Title: Elämä ei ole helppoa
Author: ^Laurilove^
Rating: K-11
Genre: Draama, humor
Summary: Rasmuksen pojat palaa pitkältä kiertueeltaan takaisin Suomeen ja ongelmia alkaa kehittyä heti.
In/@: Suomi
Inspirated by: The Rasmus
R&R: En haluu haukku kommentteja. Ideat on aina tervetulleita
Osa 1
Kone laskeutui juuri Suomeen. Lauri ja Pauli katsoivat innoissaan ohi kiitävää kenttää.
"Kohta päästään kotiin." Aki riemuitsi edestä, kurkaten samalla penkkien välistä Pauliin ja Lauriin. Kerrankin pojat olivat saaneet viereiset paikat, vaikkakin joutuivat istumaan kaksittain. Turvavyö- merkki valo sammui, ja kaikki nousivat seisomaan, ottamaan tavaroitaan. pojat kävelivät rauhallisesti kentältä ulos ja sieltä taxeihin.
Eero ryntäsi ulko-ovesta sisään ja kappasi molemmat tyttärensä syliin. Aki taas istahti yksinäisesto sohvalle. Aki kaipasi hieman seuraa ja ymmärrystä. Viimeisen eronsa takia, joka oli ollut raju ja anastava. Lauri nousi taxista ja ryntäsi laukkunsa kanssa ovelle.
"No voi prkl." Lauri kirosi muistaessaan että oli jättänyt avaimet kotiin. Hetken kuluttua ovi aukesi ja Lauri ampaisi sisälle ottaen poikansa rauhassa syliinsä. Paula katsoi vierestä hymyillen, mutta vaikeasti.
"Lauri..." Paula pyysi ja meni keittiöön. Lauri laski Juliuksen leikki kehään ja meni keittiöön.
”Ihanaa et sä tulit kotiin, mut meidän pitäis puhuu.” Paula sanoi hieman surulliseen sävyyn. Niin kuin aina, kun hänellä oli jotain vakavaa asiaa.
”Mitä asia koskee?” Lauri kysyi ymmärtävästi.
”Sä… tai siis mehän halutaan vaan Juliuksen parasta. Eikö” Paula aloitti.
”Joo.” Lauri vastasi vakavoituen.
”Nii, mä tajuun että bändi on sulle tärkee ja et teil on paljon keikkoja.” Paula selitti.
”Eks sä vois millään pitää vähän lomaa. Juliuskin oppis tunteen sut paremmin.” Paula jatko pyytäen.
”Se… Ei ny oikeen onnistu.” Lauri vastasi vaikeasti ja yritti olla katsomatta Paulaa silmiin.
”Miks?” Paula kysyi.
”Meille on tulossa se kiertue josta mä puhuin sulle. Se on meille tosi iso juttu.” Lauri selitti.
”Ai tärkeempi, kun sun lapses?!” Paula kysyi hieman hermostuen. Lauri katsoi hetken Paulaa silmiin, jonka jälkeen hän ryntäsi huoneeseensa paiskaten oven kiinni.
Vaikuttaa ihan lupaavalta tarinan alulta. Pari virhettää huomasin, mutta ei haitannut lukemista. Eli jatkoa. Kappalejaot olis myös ihan kivat...
Osa 2
Lauri kaivoi kännykänsä ja alkoi selata numeroita.
”Pauli, Pauli.” Lauri hoki itsekseen.
*Piip, piip* ”Rantasalmi.” Kuului toisesta päästä.
”Moi, tuli ongelmia voitaisko nähä kohta?” Lauri aloitti, puhuen nopeasti.
”Rauhotu, mitä on tapahtunu?” Pauli kysyi.
”Mulle ja Paulalle tuli riitaa.” Lauri jatkoi.
”Okei… No nähään puolelta Shine baarilla.” Pauli vastasi.
