot, menimme parvelle, josta näki alimpaan kerrokseen asti, joka kuhisi ihmisiä.

Hetken aikaa katseltuamme ihmisiä aloimme tiputella palloja.
Ensimmäinen punainen vesi-ilmapallo tipahti jonkun vanhan mummelin päähän. Tämä nosti samantien katseensa ylös, muttei nähnyt ketään, koska piilouduimme niin, ettei hän nähnyt.

Seuraava pallo tippui jonkun pissiksen päähän. Ei kuulunut kuin pläts ja jäätävä kirkuna. Repesimme nauramaan totaallisesti eikä siitä meinannut tulla loppua. Viimein, kun saimme itsemme rauhoitettua jatkoimme pallojen pudottelua.

Seuravan pallon oli tarkoitus tippua jonkun nörtin päälle, mutta se tippuikin jonkun jonkun erittäin kovan näköisen miehen niskaan. Kiljaisin hiljaa ja peräännyimme taas kaiteen luota, ettei mies huomaisi meitä. Tämän jälkeen aloimme naureskelemaan keskenämme.
Naureskelumme keskeytti vihainen ääni.
”Kuka teistä tiputti vesipallon mun päähän?”
Nostimmä säikähtäneet katseemme ylös ja näimme sen kovis miehen. Vakavoiduimme ja sanoin hiljaa.
”Mä. Mä oon tosi pahoillani. Me vaan haluttiin pitää hauskaa.”
Mies katsoi mua tuimasti, kunnes suli lämpimään hymyyn ja sanoi.
”Ei se mitään, kun tuommoinen nätti tyttö sen teki, jos joku teistä jätkistä ois sen tehnyt, niin... Sit ois käynyt kalpaten. Mut hei tyttö. Kuka sä oot?”
Huokaisin helpotuksesta ja vastasin.
”Mä oon Iitu.”
Mies nyökkäsi ja esittäytyi.
”Mä oon Jape.”
Nyökkäsin ja Jape sanoi.
”Mut toivottavasti nähdään vielä Iitu. Mun kyl tarttee men. Heippa.”
Nyökkäsin hyvästeiksi ja odotin, kunnes Jape oli kuulomatkan ulkopuolella. Vilkaisin poikiin ja repesin nauramaan. Nimittäin pojat olivat, kuin aaveen nähneet. Kuitenkin vähän ajan kuluttua pojat huokaisivat helpotuksesta ja Marko sanoi.
”Onneks me ei tiputettu sitä.”
Naurahdin ja sanoin.
”No onneks. Mut jatketaanko? Mut ei sit tommoste tyyppie niskaan.”
Pojat myöntyivät ja jatkoimme pallojen pudottelemista.

Tällä kertaa osuimme erään nörtin niskaan. Repeilimme sille, mutta jatkoimme pallojen pudottelua. Hieman yli viiden minuutin kuluttua meidän hauskuutemme keskeytti taas vihainen ja nariseva ääni.
”Kuka hitsi teistä nyrpiöistä tiputti tämän vesi-ilmapallon minun päähäni?”
Käännyimme ääntä kohti ja näimme ikäisemme nörtin. Hänen hiukset olivat lyhyet ruskeat ja erittäin rasvaiset ja nörtti kärsi erittäin pahasta aknesta. Nörtillä oli päälläään erittäin nörttimäiset vaatteet, eli ruudullinen kauluspaita joka oltiin tungettu vaalean ruskeisiin suoriin housuihin, joka oltiin vedetty napaan asti.

Meinasimme revetä nauramaan nähtyämme nörtin, mutta tyydyimme kohauttamaan olkapäitämme ja nörtti sanoi.
”No olkoon sitten. Minä rankaisen teitä kaikkia sitten.”
Nörtti veti kassistaan puukon ja osoitti sillä meitä. Repesimme nauramaan ja Jimi kysyi naureskellen.
”Ai lelu puukollako aiot meitä rankaista ja mitkä hiton nyrpiöt?”
Nörtti heilautti hieman puukkoa ja sanoi hullun kiilto silmissään.
”Ehei tämä mikään lelupuukko ole. Tämä on aivan oikea. Ja sillä minä ammun teitä.”
Vilkaisimme toisiamme kummissamme, kunnes repesimme enemmän nauramaan, mutta vakavoiduimme heti kun nörtti otti askeleen meitä lähemmäs. Otin yhden pallon käteeni ja heitin sen nörttiä päin samalla sanoen pojille.
”Ja nyt karkuun.”
Heitettyäni pallon lähdimme juosten ja naureskellen karkuun. Juostuamme jonkin matkaa Nörtti pysyi kannoillamme joten sanoin pojille.
”Hajaannutaan. Ja tavataa vartin pääst tos aukiol.”
Jätkät myöntyivät ja lähtivät eri suuntiin juoksemaan. Kuitenkin huonolla tuurilla nörtti pysyi perässäni. Ja koska tyttö olin, niin kuntoni oli aika huono. Noin kymmenen minuutin kuluttua oli jo pakko pysähtyä. Tasasin hengitystäni ja jupisin itsekseni.
”Ompa täälläkin outoja ja hulluja tyyppejä...”
Jupinani keskeytti ilkeä nariseva ääni.
”Nytpäs pikku tyttö jäit nalkkiin.”
Vilkaisin ympärilleni. Nörtti oli oikeassa. Olin juossut itseni umpikujaan. Huokaisin ja käänsin katseeni ilkeästi virnuilevaan nörttiin joka otti kokoajan askelia lähemmäs. Tämä sanoi samalla.
”Nyt minä ammun sinua.”
Teki mieli revetä nauramaan, mutta peitin sen hyvin. Hymyilin ja sanoin.
”Toi... Puukolla ei ammuta. Sillä puukotetaan. Pyssyllä ammutaan.”
Nörtti vihastui huomautuksestani enemmän ja harppasi metrin päähän musta. Henkäisin ja katsoin nörttiä pelokkaana. Tämä hengitti raskaasti ja sanoi.
”Nämä ovat viimeiset sanat mitä sinä kuulet. Saat kärsiä ystäviesi puolesta...”
Nörtin lauseen puolessa välissä huomasin Japen hölkkäävän vihaisen näköisenä kohti. Hymyilin pienesti, joka oli erittäin paha virhe. Nörtti nimittäin huomasi hymyni ja vilkaisi taakseen nähden Japen.

Samantien nörtti kääntyi takasin puoleeni ja iski puukon vasempaan olkapäähäni.
Parahdin lyhistyen maahan ja Jape otti nörtistä kiinni. Nörtti vinkaisi ja Jape löi tätä turpiin samalla sanoen.
”ViatTomia tyttöjä ei saa uhkailla saatikka puukottaa.”
Tämän jälkeen Jape otti nörtin toiseen käteensä ja auttoi mut pystyyn kysyen.
”Pystyks sä soittaa kavereilles? Mä soitan apuu. Ok?”
Nyökkäsin hitaasti ja otin puhelimeni soittaen Tomille.
”Tulkaa vittu tän sisäl ja sassiin.”
Tämän jälkeen suljin puhelimen laittaen sen taskuun ja aloin ottamaan puukkoa pois olkapäästä.

Huokaisin syvään ja vedin puukon pois samalla huutaen kivusta. Heitin puukon maahan ja aloin painamaan haavaa huivin kanssa. Samalla tähän asti rauhallinen oloni alkoi väistyä paniikin edeltä.
Ei kulunut kuin hetki, kun Tomi ja Jimi jengeineen saapuivat paikalle. Tomi tuli heti auttamaan ja rauhoittelemaan mua muiden kanssa, toisin kuin Jimi meni ottamaan puukon sormiensa väliin.
Tässä vaiheessa paikalle saapui jo poliisi ja joitakin ensiapu henkilöitä. Huomattuaan mut ensiapu henkilöt tulivat luokseni ja alkoivat hösätä kaikkea. Pikku hiljaa siirryimme alas ja ulos ambulanssiin. Ambulanssiin mukaan pääsivät Tomi ja Jimi.

Nopeasti olimme polilla ja mun haavaa alettiin sterioloimaan. Onnekseni ei tarvinnut leikata, vaan sain neljä tikkiä ja käden kantositeeseen.
Pääsin polilta noin kahdessa tunnissa ja Joanna tuli hakemaan mua huolestuneena. Nähtyään mut tämä henkäisi huolestuneena ja sanoi lujalla äänellä.
”Herranen aika mitä tyttö sulle on tapahtunu!”
Huokaisin hymyillen. Ulkoasustani sai hieman pahemman käsityksen, mitä se oikeasti oli. Nimittäin haavasta oli tullut reilusti verta jonka takia vaatteeni olivat veren tahrimat.
Joanna tuli viereeni ja sanoi.
”No mennäänpäs sitten. Tomi ja Jimi saavat käydä kaupassa ostamassa sulle jotain hyvää ja tälleen ja sitten Tomi voi tulla pitämään sulle seuraa.”
Virnistin iloisesti ja lähdimme autolle.

Pian olimmekin kotona, kassillisen hyvää ja parin vuokraleffan kanssa.
Aloimme Jimin ja Tomin kanssa katsomaan heti yhtä leffoista. Leffan jälkeen Joanna tuli olohuoneen oviaukkoon sanoen.
”Iitu sun ei tartte men huomen sit kouluun. Saat huomisen vapaaks ja sit on kolme viikkoo lyhennettyinä päivinä.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Okei, mut mun tarttee kyl käyd huomen koulus palauttamas yks äikän juttu.”
Joanna nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Mä voin kirjottaa sun luokanvalvojalles lapun nii annat sen sit.”
Nyökkäsin ja Joannan kadottua näkyvistä Tomi sanoi heti.
”Jos mä saan lainat autoo mun porukoilt, nii mä voisin itse asias heittää sut kouluun ja vaik hakeekki sit?”
Nyökkäsin ja Tomi jatkoi.
”Mut joo. Kello on jo noin paljon nii mä taidan lähtee. Iitu mihin aikaan mä tuun hakeen?”
Mietein hetken ja vastasin.
”Tuu vaik puol kymmenelt hakee nii ehin just sopivasti äikän tunnil.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi samalla, kun nousi seisomaan.
”Joo, mut mä lähen nyt. Moikka Jimi ja nähään huomen Iitu.”
Tämän jälkeen Tomi katosi koko talosta.

Katselimme hetken toisiamme Jimin kanssa, kunnes meidät keskeytti Joanna, joka kysyi multa.
”Toi onks sul mitään paikkaa mihin sä voisit men ens yöks ja sit sielt men kouluun, ku me oltais menos yhteen paikkaan koko perhe, niin me ei oltais koton ja sä tarttisit jonkun tyypin vahtimaan sua ja auttamaan.”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Kyl mä voin kysyy Akilta tai Tomilta. Mä kerron sul sit huomen.”
Joanna nyökkäsi ja kadottuaan ovesta lähdin nukkumaan.
Nukkumaan meno olikin hieman vaikeaa. Joten pyysin Joannaa apuuni. Nainen tuli iloisesti auttamaan ja antoi samalla käteeni vesilasin ja pari pilleriä jotka lääkäri oli mulle määrännyt kipuun. Lääkkeet otettuani ja saatuani itseni valmiiksi rupesin nukkumaan.

Aamulla heräsin ovikellon pimputukseen. Huokaisin ja nousin ähkäisten pystyyn ja sitten lähdin käppäilemään avaatakseni oven, mutta suunnitelmani vaihtuivat huonon olon iskiessä ja juoksin vessaan oksentamaan.

Huonon olon laantuessa palasin ovelle ja avasin sen. Oven takaa löytyi ketäs muukaan, kuin hieman hermostunut Tomi. Päästin hänet kiltisti sisälle ja kysyin.
”Miks sä tulit jo näin aikasin?”
Tomi virnisti ja vastasi pilke silmässä.
”Aattelin vaan, ettei tääl oo ketään koton auttamassa pukemaan sua.”
Hymähdin ja sanoin.
”Olkoot. Kunhan et kurkistele liikaa, etkä kerro kenellekkää.”
Tomi nyökkäsi ja kysyi.
”Mikä sul kesti muuten äsken?”
Irvistin ja lähdin kämppääni kohti sanoen samalla.
”Tuli vaa lyhyt huono olo.”
Tomi tyytyi vastaukseen ja tuli perässäni huoneeseeni. Perillä avasin vaatekaappini ja otin sieltä farkut, paidan ja hupparin. Tämän jälkeen seisahduin Tomin eteen ja sanoin hieman liian käskevästi.
”Paita ja housut pois multa kiitos.”
Tomi hämmentyi hetkeksi, kunnes totteli ja alkoi riisumaan multa paitaa pois. Varoen suurehko paita, jota käytin yöpaitanani katosi päältäni ja pian housut tekivät paidalle seuraa. Lopulta seisoin Tomin edessä puolialasti ja Tomi mietti jotain kuumeisesti. Rykäisin ja Tomi auttoi ensin farkut ja sukat jalkaani ja sitten lopulta varovasti paidan ja huppparin siihen päälle. Lopuksi Tomi auttoi vielä lisäämään kaiken tarvittavan päälleni ja huomasin kellon lähenevän puolta kymmentä.
Lähdimme siis koululle.Matka kesti yllättävän vähän, joten tunnit eivät olleet vielä loppuneet.

Tomin jätettyä mut koulun eteen, kun itse meni ajamaan parkkiin, kävelin aulaan, jossa koin pienoisen yllätyksen. Aula oli muuten tyhjä, mutta penkeillä istuivat Rasmukset ilman Lauria. Tosin Aki makasi penkillä pitäen päätänsä. Pauli oli vuorostaan tehynt jotain omille rastoilleen. Huokaisin ja kävelin poikien luokse. Aki tosin tuli huolestuneen näköisenä vastaan kietoen punamustan hupparinsa harteilleni ja kysyi ennen, kuin ehdin edes tervehtiä.
”Mitä sulle on tapahtunu?”
Virnistin nopeasti ja sanoin.
”Moi vaan sullekin. Se on piitkä tarina.”
Käppäilimme takaisin penkeille ja istahdettuani Aki sanoi.
”Meill on täs aikaa.”
Nyökkäsin ja selitin pääasiallisesti eilisen päivän tapahtumat. Pojat olivat hetken hiljaa kunnes Pauli kysyi.
”Tietääks Lauri?”
Irvistin ja vastasin.
”Ei. Ja mä toivoisin, ettette menis kertoo ihan heti siit. Ku kummiski tuun huomen kouluun nii.... Se näkee sit ja sit voin selittääkkin kaiken. Mis Lauri muuten on?”
Eero pudisteli päätään ja sanoi.
”Luuleks ettei Lauri suutuis? Tai mitään, ku et oo kertonu. Ja se ei tullu tänää kouluun ku sil on jotai juttui viel mein levytykses. Ja sit sil kuulemma on aika paha krapulakin viel.”
Nyökkäsin murtustaen suutani ja sanoin.
”Eeh... Mä kyl tiiän, ett se suuttuu siit, mut tarttee vaan toivoo, ettei kauheen pitkäks ajaks. Ja miks sil on krapula? Tai siis...”
Pojat nyökyttelivät hitaasti ja Aki vastasi.
”Oltiin juomas eilen Paulil. Ja mullaki on helvetinmoine krapula. En oikee tajuu Paulii ja Eeroo, ku kummallakaa ei oo minkään näköstä krapulaa.”
Naurahdin ja menin Paulin viereen istumaan. Katselin hetken poikaa ja kysyin.
”Mitä ihmettä sä oot menny tekemään sun hiuksilles?”
Pauli irvisti ja Eero ja Aki repesivät nauramaan. Poikien rauhoituttua, Pauli vastasi.
”Noo... Tosiaankin, kun me oltiin juomas, nii kävi silleen, että Aki halus tehä mun hiuksiin kuvioita. No se ei oikeen onnistunu, joten aamulla äiti teki nää hienot kuviot tähä.”
Paulin lyhyisiin hiuksiin oli siis tehty iso tähti kuvioksi.

Silitin Paulin nyt siiliä tukkaa ja sanoin.
”Nooh. Kyl se siit kasvaa. Sä oot erittäin hurmaava kikkara pää mun aikana.”
Pauli kohotti kulmiaan ja läppäsin käteni suuni etten sanoen.
”Sori. Ei ollu tarkotus paljastella mitään.”
Pojat naureskelivat muka kauheaa paljastustani, joten kysyin Akilta.
”Toi mitä sä teet tänää?”
Aki rauhottui kohauttaen olkapäitään ja loi kysyvän katseen johon vastasin kysymällä.
”Toi aattelin vaan, ett voisinks tul sun luo yöks, ku en Laurii viitti häirit viel ja en voi jäädä kotiinkaa, ku tarviin apuu pukeutumises ja tälleen. Että pystyks myös auttaa mua illal ja aamul?”
Poikien suut loksahtivat auki ja Aki puoliksi änkytti.
”Mä-mä pu-pukisin sut? Mut mitä Lauri sanois siit?”
Kohautin olkapäitäni ja huomasin samalla, ettei se oikein ollutkaan hyvä idea ja irvistin kivusta sanoen lopulta.
”Mitä sitte? Aki sä oot mun paras kaveri. Ja vaikka ootki poika nii mitä sitten? Vai haluisiks mun jäävän kotii ilman apuu? Ja me ei olla vietetty taas pitkään aikaan kahden keskistä laatuaikaa.”
Aki huokaisi ja myöntyi sanoen.
”Olkoon. Ei sua voi jättää yksinkää. Ja totta. Ei olla oltu kahestaan aikoihin, mut mitä jos mä tulisin teil nii ois vähän parempi?”
Mietin hetken ja nyökkäsin sanoen samalla, kun kellot soi ja nousin lähteäkseni ulos.
”Joo. Se ois parempi idea. Mut mitäs te muuten? En oo oikeestaan päässy kysymäänkään tälleen mitään, ku pää meni vähä sekasin tost Tomist ja muutenki. Eli miten menee ja miten naisasiat? Pauli alota sä.”
Pojat seurasivat mua ulos ja Pauli kohautti olkapäitään vastaten rennolla ja rauhallisella äänellään.
”Noo ihan hyvin menee. Koulu menee hyvin ja kaikki menee hyvin. Yllättävän hyvinki. Toivottavast tää ei oo mitään tyyntä myrskyn edel tai tälleen. Tai no ei nyt niin tyyntä, ku sulle tommost tapahtu ja oothan säkin mulle kyl aika tärkee.”
Hiljennyin hetkeksi ja sanoin.
”Aww. Säki oot mulle tärkee, kuten Eerokin.”
Aki kröhäsi ja lisäsin leveästi hymyillen.
”Ja Akikin on extra tärkee, mut entäs Eero?”
Eero selitti miten se oli tavannut jonkun tytön kaupungilla eräässä kahvilassa, joka aivan Eeron tyylinen luonteeltaan ja ulkonäöltään.

Eero selitti myös miten sillä menee kotona ja että olin myös hänelle tärkeä, vaikkei kauhean selvästi sitä ehkä esittäisikään.
Lopuksi käänsin kysyvän katseeni Akiin ja tämä alkoi selittämään posket hieman punehtuen.
”No mä törmäsin yhteen tyttöön kans. Oli soittamas tuol mun toises treeni paikas nii rumpui. Ja se likka on niin ihana ja tälleen...”
Keskeytin Akin iloisesti.
”Mitä ooksäki tavannu jonkun tytön? Voi kuinka siistii. Kai mä saan tavat sen pian? Saanhan, saanhan?”
Aki naurahti ja nyökkäsi jatkaen kuulumisien kertomista.

Jossain vaiheessa jutteluamme meidät keskeytti ehkä hieman huolestunut ääni.
”Iitu mitä sul on tapahtunu?”
Käännyin ja näin Jannen. Hymähdin ja vastasin.
”Hullu raiskari yritti tappaa mut, muttei onnistunu siin.”
Jannen suu loksahti auki ja tämä kysyi.
”Raiskattiinks sut?”
Repesin nauramaan ja vastasin.
”Ei. Eikä mikää hullu raiskari mua yrittäny tappaa. Ei mul oo tapahtunu mitään. Sä vaan kuvittelet.”
Janne hymähti ja häipyi paikalta ensin sanottuaan mulle heipat.

Loppu välitunti kului loppujen kuulumisien vaihdossa, joten kellon soitua hyvästelin Eeron ja Paulin, jonka jälkeen mä ja Aki lähdimme äikän tunnille.
Äikän tunnilla opettaja aluksi vain hössötti itsekseen jotain, kunnes rauhoittui ja alkoi opettamaan kunnolla.
Tunnin jälkeen annoin Akin hupparin takaisin omistajalleen ja etsin luokanvalvojani antaen hänelle Joannan kirjoittaman lapun hänelle ja lähdin pihalle. Pihalla etsin Tomin ja lähdimme kotiini.

Loppu päivä meni aika tylsästi iltaan asti, kunnes Aki tuli ja porukat lähtivät. Saatuamme majoitettua Aki huoneeni lattialle menimme olkkariin aikeenamme katsoa jokin leffa. Aki kuitenkin keskeytti leffan ennen kuin se ehti alkaa ja sanoi.
”Toi mä vähän kuulin, ett Tomi ois auttanu sua pukeen aamulla?”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Entä sitten?”
Aki pyöritteli käsissään kaukosäädintä ja sanoi.
”No ku... Tomihan on jo mies ja.... Okei mä kysyn nyt uudestaan suoraan. Petäksä Laurii Tomin kans?”
Hätkähdin. En osannut odottaa tuommoista kysymystä. Huokaisin ja vastasin.
”Mä en edelleenkään petä Laurii. Onks se niin vaikeeta käsittää? Miks mä muka oisin tullut tänne menneisyyteen muuten? Ja kai mun sit on pakko kertoo tää vaik lupasin, etten kerro. Tomi on homo. Sen takia se aamulla auttoki. Kelpaako vastaus? Ja älä kerro siit kenellekkää.”
Aki nyökkäsi yllättyneenä ja kysyin vaihtaen aihetta.
”Kai Lauri tulee huomen kouluun?”
Aki nyökkäsi ja vastasi.
”Joo. Kyl se tänäänkin oli koulus, ku sä olit häipänny. Kyseli vaan ett misä sä oot.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”No voidaaks me nyt jatkaa leffan katTomist?”
Aki nyökkäsi ja laittoi leffan taas pyörimään.
Leffan loputtua haukottelin ja kysyin.
”Mentäiskö jo sänkyyn? Vaikkei nukuttais nii voitais jutella?”
Aki nyökkäsi ja lähdimme huoneeseeni. Huoneessani Aki auttoi vaatteet päältäni ja byjaman päälleni.

Pian makoilinkin sängylläni selälläni jutellen Akin kanssa. Tämä kertoili Rasmusten elämästä ennen mua. Se oli itse asiassa aika hauskaa kuunneltavaa. Nimittäin pojat olivat riehuneet paljon enemmän ja tehneet enemmän tyhmyyksiä. Kuultuani sen naurahdin ja kysyin.
”Ai rauhotutteikste vaan mun takii?”
Aki virnisti ja vastasi.
”No sinäänsä. Ku sä oot tommone rauhallisempi tyyppi, nii Lauri ei halunnu karkottaa sua ittens luota.”
Hymyilin iloisena ja kysyin.
”Ruvetaanks jo nukkumaan?”
Aki nyökkäsi haukotellen ja sammutin valon alkaen nukkumaan.

Aamulla heräsin lievään pahaan oloon. Nousin ja kompastelin Akin ylitse vessaan. Pian annoinkin ylen ja ähkäisin. Miksi toinen aamu jo huonoa oloa? Hätkähdin kun Aki laski kätensä olkapäälleni ja kysyi.
”Onks huono olo?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”No joo vähän. Mut en mä mitenkää muuten oo kipee. Eilenki vaa oksensin enkä voinu sil mitää. Mut tuuks auttaa mulle sit vaatteet päälle?”
Aki nyökkäsi hieman hämmästyneenä ja huoneeni puolella alkoi riisumaan mua omalla avustuksellani. Pian mulla olikin jo vaatteet päällä ja istuimme keittiössä. Aki puuhasteli kahvinkeittimen kanssa ja kysyi.
”Otaks sä?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Emmä. Ei oikeen kahvi oo maistunu.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyi.
”Mikäs sulla on? Ain meillähän sä juot parikin kuppii kahvii.”
Kohautin olkapäitäni ja odotin Akin saavan itsensä valmiiksi. Lähdimmekin pian linkalla kouluun.

Koululla suuntasimme muiden Rasmusten luokse, eli Eeron, Paulin ja Laurin luokse. Kävelin hieman Akin takana ja tarkkailin Laurin reaktiota. Tämä oli aluksi vain hiljaa, kunnes huomasi mut ja tuli luokseni hössöttämään. Huokaisin ja aloin vastailemaan Laurin huolestuneisiin kysymyksiin. Jonkin ajan kuluttua Aki veti Laurin sivumpaan jättäen mut Eeron ja Paulin kanssa keskenään.

Lauri PoV.

Ihmettelin hieman, kun Aki veti mut sivummalle. Katsoin Akiin kysyvästi ja tämä sanoi.
”Sähän epäilit, että Iitu olis raskaana tai jotain?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi.
”Noh. Sähän varmaan oot kuullu, että raskaana olevat oksentelee aamusin, eli niil on aamu pahoinvointia ja sit ettei kahvi maistu. Ja sähän tiiät, että Iitu on kauhee kahvin juoja, niin se ei tänää aamul suostunu juomaan kahvii ja sit se yrppäs. Ja kuulemma oli eilenkin.”
Suuni loksahti auki ja käänsin katseeni kauempana seisovaan Iituun, joka puhui elehtien Eerolle ja Paulille. Käänsin katseeni kuitenkin takaisin Akiin ja kysyin.
”Voiksä silleen tarkkailla Iituu, siin mieles, ku ei se kuitenkaa mulle kertois mitää?”
Aki nyökkäsi ja kysyi.
”Mennääks takas?”
Nyökkäsin ja palasimme porukan luokse.

Iitu PoV.

Ihmettelin hieman mitä asiaa Akilla oli ollut Laurille, mutta jätin asian mielestäni ja keskityin Pauliin, jonka kanssa keskustelin puoli vakavasti limupullojen oikeasta koosta. Saatuamme aiheemme loppuun Lauri alkoi taas hössöttämään kaikkea. Huokaisin ja sanoin hänelle.
”Jos sä et pia lopeta tota ylihuolehtivaista hössötystä mä suutun sulle.”
Lauri hiljeni ja alkoi kuuntelemaan muka kiinnostuneena Akin ja Eeron juttelua.
Pian pääsimmenkin tunneille ja päivä meni melkoisen nopeasti.

Pari päivää meni yllättävän nopeasti kaikkien hössöttäessä ympärillä. Ja siihen meni hermot. Lauri oli viimeinen pisara. Olimme Rasmusten treeni kämpällä hengailemassa ja Lauri huolehti koko ajan, että mulla oli hyvä olla. Lauri istui vieressäni ja kysyi.
”Onks kaikki hyvin?”
Nyökkäsin tylsistyneenä ja Lauri kysyi.
”Toi... Mä kuulin, että Tomi oli auttanu sulle vaatteet päälle sillo ekan päivän?”
Nyökkäsin hajamielisesti ja Lauri kysyi nyt hieman hermostuneena.
”Laittoks se sulle kaikki vaatteet?”
Käänsin katseeni Lauriin ja vastasin.
”No mul oli tietty alkkarit ja rintsikat pääl. Mitenni?”
Lauri puri huultaan ja sanoi hiljaa.
”No ku mä en tykkää, ku sä hengaat muutenkaan Tomin kans, ku se on semmone vanhempi jätkä. Ja tyttöjen mielestä hyvän näköne.”
Hymähdin ja sanoin.
”No Tomi on ihan siedettävän näkönen, muttei mitään verrattuna suhun.”
Lauri mutrusti suutaan ja sanoi.
”Sul on tunteit sitä kohtaan.”
Suuni loksahti auki ja pinnani alkoi pikkuhiljaa täyttyä.
”Ei ole! Usko se jo!”
Lauri hymähti ja sanoi.
”Älä enää tapaa sitä jätkää!”
Puristin suuni viivaksi, kunnes sanoin.
”Mä teen mitä mä haluun. Sä et mua määräile.”
Lauri alkoi tuijottamaan mua mitään sanomatta, joka alkoi jo pikkuhiljaa pelottamaan. Laurin silmistä näki mitä hän ajatteli. Hän uskoi vahvasti, että petin häntä Tomin kanssa. Hänen silmistään kuvastui mustasukkaisuus, pelko, epätoivo ja huoli. Aloin itse myös tuijottamaan Lauria turhautuneena. Miten saisin hänet uskomaan, että rakastin häntä, enkä ikinä voisi pettää häntä.

Tuijoteltuamme hetken toisiamme kuulin miten Aki sanoi.
”Pian jompikumpi räjähtää.”
Hymähdin mielessäni ja Lauri sanoi hiljaa.
”Sä petät mua ja sä tapat viel ittes tolla toheloinnilla etkä enää tapaa Tomii.”
Se oli viimeinen pisara. Nousin kiihtyneenä seisomaan ja tuijotin edelleen Lauria tosin vain silmät palaen. Puhisin hetken itsekseni, kunnes sanoin vihaisesti Laurille.
”No vittu jos sä niin uskot nii sitten uskot. Mä vittu rakastan sua, enkä pettäis sua. Ja vittu lopeta toi ylihuolehtiminen. Mä en enää kestä tota sun ylimaallista mustasukkaisuutta. Argh. Mä en enää jaksa sua mitenkään. Ja mäkun luulin sun rakastavan mua oikeesti. Vittu. Ku noin paljon se Tomikin häirittee, niin mä teen sulle palveluksen ja häivyn sun silmistä. Heippa.”
Marssein vihasena ulos ja lähdin kävelemään kotia kohti. Jonkin aikaa käveltyäni viereeni ajoi mopo. Käänsin katseeni automaattisesti siihen.

Huokaisin helpotuksesta, kun näin Akin kuskina. Aki hymyili surkuttelevasti ja kysyi.
”Haluuks kyydin?”
Nyökkäsin ja asetuin Akin taakse kättäni varoen.
Pihallani hyppäsin Akin takaa pois ja ennen, kun ehdin sanomaan mitään Aki sanoi.
”Sun ei kannattais sressat kauheesti, ett toi haava paranis. Ja muutenkin. Mä tiiän, että tää on sulle rankkaa, mut mieti Laurii. Se rakastaa sua ihan hirveesti ja Tomi on lähin uhka. Ja Laurii harmittaa, ku sil ei oo tarpeeks aikaa sulle. Ja muutenkin ku lisätään viel nää levy paineet ja kaikki. Niin Lauri on erittäin stressaantunu. Anna Laurin rauhottuu pari päivää nii sit voisit yrittää vähän lepytel sitä.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Mä tiiän, mut tää on vaan liikaa mulle. Ja mä annan kyl pölyn laskeutuu kunnol, ennen kun meen puhumaan sille mitään. Eli ootan, ett tää saakelin käsi ois kunnos.”
Aki nyökkäsi ja sanoi.
”Joo, mut mun tarttee men. Nähään huomen koulus.”
Nyökkäsin ja lähdin sisälle.
Kävelin suoraan huoneeseeni ja aloin tekemään läksyjäni.

Ilta kului muuten tavallisesti, mutta puhelimeni soi. Vaikka soittaja oli tuntematon vastasin. Aluksi kuului vain hiljaisuutta, kunnes kuului sama miespuolinen ääni, joka oli viimeksi uuden vuoden jälkeen soittanut.
”Anteeks, etten ole soittanut.”
Hämmästyin hieman, mutta sanoin.
”Eipä se haittaa. Toivoin jo, ettet enää koskaa soittais. Mut olkoon sitte. Mite menee?”
Soittaja ei vastannut kysymykseeni vaan kysyi.
”Miten voit? Miten kätes voi? Eihän Lauri oo tehny mitää sul?”
Hymähdin ja vastasin.
”Käsi voi iha ook. Eipä kai Lauri mitään erikoista oo tehny. Mitenniin?”
Puhelimen toisessa päässä kuului vain hiljaisuutta ja kysyin.
”Kuka sä muuten oot?”
Soittaja oli hetken aikaa hiljaa, kunnes vastasi.
”Joku. Mut voin sanoo sen, että näät mut vielä joskus. Sä tunnistat mut punasesta. Mulla on kaikki punasta. Paitsi paita ja hiukset on mustat. Ja mulla on punanen ruusu sulle.”
Suuni loksahti auki ja ennen, kun ehdin sanomaan mitään. Henkilö sulki jo puhelun. Tuijottelin hetken puhelinta, kunnes älysin laittaa sen näppäin lukkoon.
Tämän jälkeen menin jo nukkumaan.

Seuraava aamu alkoi samalla tavalla, kuin kaksi aikaisempaa. Herättyäni riensin suoraan vessaan oksentamaan. Joanna katseli ihmeissään menoani, kunnes kysyin.
”Mitä oireita on, kun on raskaana?”
Joanna hymyili surkuttelevasti ja sanoi.
”No just tommosii mitä sul on nyt.”
Näytin kauhistuneelta ja Joanna sanoi hymyillen.
”Ihan rauha vaan. Tuu istuun tänne.”
Nyökkäsin ja menin Joannan viereen istumaan keittiön. Joanna hymyili ja sanoi.
”Sä siis epäilet, että oot raskaana vai?”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”En tiiä. Vähän tuntuu vaan oudolt ku on aamupahoinvointii eikä kahvi maistu.”
Joanna nyökkäsi ja sanoi.
”No sun on aika kuulla pari faktaa täst aikamatkailust. Ensinnäkin. Sä et voi tulla raskaaksi, koska oishan se outoo, ku palaat omaan aikaas, ett sul onki yhtäkkii lapsi. Ja toiseks. Sä et voi kuolla kauheen helposti täällä. Siihen tarvitaan aika paljon aikaa ja kaikkee, että aikamatkailijan saa tapetuks. Muttei siit enempää. Ja sit sun haavat ja kaikki paranee hieman normaalii ihmist nopeemmin.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Okeii... Mut miks mä oon tälleen sitte?”
Joanna mietti hetken, kunnes vastasi naurahtaen.
”Noo. Voithan sä olla vale raskaan.”
Kohotin toista kulmaani ja Joanna sanoi.
”Ei mitään vakavaa. Ku mä olin sun ikänen nii mä olin aika useinki valeraskaan.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Voiks tul auttaa mul vaatteet pääl, ku tarttis lähtee kouluunki.”
Joanna nyökkäsi ja lähdimme huoneeseeni. Koska olin myöhästynyt jo linkasta Joanna suostui viemään Jimin ja mut koululle, josta olin melko iloinen.

Koululla kuitenkin ilmeeni synkkeni, kun näin Laurin nyt vihreän väriset hiukset. Katselin myrtsinä Rasmuksia, kun seurasin Jimiä tämän jengin luokse. Rasmukset naureskelivat jollekin asialle, kuin olisivat unohtaneet mut kokonaan. Huokaisin ja keskityin ympärillä olevaan jengiin. Pojat eivät olleet enää moksiskaan, että olin heidän kanssaan, mutta Oskari sen sijaan roikkui melkein koko ajan kädessäni. Aina, kun kiinnitin huomioni Rasmuksiin Oskari tönäisi tai muuten käänsi huomioni häneen. Olin kyllä siitä iloinen, mutta oisin halunnut katsella Lauria omassa rauhassani.

Loppu viikko meni melkein samoissa merkeissä. En puhunut Laurille mitään, mutta tunneilla puhuin Akin kanssa. Lauri oli kuin mua ei edes olisi ollut, joten itsekkin olin, ettei Lauria olisi edes olemassa. Vietin kaiken muun koulussa olo aikani Jimin jengin kanssa. Vapaa ajan vietin Tomin kanssa tai joinakin päivinä Akin kanssa.

Loppu viikossa oli vain yksi erikoisempi päivä. Nimittäin Rasmusten levyn julkkarit. Vaikka pidinkin mykkäkoulua Laurin kanssa, kutsun saaneena menin sinne.
Porukkaa oli erityisen paljon ja seurasin Rasmuksia sivummalta. Heitä onniteltiin melkein koko ajan ja haastatteluja oli vähän väliä. Kuuntelin haastatteluja toisella korvallani. Haastattelija kysyi pojilta, että seurustelivatko he ja pojat vastasivat kukin kieltävästi. Olin sinäänsä tyytyväinen, mutta sinäänsä tyytymätön, kun Lauri kertoi olevansa sinkku. Tyytyväinen olin siksi, että Lauri piti lupauksensa, ettei kertoisi seurustelevansa. En nimittäin halunnut julkisuuteen. Varsinkaan, kun olin menneisyydessä. Omassa ajassani olisi tietysti eri asia.
Tyytymätön olin siksi, koska en ollut varma tarkoittiko Lauri sinkkuuttaan tosissaan. Eli ajatteliko hän mua vastatessaan.

Jonkin aikaa muuten seurattuani Rasmuksia naureskelin itsekseni, koska olihan tuommoinen julkisuus pelkissä ekan levyn julkkareissa aika ihmeellistä. Onnekseni kukaan ei kiinnittänyt huomiota muhun, ei edes itse Rasmukset.

Illan kuluessa Rasmukset esiintyivät ja Lauri omisti ensimmäisen biisin.
”Tää on omistettu yhelle tosi tärkeelle ihmiselle. P.S”
Naurahdin itsekseni. Vaikka puheväleissä ei oltu, niin Lauri ainakin osoitti salaa välittävänsä.

Seuraavan viikon alku kului nopeasti. Rasmukset alkoivat saamaan koulussa enemmän huomiota ja kuuleman mukaan myös keikkoja alkoi putoilemaan taivaan täydeltä.

Tuli keskiviikko. Olimme pitäneet mykkäkoulua Laurin kanssa viikon ja olin sillä hetkellä Akin luona. Makoilin Akin sängyllä Akin istuessa vieressäni nojaten seinään. Olimme jutelleet melkein kaikesta, muttei Laurista. Aki aloitti täysin eri asialla.
”Muuten onks sul ollu viel niit pahoinvointei?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi vaihtaen aihetta.
”Aijjaa. Aioiks jo sopii Laurin kans?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Täl kertaa saa herra tulla pyytää multa anteeks. Mua suututtaa se vielki.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyi varovasti.
”Kai sä rakastat sitä oikeesti?”
Nyökkäsin ja katsoin Akia kummastuneena. Aki nielaisi kuuluvasti ja sanoi.
”Ei ku piti vaan varmistaa. Vaik sä ootkin mun ystävä niin Lauri on mun paras ystävä. Ja mä en haluu, ett siihen sattuu.”
Nyökkäsin ja sanoin huokaisten.
”Ennen ku mä tutustuin teihin, niin mä olin vaan ihastunu Lauriin, ku enhän mä sitä tuntenu. Ja sit ku pääsin tän, nii sain todeta Laurin olevan paljon enemmän, mitä aikasemmin. Mä rakastan Laurii niin paljon, että melkeen sattuu. Ja enhän mä tästä nauti, että ollaan riidoissa. Se kiduttaa mua, mutta silti oon vihanen Laurille.”
Aki nyökkäsi ja alkoi tuijottelemaan ulos ikkunasta. Päätin vaihtaa aihetta.
”Niin ku sähän puhuit siit jostain likast, nii mites on? Ootko jo edenny? Eli ootko jo pyytäny ulos tai jotain?”
Aki nyökkäsi pienesti ja vastasi.
”Joo. Mennään tänää illal leffaan.”
Hymyilin leveästi ja kysyin.
”Mikä sen nimi on?”
Aki virnisti ja vastasi.
”Meri.”
Hymyilin iloisena ja sanoin.
”Oih. Mut mä voin lähtee täst, että saat valmistautuu rauhas.”
Aki naurahti hieman jo hermostuneena, kunnes kysyi.
”Toi... Voiksä auttaa mua valittee oikeet vaatteet?”
Hymyni leveni ja vastasin.
”Tietty. Avaa vaan vaatekaappi nii tongin sul kivat vaatteet.”
Aki teki työtä käskettyä ja avasi kaappinsa ovet. Tarkkailin hieman hyllyjä, kunnes aloin tonkimaan niitä kunnolla. Samalla sanoin.
”Sullahan on vaatteita ku tytöllä.”
Aki naurahti, mutta oli muuten hiljaa. Pian löysinkin sopivat vaatteet hänelle. Aika tiukat tummat farkut, kuvioitu harmaa paita ja sen päälle musta kauluspaita, jonka selässä oli hieno haalea kuviointi.

Katselin vaatteita hetken käsissäni, kunnes heitin ne Akin sängylle ja sanoin.
”Tossa. Nii mihin aikaan te näätte?”
Aki vilkaisi ensin kelloon seinällä ja sitten katsoi vaatteita edessään vastaten.
”Noin tunnin pääst.”
Tämän jälkeen Aki alkoi vaihtamaan vaatteita. Itse kuitenkin katselin Akin mustia rumpuja huoneen nurkassa. En ollut huomannut niitä aikasemmin, joten kysyin.
”Onks noi uudet?”
Aki myhähti itsekseen ja vastasi.
”Joo. Äippä hommas ne mulle.”
Nyökkäsin itsekseni ja kysyin.
”Saanks mä koittaa niit äkkii?”
Aki ilmeisesti vaihtoi housujansa, kun vastasi.
”Joo. Ihan vapaast.”
Istahdin rumpujen taakse ja aloin soittamaan Rasmusten Black Rosesii silmät kiinni. Aki kuunteli hetken, kunnes kysyi.
”Oot aika hyvä soittaa. Mitä tää on? Ja saat kattoo jo.”
Virnistin ja vastasin.
”Noo. Tiiät neljän vuoden päästä.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyi.
”No mitä mieltä.”
Katsoin Akia hetken ja vastasin.
”Näytät hyvält. Saanks mä laittaa sun hiukset?”
Aki nyökkäsi ehkä hieman alistuneesti ja lähdin rumpujen takaa vessaan, vetäen Akia perässäni. Vessassa otin kaapista vahaa ja lakkaa. Niiden avulla laitoin Akin hiukset niin söpösti pörröön, kuin puolirastoihin pystyi.

Lopuksi katselin lopputulosta ja sanoin.
”Nyt näytät viel paremmalt. Mut joo. Mä lähen nii nähään huomen.”
Aki nyökkäsi ja lähti omaan huoneeseensa, kun itse lähdin kotiin.
Loppu viikko kului nopeasti. Emme olleet vieläkään Laurin kanssa puheväleissä ja aloin pahoin pelkäämään, että eroisimme kokonaan.
Oli sunnuntai ja olin sopinut lähteväni Japen kanssa käymään turussa. Lähtöön oli vielä tunti, mutta olin jo valmiina odottamassa olohuoneessa.

