30.1.2010, 20:06
Title: Kuolematon
Author: --LiQuiD
Fandom: The Rasmus
Genret: Drama, Romance, Deathfic, Fantasy?
Rating: K-13
Summary: Lauri on tulossa kotiin bänditreeneistä ja joutuu salaperäisen olion hyökkäyksen kohteeksi. Pian Lauri kumminkin huomaa, että on vampyyri. Miten tästä eteenpäin?
A/N: Teksti pohjautuu vuoteen 2005.
Betaaja: GhostOfLove
Hyökkäys
Mies käveli ripein askelin kotiaan kohti bänditreeneistä Hietalahteen. Hänen nimensä oli Lauri Ylönen. Oli pimeä syyskuun ilta, lehdet olivat jo tippuneet puista. Tuuli humisi hänen korvissaan.
Lauri asui noin kilometrin päästä treenikämpästä. The Rasmuksella oli alkamassa viikon kuluttua, neljän kuukauden pituinen maailmankiertue. Uusi albumi Hide From The Sun oli menestynyt mukavasti maailmalla, varsinkin Suomessa, Meksikossa ja Argentiinassa, mutta albumi ei menestynyt yhtä hyvin, kuin Dead Letters albumi, joka myi maailmanlaajuisesti yli 1,5 miljoonaa kappaletta.
Kaksi vuotta oli mennyt todella nopeasti.
Lauri oli jo lähikaupan kohdalla eli K-marketin kulmalla. Hän tuli tienristeykseen ja kuuli viereiseltä kujalta ääntä. Lauri huuteli hetken aikaa kujalle, mutta mitään ääniä ei enään kuulunut.
Lauri käänsi päänsä pois päin ja ääni kuului taas, nyt ääni kuului lähempää. Hän kerkesi vain kääntää päänsä ja huomata punaiset silmät.
Seuraavaksi hän heräsi samasta paikasta, minne oli pyörtynytkin.
Hän nousi varovasti seisomaan. Hän jatkoi eilistä kotimatkaansa huojuvin askelin. Laurin päästyä kotiin hän meni ensimmäiseksi vessaan ja katsoi peiliin.
Hän näki taas ne punaiset silmät, mutta pian hän huomasi, että ne olivat hänen omansa.
"Mitä on tapahtunut?" Lauri kysyi itseltään.
Nyt hän huomasi kaulassaan jäljet. Lauri tajusi välittömästi, että jokin oli purrut häntä, mutta mikä?
Lauri päätti unohtaa asian ja jatkaa elämää normaaliin tapaan, niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Hän käveli keittiöön ja päätti tehdä pizzaa.
Hän kaivoi kaapista tarvikkeet ja aineet.
Pizzan ollessa uunissa Lauri käveli parvekkeelle tupakalle. Aurinko paistoi vain hieman. Auringonsäteet osuivat Laurin käteen juuri, kun hän oli sytyttämässä tupakkaansa. Hän huomasi, että hänen ihonsa oli kuin timantti.
"Mikä mua oikein vaivaa?" Lauri kysyi itseltään ja meni sisälle ja katsoi käsiään ne eivät olleet enään kuin timantit. Hän katsoi omaa kuvaansa peilistä, hänen kasvonsa olivat kalpeat.
"Mun pitää soittaa Akille", Lauri tuumi ja näppäili Akin numeron kännykkäänsä.
Lauri kertoi Akille, mitä oli tapahtunut ja mikä häntä vaivasi.
Aki kuulosti huolestuneelta ja lupasi tulla nopeasti.
Lauri käveli ympyrää olohuoneessa, kunnes äkillinen palaneen haju tuli nokkaan.
"Ai perhana! Se pizza!" Lauri muisti ja syöksyi kuin suihkari keittiöön. Hän otti pizzan pois uunista.
"Ihanaa sinne meni päivällinen", Lauri valitti ja käveli olohuoneeseen laittamaan telkkarin päälle.
Juuri, kun hän oli päässyt, istumaan ovikellon ylipirteä ääni soi.
Lauri tassutti avamaan oven. Oven takaa paljastui Aki.
"Niin sulla oli jokin ongelma?" Aki kysyi.
"Juu niin on. Kato", Lauri sanoi ja käveli parvekkeelle auringonvaloon.
Akin suu loksahti auki ja silmät päässä pyöristyivät lautasen kokoiseksi.
"Mikä sä oikein oot?" Aki ihmetteli monttu auki.
"En tiiä yhtään ja kato mun silmii", Lauri käski.