”Joo sopii, mut pitää lopettaa.” Lauri sanoi nopeasti, mitään selittämättä Paulille. Lauri avasi oven ja käveli alas.
”Lauri, voitaisko me viel puhuu.” Paula pyysi anovasti. Lauri ei vastannut käveli vain ovesta ulos.
Lauri käveli sovitulle tapaamispaikalle, tämä näki Eeron ja Paulin.
”Moi, mitäs jäbä?” Eero kysyi vitsaillen. Lauri vain hymähti vastaukseksi.
”Mennään sisälle.” Pauli sanoi puolustaakseen Lauria.
”Eikä, venataan viel.” Eero esteli.
”Ketä? Akia?” Pauli lateli kysymyksiään. Eero ei vastannut, vaan katsoi baarin ikkunasta sisälle.
Hetken kuluttua kaksi valtavan kokoista miestä astui ulos baarista.
”Nyt voidaan mennä.” Eero sanoi helpottuneena. Pauli meni tiskille tilaamaan, kun Lauri ja Eero menivät istumaan nurkkapöytään.
”Ottaa taas päähän Paulan jutut.” Lauri aloitti keskustelua. Eero ei vastannut, vaan katsoi muualle.
”Mä tuun kohta.” Eero sanoi meni puhumaan nuorelle tytölle. Pauli kiikutti oluet pöytään ja katsoi Lauriin.
”Mihin se Eero meni?” Pauli kysyi. Lauri ei vastannut osoitti vain suuntaa. Pauli katsoi Laurin osoittamaan suuntaan ja näki Eeron tanssimassa nuorehkon tytön kanssa. Hetken kuluttua Eero tuli pöytään tanssiparinsa kanssa.
”Moi tässä on Tia.” Eero esitteli Laurille ja Paulille.
”Moi.” Pojat moikkasivat kuorossa.
”Moi.” Tia vastasi hiljaa ujostellen.
Ilta sujui rattoisasti ja Laurikin sai purettua murheensa.
”Kai meijän pitäis lähtee.” Eero sanoi juotuaan viimeisen pisaran tuopistaan
”Etkai sä ny viel lähe?” Lauri kysyi päissään.
”Pakko.” Eero sanoi ja lähti Tian kanssa.
”Lähetääs meki sitte.” Pauli sanoi ja auttoi hoipertelevaa Lauria.
”Tarvitsisitko apua?”, paikalle tullut tarjoilija kysyi.
”Ei, kyl mä pärjään.” Pauli sanoi ja poistui baarista. Pauli käveli hoipertelevan Laurin kanssa Laurille.
”Mitä helv..” Paula kysyi parvekkeelta nähdessään Laurin hoipertelevan humalassa kotiin. Paula ryntäsi avaamaan Paulille oven ja auttoi tätä tuomaan Laurin sisälle.
”Kiitti ku saatoit Laurin.” Paula kiitteli.
”Eipä mitään.” Pauli sanoi kohteliaasti ja lähti jatkamaan matkaansa kotiin.
”Missä sä oot taas ollu?” Paula kysyi.
”Sä haiset.” Paula kommentoi.
”S-se ei kuulu sulle.” Lauri vastusteli humalassa ja nosti kätensä ylös.
”Nonii rauhotuppas nyt.” Paula rauhoitteli ja auttoi Laurin ylös.
”Oo-o-ooo” Lauri huusi hyppiessään sängyllä.
”Lopeta se hyppiminen ja tuu alas.” Paula komensi. Lauri liukastui hyppiessään sängyllä ja kaatui selälleen. Paula tarttui Lauria jaloista ja piteli tätä aloillaan.
”Irti!” Lauri huusi ja rimpuili.
”Vitun horo.” Lauri rähjäsi. Paula järkyttyi ja päästi irti Laurin jaloista, jonka seurauksena Lauri kierähti lattialle ja löi päänsä.