Keskityin liikaa mietteisiini, että säikähdin ovikellon pimputusta. Riensin siis avaaman oven ja yllätyin nähdessäni pimputtajan. Nimittäin oven takaa löytyikin Lauri kymmenen mustan ruusun kanssa, eikä Jape. Päästin Laurin sisään mitään sanomatta ja otin ruusut Laurin ojennettua ne mulle. Kävelin keittiöön laittaen ruusut maljakkoon ja Lauri sanoi.
”Mä oon tosi tosi pahoillani. Tietty sä saat nähdä Tomii millo haluut, ku se on homo.”
Katsoin Lauria hieman ihmeissäni ja kysyin.
”Mistä sä tiiät, ett Tomi on homo?”
Lauri katseli kattoon, kun vastasi.
”Tomi ite tuli kertomaan. Se ei kestäny, ku sä oot surullinen. Joten Anteeks.”
Huokaisin ja kiitin mielessäni Tomia sanoen sitten Laurille.
”Olkoot. Saat anteeks.”
Lauri hymyili onnellisena ja tuli halamaan mua samalla kysyen.
”Sattuuks sun käteen viel?”
Vastasin halaukseen toisella kädelläni ja vastasin.
”Ei oikeestaan. Ku se on jo parantunu melkeen kokonaan. En ees oikeesti tarttis koko kantosidet tai mitään, mut pakko pitää kulissina.”
Lauri halasi hieman lujempaa ja ujutti kasvonsa kaulalleni, alkaen suutelemaan sitä. Pikku hiljaa Lauri nousi ylemmäs ja pian suutelimmekin jo kunnolla. Suudelman kuitenkin keskeytti puhelimeni soittoääni. Kaivoin kännykän taskustani samalla sanoen.
”Varmaan Jape, ku mein pitäis men pia Turkuu.”
Lauri sieppasi puhelimen kädestäni ja vastasi puhelimeen.
”Joo.”
Tämän jälkeen Lauri hiljeni ja alkoi katsomaan mua hieman ihmeissään. Parin minuutin jälkeen Lauri paiskasi puhelimen käteeni huutaen.
”Vittu jos kerra Tomin kans et petä mua, nii jonkun muun jätkän kans sit. Kuka hitto toi on?”
Hätkähdin ja Lauri jatkoi matkien selvästi soittajaa.
”'Sä oot niin kaunis tiedäthän sen.' 'Koita pärjätä sen Laurin kans.' 'Mä tuun kattomaan sua pian.' 'Rakastan sua.' Kuka hitto se on? Kerro mulle!”
Soittaja oli siis ollut se mysteeri tyyppi. Meinasin vastata Laurille, mutta tämä jatkoi.
”No ihan vitun sama.”
Lauri olisi varmaan sanonut vielä jotain, mutta ovikello soi. Lähdin avaaman Lauri perässäni. Laurin huomattua Japen oven takana, tämä huusi.
”Ja viel joku vitu Jape!”
Hermoni meni taas ja huusin Laurille Japesta välittämättä.
”Vittu sul itel! Koita jo saada toi hiton mustasukkaisuus kuriin. Miks vitus mä muuten tän olisin tullu? Vittu lähe vetää täält ja mä lähen Japen kans pois!”
Lauri mulkaisi mua ja lähti sanomatta marssimaan ulos. Itse vuorostaan otin eteisestä kassini ja oven suljettuani sanoin anteeksipyytävästi Japelta.
”Sori, ett sun piti kuulla toi. Meil ei mee nyt oikein hyvin.”
Jape nyökkäsi myötätuntoisena ja kysyi.
”No mennääks?”
Nyökkäsin ja lähdin kadulle.

Kadun viereen oltiin pysäköity tuunattu kirkkaan vihreä Bemari. Vihelsin hiljaa ja kysyin.
”Ooksä ite tuunannu tän? Ja kui paljo makso?”
Jape tuli avaamaan mulle herrasmiehenä oven ja kiersi sitten kuskin paikalle vastaten kysymykseen sitten vasta.
”Joo oon ite tuunannu. Mä omistan autokorjaamon. Ja siin sivus teen bisnest tuunaamal autoi. Ja tän teko makso siin viitisentoista tonnii.”
Nyökkäsin hitaasti kunnoituksesta ja kysyin.
”Nii mitä me tehään siel Turus?”
Jape hymyili leveästi ja vastasi.
”Mä esittelen sut parille mun kaverille ja voitais tehdä vaikka jotain kivaa.”
Nyökkäsin hymyillen ja käänsin katseeni juuri oikealle nähdäkseni kuinka hopean värinen auto ajoi suoraan meitä päin. En ehtinyt tekemään mitään, kun tunsin tömähdyksen ja kaikki pimeni ympäriltäni melkein heti. Ennen, kun vajosin pimeyteen kuulin metallin kirskunaa ja tunsin jäätävää kipua.

Lauri PoV.

Siitä oli jo kulunut pari tuntia, kun olin lähtenyt Iitun luota. Olin edelleen hieman suutuksissa tytölle, mutta sisimmissäni tunsin, että jokin ei ollut nyt kohdallaan. Olin kauhean levoton ja halusin nähdä Iitun heti. En kuitenkaan viitsinyt soittaa hänelle, koska olinhan silti edelleen suutuksissa hänelle.
Tartuin kännykkääni aikoen soittaa vihdoinkin tytölle, mutta kännykkäni soikin ensin. Vastasin hieman hätäisesti, kun huomasin soittajan olevan Iitu.
”Joo.”
Vaikka puhelu tuli Iitun puhelimesta soittaja olikin Jimi joka kuulosti hätääntyneeltä ja itkuiselta.
”Tuu heti tän.”
Katsoin kelloa ja vastasin ihmetellen.
”Missä sä oot? Ja miks sä soitat Iitun puhelimesta?”
Jimi alkoi nyyhkyttämään ja sanoi.
”Mä oon HYKSis. Iitu joutu kolariin.”
Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt ympäriltäni. Hengähdin ja sanoin.
”Mä tuun heti.”
Lopetin puhelun ja kiirehdin olohuoneeseen, missä vanhempani oleskelivat. Sanoin heti.
”Viekää mut HYKSii. Heti!”
Äitini katsoi mua kummissaan, mutta nousi lähtien eteiseen kysyen samalla.
”Miks sinne?”
Yritin rauhoittua ja vastasin samalla, kun menin äitini perään.
”Iitu joutu kolariin.”
Se laittoi äitiini vauhtia ja pian olimmekin HYKSissä.

Vastaanotosta sain tietää missä Iitu oli ja meninkin tämän huoneeseen. Oli ihme, että edes päästettiin. Kauhistuin todellakin nähtyäni unelmieni tytön siteiden peitossa ja makaamassa elottomana ankeassa sängyssä. Puuskahdin ja Joanna tuli halamaan mua. Tämän jälkeen menin istumaan Iitun sängyn vieressä olevaan tuoliin ja sanoin Iitulle itkun sekaisin sanoin.
”Anna anteeks. Mä oon tosi idiootti. Tää on mun vika. Mä en ois saanu raivota sulle niin. Anna anteeks. Herää oo kiltti. Mä en tiiä mitä mä tekisin ilman sua.”
Joanna tuli halaamaan mua uudestaan ja rauhoitteli.
”Ei tää nyt sun vika oo. Ei todellakaan.”
Rauhotuin hieman ja jäin katselemaan Iitua surullisin silmin.

Tunnit kuluivat, kunnes eräs Lääkäri tuli luoksemme ja sanoi.
”Iitu on valitettavasti koomassa, eikä ole tietoa milloin hän herää. Teidän kannattaa yrittää silti herätellä häntä vaikka soittamalla hänen lempi musiikkiaan, kertoilla hänelle kaikkia tapahtumia ja muutenkin jutella ja olla läsnä.”
Nyökkäsimme kaikki. Joanna, Jimi ja mä. Tämän jälkeen Lääkäri häipyi jättäen meidät keskenään. Jimi aukaisi suunsa ensimmäisenä.
”Mä ehdotan, että Lauri laulaisit Iitulle välillä. Ja pyytää Akikin mukaan. Ja jos lääkärit ja näät antais luvan nii voisitte koko porukka tuoda kitaran ja basson tai jotai nii soittaisitte tein biisei Iitul, ku se rakastaa tein musaa ihan älyttömästi.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mä tuun olemaan tääl tosi paljon.”
Jimi ja Joanna nyökkäsivät ja Joanna sanoi.
”Mut mä voin heittää sut Lauri kotiin, nii haet jotai tavaroitas vaikka. Mut käyt koulussa sitten kans. Tuut vaikka heti sen jälkeen tän.”
Mutrustin suutani ja nyökkäsin hieman alentuvasti.

Lähdimme ja Joanne heitti mut kotiini. Olisin halunnut lähteä heti takaisin sairaalaan, kun olin saanut pakattua kaikki tarvittavat reppuuni, mutta äitini kielsi lähtemästä. Neuvoteltuamme jonkin aikaa sovimme, että olisin yön kotona ja menisin aamulla kouluun, mutta menisin sieltä suoraan sairaalaan.

Seuraava viikko kului hitaasti. Aamut ja iltapäivät olin koulussa, mutta muun ajan vietin Iitun vierellä. Juttelin hänelle paljon kaikkea ja lauloin biisejämme ilman säestystä. Lauloin myös Abban S.o.s biisiä, vaikken kauheasti biisistä pitänytkään, mutta biisin sanat jotenkin sopivat jollain tavalla tilanteeseen. Toki jossain vaiheessa Jimi vaati päästä Iitun kanssa kahdestaan olemaan. Kuulemma jotain semmoista asiaa mitä en saanut kuulla. Usein Aki oli koulun jälkeen seuranani pari kolme tuntia ja välillä koko bändi oli pitämässä elottomalle Iitulle seuraa. Tosin yleensä soitimme biisejämme hänelle. Tietysti vedimme pari keikkaa jossain Helsingin lähellä, mutta palasin aina sieltä Iitun vierelle sairaalaan.

Olihan se hieman epätoivoisen tuntuista, kun vietin kaiken vapaa-aikani tyttöni vieressä, mutta minkäs sille voi, kun rakastaa jotain niin paljon.

Iitu PoV.

En ollut hereillä. Tiesin sen jostain oudosta tunteesta. Tunne ei ollut mitenkään mukava, nimittäin tuntui, kuin olisi pinnan alla eikä pääsisi pinnalle. Kuulin jotain. Ääni oli hieman epätarkka, mutta tunnistin Black rosesin. Ihmettelin hieman, koska olinhan sentään tietääkseni vielä menneisyydessä. Mutta en kyllä tiennyt, että missä olin. Ääni loppui ja taas vaihtui ääni. Nyt vain joku puhui. Tämä kertoili kaikkea hauskaa, mutta myös jotain surullista. Seuraavaksi ääniä tuli lisää. Hieman pidemmällä aika jaksolla.

Seuraavan kerran, kun heräsin makoilin jossain pehmeällä ja lämpimässä. Tunsin ympärilläni olevat laitteet ja muut. Kuulin myös ympäriltäni musiikkia. Ei sellaista mitä tuli radiosta vaan... Musiikki kuului kolmesta suunnasta ja laulu vierestäni. Huokaisin mielessäni ja raotin silmiäni hieman. Valo kuitenkin sattui silmiini ja suljin silmät nopeasti. Totuteltuani kirkkaaseen valoon avasin silmäni kunnolla ja näin olevani jossain sairaala huoneessa. Huomasin myös, että huoneessa vieressäni oli vasemmalla puolella Lauri ja oikealla puolella Aki. Vähän kauempana olivat Pauli ja Eero. Eero rämpytti bassoaan ja Pauli akustista kitaraansa. Aki rummutteli kapuloillaan penkkiä ja pientä rumpujen lautasta ja Lauri lauloi silmät kiinni. Ilahduin suuresti kuullessani Laurin äänen. Hän siis oli tullut luokseni vaikka vihoittelimmekin toisillemme. Suljin itsekkin silmäni ja kuuntelin biisiä. Kesti hetken ennen, kun tunnistin sen Pa-Pa biisiksi ekalta levyltä. Hymyilin itsekseni ja kuuntelin biisin loppuun. Biisi vaihtui seuraavaksi Abban S.o.s biisiksi, josta pidin melko paljon. Varsinkin Laurin laulamana. Sen loputtua esitin puolikuollutta ja Lauri sanoi ilmeisesti katsoen muhun.
”Ei se heränny vielkää. Mä ja me ollaan kokeiltu melkeen kaikkee. Hmh.”
Eero rauhoitteli Lauria rennosti.
”Iitu herää sit, kun on valmis. Kyllä mä uskon tän auttavan.”
Lauri hymähti ja Pauli sanoi.
”Hei lähetään ulos. Sä voit tulla Lauri vaik illal uudestaan sit tän.”
Lauri mietti hetken ja varmaankin nyökkäsi, koska pojat lähtivät luotani. Kuulin vielä kun Aki sanoi Laurille.
”Ei me sit mentykkää juomaan.”
Lauri hymähti ja vastasi.
”Joo ei. Unohtu. Muttei kyl enää tee mielikää.”
Aki taputti hiljaa Lauria selkään ja nämä lähtivät. Hetken päästä nukahdin uudestaan.

Heräsin myöhemmin hiljaiseen puheeseen. En aluksi tunnistanut ääniä, mutta pian erotin Laurin ja Akin äänet. Hymyilin itsekseni ja käänsin katseeni ääniä kohden. Hätkähdin pienesti nähtyäni Laurin erittäin itkuiset kasvot ja Akin punottavat silmät. Käänsin katseeni kattoon ja esitin nukkuvaa kuunnellen poikia.
”Mä en tiiä mitä mä teen ilman Iituu. Mä en pärjäis tääl ilman sitä. Ja miten mä voisin elää, kun tiedän, ett Iitu kuoli mun takii, ku me riideltiin.”
Lauri nyyhkytti ja Aki lohdutti.
”Heei. Sä tiiät, että mä ja pojat ollaan sun tukena. Ja ei Iitu kuole. Vaik ennuste onkin aika huono niin aina voi toivoa. Ja ei se oo sun vika. Se on sen nörtin.”
Akinkin äänestä kuuli, että hän oli itkenyt jonkin aikaa sitten. Lauri ja Aki puhuivat vielä jotain, mutta nukahdin kesken kuuntelun.

Heräsin seuraavan kerran, kun tunsin jonkun nyppivän kädessäni olevaa kanyylia. Avasin silmäni nopeasti ja sanoin.
”Älä viitti nyppii. Se ei tunnu kivalta.”
Nuori mies lääkäri, joka kanyylia oli nyppinyt, hätkähti ja nosti katseensa kasvoihini. Virnistin hänelle ja kysyin.
”Mitäs nyt?”
Lääkärin suu loksahti auki ja tämä lähti huoneestani kiireesti. Kuitenkin viiden minuutin kuluttua lääkäri saapui paikalle, ilmeisesti vanhemman lääkärin kanssa. Kummatkin heistä katsoivat mua ihmeissään ja vanhempi lääkäri asteli viereeni kysyen.
”Ööh. Olen Tohtori Virta ja tämä toinen on tohtori Heine.”
Nyökkäsin ja Virta jatkoi.
”Ööh. Anteeksi ällistyksemme, mutta on aika harvinaista, että olette hereillä. Nimittäin olette ollut viikon koomassa ja niin pahassa kunnossa, että arvelimme teidä kuolevan pian tai jäävän koomaan kokonaan.”
Hymähdin ja sanoin.
”No eiks oo pääasia, että oon hereillä ja elossa? Mitä oonks mä ollu viikon koomas? Se tuntu ihan vuodelta. No jaah.”
Tohtori Virta nyökkäsi hitaasti ja sanoi sitten.
”Me otamme joitan kokeita ja testejä.”
Nyökkäsin hitaasti ja Tohtori Virta sanoi.
”Olet kyllä paranemaan päin aika hyvin. Nimittäin sinulta oli murtunut kaksi alimmaista kylkiluuta, oikea sääriluu, vasen ranne, sait lievän aivotärähdyksen ja useita syviä pinta haavoja. Onneksesi puukotushaavasi oli parantunut yllättävän hyvin.”
Nyökkäsin ja lääkärit katosivat huonneestani, joten aloin nukkumaan.

Kuitenkaan en saanut nukkua kauaa, kun huoneeseeni tupsahti kourallinen ihmisiä. Kaikki hössöttivät jotain musta, koomasta ja kolarista.
Kaikkien sanottuaan mulle jotain he katosivat huoneesta jättäen Laurin ja mut kahdestaan. Lauri oli hetken paikoillaan hiljaa, kunnes tuli viereeni halaamaan mua ja tämä kysyi samalla.
”Miten sen kävi?”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Minkä sen?”
Lauri vetäytiy hieman erilleen musta, kunnes sanoi.
”No vauvan. Sun mahassa.”
Suuni loksahti auki ja kysyin.
”Luuleksä että mä oon raskaana?”
Lauri laski katseensa maahan, kunnes nyökkäsi hitaasti. Nielaisin ja tunsin miten pulssini alkoi kiihtymään tarkoituksetta. Puhuin kiihtyneellä äänellä Laurille.
”Miks hitos sä luulet mun olevan raskaana? Oonks mä niin läski vai?”
Lauri nosti katseensa muhun nopeasti ja sanoi.
”Et sä oo läski. Mä vaa, ku Aki sano ett sul on ollu aamupahoinvointii ja ettei kahvi oo maistunu, vaik oot kahvin suurkuluttaja. Ja sit ku meil meni kortsu rikki viime kerralla. Ja rauhotu, sua sattuu pian.”
Suuni loksahti auki kun kuuntelin Lauria. Pudistin päätäni itseksni, kunnes sanoin.
”No vittu en oo raskaan. Enkä mä voi ees tul raskaaks. Nimittäin ko mä oon täällä, nii mä en voi tul raskaaks tai kuolla ja mä paranen kaikist vammoistani ehkä vähän normaalii nopeemmin. Ja se johtuu täst aikamatkailust. Ja miks hitos sä et oo kertonu siit kortsust? Ja vittu!”
Vaihdoin aihetta yrittäen rauhoittaa itseäni.
”Misä Jape on?”
Laurin käsi puristui nyrkkiin ja tämä sanoi.
”No anteeks, etten kertonu. Mä vaan satuin pelkäämään liikaa. Ja Jape on tääl jossainpäin sairaalaa. Sil ei käyny yhtä pahasti ku sulle. Ja se ois tullu kattomaanki sua, mut kielsin sitä enää ikinä tulemast sua kymmentä metriä lähemmäs.”
Puristin vuorostani oman käteni nyrkkiin, samalla kun pulssini alkoi kiihtymään jo uhkaavasti. Sanoin melkein raivoissani.
”Miks helvetis? Ei toi kolari ollu Japen vika. Se oli sen hiton tyypin kuka törmäs meihin. Ja vittu se, että menin Japen kyytiin, nii se oli sun vika! Vittu ku sä... Arghh!!!! Häivy täältä! Ja käske Jape tuleen tän!!”
Lauri näytti musertuneelta kuultuaan mitä olin sanonut. Joten hän nousi vierestäni surullinen ilme silmissään ja katosi ovesta ulos.

Samalla oven avauksella sisään tuli hoitaja joka katsoi ensin ilmettäni ja sitten monitoreja sanoen huolestuneena.
”Mitä hän sanoi teille? Minun on valitettavasti annettava teille rauhoitettavaa, että rauhoittuisit, eikä sinuun sattuisi.”
Nyökkäsin hitaasti ja hoitajan puuhastellessa vieressäni aloin katumaan sanojani Laurille. Ei todellakaan ollut Laurin vika, että olin mennyt Japen kyytiin taikka, että joku oli törmännyt autoon. Riita joka oli johtanut tähän, johtui täysin itsestäni. Laurihan oli vain halunnut sopia, mutta olikin vastannut mulle tarkoitettuun puheluun ja tullut liian mustasukkaiseksi.

Huokaisin ja tunsin miten aloin rauhoittumaan. En kuitenkaan onneksi nukahtanut, kun Jape tuli ovesta varovasti katsoen muhun. Hymyilin hänelle ja mies astui kokonaan sisään kävellen viereeni. Jape oli hetken hiljaa, kunnes kysyi.
”Vihaaksä mua?”
Kohotin toista kulmaani kummastuneena ja kysyin.
”Tarttisko mun sit vihata sua?”
Jape nyökkäsi pienesti ja sanoi.
”Mä olisin ainaki ansainnu sen. Ku mähän se kuski olin ja ku sul tapahtu noin pahasti.”
Pudistin päätäni pienesti ja sanoin.
”Ei ollu sun vika. Etkä sä oo ansainnu mun vihaani. Se on vaan sen toisen syy. Mitäs törmäs meihin.”
Jape oli hiljaa ja kysyi.
”Voidaanks me viel silti tän jäkeen nähdä?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Tietty. Ei sun Laurii niin vakavasti tarvii ottaa.”
Jape nyökkäsi hymyillen ja kysyin.
”Mitä muuten tarkalleen tapahtu?”
Jape istahti tuolille ja sanoi.
”No mitä sä muistat?”
Mietein hetken ja vastasin.
”No jonkun hopeen auton joka tuli kohti.”
Jape nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Nii se hopee auto ajo meit päi ja sun puolelle viel. Ja sen kuski oli se sama nörtti minkä käsistä mä niin sanotusti pelastin sut.”
Nyökkäsin hitaasti ja Jape sanoi hieman surkuttelevasti samalla, kun nousi seisomaan.
”Mun tarttee kyl nyt lähtee, mut mä voin tul kattoo sua vaik huomen?”
Nyökkäsin ja heilautin kättäni pienesti. Tämän jälkeen sairaanhoitaja tuli tuomaan iltapalaa ja lääkkeitä. Syötyäni iltapalan aloin nukkumaan.

Aamulla heräsin, kun hiuksiani silitettiin. Avasin silmäni hitaasti ja säikähdin paljon, koska hiuksiani silittikin vieras jätkä. Jätkä hymyili ja sanoi matalalla, mutta poikamaisella äänellä.
”Hei. Miten voit?”
Suuni loksahti auki, kun tunnistin äänen. Katsoin jätkää nyt hieman tarkemmin. Jätkällä oli punaiset farkut, punaiset tennarit ja punainen huivi. Myös takki oli punainen. Vain paita ja hiukset olivat mustat. Vilkaisu kertoi, että pöydälläni oli punainen ruusu.

Jätkän hiukset eivät olleet ihan lyhyet, mutta hiukan yli korvien ja lievästi kiharalla. Hänen silmänsä olivat aivan samanlaiset kuin Laurinkin.
Hätkähdin ja kysyin.
”Ooksä se kuka on mulle soitellu?”
Jätkä nyökkäsi ja esittäytyi.
”Joo. Mä oon Renny.”
Nyökkäsin hitaasti ja katsoin muka kiinnostuneena peittoni ryppyjä sanoen.
”Sul on kiva nimi.”
Renny naurahti iloisesti ja sanoi.
”Et arvaa miten mun äiti on palvonu mun nimee.”
Hymyilin pienesti ja nostin katseeni Rennyyn kysyen.
”Miks sä oot tääl?”
Renny vakavoitui hetkeksi ja vastasi.
”Mä en voi kyl kertoo. Mutta mä en oo vaaralline, enkä hullu, enkä.-”
Renny pyöräytti silmiään.
”Enkä mitään uhkaavaa tai pelottavaa. Että sun on turha pelätä mua mitenkään. Luota muhun.”
Naurahdin ja sanoin.
”Tieks, että toi on kyllä hieman... Ööö.. Sinäänsä turhaa, mut sinäänsä... Koska mä en tunne sua yhtää ja muutenki. Nii.. Olkoot. Mä yritän luottaa suhun.”
Renny hymyili leveästi, mutta vakavoitui, kun vilkaisi taakseen ja mutisi niin hiljaa, että tuskin kuulin.
”Ei isä.”
Vilkaisin itsekkin ovelle ja näin Laurin tuijottavan meitä turhautuneena. Renny ponnahti seisomaan ja lähti sulavasti pois huoneesta. Vakavoiduin itsekkin ja kysyin Laurilta.
”Tunsiksä tota? Onks se joku sun sukulaine?”
Lauri kohotti toista kulmaansa ja tuli kunnolla sisälle vastaten.
”En tuntenut en. Ei oo mun sukulaine. Mut kuka se oli? Miks se oli tääl?”
Kohautin varovaisesti olkapäitäni ja vastasin.
”En tunne en. Siks kysyinki. Mites menee?”
Lauri pudisti päätään ja sanoi huokaisten.
”Tää saa nyt riittää.”
Lauri laittoi tuomansa mustat ruusut maljakkoon ja sanoi sitten, kuin ei olisi ikinä halunnut sanoa niitä sanoja.
”Mä... Mä en enää kestä tätä. Mä... Mä haluun erota... Kokonaan ja kunnolla.”
Suuni loksahti auki ja monitori, joka mittasi pulssini alkoi piipittää uhkaavasti. Lauri vilkaisi monitoria varovasti ja sanoi vaikeasti.
”Rauhotu. Aki tulee jossain vaihees päivää käymää tääl. Hyvästi.”
Kyyneleeni sumensivat katseeni, kun Lauri lähti ovesta.

Loppu päivä meni kuin sumussa. En muista edes, että Aki olisi käynyt taikka kukaan muukaan.
Myös seuraavat päivät kuluivat sumussa. Aki ja Renny olivat ainoat kaverini, jotka kävivät luonani. Ja Renny oli ainoa, jonka kanssa juttelin. Tämä lupaili paljon ja jostain syystä uskoin häntä.
Lääkärit huomasivat huononevan kuntoni. En enää syönyt mitään ja sosiaalisuuteni rajoittui Rennyyn. Muuten vain tuijottelin mustia ruusuja jotka olin kuivattanut.

Viikko koomasta heräämisen jälkeen Aki sanoi turhautuneena.
”Vittu jo on. Kumpikin teistä on ihan maassa ja se käy pian sun kuolemaks. Tyttö hei sä kuihdut pian ja sut laitetaan letku ruokintaan. Ja se ei oo todellakaan kivaa.”
Renny, joka oli ilmestynyt sanoi myös.
”Iitu hei. Sun on pakko alkaa syömään jotain. Tolla menolla sä et parane ollenkaan. Ja sä sentään paranet normaalii nopeempaa.”
Aki vilkaisi Rennyä ja sanoi.
”Nii. Renny on ihan oikees. Tol menol sä viel meet huonompaan kuntoon ja kuolet.”
Tuijottelin ovea ja mutisin hiljaa.
”Se olis hyvä jos mä katoaisin täält. Ei mua ees omas ajas kukaa kaipaa, ku ei täälläkää.”
Renny ja Aki näyttivät kauhistuneilta ja Aki sanoi.
”Mieti mitä Lauri tekis, jos sä kuolisit.”
Pudistin päätäni hiljaa ja sanoin.
”Ei mitään. Se ei välitä musta enää.”
Aki pudisti päätään rajusti ja sanoi.
”Ehei. Se tappais ittes. Ku se meni jo nyt aika huonoon kuntoon, ku jätti sut. Se rakastaa sua ihan hirveesti.”
Pudistin hitaasti päätäni ja aloin nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin aika myöhään. Ja olisin varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta huoneessa olijat melusivat liikaa. Paikalla olivat kaikki Rasmukset, Tomi ja Renny. Lauri katsoi mua avuttomasti. Hän oli laihtunut vähän ja näytti hirveän kalpealta, mutta mitä itse olin siihen sanomaan, kun näyin melkein kuolleelta.

Porukan pulistua hetken aikaa nämä jättivät meidät kahdestaan.
Olimme hetken aikaa hiljaa, kunnes Lauri sanoi hiljaa.
”Mä en oikeesti tarkottanu sitä. Mä rakastan sua vaan liikaa. Mä pelkäsin, että mä rakastun suhun liikaa. Mä- Mä oon hirveen pahoillani tästä kaikesta. Ihan kaikesta mitä on uuden vuoden jälkeen tapahtunut. Saanko anteeks? Teen mitä vaan. Voin vaikka anella polvillani.”
Naurahdin pienesti ja sanoin vakavana katsoen Laurin silmiin.
”Hmm. Mä uskon sua. Ja voin antaa kaiken anteeks, mutta siin on joitain ehtoja. Ensinnäkin se, ettet oo enää mustasukkane. Mä rakastan sua yli kaiken ja sun tarttee pikkuhiljaa uskoa se. Munhan tässä pitää ruvet alkaa oleman mustis. Sit toiseks, vaikka sulla tulee olemaankin keikkoja, niin otat mut mukaan tai ylipäätänsä, että ollaan yhdessä.”
Lauri hymyili helpottuneena ja nyökkäsi innoissaan, sanoen kuitenkin.
”Täysin kokonaan mustasukkaisuutta en voi lopetta, mutta voin ainakin yrittää vähentää sitä ja alkaa luottaa suhun enemmän.”
Nyökkäsin ja sovinnoksi suutelimme ja Lauri jäi viereeni.

Seuraavana päivänä loputkin rasmukset olivat seuranani. Jossain vaiheessa keskusteluamme tuli hiljainen hetki ja kysyin hiljaa.
”Toi mun on pakko kysyy, että kun mä olin koomassa, niin sattumoisin soitittekste mulle tein musaa? Ku ihan ku mul ois sellane tunne. Ja joku puhu mulle.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Lääkäri kehotti meit puhumaan sulle ja soittamaan sun lempimusaa.”
Hymyilin iloisesti ja sanoin.
”Kivaa, että puhuitte ja tälleen.”
Taas tuli hiljainen hetki ja Eero kysyi hiljaa.
”Oottehan te ihan kunnolla yhes? Ettette enää eroo?”
Vilkaisin Lauria ja vastasin.
”Omasta puolestani sanon, että ollaan ja ei erota. Mä voisin olla Laurin kans vaiks elämän loppuun asti.”
Lauri hymyili mulle onnellisen näköisenä ja vastasi Eerolle.
”Samoin.”
Tirskahdin ja kysyin.
”Ai voisit olla ittes kans koko elämäs loppuun asti?”
Lauri hymähti ja korjasi.
”Voisin olla sun kanssa koko loppu elämäni.”
Hymyilin tyytyväisenä ja kuulin kuinka Pauli kuiskasi Eerolle.
”Katotaanks, ett noi menee viel jossain veihees kihloihin?”
Virnistin itsekseni ja Aki kysyi.
”Toi muuten. Kuka se Renny on, joka oli mun kans sun seuran?”
Kohautin olkapäitäni pienesti ja vastasin.
”En tiiä. Olis ihan kivaki tietää kuka se on. En kerra tiiä muutaku nimen.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyin vaihtaen aihetta.
”En tullu muuten kysyneeks, ett miten ne sun treffit meni?”
Aki virnisti ja vastasi.
”Tosi hyvin. Sit niitten treffien jälkee me nähtiin viel pari kolme kertaa ja nyt me seurustellaan.”
Hihkaisin ja sanoin.
”Tuus tän. Haluun halat sua.”
Aki naurahti ja tuli halaamaan mua varovasti. Tämän jälkeen kysyin.
”No mites Eero?”
Eero virnisti ja vastasi.
”Noo. Ollaan nähty aika usein jessican kans. Mut me ei edetä niin nopeesti, ku Aki ja Meri. Aattelin, että viel ainaki parit treffit ennen, kun kysyn sitä yhteen.”
Nyökkäsin hymyillen ja kysyin Paulilta.
”Entäs ootko sä jo löytäny ketään?”
Pauli pudisti päätään ja sanoi.
”En. Eikä mulla mikään kiire olekkaan. Sinkkuna on ihan hyvä olla.”
Hymyilin ja sanoin.
”Noo. Kyl säkin vielä löydät sen oman kullan.”
Pauli nyökkäsi hitaasti ja samaan aikaan huoneeseen tuli sairaanhoitaja, joka sanoi.
”Valitettavasti teidän poikien täytyy lähteä, koska Iitu viedään kuvattavaksi ja muutenkin lääkäri tutkii hänet ja tämän jälkeen Iitun täytyy mennä nukkumaan. Tulkaa huomenna uudestaan.”
Pojat nyökkäsivät ja häipyivät. Tosin Lauri häipyi vasta suudeltuaan mua.

Loppu päivä siis meni kuvauksissa ja lääkärin tutkiessa mua. Lääkäri oli erittäin ihmeissään nopeasta parantumisestani.
”Tämä on sanoin kuvaamatonta. Paranet yli puolta nopeammin kuin tavalliset ihmiset. Jos tällä menolla paranet pääset jo viikon päästä pois. Muuten pääsisit pois vasta kolmen viikon päästä, etkä saisi mennä edes kouluunkaan.”
Nyökkäsin tietäväisenä ja lääkäri sanoi lähimmälle sairaanhoitajalle.
”Viekää hänet huoneeseensa”
Hoitaja nyökkäsi ja alkoi kuljettamaan mua huoneeseeni.

Seuraavana päivänä Renny tuli vaihteeksi tapaamaan mua. Juttelimme kaikkea kivaa, kunnes Renny lähti ensin sanottuaan.
”Tulee olemaan piitkä aika ennen ku nähään seuraavan kerran. Että heippa ja nähdään.”
En ehtinyt sanomaan mitään, kun Renny jo katosi ovesta.
Jäin tuijottelemaan ovea pitkäksikin ajaksi, kunnes se aukesi ja sisään tuli Jori ja Jimi hieman perässä. Kumpikin hymyili iloisena ja istuuduttuaan viereeni Jori sanoi hymyillen.
”Mä kuulin, että te ootte eronnu.”
En ehtinyt sanoa mitään, kun Jori jatkoi.
”No nythän me voitais alkaa seurustelemaan.”
Suuni loksahti auki ja Jori sanoi.
”No hyvä.”
Pudistin päätäni rivakkaasti ja sanoin.
”Ei ei ei. Mä seurustelen Laurin kans.”
Jori vilkaisi Jimiä kummissaan ja sanoi.
”Mut Jimi sano, ett te ootte eronnu?”
Nyökkäsin pienesti ja sanoin.
”No kylhän Lauri jättiki mut, mut sit me palattii yhtee, ku kumpikaa ei pystyny olee ilman toista. Ja pakko sanoo, että vaikka me erottais Laurin kans, nii mä en ikävä kyllä ottais sua. Ku mä en oo kiinnostunu susta.”
Jori alkoi murjottamaan ja lähti ovet paukkuen huoneesta. Naurahdin ja sanoin Jimille.
”Heippa vaan sullekkin. Mites menee?”
Jimi pudisteli päätään ja vastasi.
”Ihan hyvin muuten, mut rupee pikku hiljaa menee hermot tohon Joriin, ku se kuolaa sun perään aivan liikaa. Vaikka tietää, ettei se sua koskaan saa.”
Hymyilin pienesti ja sanoin.
”Noo. Koita kestää. Kai se sentään joskus älyy jättää mut rauhaan.”
Jimi pudisteli taas päätään ja sanoi.
”Toivottavasti, mutta epäilen, että Jori tulee viel käymään, ku palaat omaan aikaas.”
Hymähdin ja sanoin virnistäen.
”Noo. Jos kerra haluu, mut nii sen tarttee muuttaa naamaansa. Sit vähän ääntäki ja sit olla viel julkkis. Ja ei rastoja. Niin ehkä jopa kelpuuttaisin sen. Mutta se ei voi tehä noista mitään muuta ku leikat rastat pois, nii...”
Jimi naurahti ja sanoi.
”No joo. Mutta ei Jori kyl rastoistakaan luovu niin kauheen helposti”
Virnistin leveästi ja kysyin.
”Tehtäiskö jotain kivaa, ku pääsen täält pois? Siis kahestaa? Vähän niinko sisarukset?
Jimi hymyili leveästi ja nyökkäsi sanoen.
”Joo. Must tuntuu, ettei sun anneta harrastaa mitään liikunnallista tai rasittavaa, viel aikoihin nii voitais vaik men leffaan tai vuokrat joku leffa.”
Virnistin ja sanoin.
”Joo. Se on tosi hyvä idea. Ja tietty sit ko oon parantunu kunnolla mennää rampeille skeittaa ja vaik myöhemmi pidettäis porukal jokku bileet tai jotai.”
Jimin silmät kirkastuivat ja tämä nyökytteli rivakkaasti. Tiesin nimittäin jo sen verran Jimistä, että hän piti skeittaamisesta ja bilettämisestä.

Juttelimme vielä hetken, kunnes Lauri saapui huoneeseen ja Jimi päätti lähteä.
Jimin lähdettyä Lauri kysyi hymyillen.
”Haluisiks sä lähtee vaiks ulos?”
Suuni loksahti auki ja kysyin.
”Miten me muka ulos päästäis?”
En nimittäin ollut päässyt ulos puoleentoista viikkoon. Lauri vastasi hymyillen.
”Mä juttelin täs eilen yhden sun hoitajan kans ja se sano, että sut vois viedä alas tai ulos pyörätuolis. Ku oothan sä joutunu jo homehtuu sisäl aika kauan ja varmaa haluisit pois omast huoneestas.”
Nyökkäsin ja Lauri sanoi.
”Venaas hetki. Meen hakee vaan äkkii hoitajan ja pyörätuolin.”
Nyökkäsin taas ja odotin, kun Lauri katosi huoneesta pian palaten hoitajan kanssa, joka toi pyörätuolin. Noin kymmenen minuutin kuluttua istuin sänkyni vieressä pyörätuolissa. Oli nimittäin aika hankalaa saada mut istumaan niin, ettei mihinkään sattunut ja oikeat paikat olivat suorassa.

Kuitenkin olin tyytyväinen ja Lauri lähti tyntämään mua pois huoneesta. Kävimme ensin käytäväni lävitse, sitten alas kahvilaan. Tämän jälkeen Lauri työnsi mut talviseen ulkoilmaan. Katselin tyytyväisenä valkeaa maata ja sanoin.
”Tääl on satanu lisää lunta kolarin jälkeen.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Tääl on aika kaunista. Ku lumi on aika puhtaan valkosta. Ku teitten viereinen lumi on ihan likasta.”
Hymyilin tyytyväisenä ja sanoin.
”Mennääks sisäl? Mul tulee pikku hiljaa kylmä.”
Lauri nyökkäsi ja alkoi työntämään mua sisälle.
Ennen kun palasimme huoneeseeni kävimme kahvilassa ostamassa mulle suklaata ja limua.
Huoneessani oli taas hetken aikaa ongelma, kun yritin päästä takaisin sänkyyni. Kuitenkin päästyäni takaisin sänkyyni olin erittäin tyytyväinen ja iloinen.
Lauri oli vielä hetken aikaa seuranani, kunnes hoitaja tuli häätämään hänet ja menin nukkumaan.

Aamulla herättyäni koin mieluisen yllätyksen. Lauri tuli reppu selässään huoneeseeni kolmen kukkapaketin kanssa. Katsoin poikaa ihmeissäni, kunnes tämä sanoi.
”Hyvää ystävänpäivää rakas.”
Suuni loksahti auki ja sanoin.
”Mitää? Onks tänää ystävänpäivä. Sori tosi paljon, etten mä oo hommannu sulle mitään. Mä en ees tienny mikä päivä on.”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Ei mitään. Mä tiesin, ettet tietäis, mut halusin silti yllättää sut.”
Lauri alkoi avaamaan kukkapaketteja ja haki niille maljakot. Ensimmäisestä paketista tuli kymmenen kaunista ruusua. Toisesta tuli yksi punainen ruusu ja viimeisestä paketista tuli kaunis kimppu jossa oli vaaleanpunaisen eri sävyjä.

Huokaisin onneissani ja sanoin.
”Kiitos rakas.”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Kiva, että tykkäät, mutta ei täs viel kaikki.”
Kohotin toista kulmaani ja Lauri otti repustaan kaksi rasiaa. Toinen oli selvästi sydämmen muotoinen. Avasin sydämmen muotoisen ensin. Paperien sisältä paljastui sydän rasia täynnä suklaata. Toinen rasia oli vuorostaan pienempi ja sisältä löytyi hopeinen rannekoru, jossa roikkui pieniä sydämmiä.

Kiitin Lauri pitkällä ja makealla suudelmalla. Sanoin myös.
”Kiitos, mut ei sun ois tarvinnu hommat näi paljoo.”
Lauri virnisti onneissaan ja sanoi.
”Tarttipa. Mä oon käyttäytyny niin törkeesti sua kohtaan, niin aattelin näitten vähän korvaavan sitä.”
Hymyilin ja sanoin.
”Mut ei sun ois silti tarvinnu. Tuus mun viekkuun.”
Lauri tuli viereeni makaamaan varoen satuttamasta mua.

Pari päivää kului nopeasti Laurin seurassa. Yhtenä päivänä Laurin lähdettyä aikaisemmin, kuin tavallisesti bändi treeneihin, jäin huoneeseeni lukemaan lehteä, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Oli aivan hiljasta, kunnes kuulin käytävältä melua. Hymähdin vain itsekseni ja jatkoin lehden lukemista. Meluava porukka läheni ja läheni huonettani, kunnes oveni avattiin ja huoneeseen ilmestyi kuusi poikaa, jotka naureskelivat jollekin asialle. Kohotin toista kulmaani hieman ja katsoin Markoa, Teemua, Joonasta, Tommia, Oskaria ja Jimiä. Nämä hiljenivät ja Oskari sanoi.
”Mooi. Me päätettii tul kattomaan sua.”
Naurahdin ja sanoin.
”Mä jo aattelin, että ootte unohtanu mut kokonaan.”
Teemu pudisteli päätään ja sanoi samalla, kun tuli viereiselle tuolille istumaan.
”Ei me unohdettu. Kesti vaan vähän aikaa suostutella toi Jimi mein seuraan ja ohjastamaan meitä.”
Katsoin Jimiä ja tämä nyökkäsi pienesti. Samalla älysin, ettei Jori ollut heidän seurassaan. Kysyinpä siis.
”Missä Jori on?”
Pojat katsoivat toisiaan hieman vakavana, kunnes Joonas vastasi kysymykseeni.
”Se ei halunnu tul. Se on vähän angst taas, ku sai tietää, ettette ookkaan eronnu kokonaan Laurin kans.”
Tommi nyökytteli ja sanoi.
”Jeps. Ja me ei ees tajuta sitä, ku se roikkuu sun peräs koko ajan, vaiks ootki tehny selväks sille, että oot Laurin kans ja elätte loppu elämänne yhdes.”
Katsoin Tommia kummissani ja koko poika porukka repesi nauramaan. Hymähdin ja pudistelin päätäni hymyillen.

Oskari istahti viereeni sängylle ja hetken päästä hän jo makasi pitkin pituuttaan vieressäni. Katsoimme kaikki Oskaria kummissammme, kunnes Oskari kysyi.
”Mitäs katotte?”
Jimi osoitti Oskaria ja sanoi.
”Sua. Sä makaat Iitun sängys.”
Oskari hymyili mulle ja sanoi.
”Nii makaan. Täs on kivaa. Vois jopa jäädä yöks tähän.”
Hymähdin ja tökkäisin Oskari kylkeen. Oskari huokaisi muka raskaasti ja sanoi.
”Olkoot, en mä sitten jää yöks. Iitu kyl menettää paljon.”
Naurahdin ja sanoin.
”Varmasti. Mut jos sä nyt kuitenkin hommaisit sen tyttöystävän ittelles.”
Oskari nousi istumaan sängyllä ja sanoi.
”Eksä ookkaan mun tyttöystävä? Mä kun luulin.”
Hymähdin hymyillen ja kysyin.
”Mut mitäs muuten? Mitä teil ja mitä kouluun?”
Kukin kerto kuulumisensa ja Marko kertoi koulusta.
”Noo yllättävän monet on ihmetelly mihin oot kadonnu. Ku ei kenellekkää oo kerrottu.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Yllättävän monet?”
Marko nyökkäsi ja kertoi.
”Noo. Aika monet luokkalaiset ja rinnakkais luokkalaiset. Etenkin Janne.”
Tuhahdin ja sanoin.
”No Janne on Janne.”
Pojat nyökkäsivät ja Oskari kysyi.
”Millon pääset pois?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Pian toivottavasti.”
Tommi vilkaisi kelloon ja sanoi.
”Mein kyl tarttee lähtee nyt, mut nähään toivottavasti pian.”
Oskari halasi mua vielä nopeasti, kunnes kaikki lähtivät huoneesta.
Tämän jälkeen hoitaja toi iltapalan ja sen syötyäni rupesin nukkumaan.