"Sä näytät kuolleelta", Aki ilmaisi mielipiteensä.
"Kiitos", Lauri tiuskaisi.
"Sä oot varmaan kipee", Aki ajatteli ja kokeili Laurin otsaa, joka osoittautui jääkylmäksi.
"Sähän oot ihan kylmä", Aki sanoi ja alkoi itse täristä.
"Kylmäihoinen", Aki jatkoi leikillä.
Lauri tuntui kokoaan pysähtyneen, hän oli kuullut tuon sanan jossain ennen, mutta missä?
"Aki, se tyyppi!" Lauri muisti.
"Mikä tyyppi?" Aki kysyi ihmeissään.
"Se mikä mua puri", Lauri kertoi.
"Sillä oli punaset silmät ja sano: kylmäihoinen, ennen kun mä pökräsin", Lauri jatkoi.
"Mä taidan tästä mennä", Aki ilmoitti ja lähti vähin äänin Laurilta.
Lauri vaipui taas miettimään, mitä oli tapahtunut? Ja mikä hän oikein oli?
Kaikki oli tapahtunut niin silmänräpäyksessä. Laurin päässä pyöri vanhoja taruja vampyyreistä, jotka hyökkäävät kimppuun pimeällä. Hänen ajatuksensa keskeytti kännykän ääni, se oli Eero.
"Ylönen", Lauri vastasi tapansa mukaan puhelimeen.
"Eero täs moi. Niin mä kuulin sun ongelmista", Eero jutteli rauhallisesti.
"Juu, ei täs mitään. Onneks ei käyny pahemmin", Lauri selitti.
"Pahemmin? Aki kertoi et sä näytät ihan kuolleelta", Eero sanoi.
"No niin. Taidan mä vähän näyttää", Lauri huokaisi.
"No ei mul kummempia. Niin huomen treenit kymmenest eteenpäin", Eero sanoi.
"Okei, moikka", Lauri sanoi ja sulki puhelimen.
Lauri ei ollut nukkunut koko yönä ollenkaan. Eikä häntä väsyttänytkään. Kello raksutti jo puolta kymmentä ja Lauri päätti lähteä treenikämpälle.
Hän veti mustan piponsa päähän, mustan takin päälleen ja mustat maiharit jalkaan.
Lauri oli noin vartissa perillä. Kaikki muut olivat jo paikalla. Paulille oli myös selvinnyt Laurin ongelma.
"Eiköhän aloiteta?" Aki kysyi rumpujen takaanta.
"Joo. Vedetääks eka vaik In The Shadows?" Pauli kysyi muilta, jotka nyökkäilivät.
Biisin jälkeen Aki lähti rumpujen takaanta pois ja käveli treenikämpän keittiöön ja tuli pian pois sieltä, jonkin paperin kanssa ja saksien.
"Mä tein jo biisilistan maailmankiertueelle", Aki sanoi ja leikkasi saksilla vahingossa sormeensa.
"Ai perkele!" Aki huudahti.
Veren haju pisti Laurin nokkaan ja Laurin silmät laajenivat ja hän hyökkäsi Akin kimppuun, mitään sanomatta.
"Hei hei, Lauri irti!" Eero huusi ja veti Laurin pois Akin kimpusta.
"Mikä sulla oikein on?" Eero tenttasi Lauria.
Lauri ei vastannut mitään, hän lähti paikalta ovet paukkuen.
"Mikä mua vaivaa?" Lauri mietti kuumeisesti lähtiessään treenikämpältä.
Laurin lähdettyä treenikämpältä muut jäivät siivoilemaan paikkoja ja puhumaan Laurin oudosta käytöksestä.
"Eiks Lauri ole jotenkin outo?" Pauli aloitti keskustelun.
"On joo. Se on muuttunu jotenkin sen pureman jälkeen, kuin haudasta noussut", Aki sanoi laittaessaan laastaria sormeensa.
"Ja ne silmät", Eero jatkoi.
"Siinä on jotain outoa", Pauli sanoi.
"Puhutaan huomenna lisää. Mun täytyy mennä laittaa ruokaa", Eero ilmoitti ja alkoi tehdä lähtöä.
"Okei. No nähdään huomenna", Pauli sanoi.
"Aki, ole sitten varovainen" Pauli jatkoi kiusataakseen rumpalia.
"Juu, moikka nähdään huomenna", Aki sanoi ja poistui ovesta Eeron kanssa vähin äänin.
Kello oli jo, vaikka mitä illalla. Lauri oli ollut koko päivän satamassa istumassa.