Tää tarina vaikuttaa kyllä tosi lupaavalta ja tän Tarinan juoni on kyllä mukaanssa tempaava. jatkoa Odotellen
Hyvä jatko ! ;) Aika jännä tää tarina kyllä (: Jatkoaaa.
Taas hyvä jatko! Sanoin sulle jo tästä mesestä... Eli jatkoa! Mitähän Lakulle käy? hmmm?
Elikkäs taas jatkoa, pitkästä aikaa
Osa 3
Paula pelästyi ja kiiruhti auttamaan Lauria.
”Lauri… Herää.” Paula herätteli. Paula. nosti Laurin syliinsä ja kantoi tämän olohuoneeseen sohvalle.
”Lauri ooks sä okei.” Paula kysyi kuiskaten Laurin korvaan. Paula haki keittiöstä jääpussin ja laittoi sen Laurin otsalle. Hetken kuluttua Lauri heräsi, tämä katsoi olohuonetta kummissaan.
”Mitä tapahtu?” Lauri kysyi hieroen päätään, jossa tuntui kuin olisi sisällissota käynnissä.
”Se on pitkä juttu ottaisiks sä appelsiini mehuu?” Paula kysyi huolehtien.
”Joo, tuo vaan, oliks mä eilen kännissä?” Lauri kysyi.
”Joo ja aika pahassa.” Paula sanoi ja haki Juliuksen Laurin syliin.
”Ainii se mehu, sori.” Paula pahoitteli ja haki appelsiinimehua.
”No huomenta.” Lauri tervehti hellästi Juliukselle.
”Nukuikko hyvin?” Lauri jatkoi hymyillen, jolloin Juliuskin alkoi kikattamaan. Paula jäi seinänä toiselle puolelle kuuntelemaan.
”Sit ku susta tulee iso, nii mä opetan sua soittaan skittaa.” Lauri lupasi, tuolle pienelle hennolle pojalle, joka oli hänen sylissään. Paula asteli olohuoneeseen appelsiinimehun kanssa.
”Kiitti.” Lauri kiitteli saatuaan lasin, ja juotuaan siitä.
Lauri nousi sohvalta ja lähti kävelemään. Yhtäkkiä Laurin pään valtasi suunnaton kipu, kipu jota ei hän ei voinut sietää.
”Ai helvetti.” Lauri sanoi hiljaa.
”Mikä ny on?” Paula kysyi. Lauri hoiperteli pari askelta eteenpäin ja tippui lattialle.
”Lauri?!” Paula huudahti ja kiiruhti auttamaan tätä. "Ootko kunnossa?" Paula kysyi.
"Olen olen", Lauri vastasi päätä pidellen.
"Etkä ole. Nyt sä meet lepämään", Paula komensi. Lauri totteli tätä ja painui pehkuihin. Paula nosti itkevän Juliuksen syliinsä.
”Isälläs ei oo mitään hätää, iskä on vaan vähän kipee.” Paula lepytteli ja vei Juliuksen nukkumaan.
Tunnin kuluttua Lauri heräsi ja käveli alas.
”Mihin sä olet menossa?” Paula kysyi.
”Treeneihin.” Lauri selitti.
”Sä et mee tossa kunnossa mihinkään, varsinkaan ku ulkona on lunta.” Paula sanoi äitimäsesti.
”No kuskaaks sä mut sinne?” Lauri kysyi.
”Hyvä on, mut vaan tämän kerran.” Paula huokaisi. Paula lähti kuskaamaan Lauria nosturille treenikämpälle.
”Jaha sä tuut Paulan kyydil.” Pauli huomautti, kun Lauri astui sisälle.
”Joo, se ei antanu mun kävellä, eikä ajaa.” Lauri sanoi.
”Mut anyway alotetaan.” Lauri sanoi. Pauli testasi kitaraansa ensin ja soitti räiläkkään riffin. Soinnut vinkuivat Laurin korvassa, jonka jälkeen Laurin päätä alkoi jomottaa.
”Lauri onks kaikki okei?” Aki kysyi rumpujen takaa.