Pari päivää meni nopeasti ja yhtenä päivänä Lauri ei päässyt seurakseni, joten seuranani oli vaihteeksi Eero ja Pauli kahdestaan.
Keskustelussa tuli hiljainen hetki, joten päätin kysyä Eerolta.
”Mites sä ja jessica?”
Eero naurahti ja vastasi.
”Noo. Siinähän se. Alettiin täs just seurustelemaan.”
Virnistin ja kysyin Paulilta.
”Noo. Entäs sä?”
Pauli pudisteli päätään, joten sanoin.
”Kyl sunki kohdal viel joku tulee.”
Pauli nyökkäsi ja Eero kysyi.
”Haluisiks sä lähtee jonneki käymää? Ku Lauri sano, ett sua kuulemma voi viedä pyörätuolis melkee minne vaan?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jos vaan jaksatte. Nimittäin eka tarttis saada mut siihen tuoliinki jotenki.”
Pauli naurahti ja lähti hakemaan hoitajaa. Eero vuorostaan jäi viereeni naureskelemaan. Kohotin toista kulmaani ja kysyin Eerolta.
”Mitäs naureskelet?”
Eero rauhoittui hieman ja vastasi.
”Mietein vain, miten sut saadaan just siihe pyörätuolii... Ja mielikuvitus rupes tekee tepposii.”
Naurahdin itsekkin ja vakavoiduin just kun Pauli ja hoitaja tulivat.
Kaikki kolme, Pauli, Eero ja hoitaja katsoivat hetken mua vakavissaan kunnes rupesivat nostamaan mua pyörätuoliin.

Hetken aherruksen jälkeen istuin mukavasti pyörätuolissa naureskellen Paulia ja Eeroa. Nämä makoilivat sairaalasängylläni muka hengästyneinä. Hymähdin ja sanoin.
”En kai mä nyt niin painava oo?”
Pauli ja Eero nousivat istumaan sängyllä naureskellen ja Pauli sanoi.
”Noo. Et kai sää kauheesti elefanttii enempää paina.”
Hymähdin ja sanoin.
”Mennääks me?”
Pojat nyökkäsivät ja Eero sanoi hymyillen.
”Ei kai. Sä oot tosi kevyt.”
Pauli myötäili Eeroa.
”Joo. Höyhenen kevyt.”
Naurahdin ja sanoin.
”Mennää pari kerrosta alemmas kioskille. Haluun men ostaa kokista.”
Pojat nyökkäsivät ja Eero alkoi työntämään mua eteenpäin.
Matkalla Aki soitti.
”Sopiiks, ett mä ja Meri tultais kattomaan sua vaiks huomen?”
Vastasin myöntävästi.
”Se olis tosi kivaa.”
Lopetimme melkein samantien puhelun ja Eero pysähtyi lyöden itseään otsaan.
”Vitsit. Mä unohdin, ett mun ja Jessican piti nähdä tänään.”
Virnistin ja sanoin.
”No pyydä se vaiks tän. Olis tosi kivaa nähdä sun tyttöystäväs.”
Eero nyökkäsi ja sanoi Paulille.
”Vie sä Iitu sin kiskal, nii mä soitan Jessical. Tuun sit siihe kiskan viereen.”
Pauli nyökkäsi ja jatkoimme matkaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Pauli kysyi hiljaa.
”Voiksä kertoo jotain mein tulevaisuudesta?”
Käänsin kysyvän katseeni Pauliin ja tämä sanoi edelleen hiljaa.
”Noku mun on tehny jo pitkän aikaa mieli kysyy sult tätä.”
Naurahdin ja kysyin.
”Mitäs sä haluisit tietää?”
Pauli työnsi mua hetken aikaa hiljaa, kunnes vastasi.
”No esimerkiks, ett saanks mä ollenkaa tyttöystävää tai mitään. Ja sit miten mein bändil menee ja tämmöstä.”
Naurahdin ja vastasin.
”Noo. Muist ettet kuullu tätä multa. Sä todellakin saat tyttöystävän. Ja te meette naimisii. Sit tein bändil menee tosi hyvin. Keikkailette tosi paljon ulkomail ja tälleen. Voin jopa kertoo, että pääset näyttelee yhtä tosi pientä sivuroolii yhteen hyvään leffaan. Ja ett te perustatte oman levy-yhtiön ja tämmöstä.”
Pauli kuunteli vakavana, kunnes alkoi hymyilemään leveästi ja sanoi.
”No hyvä. Mä jo aattelin, että mä oon tuomittu ikuiseen sinkkuuteen.”
Hymähdin kuuluvasti ja sanoin.
”Kuka nyt tommosta söpöö nallemaista jätkää voi vastustaa.”
Pauli hymähti ja pysähtyi.

Käänsin ensin kysyvän katseeni Pauliin, joka tuijotti herkeämättä eteenpäin. Seurasin Paulin katsetta ja se pysähtyi suurinpiirtein ikäiseemme tyttöön, joka tuijotti meitä kahta vihaisena.
Vilkaisin hämmentyneenä Pauliin, joka vuorostaan sanoi.
”Toi on yks mein entine kaveri. Kuulu porukoihin hieman ennen sua.”
Katsoin nyt Pauli kummastuneena ja Pauli sanoi.
”Mennään sin kiskal, nii selitän siel.”
Nyökkäsin ja Pauli jatkoi mun työntämistä. Pian olimmekin kiskalla ja ostettuani haluamani menimme istumaan Paulin kanssa erään pöydän viereen. Pauli huokaisi raskaasti ja alkoi kertomaan.
”Toi ketä me äsken nähtiin, oli Sanna. Hän tosiaankin kuului mein jengiin. Jostai ala-asteelta asti. Noo siin sit seiskalla Sanna ja Aki alko seurustelee, mut juttu stoppas kuukauden kuluttuu, kun meil selvis, että Sanna oli pettäny Akii koko sen seurustelun ajan. No siin samas hösäkässä selvis, että Sanna oli esittäny mein kaverii koko ajan ja inhos meit oikeesti iha sairaasti. Sit siin tapahtu kaikkee muutakin, mikä sekotti pakkaa. No sit me laitettiin sil jutul stoppi ja käskettii Sannan pysyy meistä kaukan. Ja sit vähä aikaa siit, nii Sanna muutti jonneki ja me ei siit kuultu enää mitää. Eikä kyl oltais haluttukkaan. Mut ihmettelen kyl, ett miks se tääl on. Ja toi tarkotti myös sitä, että tarttee ruvet niin sanotusti suojelee Akii.”
Kuuntelin vakavana ja sanoin.
”Aika pelottavaa. Mä en ainakaa tekis sillee.”
Pauli nyökkäsi ja vajosin omiin mietteisiini.

Samalla Eero tuli Jessican kanssa paikalle. Ennen kun kumpikaan heistä ehti sanomaan mitään, kysyin ihmeissäni.
”Mites tein keikat? Mä en oo älynny yhtää. Onks teil ollu keikkoi?”
Pauli ja Eero katsoivat mua ensin kummissaan kunnes Eero vastasi naurahtaen.
”Kylhän täs on ollu pari, mut Lauri on pääasias peruutellu pari kolme keikkaa sun takii.”
Olin nimittäin älynnyt asian vasta nyt. Pudistelin päätäni hetken kunnes Eero sanoi.
”Joo siis täs on Jessica, mun tyttöystävä ja täs on mun kamut Pauli, joka toimii myös bändin kitaristina ja täs On Iitu, joka toimii Laurin tyttöystävänä.”
Naurahdin ja kysyin.
”Enksmä toimi minään muuna vai?”
Eero irvisti ja sanoi.
”Et. Tai potilaana kaipa.”
Mulkaisin Eeroa hymyillen ja sanoin Jessicalle.
”Moi vaan.”
Jessica hymyili mylle iloisesti ja Eero kysyi.
”Iitu onks sul viel jotain tääl, ett mentäiskö jo sun huoneeseen.”
Nyökkäsin hymyillen ja vastasin varmuudeksi.
”Ei oo mitään. Mennään vaan.”
Eero alkoi vuorostaan työntelemään mua. Matka meni muuten mukavasti, mutta näimme Sannan taas tuijottavan meitä murhaaavasti.

Huoneessani mut saatuaan sängylleni takaisin makaamaan, pojat veivät pyörätuolin nopeasti pois ja palasivat juttelemaan. Kuitenkin Eero ja Pauli juttelivat enemmän keskenään, joten mä ja Jessica aloimme myös juttelemaan kaikenlaista.
Ilta kului nopeasti ja poikien ja Jessican piti lähteä.

Seuraava aamu kului nopeasti ja tuli iltapäivä, kun Aki ja Meri tulivat luokseni. Aluksi kaikki meni hyvin ja juttelimme kaikkea mukavaa, kunnes Aki lähti hakemaan meille jotain hyvää. Olimme hetken aikaa Merin kanssa hiljaa, kunnes Meri sanoi.
”Sä siis oot Akin toinen nainen?”
Suuni loksahti auki ja kysyin.
”Miten niin toinen nainen?”
Meri katsoi mua pistävästi, kunnes vastasi.
”No täällähän Aki melkeen koko ajan on. Ja ei puhu muusta, ku vaan susta.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Kai sä sentään tiiät, että mä seurustelen Laurin kanssa ja Aki on täälläpäin mun paraskaveri.”
Meri kohotti toista kulmaansa ja kysyi.
”Täälpäin?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mut on adoptoitu Tampereelt.”
Meri nyökkäsi hitaasti ja sanoi.
”Silti oon sitä mieltä, että sä yrität viekotella Akii.”
Suuni loksahti auki ja sanoin.
”En todellakaan.”
Meri hymähti ja totesi.
”En kyllä ymmärrä miten sun poikkis antaa sun olla Akin parhaimpii kavereita.”
Kohotin toista kulmaani ja sanoin.
”Ehkä siks, ku se luottaa muhun ja Akiin.”
Meri meinasi sanoa vielä jotain, mutta vaikeni. Syynä oli Aki, joka palasi huoneeseen. Aki hymyili leveästi ja kysyi.
”Jokos teist tuli parhaat kaverukset?”
Meri mumisi jotain myönteisen tapaista ja Aki kysyi.
”Nii millos sä pääset täält pois?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Vähän riippuu. Illal on jokku testit. Siin sit saa tietää millo pääsen pois ja miten.”
Aki nyökkäsi ja sanoi.
”Me ei kyl voida olla iltaan asti. Ku meil on keikka.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Millon siis lähette?”
Aki katsoi kelloon ja vastasi.
”Täs puolen tunnin pääst.”
Nyökkäsin ja aloimme juttelemaan keikkea. Puolituntinen meni nopeasti ja Aki ja Meri lähtivät Akin ensin halattuaan mua nopeasti.

Katselin vielä ovea, josta Aki ja Meri olivat lähteneet. En ymmärtänyt oikein kunnolla miksi Meri ei pitänyt musta. Toivottavasti välit paranisivat, kun pääsisin pois sairaalasta, nimittäin olisi erittäin inhottavaa Akin kannalta, jos hänen täytyisi lopulta valita meidän kahden väliltä. Tiesin silti, että Aki jättäisi Merin joskus, nimittäin omassa ajassani Aki oli naimisissa Anni nimisen naisen kanssa.
Ajatukseni keskeytti hoitaja, joka tuli hakemaan mua testeihin.
Pari tuntia myöhemmin lääkärini tuijotti vuorollaan mua ja vuorollaan testin tuloksia. Pian hän sanoikin.
”Minä... Minä en ymmärrä. Sinun jalkasi on parantunu ihan kokonaan, että sinä voit jo kävellä ilman tukee. Ja muutenkin. Sinä olet parantunut epäinhimillisellä nopeudella. Olet parantunut alle kuukaudessa. Tämä on käsittämätöntä. Minä jopa voin päästää sinut pois täältä parin päivän kuluttua. Mutta kouluun et tosin pääse aivan heti.”
Virnistin leveästi ja nyökkäsin. Hoitaja vei mut samantien huoneeseeni nukkumaan.

Seuraavana aamuna herättyäni aloin tylsyyttäni yrittämään kävellä. Olinhan ollut kävelemättä yli kolme viikkoa. Aluksi otin haparia askeleita tuen kanssa. Lyhyen ajan jälkeen otin jo varovaisia askeleita ilman tukea.
Kuitenkin kellon lähestyessä kolmea lopetin harjottelun ja palasin istumaan sänkyyni. En ehtinyt istua edes viittä minuttia, kun Lauri ilmestyi huoneeseen leveästi hymyillen ja kitara mukanaan. Suudeltuamme tervehdykseksi kysyin.
”Mites tein eiline keikka?”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Kivasti. Meinasin unohtaa yhes biisis sanat, mut onneks muistin. Joo ja sit Aki löi päänsä vahingossa rumpuihin ja nyt sil on otassa aika mojova kuhmu. Ja sit fanit kaikkee sähläs.”
Hymyilin iloisesti ja naurahdin välillä. Lauri hymyili ja kysyi.
”Aki sanos, ett tapasit Merin?”
Nyökkäsin sanoin huokaisten.
”Jeps. Akin aikana se oli iha kunnol, mut sit ko Aki lähti käymää kiskal, nii se puhu siihen tyyliin, ett pysty rivien välist lukee, ettei meist tuu ikin kavereita. Ja muutenki se aatteli, että mä yritän iskee Akin. Ja sit se ihmetteli, ett miten luotat muhun ja Akiin, ku me ollaan parhaimpii kavereit.”
Lauri nyökkäsi myötätuntoisena ja sanoi.
”Noo. Kaikkien kans ei voi olla kavereit. Ja mä tiiän ette sä koskis Akiin. Taikka toisin päin.”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”Niipä. Mut must tuntuu, että täst tulee ongelmii. Mulle itselleni ja Akille. Ja mähän en haluis mitään ongelmia Akille, ku onhan se mun parhait kavereit.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Jeps. Olit kuulemma myös Jessican tavannu?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Jeps. Hän oli erittäin mukava. Sellane maanlähenen. Hänen kans mä tuunki toimeen.”
Lauri nyökkäsi tyytyväisenä. Tämän jälkeen olimme hetken hiljaa, kunnes sanoin.
”Mä saatan päästä täältä pois parin päivän päästä.”
Lauri hihkaisi ja halasi mua. Tämän jälkeen Lauri sanoi leveästi hymyillen.
”Mul on sul yllätys.”
Kohotin toista kulmaani kysyvänä ja Lauri sanoi.
”Mä tiiän, että sä tykkäät mein musasta, niin aattelin soittaa sul. Vaikka Myselfin.”
Nyökkäsin innoissani ja Lauri alkoi soittamaan kitaraansa laulaen biisin sanoja.

Biisin loputtua Lauri kysyi.
”Mitäs pidit?”
Melkein kyyneleet silmissä liikutuksesta vastasin.
”Niin ihanaa, ku sä laulat. Ja viel mulle privana.”
Lauri virnisti ja kysyi muka viattomasti.
”Saisinks mä jotai palkkaa?”
Räpyttelin silmiäni hymyillen ja kysyin.
”Mitäs palkkaa haluut?”
Lauri räpsytti silmiään takaisin ja vastasi.
”Pusun.”
Lopetin räpsyttämisen ja sanoin hymyillen.
”Tuus tän nii saat.”
Lauri tuli viereeni ja suutelimme pitkään. Tämän jälkeen juttelimme vielä kaikkea, kunnes kello tuli sen verran, että Laurin täytyi lähteä bändi treeneihin. Kuitenkin ennen lähtöä tämä sanoi pahoittelevasti.
”Meist kukaan ei kyllä pääse huomenna kattomaan sua, mut näkyy sit myöhemmin.”
Nyökkäsin ja Lauri katosi ovesta.

Myöhemmin illalla huoneeni oveen koputettiin. Ennen, kun ehdin vastasta mitään, ovi avattiin ja huoneeseen tuli ikäiseni tyttö. Tunnistin hänet melkein heti Sannaksi. Sanna käveli viressäni olevalle tuollille ja istahti siihen. Hetken aikaa oltuamme hiljaa Sanna sanoi.
”Mä oon Sanna. Ja sä oot sit Iitu vai?”
Nyökkäsin hitaasti ja Sanna totesi.
”Sä oot sit vieny mun paikan jengistä.”
Kohautin olkapäitäni ja Sanna sanoi.
”Mä en tykkää siitä yhtään.”
Kohautin taas olkapäitäni ja sanoin.
”Jos oikein käsitin, niin oot ihan ite syypää siihen, ettet oo enää porukas.”
Sanna hymähti ja sanoi.
”No ehkäpä tein jotain pieniä virheitä, mutta silti. Mä rakastan Akii vieläkin.”
Kohotin toista kulmaani ja sanoin.
”Rakastat? Just. Sähän petit Akii. Ja muutenkin vaan esitit.”
Sanna mulkaisi mua ja sanoi.
”Mitä sä oot sanomaan mua esittäjäks. Ite esität jotain täydellistä kaverii ja tyttöystävää. Mutta oikeesti sul on poikaystävä ja kaverit Tampereel.”
Kohotin toista kulmaani kummastuneena ja sanoin.
”Sen kus pystyt todistaa nii oon kyl ällistyny.”
Sanna virnisti ilkeästi ja sanoi.
”Selvä. Jos mä pystyn todistamaan sen, että sä esität, niin sä häivyt täältä.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Ja jos et, niin sä häivyt täältä. Ja jätät ainaki Akin rauhaan.”
Sanna nyökkäsi pienesti ja lähti mitään sanomatta.
Kului vain hetki Sannan lähdöstä, kun huoneeseeni tuli hoitaja iltapalan kanssa ja lähti mun syötyä. Siispä rupesin nukkumaan.

Aamulla nukuin sen verran pitkään, että aamupala jäi välistä. Heräsin vasta, kun huoneeni ovi kävi. Avasin silmäni hitaasti ja näin lääkärini tulleen viereeni. Se oli hieman kummallista, koska aiemmin mut oltiin viety lääkärin luokse, eikä lääkäri ollut kertaakaan tullut käymään luonani.
Lääkäri katseli hetken papereitaan, kunnes sanoi.
”Voinen kertoa, että pääsette huomenna kotiin.”
Hihkaisin iloisena ja lääkäri jatkoi.
”Mutta joudutte silti olemaan pyörätuolissa seuraavan viikon. Vaikka otammekin kipsit pois, niin se ei tarkoita, että voitte kävellä tai mitään sinnepäin. Ja kouluun sitten pääsette myös viikon kuluttua.”
Nyökkäsin ja päätin, että en tottelisi lääkäriä, vaan jatkaisin kävelyn harjoittelemista. Lääkäri tutkiskeli vielä hetken papereita, kunnes sanoi.
”Poistamme kipsit illemmalla. Hyvää päivän jatkoa.”
Nyökkäsin lääkärille ja aloin katsomaan tylsistyneenä telkkaria.

Jonkin ajan kuluttua huoneeni oveen koputettiin ja huoneeseen ilmestyi Joanna ja Jouni. Nämä hymyilivät pahoittelevasti ja Joanna sanoi.
”Anteeks, ettei me käyty. Me ollaan oltu työmatkoilla Amerikassa ja päästiin nyt vasta tulemaan tänne. Kai pojat on käyny pitämäs sul seuraa?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Ei se mitään. Mä kyl ymmärrän. Kai te silti tiiätte mitä täs on tapahtunu sen jälkeen ku ootte lähteny?”
Kumpikin nyökkäsi ja istuutuivat viereisille tuoleille. Jouni sanoi ensin katseltuaan huoneeni läpikotaisin.
”Joo. Pääset kuulemma huomenna kotiin?”
Nyökkäsin ja Joanna sanoi leveästi hymyillen.
”No sepä kiva. Tiesinkin, ettet olisi täällä ainakaan kuukautta pitempään, kun tuo sun parantumis vauhti on reilusti nopeampaa. Ja kiva vielä, kun sain viikon lomaa, niin voin olla sun seurana, kun Jimi on koulussa.”
Hymyilin leveästi ja kysyin.
”Mä kysyn jo nyt, mut voidaaks me pitää Jimin kans sit bileet, ku oon parantunu ihan kokonaan? Vaikka ens viikon perjantaina?”
Joanna ja Jouni naurahtivat ja Jouni vastasi.
”Kyllä saatte. Kun et ole ollut edes koulussa kolmeen viikkon kaverisi, jotka eivät tiedä sun olevan täällä, varmasti kaipaavat sua.”
Naurahdin ja nyökkäsin sanoen sitten.
”Se sit myös tarkottaa sitä, ettette oo sit paikalla.”
Joanna mutrusti hieman huuliaan ja sanoi.
”No mutta kuka teitä sitten vahtii?”
Mietin hetken ja vastasin.
”Vaikka Tomi. Se on yli kakskymppine.”
Samalla tajusin karun totuuden. Tomi ei ollu käynyt kertaakaan sairaalassa oloni aikana katsomassa mua. Eikä edes ollut soittanut tai mitään. Huokasin raskaasti ja kysyin.
”Missä Jimi on?”
Jouni kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Varmaanki kaveriporukan kans skeittaamas tai jotain.”
Hymähdin ja sanoin.
”Nooh. Tarttee soittaa sil jossain vaihees. Mut mitäs te muuten? Missä te olittekaan työmatkal? Ja mitä te teitte siel?”
Jouni ja Joanna hymyilivät iloisesti ja Joanna vastasi.
”Ranskas. Mä olin vähän niin kuin vaihdossa. Mä olin yhden pienen sairaalan lapsi lääkärin avustajana. Siinä tuli tutustuttuu aika eri tyyppisiin hoitokeinoihin, ku tääl Suomes. Ja sit viime viikolla sain olla ihan yksinkin.”
Joanna oli siis ammatiltaan yksityis lapsi lääkärinä Helsingissä. Nyökkäsin ja Jouni kertoi.
”Noo siis mehän oltiin Joannan kans samas kaupungis ja tälleen. Niin mä olin sit vuorostaan eräässä koulussa opettamassa englantia. Olihan se hieman hassua oppilaille, kun kaikki tunnit pidettiin englanniksi.”
Jouni oli vuorostaan yliopiston englannin opettaja. Nyökyttelin ja kysyin.
”Mitä te teitte vapaa-ajalla?”
Kummankin ilmeet muuttuivat haaveileviksi ja jonkin ajan kuluttua Joanna sanoi.
”Noo. Tehtiin kaikkee romanttista.”
Naurahdin ja jatkoimme kaikenlaisen turhuuden puhumista.
Hieman myöhemmin Joanna sanoi.
”Joo, mutta jos ei haittaa, niin me mennään? Me mennään täs viel puhumaan sun lääkärille.”
Nyökkäsin ja Jouni ja Joanna lähtivät.
Kului reilu vartti, kunnes lääkärini tuli ja sanoi.
”Selvä. Nyt sitten otetaan nuo kipsit pois.”
Nykkäsin ja mut vietiin toiseen huoneeseen. Mut laitettiin istumaan eräälle pehmustetulle tuolille ja alettiin ottamaan jalassani olevaa kipsiä pois. Tämän jälkeen kädessäni oleva kipsi otettiin myös pois.

Katsoin hieman kauhuissani kättäni ja jalkaani, jotka olivat sinisen kellertävät. Lääkärini naurahti ja sanoi.
”Tuo on aivan tavallista. Nimittäin kun iho ei ole saanut kauheasti ilmaa, eikä sitä olla pesty, eikä se ole saanut aurinkoa, niin on aivan tavallista, että se on tuon värinen. Väri palautuu normaaliksi viikon sisällä.”
Nyökkäsin ja lääkäri sanoi.
”Nostappas nyt paitaasi, niin otetaan kylkiluita paikoillaan pitävä suojus ja siteet pois.”
Nostin paitaani kuuliaisesti ja lääkäri otti vielä sen siteen pois, kunnes sanoi.
”No niin. Pääset todellakin huomenna pois. Vanhempasi sanoivat, että pääsevät hakemaan sinut kahdeltatoista. Joten tulen hieman ennen sitä vielä tarkastamaan sinut nopeasti. Joten huomenna nähdään. Näkemiin.”
Nyökkäsin ja lääkärin poistuttua otin kännykkäni ja soitin Jimille. Puhelin tuuttasi pari kertaa, kunnes poika vastasi.
”Jimi?”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Mä täs moi. Tuli vaan täs mieleen, että tiiätkö missä helevetissä Tomi on?”
Luurin toisessa päässä tuli hiljaista, kunnes joku otti puhelimen Jimiltä ja sanoi.
”Tomi luulee, että sä oot palannu omaan aikaas.”
Hiljenin. Nimittäin puhuja oli Oskari. Eikä Oskarin pitänyt tietää mitään siitä, että olin aikamatkaaja. Hiljentymiseni takia Oskari huhuili.
”Iituu...? Ooksä siel viel?”
Kuulin Oskarin äänen takaa miten Jimi sanoi hänelle.
”Anna se puhelin mulle.”
Puhelin palasi omistajalleen ja Jimi kysyi.
”Ooksä siel viel?”
Hymähdin ja sanoin.
”Mee vähä kauemmas porukoist.”
Kuului kävelyn ääniä ja Jimi sanoi.
”Okei. Oon vähän kauempan. Mitä nyt?”
Vedin henkeä ja sanoin korottaen ääntäni melkolailla.
”MITEN HITOSSA Oskari TIETÄÄ, ETTÄ OON ERI AJASTA?! JA TIETÄÄKS MUUTKI?!?!?!?!!!?”
Jimi hiljeni ja sanoi sitten.
”Öööh... Se on ainoo kuka tietää täst porukast. Ja se sai tietää, ku mä ja Tomi puhuttiin susta, nii se kuuli sitä kautta.”
Huokaisin ja kysyin.
”Miten se suhtautu siihen?”
Kuulin Jimin äänestä, että hän hymyili.
”Aika hyvin. Se on ihan innoissaan. Kyselee vaan, että tunnetteks te toisenne sillon ja kaikkee.”
Hymähdin ja kysyin.
”Ja sit miten Tomi? Miks se luulee, et mä oon palaanu omaan aikaani?”
Jimi ähkäisi ja vastasi.
”Nooh. Totaah... Se oli itseasias mun ja Laurin yhteinen idea. Ku me ei oikein haluttais, että sä hengaisit sen kans. Onhan Tomi tosi cool tyyppi, mut... Me vaan pelätään, että se tekee sulle jotain. Vaikka oliski homo tai ei, mut silti. Se on sen tyyline.”
Tuhahdin ja sanoin.
”Ei Tomin hevari/gootti tyyli tee siitä mitään hulluu. Ihan samanlainen tyyppi ku teki. Ja hmh. Mitä mä oikein teen tein kans.”
Jimi oli hiljaa, joten sanoin.
”Joo, mut mä lopetan nyt. Nähään huomen.”
Tämän jälkeen suljin puhelimen ja aloin katsomaan telkaaria.
Loppu ilta meni nopeasti ja menin nukkumaan aikaisin.

Aamulla heräsin yhdentoista aikaan. Aamupalan syötyäni lääkäri tuli tarkastamaan mut ja kahdeltatoista Joanna tuli hakemaan mua ja pääsin lähtemään sairaalasta. Tosin sähkökäyttöisen pyörätuolin kanssa. Joutuisin nimittäin käyttämään sitä ainakin aluksi.

Huokaisin ja hymyilin Joannalle, joka auttoi mut istumaan pyörätuoliin.
Joanna työnsi mut sisälle ja menin huoneeseeni. Laitettuani jalkaani ja käteeni tukisiteen lösähdin sängylleni ja aloin nukkumaan, vaikka kello olikin vasta yksi.
Sain nukkua kaksi ja puoli tuntia, kunnes mut herätettiin. Nimittäin Jimi ja Oskari ilmestyivät huoneeseeni ja Oskari kysyi ensimmäisenä.
”Onks sul kaikki hyvin?”
Katsoin poikia hetken silmät ristissä, kunnes pudistin päätäni ja sanoin.
”Ei ole.”
Pojat hätkähtivät ja kysyivät.
”Mikä sul on? Sattuuks johonkin?”
Tuhahdin ja vastasin.
”Vittu ku mua väsyttää. Ja ei satu. Joten menkää häirittemästä mua. Mua ei saa herättää. Herään ite. Toki voi käydä tarkistamassa elänkö mä, mutta ei saa herättää. Jos en oo huomen aamul heränny, nii sit saa herättää.”
Pojat huokaisivat ja lähtivät huoneesta. Ei kulunut kuin hetki, kun nukahdin uudestaan.

Seuraavan kerran kun heräsin, oli jo pimeää. Hipsin seinästä tukea ottaen vessaan ja takaisin. Nukahdin saman tien, vaikka olinkin nukkunut jo kauan.

Heräsin seuraavan kerran auringon paisteeseen, joka tuli silmiini. Käännyin sen verran, että näin kellon. Kello oli kymmenen aamulla. Olin nukkunut kaksikymmentä tuntia sen jälkeen, kun olin päässyt sairaalasta.

Nousin istumaan sängylleni ja hieräisin silmiäni, kunnes nousin pyörätuoliini. Tämän jälkeen lähdin sillä vessan kautta keittiöön. Koska keittiössä ei ollut ketään kiersin vielä koko talon ilman tulosta. Palasin vielä keittiöön ja söin jotain, kunnes menin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet.

Vaatteet saatuani vaihdettua lähdin kävelemään hieman epävarmoin askelein ulos ja siellä Tomin luokse.
Koputeltuani hetken aikaa ovea, Tomi avasi oven. Näky jonka näin ei ollut mitenkään parhaasta päästä. Tomin hiukset roikkuivat kasvojen kehyksinä elotTomina. Tomin meikit olivat jääneet pesemättä useampana päivänä ja olivat levinneet. Kasvoja korosti myös parran sänki.

Katsoin jätkää kummissani. Tämä näytti siltä, ettei edes älynnyt kuka ovella oli. Hymähdin ja työnsin Tomin sisälle vetäen oven perässäni kiinni.
Samalla kun ovi kolahti kiinni, Tomin silmiin syttyi eloa ja tämä kysyi hieman hämmentyneenä.
”Miten sä tääl oot? Sähän palasit omaas aikaas?”
Pudistelin päätäni ja sanoin.
”Istu ja selitä mitä pojat on sulle menny selittää.”
Tomi istahti sohvalle mua vastapäätä ja alkoi selittämään.
”No Jimi ja Lauri sano, ett siin kolaris sul olis käyny niin pahasti, että sut oltais sen takii lähetetty omaan aikaas. Ja ettet ois halunnu nähä mua enää koskaa...”
Hymähdin ja kysyin.
”Entäs minkä takia sä näytät noin surkeelta? Ja vielä nyt?”
Tomi laski katseensa ja vastasi.
”No ku mä vaan jotenkin jäin aattelee sitä tilannetta. Ja ku mä olisin halunnu hyvästel sut viel ennen...Ja ku mä sain tietää asiasta vast viikko sitte. Mut selitä sä miten sä oot siin?”
Virnistin ja vastasin.
”Noo... Mä pääsin eilen pois sairaalast. Siit kolarista nii mä olin viikon koomassa, sit siin oon ollu hereil sairaalas. Ja Jimi ja Lauri sano sul sillee vaan siks, ko ne epäilee sua vieläkin jotenkin, että satuttaisit mua.”
Tomi nyökkäsi ja sanoin.
”Ja nyt sä meet suihkuun ja ajat partas... Ja mis muuten sun vanhemmat on?”
Tomi nousi seisomaan ja vastasi.
”Ne lähti jonnekki työmatkalle ja on siel pari viikkoo.”
Nyökkäsin ja Tomi lähti suihkuun.

Istahdin sohvalle odottamaan. Viimein kun Tomi palasi suihkusta pyyhe lanteillaan, hän näytti reilusti paremmalta ilman parran sänkeä ja levinneitä meikkejä. Nyökkäsin tyytyväisenä ja lähdin Tomin huoneeseen tämä perässä. Etsin kaapista Tomille sopivat vaatteet ja änkesin nämä tämän käteen. Sen jälkeen käännyin ja aloin katselemaan ulos.

Kului reilu minutti, kun Tomi rykäisi ja käännyin. Nyökkäsin tyytyväisenä ja sanoin.
”No niin. Näytät taas ihmiseltä. Haluuks laittaa viel meikit naamaa vai ooks ilma?”
Tomi pudisti päätään joten sanoin.
”No sitte. Tuuks meil? Vai ollaaks tääl?”
Tomi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Ollaan vaiks tääl. Saadaan ol rauhas.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Mennääks sit olkkarii?”
Tomi nyökkäsi ja vaihdoimme huonetta. Tomi huomasi samalla pienen linkutukseni.
”Mitä sun jalas?”
Istahdin sohvalle ja vastasin.
”No ku mun tarttee pitää jalas ja kädes viel semmost tukee. Tai periaattees tarttis käyttää jotai hito pyöratuolii, muttei jaks.”
Tomi istahti toiselle sohvalle ja sanoi.
”Sit sun tarttis käyttää sitä. Näytit tyhmältä tai et. Vaikka susta ei tekemälläkään sais tyhmän näköstä.”
Kohotin toista kulmaani ja Tomi kysyi.
”No mites muuten? Miten pärjäsit sairaalas ilman mua?”
Virnistin ja vastasin.
”Nooo. Joten kuten siellä pärjäsin. Mitä nyt siin alus tuli riitaa Laurin kans ja se laitto välit poikki, mut sit palattii viikko myöhemmi yhtee. Ja sit kaikkee.”
Tomi hengähti, kun kuuli Laurin lempanneen mut ja sanoi melkein hampaita kiristellen.
”Sua ei noin vain lempata. Oli kyseessä Lauri tai ei.”
Naurahdin ja sanoin.
”Nii, mut nyt kaikki on hyvin taas. Ja toivon mukaan pysyykin. Ainakin Laurin kans. Noitte muitte kautta sitte en tiiäkkään.”
Tomi kohotti toista kulmaansa kysyvänä ja selitin.
”Noo. Täs satuin törmää Akin exään ja se vähä uhitteli. Kuulemma todistaa, että mulla on poikaystävä ja kaverit Tampereella, mikä on mahdotonta todistaa, koska mulla ei oo siel mitään. Ja sit en taida tulla Akin nykysenkään kanssa kauheesti tekemisiin. Ku se aattelee, että oon uhka sil.”
Tomi nyökkäsi hitaasti ja sanoi.
”No jos tulee liikaa ongelmii, nii tuu vaan sanoo, niin hoitelen ne.”
Naurahdin ja sanoin pudistellen päätäni.
”Mitä ihmiset miettis, jos mä käskisin sun men hakkaa jonkun naispuolisen ihmisen?”
Tomi virnisti ja jatkoimme rentoa keskustelua.

Jonkin ajan kuluttua keskustelua rupesi häiritsemään taskusta tuleva värinä. Nimittäin puhelimeni soi. En kuitenkaan vastannut ja Tomi kysyi.
”Mikset vastaa?”
Virnistin ja vastasin.
”Koska ei huvita. Se on joko Jimi tai Lauri. Koska Joanna tietää, että en lähtis kauheen kauas, ellei asia olis tärkee.”
Tomi kohotti toista kulmaansa ja kysyi.
”Eiks siis kukaan tiiä, ett oot tääl?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Eips. Ku mä aloin nukkuu heti ku pääsin sairaalast ja nukuin melkee vuorokauden, nii sit ko heräsin nii talo oli tyhjiltään. Niiden oma vika ku jätti mut yksin.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Must tuntuu, ettei ne päästä tän jälkeen sua silmistään enää. Ja musta myös tuntuu, että mua ei päästetä sisälle.”
Vilkaisin ympärilleni nopeasti ja sanoin.
”Jos musta on kiinni niin pääset tai mä pääsen pois.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi.
”Mut eiks sun silti tarttis mennä? Ettei ne huolestu liikaa.”
Kohautin olkapäitäni ja nousin seisomaan. Katselin hetken ympärilleni, kunnes sanoin.
”No joo. Mä täst meenki. Tekstaillaa tai mesetellää.”
Tomi nyökkäsi ja saatto mut ovelle. Ovella kuitenkin hän halasi mua pikaisesti ja kuiskasi korvaani.
”Kiva ku et ollukkaa lähteny.”
Hymyilin söpösti ja sanoin.
”Kiva, että huolestuit.”
Tämän jälkeen lähdin linkuttamaan kotiini.

Ja kuten arvelinkin, sisälle päästyäni huomasin Joannan istuvan keittiössä rauhallisesti kahvia juoden toisin, kuin Jimi, Lauri ja Oskari ravasivat olohuoneen pöytää ympäri hermostuneina. Koska nämä eivät huomannet mua, menin Joannan seuraksi keittiöön juomaan kahvia. Joanna vain nyökkäsi huomattuaan mut ja jatkoi rauhassa kahvinsa juomista.

Päästyäni istumaan keittiön pöydän viereen kahvimuki edessäni, pojat tulivat keittiöön ja huomasivat mut. Aluksi kaikki olivat hiljaa, kunnes pojat alkoivat melkeinpä huutamaan.
”Missä sä olit?”
”Mikset ilmottanu mitään?”
”Tajuuks miten huolissaan me oltiin?”
”Sä et ois saanu lähtee ilman vahtijaa ulos.”
”Etkä ilman pyörätuoliis.”
Menin sekaisin kuka sanoi mitäkin ja huusin heidän päälleen.
”VITTU MÄ MITÄÄN VAHTII TARVII. MÄ OON TEIT KAIKKII VANHEMPI NIIN PITÄKÄÄ NE TURPANNE JO KII!!!!”
Pojat hiljentyivät ja laskin ääneni normaalille tasolle ja sanoin.
”Eli. Mä olin Tomin luona. En ilmottanu mitään, koska kukaan ei ollu kotona, enkä jaksanu väsät viestii tai mitään. Miks te olisitte musta huolissanne? Ja mä todellakin oon jo iso tyttö. Mä pärjään kyllä. Oli mulla jalka puoliks kipsis tai ei. Ja mä en millää pyörätuolil rupee liikkuu, ku oon jo ihan terve. Ymmärrätteks?”
Pojat pysyivät hiljaa ja sanoin.
”Hyvä. Jos sallitte, niin mä juon tän.”
Pojat jäivät seisoskelemaan paikoilleen, joten sanoin.
”Rauhassa.”
Viimein pojat lähtivät olohuoneen puolelle ja hörpein kahviani rauhassa. Joanna ei ollut sanonut tähän mennessä mitään, joten sanoi nyt.
”Oisit sä silti voinu ilmotel jotai. Tai vastata puhelimeen. Mä en oo nähny Jimii tai Oskarii ikinä noin hermostuneena ja huolestuneena.”
Nyökkäsin hitaasti ja hörppäsin loput kahvit mukistani ja lähdin huoneeseeni ensin vietyäni mukin tiskialtaaseen.

Sain olla huoneessani vain hetken rauhassa, kunnes pojat ilmestyivät paikalle. Nämä varmistelivat viiden minuutin välein, että kaikki oli kunnossa, kunnes huusin Jimille, joka varmaan viidettäkymmenettä kertaa tuli kysymään oloani.
”Mä oon ihan kunnossa. Ei vittu tarvii koko aja huolehtii. Mä sanon kyl jos jokin on ongelman. Ja jos sallinette niin haluun olla Laurin kans kahestaan.”
Jimi ja Oskari katosivat huoneestani ja Lauri tuli viereeni makaamaan. Olimme hetken hiljaa, kunnes Lauri kysyi.
”Mitä sä oli Tomin luon?”
Huokaisin ja vastasin.
”Päätin mennä ilmottelemaan, että oon viel täs ajas ja että mä oon ihan okei. Se oli aika huonoon kuntoon päästäny ittes. Näköjään välittää musta oikeestikkin.”
Huomasin Laurin ilmeen ja lisäsin.
”Kaverina.”
Lauri huokaisi ja kysyin.
”Mut voitaisko unohtaa koko Tomi?”
Lauri nyökkäsi ja keskittyi koko olemuksellaan muhun. Ilta kului nopeasti ja menimme nukkumaan.

Aamulla Jimin ja Laurin hössötyksen lisäksi tuli taas Oskari. Tämä hössätti aluksi kaikkea, kunnes päätyi olemaan vain seurana. Ollessamme nelistään huoneessani kysyin.
”Saisinks mä men kattoo Tomii?”
Pojat pudistelivat päitänsä päättäväisesti ja kysyin.
”No saaks Tomi sit tul tän?”
Sama vastaus. Huokaisin ja menin makoilemaan sänkyyni. Hetken kuluttua Oskari tuli luokseni ja kuiskasi.
”Mä voin auttaa sut Tomin luokse.”
Nostin päätäni tyynystä ja kysyin.
”Miten?”
Oskari virnisti ja vastasi.
”Jos sä vaikka haluisit jätskii ja karkkii, nii voisit pyytää noit menee kauppaan ja mä jäisin vahtiin sua.”
Nyökkäsin ja kysyin ehkä hieman huolissani.
”No entä sä? Nehän huutais sul iha sairaast.”
Oskari virnisti pienesti ja vastasti.
”Ei se mitään, kyl mä kestän. Kunhan sä oot vaan ilonen.”
Nyökkäsin ja huusin.
”Jimiii, Laurii!!”
Nämä melkeimpä juoksivat huoneeseen ja Jimi kysyi.
”Mikä hätänä? Mihin sattuu?”
Pudistin päätäni ja kysyin.
”Voisittekste men ostaa kaupast mulle jätskii ja karkkii.”
Lauri ja Jimi katsoivat toisiaan ja Lauri sanoi.
”Olkoot. Mut Oskari jää vahtii sua.”
Nyökkäsimme Oskarin kanssa ja pojat lähtivät. Varmistettuamme, että Lauri ja Jimi olivat kadonneet näköpiiristä Oskari saattoi mut Tomin ovelle ja palasi juosten takaisin.