Lauri oli raahautunut kotiin ja huomasi, että hän oli muuttunut kokonaan. Oliko yksi purema aiheuttanut kaiken tämän?
Lauri avasi tietokoneensa ja meni internetiin, etsimään tietoa hänen "oireistaan".
Pian Laurin silmään osui teksti vampyyreistä.
"Eihän sellaisia ole olemassa", Lauri sanoi ääneen.
Hän luki tiedot mitä sanottiin: punaiset silmät, kalpeus, verenhimo, nopeus ja kylmä iho. Laurin silmät muuttuivat lautasen kokoiseksi nähdssään tämän. Lauri jatkoi tekstin lukemista: 1820-luvulla vampyyrit tuhottiin täysin, mutta yksi pääsi pakenemaan, Zina. Hän loi vampyyrikannan, kun tämä tuhottiin häneltä, hän katosi ja lupasi palaavansa. Lauri sulki tietokoneen ja silmänsä.
Hän lähti takaisin ulos.
Laurin käveltyä vähän matkaa, hän huomasi sen punasilmäisen ihmisen parinkymmenen metrin päässä.
Vai oliko se edes ihminen? Punaiset silmät lähestyivät ja pian Lauri tunnisti olion Zinaksi, eli vampyyriksi.
Zina käveli Lauria kohti pitkin askelin ja oli pian hänen luonaan.
"Olet kuolematon", Zina kuiskasi Laurin korvaan.
Laurin silmistä näkyi pelko, hän halusi pois tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti.
"Vain sinä pystyt päättämään kohtalosi", Zina sanoi.
Mitä muut sanoisivat? Mitä meidän bändille ja uralle käy? Ja faneille?
Pitäisikö mun vaan lähteä jälkiä jättämättä? Laurin päässä kysymykset raksuttivat tuhatta ja sataa.
Hän oli päättänyt kohtalonsa: "Täällä haluaisin pysyä aina", Lauri sai vastatuksi.
"Tervetuloa maailmaani", Zina sanoi hymyillen.
Komenttia kiitos. Haluaisin kuulla, mitä mieltä olette. ;) Ja niin ilmoitelkaa virheistä. Koulussa piti kirjottaa aine niin jatkan sitä tänne
Author: --LiQuiD
Fandom: The Rasmus
Genret: Drama, Romance, Deathfic, Fantasy?
Rating: K-13
Summary: Lauri on tulossa kotiin bänditreeneistä ja joutuu salaperäisen olion hyökkäyksen kohteeksi. Pian Lauri kumminkin huomaa, että on vampyyri. Miten tästä eteenpäin?
A/N: Teksti pohjautuu vuoteen 2005.
Betaaja: GhostOfLove
Hyökkäys
Mies käveli ripein askelin kotiaan kohti bänditreeneistä Hietalahteen. Hänen nimensä oli Lauri Ylönen. Oli pimeä syyskuun ilta, lehdet olivat jo tippuneet puista. Tuuli humisi hänen korvissaan.
Lauri asui noin kilometrin päästä treenikämpästä. The Rasmuksella oli alkamassa viikon kuluttua, neljän kuukauden pituinen maailmankiertue. Uusi albumi Hide From The Sun oli menestynyt mukavasti maailmalla, varsinkin Suomessa, Meksikossa ja Argentiinassa, mutta albumi ei menestynyt yhtä hyvin, kuin Dead Letters albumi, joka myi maailmanlaajuisesti yli 1,5 miljoonaa kappaletta.
Kaksi vuotta oli mennyt todella nopeasti.
Lauri oli jo lähikaupan kohdalla eli K-marketin kulmalla. Hän tuli tienristeykseen ja kuuli viereiseltä kujalta ääntä. Lauri huuteli hetken aikaa kujalle, mutta mitään ääniä ei enään kuulunut.
Lauri käänsi päänsä pois päin ja ääni kuului taas, nyt ääni kuului lähempää. Hän kerkesi vain kääntää päänsä ja huomata punaiset silmät.
Seuraavaksi hän heräsi samasta paikasta, minne oli pyörtynytkin.
Hän nousi varovasti seisomaan. Hän jatkoi eilistä kotimatkaansa huojuvin askelin. Laurin päästyä kotiin hän meni ensimmäiseksi vessaan ja katsoi peiliin.
Hän näki taas ne punaiset silmät, mutta pian hän huomasi, että ne olivat hänen omansa.
"Mitä on tapahtunut?" Lauri kysyi itseltään.