”Joo, mä oon okei.” Lauri huikkasi takaisin.
”Sä näytät huonovointiselta.” Eero sanoi.
”Ääh ei tässä mitään.” Lauri sanoi.
”Kato tyttöystäväs tuli.” Lauri nauroi Eerolle ja käveli pois mikin luota. Tian mukana oli toinen tyttö. Laurin silmät iskeytyivät tyttöön, kun tämä näki hänet.
”Kukas sä oot?” Lauri kysyi tytöltä, yrittäen olla ystävällinen..
”Niina.” Tyttö vastasi hieman ujostuen.
”Lauri, ei tarvi pelotella.” Pauli huikkasi nauraen. Lauri naurahti Paulille ja käveli pois tytön luota.
”Ooks säkin Rasmus fani?” Eero kysyi ystävällisesti.
”Joo.” Niina vastasi jo hieman rohkeammin. Lauri katsoi taaksensa Niinaan ja näytti merkin ”Tarkkailen sinua.”. Niina ja Tia jäivät kuuntelemaan muutaman biisin, jonka jälkeen he lähtivät.
Osa 4
”Se Niina oli aika mukava.” Pauli sanoi.
”Joo, mut aika ujo viel.” Aki vastasi.
”Kyl se siitä.” Eero liittyi keskusteluun. Lauri vain mulkaisi poikiin ja lähti kävelemään pois päin.
Laurin kävellessä tämä liukastui ja löi päänsä betoniseen lattiaan.
”Laku?!” Aki huudahti ja ravisteli tätä. Lauri ei tehnyt elettäkään, makasi vain silmät kiinni kylmällä betonisella lattialla. Eero soitti Tialle, koska tiesi tämän olevan VPK: oossa. Tia juoksi salkkunsa kanssa paikalle.
”Mitä tapahtu?” Tia kysyi nopeasti. Pauli näki Niinan, tämä nousi seisomaan ja meni Niinan luokse peittämään tämän silmät. Niina turvautui Pauliin ja rutisti tätä. Aki tuki Laurin päätä, kun Tia asetteli lattialle kylmäpeittoa.
”Nyt voit laskee Lakun pään.” Tia ohjeisti rauhallisesti Akille. Aki teki työtä käskettyä, Lauri mumisi ja liikutteli päätään kylmäpeitolla.
”Laku, kuuleks sä mua?” Eero kysyi. Lauri ei vastannut, Aki poskella vieri kyynel, kyynel joka tuntui katoavan tyhjyyteen. Aki nousi ja meni Paulin luo.
”Ei mitään hätää.” Pauli rauhoitteli molempia. Eero katsoi Pauliin ja näki tämän rauhoitus-yrityksiä, Niina toisessa kainalossa ja Aki toisessa.
”Sä voit mennä, mä kyl valvon.” Tia sanoi Eerolle. Eero nousi ja yhtyi ryhmä haliin. Niina irrottautui halista ja meni Tian ja Laurin luo.
”Mikä tilanne?” Niina kysyi.
”Saattaa olla et on pakko viedä sairaalaan.” Tia vastasi huolissaan. Muutkin tulivat kysymään tilannetietoja.
”Katotaan viel vähän aikaa, mut jos ei ala paranee nii sit soitetaan ambulanssi.” Tia sanoi.
”Ei soiteta, olis sekin uutinen et Lauri vietäis sairaalaan.” Aki vastusteli.
”No se ei oo nii näkyvää, ku jossain henkilöautossa.” Tia sanoi.
Minuutit kuluivat madellen ja hidastuen yhä enemmän ja enemmän.
”Lauri?” Aki herätteli…. Ei mitään.
”Paljoks kello on?” Pauli kysyi.
”Sä kysyit sitä minuutti sitten.” Tia vastasi.
”Ai..” Pauli sanoi ja hiljentyi. Aki otti Laurin kädestä kiinni ja puristi.