Seisoskelin oven takana hetken, kunnes koputin ja odottelin, kunnes Tomi tuli avaamaan. Tämä tulikin pian avaamaan ja päästi mut sisälle. Istuuduttuani Tomi kysyi.
”Mites sä tän pääsit?”
Virnistin ja vastasin.
”Oskari autto.”
Tomi nyökkäsi ja juttelimme vähän sitä sun tätä, kunnes ovikello soi. Tomi meni rennosti avaamaan ja sieltä ilmestyi vihainen Lauri. Huomattuaan mut, Lauri huokaisi raskaasti ja sanoi.
”Vaikka ulkona satais vihreitä miehiä, niin sä vaan oot täällä.”
Suuni loksahti auki ja kallistin päätäni. Laurin sanat menivät hieman ohi korvien. Suljin suuni ja kysyin.
”Ai sataaks siel vihreit miehii?”
Lauri nyökkäsi vakavana ja sanoi.
”Tuu vaik kattoo.”
Nyökkäsin hitaasti ja lähdin ovelle katsomaan. Ulkona todellakin oli kolme vihreää miestä, mutta niitä ei satanut. Ja vihreät miehet olivat sitä paitsi Jimi ja Oskari, joiden välissä oli puhallettava ufo.
Repesin totaallisesti nauramaan ja sanoin naurun puuskien välissä.
”Ai... heh... Että tämmöstä... Heh.”
Lauri pidätteli nauruaan ja kysyi.
”Menisiks sä kotiin?”
Vakavoiduin ja huokaisin sanoen.
”No kaipa mä nyt tän kerran tuun. Jos sä suostut oleen mun oma vihree mies.”
Lauri purskahti nauruun ja nyökytteli innoissaan. Pudistelin päätäni ja lähdin linkuttamaan pienesti kotia kohden. Ennen sitä kuitenkin sanoin Tomille.
”Mä soitan sul täs. Mul on tärkeet asiaa.”
Tomi nyökkäsi ja palasi sisälle. Kuljimme hetken aikaa hiljaa, kunnes Lauri kysyi.
”Mitä asiaa sul on sil?”
Hymähdin ja sanoin vinosti hymyillen.
”Ai haluuks mun vihree mies tietää mitä asiaa mul on Tomille?”
Lauri nyökkäsi ja sanoin.
”No aattelin vaan, jos Tomi suostuis mein vahtijaks.”
Lauri kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja selitin.
”Mä pidän bileet viikon pääst. Vanhemmat suostu siihen, jos vaan on joku täysikäne vahtimas.”
Lauri nyökkäsi leveästi hymyillen ja kysyi.
”Ketä sin tulee? Onks ne mehubileet?”
Naurahdin ja vastasin.
”No mistä mä sen voin tietää, kuka sin on tulos, jos en oo ees viel ketää kutsun. Ja ei oo. Aattelin jos Tomi hakis.”
Laurin hymy leveni enemmän ja tämä nyökkäsi. Virnistelin itsekseni ja kysyin.
”Suostuisko mun rakas vihree mies kantaa mun kotiin asti? Repparis?”
Lauri naurahti päätään pudistellen ja sanoi.
”Lopeta toi vihreemies hommeli jo. Ja joo tuu selkään vaan.”
Irvistin ja hyppäsin Laurin selkään sanoen sitten.
”Enpä lopeta. Hopoti hoi vihree mies.”
Lauri pudisteli päätään ja lähti käppäilemään.

Jimi ja Oskari, jotka olivat lähteneet hieman aiemmin meidän jäädessä juttelemaan olivat jo päässeet aikaisemmin perille, joten kumpikin oli odottamassa ovella, kun palasimme.
Nämä pudistelivat keskenään päitänsä ja kysyin heiltä päästyäni takaisin maan pinnalle.
”Mitäs?”
Jimi huokaisi ja vastasi.
”Mietittii vaan teitä kahta. Ootte vaan niin.... Pystyis melkein kuvittelee, että ootte viel joskus kahenkikymmenen ja neljänkymmenen vuoden kuluttuu viel yhes ja teil ois kaks lasta.”
Naurahdin ja sanoin.
”Itse oot Oskarin kans homopari viiden vuoden päästä.”
Pojat vilkaisivat toisiaan ja pudistelivat päitään rivakkaasti. Naurahdin ja kysyin samalla, kun menin sisälle.
”No mitäs sitten?
Kaikki kolme hymyili leveästi ja sanoivat samaan aikaan.
”Leffa.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”No mikä leffa?”
Lauri hymyili leveästi ja vastasi.
”Scary Movie yks, kaks ja kol.”
Nyökkäsin ja menimme porukalla olohuoneeseen katsomaan leffoja. Mä keskelle ja pojat viereeni.
Leffojen loputtua Oskari lähti kotiinsa ja lähdimme Laurin kanssa nukkumaan.

Loppu viikko kului nopeasti. Pojat kävivät koulussa ja vapaa-ajan viettivät kanssani. Itse vuorostani suunnittelin tulevia bileitä, jotka aikoisin pitää. Ajattelin pitää melko privaatti bileet, joihin sai tulla vain kutsutut henkilöt ja hankkisin myös parista kaveristani niin sanotut vartijat ovelle.

Maanantaina, viimein pääsin takaisin kouluun. Opettajat toivottivat takaisin tervetulleeksi ja kaikki kaverini tulivat kyselemään, missä olin ollut kuukauden. Vastailin rehellisesti kaikkiin kysymyksiin ja annoin määrätyille ihmisille kutsut bileisiin.

Päivä meni nopeasti ja tuli tiistai. Olin unohtanut soittaa Tomille, joten soitin saman tien, kun muistin. Tämä vastasikin pian.
”Tomi?”
”Iitu täs moi. Hei sori, mun piti soittaa sul heti seuraavan päivän, mut unohtu. Nii sitä asiaa oli, ett suostuisiks mein vahtijaks perjantain? Ku pitäisin sillon bileet nii ois kiva, ett ois paikalla ainaki yks täysikäne. Ja jos voisit hommat juomisii?”
Tomi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Njoooh. Saanks mä tuoda yhen mun kaverin mukaan?”
Mietein itse hetken, kunnes vastasin.
”Se vähän riippuu millanen tyyppi on? Jos on sellane kauhee riehuja, nii ei. Ja mikä sen nimi on?”
Tomi mietti taas hetken, kunnes sanoi.
”No jos tavattais tänää? Mä voisin tulla Henkan kans vaiks toho Kampi ovil?”
Nyökyttelin hetken, kunnes älysin vastata.
”No sopisko tunnin pääst?”
Tomilta tuli vastaus heti.
”Joo. Mä soitan Henkal nii nähään. Moooi.”
Vastasin vielä ennen kun lopetin puhelun.
”Moi.”
Tämän jälkeen vaihdoin vaatteet ja söin.

Tunnin kuluttua olinkin jo Kampin ovilla. Pian huomasinkin Tomin ja suuni loksahti auki nähdessäni kenen kanssaan hän oli. Tomin vieressä nimittäin käveli kärttyisän näköinen blondi fruittari. Nämä pitivät käsistään kiinni ja Tomi näytti erityisen iloiselta. Katsoin paria hetken aikaa ällistyksissäni, kunnes repesin nauramaan. Parin tultua viereeni sanoin nauruni seasta.
”Tomi et oo tosissas. Siis ei millään pahalla.”
Tomin hymy leveni ja tämä vastasi.
”Joo. Oon mä ihan tosissani. Tää on mun poikaystäväni Henkka. Henkka täs on mun kaveri Iitu.”
Lopetin nauramisen ja hymyilin aurinkoisesti Henkalle.
”Hauska tutustuu.”
Henkka nyrpisti nenäänsä ja nyökkäsi pienesti ja nopeasti. Tomi vuorostaan huokaisi raskaasti ja selitti mulle.
”Joo. Henkka ei oo alunperin ton näköne. Oikeesti se on saman tyyline ku mä, mut se hävis yhen vedon nii se joutu muuttaa tyylinsä fruideks.”
Nyökkäsin ja pyysin anteeksi.
”Anteeks, ett nauroin.”
Henkka nyökkäsi ja sanoi.
”Ei mitää. Onhan tää vähän oudon näköstä ku tämmöne fruide on gootti hevarin kans. Onneks saan taas ruvet käyttää omii vaatteit loppu viikost.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Näytät silti varmasti vähän oudolta blondina. Nii minkä ikäne sä oot?”
Henkka vilkaisi Tomia nopeasti ja vastasi.
”Kakskytkaks, eli saman ikäne, ku Tomi.”
Nyökkäsin ja kysyin vielä.
”Selittiks Tomi miks säki oot tääl?”
Henkka nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Eli tarviit toisenki täysikäsen vahtii sun bileit?”
Nyökkäsin ja Henkka sanoi katsoen Tomiin.
”No voisinhan mä tullakkin. Ei mulla mitään muutakaan tekemistä oo ja mielelläni mä tuun sellaseen paikkaan mis Tomi on.”
Hymyilin leveästi ja sanoin.
”No se on sit sovittu. Mitäs sitten?”
Jätkät kohauttivat olkapäitään ja Tomi kysyi.
”Mitä jos mentäisiin leffaan?”
Nyökkäsimme Henkan kansa ja menimme kattomaan jotain satunnaista leffaa.
Ilta kului rattoisasti jätkien seurassa.

Myös päivät perjantaihin kului nopeasti. Ja oli enää pari tuntia bileiden alkuun. Olimme porukalla eli Rasmusten poikien ja Jimin jengin kanssa ahertaneet kämpästä sellaisen, että se kestäisi rajummatkin bileet. Kaikki arvokkaat ja helposti rikki menevät tavarat oli siirretty piiloon ja Tomi ja Henkka olivat tuoneet juomat.

Makoilimme kaikki kolmetoista olohuoneessa kukin missäkin ja lepäsimme rankan siivoomisen ja järjestelyn takia. Vilkaisu kelloon kertoi, että pian suihkuun olisi jono, joten sanoin.
”Mä meen kyl nyt suihkuun. Ja Lauri tulee mun jälkee.”
Virnistin omahyväisesti, kun muut pojat voihkivat. Olimme nimittäin sopineet, että koko porukka jäisi yöksi bileiden jälkeen. Tulihan toki meille hieman ahdasta, koska meitä tosiaan oli kolmetoista, mutta olimme sopineet, että huoneeseeni majoittuivat itseni lisäksi kaikki Rasmukset ja Oskari. Toki olin ottanut kaikki Rasmuksen julisteet pois ja piiloon, koska olisihan itse Rasmuksille varmasti hyvin hyvin outoa, jos nukkuu huoneessa, missä omat kuvat tuijottavat joko ajan. Ja kaiken lisäksi kuvat ovat sellaisia, missä he ovat hieman erinäköisiä, mitä nyt. Ja tietenkin, että julisteet olivat tulevaisuudesta.

Jimin huoneeseen vuorostaan Jori, Marko, Teemu, Joonas, Tommi. Tomi ja Henkka saivat jakaa Joannan ja Jounin huoneen kahdestaan.
Suihkusta tultuani menin huoneeseeni ja häädin kaikki pois, että sain puettua vaatteeni rauhassa. Tämän jälkeen päästin pojat takaisin ja lukittauduin vessaan laittautumaan nätiksi. Tosin pariin kertaan jouduin päästämään jonkun muun käymään siellä, koska joku oli kuulemma vuorostaan linnottautunut toiseen vessaan.

Lopulta erittäin pitkän ajan jälkeen poistuin vessasta ja menin käytävälle tarkistamaan peilistä, miltä näytin kokonaisuutena. Tämän johdosta tapahtui monta yllättävää tapausta melko lyhyessä ajassa. Ensiksi Lauri tuli myös käytävälle ja nähtyään mut tämä törmäsi seinään ja alkoi kiroamaan. Tämän jälkeen Aki tuli ihmettelemään äskeistä ääntä ja Laurin kiroamista, mutta nähtyään mut tämä pysähtyi ja henkäisi kuuluvasti. Akin pysähtymisen seurauksena Pauli törmäsi Akiin ja Eero, joka oli tullut Paulin takana, kaatuivat lattialle. Näistä äänistä johtuen Jimi, Jori, Marko ja Teemu tulivat Jimin huoneesta ja remähtivät lattialle nähdessään mut ja Joonaksen oltua ilman lasejaan tämä kaatui poikien päälle erittäin äänekkäästi. Tästä melusta vuorostaan Tommi tuli Jimin huoneesta ja ihmetellen kompastui Joonakseen ja kaatui poikien päälle.

Lopulta kokonaisuuden äänekkyydestä Tomi ja Henkka tulivat hieman ahtaaksi käyvään käytävään ja Tomi kysyi.
”Mitäs täällä on tapahtunut?”
Huomattuaan mut Tomi sanoi hymyillen.
”Kappas Iitu. Sä ootki nättinä.”
Virnistin ja edessä olevan poikalauman selvästi alimmaisena oleva Lauri sanoi.
”Iitun takia tässä ollaanki.”
Kohotin toista kulmaani ja Aki joka kömpi jo pystyyn, koska oli kaatunut Paulin törmäyksestä myös lattialle sanoi.
”No ku sä oot nii nättinä nii meni hetki älytä kuka siin oli.”
Kohotin toista kulmaani enemmän. Olinhan nyt laittautunut hieman enemmän. Olin nimittäin viimeiset kuukaudet kulkenut melkein joka paikassa päälläni melkeinpä vain kauhtuneet kollarit ja löysä paita. Sekä en ollut jaksanut muutenkaan laittautua, eli hiukseni olivat olleet melkein koko ajan kuin harakan pesä, vaikka ne melkein muutenkin olivat ja silmieni alla olivat olleet tummat varjot. Tällä kertaa päälläni oli musta minihame, jonka helma kimalteli. Hameen alla oli mustaliilat letkingsit. Päältä löytyi vielä tumman liila silkkimäinen toppi, jossa oli suurina kuvioina hawaii tyylisiä kukkia ja toppi jätti selän paljaaksi.
Hiukseni olin laittanut nätisti melko pystyyn ja pörröön. Ja tietenkin olin meikannut nätisti.

Hymyilin iloisena ja hoputin poikia.
”Hopi hopi. Kai te haluutte olla isku kunnossa, paitsi Lauri.”
Hetken päästä lisäsin.
”Ja kaikki muut paitsi Pauli. Ei millään pahalla rakas nallukka.”
Ja menin halaamaan Paulia, joka oli juuri päässyt seisomaan. Lauri vuorostaan hymähti muka vihaisena ja sanoi.
”Ai että oikee nallukka. Mikä mä sit oon?”
Huokaisin muka ylireagoiden ja sanoin samalla, kun menin halaamaan rakasta poikaystävääni.
”Sä oot mun kulta hanipöö raksu poksu.”
Lauri hymyili tyytyväisenä kunnes meidät keskeytti vaativa ovikellon pimputus. Ajoin Jimin avaamaan oven ja autoin poikia viimeistelemään itsensä. Viimein, kun viimeinenkin pojista oli valmiina menimme olohuoneeseen laittamaan musaa ja viihdyttämään ihmisiä.

Yllättävän monet huomauttelivat taas kohentunutta ulkonäköäni. Kuten myös eräs luokkalaiseneni tyttö Larita. Tämä, jonka kanssa en oiken ollut vielä jutellut kertaakaan tuli luokseni ja sanoi leveästi hymyillen, mutta kuitenkin hieman ujosti.
”Ihanaa nähdä sutki taas noi hehkeenä. Mä oon jo aatellu siit asti, ku näin sut, että sä oot mein koko koulun upein mimmi heti mun jälkeen.”
Suuni loksahti auki katsoin tuota tyttöä kummissani. Tyttö oli itseäni päätä lyhyempi, mutta yritti pidentää itseään pörröttämällä punertavan ruskeita hiuksiaan päänsä päälle.
Koska en sanonut mitään Larita kysyi.
”Tuuks mun kans tanssii.”
Olin ehtinyt jossain vaiheessa sulkea suuni, kunnes se loksahti taas auki. Pudistin päätäni ja sanoin hiljaa.
”Mä taidan men ettii mun poikaystävän...”
Larita virnisti ja sanoi.
”Ei sun mua tartte pelätä vaikka oonki leso.”
Hymyilin pienesti ja sanoin.
”Mun tosiaanki tarttee men. Näkyy myöhemmin.”
Larita nyökkäsi ja lähdin etsimään jo yllättävän täydestä talosta Lauria.

Kuitenkin ennen Lauria törmäsin Janneen. Katsoin häntä hetken ihmeissäni, kunnes tämä tuli luokseni sanoen.
”Rakas Iituseni. En ookkaan nähny sua piiitkiiin aikoihin. Ooksä jo lämmenny mulle?”
Hymähdin ja sanoin.
”Pidä sopiva etäisyys kuule. Ja mä en todellakaan oo lämmenny sulle, enkä tuu lämpeekkään. Koskaan. Ja mitä hittoa sä tääl teet? Sä et oo saanu kutsuu?”
Janne hieman itserakas hymy hyytyi pikkasen, kunnes tämä vastasi rehvakkaasti.
”No tulin tietty kuokkimaan ja iskemään sua.”
Huokaisin erittäin raskaasti ja sanoin hieman jo suuttuneeseen sävyyn.
”Ja kumpikin on kielletty sun osalta. Joten, häivy täältä, nii sulle ei tapahdu mitään.”
Janne virnisti omahyväisesti ja alkoi lähestymään askel kerrallaan, kunnes olin seinää vasten. Jotenkin siinä vaiheessa alkoi tuntua, että Janne oli tullut reilusti omahyväisemmäksi ja varmemmaksi, että saisi iskettyä mut ja myöskin, että alkaisin olemaan piakkoin alakynnessä.
Janne hymyili leveästi ja laittoi kätensä nojaamaan seinään kummallakin puolella päätäni. Tämän jälkeen tämä kysyi.
”Niin mitä sanoitkaan?”
Olin vakavoitunut kokonaan ja sanoin hampaitteni välistä.
”Että saat luvan häipyä kuokkimasta mun bileitä ja saat myös lopettaa mun iskemisen, koska mä oon varattu ja tuun myös olemaan.”
Janne pudisteli päätään ja sanoi.
”Mä sanon nyt vielä nätisti. Mä en tottele. Ja sanon myös, että unohda se Ylönen jo.”
Huokaisin syvään ja sanoin hiljaa.
”No itseppähän kerjäsit tätä.”
Tämän jälkeen nostin polveni ylöspäin erittäin nopeasti ja työnsin tämän jälkeen Jannen kauemmas, joka taittui kaksinkerroin pidellen käsiään sukukalleuksiensa päällä. Hetken aikaa Jannen toivuttua tämä suoristautui pystyyn ja alkoi lähentyä katseessa yllättävän vakava ilme. Itseäni ehti jo alkaa pelottamaan, kunnes ritarillisesti Tomi, Henkka ja Oskari tulivat pelastamaan mut. Tomi veti Jannen niskasta pitäen ulos, jonne seurasi itseni lisäksi Henkka ja Oskari. Piankin Janne oli joutunut Tomin, Henkan ja Oskarin keskelle ja saikin pian nyrkistä naamaan ja vatsaan.

En jaksanuy enään katsoa, kun Jannea hakattiin, joten palasin sisälle ja rupesin etsimään Lauria. Noin viiden minuutin etsimisen jälkeen löysin Laurin tanssimasta olohuoneessa. Aluksi katsoin, että poika tanssi jonkun musta hiuksisen tytön kanssa, kunnes tunnistin hänet Akiksi. Suuni loksahti auki, nimittäin näky oli erityisen kummallinen. Lauri ja Aki tanssivat erittäin seksikkään näköisininä ja erittäin lähellä toisiaan. Ulkopuolisen silmin pari olisi näyttänyt homoilta, mutta tiesin kuitenkin kummankin suuntautumisen ja pudistelin päätäni. Lähdin saman tien hakemaan kamerani, koska nimenomaisesta tilanteesta oli pakko saada kuva, että pystyi näyttämään aamulla pojille, jotka tuskin muistaisivat paljoa illan tapahtumista ollessaan melko vahvasti alkoholin alaisina.
Haettuani kameran palasin olohuoneeseen ja otin Laurista ja Akista monen monta kuvaa. Tämän jälkeen kävin viemässä kameran takaisin, kunnes menin poikien väliin sanoen.
”Tietääkseni kumpikin on heteroita ja seurustelevat tytön kanssa. Joten jos sopii Aki, niin vien oman kultani kauemmas.”
Aki nyökkäsi ja jatkoi tanssimista. Lauri istahti sohvalle ja alkoi hymyilemään ylileveästi. Pyöräytin silmiäni ja sanoin.
”Tieks, ett sä oot aika pelottavan näköne ku sä hymyilet noooin leveesti.”
Laurin hymy alkoi jo pikku hiljaa muistuttaa irvistystä, joten kysyin.
”Mitä on yks plus yks?”
Lauri vakavoitui hieman ja kohotti toista kulmaansa sanoen.
”Emmä ny noin kännis oo. No tietty kaks.”
Nyökkäsin hyväksyvästi ja kysyin.
”No sitte seittämä kertaa seittämä?”
Tähän Lauri ei enää osannut vastata, joten sanoin.
”Se on nelkytyheksä. Ja jos rauhoittuisit vähä, ettei mun tarvis pelätä, että Aki veis sut multa?”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Lupaan rauhottuu jos vaan annat pusun.”
Naurahdin ja istahdin pojan syliin pussaten tätä. Kuten olin arvellutkin, Lauri ei tyytynyt pelkästään pieneen pusuun vaan siitä kehkeytyi syvä suudelma.

Erottuamme suudelmasta nousin Laurin sylistä ja lähdin kiertämään taloa.
Loppu ilta meni mukavasti ja tarpeeksi rauhallisesti, että itsekkin aloin juomaan hieman enemmän alkoholia. Tietenkin Tomin valvovan katseen alla.

Seuraava aamu ei saapunut mitenkään iloisissa merkeissä. Itselläni oli pienimuotoinen krapula, verrattuna Laurin ja Akin krapulaan. Nämä kävivät vessassa vuorotellen tyhjentämässä vatsaansa, siihen asti kunnes Jimin huoneessa alettiin heräämään ja Jimi ja Jori alkoivat myös käymään vessassa.

Eero ja Pauli hipsivät pois huoneestani ja ilmeisesti suuntasivat askeleensa keittiöön, koska pian koko talossa tuoksui vasta keitetty kahvi. Raahauduin keittiöön kamera kädessäni ja aloin juomaan eteeni annetusta mukista kahvia. Piankin muut pojat liittyivät seuraani. Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin tyynenä.
”Tos jääkaapin viereses kaapis on sit buranaa. Ja haluisittekste Aki ja Lauri nähä yhen tosi hienon kuvan? Tai niit on kyl pariki.”
Pojat nyökkäsivät ja avasin kamerani ojentaen sitten sen Laurille. Laurin reaktio oli huvittava. Tämä nimittäin oli nuokkunut pöydän vieressä melkein nukahtaen siihen ja nyt tämä suoristautui ja heräsi kokonaan antaen kameran sitten heti Akille ja sanoi melkein kauhuissaan.
”Poista toi! Poista toi heti!”
Aki reagoi samalla tavalla. Aluksi antoi kameran mulle takaisin, kunnes sanoi melko kauhistuneena.
”Heti poista. Poista toi kuva heti.”
Naurahdin hieman väsyneesti ja sanoin.
”Myöhäistä. Mä laitoin ton jo nettiin.”
Kummankin pojan silmät pyöristyivät kauhusta ja nämä melkeinpä huusivat kilpaa.
”Miettii mitä mein bändistä ajatellaan!?”
”Miettii mitä meistä ajatellaan!?”
”Miks hitos sä menit tekee tollee!?”
”Me saadaan huonoo julkisuutta!”
Naurahdin ja sanoin samalla, kun nousin lähteäkseni huoneeseeni.
”Saatte luvat palvella mua, niin otan sen kuvan pois sielt.”
Lauri ja Aki huokaisivat raskaasti ja muut pojat jotka olivat seuranneet tilannetta sivusta ihmettelivät, joten Teemu kysyi.
”Mikä kuva on nii järkyttävä, ettei julkisuutee saa tul?”
Virnistin leveästi ja vastasin.
”Noo. Sellane mis Lauri ja-”
Aki keskeytti mut melkein huutaen.
”Ja sähän et kerro mitään noille.”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”Noo. Ei sitten. Sorry pojat. En voi paljastaa. Kummiski siihen liittyy kännis olevat Lauri ja Aki ja tanssi.”
Virnistin ja väistin kohti lentävää leipää. Naurahdin ja lähdin kämppääni siirtämään kuvia muistitikulle. Kirjoitin myös päiväkirjaani ja siistiydyin.

Tultuani olohuoneeseen huomasin, että pojat olivat sillä aikaa syöneet aamupalan ja siivonneet bileiden jäljet. Olin juuri kehumassa poikia, kunnes sanani keskeytti vaativa ovikellon rimputus. Menin siis automaattisesti avaamaan oven. Oven takaa löytyi Sanna kahden pojan ja kahden tytön kanssa. Katsoin heitä hetken epäluuloisesti ja kysyin Sannalta.
”Toooi noi. Mitä sä tääl?”
Sanna vilkaisi takana oleviin kahteen tyttöön ja kahteen poikaan sanoen sitten.
”No kuten silloin sanoin nii todistan, että sulla on Tampereel poikaystävä ja kaverit. Nii täs ois.”
Katsoin porukkaa hetken kummissani, kunnes päätin mennä esittäytymään heille.
”Moi. Mä oon Iitu. Ketäs te ootte?”
Susanna katsoi meitä hetken kummissaan, kunnes melkein huusi.
”Mitä hittoa? Tehän sanoitte, että tunnette Iitun!”
Toinen pojista, jolla oli mustat pitkät hiukset ja vahvat silmärajaukset sanoi.
”No niin tunnetaanki, mut... Ei tää oo se.”
Sanna hymähti kiukkuisesti ja alkoi mököttämään paikoillaan. Katsoimme häntä hetken, kunnes äsken puhunut poika esittäytyi.
”Joo toi. Mä oon Kaapo.”
Hymyilin hänelle leveästi ja Kaapon viereinen poika esittäytyi.
”Ja mä oon Valto.”
Hymyilin hänellekin leveästi. Valto oli melkoisesti erilaisempi, kuin Kaapo. Valto oli varmasti yli kymmenen senttiä Kaapoa pidempi, vaikka hänkin oli pitkä. Valton hiukset olivat siilit ja tämän yllä oli farkkutakki, maastohousut ja jalassaan mustat maiharit.

Kaapon ja Valton takana seisoskelivat kaksi tyttöä. Toinen oli ilmiselvästi pissis. Blondatut hiukset, pinkki minihame, vaaleanpunainen takki ja korkkarit. Tämä myös hytisi kylmissään. Toinen tytöistä oli vuorostaan ihan tavallisen näköinen. Tavalliset ruskeat pitkät hiukset, vaaleat farkut ja musta kangastakki ja mustat talvisaapikkaat.
Pissis tyttö tuli heti ensimmäisenä esittäytymään halaten.
”Siis mä oon Jenna. Ihquu. Vähäx siistii nähd jotai stadilaisii.”
Kohotin toista kulmaani hymähtäen. En oiken pitänyt pissiksistä. Toinen tyttö tuli hymyillen luokseni ja esittäytyi.
”Mä oon Riikka. Me neljä ollaan siis Tampereelt. Ja tultiin, ku toi yks puoli hullu kinus meitä, ku kuulemma halus kostaa jotai.”
Nyökkäsin hitaasti ja sanoin hymyillen.
”No mennääpäs sit sisälle, ku tääl on nii kylmä. Ja tääl sit on mun kavereitaki.”
Porukka astui sisälle perässäni ja Sanna viimeisenä. Jennan nähtyä rasmukset tämä nyrpisti nenäänsä ja sanoi.
”Miks noi on tääl?”
Kohotin toista kulmaani hymähtäen ja vastasin.
”Ne on mun kavereit.”
Jenna hymähti ja käänsi katseensa Henkkaan. Hetken katsottuaan tätä Jenna kiljaisi ja meni halaamaan Henkkaa sanoen.
”Iiih. Sä oot mun tuleva mies.”
Henkka ja Tomi katsoivat ensin kummissaan Jennaa ja sitten toisiaan. Henkka työnsi Jennan kauemmas ja sanoi.
”Sori. Mä oon varattu yhel tääl oleval tyypil.”
Jenna katseli porukkaamme hetken kunnes kääntyi mua kohden kysyen suurin silmin.
”Seurusteleksä tän komeen miehen kans?”
Meinasin revetä nauramaan, mutta tyydyin tirskahtamaan ja sanoin.
”Sorry, mut en. Mäki oon varattu toisel tääl olevast tyypil.”
Jennan silmät suurenivat ja tämä kysyi hitaasti Henkalta.
”Älä vaan sano, että sä oot homo?”
Henkka nyökkäsi ja sanoi vetäen Tomin kainaloonsa.
”Jeps. Oon varattu täl Tomille.”
Jennan nenä nyrpistyi taas ja tämä kysyi.
”Miks sit tommone hottis jätkä on tommosen mörön kans?”
Huomasin miten Henkan hermot alkoivat jo piahkoin katkeamaan. Tämä kuitenkin sanoi vielä melko rauhalliseen sävyyn.
”No koska olen itekki ihan saman tyyline, ku Tomi, mut satuin hävii yhen vedon nii jouduin muuttumaan pariks viikoks tämmöseks ällöks fruittariks. Että jos tässä joku on mörkö nii se oot sä.”
Jennan alahuuli alkoi värisemään, kunnes tämä poistui koko talosta itkien ja huutaen ensiksi.
”Mä mikää mörkö oo. Ääää. Yhyyy. Mä lähen himaa.”
Olimme kaikki hetken hiljaa, kunnes repesimme kaikki nauramaan. Tai no kaikki ja kaikki. Kaikki muut paitsi Sanna, joka mökötti oven vieressä.

Naurun loputtua Aki katsoi ehkä hieman hämmästyksen, suuttumuksen ja katkeruuden näköisenä Sannaa ja kysyi.
”Mitä hittoa toi idiootti tekee tääl?”
Puraisin huultani ja sanoin.
”Toi. Sori Aki. Törmättii Sannan kans tuol sairaalas ja se päätti todistaa, että mul on kaverit ja poikaystävä Tampereel, mikä on täys mahdottomuus. Panoksena oli, että jos se ei pysty todistaa mitään, nii se jättää meiät eritoten sut rauhaan. Jos ois pystyny, niin mä olisin joutunu jättämään teiät rauhaan. Mutta kuten nähtiin, niin mä voitin ja Sanna hävis.”
Sanna tuhahti ja sanoi.
”Vittu. Olkoo. Mä jätän teiät rauhaa ton horon kans.”
Tämän jälkeen Sanna lähti ovet paukkuen pois talosta. Katsoimme kaikki hetken ovea, josta Sanna oli kadonnut, kunnes Aki tuli luokseni sanoen.
”Et sä oo mikään horo.”
Naurahdin ja sanoin.
”En nii. Ja siis joo. Kaipa teiät kaikki tarttis esitel toisillenne. Eli siis. Kaapo, Valto ja Riikka.-”
Osoitin kutakin nimen sanoessani.
”Täs on Rasmuskset, eli Lauri, Aki, Eero ja Pauli. Sit täs on muut mun kavereist. Eli Henkka ja Tomi. Sit Jimi, Jori, Marko, Teemu, Joonas, Tommi ja Oskari.”
Osoitin taas kutakin henkilöä nimen sanoessani. Porukat nyökkäsivät toisilleen ja kysyin.
”No ku te tääl ootte, nii haluisittekste jäädä vähäks ajaks?”
Riikka katsoi kysyvästi Kaapoon ja Valtoon, kunnes vastasi.
”No vaikka. Mä oonki jäämäs yöks mun serkun luokse, joka asuu tuol parin kilsan pääs. Kap ja Val taitaa lähtee illemmal takasi. Joten siis voidaan jääd.”
Nyökkäsin hymyillen ja kysyin.
”Haluisittekste lähtee sit vähä myöhemmi vaiks Kamppii tai jonneki?”
Kolmikko nyökkäsi ja sanoin.
”Tehkää olonne mukavaks jossai päi taloo. Must tuntuu, ett jätkil on viel sen verran pää kipee, ett ne tarvii buranaa ja vähän aikaa huilat.”
Riikka nyökkäsi ja tuli perässäni olohuoneeseen Kaapo ja Valto perässään.

Istahdin sohvalle ja kurkistin sen alle. Sohvan alusta oli melkein täynnä siideri tölkkejä ja kaljapulloja. Pudistelin päätäni ja huusin.
”Pojat te ette siivonnu tarpeeks hyvin! Luuletteks ettei Joanna ja Jouni huomaa noit tuolt sohvan alt?!”
Teemu, Aki, Lauri ja Marko tulivat nuristen olohuoneeseen siivousmopin kanssa. Teemulla oli muovipussi kädessään ja Aki ja Lauri alkoivat metsästämään pulloja ja tölkkejä sohvan alta mopin kanssa. Marko vuorostaan tuli vahtimaan heitä. Kaapo katseli poikien touhuja hetken kummissaan, kunnes kysyi.
”Ai onks teil ollu bileet?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Ku pääsin pari viikkoo sitte sairaalast. Nii sen kunniaks. Ja lievästi sanottuna pojat otti vähä liikaa.”
Kaapo nyökkäsi ja kysyi.
”Saaks kysyy miks olit sairaalas?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Jouduin kolarii ja viikoks koomaan. Ja sit jouduin olee yhteens melkee kuukaude sairaalas.”
Kaapo nyökkäsi hitaasti ja kysyin.
”Tuli täs mieleen, ett tunnettekste toisenne jo aikasemmi? Ja minkä ikäsii ootte?”
Riikka vastasi kaikkien puolesta hymyillen.
”Juu tunnetaan. Kaapo on mun isoveli ja Valto on sen kaveri. Ja sit se yks likka Jenna nii se sattuu oleen mun yks rinnakkaluokkalaine. Todella ärsyttävä. En ees tajuu miks se tuli tän. Ja mä oon kuustoist ja Kap ja Val on seittämäntoista. Minkä ikäne sä itte oot ja nää muut?”
Katsoin miten pojat kasasivat pulloja pussiin ja vastasin.
”No mä oon seittämäntoista ja nää muut täs on viel viistoist. Mut kummiski kaikki täyttää tänä vuon viel kuustoist. Sit noi kaks tuol jossai on kakskytkaks.”
Kolmikko nyökkytteli ja jatkoimme juttelemista.

Kolmen tunnin kuluttua olimme jutelleet monestakin asiasta. Vilkaisin kelloon ja huusin pojille.
”Missä kunnossa te ootte? Jaksaisittekste lähtee kamppiin tai jotai?”
Eripuolelta taloa kuului jotain epämääräsitä muminaa, jonka tulkitsin myöntäväksi vastaukseksi. Joten huusin vielä.
”Viittittekö raahata omat luunne, ellette jopa toisenne niin tänne viiden minuutin päästä?!”
Vastaukseksi tuli taas myöntyvää muminaa, paitsi Akilta, joka huusi varmaankin vessan suunnalta.
”Ei viel. Mul kestää näitte hiuste laitos ja mä tartten lisää buranaa!”
Hymähdin itsekseni ja menin hakemaan keittiöstä buranaa ja menin vessan luokse, jossa Aki yritti epätoivoisesti siistiä räjähtäneeltä näyttävää ulkoasuaan siistemmäksi. Pudistin päätäni ja sanoin.
”Ota toi burana niin mä voin sit laittaa sun hiukset hyvin. Ok?”
Aki nyökkäsi ja otti ojentamani buranan. Kysyin samalla.
”Ooksä laittanu sun hiuksiin jotai?”
Aki pudisti päätään ja sanoin.
”No ihmekkös, jos ei hiukset mee ojennukseen.”
Tämän jälkeen otin käteeni vahaa ja laitoin sen jälkeen käteni Akin hiuksiin ja muotoilin niitä hieman. Saatuni Akin hiukset hyvin katselin hetken aikaan saannostani ja sanoin hymyillen.
”No tulihan susta ihan sivistyneen näkänen söpö jätkä.”
Aki virnisti ja lähti perässäni olohuoneeseen jossa muut olivat jo odottamassa. Katsoin porukkaa hetken ja sanoin sitten.
”Tiiättekste, että tää mein porukka on jo aikas iso. Nimittäin kuustoist plus mä.”
Koko porukka hymyili leveästi ja Aki huudahti porukan takaa.
”No sehän on ihan hyvä asia. Mennää valtaamaan Kamppi!”
Naurahdin ja lähdimme porukalla pois.

Kampissa vetelehdimme porukalla eräällä rauhallisella käytävällä. Juttelimme kaiken näköistä ja Aki ehdotti.
”Mitä jos mentäisii kiusaa ihmisii?”
Irvistin ja sanoin.
”Ihan vapaasti, mutta mä taidan kyl jättää väliin. En nimittäin haluu saada taas puukosta, ku viime kerrast ei oo ees parii kuukaut.”
Akin kasvoilla kävi ahaa elämys ja tämä nyökkäsi sanoen.
”Ai nii. Unohtu. Ei sitte. Myöhemmin kenties?”
Nyökkäsin ja kaivoin kassiani. Käteeni osui mukaan tullut kamera ja kysyin.
”Mitä jos otettais kuvii? Ku mul on kamera ja ois kiva ottaa oikeen kunnon ryhmäkuva. Ja voitais pyytää jotakuta ohikulkijaa kuvaajaks, nii päästään kaikki samaan kuvaan?”
Muu porukka mietti hetken, kunnes jokainen nyökytteli. Enää puuttui kuvaaja. Päätimme pyytää heti seuraavaa ohikulkijaa. Ongelmana oli enää se, ettei käytävällä kulkenut kauhean usein ihmisiä. Katselin alakertaan päin, kunnes tunnistin tutut kasvot ja huusin.
”Hei Jape! Voisiks tul tän ylös?!”
Jape kohotti katseensa kuultuaan nimensä ja huomattuaan mut tämä nyökkäsi ja katosi hetkeksi näkyvistä, kunnes ilmestyi parin minuutin kuluttua luoksemme. Tämä hymyili mulle ja sanoi.
”Moi. Sun porukkas näyttää suurentuneen?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Joo. No mul kun on kaks jengii mihin kuulun nii päätin kerrankin yhdistää ne ja sit tähän tuli taas pari uutta tuttavutta.”
Jape nyökkäsi ja kysyi.
”Nii kuulinks mä oikein, ett tarttisit kuvaajan?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Joo. Olis nimittäin tosi kivaa saada oikeen kunnon ryhmäkuva.”
Jape nyökkäsi ja sanoi.
”No sitten kamera vaan mulle ja porukka kasaan.”
Nyökkäsin ja ojensin kameran hänelle.

Tämän jälkeen hätyytin porukan jonkinmoiseen kasaan ja niin, että kukin näkyi kuvassa. Pari kuvaa otettua kysyin.
”Toi ei millään oahalla, mut voisitteks te Riikka, Kap, Val, Tomi ja Henkka poistuu kuvasta, ku haluisin ottaa kuvan myös vaan näist jengeist?”
Nämä nyökkäsivät ja poistuivat kuvasta. Taas pari kuvaa otettua kysyin Rasmuksilta.
”Toi voisittekste men vähäks ajaks pois ja tul sit takas, ku mä haluisin ottaa kuvan myös Jimin jengin kans?”
Rasmuskset nyökyttelivät ja poistuivat. Taas parin kuvan jälkeen kysyin Jimin jengiltä.
”Noo. Voittekste sit vuorostaan men, ett pääsisin kuvaan Rasmusten kans?”
Porukka nyökkäsi ja lähti, kun Rasmukset tulivat ympärilleni. Parin kuvan jälkeen menin Japen luokse ottaen kameran itselleni ja kiitin häntä halaamalla ja sanoen.
”Kiitti. Ooot tosi ihana.”
Jape virnisti ja sanoi.
”No sä oot ihanampi.”
Naurahdin ja Lauri tuli viereeni kietoen kätensä ympärilleni omistavaisesti ja sanoen.
”Sorry. Tää on mun tyttö. Ja kukaan ei vie sitä multa.”
Jape naurahti ja sanoi Laurille.
”Anteeksi arvon Iitun poikaystävä. En ole edes yrittänyt iskeä häntä ja viedä sulta.”
Lauri hymyili tyytyväisesti ja Jape sanoi mulle.
”Joo, mut mun on pakko nyt kyl mennä. Näkyilee taas joskus. Moi!”
Nyökkäsin ja huudahdin Japen perään, joka meni jo pois päin.
”Moikka. Näkyilee.”
Kamera kädessäni kysyin porukalta.
”Mitäs sit?”
Kaikki muut paitsi Rasmukset, Riikka, Val ja Kap sanoivat lähtevänsä kotiin. Nyökyttelin ja sanoin ensin muun porukan hyvästeltyä.
”No me jäätiin sit kaheksastaan. Eli mitä tehdään?”
Val sanoi ensiksi mietittyään.
”No tuli mieleen, että jos vaikka sä ja Riikka menisitte kiertelee kahestaa ja me jätkät vaiks kierreltäis hetken keskenää? Ku Riikka ainaki varmasti haluis shoppailla, kun täällä kerran on ja ois ihan kiva mun ja Kapin jos sais ostettuuki jotain, kun tänne asti tultiin.”
Katsoin kysyvästi Rasmuksin, jotka nyökyttelivät ja tämän jälkeen sanoin.
”No jos se sopii kaikille, niin tehdään niin.”
Pojat lähtivät toiseen suuntaan, kun mä ja Riikka.

Kiertelimme eri vaatekauppoja ja muita mahdollisia liikkeitä. Pääasiassa katselimme Riikalle vaatteita ja kaikkea, mutta itsellenikin tuli mukaan pari kassia. Parin tunnin kuluttua katsoin kelloa ja sanoin Riikalle.
”Hmm. Vois ehkä soittaa pojil ja lähtee, ku kello on jo kaheksan. Mihin aikaan mutten Kap ja Val lähtee täält?”
Riikka katsoi myös kelloaan ja vastasi.
”No niitten junan pitäis lähtee tos yheksält. Ja ehkä on ihan hyvä idea soittaa niil. Soitanks mä vai sä?”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”Mä voin vaiks soittaa.”
Tämän jälkeen soitin Laurille ja käskin heidän tulla H&M:n eteen.

Ei kulunut kuin minuutti, kun pojat olivatkin jo luonamme. Päätimme yhdessä käydä ensin syömässä, kunnes menisimme juna-asemalle viettämään aikaamme siihen asti, kunnes poikien juna lähtisi.
Syötyämme Hesessä kävelimme siis juna-asemalle ja Valin ja Kapin ostettua junaliput menimme eräälle käytävälle odottelemaan. Siinä odotellessamme vaihdoimme yhteystietoja ja galleria Nickkejämme. Viimein kello tuli yhdeksän ja Kap ja Val lähtivät junalla Tamperetta kohden. Rasmukset, mä ja Riikka juttelimme hetken, kunnes Riikka lähti omalle bussipysäkilleen ja mä ja Rasmukset omalle.

Seuraavana päivänä nukuin pitkälle yhteen asti. Olisin varmasti nukkunut pitempäänkin, mutta Jimi tuli huoneeseeni herättäen mut. Hymisin itsekseni, kun Jimi veti peiton päältäni. Kului hetken, ennen kuin rekisteröin mitä oli tapahtunut ja pomppasin sängystäni alkaen huutamaan Jimille.
”Mitä hittoa sä teet mun huoneessa? Miks hitossa sä tuut viel herättämään mut?”
Jimi irvisti ja vastasi rauhallisesti.
”Aatteli vaan tulla herättämään, ku kello on jo yks.”
Hymähdin ja sanoin jo hieman rauhallisemmin.
”Mitäs sitte. Mä oisin nukkunu pitempäänki.”
Jimi nyökkäsi tietäväisesti ja sanoi.
”Tiedän. Mut aattelin vaan, että voisit tehä läksyt ja siivot kämppäs.”
Olin juuri kävelemässä vaatekaapilleni, kunnes pysähdyin ja käännyin Jimiin päin sanoen.
”Mikä hitto sul on tullu? Sä oot ku mikäki äiti. En kai mä oo erehtyny sun sukupuolesta ja iästä? Ooksä tärähtäny?”
Jimi kohautti olkapäitään ja sanoi.
”Ei mul mitään. Aattelin vaan.”
Hymähdin ja otin kirjan vieressäni olevalta pöydältä ja heitin sen suoraan Jimiä otsaan. Jimi kirosi ja huusi.
”Miks hitossa sä tolleen teit?!”
Hymähdin ja sanoi.
”Tää on mun huone ja mä teen mitä haluun. Ja just nyt mä en jaksa kattoo sun naamaa tääl.”
Jimi kiristeli hampaitaan ja lähti ovet paukkuen huoneestani. Itse vuorostaan puin vaatteet päälleni ja lähdin keittiöön. Keittiössä söin ja luin lehteä. Joanna ja Jouni eivät olleet vieläkään tulleet, joten olin Jimin kanssa kahdestaan koko talossa.