Nyt hän huomasi kaulassaan jäljet. Lauri tajusi välittömästi, että jokin oli purrut häntä, mutta mikä?
Lauri päätti unohtaa asian ja jatkaa elämää normaaliin tapaan, niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Hän käveli keittiöön ja päätti tehdä pizzaa.
Hän kaivoi kaapista tarvikkeet ja aineet.
Pizzan ollessa uunissa Lauri käveli parvekkeelle tupakalle. Aurinko paistoi vain hieman. Auringonsäteet osuivat Laurin käteen juuri, kun hän oli sytyttämässä tupakkaansa. Hän huomasi, että hänen ihonsa oli kuin timantti.
"Mikä mua oikein vaivaa?" Lauri kysyi itseltään ja meni sisälle ja katsoi käsiään ne eivät olleet enään kuin timantit. Hän katsoi omaa kuvaansa peilistä, hänen kasvonsa olivat kalpeat.
"Mun pitää soittaa Akille", Lauri tuumi ja näppäili Akin numeron kännykkäänsä.
Lauri kertoi Akille, mitä oli tapahtunut ja mikä häntä vaivasi.
Aki kuulosti huolestuneelta ja lupasi tulla nopeasti.
Lauri käveli ympyrää olohuoneessa, kunnes äkillinen palaneen haju tuli nokkaan.
"Ai perhana! Se pizza!" Lauri muisti ja syöksyi kuin suihkari keittiöön. Hän otti pizzan pois uunista.
"Ihanaa sinne meni päivällinen", Lauri valitti ja käveli olohuoneeseen laittamaan telkkarin päälle.
Juuri, kun hän oli päässyt, istumaan ovikellon ylipirteä ääni soi.
Lauri tassutti avamaan oven. Oven takaa paljastui Aki.
"Niin sulla oli jokin ongelma?" Aki kysyi.
"Juu niin on. Kato", Lauri sanoi ja käveli parvekkeelle auringonvaloon.
Akin suu loksahti auki ja silmät päässä pyöristyivät lautasen kokoiseksi.
"Mikä sä oikein oot?" Aki ihmetteli monttu auki.
"En tiiä yhtään ja kato mun silmii", Lauri käski.
"Sä näytät kuolleelta", Aki ilmaisi mielipiteensä.
"Kiitos", Lauri tiuskaisi.
"Sä oot varmaan kipee", Aki ajatteli ja kokeili Laurin otsaa, joka osoittautui jääkylmäksi.
"Sähän oot ihan kylmä", Aki sanoi ja alkoi itse täristä.
"Kylmäihoinen", Aki jatkoi leikillä.
Lauri tuntui kokoaan pysähtyneen, hän oli kuullut tuon sanan jossain ennen, mutta missä?
"Aki, se tyyppi!" Lauri muisti.
"Mikä tyyppi?" Aki kysyi ihmeissään.
"Se mikä mua puri", Lauri kertoi.
"Sillä oli punaset silmät ja sano: kylmäihoinen, ennen kun mä pökräsin", Lauri jatkoi.
"Mä taidan tästä mennä", Aki ilmoitti ja lähti vähin äänin Laurilta.
Lauri vaipui taas miettimään, mitä oli tapahtunut? Ja mikä hän oikein oli?
Kaikki oli tapahtunut niin silmänräpäyksessä. Laurin päässä pyöri vanhoja taruja vampyyreistä, jotka hyökkäävät kimppuun pimeällä. Hänen ajatuksensa keskeytti kännykän ääni, se oli Eero.
"Ylönen", Lauri vastasi tapansa mukaan puhelimeen.
"Eero täs moi. Niin mä kuulin sun ongelmista", Eero jutteli rauhallisesti.
"Juu, ei täs mitään. Onneks ei käyny pahemmin", Lauri selitti.
"Pahemmin? Aki kertoi et sä näytät ihan kuolleelta", Eero sanoi.
"No niin. Taidan mä vähän näyttää", Lauri huokaisi.
"No ei mul kummempia. Niin huomen treenit kymmenest eteenpäin", Eero sanoi.
"Okei, moikka", Lauri sanoi ja sulki puhelimen.
Lauri ei ollut nukkunut koko yönä ollenkaan. Eikä häntä väsyttänytkään. Kello raksutti jo puolta kymmentä ja Lauri päätti lähteä treenikämpälle.
Hän veti mustan piponsa päähän, mustan takin päälleen ja mustat maiharit jalkaan.