”Mä alan tilaan ambulanssia.” Tia sanoi ja soitti ambulanssin. Aki tarkasteli Laurin tilannetta. Ambulanssi saapui paikalle, Lauri kannettiin autoon ja lähdettiin viemään sairaalaan.
Aivan mielettömän hyvä tarina, Tän Tarinan juoni vetää kyllä puoleenssa. ja musta Tän Tarinan juoni on jännä samalla myös hyvä. Jatkoa Odotellen
Ihan hyvä jatkó oli! ^^ Jatkoa vain...
Osa 5
Sairaalassa Lauria lähdettiin juosten kiikuttamaan sisälle. Lääkärit kielsivät päästä katsomaan Lauria.
”Ei se niin paha voi olla, sehän oli vaan pieni kolahdus.” Aki itki ja lähti juosten ulos sairaalasta. Aki itki koko matkan, tuskan kyyneliä, jotka vain katosivat poskilta tyhjyyteen. Pauli ja Eero kyselivät lääkäriltä tilannetietoja.
”Tietojen mukaan hänen tilansa on kriittinen.” Lääkäri vastasi.
”Miksette kutsuneet heti ambulanssia?” Lääkäri kysyi syyttävään sävyyn.
”Tia on VPK: oossa ja tietää kyllä mitä tehdä.” Eero puolusti. Tia mulkaisi lääkäriä ja juoksi ulos, juostessaan Tia näki Akin tupakalla. Tämän nähdessään hän hiljensi vauhtiaan ja käveli rauhallisesti Akin luo.
”Moi, ethän sä polta.” Tia sanoi.
”Poltampas!” Aki ärähti, vihaisena lääkärin puheista.
”Okei, ota rauhallisesti ja anna se rööki mulle.” Tia selosti yrittävästi.
”En anna!” Aki kiukutteli lapsimaisesti. Aki poltti tupakan loppuun ja alkoi kaivamaan uutta.
”Aki!” Tia ärähti aikuismaisesti.
”En suostu.” Aki sanoi ja käänsi selkänsä Tialle. Tia huokaisi ja nappasi sauhuavan tupakan Aki sormista.
”Heei!” Aki huudahti.
”Anna se.” Aki uhosi ja yritti saada tupakkaa Tialta.
”Mitäs täällä riehutaan.” Keskeytti ääni, joka oli Eeron.
”Toi vei mun röökin.” Aki valitti.
”Et kai sä polta?” Eero kysyi.
”No en.” Tia vastasi nopeasti.
”Mun kamu ei tykkää, jos sä et oo raitis.” Tia huomautti Akille.
”Kuka?” Aki kysyi hämillään.
”En kerro, saat tietää sit joskus.” Tia kiusasi. Eero katsoi heitä oudoksuen.
”Mennään takasin, Lakulla voi olla joku hätänä.” Eero sanoi väliin ja lähti kiiruhtaen sairaalaan. Sairaalassa lääkärit juoksivat Laurin huoneeseen, koneet huusivat tämän ympärillä. Aki löi nyrkkinsä ikkuna-lasiin ja veti ne alas mukanaan. Hetken kuluttua hoitaja tuli sanomaan että heidän tulisi lähteä, ja ettei Lauria pääsisi katsomaan, kun vasta huomenna.
"Lähetään ja tullaan sit huomen takas?" Pauli kysyi muilta.
"Selvä", kuului kolmesta suusta yhtä aikaa.
"Tia, minne sä sen Niinan jätit?"
Tia alkoi katsella ympärilleen, eikä nähnyt Niinaa enää missään.
"Se tais hävitä", Tia hätääntyi.
"Mennään sit ettimään", Aki sanoi huolestuen.
Kaikki neljä juoksivat ulos ja hajaantuivat eri suuntiin. Pauli juoksi ympäri sairaalaa tutkien kaikki pensaat ja kivien takaa, mutta hän ei löytänyt Niinaa mistään. Tia huuteli Niina ilman vastausta.