Syötyäni Jimi tuli taas häiritsemään.
”Noni mees sit siivoo. Voit myös tiskata ja pestä ikkunat.”
Kohotin toista kulmaani vakavana ja kysyin.
”Ja miks mä niin tekisin? Ja miks sä ite et voi tehä niit?”
Jimi tuli käden päähän itsestäni ja sanoi.
”Koska sä oot nainen.”
Hymähdin ja kysyin.
”Mikä hitto sul on?”
Jimi kohautti olkapäitään ja sanoi.
”Noni meeppäs siit sit.”
Pudistin päätäni ja hetin lasini sisällön Jimiä päin. Tämän jälkeen juoksin eteiseen ja puin takin päälleni ja laitoin kengät jalkaani. Tämän jälkeen juoksin ulos ja lähdin puistoon edelleen juosten.

Puistoon päästyäni olin hengästynyt. Olinhan juuri juossut vähän yli neljä kilometriä.
Huokaisin ja menin istumaan keinuun. Kylmä ilma nipisteli poskiani, joka sai miettimään kevättä mikä pitäisi alkaa pian. Olihan jo yli maaliskuun puoliväli. Enää alle kolme kuukautta aikaa jäljellä täällä. Olin tänne tullessani ajatellut lähteväni täältä heti koulujen loputtua, mutta päähäni ilmestyi ajatus, että olisin hieman pitempään. Ehkäpä kesäkuun loppuun asti. Saisin olla kuukauden pitempään rakkaiden ihmisten kanssa ja tietenkin päästä rannalle. Muistinhan sentään, että tuleva kesä oli lämmin. Oikeastihan nyt vuonna kaksituhattakuusi kesällä olin kolmetoista vuotias. Ja silloinen kuuma kesä meni ohitse muutto puuhissa.

Huokaisin taas ja otin keinussa enemmän vauhtia ja roikotin päätäni alassuiten. Jonkin aikaa keinuttuani niin, kaksi käsiparia tarttui jaloistani kiinni ja kiljaisin säikähdyksestä. Henkilöt irrotti otteensa heti jaloistani ja toinen niistä sanoi naurahtaen.
”Sori ei ollu tarkotus säikäyttää.”
Nousin istumaan kunnolla ja lopetin keinumisen. Katselin hetken Akia ja Lauria, jotka olivat mut säikäyttäneet ja sanoin.
”Hui kuhistus. Mä jo pelästyin, ett joku hullu otti mun jaloista kiinni.”
Aki virnisti ja Lauri sanoi naurahtaen.
”No eiks Aki kelpaa hullusta?”
Aki tönäisi Lauria ja sanoin.
”Hmm. Itse asiassa te kumpikin taidatte kelvata hullusta.”
Sitä ei ehkä olisi kannattanut sanoa, koska Aki ja Lauri hyökkäsivät kimppuuni kutittaen ja lopulta löysin itseni maasta makaamasta ja kahden pojan alta. Älähdin ja sanoin.
”Äää. Pois mun päältä.”
Pojat siirtyivät kiltisti makaamaan viereeni ja Aki sanoi.
”Tiettekste, ett mein koulus järjestetään tanssiaiset?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Joo. Kuulemma huhtikuun lopus. Oiskos ollu kakskuus päivä.”
Lauri hymähti ja sanoi.
”Nii ja opettajat ei oo ilmottanu siit viel mitää sillee kunnol. Siiheki on enää kuukaus aikaa.”
Nyökkäsin ja varmistin.
”Kai sä Lauriseni olet sitten mun kavaljeeri?”
Lauri naurahti ja vastasi.
”Tietenkin, jos sä oot mun Daami?”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Tota noin. Voitaisko me nousta, ku täs tulee kylmä ja märkä olo.”
Pojat nyökkäsivät ja nousimme ylös. Mietittyämme hetken, päätimme lähteä Laurille.

Kuitenkin ennen, kun ehdimme kävellä puiston toiseen päähän, puhelimeni soi.
”Iitu?”
Puhelun toisesta päästä kuului nyyhkytystä.
”Tulia Simo täällä hei. Muistatko? Vahdit lapsiani syksyllä.”
Nyökyttelin ajatuksissani ja vastasin sitten.
”Juuh. Muistan kyllä.”
”Pyytäisin pinetä pälvelusta. Voisitko hoitaa Saraa pari päivää? Mä tiedän, että sul on koulu ja kaikkee tämmöst, mut mä oon niin hukassa enkä saa Saralle mitää paikkaa. Nimittäin pojat joutus kolariin ja on nyt kaikki sairaalas. Enkä saa ketään muuta kiinni.”
Henkäisin myötätunnososta ja vastasin.
”Kyllähän se hyvin sopii. Mä voin sopia opettajien kans poissaoloist ja muutenkin. Tuoksä Saran meil vai tuunko mä teil vai?”
Tulia mietti hetken ja vastasi.
”Voisitkos sä tul vaikka meille, niin lähtisitte siitä sitten Saran kanssa?”
Nyökyttelin, mutta lopetin heti, kun muistin, ettei Tulia voinut nähdä sitä. Vastasin siis.
”Juuh. Voinhan mä tulla. Mul kestää täs jotai kymmennen minuuttia tulla.”
Tulia huokaisi ja hyvästelimme. Pojat katsoivat mua kysyvästi ja kerroin heille.
”Kai muistatte, ku ekan kerran nähtiin tääl puistos, nii mä hoidin muksuja?”
Pojat nyökkäsivät ja jatkoin.
”No nyt on käynyt niin, että niist muksuis pojat on joutunu kolariin ja sairaalaan tai jotain, niin Tulia, eli niitten äippä, soitti ja pyys mua vahtimaan sitä tyttöö pari päivää, kun ite ei voi. Ja mun tarttee lähtee heti sin.”
Pojat nyökkäsivät ja Lauri kysyi.
”Voidaanks me tul mukaan?”
Mietein hetken ja nyökkäsin lähtien samantien kävelemään rivakkaasti.

Pian olimmekin jo Simojen luona koputtamassa oveen. Oven tuli avaamaan punasilmäinen Tulia. Tämä nyyhkäisi ja ryntäsi halaamaan mua sanoen.
”Kiitos, että suostut hoitamaan Saraa. Olen pakannut jo kaiken valmiiksi. Älä välitä, jos Sara on hieman alla päin. Vaikka hän onkin vasta kuusi, hän ymmärtää kaiken. Vaikka tosin hän on niin positiivinen, ettei huolehdi asiaa.”
Nyökkäsin ja sanoin nyökäten poikiin, jotka olivat takanani.
”Sori mun kaverit tulivat kans.”
Tulia nyökkäsi ja kysyi Laurilta.
”Oliksä se, ku oli puhdistamas Iitun haavaa sillon?”
Lauri nyökkäsi ja Tulia sanoi sitten.
”No siis. Tulkaapa sisään.”
Simojen talo oli melkoisen sekainen. Erilaisia tavaroita lojui pitkin poikin lattioita ja keittiö oli kuin myrskyn jälkeen. Tulia pyysi anteeksi.
”Anteeksi, että tääl on näin sekaista. En ole jaksanut siivota yhtään.”
Nyökkäsin ja Tulia sanoi katsellessaan Saraa, joka juoksi hänen syliinsä.
”Eli siis. Mä taidan lähteä nyt ja jättää Saran sun hoiteisiin. Mä soitan sit kun pystyn taas itse hoitamaan tyttöä.”
Nyökkäsin ja katsoin, kun Tulia hyvästeli Saran ja lähti sitten sairaalaan.
Katsoimme poikien kanssa hetken Saraa, kunnes kysyin tytöltä.
”Kai sä muistat mut vielä?”
Tyttö nyökkäsi ja esittelin muut pojat hänelle.
”Okei. Tää poika täs mun vieres on Lauri. Se on mun poikaystävä. Sit toi rastapää on Pauli. Toi rillipää on Aki ja toi vika on Eero. Ne on mun kavereita.”
Sara nyökkäsi ja tervehti poikia hymyillen sädehtivästi. Tämän jälkeen kysyin tytöltä.
”Mitä sä haluaisit tehdä?”
Sara vilkaisi ympärilleen ja kysyi.
”Voitaisko me siivota? Ku äiti ei oo piitkään aikaan siivonnu?”
Katsoin kysyvänä poikiin, jotka nyökkäilivät. Nyökkäsin itsekkin ja sanoin.
”Eli siis siivotaan. Kai sä näytät mistä löytyy kaikki siivous tavarat?”
Sara nyökkäsi ja näytti.

Melkein loppu päivä kului siivotessa. Viimeisenkin pölypalleron kadottua rävähdin sohvalle ja kysyin Saralta.
”Mitä jos lähettäis mun luokse. Sä varmaan haluaisit pian nukkumaan?”
Kello nimittäin läheni puolta yhdeksää. Olimme siivouksen välissä syöneet ja jatkaneet taas siivoamista. Sara mietti hetken ja vastasi.
”Joo. Tuleeko Lauri myös?”
Katsoin Saraa kysyvänä ja tämä sanoi.
”No sehän on sun poikaystävä. Eikö sillon kuulu kyläillä toistensa luona?”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”Ei Lauri taida kyllä tänään tulla.”
Sara nyökkäsi ehkä hieman pettyneenä ja kysyi.
”Kai te edes pussaatte?”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Haluaksä, ett me pussataan?”
Sara nyökkäsi ja kysyin Laurilta hymyillen.
”No pussataanko me sitten?”
Lauri naurahti ja tuli antamaan mulle pitkän pusun. Sara katsoi uteliaasti vierestä ja pusun loputtua sanoi.
”Mäkin haluun poikaystävän!”
Naurahdimme kaikki ja Sara kysyi Akilta.
”Voiksä olla mun poikaystävä?”
Aki katsoi meihin muihin hieman avuttomana ja lopulta mulkaisi meitä, koska olimme repeämis pisteessä. Viimein Aki vastasi.
”Olisinhan mä mielelläni sun poikaystävä, mutta mulla on jo tyttöystävä. Mikset kysyis tota Paulia?”
Sara mutrusti huuliaan ja sanoi.
”Emmä Paulia haluu. Se on liian söpö ja sit joku muu voi viedä sen multa.”
Aki katsoi Saraa hieman epäuskoisena ja me muut revettiin nauramaan. Rauhoituttuani sanoin.
”Joo, mut mitä jos nyt lähdettäis?”
Kaikki nyökyttelivät ja lähdimme. Portilla hyvästelimme kaikki muut ja jatkoimme matkaa Saran kanssa kahdestaan.

Kotona kaikki olivat jossain, joten saimme olla rauhassa. Syötyään iltapalan ja käytyään ilta toimillaan, Sara meni nukkumaan sänkyyni. Itse olin laittanut lattialle patjan jossa nukuin.
Aamulla nukuimme pitkään. Yhdentoista aikaan Jimi soitti ehkä hieman huolissaan.
”Missä sä oot? Mikset oo koulus?”
En jaksanut vastata vaan löin luurin korvaan ja laitoin puhelimen äänettömälle. Sara oli kuitenkin myös herännyt ja kysyi pirteänä.
”Mitä me tehdään tänään?”
Nousin pystyyn ja aloin laittamaan päälleni vaatteita, jotka valitsin vaatekaapistani. Pian kuitenkin vastasin.
”No ensiksi syödään aamupala. Sitten käydään mun koululla sopimassa mun poissa olot. Sitten voidaan mennä vaikka puistoon tai jonnekin minne haluat.”
Sara nyökkäsi tyytyväisenä ja alkoi pukemaan myös itse.

Aamupäivä meni hyvin nopeasti. Opettajat olivat yllättävän ymmärtäväisiä ja näimme jopa Rasmuksen pojat. Juttelimme hetken, kunnes Lauri auttoi Saran olkapäilleni ja jätimme pojat kouluun ja itse lähdimme kahdestaan puistoon.
Kahden aikoihin meille tuli nälkä ja päätin hieman hemmotella Saraa ja menimme heseen. Syötyämme siellä päätimme yhteistuumin mennä vain kävelemään.
Jossain vaiheessa matkaamme, meidät pysäytti eräs mummo ja tämä sanoi mulle.
”Oi kuinka nätti lapsi. Olettepa te tyttö saanut hänet nuorena.”
Kröhäisin ja sanoin.
”Tää ei oo kyl mun lapsi...”
Mummo ei ottanut selitystäni kuuleviin korviini ja sanoi antaen käteeni viiskymppisen.
”Teillä on varmasti vaikeaa, joten tässä hieman rahaa.”
Jäin suu auki katsomaan mummon perään ja sulloin setelin lopulta taskuuni. Jatkoimme matkaamme hetken, kunnes taas meidät pysäytti joku mummeli, joka antoi satasen käyttöömme. Katsoin tätäkin mummoa hieman pitkään ja tämän mentyä kysyin Saralta.
”Halusiksä mennä ostoksille?”
Tyttö nyökkäsi ja menimme siis ostoksille.

Jossain vaiheessa ostosreissuamme Rasmukset liittyivät seuraamme. Nauroimme Saran kanssa vatsamme kipeiksi, kunnes ilmapiiri muuttui. Ihmettelin hetken kunnes huomasin Merin tulleen paikalle. Tämä suuteli Akia hyvin suuri eleisesti ja viimein tervehti meitä muita yllättävän hyytävästi nyökkäämällä. Katsoimme poikien kanssa Meriä hieman oudoksuen ja tämä kysyi huomattuaan Saran.
”Ai kappas. Kuka toi kersa on?”
Sara mulkaisi Meriä ja vastasi meidän puolesta.
”Mä oon Sara.”
Meri katsoi tyttöä muka ihmeissään ja sanoi.
”Se osaa puhuakkin. Miks toi on teiän seuras?”
Vastasin huokaisten.
”Se on mun kans.”
Meri käänsi nyt vasta katseensa muhun ja sanoi.
”Ai kato harakanperäki on tääl.”
Meri käänsi katseensa Lauriin ja kysyi tältä.
”Sä seurustelet ton kans vieläkin? Aika säälittävää.”
Meinasin sanoa jotain, mutta Lauri ehti ensin.
”Sä itte vittu oot säälittävä. Haukutu muita.”
Meri nyrpisti nenäänsä ja sanoi Akille leperrellen.
”Mentäiskö täst porukast pois? Noi on ihan sairaan tyhmii.”
Aki huokaisi ja vastasi.
”Mennään käymään tuol vähän sivummal...”
Meri nyökkäsi ja pari meni parin metrin päähän. Tällöin Sara nyki hihaani ja sanoi.
”Toi tyttö on ihan tyhmä. Ihan kakkapää.”
Peittelin naurahdusta ja sanoin hymyillen tytölle.
”Et oo kuule ainoo, kuka on sitä mieltä.”
Jatkoimme Akin ja Merin seuraamista. Kumpikin olivat aluksi vakavia, kunnes Meri huusi.
”Sähän et mua jätä! Me ollaan täydellisii yhdessä. Mä en välitä noista sun idiotti kavereista.”
Aki vuorostaan huusi takasin.
”No vittu jätän. Ne on mulle tärkeempii ku sä!”
Meri nyyhkäisi ja lähti juosten pois. Aki vuorostaan tuli tyynenä luoksemme ja Pauli kysyi.
”Mitä toi nyt oli olevinaan?”
Aki kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Mä jätin sen. Toi oli viiminen pisara, että rupee haukkumaan mun tärkeit kavereit. Mä olin jo aikasemmi kuullu, ett se ois pettäny mua ja oli mun kans vaa siks, ku oon vähän kuuluisampi.”
Nyökkäsimme ja sanoin.
”Älä välitä. Sä löydät paljon paljon paremman naisen.”
Aki vilkaisi mua ja nyökkäsi.

Loppu iltapäivä vietimme puistossa koko porukka. Katselin tyytyväisenä Akia ja Lauria, jotka leikkivät Saran kanssa aivan innoissaan. Huomaamattani Pauli tuli viereeni ja sanoi.
”Noist kahdest tulee aiva varmasti hyvii isii...”
Vilkaisin Paulia ja kysyin.
”Oliks toi joku vihje vai? Ja totta. Kyl kumpikin sopis aiva hyvin isiks.”
Pauli virnisti ja sanoi.
”Sit ku sä oot palannu omaan aikaas ja otte löytäny Laurin kans taas yhteen, nii te kai sit varmastikkin hommaatte lapsii?”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”Jaa-a. Ei se mua ainakaa haittais... Mut sit vast joskus myöhemi. Mä kuiteski oon vaan kuustoist, ku palaan omaan aikaani ja teki vast yheksäntoist. Joten ehkä siinäkin saa odottaa. Ainaki opiskelut loppuun ja tälleen.”
Pauli nyökkäsi ja katsoi vähässä lumessa peuhaavia Akia, Lauria ja Saraa. Eero vuorostaan katsoi heitä keinusta vähän matkan päässä.

Pauli mietti hetken ja sanoi.
”Miettii, että Lauri on jo nyt tommonen. Tiiäks yhtään millanen se on sun ajas?”
Kohautin olkapäitäni ja mieten vastausta. Lyhyen hetken jälkeen vastasin.
”En oikeestaan tiiä. Mä oon tavannut nimittäin teiät vaan kerran ennen, kun tulin tänne. Mut kaikist haastatteluist ja muist jutuist mitä oon kuullu, nii kuulemma aika saman tapanen on sillon, kun nytkin. Ja toivon todellakin, että se on samanlainen viel sillon. Kun enhän mä voi tietää, että rakastaako se mua enää sillon. Mut uskoisin, ett rakastais, ku kerran on saavuttamaton.”
Pauli kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja selitin.
”Se on se syykin, miks tulin tän. Lauri on mun ajassa saavuttamaton. Mutta saa nähdä sit, ku palaan takas.”
Pauli nyökkäsi ja kysyi.
”Sä siis lähet kun koulut loppuu?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En oo enää niin varma. Mä tiiän, ett täst kesäst tulee aivan sairaan ihana ja lämmin, nii aattelin jos jäiski siihen asti, kun koulut alkaa. Ja sais ainakin olla Laurin kanssa kauemmin.”
Pauli nyökytteli hitaasti ja kysyi.
”Kauan te oottekaan seurustellu? En muist.”
Mietein ja laskin päässäni. Vastasin hymyillen.
”Puolentoista viikon, eli yli viikon päästä olevana keskiviikkona tulee täyteen puol vuotta. Oi että tää aika on menny nopeasti. Vaikka tuntuuki ihan, ett olisin ollu tääl vuoden vähintäänki ja seurustellu Laurin kans se koko ajan.”
Pauli halasi mua sivusta ja sanoi.
”Nooo. Tää aika menee nopeesti. Ehkä liiankin nopeasti mun mieleen.”
Halasin Paulia takasin ja sanoin hiljaa.
”Vitsit sua on aina niin ihana halata. Oot niin semmone. Semmone halittava.”
Pauli naurahti ja sanoi.
”Mitä jos mentäis kiusaa Akii ja Laurii? Voitais saada toi Eerokin tuolt keinuilt.”
Nyökkäsin ja kävelimme hiljaa Eeron luokse. Selitimme suunnitelmamme hänelle ja tämä suostui heti. Jotenka hyökkäsimme Laurin ja Akin kimppuun. Saran saimme heti puolellemme ja kaksikko jäi heti alakynteen.

Piankin Lauri ja Aki rämähtivät maahan väsyneinä ja Aki anoen.
”Pliis lopettakaa jo. Me ollaan ihan rättiväsyneitä ja mein pitäis jaksaa kävel viel kotiin. Antakaa armoa.”
Katsoin kysyvänä muihin, jotka nyökyttelivät, että voisimme lopettaa jo. Virnistin ilkeästi ja sanoin.
”Okei. Me jätetään Aki sut rauhaan, mut mä kiusaan tätä mun pikkusta...”
Virnistin ja hyökkäsin Laurin kimppuun. Sain annettua kunnon lumipesun ja muutenkin kieriskeltyämme maassa Lauri anoi.
”Lopetaaaa. Mä teen mitä vaan, kunhan lopetat.”
Pysähdyin ja jäin istumaan Laurin päälle. Mietein hetken ja varmistin.
”Mitä vain?”
Lauri nyökkäsi ja varmisti.
”Ihan mitä vain.”
Virneeni leveni ja sanoin.
”Noo.. Jos vaikka juoksisit Kampin ympäri alasti...?”
Pojat pärskähtivät vieressäni ja Lauri katsoi mua epäuskoisesti. Tämä pudisteli päätään ja sanoi.
”E-en silti ihan mitä vaan. Joku raja silti.”
Naurahdin ja sanoin.
”No luuleks, ett mä olisin halunnu, ett mun rakas juoksis pitkin Kamppii alasti? Ja viel saisit varmaan fani joukon perääs. En todellakaan haluis. Aattelin jos tulisit vaikkapa meille illal...”
Aki pärskähti vierestäni ja mulkaisin häntä sanoen.
”Ei mitään semmosta. Mieti nyt, ku Saraki on paikal.”
Aki vakavoitui ja nyökkäsi. Lauri vuorostaan nyökytteli innoissaan ja sanoi.
”Joo. Todellakin joo. Jos voin vaan mennä vaihtaa vaatteet kotiin...”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Siin kestää liian kauan. Saat meilt jotai.”
Lauri nyökkäsi hitaasti ja nousin tämän päältä. Vilkaisin muita nopeasti, mutta käänsin katseeni heihin takaisin, kun huomasin kaikkien tuijottavan meitä liian kiinnostuneina. Kröhäisin ja pojat hätkähtivät.

Kohotin toista kulmaani ja Aki sanoi.
”Eeei me täs mitään tehty.”
Hymähdin ja sanoin Saralle.
”Mitä jos mentäis? Sulle tulee muuten paha flunssa ja sitähän me ei haluta. Eihän?”
Sara nyökkäsi eka ja lopuksi pudisti päätään. Tartuin toisella kädelläni Saran käteen ja toisella kädellä Laurin käteen. Lopuksi sanoin muille pojille.
”Menkääs tekin kotiin. Ja vaihtakaa vaatteet ja pysykää lämpimäs. En haluu, ett te tuutte kipeiks. Ja teilhän on keikka viikonpääst?”
Pojat nyökkäsivät ja lähtivät raahustamaan koteihinsa.

Mä, Sara ja Lauri lähdimme vuorostaan raahautumaan meille. Puolessa välissä matkaa Lauri valitti kylmyyttä ja Sara totesi siihen.
”Oma vika. Ei kukaan käskeny sua riehumaan.”
Lauri hymähti ja pysyi loppu matkan hiljaa. Perillä vaihdatin Saralle kuivat vaatteet ja annoin Laurille vaatteet, jotka olin ostanut juuri häntä varten. Aluksi Lauri katsoi vaatteita hieman epäluuloisesti, kunnes suostui pukemaan ne päälleen. Vaihdettuaan vaatteet Lauri tuli eteeni ja kysyi.
”No miltä mä sit näytän?”
Katsoin Lauria muka arvostellen. Ostamani tyköistuvat mustan kuluneet farkut, musta tiukka pitkähihainen paita, jonka päällä oli musta harmaa raidallinen kauluspaita jossa oli epämääräisesti jotain kuvioita, sopi Laurille erittäin hyvin. Nyökkäsin ja sanoin.
”Nooo... Jos täytyy kertoo, niin sä oot syötävän hyvän näkönen.”
Lauri virnisti ja tuli aivan viereeni istumaan kuiskaten sitten.
”Mitä jos laitettaiski Sara nukkumaan Jimin huoneeseen, kun se kuitenkin on Jorin luona yötä....?”
Naurahdin pienesti ja vastasin kuiskaten.
”No miksei...”
Virnistin nopeasti Laurille ja menin hoputtamaan Saraa, joka söi iltapalaa.

Noin puolen tunnin kuluttua olin saanut Saran Jimin sänkyyn nukkumaan ja jäimme Laurin kanssa kahdestaan. Katselimme toisiamme hetken silmiin, kunnes siirryimme huoneeni puolelle vähin äänin...
Aamulla herättyäni huomasin Laurin vielä vieressäni. Silitin hänen paljasta kylkeä, kunnes tämä heräsi ja inisi jotain aikaisesta herätyksestä. Naurahdin ja kysyin.
”Eiks sun kuuluis olla koulus?”
Lauri vilkaisi pöydällä olevaa kelloa, joka näytti yhtätoista ja sanoi.
”Nääh. Lintsaan tän päivän. Oon sun ja Saran kans koko päivän.”
Hätkähdin, kun muistin Saran. Nousin nopeasti pois sängystä ja puin vaatteet yhtä nopeasti päälleni, kunnes melkein juoksin Jimin huoneeseen. Onnekseni huomasin Saran nukkuvan vielä. Päätin herättää hänet, koska voisimme lähteä puistoon.

Tein hänelle nopeasti aamupalaa ja menin katsomaan mihin Lauri oli jäänyt. Poika seisoi keskellä huonettani yrittäen saada paidan päällensä. Naurahdin hiljaa ja menin auttamaan tätä. Lauri kiitti avusta suudelmalla ja tuli kanssani syömään aamupalaa.
Valmistauduimme hetken, kunnes lähdimme sinne puistoon.

Päivät kuluivat ja venyivät viikoksi. Kävimme melkein joka päivä puistossa tai kiertelimme muuten paikkoja. Tulia ei ollut soittanut kertaakaan, joten sunnuntaina päätin soittaa hänelle. Sain soittaa pariin otteeseenkin, kunnes tämä vastasi. Keskusteltuamme hetken, selvisi, että pojat olivat edelleen sairaalassa, mutta Tulia oli saanut toisen paikan Saralle. Sovimme, että Tulia tulisi hakemaan tyttärensä seitsemän aikoihin.

Päivä kului nopeasti ja Saran lähdettyä huokaisin syvään sanoen vieressä seisovalle Jimille.
”Saat kyl hieroo mua...”
Jimi kohautti olkapäitään ja menimme olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Samalla, kun Jimi hieroi jumittuneita hartioitani, tämä sanoi.
”Yllättävän rauhallinen muksu. Mä sain olla tän koko ajan ihan rauhas.”
Hymähdin ja sanoin.
”Saat kiittää Rasmuksii siitä. Jos ne ei ois ollu seurana, nii sä olisit ollu automaattisesti joutunu mun seuraks.”
Jimi hymähti vuorostaan ja kysyi.
”Kui paljo saat tost hommast?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä tarkkaa summaa. Tulia sanos, ett jotai tonnista.”
Jimi lopetti hieromisen, joten käännyin katsomaan häntä. Tämä tuijotti mua epäuskoisesti, kunnes sanoin.
”Jatka. Ja ihan tosissani olen. Siin ois sit melkee kuuden euron tuntipalkka.”
Jimi jatkoi ja mutisi jostain ilmaisesta rahasta. Itse katselin telkkaria ja huomasin, että pääsiänen olisi viikon päästä. Virnistin itsekseni ja kysyin Jimiltä.
”Haluisiks sä pääsiäisenä yllätyksen multa?”
Jimi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Vaikka. Kunhan se ei oo mitään pahaa.”
Virnistin itsekseni ja vastasin.
”Eeei ollenkaan. Tykkäät varmasti.”
Jimi ei todellakaan tulisi pitämään yllätyksestäni. Olisin erittäin vittumainen sisko ja herättäisin hänet samalla tavalla, kuin joskus syksyllä. Sitä miettiessä huomasin, etten ollut kiusannut Jimiä kauheasti. Oikeastaan en ollut edes huomioinut Jimiä melkein ollenkaan. En niin paljoa, kuin syksyllä.

Ajatukseni kääntyi sairaalassa olooni. Jäisikö näistä turmista sellaisia jälkiä, jotka tulisivat kanssani omaan aikaani, kun sinne palaisin. Huomasin ajatusten keskeltä, että Joanna oli istahtanut sohvan toiseen päähän ja katsoi nyt hymyillen meitä kahta. Koska tämä oli siinä juuri sopivasti päätin kysyä häneltä.
”Äippä hei. Tuli täs mieleen, ett jääks nää jäljet, mitä näist turmist tuli, nii mulle sillee, ett ku palaan omaan aikaani?”
Joanna naurahti hieman sekavaa lausettani ja vastasi vakavoituen.
”Mä tutkin asiaa vähän tarkemmin Johanin antamista papereista, nii sul jää kyl aivan hennot arvet. Että ei muuten.”
Nyökkäsin ja jatkoimme telkkarin katsomista.

Seuraavana päivänä palasin takaisin kouluun. En oikeastaan edes ihmetellyt sitä, ettei kukaan muu ihmetellyt sitä, etten ollut viikkoon koulussa. Ehkäpä he olivat jo tottumassa siihen, että kolhin jollakin tavalla itseäni, että jouduin sairaalaan tai olemaan muuten kotona. Ainoastaan Janne tuli ensimmäisellä välitunnilla keskeyttämään keskusteluni Rasmusten kanssa.
”Missä sä oot ollu viikon? Et kai sä oo taas loukannu ittees?”
Vilkaisin Rasmuksia ja vastasin.
”En oo loukannu itteeni ja mä olin hoitamassa mun lasta.”
Jannen suu loksahti auki ja tämä kysyi.
”Onks sul lapsi?”
Hymähdin ja vastasin.
”No ei oo idiootti. Olin hoitamas yhen tutun lasta. Ei sen kummempaa. Mitäs se sua kiinnostaa?”
Janne huokaisi ja katosi näköpiiristä.

Tämän jälkeen jatkoin keskustelua poikien kanssa kysyen.
”Nii miten se tein eilinen keikka? Oliks siel porukkaa? Onnistuks keikka?”
Aki naurahti ja vastasi.
”Joo. Aika hyvinkin. Erikoista keikas oli vaan se, että siel oli yllättävän monta jätkää, jotka oli laittanu ittensä ihan Laurin näköseks. Se oli jännää se.”
Naurahdin ja Eero sanoi nyrpistäen nenäänsä hymyillen kuitenkin.
”Ja mun bassolle heitettii pitsiset rintsikat.”
Naurahdin uudestaan ja sanoin.
”Noo. Rintsikat on viel ihan hyvä. Ku yhen kerran ku mä olin keikalla, niin sille laulajalle heitettii bokserit. Ja sit se laulaja viel laitto ne jalkaansa.”
Porukka remähti nauramaan ja naurun loputtua Lauri sanoi muka kauhuissaan.
”Toivottavasti mulle ei heitetä mitään päälle koskaa.”
Naurahdin ja Pauli sanoi.
”Ja keikka meni kyl ihan hyvin. Mahtava fiilis ja tällee.”

Päivä kului nopeasti ja seuraavana päivänä istuimme tylsistyneenä liikuntasalissa. Salin edessä olevalla korokkeella oli poliisi puhumassa eri huumaus aineista. Aihe oli tylsääkin tylsempi, sillä olimme käsitelleet asiat jo moneen otteeseen terveystiedon tunnilla.
Luennon jälkeen pääsimme välitunnille, jolloin Eero keksi.
”Mennää takas sin liikkasaliin.”
Seurasimme Eero kysymättä ja perillä Eero kysyi.
”Eiks se luento tullu keskusradiosta kans?”
Nyökkäsin ja Eero asteli mikin luokse. Tämä koputti mikkiin pari kertaa kunnes sanoi siihen rauhallisella äänellä.
”Huomio huomio. Suutarilan yläasteella ja lukiolla, kaikilla oppilailla on loppu päivä vapaata.”
Tämän jälkeen poika tirskahti melko tyttömäisesti ja tuli luoksemme. Pudistelin päätäni nauraen ja sanoin.
”Mä lähden jo tunnille. Tulkaa teki pian.”
Aki lähti mukaani ja käveltyämme reilusti kauemmas liikuntasalista, vastaamme tuli kiukkuisen näköinen opettajamme. Tämä mutisi itsekseen.
”Senkin ilkiöt..... Kaikki oppilaat lähteneet.... Jälki-istuntoa... Rehtorin puhutteluun...”
Aki irvisti ja sanoi hiljaa.
”Tais tarkottaa Eeroo. Toivottavast ne ehti pois sielt, ettei tosiaan saa sitä jälki-istuntoo.”
Nyökkäsin ja saavuttuamme luokkaan huomasimme sen olevan muuten tyhjä, lukuun ottamatta opettajaamme. Katsoimme toisiimme ihmetellen ja kysyin opettajaltamme.
”Toi anteeks, mut eiks meil pitäny olla tunti?”
Opettaja huokaisi ja vastasi.
”No kuten varmasti kuulitte, niin loppu päivä on vapaata.”
Nyökkäsimme Akin kanssa ja lähdimme ulos. Matkalla sain viestin Laurilta, jossa luki.
>> Jouduttii reksin puhutteluun taidetaan kans saada jälki-istuntoo. Joten menkää vaa kotii. Nähään.>>
Pyöritin päätäni ja sanoin Akille.
”Kyl ne saatiin kii. Joten mennää vaa kotii.”
Toinen nyökkäsi ja hyvästeltyämme toisemme ulkona, lähdimme koteihimme.

Pari päivää kului ja tuli keskiviikko. Eli puolivuotis päivämme Laurin kanssa.
Aamu alkoi sillä, että Lauri tuli ennen koulua tuomaan punaisen ruusun ja toivottamaan hyvää puolivuotis päivää. Kuitenkin ennen, kuin lähdimme kouluun ovikello soi ja avattuani sen, käteeni annettiin ilmiselvästi kukkapaketti ja lähetti häipyi.
Hymähdin ja suljin oven mennen sitten keittiöön avaamaan paketin. Paketista löytyi kymmenen täydellistä mustaa ruusua. Paketin mukana tuli kortti, jossa luki: Hyvää puolivuotis päivää Iitu ja Lauri.
Ei enempää. Kohautin itsekseni olkapäitäni ja laitoin ruusut maljakkoon sanoen sitten.
”Lähetään, enne ku myöhästytää.”
Lauri nyökkäsi tuijottaen ruusuja ja sitten seuraten mua. Matkalla tämä kysyi.
”Tiiäksä keneltä noi on?”
Pudistin päätäni ja vastasin.
”En. Vähän itteki mietein. Ku aika harva tietää, ett tykkään mustista ruusuista ja viel harvempi tietää, että mut saa lumottuu kymmenel mustal ruusul.”
Lauri nyökkäsi ja kysyi.
”Ja saanen kysyä, että ketkä ne on?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Aki, Sä, Tomi ja Renny. Eli se jätkä kuka oli siel sairaalas...”
Lauri nyökkäsi ja jatkoin puoliksi itsekseni.
”Mua kyl mietityttää edelleenkin, ett kuka se Renny on. Sil on ihan samanlaiset ihanat silmät, ku sullakin. Ja muistuttaa ehkä ihan vähän muutenkin sua...”
Lauri kohautti olkapäitään ja sanoi.
”Ehkä se on vaan joku tyyppi vaan, kuka muistuttaa mua. Ei sen kummempaa.”
Nyökkäsin ja jätimme aiheen sikseen.

Koululla Aki tuli luokseni halaten ja sanoen sitten.
”Hyvää puolivuotis päivää!”
Katsoimme Laurin kanssa Akia hieman kummissamme ja Aki sanoi.
”No eiks se oo yleens silleen, ku seurustellaan nii siin sivus seurustellaan kavereittenki kans. Ja tosin se kunnon puolivuotis päivä, kun me tutustuttiin nii oli tos joku aika sitten, että... Tää taitaa olla vähä myöhäs... Mut sama se.”
Naurahdin ja sanoin.
”No hyvää puolivuotis päivää sit vaa.”
Koulun jälkeen Lauri antoi käteeni vielä kauniin rasian ja katosi kotiinsa.

Kotona huoneessani istahdin sängylleni ja avasin Laurilta saadun rasian. Rasia oli itsetehty paperista ja oli väriltään vaaleanpunainen. Rasian sisältä löytyi pumpulin päältä pieni kultainen medaljonki. Avasin sen ja sen sisältä löytyi mun ja Laurin kuvat. Hymyilin onnellisena ja huomasin rasian sisällä olevan vielä paperilappunen. Lapussa luki: >>Muistoksi meistä, ettet unohda tätä. Oon aina sun<3 >> Suljin lapun ja laitoin sen rasiaan ja rasian kaappiin, jossa kaikki Rasmus muistot olivat. Medaljongin vuorostaan laitoin kaulaani.

Hymistyäni hetken itsekseni tyytyväisenä, lähdin keittiöön tekemään ruokaa itselleni. Joanna istui pöydän vieressä syömässä hedelmäsalaattia ja lukemassa iltasanomia, joten kysyin.
”Mist tota saa?”
Nyökkäsin samalla Joannan lautasta. Joanna osoitti jääkaappia ja jatkoi lehden lukemista.
Otettuani itselleni hedelmäsalaattia, istahdin Joannaa vastapäätä ja aloin syödä hiljaa. Ei kulunut kuin hetki, kun Joanna kysyi.
”Mistäs sä ton oot saanu?”
Vilkaisin Joannaa ja älysin hänen tarkoittavan medaljonkiani. Nielaisin ja vastasin.
”Lauri anto. Meil on tänää puolvuotis päivä.”
Joanna vilkaisi kalenteria ja sanoi.
”Ohhooh. Ottepa tekin sit seurustellu jo pitkään. Onneks olkoon. Voiksä näyttää sitä koruu vähän lähempää?”
Nyökkäsin ja otin korun kaulastani ja ojensin sen Joannalle. Joanna käänteli sitä hetken ja aukaisi sen sitten. Joanna ihasteli sitä hetken kunnes sanoi.
”On tää kyl aikas hieno. Lauri taitaa välittää susta aikalailla, kun ostaa sulle tämmösen, mikä maksaa vähän enemmänkin.”
Nyökkäsin hitaasti ja otin korun, jonka Joanna ojensi. Pian koru olikin taas kaulassani ja paidan alla.

Viiden maissa päätin lähteä Laurin luokse.
Oven tuli avaamaan Hanna, joka sanoi.
”Lauri on suihkus, mut voit men sen kämppää. Ja sano sil, ett mä häivyn ja äippä ja iskä tulee vast illal.”
Nyökkäsin ja menin pojan huoneeseen, joka oli erittäin sekainen. Naurahdin ja aloin tekemisen puutteessa siivota sitä.
Vartin kuluttua kyllästyin ja kömmein Laurin sänkyyn piiloon. Mua ei ees erottanut sängystä, koska sänky oli täynnä Laurin vaatteita. Ei kulunut kuin hetki, kun Lauri palasi suihkusta pyyhe lanteillaan ja hyräillen jotain biisiä. Virnistin itsekseni ja otin hitaasti kameran taskustani. Odotin hetken, kunnes Lauri kääntyi sänkyä kohti ja pudotti pyyhkeen, kunnes otin kuvan. Kirosin mielessäni, kun kamerassa olikin salama päällä ja Lauri huomasi olinpaikkani. Saatuaan bokserit jalkaansa, tämä asteli sängylle ja siirteli vaatteita hetken, kunnes löysi mut kasan alta hihittelemässä itsekseni. Tämä katsoi mua kummissaan, kunnes huomasi kameran kädessäni ja kysyi sitten.
”Mitä sä teit just äsken?”
Virnistin ja vastasin.
”Otin kuvan...”
Lauri istahti viereeni ja kysyi.
”Millasen kuvan? Saanen kysyä?”
Virneeni leveni ja näytin kuvan pojalle. Tämä tuijotti kuvaa hetken, kunnes kysyi.
”Otiksä musta oikeesti alastonkuvan?”
Irvistin ja nyökkäsin. Lauri pudisti päätään ja sanoi huokaisten.
”Nooh. Mitä vain, kunhan sä oot ilonen.”
Hymyilin ja kaadoin Laurin viereeni. Pojan vaaleansiniset hiukset olivat märät ja kastelivat tyynyn. Naurahdin itsekseni ja sanoin.
”Tieks mitä. Me ollaan oltu puolvuot yhes... Ja kukaan ei oo tääl koton... Ja sä oot siin mun vieres jo valmiiks puoliaslasti...”
Lauri virnisti, kun tajusi mitä ajoin takaa ja pian olinkin ilman vaatteita ja ovi oli lukossa.

Yhdeksän aikaa katsoimme vierekkäin telkkaria, josta tuli jokin yltiö romanttinen leffa. Emme ehtineet kuitenkaan katsomaan elokuvaa kauaa, kun ovikello soikin ja Lauri meni avaamaan. Pian eteisestä kuului Akin luja ääni.
”Mitä sä mies oot tehny ku ei puhelimeen oo vastattu?”
Lauri mutisi jotain vastaukseksi, johon Aki tyytyi ja kaksikko tuli olohuoneeseen. Huomattuaan mut, Aki sanoi hymyillen.
”Ai sä oot tääl. Mä ihmettelin, ku säkään et vastannu. Ja sä yleensä vastaat aina.”
Punastuin hieman ja laskin katseeni maahan. Aki vilkaisi mua nopeasti ja alkoi juttelemaan Laurin kanssa jostain tulevasta keikasta.

Hetken aikaa juteltuaan Aki tuijotti Lauria hetken, kunnes vilkaisi nopeasti muhun ja sanoi sitten melko innostuneena.
”Jätkä on saanu!”
Vilkaisimme Laurin kanssa toisiamme nopeasti, kunnes Lauri virnisti ja kysyi.
”Mitäs sitten?”
Aki pudisti päätään hymyillen ja sanoi sitten.
”Ei mitään. Hyvä vaan. Oottehan te sentään jo seurustellu puolvuot...”
Akin ääni hiljeni loppua kohden ja naurahdin sanoen.
”Ei toi mikää eka kerta ollu.”
Aki katsoi mua silmät pyöreinä ja sanoi.
”Miksette te oo sanonu mul mitää?”
Naurahdin ja kysyin.
”Kuuluuks mein seksielämä sulle? Ja sattumoisin sä kyl oot tienny aikasemminki jos muistat. Kun et vaan muistanu nyt.”
Aki nyökytteli vakavana ja Lauri taputti tätä selkään sanoen.
”No.. Nyt sit tiiät. Oot jääny erittäin paljosta paitsi.”
Tirskahdin ja sanoin mahdollisimman pokalla.
”Nooh. Sä voit tul mukaan ens kerral.”
Lauri nyökytteli pokkana ja sanoi.
”Joo me tos joku ilta mietittiinki, ett sut vois ottaa mukaan.”
Nyökyttelin ja Aki katsoi meitä kuin tärähtäneitä. Lopulta pokkani petti ja tipuin sohvalta lattialle nauramaan. Laurikin repesi nauramaan ja Aki huokaisi sanoen.
”Mä jo aattelin, ett te ootte seonnu.”
Rauhoituttuamme Lauri kysyi.
”Mitäs sitte.”
Aki mietti hetken kunnes kysyi.
”Mitä jos annettais Iitulle yhteinen puolvuotis lahja?”
Lauri katsoi Akia mietteliäästi, kunnes nyökkäsi ja sanoi mulle.
”Mennää ton takkahuoneeseen.”
Koska en muistanut missä moinen huone oli, Lauri otti kädestäni kiinni ja johdatteli mut erääseen huoneeseen, jossa oli rummut ja pari kitaraa.