Lauri oli noin vartissa perillä. Kaikki muut olivat jo paikalla. Paulille oli myös selvinnyt Laurin ongelma.
"Eiköhän aloiteta?" Aki kysyi rumpujen takaanta.
"Joo. Vedetääks eka vaik In The Shadows?" Pauli kysyi muilta, jotka nyökkäilivät.
Biisin jälkeen Aki lähti rumpujen takaanta pois ja käveli treenikämpän keittiöön ja tuli pian pois sieltä, jonkin paperin kanssa ja saksien.
"Mä tein jo biisilistan maailmankiertueelle", Aki sanoi ja leikkasi saksilla vahingossa sormeensa.
"Ai perkele!" Aki huudahti.
Veren haju pisti Laurin nokkaan ja Laurin silmät laajenivat ja hän hyökkäsi Akin kimppuun, mitään sanomatta.
"Hei hei, Lauri irti!" Eero huusi ja veti Laurin pois Akin kimpusta.
"Mikä sulla oikein on?" Eero tenttasi Lauria.
Lauri ei vastannut mitään, hän lähti paikalta ovet paukkuen.
"Mikä mua vaivaa?" Lauri mietti kuumeisesti lähtiessään treenikämpältä.
Laurin lähdettyä treenikämpältä muut jäivät siivoilemaan paikkoja ja puhumaan Laurin oudosta käytöksestä.
"Eiks Lauri ole jotenkin outo?" Pauli aloitti keskustelun.
"On joo. Se on muuttunu jotenkin sen pureman jälkeen, kuin haudasta noussut", Aki sanoi laittaessaan laastaria sormeensa.
"Ja ne silmät", Eero jatkoi.
"Siinä on jotain outoa", Pauli sanoi.
"Puhutaan huomenna lisää. Mun täytyy mennä laittaa ruokaa", Eero ilmoitti ja alkoi tehdä lähtöä.
"Okei. No nähdään huomenna", Pauli sanoi.
"Aki, ole sitten varovainen" Pauli jatkoi kiusataakseen rumpalia.
"Juu, moikka nähdään huomenna", Aki sanoi ja poistui ovesta Eeron kanssa vähin äänin.
Kello oli jo, vaikka mitä illalla. Lauri oli ollut koko päivän satamassa istumassa.
Lauri oli raahautunut kotiin ja huomasi, että hän oli muuttunut kokonaan. Oliko yksi purema aiheuttanut kaiken tämän?
Lauri avasi tietokoneensa ja meni internetiin, etsimään tietoa hänen "oireistaan".
Pian Laurin silmään osui teksti vampyyreistä.
"Eihän sellaisia ole olemassa", Lauri sanoi ääneen.
Hän luki tiedot mitä sanottiin: punaiset silmät, kalpeus, verenhimo, nopeus ja kylmä iho. Laurin silmät muuttuivat lautasen kokoiseksi nähdssään tämän. Lauri jatkoi tekstin lukemista: 1820-luvulla vampyyrit tuhottiin täysin, mutta yksi pääsi pakenemaan, Zina. Hän loi vampyyrikannan, kun tämä tuhottiin häneltä, hän katosi ja lupasi palaavansa. Lauri sulki tietokoneen ja silmänsä.
Hän lähti takaisin ulos.
Laurin käveltyä vähän matkaa, hän huomasi sen punasilmäisen ihmisen parinkymmenen metrin päässä.
Vai oliko se edes ihminen? Punaiset silmät lähestyivät ja pian Lauri tunnisti olion Zinaksi, eli vampyyriksi.
Zina käveli Lauria kohti pitkin askelin ja oli pian hänen luonaan.
"Olet kuolematon", Zina kuiskasi Laurin korvaan.
Laurin silmistä näkyi pelko, hän halusi pois tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti.
"Vain sinä pystyt päättämään kohtalosi", Zina sanoi.
Mitä muut sanoisivat? Mitä meidän bändille ja uralle käy? Ja faneille?
Pitäisikö mun vaan lähteä jälkiä jättämättä? Laurin päässä kysymykset raksuttivat tuhatta ja sataa.
Hän oli päättänyt kohtalonsa: "Täällä haluaisin pysyä aina", Lauri sai vastatuksi.
"Tervetuloa maailmaani", Zina sanoi hymyillen.
Komenttia kiitos. Haluaisin kuulla, mitä mieltä olette. ;) Ja niin ilmoitelkaa virheistä. Koulussa piti kirjottaa aine niin jatkan sitä tänne
En kyl tiiä miks 