Aki melkein juoksi rumpujen taakse ja Lauri otti mustan kitaran käteensä. Saatuaan kitaran hihnan niskansa taakse tämä sanoi.
”Okei. Sano joku biisi.”
Mietein hetken, nimittäin enhän voinut toivoa pojilta heidän biisejään, jotka tulisivat vasta tulevaisuudessa. Päädyin hetken mietinnän jälkeen erääseen biisiin, josta pidin ja sanoin.
”Abban S.o.s.”
Lauri mutristi suutaan ja sanoi.
”Sä tiiät, etten mä pidä siitä.”
Virnistin ja sanoin.
”Mut mä tykkään. Joten soittakaas.”
Lauri huokaisi ja nyökkäsi Akille. Pian Lauri alkoi soittamaan ja laulamaan käheästi.
Nojasin seinään nauttien biisistä, joka lähetti vartalooni kylmiäväreitä.
Biisin loputtua hymyilin onnellisena ja sanoin.
”Että toi on niin ihana biisi sun laulamana.”
Lauri hymyili ja sanoi.
”Arvaa mikä biisi tää on...”
Lauri alkoi rämpyttämään kitaraansa ja pian Akikin alkoi hakkaamaan rumpuja. Tunnistin biisin melko nopeasti Tehosekoittimen Kaikki nuoret tyypit – biisiksi. Hihkuin hiljaa, kun Lauri alkoi laulamaan sitä ja hyräilin biisin mukana. Biisin loputtua Aki oli kysymässä seuraavaa biisi toivetta, kun ovikello soi. Lauri katsahti meihin kummissaan ja meni avaamaan oven. Pian Lauri tuli takaisin perässään Eero ja Pauli.

Kohotin toista kulmaani kysyvänä ja Eero mut huomattuaan selitti.
”Aki kertos tulevan tänne ja pyys meiät kans. Antamaan sulle mein kaikkien puolvuotis päivä lahjan sulle. Eli priva keikka.”
Hymyilin ja Eero kysyi samalla, kun meni basson luokse, kun taas Pauli otti toisen kitaran.
”Onks toiveita?”
Ennen kuin ehdin sanomaan mitään, Lauri meni Eeron luo ja kuiskasi tälle jotain. Eero nyökkäsi ja kuiskasi saman Akille ja Paulille. Pian pojat alkoivat soittamaan ja tunnistin biisin Sigin vuosisadan rakkaustarina biisiksi. Biisi on jo itsessään ihana ja ihanammaksi sen teki Lauri, joka katsoi pienesti hymyillen silmini, kun lauloi.

Me näimme koulun käytävässä ja toisiimme rakastuttiin
laitakaupungin yössä toisiimme takerruttiin
tanssipaikan melua juoksimme pakoon
autiota hiekkarantaa aamuaurinkoon

Mieleeni tuli eräs viikko syksystä. Olimme seurustelleet jo vähän aikaa. Oltiin jonkun puolitutun bileissä ja tanssittiin hitaita. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin lähettiin vetään, ku oli ollu jotenkin ahdistavaa. Oltiin menty yhelle rannalle kävelee.

Tämä yö on ikuinen eikä lopu milloinkaan
kädet kiertyy käsiin huulet hakee suudelmaa
syleilyt polttaa ja rakkaus lämmittää
kaikki on niin kaunista eikä mikään tee kipeää

Jossain vaiheessa tosiaankin käsikädessä ja suudeltiin eikä haluttu sen illan loppuvan. Vaikka ilta viileni, niin ei tullut kylmä Laurin kainalossa.

Tää on vuosisadan rakkaustarina ainakin uskon niin,
tää säilyy ja kestää päiviin tuleviin,
Tää on vuosisadan rakkaustarina kaunis ja todellinen
tää säilyy ja kestää mä tunnen sen

Eihän sitä vielä tosin tiedä, kestääkö tää aina. Tuleehan tähänkin suhteeseen kolmen vuoden tauko. Ellei se sitten oikeassa ajassani rikkoudu kokonaan, mitä toivoin vähiten. Silti tosiaankin tuntui, että Lauri ettis mut, kunhan vaan tosiaankin pääsisin omaan aikaani.

Biisin loputtua Lauri muodosti huulillaan Rakastan sua ja alkoi soittamaan heti perään Tehosekoittimen Lupaan biisiä.
Poikien soitettua neljä biisiä vielä, päätimme kaikki häipyä. Hyvästeltyäni Lauri pitkällä suudelmalla, pääsin Paulin vanhempien kyydillä kotiin.

Seuraavat päivät lauantaihin asti menivät normaalisti ja nopeasti. Kuitenkin lauantai aamulla soitin Laurille ja kysyin.
”Haluisiks sä tul meil yöks? Ku mul ois yks yllätys Jimille ja tarttisin henkivartijan.”
Lauri mietti hetken, kunnes vastasi.
”No mikäs ettei. Mä tuun erittäin mielelläni sun luo. Millos voin tul?”
Hymyilin itsekseni ja vastasin.
”Vaikka heti.”
Hyvästelimme vielä ja päätin siivota kämppääni.

Siivotessa kului tunti, kunnes Lauri koputti oveeni ja tuli huoneeseeni sanoen.
”Sori kesti vähän, ku Hanna päätti vähä ruvet hankalaks.”
Nyökkäsin ja suljin kaapin, joka sisälsi kaikki Rasmuksiin liittyvät tavarat. Lauri laski kassinsa sängylleni ja sanoi ensin vilkaistuaan kämppääni kunnolla.
”Sä oot siivonnu. Nii mikä se sun yllätys Jimille on?”
Virnistin ja vastasin.
”Aattelin herättää sen silleen kivasti. Eli jääkylmää vettä päälle herätykseks ja sit vähän sähköiskui mukaan. Ku oon ostanu sellasen kivan sähköisku hommelin, mistä saa täysin vaarattomii, mut aika ärhäköitä sähkäreitä.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”No en sit yhtään ihmettele, ett tarviit henkivartijaa. Milläs aatteli lepyttää?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Varmaan uhkailemalla. Että jos se ei rupee olee kunnolla kerron vähän totuuksii kavereil... Ja sitä se tuskin haluis nii... Ja siihen se ei voi vastata takas uhkailemal, ku muuten Joanna saattaa suuttuu. Ja ei se loppujen lopuks haittaa vaiks koko maailma saa tietää mun asioista, kun mä kuitenkin lähen vetää täält.”
Naurahdin lopuksi ja kellahdin makaamaan sängylleni. Lauri tuli viereeni makaamaan ja kysyi vakavana.
”Aioksä unohtaa mut?”
Hymähdin ja käännyin kyljelleni Lauria kohden. Katsoin Lauria pitkään vakavana, kunnes vastasin huokaisten.
”Me ollaan puhuttu tästä vaiks kuin monta kertaa. Sä tiiät vastauksen. Miten mä voin unohtaa sut parissa viikossa? Munhan täs pitää pelätä edelleen, että kolmen vuoden pääst sä olisit unohtanut mut. Ja muutenkin. Mä voin vaikka luvata, etten mä unohda sua ja etin sut käsiini niin pian, kuin pystyn, ellet sä eti mua eka. Ootko tyytyväine?”
Lauri nyökkäsi pienesti ja loppu ilta menikin tuiottelemalla toisiamme silmiin ja juttelemalla kaikkea mieltä painavaa.

Sunnuntai aamuna heräsimme Laurin kanssa tarkoituksella aikaisemmin. Tein kaikki valmistelut keittiössä ja Lauri katsoi vierestä virnuillen. Ennen Jimin herätystä kävin pukemassa loput vaatteet päälle. Lopulta sain raahattua ämpärillisen kylmää vettä Jimin huoneeseen. Lauri katsoi ovella, kun laitoin vielä sähköiskulaitteen Jimin rinnan päälle, kunnes kaadoin jääkylmää vettä pojan päälle.

Jimi nousi istumaan huutaen täysillä. Otin pari kuvaa ja pakenin ovelle. Huomattuaan mut, Jimi nousi kiroten seisomaan. Peiton pudottua lattialle jämähdin hetkeksi, kunnes nappasin pari kuvaa ilmestyksestä ja lähdin kikattaen karkuun. Jimi vuorostaan jäi tapahtuman ymmärrettyään paikoilleen punaisena. Huoneessani remähdin nauramaan lattialle. Lauri katsoi mua kummissaan. Hän nimittäin oli livistänyt tilanteesta hieman aikasemmin, eikä ollut nähnyt, kun Jimin peitto oli pudonnut ja paljastanut pojan nukkuvan alasti. Annoin hänelle kamerani ja jatkoin nauramista. Lauri katsasti kuvat ja nurisi.
”Miks sun tommosest tarttee ottaa kuvii? Enks mä enää riitäkkää?”
Rauhotuin ja katsoin Lauri muka miettivästi ja sanoin sitten.
”Hmmm. Kyllähän sä kelpaat paremmin ku enemmän, mut voishan sitä tehä nin, että suurennan sen sun alastonkuvan ja laitan seinälle...”
Lauri katsoi mua muka kauhuissaan ja sanoin.
”Siin on itseasias ideaakin.”
Lauri pudisti päätään ja sanoi.
”Et missään nimessä tee sillee!”
Virnistin ja kaadoin Laurin makaamaan myös lattialle. Lauri naurahti ja sanoin.
”En en. Emmä niin tee. Mut mitäs sitten?”
Lauri kohautti olkapäitään ja vastasi vilkaistuaan kelloon.
”Mun kyl varmaan tarttis lähtee jo.”
Vilkaisin itsekkin ja sanoin.
”Varmaan. Mä voin tul saattaa sua vähän matkaa.”
Lauri nyökkäsi ja lähdimme.

Puistossa hyvästelin Laurin ja lähdin kotia kohden. En ehtinyt menemään, kuin pari sataa metriä, kun noin kolmetoista vuotias poika tuli melkein itkien luokseni kysymään.
”Hei ooksä nähny tääl semmost kultasta kaulakoruu, jos on semmone iso timantti?”
Pudistin päätäni ja poika nyyhkäisi sanoen.
”Mä hukkasin mein suvun arvokorun.”
Hymyilin myötätuntoisena ja halasin poikaa sanoen.
”Kyllä sä sen löydät joskus. Siihen saattaa mennä tunteja tai vuosia. Ei sille voi mitään. Ja kyllä sun porukat ymmärtää joskus.”
Poika nyyhkäisi ja kuivasi kyyneleensä sanoen.
”Kiitti, ett lohdutit.”
Nyökkäsin hymyillen, kun tien toiselta puolelta joku nainen huusi.
”Tomi tänne ja sassiin!”
Tomiksi kutsuttu poika nyökkäsi ja lähti. Katselin pojan hetken pojan perään. Poika nimittäin muistutti paljon tuntemaani Tomia. En kuitenkaan jaksanut ajatella asiaa enempää, vaan jatkoin matkaa.

Hetken kuljettuani huomasin maassa jotain kultaista. Nostin sen ja huomasin piteleväni kädessäni kultaista ketjua, jossa oli suuri timantti.
Käännyin aikeena palauttaa koru pojalle, mutten enään nähnyt ketään kadulla. Seisoskelin hetken paikallani ja mietein mitä tehdä, mutta lopulta päädyin käppäilemään kotiini.

Seuraavana päivänä päätin mennä käymään Tomin luona. Oven avauduttua huomasin, ettei kaikki nyt ollut aivan parhaimmasta päästä. Tomi ravasi ympäri taloa melkein repien hiuksensa päästä.
Hetken aikaa katseltuani jätkän menoa, pysäytin Tomin ja istutin hänet nojatuoliin. Annoin hänen rauhoittua hetken aikaa, kunnes kysyin.
”No mikä on?”
Tomi huokaisi raskaasti ja vastasi.
”No kaipa mun täytyy kertoo.”
Istahdin hänen viereensä kuuntelemaan. Tomi mietti hetken miten aloittaa ja sanoi sitten.
”No sähän kysyit sillon ku tavattiin, ett miks mä oon tääl. Ja mähän selitin, että oon hukannu yhen asian täs ajas... No tarkemmin sanottuna, kun mä olin kolmetoista mä hukkasin mein suvun arvokorun. Se oli semmonen kultanen ketju, mis oli iso timantti. Ja mä hukkasin sen eilen. Siis ymmärrät kyl.”
Nyökkäsin hitaasti ja Tomi jatkoi.
”Mä en muista siit päivästä mitään muuta kun sen, että mä olin tuomas sitä koruu mun tädilleni. No sit hieman ennen pihaa, mä huomasin sen kadonneen mun taskusta. Mä etein sitä ja olin ihan itkukurkussa. Sit yks tyttö tuli lohduttamaan mua. Se valo muhun uskoa, mut silti. Must tuntuu, etten mä löydä sitä siltikään.”
Hymyilin pienesti ja kysyin.
”Mitä sä tekisit, jos sä löytäisit sen? Jos joku palauttais sen sulle?”
Tomi mietti hetken ja vastasi.
”Mä olisin sille tyypille ikuisuuden kiitollinen.”
Virnistin ja sanoin samalla, kun kaivoin korua taskustani.
”Laita silmäs kiinni ja anna kätes.”
Tomi totteli ja annoin korun tämän käteen. Tunnettuaan kädellään jotain, Tomi avasi silmänsä ja tuijotti korua sekavin tuntein.

Koska jätkä ei reagoinut hetkeen, päätin lähteä kotiin ja antaa Tomin olla hetken yksinään. En ehtinyt eteistä kauemmaksi, kun mua halattiin takaa päin. Tomi rutisti mua tiukasti ja mutisi.
”Kiitos. Todellakin kiitos. Mä en voi sanoa mitään muuta, kun kiitos. Sä pelastit mun elämän. Mä voisin nyt jopa ryhtyy heteroks, jos sä käskisit. Mä teen mitä tahansa, mitä sä haluut nii vastalahjaks.”
Naurahdin ja käännyin halaamaan Tomia kunnolla. Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin.
”Mä en pyydä muuta, kun että olisit täällä siihen asti, kun mäkin. Mitään muuta mä en tarvii.”
Tomi rutisti mua vielä nopeasti, kunnes mieleeni tuli eräs asia, josta päätin kysyä.
”Missä sun porukat muuten on?”
Tomi irvisti ja piilotti kasvonsa kaulaani. Toistin kysymyksen, kunnes Tomi vastasi.
”Okei okei. Mä sanoin sillon, ett mul on perhe, mut Joanna ja Jouni hankki mulle oman kämpän.”
Naurahdin ja sanoin.
”No oliks ton paljastamises jotain kauheeta? Mut hei, jos sä irrottaisit musta, että mä pääsisin lähtemään?”
Tomi irroitti otteensa hieman vastahakoisesti ja hymyili mulle kiitollisena.

Kotona ovella vastassa oli Jimi, joka oli aikas ärtyisän näköinen. Kävelin hänen ohitseen ja otin kenkäni pois. Tämän jälkeen heitin takkini naulakkoon ja lampsin olohuoneeseen pelaamaan pleikkaria. Hetken kuluttua Jimi tuli telkkarin eteen seisomaan kädet puuskassa.
Nojasin sohvaan rennosti ja kysyin.
”Mitä?”
Jimi oli hetken hiljaa, kunnes kysyi.
”Miksä teit niin, ku eilen teit?”
Naurahdin ja vastasin kysymällä.
”Miksä reagoit siihen vasta tänään?”
Jimi hymähti ja kysyi.
”Miks Lauri oli eilen tääl?”
Naurahdin itsekseni ja kysyin.
”Miksei se ois saanu olla tääl?”
Jimi tuli viereeni istumaan ja kysyi.
”Näytiksä sen kuvan Lauril?”
Vastasin taas kysymykseen kysymyksellä.
”Mitä jos näytin?”
Jimi mietti hetken, kunnes kysyi.
”Mitä se sano?”
Huokaisin ja kysyin.
”Voidaanko me lopettaa tää kysymyksillä vastaaminen?”
Jimi pudisti päätään ja kysyi.
”Mitä sä aiot tehä sil kuvalle?”
Irvistin ja vastasin.
”Mitä jos mä suurentaisin sen ja veisin kouluun?”
Jimi kavahti ja sanoi.
”Sitä mä en sinuna menis tekemään. Mä nimittäin voisin lopettaa sun puolustamisen...”
Hiljenin kokonaan ja kysyin.
”Mitenniin puolustamisen?”
Jimi irvisti ja vastasi.
”No luuleks, ett Jori on pysyny susta erossa tän viime ajan vaan siks, ett sitä ei enää kiinnosta? Mulla on helvetin vaikeeta ollu pitää se susta ja Ylösestä erossa. Varsinkin Ylösestä. On ollu monen monta kertaa lähellä, ettei Jori ois meinannu hyökätä sen kimppuun. Varsinkin sillon sun sairaala aikana. Sä et todellakaan tajuu. Se jätkä on sun perään melkee yhtä pahasti, ku Ylönenki. Joten jos sä et haluu Jorii vieläkään sun kimppuun, niin sun kannattais olla levittelemättä sitä kuvaa minnekkään.”
Tuijotin Jimiä suu auki ja kysyin.
”Ooksä tosissas?”
Poika nyökkäsi ja sanoin.
”Okei. Mä en levittele sitä kuvaa mihinkään.”
Jimi nyökkäsi tyytyväisenä ja sanoi samalla, kun lähti huoneeseensa.
”Jori on sit muuten tulos tänään tän.”
Nyökkäsin ja jatkoin pleikkarin pelaamista.

Illan tullen väsyin pelaamiseen ja menin huoneeseeni järjestelemään muistokaappiani taas uuteen järjestykseen, samalla kun lisäsin joitain kuvia ja tavaroita sinne. Olin juuri saanut suljettua kaapin oven ja noussut seisomaan, kun oveni avattiin koputtamatta. Käännyin hieman yllättyneenä ovelle, nähden Jorin. Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja kysyin.
”Mitäs sä tääl?”
Jori sulki oven takanaan ja meni istumaan sängylleni. Kiitin mielessäni, ettei Rasmuksen julisteet olleet enää seinilläni. Jori mietti hetken, kunnes sanoi.
”Mun on pakko kertoo tää viimein. Kuten varmasti muistat, että mä olin kiinnostunu susta sillo ku tutustuttiin... No mä oon edelleenkin kiinnostunu susta. Ja paljon paljon enemmän. Tää ei oo enää mitää pikku ihastusta sua kohden. Jimi on saanu estettyy mua tähän asti, mut mä rupeen laittaa hanttiin. Mä sanon suoraan, että mä aion voittaa sut ittelleni. Ja siinä tapauksessa mä aion ottaa järeemmät aseet käyttöön.”
Jorin viimeiset lauseet oli hieman liian pelottava ja siirryin seisomaan pari askelta kauemmas pojasta kysyen.
”Mitä sä tarkotat tolla?”
Jori hymyili itsekseen ja vastasi.
”Sitä, että Ylösen poika saa alkaa vahtimaan hieman tekemisiään... Ja myös omaa tyttöään, jos sen aikoo pitää ittellään... Ja kuten sillon joskus sanoin, niin mä aion saada sut rakastumaan muhun. Ja aika ei oo rajana. Mä jaksan yrittää...”
Silmäni pyöristyivät pienestä pelosta ja otin taas pari askelta kauemmas. Vedin henkeä ja kysyin.
”Entä jos mä en suostu rakastumaan suhun? Ja sanon sen, että jos sä kosketkin Lauriin, niin mä lupaan olla huomaamatta sua enää ikinä. Kuin ilmaa.”
Jori kohautti olkapäitään ja sanoi samalla, kun nousi ja lähti ovelle.
”Jaa-a. Kyl mä silti sut saan rakastumaan muhun. Ja mä vahdin teitä.”
Jorin mentyä ovesta lukitsin oven ja yritin soittaa Laurille. Tämä ei kuitenkaan vastannut, joten soitin Akille, joka vastasi iloisesti.
”Moi. Mitä mimmi?”
Yritin saada pienen paniikin poikasta katoamaan ja vastasin hengittäen syvään.
”Voiksä tulla tän? Ja voiksä tul yöks?”
Aki kuuli selvästikkin pienen paniikin äänestä, kun vastasi.
”Okei. Mä tuun heti. Mikä sul on?”
Hengitin niin rauhallisesti, kuin pystyin ja vastasin.
”Mä selitän sit ku oot tääl. Tuu muuten sit ikkunasta.”
Aki ei ihmetellyt enempää vaan mumisi jotain ookoon tapaista, kunnes sulki puhelun.

Kului vartti, kun ikkunaani koputettiin. Avasin ikkunan hiljaa ja päästin pojan sisälle. Aki laski reppunsa lattialle, kunnes otti kenkänsä pois ja laittoi ne siististi oveni viereen, kun oli ensin ottanut takkinsa pois. Tämän jälkeen hän istahti viereeni ja kysyi.
”Mitäs?”
Huokaisin ja kerroin mitä Jori oli sanonut. Aki kuunteli tarkkaavaisena ja lopetettuani tämä sanoi.
”Sun tarttee sanoo täst jolleki aikuiselle.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Ihanko joku uskois.”
Aki mietti hetken ja sanoi sitten.
”No Laurin ainakin tarttee saada tietää tästä. Ja jos Jori tosiaanki aikoo jotenki vanhingoittaa Laurii ja jotenkin häiritä sua, niin mä suojelen, teitä kumpaakin.”
Naurahdin ja sanoin.
”Ja sä muka pystyisit suojelemaan. Sä oot tommone pieni heiverröinen söpö poika, nii ei susta oo mitään vastusta Jorille. Ainoo kenest on nii on Jape.”
Aki hymähti ja kaatui selällensä sängylleni. Kaaduin itsekkin tämän viereen ja olin hiljaa.

Noin kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen Aki kysyi.
”Mut mites muuten?”
Käänsin päätäni sen verran, että näin Akin sivusilmällä ja vastasin.
”Nooh. Pelastin täs just yhen elämän.”
Akikin oli kääntänyt päänsä, että näki mut osin. Akin kohotettua toisen kulmansa selvitin hieman tarkemmin asiaa.
”Löysin yhen korun, mikä oli ollu henkilöltä hukassa kauan. Nii sit mä palautin sen ja pelastin sen tyypin elämän.”
Aki naurahti ja kysyin.
”Että semmosta. Mitäs ittelles?”
Aki haroi olematonta partaansa ja vastasi.
”No mitäs. Ei täs oo oikeen tapahtunu mitään erikoista. Paitsi, että saatii tietää just, ett ens viikol meil on kaks keikkaa. Lauantain on Lahdes ja sunnuntain Espoos. Ja aattelin kysyy Laurin puolesta, ett haluisiksä tul mein mukaan sunnuntain?”
Mietein nopeasti mitä tekisin viikonloppuna ja vastasin.
”Vaikka. Mil te meette?”
Aki jatkoi taas olemattoman partansa haromista ja vastasi.
”Levy-yhtiöst luvattiin viedä.”
Nyökkäsin ja läppäsin Akin kättä sanoen.
”Lopeta toi olemattoman parran haromine. Se on erittäin ärsyttävää, kun sulla ei oo mitään partaa.”
Aki tuhahti muka loukkaantuneena ja sanoi.
”Mulla muka ei oo partaa. Mullahan on erittäin seksikäs musta parta täs. Koita vaikka.”
Aki otti käteni ja silitti sillä leukaansa.

Repesin nauramaan, kun tunsin ehkä pienen karvan hivenen pojan leuassa. Irrotin käteni Akin otteesta ja nousin istumaan. Katselin Akia hetken miettivästi, kunnes rupesin kutittamaan tätä sanoen samalla.
”Sulla mitään mustaa partaa oo. Kuule sä oot pieni poika vielä.”
Aki kiereskeli vieressäni ja sanoi, kun sai vedettyä henkeä.
”Mä oon iso poika jo. Mä oon mies. Sä.-”
Aki veti uudestaan henkeä ja otti ranteistani kiinni.
”Tässä olet.-”
Aki kierähti päälleni istumaan ja sanoi lauseensa loppuun.
”Pieni. Ja kostoks, ett sanoit mua pieneks.”
Aki rupesi kutittamaan mua. Rupesin kiljumaan, koska kutisin hyvin herkästi.

Kului hetki, kun oveni aukaistiin vauhdilla. Lopetin kiljumisen ja käänsin pääni ovea kohti. Aki lopetti kutittamisen ja katsoi myös ovelle.
Ovella seisoi Jori, jonka takana oli Jimi. Jori katsoi meitä hetken, kunnes harppoi parilla askeleella luoksemme ja veti Akin pois päältäni.
Pian Aki olikin jo seinää vasten Jorin nyrkin ulottuvilla. Nousin nopeasti ylös sängyltä ja menin Akin viereen. Katsoin päättäväisesti Joriin ja sanoin.
”Jos sä Aki aiot lyödä niin lyö mua eka.”
Jorista huomasi, että tämän aikeena tosiaankin oli lyödä Akia, mutta kuultuaan lauseeni Jori laski nyrkkinsä alas ja sanoi tiukasti.
”Mä mitään sua rupee hakkaa. Tää täs ansaitsis saada selkää.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Mitä Aki sit on tehny sulle?”
Aki nyökkäsi vieressäni ja Jori mulkaisi häntä vastaten sitten mulle.
”Se oli liian lähellä sua.”
Pyöräytin silmiäni ja kysyin.
”Eiks ystävykset saa leikkii?”
Jori irvisti ja päästi Akin irti otteestaan. Ilmapiirin rauhoituttua Jori kysyi.
”Onks se tehny jotai muuta pahaa tai ilkeet tai jotai?”
Pudistin päätäni ja kysyin.
”Hei tota noi... Saanks mä tehä yhen jutun. Se saattaa kirpasta vähän, mut ei sillee kauheest?”
Jori nyökkäsi ja huokaisin syvään. Tämän jälkeen ilman varoittamatta löin Joria turpiin. Ei mitään bitsläppiä vaan kunnolla nyrkillä nenään.

Jimi ja Aki tuijottivat mua melkein suu auki ja Jori piteli nenäänsä, josta alkoi tippumaan verta. Naurahdin ja sanoin.
”Jätä mut, mun kaverit ja poikaystävä rauhaan. Ja mee pois mun huoneesta. Sotket tol verelläs mun kämpän.”
Jori nyökkäsi vaitoinnaisena ja lähti huoneesta Jimi perässään. Kuulin miten Jimi sanoi, että oli varoittanut. Aki vuorostaan katsoi mua hieman kunnioittavasti ja sanoi.
”Jo on. Mua ei oo koskaan puolustanu tyttö.”
Naurahdin ja sanoin.
”No ehkä oli ihan hyvä, että mun sisko opetti lyömään kunnolla. Vähän aattelin kyl, ett jos aloittais harrastaa potkunyrkkeilyy ja itsepuolustusta, ku pääsen takas omaan aikaan. Ku ei oo sinääns enää mitää järkee alkaa, ku oon enää pari kuukaut tääl.”
Aki nyökkäsi ja kysyi.
”Mitäs nyt?”
Katsoin huonettani miettivästi, kunnes kysyin Akilta.
”Nukuksä mun vieres vai taionks mä sul toho sängy?”
Aki vilkaisi sänkyäni ja tilaa lattialla, kunnes vastasi.
”Ööö. No jos sul sopii, nii nukkuisin sun vieres. Ku sul on kummiski levee ja pehmee sänky. Ja se olis paljo parempi, ku kova patja. Saattais tulla kylmä ja hiiret söis mut.”
Naurahdin ja sanoin.
”Tuskin sul tulis kylmä. Ehkä vaan yksinäistä. Ja ei tääl mitää hiirii oo.”
Aki virnisti ja kysyi.
”Mitäs sitten?”
Otin Akia kädestä kiinni ja aloin raahaamaan häntä olohuoneeseen, samalla sanoen.
”Katotaan joku leffa. Ja onhan sul muuten kirjat ja tämmöset mukan?”
Aki nyökkäsi ja alkoi valitsemaan leffaa. Loppu ilta menikin siihen, että katsoimme elokuvaa ja menimme tämän jälkeen nukkumaan.

Aamulla heräsin ennen Akia. Katselin nukkuvaa poikaa hetken, kunnes naurahdin. Aki oli melkein kuin toinen poikaystävä. Paitsi, että vain oli parasystävä. Ja olihan semmoinen sanonta, että kun seurustelee, seurustelee myös kummpanin kavereiden kanssa.

Päätin herättää Akin viimeinkin ja tökkäisin häntä. Tänä mutisi joitan ja jatkoi nukkumistaan. Hymähdin ja aloin kutittamaan poikaa. Siihen Aki heräsikin ja rauhoituttamme valmistauduimme, söimme aamupalan ja lähdimme kouluun.

Koulussa Jori tuijotteli mua tunneilla ja välituntisin. Se alkoi olla hieman jo pelottavaa ja Laurikin huomasi asian, joten kysyi.
”Mitä toi on? Miks Jori tuijottaa sua koko ajan. Ja sä yritit eilen soittaa?”
Nyökkäsin ja selitin mitä eilen oli tapahtunut. Lauri kuunteli ja sanoi.
”No onneks sait ees Akin kiinni.”
Nyökkäsin ja mietein ääneen.
”Mut miten tän saa rauhottumaan?”
Eerolla, joka oli kuunnellut hiljaa sanoi tähän.
”No aluks vois vaikka sanoo Joril, ett jos se ei lopeta, nii sä kerrot Joannal ja Jounil. Jos se ei auta sä kerrot tosiaankin niille. Jos se ei auta. Sanot, ett meet kertoo kytil. Jos sekää ei auta, nii sit on jo pakko men kertoo kytil.”
Nyökkäsin ja halasin pikaisesti Eeroa sanoen.
”Sä oot kyl fiksu.”
Eero virnisti ja lähdimme kellojen soitua luokanvalvojan tunnille. Tunnilla luokanvalvojamme Eerika sanoi.
”Kuten monet teistä on kuullutkin jo huhuja, niin tämän kuun lopussa, kahdeskymmenesseitsemäs ja kahdeskymmeneskahdeksas neljättä, koulu järjestää tanssiaiset yhdeksäsluokkalaisille. Tanssiaiset ovat kahdessa osassa, koska teitä on niin paljon. Kahdeskymmenesseitsemäs päivä tanssiaiset järjestetään ysi a-, b-, c- ja d luokille. Seuraavana päivänä vuorostaan e-, f-, g- ja h luokat. Tanssiaisissa tulee jokaisella olla pari ja myös hienompi asu. Tytöillä mekko tai suorat mustat housut ja pojilla puku tai vähintään puvun takki. Tanssiaisia ennen liikuntatunneilla tullaan harjoittelemaan tanssiaisissa tanssittavia tansseija. Ja jos tanssiaisista jää pois ilman syytä, saa jälki-istuntoa.”
Eerika selitti vielä kaikkea tanssiaisista, kunnes päästi meidät kotiin lappu mukana.

Olin sanut takin päälleni, kun tunsin taputuksen olkapäälläni. Käännyin ja näin Jannen. Tämä kröhäisi ja kysyi.
”Aattelin kysyy ekan, ett olisiks mun pari tanssiaisis?”
Käännyin ja aloin kirjaimellisesti hakkaamaan päätäni seinään. Hakattuani hetken, käännyin takaisin ja kysyin.
”Arvaa mun vastaus.”
Janne irvisti ja kysyi.
”No entä päättäjäisiin?”
Kohotin toista kulmaani ja Janne selitti.
”Ai nii. Sä et varmaa tiiä. Ain kevätjuhlien jälkeen pidetään yseille läksijäiset. Eli bileet. Ja olis kiva jos sä tulisit mun kans.”
Pyöräytin silmiäni ja vastasin.
”Sori, mut mä oon varattu Laurille joka tilaisuuteen.”
Janne näytti happamalta ja lähti. Pyöräytin taas silmiäni, kun kuulin viereltäni äänen.
”Mitä se nyt halus?”
Tunnistin äänen Joriksi ja vastasin kääntämättä katsettani.
”Halus mun pariks.”
Jori oli hetken hiljaa, kunnes kysyi.
”Mä tiiän, ett Lauri on sun paris tanssiaisis, mut ku tääl koulus pidetää ain kevätjuhlien jälkee yseille läksiäis bileet, nii tulisiks sä sin mun kans?”
Huokaisin ja vastasin.
”EN. Onks se niin vaikeeta ymmärtää, että oon Laurin kans. Ja meen sen kans joka paikkaan.”
Jori hymähti ja lähti. Vilkaisin ympärilleni varmistaen, ettei lähistöllä ollut ketään kuka olisi voinut tulla pyytämään pariksi tanssiaisiin ja laitoin kengät jalkaani ja lähdin lokerikolle.

Lokerikoilla otin pari kirjaa reppuuni, kunnes tunsin jonkun katselevan. Suoristin selkäni ja vilkaisin ympärilleni. Koko käytävällä ei ollut itseni lisäksi, kuin pari kasiluokkalaista tyttöä ja ryhmä ysiluokkalaisia poikia, jotka muistaakseni taisivat olla H-luokalla. Katseeni pysähtyi ysiluokkalais porukkaan. Pojista kaikki katsoivat mua ja nauroivat, paitsi yksi musta hiuksinen poika oli hiljaa ja huomattuaan mun katsovan takaisin, tämä hymyili pienesti. Kohotin toista kulmaani kummastuneena, kunnes käänsin katseeni takaisin lokerikkoon. Suljin lokerikkoni ja lähdin kotiin.

Seuraavana päivänä hengasin koko päivän Jimin jengin kanssa, koska Rasmukset olivat päättäneet lintsata ja harjoitella koko päivän. Kuitenkin ruokatunnilla jouduin syömään yksin, koska pojat olivat kadonneet jonnekin ja muut kaverini, olivat kadonneet jonnekin. Istuin siis melkein täpötäydessä ruokalassa yksin neljän hengen pöydässä.
Olin vaipunut ajatuksiini, kun kuulin vierestäni kysyimyksen.
”Saaks tähä tul syömää? Ku mä en löydä mistää vapaat pöytää.”
Kohotin katseeni musta hiuksiseen poikaan, joka eilen oli katsonut mua lokerikkojen luona. Nyökkäsin ja katsoin jätkää hetken, kunnes jatkoin syömistä. Jätkä oli hetken hiljaa kunnes kysyi.
”Eksä ookki Iitu?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mä en kyl valitettavasti tiiä kuka sä oot.”
Jätkä naurahti ja esittäytyi.
”Kari.”
Nyökkäsin ja jatkoin syömistä. Olimme taas hetken hiljaa, kunnes Kari sanoi.
”Vähäks siistii, ku on ne tanssiaiset.”
Naurahdin ja totesin.
”Taidat olla ainoo miespuolinen, joka ajattelee niin.”
Kari virnisti ja kysyi.
”Onks sul jo pari sin?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Mun poikaystävä. Ja päätin täs tänää, ett annan seuraavalle, joka uskaltaa kysyy mua tanssiaisiin, nii annan sil turpii. Ja ihan oikeesti. Ku menee hermot. Kaks ylimääräst häirikköö on jo kysyny mua.”
Kari irvisti ja sanoi.
”Mä ajattelin, just kysyy, ett tulisiksä mun kans sin, mut ei sit. Ja meet varmaa päättäjäisiiki Laurin kans?”
Nyökkäsin ja jatkoin syömistä, kunnes nousin sanoen.
”Jeps. Mut mä katoan. Heips.”
Kari nyökkäsi ja jäi syömään.

Loppu päivä meni nopeasti. Koulun jälkeen suuntasin Kamppiin aikeenani ostaa Laurille synttärilahja. Ostinkin hänelle rauta kaulakorun ja samaan sarjaan kuuluvan rannekorun.

Rasmusten Lahden ja Espoon keikat menivät erittäin hyvin. Oli upeaa seurata taas pitkästä aikaa rakasta bändiä. Oli vielä mahtavampaa, kun Rasmukset olivat saaneet jo jonkin verran faneja. Tosin tämä oli vielä vähän verrattuna omaan aikaani, jollon Rasmukset ovat valloittaneet ulkomaitakin jo jonkin verran.

Pari viikkoa kului melkein huomaamatta ja oli enää hieman yli viikko tanssiaisiin. Olin ostanut itselleni nätin valkoisen mekon, joka ylettyi polviin asti ja mekossa oli suuren kukan ääriviivat mustalla. Mekon helman reunat olivat myös mustat ja ylä osa oli korsettimainen.
Keskiviikkona, kun oli tasan viikko tanssiaisiin oli pariin luokkaan jo levinnyt sana, että jos joku vielä kysyis mua tanssiaisiin, tämä saisi turpiinsa multa. Naureskelin asialle, nimittäin kukaan ei enää uskaltanut tulla kysymään asiaa. Kuitenkin eräällä välitunnilla, kun olin menossa Rasmusten luokse, mut pysäytti hieman isokokoisempi jätkä, jonka muistin olevan erityisluokalla. Kurtistin otsaani ja jätkä kysyi matalalla äänellään.
”Tuuksä mun kans tanssiaisiin?”
Pudistin päätäni pienesti ja vastasin.
”Sori, mut mul on ollu jo kuukauden ajan pari, ett. Sori.”
Jätkä nyökkäsi ja lähti löntystelemään omien kavereiden luokse.

Värähdin ja lähdin itsekseen mutisten Rasmusten luokse. Matkani kuitenkin keskeytyi taas ja keskeyttäjä oli Kari. Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja Kari sanoi katse painettuna maahan.
”Okei. Kaverit pakotti mut tähän. Ja mä en voinu täl mitään. Mut siis. Mätykkäänsustakaverinaihanhitostimutkaveritluuleeenemmäjatäl​lee.”
Kari vetäisi henkeä ja jatkoi.
”Elilähtisikssäjoskusmunkansulosihankaverinavaan.”
Naurahdin ja kysyin.
”Oliks toi vaikee sanoo ilman taukoja? Nimittäin mä tuskin pystyisin tohon. Ja oliks sul viime kerralla kielikoru? Ja sori emmä kyl taida nyt jaksaa..”
Kari nyökkäsi ja vastasi näytettyään kieltä.
”Oli joo. Mut oon harjotellu. Ja ei ollu. Otin tän pari päivää myöhemmin ku tulin juttelee sul. Ja hö. Varaudu sit ett Niko tai Harri tulee pyytää sua ulos tai tanssiaisii.”
Naurahdin ja sanoin.
”Mä aattelin ottaa kans kielikorun tai jonku lävistyksen joskus. Ja sano sit niille, ett varautuu saamaan turpiin, koska mä en jaksa enää mitää semmosta. Ja mä osaan lyödä ihan hyvin.”
Kari naurahti ja sanoi.
”No mee sit poikaystäväs luo. Ja mä meen noitte muitte luo.”
Nyökkäsin ja jatkoin matkaa.

Päästyäni viimeinkin Rasmusten luokse suikkasin nopean suudelman Laurin huulille ja moikkasin kaikkia. Aki hinasi itsensä viereeni ja kysyi.
”Kuka se äsköne oli ja mitä halus?”
Naurahdin ja vastasin.
”Yks Kari. Kertos, että tykkää musta kaveri mieles ja tällee. Ja varotti myös, ett sen pari kaverii saattaa tul kysyy mua tanssiaisiin.”
Aki nyökkäsi ja alkoi selittämään jotain rumpalifoorumin jutusta. Jonkin ajan kuluttua tunsin hellän kopautuksen selässäni ja käännyin. Huomasin olevani vastakkain hieman itseäni lyhemmän ja blondin pojan kanssa. Tunnistin hänet yhdeksi Karin kaveriksi. Tämä kröhäisi ja sanoi pojille.
”Anteeksi Lauri, Aki, Eero ja Pauli.”
Tämän jälkeen poika kääntyi mua kohden ja kröhäisi uudestaan ja sanoi.
”Minä Niko pyydän sua Iitu, tulemaan kanssani tanssiaisiin viikon päästä.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Sä kai oot Karin kaveri. Ja onks Kari sattumoisin sanonu, mitä teen jos joku tulee kysymään mua tanssiaisiin?”
Niko nyökkäsi ja vastasi.
”Joo oon ja joo on.”
Huokaisin ja kysyin.
”No miks sit tulit kysymään?”
Niko virnisti ja vastasi.
”No tultiihan sult täs vähä aikasemmi kysymään tanssiaisiin, etkä sä tehny mitään ja ku Kariki tuli.”
Hymähdin ja sanoin.
”Ihanko oisin käyny kaks kertaa suuremman jätkän kimppuun. Ja anteeks. Mä oon varottanu tästä.”
Vedin henkeä ja mitään ajattelematta löin nyrkillä Nikoa. Kuulin miten kauempana joku porukka repesi nauramaan ja värähdin sanoen hiljaa.
”Teen näin vaiks vihaan väkivaltaa.”
Niko lähti luotani pois kompuroiden ja käännyin Rasmuksia kohden heiluttaen pienesti kättäni ja sanoen.
”Aaah. Toi sattus.”
Aki naurahti ja sanoi, kun sekoitti hiuksiani.
”Sä oot kyl mun tyttö.”
Aki vilkaisi nopeasti Lauriin ja korjasi.
”Ja Laurin.”
Naurahdin ja sanoin ojentaen kättäni Akille.
”Puhalla.”
Aki katsoi mua hetken kummissaan kunnes virnisti ja alkoi puhaltamaan rystysiäni.

Hetken aikaa Akin tehtyä niin, tämä lopetti ja katsoi taakseni irvistäen. Käännähdin ja huomasin takanani olevan luokanvalvojamme Eerika, joka näytti erittäin tyytymättömältä. Tämä pudisteli hetken päätään itsekseen, kunnes sanoi.
”Iitu. Mä oon melkoisen pettyny suhun. Sä oot ollu malli oppilas tän vuoden ja nyt sit menit antamaan turpiin Nikolle.”
Irvistin ja sanoin.
”Se kerjäs sitä. Mä olin varottanu sitä jo ja sillee muutenki. Ja mä oon sanonu, ettei mua ahistella ilman jälkiseurauksia.”
Eerika pudisteli päätään ja sanoi.
”Nooh. Pääset silti aika helpolla. Saat tunnin jälki-istuntoa.”
Nyökkäsin hymyillen ja Eerika lähti pudistellen päätänsä.

Käännyttyäni takaisin poikien puoleen Aki kysyi.
”Hommaanks mä sun seuraks jälki-istuntoo?”
Naurahdin ja vastasin.
”Ihan sama.”
Aki virnisti ja lähti määrätietoisena kävelemään Jimin jengiä kohden. Seurasin häntä pari asketa taaempaa ja katsoin, kun tämä antoi Jorille turpiin. Naurahdin ja menin poikien väliin, kun Jori aikoi antaa takaisin. Hyssyttelin hänelle ja vedin Akin perässäni takaisin muiden Rasmusten luokse.

Puhaltelin Akin rystysiä vuorostaan ja naureskelin, kun Eerika tuli taas luoksemme sanomaan Akille.
”Tunti jälki-istuntoa. Olen kuule hyvin pettynyt Aki suhun. Olen saanut kiittää Iitua, että tuli rauhoittamaan teidät. Koska siihen asti, kun Iitu tuli tänne, te olette olleet pahimpia pahiksia koulussa ja nyt ihania kilttejä poikia. Toivoisin todella, ettette te muut pojat aiheuta itsellene jälki-istuntoa. Enempää. Nimittäin jos ette muista, teillä kolmella on tunti jälki-istuntoa parin kuukauden takaa, kun Iitu oli poissa.”
Pojat nyökyttelivät ja Eerika lähti. Puhaltelin edelleenkin Akin rystysiä.

Virnistin itsekseni ja painoin pienen pusun rystysille sanoen.
”Noni. Nyt ei pitäis sattuu enää.”
Aki naurahti ja sanoi.
”Juu ei satu ei. Kiitos sun taika pusulles.”
Naurahdin ja kysyin.
”Joo, mut siis. Suoritetaaks jälkkä tänää?”
Pojat katsoivat toisiaan mietteliäästi, kunnes Eero sanoi kaikkien puolesta.
”Voitaishan sitä. Nii sit olis muut päivät vapait ja vois harjotel tai tehä jotai muut.”
Nyökyttelimme ja aloimme juttelemaan seuraavasta Rasmuksen keikasta.
Loppu päivä meni nopeasti ja pääsimme jälki-istuntoon.

Jälki-istuntoon oli jäänyt meidän lisäksi muita yhdeksäsluokkalaisia. Jälki-istunnon pitäjä Jari sanoi heti nähtyään meidät.
”Lauri tulee tuonne etu kulmaan Teron eteen. Aki menee Heikin taakse tuonne taakse kulmaan. Pauli menee toisiksi viimeiseen riviin, Eero menee kahden pulpetin eteempäin Paulista ja Iitu menee heidän väliin.”
Nyökkäsimme hiljaa ja menimme paikoillemme. Hetken hiljaa istuttuaan Lauri kysyi.
”Miks Iitu saa olla Eeron ja Paulin välis, ku mä ja Aki joudutaan olee ihan yksin?”
Jari naurahti ja vastasi.
”Koska ensinnäkin te olette samalla luokalla. Ja toiseksi tiedän, että Iitu on sun tyttöystävä ja Akin toinen paraskaveri, niin sen takia. Että jälki-istunnossa pysyisi rauha, kun lähden hetkeksi.”
Näin miten Aki mutrusti suutaan ja arvelin Laurin tekevän samoin. Naurahdin äänettömästi ja päätin pitää hieman omaa hauskaa Jarin lähdettyä.

Ei kulunutkaan kauaa, kun Jari lähti ja jätti luokan keskenään.
Luokassa oli hiljaista, kunnes kuului Akin huudahdus.
”Kuka helvetti se oli?”
Mieleni teki revetä nauramaan, mutta pidin pokan ja käännyin katsomaan Akia muka ihmeissäni. Eero, joka oli myös kääntynyt katsomaan Akia, kysyi.
”Mitä nyt?”
Aki tarkasteli luokassa olevia ihmisiä ja vastasi.
”Joku hitto idiootti heitti mua kumin palalla.”
Porukka naurahti ja yritin pitää suurta kumin palasta mahdollisimman piilossa nyrkin sisällä Eeron sanoessa.
”No sille ei voi mitään. Oo nyt kunnolla ja jatka sitä mitä äsken teit.”
Aki hymähti ja jatkoi hiljaa istumista kuitenkin vilkuillen muita. Itse jatkoin äidinkielen tarinan kirjottamista.

Sivun kirjoitettuani vilkaisin Akia, joka oli jo lopettanut muiden vilkuilun ja teki tehtäviään. Vilkaisin myös muuta luokkaa, joka oli keskittynyt omiin tekemisiin. Virnistin itsekseni ja heitin kuminpalasen Lauria päin jatkaen kirjoitusta heti. Lauri reagoi melko samanlailla, kuin Akikin.
”Kuka hitto heitti mua päin kuminpalasen?”
Porukka naurahti taas ja Pauli sanoi takaani.
”Kukaan tuskin näki, nii ei voida auttaa.”
Lauri tuhahti ja kääntyi jatkamaan tekemisiään. Virnistin itsekseni ja aloin pommittamaan muiden huomaamatta Akia ja Lauria vuorotellen.
Noin kymmenennen kerran jälkeen Lauri korotti ääntään sanoen.
”Vittu turpiin tulee, jos ei tää lopu.”
Lopetin Laurin pommittamisen ja jatkoin Akin pommittamista. Tämäkin hermostui joten pääti lopettaa hetkeksi.

Kuitenkin aloin pian pommittamaan tätä uudestaan, mutta nyt vain niin että tämä näki jo kuka pommitti.Älyttyään mut pommittajaksi, Aki huudahti Laurille, joka edelleen oli toisella puolella luokkaa.
”Lauri mä tiiän kuka se pommittaja on.”
Lauri käänyi tuolillaan ja kysyi.
”Kuka kuka?”
Aki virnisti ja osoitti sormellansa mua. Muu luokka katsoi puuhiamme kiinnostuneena. Katsoin poikia viattomasti pudistaen sitten päätäni ja sanoin.
”Aki Aki. Eikö kukaa oo opettanu, ettei sormella saa osottaa? Ja mitä mä muka oon tehny?”
Aki irvisti ja kysyi Laurilta.
”Kai me tehään asialle jotain?”
Lauri nyökkäsi ja poistui paikaltaan tullen Akin kanssa luokseni ja alkaen kutittamaan mua. Kutitus tosin loppui siihen, että putosin tuoliltani ja löin pääni pulpetin kulmaan. Ähkäisin ja nousin pystyyn Laurin avustuksella. Hän ja Aki alkoivat pyytelemään anteeksi ja juuri, kun olin alkamassa valittamaan heille, kuului ovelta huuto.
”Saatanan Ylönen. Mitä menit tekemään?”
Koko luokka käänsi katseensa ovelle, jossa näkyi olevan erittäin vihainen Jori. Huokaisin ja sanoin Akille ja Laurille välittämättä Jorista.
”Varoisitte vähän. Mul tulee ton takii kauhee kuhmu päähän.”
Jori kuitenkin tuli luoksemme ja sanoi Laurille.
”Tää sai ol sun vika tekos.”
Huokaisin teatraalisesti ja sanoin.
”Ja jos kosketkin Laurii tai Akii, ni mä takaan ett se oli sun vika tekos. Kenellekkään. Että voisiksä jo jättää mut ja pojat rauhaan? Muuten mä tosiaankin teen niin, että sä et tee enää muuta ku juot pillillä ruokas. Nimittäin voin sanoo, vaiks se kuulostaaki iha jostai leffast otetulta, nii mä tunnen semmosen tyypin mikä ei pelkää vankilaa.”
Jori katsoi mua uhmakkaasti, kunnes luovutti ja nyökkäsi sanoen.
”Okei.”
Tämän jälkeen poika katosi luokasta jättäen jälkeensä erittäin hiljaisen luokan.

Hiljaisuutta kesti vielä tovin, että pystyin kuulemaan käytävällä askeleet. Istahdin takaisin paikalleni ja sihahdin Akille ja Laurille.
”Menkää takas paikoillenne. Joku tulee.”
Pojat nyökkäsivät ja palasivat nopeasti paikoillensa. Ei kulunut kuin hetki, kun ovi avattiin ja Jari palasi luokkaan. Tämä katseli luokkaa hetken, kunnes sanoi.
”Olkoot. Te pääsette.”
Porukka poistui luokasta yllättävän hiljaa. Käytävällä Tero ja Heikki tulivat luokseni ja kysyivät.
”Tunneksä oikeesti jonkun, joka ei pelkää vankilaa? Tai siis niinku?”
Nyökkäsin ja vedin kengät jalkaani. Huomasin Rasmusten odottavan mua sivummalla, joten sanoin.
”Jos ei ollu mitään muuta, niin mä lähen.”
Heikki ja Tero nyökkäsivät ja päästivät mut lähtemään. Kävelin poikien luokse hymyillen ja kysyin.
”Mitäs aattelitte tehä tänään?”
Pohat kohauttivat olkapäitään ja Eero vastasi muiden puolesta, kuten yleensäkkin.
”Meil on treenit, ku viikonloppun on kolme keikkaa.”
Nyökkäsin ja Aki kysyi multa.
”Mitä ite aattelit tehä tänää?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä viel. Suunnittelin vähän treenaavani kitaran ja pianon soittoo.”
Aki nyökkäsi ja sanoi.
”No jos sua huvittaa, nii voit sä tul mein kaa treenaa Paulin luo.”
Nyökkäsin ja lähdin kotiin, ensin moikattuani kaikkia ja suudeltuani Lauria.

Kotona varmistin, ettei kukaan ollut kotona ja astelin pianon luokse. Sivelin pianon koskettimia, kunnes aloin soittamaan Rasmuksen Livin'in a world without youta. Soitettuani biisin kerran aloin soittamaan sitä toisen kerran ja aloin myös laulamaan. Soitettuani viimeisen soinnun, kuulin ovelta nyyhkäisyn ja näin Joannan ja Jounin kyynelissä. Hymyilin heille pienesti ja otin kitarani esille. Soitin pari sointua, kunnes aloin soittamaan ja laulamaan Rasmuksen Justifyä.

Vaivuin omiin ajatuksiini, kunnes sain biisin loppuun ja hymyilin pienelle yleisölleni hennosti. Nimittäin Jimi oli liittynyt vanhempiensa seuraan ja tämänkin silmäkulmassa kimmelsi kyynel. Naurahdin hiljaa ja laitoin kitaran suoja kassiinsa. Tein kaiken hiljaa ja lähdin eteiseen laittamaan kenkiäni. Pian kävelinkin hyräillen Paulille. Vilkaisu kelloon näytti, etteivät muut pojista olleet vielä Paulilla, joten toivoin Paulin suostuvan soittamaan kanssani.

Pimpotin Rantasalmien ovikelloa pari kertaa ja jäin odottelemaan. Hetken kuluttua Paulin äiti avasikin oven hymyillen ja päästäen mut sisälle sanoen.
”Ei ole suakaan Iitu näkynyt pitkästä aikaa. Taisit tulla poikien treeneihin, mut muut pojat tulee vast noin tunnin pääst.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Juuh. Tiiän. Sen takii tulinki. Haluun vetää pari biisii Paulin kans kahestaa, jos se vaan suostuu.”
Paulin äiti nyökkäsi ja sanoi.
”Pauli on huoneessaan.”
Nyökkäsin ja talsin pojan huoneeseen ensin koputettuani. Pauli soitteli kitaraansa työpöytänsä vieressä ja näköjään yritti tehdä samalla läksyjä. Naurahdin ja kysyin.
”Mitä sä oikeen teet?”
Pauli virnisti ja vastasi.
”Moi vaan sullekkin. Teen läksyjä. Paitsi yritän saada inspiraatioo.”
Naurahdin ja kysyin.
”Haluuksä ett mä autan?”
Pauli nyökkäsi ja siirsi viereensä tuolin ja laittoi kitaransa sängyllensä.

Vartin kuluttua olimme saaneet kaikki Paulin läksyt tehtyä ja hieman ylimääräistäkin. Pauli nojasi tyytyväisenä tuoliinsa ja kysyi.
”Kiits. Mitä haluut duunat? Ku muut tulee vast hiema yli puolen tunnin päästä.”
Virnistin ja vastasin.
”Sähän osaat soittaa Abban Sos biisin?”
Pauli nyökkäsi ja kysyin.
”Nii voitaisko me soittaa se? Ku mul on oma kitara mukan ja oon halunnu jo pitkän aikaa soittaa sun kans kahestaan.”
Pauli nyökkäsi ja sanoi ottaessaan kitaraansa.
”Mä en tiennykkää, ett sä osaat soittaa.”
Naurahdin hiljaa ja vastasin.
”Mä en rehvastele mun taidoilla. Alkaa. Än yy tee nyt.”
Aloimme soittamaan ja kysyin samalla.
”Toi... Ei kai haittaa jos mä laulan?”
Pauli pudisti päätään ja aloin laulamaan hiljaa. Tunsin Paulin katseen itsessäni koko biisin ajan, kunnes lopettettuamme Pauli totesi.
”Sä sit osaat soittamisen lisäks laulaa.”
Naurahdin ja Pauli kysyi.
”Toi... Olisiksä mitenkään niin kiltti, että soittaisit mulle joitain biisejä? Siis tulevaisuudesta?”
Virnistin ja nyökkäsin alkaen soittamaan Ghost Of Lovea. Lauloin biisin myös.

Biisin jälkeen soitin ja lauloin Liquidin. Hieman ennen Liquidin alkamista huomaamattamme Paulin ovi avautui raolleen. Saatuani biisin loppuun ovelta kuului taputusta. Käänsimme Paulin kanssa katseemme ovelle, jolla seisoi Paulin äiti hymyillen. Naurahdin ja Paulin äiti sanoi.
”Sä laulat tosi upeasti.”
Kiitin nopeasti ja tämä jatkoi.
”Olis niin kiva, jos Paulilla olis sunlainen tyttöystävä. Tunnut olevat hyvin hyvin mukavakin.”
Punastuin hieman, mutta Pauli punastui kaksinkerroin enemmän ja huusikin äidilleen.
”Jos et muista, nii Iitu on Laurin tyttöystävä! Ja älä sä rupee tunkee noita tyttöystävä toiveita Iitullekki. Pois hus mun huoneesta!”
Paulin äiti naurahti ja katosi huoneen ovelta. Katsoin Paulia, joka kääntyi mua kohden sanoen pahoitellen.
”Sori. Äiti on jauhanu mul tyttöystävist ties kuikauan. Ehkä mä oon vaan niin vitun toivoton, että äiti parittaa mut jollekin toisel toivottomal. Joka on nörtti.”
Naurahdin ja pudistin päätäni sanoen.
”Kyl sä sen oikeen viel löydät. Mut hei. Pojat tais tul, jos oikein kuulin.”
Pauli nyökkäsi ja lähdimme eteiseen tervehtimään muita Rasmuksia. Lauri katsoi mua hieman epäluuloisesti, mutta vastasin Akille, joka kysyi syytä Paulilla oloon.
”No mä halusin soittaa kitaraa. Ja teki mieli soittaa Paulin kans kahestaan. Ja soitin sille pari biisii.”
Pojat nyökkäsivät ja Pauli sanoi melkein hehkuttaen.
”Vitsi. Tiettekste miten Iitu laulaa. Iha sairaan upeesti.”
Naurahdin pudistellen päätäni. Pauli virnisti ja kohautti olkapäitään sanoen sitten.
”No mun mielestä ainakin. Mut jos mentäis treenaa? Ku kummiski viikonloppun ne keikat.”
Pojat nyökkäsivät ja lähtivät kellariin. Seurasin perässä kiltisti ja istahdin sohvalle.

Harkat menivät erittäin hyvin ja pojat lopettivat parin tunnin kuluttua. Jäimme vielä hengailemaan Paulin luokse, kunnes lähdimme koteihimme.
Seuraavat päivät menivät nopeasti ja tuli lauantai. Lauri oli päättänyt pitää synttäribileensä viikonloppuna, koska maanantaina ei olisi mitään järkeä, sillä oli arkipäivä.

Alkuilta lähti hyvin vauhtiin. Lauri oli käskenyt melkein talon täydeltä kavereitaan, joista pari oli myös ulkopaikkakuntalaisia. Tanssein pääasiassa Laurin tai Akin kanssa, mutta soin myös Eerolle yhden tanssin ja Paulille parikin. Illan kuluessa vauhti nopeentui hieman, nimittäin jotkut, jotka olivat Tomi ja Henkka, olivat tuoneet paikalle hieman vettä vahvempia juomia. Jossain vaiheessa kaikki neljä poikaa olivat tanssimassa joidenkin kanssa, joten istahdin sohvalle katsomaan iloisena porukkaa ympärilläni. Tunsin lähes kaikki, paitsi kolmea mustaan pukeutunutta poikaa, joista kaksi olivat kuulemma Laurin kavereita jostain kauempaa ja yksi oli kuulemma niiden kaveri. Kolmas jätkä, joka oli Laurin kavereiden kaveri, tuli viereeni istumaan ja kysyi.
”Läheks tanssiin?”
Katsoin jätkää hieman epäilevästi, kunnes tämä virnisti ja sanoi.
”Sun ei tarvii olla huolissas, että mä yrittäisin iskee sua. Mun suuntautumiseni on gerontofilia, koprofilia, makrofilia, nekrofilia ja zoofilia.”
Katsoin jätkää hetken kummissani, kunnes jätkä selvitti.
”Eli seksuaalinen mielenkiintoni kohdistuu vanhuksiin, ulosteeseen, suurikokoisiin ihmisiin, kuolleisiin ja eläimiin.”
Katsoin jätkää oudoksuen ja vaihdoin paikkaa keittiöön. Kuitenkin jätkä seurasi ja ilmestyi viereeni nauraen.
”Heeeei. Se oli vitsi. Kyl mä ihan oon tavallinen hetero ku sun Lauriski, mut halusin vaan vähän huijata. Mä oon Heikki. Ja sä oot siis Iitu?”
Nyökkäsin ja Heikki kysyi uudestaan.
”Läheks nyt tanssiin?”
Nyökkäsin ja annoin pojan vetää mut tanssilattialle. Tanssittuamme pari biisiä, Lauri tuli hieman horjuvasti pyytämään Heikin pois ja alkoi tanssittamaan mua.

Jonkin aikaa riehuttuamme tanssien, päätin että Laurin oli aika mennä nukkumaan. Porukan vähentyen vein Laurin sänkyynsä nukkumaan ja laitoin ämpärin tämän sängyn viereen, jonka jälkeen palasin olohuoneeseen häätämään loppuja pois. Viimeisenkin tyypin lähdettyä ovesta menin Laurin viereen nukkumaan.

Aamu ei saapunut järin miellyttävästi. Heräsin nimittäin, kun Lauri oksensi vieressäni ämpäriin. Lähdin kiireesti pois huoneesta katsomaan muita Rasmuksia, jotaka olivat jääneet yöksi Laurille.
Eeron löysin keittiöstä virkeänä keittämässä kahvia. Hän totesi huomattuaan mut.
”Oon onnellinen, ett päätin täs ruvet absolutistiks.”
Naurahdin ja lähdin etsimään Akia ja Paulia. Paulin löysin sammuneena olohuoneen pöydän alta ja Akin vuorostaan löysin oksentamasta vessassa. Kiersin vielä talon varmuuden vuoksi ja löysinkin Laurin vanhempien sängystä kolme poikaa nukkumasta, joista yksi oli Heikki. Herätin pojat ja lähdin keittiöön juomaan kahvia.

Loppu viikonloppu meni nopeasti tuoden mukanaan maanantai aamun. Lähdin hyvillä mielillä kouluun Laurin lahja repussani.
Aamu tunnit menivät niin nopeasti, etten ehtinyt jutella kunnolla Laurin kanssa. Mutta myöhemmin aamupäivällä kokoonnuimme Rasmusten kanssa vakkaripaikallemme pihalla. Halasin Lauria pitkään antaen vielä pitkän suudelman, kunnes kuiskasin hänen korvaansa.
”Hyvää syntymäpäivää rakas. Vuosi kauemmas mun omasta iästä.”
Hymyilin hänelle pienesti ja kysyin.
”Haluuksä lahjas nyt vai myöhemmi?”
Aki pärskähti ja kysyi.
”Onks se lahja muka niin sivellinen, ett me saadaan nähdä se ilman traumoja?”
Hymähdin ja aloin kaivamaan reppuani, nimittäin Lauri oli nyökännyt. Pian sainkin käteeni pienehkön rasian, jonka annoin Laurille. Lauri katseli pakettia hetken, jolloin Aki totesi.
”Dääm. Ei tommoseen mahu ees käsiraudat.”
Aki oli hetken hiljaa, kunnes totesi innoissaan.
”Siel on aivan varmasti nahka tangat!”
Katsoimme kaikki neljä Akia kuin tärähtänyttä. Aki huomasi katseemme ja kysyi ihmeissään.
”Mitä?”
Pudistin päätäni ja kysyin.
”Miten pervo mielikuvitus sulla oikeen on?”
Aki irvisti ja vastasi hoputtaen Lauria.
”Mä oon vaan semmosel tuulel tänää. Lauri! Avaa se jo!”
Lauri totteli parasta ystäväänsä ja avasi paketin.

Lauri katsoi koruja hetken kunes ojensi ne mulle, käskien laittaa ne kaulansa ja ranteensa ympärille. Tein mitä pyydettiin sanoen samalla.
”Oo ilonen etten totellu Akia tai Jimiä. Jimi käski antaa sulle joku mauton kraka ja rumat sukat, kun taas Aki käski antaa sulle just jotain pervoo.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”Kiiti. Nyt sulla on jotain multa ja mulla on jotain sulta.”
Aki katseli meitä hetken, kunnes kysyi.
”Mitä Iitulla on sulta Lauri?”
Virnistin ja kysyin veikeästi.
”Mitä jos en kerro?”
Aki mietti vastausta hetken, kunnes vastasi.
”Mä kidutan Lauria kutittamalla, kunnes sä suostuit vastaamaan. Ja sähän et halua, että sun rakas kärsii ilkeän Akin kynsissä? Varsinkaan, kun on Laurin synttärit?”
Naurahdin ja katsoin Lauria arviovasti. Lauri selvästi luuli, että antaisin hänet Akin kynsiin, koska otti kasvoilleen söpöimmän koiranpentu ilmeensä ja katsoi vetovasti silmiini. Nostin kummatkin käteni ja otin Laurin kasvot niiden väliin. Katsoin hetken poikaa silmiin ja kysyin.
”Luuleksä että mä antaisin sut ilkeän Akin huostaan?”
Lauri räpytti silmiään, kunnes naurahdin ja käännyin Akin puoleen vastaten Laurin puolesta.
”Lauri anto mul medaljongin.”
Eero nyökkäsi tietäväisesti ja Aki kysyi.
”Millasen?”
Pyöräytin silmiäni ja kysyin.
”Entä jos se ei oo mul nyt mukan?”
Aki virnisti ja vastasi.
”Mä tiiän, että sä kuljettaisit sitä mukanas aina.”
Irvistin ja kaivoin medaljonkin paidan sisältä.

En kuitenkaan ottanut sitä kaulastani, vaan annoin Akin ihastella sitä kaulassani. Aki tarkasteli sitä hetkisen, kunnes kysyi Laurilta.
”Miten sä osasit ostaa tämmösen?”
Lauri nyökkäsi Eeroa kohden ja vastasi.
”Eero autto.”
Eero nyökkäsi ja mutisi.
”Kauheeta draamaa pelkän korun takii.”
Naurahdin ja sanoin.
”Täytyyhän elämässä olla vähän pientä draamaa. Varsinkin suhteessa ja kavereiden kanssa.”
Eero pyöräytti silmiään ja kysyi multa.
”Onks sul jo mekko tanssiaisiin?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Joo. Mut näätte sen vast sillo. Mitä te aiotte laittaa päällenne?”
Pauli vastasi itsensä ja Eeron puolesta.
”Me laitetaa ihan kunnon puvut. Tai siis sillee, ett on puvun takki ja housut, mut alla vaan pelkkä normi T-paita.”
Nyökkäsin ja Aki vastasi.
”Mä ja Lauri laitetaa siistit farkut ja joku kauluspaita ja sit puvun takki siihe päälle.”
Huokaisin muodostaen ajatuksissani kuvan pojista. Aki tiputti mut haaveistani rykäisemällä ja sanoen sitten virnistäen.
”Varo Iitu. Kuola valuu.”
Mulkaisin poikaa ja sanoin.
”Emmä mitää kuolaa.”
Aki naurahti ja sanoi.
”Ooksä ihan varma? Sä nimittäin näytit ihan siltä, että kuvittelit mut alasti.”
Hymähdin ja vastasin.
”Oon mä ihan varma. Jos nimittäin ees kuvittelen jotakuta alasti, nii se on Lauri etkä sä. Ja enkä mä ees täl kertaa ajatellu Laurii alasti, vaan ihan vaatteet päällä sun kans.”
Aki hymähti ja aikoi sanoa vielä jotain, kun kello soi ja lähdimme valumaan sisälle.

Loppu päivä ja muut päivät keskiviikkoon asti menivät nopeasti.
Olin herännyt hieman ennen kahdeksaa valmistautumaan. Olin nimittäin päättänyt laittautua kunnolla. Olin nimittäin saanut Joannalta jonkin näköisenä lahjana tai minäties, hiusten pidennykset.
Viimein puoli kymmenen aikaan olin valmis. Kiitin mielessäni, että Joanna suostui viemään mut ja Jimin kouluun, koska en halunnut pilata nättiä mekkoani linkassa. Koululla suuntasin Jimin vierellä pihalle odottelemaan. Koska en nähnyt ketään Rasmuksista, jäin Jimin seuraan. Pian takaamme kuului Oskarin ääni.
”Jimi hei. Mistä sä oot saanu jonku parin?”
Käännyimme Oskaria kohti ja vastasin Jimin puolesta.
”Mä en oo Jimin pari, vaan Laurin.”
Oskari katsoi mua suu auki, kunnes sai ajatuksensa kokoon ja kysyi.
”Mitä sun hiuksilles on tapahtunut? Eiks ne oo ollu lyhyet? Ja mikset sä oo Laurin kans?”
Virnistin ja vastasin.
”Sain pidennykset. Ja en oo nähny Laurii, etten voi olla sen seuras. Sen takii.”
Oskari nyökkäsi hitaasti ja alkoi vilkuilemaan ympärilleen. Naurahdin ja jatkoin Jimin kanssa juttelemista.
Pian kuulimme takaamme Laurin äänen.
”Jimi. Tiiäks mis Iitu on?”
Jimi käännähti ja vastasi kysymällä.
”Eksä ite tunnista omaa tyttöystävääs?”
Käännyin ja näin kaikki Rasmukset edessäni. Silmäni vaeltelivat poikien vaatetuksissa ja hiuksissa. Huokaisin hiljaa, kunnes juuri porukkaan liittynyt Joonas sanoi.
”Iitu hei. Älä meitä nyt hukuta. Sä alat pian kuolata.”
Oskari virnisti ja tokaisi.
”Kyl me tiietään, miten sä kuolaat noit poikii, mut olis kivempi jos säästyttäis vesi vahingolta.”
Hymähdin ja menin Laurin kainaloon sanoen sitten.
”Vittu te näytätte hyviltä. Aaah. Mä voin rehellisesti sanoo, että kuolaan tein perään. Aki on saanut hiuksiinsa vähän jonkinlaista järjestystä ja Lauri on laittanu noi hiuksensa just tollee söpösti. Eerol on jopa siistit hiukset. Ei näytä enää niinku harakanpesält... Ei millää pahalla. Ja Pauli hei. Mitä ihme shamppoot sä käytät ku sun hiukset on kasvanu jo noin paljon täs puolen vuoden aikana?”
Pauli naurati ja vastasi.
”Jaa-a. Se on salaisuus.”
Nyökkäsin hymyillen ja kysyin.
”No mitä jos mentäis? Opet odottaa meit jo varmasti.”
Porukka nyökkäsi ja menimme sisälle luokanvalvojan tunnille.

Itse tanssiaiset olivat hienot. Liikuntasali oltiin koristeltu ja kaikki oppilaat olivat pukeutuneet hienosti. Kaikki tanssivat pariensa kanssa, kuten myös opettajat tanssivat satunnaisesti eri oppilaiden kanssa ja toistensa kanssa. Joukossa kävelivät ympäriinsä myös pari kuvaajaa, jotka ottivat vähintään pari kuvaa jokaisesta henkilöstä ja pariskunnasta.

Tanssiaisten jälkeen pääsimme pariksi tunniksi kotiin, kunnes alkoivat jatkot, jotka olivat oikein kunnolliset. Nimittäin jatkoilla oli myös alkoholia, tosin aikuiset eivät niistä tienneet. Eikä jatkoja ollut häiritsemässä ketään opettaja, vaan pari nuoriso-ohjaajaa, jotka onneksemme ja ihmeeksemme sallivat alkoholin.

Jatkot alkoivat menemään loppusuoralle, kun olin Akin kanssa ympäripäissämme, vaikka kumpikaan ei ollut ottanut kauheasti. Toki Lauri oli myös, mutta tyytynyt pariin olueeseen ja tämä oli siirtynyt viettämään aikaansa jonkun rinnakkaisluokkalaisen pojan seuraan ja parhaillaan katselivat toisten juoma kisaa. Eero oli vuorostaan lähtenyt yhdentoista aikaan kotiinsa, vedoten syyksi huomista koulupäivää, joka kylläkin alkaisi vasta kahdeltatoista. Pauli vuorostaan oli sammunut ja Eero oli raahannut hänet kotiinsa.

Joten hihittelin sohvan kulmalla Akin kanssa. Syynä hihittelyymme olivat luokkalaisemme Larita, joka oli tunnustautunut lesbo, ja Toni, joka vuorostaan oli tunnustautunut kaappihomo. Pari tanssi hitaita suudellen antaumuksella. Hihiteltyämme tarpeeksemme Aki vakavoitui yhtäkkiä ja kysyi.
”Mitä jos me koitettais? Ihan kaveri mielessä siis?”
Hihitin ja nyökyttelin. Pian tunsinkin huulet omillani ja keskityin suudelmaan. Suudelma oli varsin erikoinen. Märkä, hieman hapuileva ja erittäin alkoholin makuinen ja hajuinen. Suudelman päätyttyä Lähdin hakemaan vettä ja jätin Akin sohvalle. Matka kuitenkin keskeytyi, kun Eero otti kädestäni kiinni ja sanoi.
”Noni. Nyt voitais lähtee kotiin. Kuten Aki ja Laurikin.”
Katsoin poikaa hetken aikeenani väittää vastaan, mutta tulinkin toisiin aatoksiin ja seurasin Eeroa kiltisti, kun tämä etsi käsiinsä Laurin ja Akin. Lopulta Eero sai meidät kolme itsensä lisäksi lähtemään Laurin luokse nukkumaan, joka oli lähin jatkopaikkaa. Sammuimme Laurin kanssa melkein samantien sänkyyn, kun Aki oli vuorostaan sammunut jo eteiseen. Eero oli ainoana selvänä joutunun raahaamaan Akin vierashuoneeseen ja joutunut vielä jakamaan huoneen Akin kanssa.

Aamulla herättyäni jätin Laurin nukkumaan ja menin keittiöön, jossa Eero keitti kahvia. Huomattuaan mut Eero virnisti ja sanoi.
”Mä olinki tulos pian herättämään teitä, ett ehitään kaikki kouluun. Tosin epäilin kyl vähän ett mieten saan teiät hereil ja kouluun, ku kummiski joitte aikas paljon. Mut Pauli soitti mul, ett on jo hereil ja tulos kouluun, vaiks sil on pieni krapula, kuten varmaan melkein kaikilla jatkoilla olleista. Ett millane olo sul sit on? Ja onks Lauri pian heräämäs? Ku annan Akin nukkuu viel kymmenen tai kakskyt minuuttii.”
Istahdin pöydän viereen ja aloin kuorimaan mandariiniä hitaasti, kun vastasin.
”Mul on ihan ookoo. Vähän vaan semmonen, ett pääs heittää vähän, eli taitaa olla laskuhumala tai jotain. Ett ei mul huono olo ainakaan oo. Ja kyl se Lauri kai jossain vaiheessa herää. Ja jos ei herää, niin meen herättämään sen. Ja mä voin herättää Akinki sit myös. Ja poikien onneks koulu alkaa tosiaankin vasta kaheltatoista, että saavat rauhassa hoitaa pahan olon pois ennen koulua.”
Eero nyökkäsi ja alkoi kuorimaan omenaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen jostain huoneesta kuului.
”Iiiiituuuuuuuuu. Tuuuu takaasiiiiinnnn nuukkkuuuuumaaaaannnn....”
Naurahdin ja lähdin Laurin huoneeseen.

Lauri makasi sängyllänsä ja haroi tyhjää paikkaa vieressään. Hymyilin tyytyväisenä katsellessani söpöä näkyä, joka kuului ainoastaan mulle. Laurin oranssit hiukset olivat sekaiset ja kaipasivat kipeästi suihkua. Lauri makasi sängyllä selällään yläkroppa paljaana peiton peittäessä lantiosta alaspäin.

Laurin silmät olivat raollaan ja huomattuaan mut, tämä sanoi ääni aamun karkeana.
”Tuu mun viekkuun takasin. Tääl on niin kylmä ilman sua.”
Hymähdin hymyilen ja vastasin kävellessäni sängyn viereen.
”Ei nyt. Sun kulta tarttis herätä. Ja käydä suihkussa. Ja millanen olo sulla on?”
Lauri ähkäisi ja sanoi.
”Emmä jaksa mennä. Ja mul on ihan ookoo olo, mut uni.”
Tartuin Laurin käteen ja vedin pojan istumaan kysyen.
”Tulisiks sä suihkuun jos mä tuun mukaan?”
Lauri nyökkäsi edelleen unisena ja lähdin vetämään poikaa perässäni suihkuun. Suihkun puolella riisuin itseltäni vaatteet ja Laurilta bokserit pois.

Tämän jälkeen säädin veden lämpimälle ja työnsin Laurin suihkun alle. Koska Lauri näytti edelleen nukahtavan paikoilleen, sammutin suihkun ja aloin pesemään pojan hiuksia varoen samalla, etten kastellut omia hiuksia. Saatuani Laurin hiukset puhtaiksi, sammutin suihkun ja väänsin hanan jääkylmälle. Tämän jälkeen siirryin hieman sivummalle ja avasin suihkun peittäen samalla korvani.

Lauri regoi toivotulla tavalla. Pojan silmät revähtivät auki ja tämä alkoi huutamaan täysillä. Laurilla kesti hetki, ennen kun älysi sammuttaa suihku ja lopettaa huutaminen. Siinä vaiheessa olin jo alkanut nauramaan samalla, kun kiedoin pyyhettä ympärilleni. Lauri katsoi mua hetken, kunnes alkoi lähestyä uhkaavasti. Lopetin nauramisen, mutta virnuilin edelleen, kun sanoin.
”Uskallakkin tehä mitään. Tai muuten...”
Lauri virnisti ja toisti.
”Tai muuten?”
Mietin vastauksen nopeasti ja vastasin.
”Tai muuten et saa yhtään pusuu tai halii koko päivänä.”
Lauri punnitsi vaihtoehtoja hetken, kunnes tyytyi ottamaan pyyhkeen nyrpistäen nenäänsä. Naurahdin ja lähdin Laurin huoneeseen ottaen vaatteeni mukaan.

Noin viisi minuuttia myöhemmin istahdin Eeron herättämää Akia vastapäätä ja aloin hörppimään kahvia, jonka Eero oli tuonut eteeni. Aki vuorostaan näykki melko haluttomasti Eeron kuorimaa omenaa ja heilutteli lusikkaa kahvikupissa. Eero istui pöydän päässä hyräillen ja lukien lehteä. Yhtäkkiä Eero lopetti hyräilemisen ja nosti katseensa lehdestä kysyen.
”Miks Lauri muuten huusi äsken ihan täysillä?”
Virnistin ja vastasin.
”Herra ei meinannu jaksaa herätä, nii suihkussa väänsin hanan jääkylmälle.”
Eero naurahti ja jatkoi lehden lukemista. Aki oli vuorostaan jäänyt tuijottelemaan pöytään, kunnes kysyi.
”Iitu muistaksä mitään eilisestä?”
Naurahdin ja aloin miettimään. Viimeinen muistoni oli, kun istuimme Akin kanssa sohvalla ja katselimme Tonia ja Laritaa. Siihen muistoni loppuivat. Hymähdin itsekseni ja vastasin Akille.
”Siihen asti, ku istuttii sohval kattomas Tonii ja Laritaa. Mitä ite muistat?”
Aki mietti hetken, kunnes vastasi.
”Ku Eero vei Paulin kotii... Mut must tuntuu, ett illan aikana tapahtu jotain, mitä mun pitäis muistaa.”
Katsoimme kumpikin Eeroa, joka kohautti olkapäitään ja sanoi.
”Emmä ainakaan huomannu mitään erikoista. Ehkä te muistatte, kun tein tarvii.”
Nyökkäsimme ja jatkoimme oleskelua pöydän vieressä.

Pian Lauri saapuikin vaatteet päällä ja hiukset kuivina keittiöön. Eero naurahti itsekseen ja totesi katsoen Lauria.
”Sullapa kaunis ääni oli.”
Lauri hymähti ja kaatoi itselleen kahvia tullen sitten istumaan viereeni. Poika jumitti hetken vieressäni, kunnes sanoi melkein huutaen.
”Vittu kello on jo ykstoista! Mein koulu on alkanu jo kolme tuntii sitten!”
Naurahdin Eeron ja Akin kanssa ja sanoin.
”Eks rakas muista, ett meillä alkaa koulu vasta tunnin päästä.”
Lauri hymähti ja alkoi hakkaamaan päätään pöytään. Jossain vaiheessa sujautin käteni Laurin pään ja pöydän väliin. Lauri lopettikin heti ja jatkoi kahvin juontia, kuin mitää olisi tapahtunut. Naurahdin ja lähdin Laurin huoneeseen.

Päivät kuluivat ja tuli toukokuu. Kuukauden ensimmäinen viikko kului kokeisiin lukemalla ja kertaamalla. Vietimme Rasmusten kanssa joka päivä kaksi tuntia lukien yhdessä, Eeron vaadittua sen. Lopun aikaa vietimme yhdessä tai jossain muualla. Kuun toinen viikko meni myös hyvin paljon lukien ja poikien treenatessa. Kokeita alkoi pikku hiljaa tulemaan ja kuun kolmantena viikkona saimmekin jo ensimmäiset kokeet takaisin. Samalla viikolla meille viimein ilmoitettiin luokanvalvojan tunnilla.
”Eli siis, kuten suurin osa varmaankin tietää, että tässä koulussa on ollut perinteenä pitää talosta lähteville yseille läksiäiset kevätjuhlien jälkeen. Ne on melko samanlaiset kuin tanssiaisten jatkot, muttei aivan. Ne alkavat kahdeksalta, että ehditte käymään kenties jonkun tutun valmistujaisissa tai joissain muissa juhlissa ellette sitten itse juhli. Onko kysymyksiä?”
Eerika kysyi ja pian luokassa olikin pari kättä pystyssä.
”Miten sin läksiäisiin kuuluu sit pukeutuu?”
Kysyjä oli yksi luokkalaiseni Heidi. Vastauksena kuului.
”Jotenkin nätisti, mutta hienosti. Tai siis. Rennosti. Jotkut bilevaatteet tai miten haluaa. Kunhan ei tuu alasti tai missään ryysyissä. Muita kysymyksiä?”
Luokka pysyi hiljaa, joten Eerika sanoi.
”No jos ei ollut muita kysymyksiä, niin voitte lähteä kotiin.”
Porukka lähti pikkuhiljaa puhuen tulevista läksiäisistä. Itse lähdin luokasta vasta viimeisenä, sillä pojilla oli treenit, enkä jaksanut tällä kertaa mennä heidän mukaansa.

Päätin mennä kävellen kotiin, koska tosiaankin ei ollut kiirettä eikä ollut mitään tekemistä kotona ja samalla sain miettiä asioita.
Matkalla päätinkin, että lähtisin takaisin omaan aikaani heinäkuun viimeisenä päivänä. Saisin olla poikien kanssa kaksi kuukautta lomalla. Päätin myös, että käveltyäni kotiin, siivoaisin ja järjestelisin Rasmus kaappini, joka oli jo melkoisen täynnä.

Matka menikin yllättävän nopeasti ja pääsin siivoamaan kaappia.
Viikko kului nopeasti ja alkoi viimeinen viikko koulua. Reppuja ei enää järin paljoa tarvittu muuhun, kuin palautettujen kokeiden kotiin viemiseen. Koulussa huomasi muutenkin, että pian alkaisi kesäloma, sillä porukka riehui tavallista enemmän ja opettajat päästivät aikaisemmin tunneilta.

Keskiviikkona Oskari tule kesken välitunnin halaamaan mua sanoen.
”Mun tulee sua niin kova ikävä!”
Halasin poikaa takaisin hieman yllättyneenä ja sanoin.
”Ai hä?”
Poika hymähti ja kysyi.
”Eksä oo lähös viikon päästä?”
Naurahdin ja pudistin päätäni vastaten sitten.
”En. Mä päätin, että oon tän ihanan lämpimän kesän täällä vielä ja lähen vasta heinäkuun lopussa. Aattelin pitää kivan kesän.”
Oskari hihkaisi ja halasi mua tiukasti. Naurahdin ja kysyin pojalta.
”Mitäs sä aattelit tehä kesällä?”
Oskari hymyili leveästi, kunnes vastasi.
”Mä meen kesätöihin mein iskän pajalle. Se on puuseppä nii mä autan sitä. Sit aattelin hengat tietty kavereitte kans ja tällee.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mut joo. Tarttee men tunnil, ku kellot soi. Eli mennääks?”
Oskari nyökkäsi ja lähti edelläni tunnille.
Illemmalla hengailin taas pitkästä aikaa Jimin, Jorin, Markon, Teemun, Joonaksen, Tommin ja Oskarin kanssa puistossa. Mieteimme mitä tehdä, joten ehdotin.
”Aattelin vaan, että jos soitettais numeropalveluun ja kysyttäis ihan jotain tyhmää? Me tehtiin mun entisten kavereitten kans niin joskus.”
Pojat miettivät hetken, mutta Teemu hihkaisi heti.
”Joo. Toi on hiton hyvä idis. Mä voin soittaa eka. Mihin?”
Virnistin ja ehdotin.
”No vaiks 0100100?”
Teemu nyökkäsi ja paineli numerot puhelimeensa ja laittoi puhelun kaiuttimelle. Puhelin tuuttasi pari kertaa, kunnes sieltä vastasi naisääni.
”Eniro nollasatasata Saana. Miten voin auttaa?”
Teemu rykäisi ja kysyi.
”Me täs mun kavereitten kans mietittii, nii missä nakit kasvaa? ”
Eniro Saana naurahti ja vastasi.
”Valitettavasti nakit eivät kasva missään, vaan ne tehdään lihasta.”
Teemu hymähti muka harmissaan ja sanoi.
”No ei sitten. Heippa.”
Tämän jälkeen poika sulki puhelun ja revähdimme porukalla nauramaan.

Hieman rauhoituttuamme Joonas paineli numeiroita kännykkäänsä samalla sanoen.
”Mä soitan nolla kakkoseen.”
Nyökyttelimme ja puheluun vastattiin.
”Nolla kaks nolla kaks nolla kaks. Sari. Miten voin auttaa?”
Joonas vilkaisi meihin nopeasti, kunnes kysyi.
”Toiii noi. Voiksä auttaa mua?”
Nollakaks Sari vastasi ystävällisesti.
”Juu. Mihin asiaan ongelmasi liittyy?”
Joonas virnisti meille ja sanoi.
”No ku siis. Ooksä ihan varma, että sä voit auttaa mua?”
”Kyllä.”
Joonas huokaisi ja sanoi.
”Mä oon miettiny tätä jo tosi kauan, enkä mä oo saanu siihen mistään vastausta niin tiiäksää?”
Sari vastasi kärsivällisesti.
”En voi tietää, jos ette edes kysy asiaa.”
Joonas mietti hetken mitä sanoa ja kysyi.
”Noku siis ooksä ihan varma, ett sä voit auttaa mua?”
”Juu...”
”Mistä sä voit tietää, ett voiksä auttaa vai et?”
”Minun täytyisi tietää ensin kysymys...”
”Ooksä valmis kuulemaan?”
Sari vastasi vieläkin kärsivällisenä.
”Kyllä.”
”Ooksä ihan varma että sä haluut kuulla?”
”No jos te kertoisitte vaan sen kysymyksen.”
Joonas naurahti ja sanoi.
”No okei sitten. Onks pinkkejä omenoita olemassa?”
Sari naurahti ja vastasi.
”Valitettavasti sellaisia ei kasva puissa. En ole ainakaan itse nähnyt sellaisia.”
Joonas pidätteli selvästi nauruaan ja kysyi.
”Entä jos ne maalaa?”
Sari rupesi nauramaan ja hieman rauhoituttuaan tämä sanoi.
”No tietenkin ne voi maalata, mutta sillon niitä ei voi syödä. Oliko vielä jotain, jossa voisin auttaa?”
Koko porukka repesi viimeinkin nauramaan ja Joonas sanoi naurunsa seasta.
”Joo ei ollu. Heippa.”
Tämän jälkeen Joonas lopetti puhelun ja kysyi ensin hieman rauhoituttuaan.
”Kuka soittaa seuraavaks?”
Jori nosti kätensä ja alkoi näppäilemään numeroita sanoen samalla.
”Eiks yks yks kasi oo numeropalvelu?”
Muut nyökyttelivät ja Jori soitti sinne. Kaiuttimen kautta vastattiin.
”Yks yks kasi. Sami. Miten voin auttaa?”
Jori hymähti ja mutisi puhelimeen.
”Ei mulla ollukkaan mitää asiaa.”
Marko hymähti ja kysyi.
”Mitä sä nyt?”
Jori mutrusti huuliaan ja vastasi.
”Se oli mies.”
Naurahdin ja sanoin.
”No mä soitan sinne sitte.”
Näppäilin numerot puhelimeeni ja laitoin kaiuttimen päälle. Puhelu tuuttasi kerran, kunnes sieltä vastasi nuori miesääni.
”Yks yks kasi. Pete. Miten voin auttaa?”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Moi.”
Yks yks kasi Pete vastasi tervehdykseeni.
”Moi.”
Mietein hetken ja sanoin.
”Noku sä oot mies, nii aattelin kysyy. Ku mä oon menos baariin mun kavereitten kans ja mul on ongelman, ett mitä mä laitan päälle. Ku mä oon tämmöne, ett mä pukeudun aika löysiin vaatteisiin ja aika semmosiin muodottomiin ja joittenkin mielestä mauttomiin vaatteisiin, nii aattelin kysyy sult, ku sä oot mies, nii ett mitä mä laitan päälle? Ja miten mä laitan mun hiukset? Mulla on mustat lyhyehköt hiukset.”
Pete naurahti ja vastasi.
”Ai että baariin. Okei...”
Pojat kattoivat mua kummissaan ja sanoin puhelimeen.
”Siis ku sä oot mies, nii sä osaat sanoo miten mun täytyis laittautua. Ett laitanks mä jonku hameen tai farkut?”
Pete naurahti taas ja sanoi.
”Okei. No mä ainakin tykkäisin ,ett joku hame...”
Keskeytin Peten ja kysyin.
”Joku koko hame vai joku tiukka hame vai joku teltta?”
Pete naurahti ja vastasi.
”No ei todellakaan mikää teltta tai koko hame. Joku sopivan tiukka ja joku minihame.”
Nyökyttelin, kunnes muistin, ettei Pete voinut nähdä ja kysyin.
”No entä millane paita? Joku poolopaita vai semmone tissitoppi vai millane?”
Pete mietti hetken, kunnes vastasi.
”Ei ainakaan poolopaitaa tai mitää. Joku tissitopin tapanen. Ei välttämättä silti liian paljastavaa. Joo ja sit tietty korkkarit jalkaan.”
Virnistin ja kysyin seuraavaksi.
”No entä hiukset?”
Pete mietti taas hetken, kunnes varmisti.
”Sul oli siis lyhyet hiukset?”
Hymähdin myöntymisen merkiksi ja Pete sanoi.
”No jotenki nätisti pystyyn.”
Haukottelin pienesti ja sanoin sitten.
”Okei. Ooksä minkä ikänen?”
Pete hymähti ja vastasi.
”Kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välistä.”
Tirskahdin omia ajatuksiani ja kysyin.
”Onks sul hyvä perse?”
Pete pärskähti ja vastasi.
”En mä tiiä.”
Hymähdin ja kysyin.
”Onks siel joku, jolt voit kysyy?”
Pete naurahti ja kysyi joltakulta.
”Sami hei! Onks mul hyvä perse?”
Jostain kauempaa joku repesi nauramaan ja vastauksena kuului.
”On sul ihan hyvä perse.”
Pete rykäisi ja vastasi mulle.
”On mul kuulemma ihan hyvä perse. Onko vielä jotain kysyttävää?”
Hihkaisin ja vastasin.
”Ei kyl. No kiitos ja moi.”
Pojat katsoivat mua hiljaisina, kun lopetin puhelun. Nostin katseeni maasta toinen kulma koholla ja laitoin puhelimeni taskuun. Pojat olivat edelleen hetken hiljaa, kunnes repesivät nauramaan.

Pyöräytin silmiäni ja Tommi kysyi.
”Mitä jos ei enää soiteltais vaan juteltais jotain?”
Pojat itseni lisäksi katsoivat Tommia kuin tärähtänyttä. Poika hymähti ja sanoi.
”No vaikka, ett mitä te aiotte tehä kesäl?”
Muut nyökkäsivät hitaasti ja Jori vastasi ensimmäisenä.
”Mä meen ainakin kesätöihin kaupungille. Mä kerään roskii. Ja sit tietty hengat kavereitten kans.”
Kaikki nyökyttelivät ja Jimi vastasi seuraavaksi.
”No mä meen hautausmaalle. Ja sit kuten yleensä, nii me lähetää koko perheen kans käymään viikon reissulla. Tosin Iitu taitaa tul tällä kertaa mukaan. Ja sit tietty hengailen kavereitten kans.”
Seuraavaksi vastasi Joonas, joka istui Jimin ja Jorin välissä.
”No mä en saanu mitää hommii, nii mä vaan hengaan kaikki päivät. Ja sit meil tulee joku vaihto-oppilas kesäks, nii varmaa hengaan senkin kanssa.”
Marko hymähti ja vastasi kysymykseen.
”Joo epistä. Mä joudun vahtimaan mun pikkuserkkuu koko kesän. Mut onneks saan palkkaa siit.”
Oskari hymähti ja vastasi.
”No te tiiätteki mitä mä teen, nii... Teemu kerro sä.”
Teemu nyökkäsi ja sanoi.
”No mä lähen vaihtoon ulkomaille, joten mä en pysty näkee teit ketään.”
Porukka harmitteli asiaa hetken, kunnes siirryttiin muihin aiheisiin.

Loppu ilta ja pari päivää kuluivat nopeasti ja tuli kevätjuhla. Juhla meni melkoisen vanhollisesti ja viimein pääsimme todistukset kädessä pois. Kotiin päästyämme Jimi meni suoraan vanhempiensa luokse näyttämään todistusta, joka oli jopa ollut melko hyvä. Itse katselin perhettä sivusta hymyillen.
Hetken kuluttua katseluni keskeytti Jimi, joka veti Joannaa ja Jounia luokseni sanoen.
”Kattokaa Iitun todistusta.”
Hymähdin ja ojensin ysin todistuksen sanoen.
”Tos täytyy ottaa huomioon, että oon käyny ysin jo aikasemmi.”
Jimi hymähti ja sanoi.
”Jos sillee ajatellaa, nii sul kuuluis olla kympin todistus.”
Hymähdin ja sanoin.
”Ehe ehe ehe. Mut joo. Mä lähen täs lenkil, enne ku rupeen valmistautuu. Ett kuudest eteen päin kylppäri on varattu mulle.”
Jätin Joannan, Jounin ja Jimin paikoilleen ja lähdin vaihtamaan vaatteet huoneeseeni.

Päätin vetää lenkkini Akin kautta, sillä arvelin että Aki soittaisi kuitenkin kysyäkseen miten laittaisi hiuksensa. Ja oikeassa olinkin. Juostuani koko matkan, tulin Akin ulko-ovelle, kun tämä jo soitti.
”Hei mä tiiän, ett sull on kiire kuudes eteenpäin, joten soitin jo nyt ett voiksä tul käymää tääl? Ku mul on menos pikku kriisi.”
Naurahdin ja vastasin.
”Oota hetki, nii tuun.”
Tämän jälkeen suljin puhelun ja soitin ovikelloa. En joutunut odottamaan kauaa, kun Akin isä tuli avaamaan oven. Tämä päästi mut hymyillen sisälle ensin tervehdittyään ja kerrottuaan, että Aki oli huoneessaan. Menin Akin huoneen ovelle ja koputin. Vastaukseksi kuului.
”Mähän sanoin, ettei mua saa häiritä. Mul on kriisi menossa.”
Naurahdin itsekseni ja avasin huoneen oven. Repesin nauramaan nähtyäni Akin peilin edessä. Poika hymähti ja sanoi.
”Älä naura. Ja sä tulitki nopeesti. Mähän soitin sul vast jotai pari minuuttii sitte?”
En pystynyt lopettamaan naurua, joten tyydyin nyökkäämään. Akissa naurettavaa oli se, että tämän hiukset olivat yltäpäältä jossain violetissa mössössä ja sitä mössöä oli myös ympäri huonetta. Rauhoituttuani hieman, suljin oven takaani ja kysyin.
”Mitäs sulle on käyny?”
Aki hymähti ja vastasi.
”No äiti yritti värjätä mun hiuksii, mut se on vähän hankalaa ku on tämmöset puoliks rastat ja puoliks jotain muuta. Ja sit se teki jotai vääri ja sit sen takii tota mössöö on joka paikas.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”No entä minkä takii sä soitit mut apuun?”
Aki irvisti ja vastasi.
”Mä en jaks ite pestä näit hiuksii. Aattelin jos sä jaksaisit.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Jaa millä tavalla pesisin?”
Aki kohautti olkapäitään ja vastasi samalla, kun tutki vaatekaappiaan.
”No sillee, ett mennää ton suihkuun ja...”
Aki keskeytti nähtyään mun pudistelevan päätäni ja kysyi.
”Mitä?”
Naurahdin ja vastasin.
”Me voidaan tehdä sillee, ett sä meet suhkuun ja mä odotan ulkopuolel. Nimittäin mä kastuisin muuten.”
Aki mutrusti hieman suutaan ja katsoi mua söpöimmällä ilmeellään. Pyöräytin silmiäni ja kysyin.
”Millon sun noi hiukses tarttis pestä?”
Aki hymyili leveästi ja vastasi.
”Nyt. Suostuksä pesee mun hiukset?”
Huokaisin ja nyökkäsin sanoen.
”Olkoot. Mut kunhan et kastele mua ja pidät ainakin jonkinmuotoiset housut jalassa.”
Aki naurahti ja alkoi riisuuntumaan jättäen kuitenkin bokserit jalkaansa. Itse otin sukat pois ja käärin lahkeet polviin. Otin myös villatakin pois ja seurasin Akia kylpyhuoneeseen.

Aki istahti suihkun alle ja antoi silmälasinsa mulle. Laitettuani ne hyllylle, katselin lattialla istuvaa poikaa. Aki oli pieni, laiha poika, jolla ainoat lihakset näkyivät rumpujen hakkaamisen seurauksena käsissä ja jaloissa. Äkillisen hellyyspuuskan johdosta halasin Akia, joka halasi hieman kömpelösti ja kummastuneena takaisin. Tämän jälkeen avasin suihkun ja aloin hajamielisesti suihkuttelemaan Akin hiuksia. Havahduin kuitenkin heti, kun Aki kiljaisi ja huusi.
”Onks pakko suihkuttaa jääkylmää vettä mun päälle?!”
Väänsin hanan heti lämpimämmälle ja sanoin.
”Sori sori sori. Ei ollu tarkotus. Ja tieks, ett kiljut aika samanlailla ku Lauri?”
Aki hymähti ja sanoi.
”Pese nyt vaan ne hiukset.”
Asetin suihkun suihkutelineeseen väärinpäin niin, että sain vapaat kädet ja aloin hieromaan Akin hiuksia. Noin kymmenen minuutin päästä heitin pyyhkeen Akin päälle ja sanoin.
”Noni. Kuivaa ittes ja mee pukee. Mä meen paukuttamaan noit sun rumpui.”
Aki nyökkäsi pyyhkeen alla ja palasin Akin huoneeseen. Kuitenkin ennnen kuin menin soittamaan rumpuja, tutkin Akin vaatekaappia ja valitsin sieltä sopivia vaatteita pojalle. Valitsin Akille vaihtoehdoiksi kahdet farkut joista toiset olivat vaaleat pilli farkut, joissa oli kulumia. Toiset olivat taas mustat tiukat lantiohousut, jossa roikkui ketjuja ja taskut olivat valkoiset. Paidoiksi valitsin mustan T-paidan, jossa oli haaleita kuvioita ja toiseksi paidaksi valitsin harmaan raidallisen hihattoman. Oheis vaatteeksi valitsin mustanpunaisen hupputakin, josta oli tullut vuoden aikana yksi lemppari vaatteista Akilla. Tämän jälkeen aloin soittamaan Akin rumpuja.

Jonkin ajan kuluttua Aki palasi huoneeseen hiukset kosteina. Lopetin rummuttamisen heti ja rupesin selittämään pojalle.
”Mä valitsin sulle mun omasta mielestä kivat vaatteet. Ett päätä sä sit mitkä noista otat.”
Aki nyökkäsi ja katseli vaatteita hetken totisesti, kunnes valitsi itselleen mustat lantiohousut ja mustan t-paidan sanoen.
”Emmä tota hupparii viitti ottaa, ku sä kummiski varastat sen. Mut muuten ihan kivat vaatteet valitsit. Mut miten mä pärjään, kun sä lähet? Emmä kehtaa äitiikää pyytää valittee mul vaatteet.”
Naurahdin ja sanoin.
”Heh. Oonhan mä tääl viel nää pari kuukautta. Ja etköhän sä opi ihan ittekki valitsemaan. Kattelet vaan itseäs peilistä ku valittet niitä vaatteita.”
Aki katsoi mua, kuin tyhmää ja sanoi.
”Mieti mut peilin eteen kattomaan itteäni. Tieks kuin tyhmältä se näyttää.”
Virnistin ja vastasin.
”Erittäin homolta. Mutta ainaki tiiät, miltä näytät.”
Aki pudisti päätään ja kysyi.
”Mitä aattelin tehä viel täs enne kuutta?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Jaa-a. Ku kerra lenkillä olen nii sit kai oon. Ei täs enää kauaa aikaa oo, ku mä linnottaudun mein vessaan, joten kai mä täst sit lähen käppäilee takasin päin.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja halattuani häntä nopeasti, lähdin. Kuitenkin ovelle mennessäni Aki sanoi vielä perääni.
”Nähään illalla kaunokainen.”
Hymähdin ja sanoin vielä takaisin.
”Nähään komistus.”
Lähdin siis takaisin lenkille. Kierreltyäni tarpeeksi, palasin kotiin kellon ollessa varttia yli viisi.

Jimi näytti tuskaiselta tullessaan ovella vastaan ja kysyikin heti.
”Sopiiks millään, ett mä kävisin suihkussa sun jälkeen?”
Naurahdin ja vastasin samalla, kun kävelin huoneeseeni.
”No tietty saat. Enhän mä varannu suihkuu koko illaks, vaan vessan. Tosin meen kyl sillo kuudelt suihkuun. Eli sen jälkee suihku on vapaa.”
Jimi huokaisi helpotuksesta ja katosi luultavimmin omaan huoneeseensa. Itse vuorostaan aloin hetkellisen tekemisen puutteen takia järjestelemään huonettani.

Kellon tultua tasan kuusi, kävin suihkussa, jossa viihdyin yllättävän kauan, jonka jälkeen luovutin sen Jimin käyttöön ja valloitin vessan. Vessassa meikkasin ja laitoin hiukseni, jonka jälkeen menin huoneeseeni pukemaan päälleni. Olin päättänyt laittaa päälleni mustan minihameen ja valkoisen topin, jossa oli jotain kimaltavaa tekstiä. Lisäksi otin mustan villatakkini ja laukun. Jalkoihini otin mustat korolliset saapikkaat, jotka ylettyivät polviini asti.

Vihdoin ja viimein, kun olin valmis, ovikello soi ja pian huoneeni ovelle ilmestyi rakastamani komistus ruusun kanssa, eli Lauri. Hymyilin hänelle ja sanoin.
”Oota ihan hetki viel, nii oon valmis.”
Lauri nyökkäsi ja laittoi maljakossa olevan ruusun pöydälleni ja jätti reppunsa sänkyni viereen. Tämän jälkeen hän auttoi mua laittamaan kaulakorun kaulaani, jonka jälkeen lähdimme Joannan ollessa kuskina. Hieman ennen, kun pääsimme ulos autosta Joanna sanoi.
”Soittakaa sit vaiks piikki, kun haluutte kyydin takas.”
Nyökkäsimme ja suljimme auton oven päästäen Joannan lähtemään.

Läksijäisissä tapasimme loput Rasmukset, jotka olivat komeita, kuten aina. Mutta tapasin myös Jannen ja Jorin. Molemmat katsoivat Lauria kulmien alta, mutta itseäni kumpikin katsoi leveästi hymyillen, josta ei jäänyt epäselväksi, mitä kumpikin ajatteli. Mulkaisin kumpaakin ennen, kun lähdin vetämään Lauria perässäni kauemmas. Koska emme olleet vielä sisällä, missä soi musiikki, kuulin Jorin ja Jannen sanan vaihdon. Janne sanoi hyvin itse varmasti.
”Mä saan Iitun kyl viel itelleni.”
Jori naurahti ja sanoi.
”No et todellakaan saa. Mäki oon jopa toden näkösempi vaihtoehto. Ja mä kyl saan Iitun. Vaikka henki menis.”
Janne hymähti ja totesi.
”No siitä tuskin on mitään hyötyy, jos sulta on henki pois.”
Hymähdin ja keskityin Lauriin, joka oli alkanut selittämään jostain yllätyksestä yhdeksäsluokkalaisille. Yritin kuunnella parhaani mukaan, mutta katselin hieman haikeana ympärilläni olevia ihmisiä, joista osasta oli tullut jopa hyviä kavereitani. Tietysti näkisin osaa heistä vielä kesäloman aikana, mutta lopulta kaikki kaveruudet loppuisivat, kun lähtisin. Itse jäisin kaipaamaan kaikkia, mutta kukaan ei mua. Sillä Joanna oli selittänyt joskus,että he kelle en ollut kertonut salaisuuttani, eivät myöskään muistaisi mua omassa ajassani.

Meinasin kävellä seinää päin ajatellessani liikaa, mutta Lauri onnekseni huomasi menoni ja vetäisi mut eteensä naurahtaen.
”Heei. Ajatukset pois liian syvällisistä aiheista. Tänää täytyy juhlii, päästiin sentää ysiltä pois.”
Naurahdin ja pussasin Lauria poskelle sanoen sitten.
”No mä oonki päässy ysiltä jo kerran.”
Lauri hymähti ja mietti hetken, kunnes vastasi.
”No täällä pääset ensimmäistä kertaa ja ensimmäistä kertaa näitte tyyppien kanssa, joita et ees välttämättä enää koskaan nää.”
Pyöräytin silmiäni ja sanoin.
”Joo joo. Kyl mä juhlin sitten. Ainakin sitä, että sä pääsit läpi. Millon kouluista tulee ne hyväksymis kirjeet?”
Lauri katseli lattialla jo tanssivia ihmisiä, kun vastasi.
”Nii pääsin, mut en tiiä varmaa päivää. Kuulemma kahden kolmen viikon sisällä pitäis tulla.”
Nyökkäsin ja sanoin kiskaistessani Laurin tanssimaan.
”Mut nyt tanssitaan ja unohdetaan koulu.”
Lauri nyökkäsi tyytyväisenä kietoi kätensä lantiolleni ja veti mut kiinni itseensä.

Tanssittuamme palasimme Rasmusten seuraan, jossa Aki katsoi Lauria kysyvästi, joka vuorostaan pudisti pienesti päätään. En huomioinut asiaa enempää vaan kysyin.
”Lauri sano jotain, ett olis joku yllätys...”
Lauri nyökkäsi ja kysyi.
”Haluuksä tietää mikä se on?”
Nyökkäsin innokkaana ja Lauri naurahti sanoen.
”Ei se mikää erikoinen yllätys oo. Me vaan esiinnytään tääl illemmal.”
Hymyilin hyvin leveästi ja kysyin heti.
”Millon?”
Pojat katsoivat kellojaan ja vastasivat lähes samaan aikaan.
”Puolen tunnin päästä.”
Nyökkäsin ja sanoin huomattuani Jimin vähän matkan päässä.
”Joosh. Mut mä meen moikkaa Jimii, jos siltä heruis yks tanssi.”
Pojat kääntyivät katsomaan Jimiä ja Aki sanoi arvioiden.
”Vähän kyl epäilen. Vaikka sillä onki nyt kohtuu normit housut, nii epäilen silti sitä, ett se suostuis tanssimaan.”
Hymähdin ja annettuani nopean pusun Laurille lähdin Jimin luokse.
Jimi virnisti, kun huomasi mun tulevan luoksensa. Virnistin hänelle takaisin ja kysyin.
”Tulisiks sä mun kans tanssii?”
Jimi vilkaisi taakseni, kunnes nyökkäsi ja lähdimme tanssimaan.

Tanssin jälkeen Lauri vei mut takaisin tanssilattialle tanssimaan hitaita.
Paikasta oli tullut yhtäkkiä romanttinen. Valot olivat himmenneet ja ensimmäisista soinnuista tunnistin savage gardenin, Truly madly deeplyn. Rakastin biisiä yli kaiken, joten rutistin Lauria hieman ja kuiskasin hänelle.
”Oi että. Mä rakastan tätä biisii.”
Lauri veti mut aivan kiinni itseensä ja kuiskasi takaisin.
”Mä tiedän.”
Tämän jälkeen Lauri hiljeni ja tansseimme hitaasti.
Biisin puolessa välissä Lauri höllensi hieman otettaan ja alkoi kaivamaan taskuaan. Hetken kuluttua Lauri kysyi hiljaa vetäen ensin henkeä.
”Me ollaan seurusteltu nyt kahdeksan kuukautta ja vähän päälle. Mä tiiän, ett tää on vähän hätäistä tai jotain, mut mä vaan aattelin, kun sä oot enää kaks kuukaut tääl ja muutenkin. Ja mä tiiän, että aika erottaa meiät sillon ainakin hetkeksi. Joten tulisiks mun kans kihloihin?”
Hengähdin ja kysyin kuiskaten.
”Oikeesti?”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Oltais ainakin siihen asti, kunnes sä lähet. Ja sitten ku mä saan ettii sut uudestaan ittelleni, nii mentäis sillon uudestaan.?”
Hymyni leveni ja vastasin Laurille.
”Tulen.”
Lauri hymyili mitä onnellisimman näköisenä ja otti vasemman käteni omalta kaulaltaan pujottaen nimettömään yksinkertaisen kultasormuksen, jossa oli jotain kaiverrusta. Tämän jälkeen Lauri veti mut takaisin lähelleen ja suutelin häntä. Jatkoimme vielä biisin loppuun, kunnes palasimme Akin luokse.

Aki katsoi Lauria kysyvästi, joka nyökkäsi. Melkein heti Aki hyökkäsi kimppuuni halaten ja sanoen.
”Onnee.”
Naurahdin ja kiedoin käteni toisen ympärille kysyen.
”Missä Eero ja Pauli on?”
Aki vastasi iloisesti.
”Ne meni järjestelee sitä mein yllätystä.”
Nyökkäsin, kun Aki naurahti ja työnsi mut hieman etäämmälle sanoen.
”No näytäs sitte sormusta.”
Ojensin vasemman käteni Akin ihailtavaksi ja ihailin sormusta itsekin tarkemmin. Sormus oli melko ohut, jossa oli kaiverrettu pienellä joitain kuvioita. Aki hymyili leveästi ja sanoi.
”Virallisesti ootte kihloissa tänään kahdeskymmenesseitsemäs toukokuuta kakstuhattakuus. Ja tää on paljon hienompi sun kädessä, kuin siin sormuslaatikossa.”
Virnistin ja sanoin.
”No tietty on.”
Lauri, joka oli katsellut tyytyväisenä sivusta, tarttui kädestäni ja sanoi Akille.
”Sori vaan, mut mä viel tän mun kihlattuni tanssimaan.”
Aki nyökkäsi ja kumarsi pienesti, leveästi hymyillen. Lauri veti mut tanssimaan ja kysyi jossain vaiheessa.
”Ooksä onnellinen? Nimittäin mä oon.”
Nuuhkaisin Laurin niskaa ja vastasin puoliksi mumisten.
”Tätä onnellisempi en voi ollakkaan.”
Lauri tiukensi otettaan ympäriltäni ja hymisi hiljaa niskaani. Biisin loputtua palasimme Akin luokse, jonka seuraan Eero ja Pauli olivat taas liittyneet.

Huomattuaan meidät Aki sanoi täputti käsiään kerran ja sanoi.
”Noniin. Valitettavasti arvon joskus tuleva rouva Ylönen, me joudumme jättämään sut tänne, kun menemme piristämään juhlivaa yleisöä. Eli se tarkoittaa, että joudut pitämään nätit kätösesi irti komeasta Laurista.”
Näytin Akille kieltä ja sanoin.
”Kyl mä silti näppini erossa pystyn pitämään, kunhan vaan vedätte hyvän keikan.”
Aki irvisti ja lähti vetämään Lauria perässään lavan taakse, Eeron ja Paulin seuratessa. Itse siirryin lavan eteen valmiiksi. Melkein heti koulumme rehtori tuli lavalle ja sanoi mikkiin.
”No niin. Teidän viimeisen illan kunniaksi tässä koulussa, olemme saaneet kunnian saada eseiintyjiksemme meidän koulun ylpeyden. Toivottakaamme siis tervetulleiksi RASMUS!”
Yleisö alkoi kiljumaan ja pojat tulivat lavalle.Tällä kertaa pojilla ei ollut mitään erikoisempia keikka vaatteita. Vain jatkoille laitetut vaatteet.
Keikka meni mitä parhaiten. Epäilin kyllä, että kihloihin menomme oli antanut pojille ylimääräistä energiaa.

Keikan jälkeen kaikki alkoivat lähtemään koteihinsa, kun taas itse jäin odottelemaan poikia. Nämä tulivatkin nopeasti takahuoneesta ja menimme ulos. Soitettuani nopeasti Joannalle piikin, astuin poikien muodostamaan rinkiin. Seisoimme ringissä jonkin aikaa hiljaa. Kukaan ei sanonut mitään ja tuntui, että vaihtaisimme ajatuksiamme teleportaalisesti. Hymähdin ja sain heti kaikkien neljän pojan katseet itseeni. Virnistin ja sanoin.
”Oli vaan niin hiljasta, ett tuntu, ett me vaihdettais ajatuksii. Tuntu ihan silt, ett Aki ajattelis kotiin pääsemistä, ett pääsis syömää jätskii ja sit nukkumaan.”
Akin silmät pyöristyivät ja tämä henkäisi.
”Mistä sä sen tiesit?”
Virnistin ja kopautin päätäni sormillani sanoen.
”Mä osaan lukee sun ajatuksii.”
Akin suu muodosti oon ja Eero tönäisi mua pienesti sanoen.
”Eiku hei. Kerro miten sä oikeesti arvasit.”
Virnistin ja kerroin.
”Noku Akista huomaa, ett sil on väsy. Sit se kerto, ett se osti jätskii kotii, nii aattelin vaan. Puhdas veikkaus.”
Aki virnisti ja Pauli kysyi.
”No kai me silti nähään lomalla?”
Nyökyttelin rivakkaasti ja sanoin.
”No todellakin. Vähintään jokatoinen päivä. Tosin jos jollaki on jotai muut tekemist. Ett enhän mä tän turhaan pariks kuukauheks oo jäämäs.”
Pojat nyökyttelivät ja kysyin.
”No mitä aattelitte tehä seuraavat päivät? Ja millon saa ottaa yhteyttä?”
Pojat kohauttivat olkapäitään ja vastasivat kukin vuorollaan Akin aloittaessa.
”Noo... Aattelin nukkuu pari seuraavaa päivää putkeen, ett on aika turhaa yrittää ottaa muhun mitään yhteyttä. Vasta tiistaina, jos ees silloinkaan.”
Nyökkäsin hymyillen ja Eero jatkoi heti Akin perään.
”No mäkin nukun täs ainakin pari päivää. Mut jos haluu ottaa yhteyttä aikasemmin, nii ei haittaa. Eli siin ylihuomen sais jo ottaa yhteyt, jos haluu.”
Eeron lopettettua Pauli sanoi vilkaistuaan äkkiä muhun ja Lauriin.
”Mäkin todellakin nukun univelkoja. Varmaan kans sillee, ett tiistaina saa vasta ottaa yhteyttä. On tullu täs valvottuu nii paljon, ettei jaksais pysyy ollenkaa pystys. Ett kummiski tarvii ruvet velmistautuu kesän keikkoihin, joita on kyl vaa vähän, mutt... Kuiteski.”
Virnistin ja kerroin ennen Lauria.
”Noo. Mä ainakin viel tän illan oon Laurin kans, mut sit sen jälkee kans nukun. Yksin.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”No kuten Iitu jo sanos, nii tää ilta ja huominen aamupäivä on varattu yhdessä oloon, mut sitte loppu aika on varattu nukkumiseen.”
Yllemme laskeutui taas hiljaisuus, jonka rikoin sanoen.
”Okei, mut joo. Pidetään yhteyttä tiistain, mut mä ja Lauri lähdetään tismalleen nyt, kun tultiin hakemaan. Heippa raksut.”
Lähdin vetämään Lauria kädestä koulun porteille, jossa Joanna jo odotti autonsa kanssa.

Pojat huusivat meidän perään vielä.
”Heippa joskus tuleva rouva Ylönen ja herra Ylönen. Olkaa sit kunnolla.”
Heilautin heille vielä nopeasti kättäni, kunnes astuin autoon. Samalla huomasin, ettei Jimi ollut paikalla, joten kysyin asiaa Joannalta.
”Missä Jimi on?”
Joanna lähti ajamaan, kunnes vastasi.
”Se päätti mennä Jorille yöks.”
Nyökkäsin hitaasti ja käännyin Laurin puoleen hymyillen. Katselimme toisiamme silmiin hiljaa, kunnes Joanna sanoi.
”Noniin kyyhkyläiset. Me ollaan perillä.”
Poistuttuamme autosta Joanna huudahti peräämme.
”Lauri tuus käymään täällä.”
Lauri vilkaisi muhun, kunnes palasi autolle jossa Joanna odotti. Hetken juteltuaan Lauri palasi punaisena, joten kysyin.
”Mitä Joanna?”
Lauri tuli perässäni sisälle ja vastasi.
”Mennään sun huoneeseen, nii voin vastata.”
Nyökkäsin hitaasti ja suuntasin omaan huoneeseeni. Oven mentyä kiinni Lauri huokaisi ja kertoi.
”No joo. Joanna sano vaan sitä, että ne ei oo nyt kotona, että ne huuhailee jotain kylillä. Joo ja sit se anto nää. Se anto kuulemma Jimillekkin, vaik se ei tuskin tarvii ellei ala Jorin kanssa hässii.”
Lauri heilutti kädessään olevaa kondomipakettia pienesti ja punastui taas pienesti. Virnistin ja totesin.
”No ainakin se tarkotti hyvää.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi samalla, kun tuli luokseni.
”No joo, mut vähän noloo silti... Mut mitä jos me käytettäis niit hyväksemme?”
Virnistin taas ja kiedoin käteni Laurin ympärille.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja heräsimme auringon paistaessa suoraan silmiimme. Mumisin itsekseni ja käänsin kylkeäni. Myös Lauri mumisi jotain, muttei kääntynyt vaan katseli silmät raollaan mua. Hymisin hetken, kunnes mumisin Laurille.
”Lopeta toi tuijotteleminen. Mä en saa unta muuten.”
Lauri hymähti ja sanoi ensin haukoteltuaan.
”Pitäis kyl kai ennemminkin herätä, ku yrittää nukahtaa. Kello on-”
Lauri kohotti päätään hieman, että näki kellon ja jatkoi.
”Kakstoista.”
Irvistin väsyneenä ja sanoin.
”Mut jos me herätään, niin sä lähet ja me ei nähä pariin päivään.”
Lauri hymähti ja pussasi mua nenänpäähän sanoen sitten.
”Kulta rakas mun on pakko nousta. Sä kuitenkin nukut vaan seuraavat päivät, niin et ees muista mua, ellet sitten nää musta unta.”
Ynähdin ja sanoin laittaen käteni silmieni päälle.
”No mä nään sitten susta unta.”
Seuraavaksi Laurin ääni kuului hieman kauempaa, kun tämä sanoi.
”Mut hei joo. Mä meen nyt oikeesti. Äiti soitti jo.”
Murahdin ja nousin ylös kävellen sitten Laurin luokse ja suudellen häntä pitkään huulille. Tämän jälkeen Lauri lähti kotiinsa ja itse menin syömään aamupalaa.

Samalla, kun söin, Joanna tuli keittiöön ja hetken puuhasteltuaan, tämä sanoi.
”Musta tuntuu, että jos aiotte jatkaa Laurin kanssa tulevaisuudessa, sun kannattais kertoo Laurin perheelles totuus ittestäs.”
Kohotin katseeni pöydän pinnasta ja katsoin Joannaa kysyvästi. Nainen tuli istumaan itseäni vastapäätä ja sanoi.
”Koska te menitte oikeen kihloihin, niin kai ne alkaa ihmettelemään aika paljon, jos sä katoaisit Laurin elämästä ja tulisit takaisin neljän vuoden päästä ihan saman näkösenä ja ikäisenä. Toki tää on sun ja Laurin välinen asia, mutta mieti kumpi on parempi, ett ne unohtaa sut kokonaan vaiko jää ihmettelemään mitä sulle kävi. Tai tosiaankin tietäen totuuden.”
Nyökkäsin hitaasti ja jäin miettimään asiaa syöden aamupalaa, kun Joanna palasi askareihinsa. Päätin lopulta, että Laurin perhe saisi tietää totuuden vasta oikeassa ajassani, jos jatkaisimme Laurin kanssa olemista.

Myöhemmin päivällä Jimi tuli viereeni, kun katselin jotain elokuvaa. Jossain vaiheessa hipaisin hiuksiani vasemmalla kädellä, saaden Jimin tuijottamaan mua. Jimi ei tyytynyt vain katsomaan, vaan otti vasemman käteni omaansa ja tarkasteli sormusta hetken hiljaa. En sanonut mitään, vaan annoin Jimin tutkia sormusta rauhassa, kunnes tämä totesi.
”Sä sit menit Ylösen kanssa kihloihin.”
Nyökkäsin ja Jimi jatkoi.
”Jori ei tuu pitämään tästä yhtään.”
Hymyilin hennosti ja sanoin.
”Ei se voi tälle mitään. Mä rakastan Laurii, en sitä.”
Jimi nyökkäsi ja kysyi.
”Mut eiks se oo hieman aikasta mennä kihloihin? Te kuiteski ootte seurustellu vast vähä yli puol vuotta.”
Virnistin ja vastasin.
”Mutta täytyy ottaa huomioon, että mä oon täällä enää kaks kuukautta. Mä tiiän mun omasta ajasta yhen, kuka seurusteli vaa jotai kaks tai kolme kuukautta, kunnes ne meni kihloihin. Ja nyt ne on naimisissa onnellisesti. Tosin mä kyl oon täällä enää nää pari kuukautta, kunnes palaan omaan aikaan, että enhän mä voi tietää, ett haluuks Lauri mua enää sillon tai jotain. Mutta ainakin toivon, että kaikki jatkuis.”
Jimi nyökkäsi pienesti ja antoi käteni takaisin huokaisten.
”Mut sanonpahan vaan, ettei Jori tuu tykkäämään tästä. Ja Laurin ainakin kannattaa sit varoo.”
Kohautin pienesti olkapäitäni sanoin.
”No sitten ei tykkää, mutta yritän ainakin olla silleen, ettei se heti huomaa.”
Jimi nyökkäsi ja jatkoimme elokuvan katsomista hiljaa.

Seuraavat päivät tosiaankin kului pääasiassa nukkuen. Toki soittelimme
välillä Laurin kanssa, mutta emme kauheasti, sillä olin päättänyt antaa hänen nukkua rauhassa ja ladata akkuja tulevaa kesää varten.

Viimein tiistai päivällä kirjauduin meseeni, jossa jo hyvin monet kavereistani oli, mukaan lukien Rasmuksen pojat. Pääsin heti heidän yhteiskeskusteluun, jossa päätimme yhdessä tavata tunnin päästä puistossa, johon oli suurinpiirtein saman verran matkaa jokaiselta kotoaan.

Sammutin tietokoneen melkein heti ja rupesin siistimään itseäni, sillä en ollut jaksanut noina parina päivänä siistiä itseäni järin paljoa, koska kuitenkin olin ollut vain sisällä ja nukkunut tai tehnyt jotain muuta hyödytöntä.

Hieman myöhemmin saavuin puistoon hieman aikaisemmin, kuin oli sovittu. En ollut ainoa, joka tuli aikaisin, sillä Eero istui tyynen näköisenä keinussa. Moikkasin häntä hiljaa ja istahdin hänen viereiselle keinulle. Päätin kysyä häneltä heti.
”Mitäs teit näin parin päivän?”
Eero kohautti olkapäitään vastaten.
”En oikeen mitään erikoista. Nukun vähän enemmän ja muutenkin rentouduin. Kaikkee tommosta mitä yleensä tehään, kun ei oo mitään tekemistä.”
Nyökkäsin ja olimme hetken hiljaa, kunnes Eero totesi.
”Muut on myöhässä tällä hetkellä minuutin.”
Naurahdin ja sanoin.
”Ei se nyt niin tarkkaa oo. Sä oot ainoo porukasta, joka tulee aina paikalle oikeeseen aikaan tai hieman aikasemmin.”
Lisäsin vielä, kun huomasin Paulin käppäilevän paikalle.
”Ja Pauli tuleekin tuolta.”
Moikkasimme Paulia, kun tämä tuli luoksemme ja istahti hiekalle eteemme. Hetken istuttuaan hiljaa Pauli kaatoi itsensä makaamaan hiekalle. Puhalsin etuhiukseni pois silmiltäni ennen, kuin kysyin Paulilta.
”Mitäs halinalle?”
Pauli hymähti ja vastasi silmät kiinni.
”Mä mikään halinalle ole edelleenkään. Mutta mitäs tässä. Nukkunu lähes koko ajan ja suunnitellu uusii biisejä. Kans suunnitellu vähä lisää, mitä teen kesän aikana sillon, kun ei oo keikkoja.”
Taputin käsiäni innoissani ja kysyin.
”Mitä biisejä?”
Pauli hymähti ja vastasi silmät edelleen kiinni.
”No yks on Liquid. Se on kyl vähän kesken, muttei voi mitään. Ja yks on Blue.”
Hihkaisin ja meinasin sanoa vielä jotain, mutta kiljaisinkin, sillä joku tarttui kylkiini ja kutitti. Käännyin nopeasti ja sain huomata kiusaajani olevan Aki, jonka takana Lauri virnisteli.

Hihkaisin taas ja nousin nopeasti keinusta halaten ensin nopeasti Akia, jonka jälkeen Lauria pitkään. Ennen kuin ehdimme edes suudella Aki sanoi tyynesti.
”Hankkikaa huone.”
Näytin Akille kieltä ja vedin Laurin istumaan keinuun istuen sitten pojan syliin. Laurin kiedottua kätensä ympärilleni kysyin.
”Mites tein kahden päivät meni?”
Kummatkin vastasivat samaan aikaan.
”Nukkumalla.”
Kohotin toista kulmaani hieman ja kysyin.
”Ettekste tehny mitään muuta?”
Kumpikin kohautti olkapäitään ja Lauri sanoi.
”En oikeestaan. Kiusasin Hennaa ja jouduin kuuntelemaan sitä ja äitii, kun ne hehkutti mein kihlausta.”
Virnistin ja Aki sanoi vuorostaan.
”En mäkään oikeestaan. Kuuntelin musaa ja soitin rumpuja. Perus meininkii. Entäs sä mein prinsessa. Mitä sä teit?”
Irvistin ja vastasin kiltisti.
”Nukun, nukuin ja nukuin. Ja ehkä vielä kerran nukuin. Ja katoin elokuvii. Ja kiusasin Jimii, joka muuten sano, ett kannattaa varoo Jorii, ettei se näkis sormuksii. Kuulemma saattais suuttuu tai jotai.”
Aki suoristi heti ryhtiään ja sanoi.
”Mä puolustan sua.”
Naurahdin ja pudistelin päätäni sanoen sitten.
”Jimi sano, ett Laurin kannattais täs enemmän varoo. Tuskin Jori mua hakkais.”
Pojat nyökkäsivät ja Pauli sanoi lyöden kätensä yhteen.
”Joo, mut puhutaan jostai kivemmasta. Tai tehään jotai muuta.”
Kohautin olkapäitäni ja Eero kysyi.
”Voiksä kertoo jotain tulevaisuudesta? Siis ihan mistä vaan. Tai vaikka mein faneista?”
Nyökkäsin ja aloin miettimään kaikkea mitä olin kokenut muiden fanien kanssa.

Kasvoilleni levisi virnistys ja aloin kertomaan.
”Noooh. Yks kerta oltiin porukal meses, meit tais ol jotai vajaa kymmene siin nii puhuttii puoli vakavasti Laurin kainalo- ja rintakarvoista.”
Poikien suut loksahtivat auki ja käännyin katsomaan Lauria, joka tuijotti nyt mua suu hieman raollaan. Virnistin ja Aki sanoi henkäisten.
”Et oo tosissas. Miks?”
Naurahdin ja vastasin.
”Me mietittii kysymyksii yhtee juttuun. Ja sit joku meist fiksuist väläytti, ett kysytää, ett kuinka monta kainalo- tai rintakarvaa Laurilla on. Ja koska sitä ei voi mitenkään tietää, niin aateltii, jos otettais Lauri kiinni ja laskettais ne. Tai, ett mentäis keikalle sellane kyltti mukan, mis lukee; kuin mont kainalokarvaa sul on Lauri?”
Pojat katsoivat mua hieman oudoksuen ja kerroin lisää.
”Joo ja sit mä ja mun kaveri ain kerrottiin meses tylsyyttämme iltasatuja toisillemme.”
Nyt pojat katsoivat mua kysyvästi ja selitin hieman tarkemmin.
”Lähes aina ne oli nc tavaraa, eli k-18. Ja paritus vähän vaihteli Lauri Aki, Lauri Eero tai Pauli. Tai sit myös ton Himin Villen kans. Itte pääasias kirjotin Lauri Akii.”
Aki rykäisi kurkkuaan ja kysyi.
”Homoja? Meistä? Ja tarkotaksä tätä Himii mikä on ollu pinnal pari vuotta?”
Nyökkäsin ja Lauri värähti sanoen.
”Hyyy. Onks ne kaikki semmosii?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”No eiii. Kyl sitä on kaikkee erilaista. Ja nyt ei tuu enää mitää muut mieleen.”
Pojat nyökkäsivät ja olimme taas hetken hiljaa, jonka Eero rikkoi.
”Mitä sä aiot tehä sit kun meet takasin omaan aikaas?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”No ainakin otan suurimman osan julistesta pois mun seiniltä. Sillä tuntuis niin oudolta, ett te tuijottaisitte mua seinältä. Ja varmaan hankin niitten tilalle jotai muuta. Ja luultavasti kerron totuuden tästä kaikesta äitille ja siskolle ehkä. Tai riippuu aikalailla miten tää homma menee, ku Johan ei oikee selittäny kaikkee, mitä tän jutun jälkeen tapahtuu.”
Pojat nyökkäsivät ja Aki kysyi.