”Minne sä menit!?” Tiä ärähti kovaan ääneen, niin että Eerokin kuuli sen. Aki katsoi kun Eero käveli Tian luokse kysymään tältä jotain. Pauli ilmaantui Akin luokse toivottomana.
”En mä löytäny sitä, mä etin kaikkialta.” Pauli selitti ja meni Eeron luokse. Aki vain mulkaisi Pauliin ja lähti juoksemaan, hetken kuluttua hän saapui pienen lammen rannalle ja näki Niinan makaavan nurmikolla.
”Niina!” Aki huudahti samalla kiiruhtaen Niinan luokse. Tämä yrtti saada nostettua Niinaa käsivarsilleen, mutta ei pystynyt. Aki luuli menneensä toivottomaksi, kunnes juoksi Eeron Tian ja Paulin luokse.
”Mä löysin Niinan!” Aki huusi hengästyneenä, hän viittoi muut mukaansa auttamaan.
……..
”Yks, kaks, kolme.”, kaikki neljä laskivat ja nostivat Niinan ylös yhtä aikaa. He kantoivat Niinan sairaalaan sisälle, jossa tämä heti vietiin tutkittavaksi. Hoitaja tuli vähän ajan päästä tietojensa kanssa, miettivä ilme kasvoillaan.
”Miten Niina voi?” Eero kysyi heti ensimmäiseksi.
”Hän nyt vähän lepää.”, hoitaja sanoi ja yritti livistää paikalta.
”Meillä on oikeus tietää mitää hänelle on sattunut!” Eero rähjäsi, jonka jälkeen hän raahautui vartioiden kanssa ulos.
”Lauri sais heräillä jo, se keksis varmaan mitä tehdä.” Pauli sanoi. Aki katsoi Tiaan ja rynni huoneeseen, missä Niina oli.
Akin silmät pyöristyivät nähdessään Niinan istuvan tuolilla tajuttomana. Niinan käsiin oli laitettu letkut joista meni ja tuli aineita.
”Ei…” Aki päästi suustaan. Niina alkoi mumisemaan jotain mistä Aki ei saanut selvää. Aki otti tuolin itselleen ja istui Niinan vireen, hän otti Niinan kädestä kiinni hellästi. Niina mumisi taas jotain ja liikutteli päätään.
”Niina?” Aki kysyi, tietäen ettei saisi vastausta.
”Aki?” Niina kysyi heikolla äänellä samalla avaten silmiään
”Mä oon täs.” Aki sanoi ja otti Niinan toisestakin kädestä kiinni.
”Mitä tapahtu?” Niina kysyi.
”En mä tiedä, mä vaan löysin sut makaamasta maasta.” Aki selitti.
”Etkö viitsisi olla valehtelematta?” mies lääkäri kysyi Niinalta
”Mä en valehtele.” Niina sanoi.
”Jos et valehtelisi niin me kaikki tietäisimme mikä sinulla on!” lääkäri uhosi.
”MÄ EN MUISTA!!! MÄ EN VALHTELE!!” Niina huusi kurkku suorana, jolloin hänen pulssinsa kiihtyi.
”Niina rauhotu!” Aki komensi, mutta Niina ei kuunnellut.
”Tuokaa jotain rauhoittavaa.” Lääkäri käski.
”Vittu mä en oo seko!” Niina riehui.
”Auttaisitko vähän?” lääkäri kysyi Akilta.
”Joo.” Aki vastasi ja nousi ylös tuolista. Lääkäri ja Aki sitoivat siteillä Niinan kädet ja jalat.
”Aki mitä sä teet!?” Niina huusi. Kaksi lääkäriä tuli huoneeseen ja pisti ruiskulla Niinalle rauhoittavaa.
”Voit mennä, ilmoitamme, kun hän herää.” Lääkäri selitti Akille. Aki nyökkäsi ja lähti huoneesta. Tia ja Pauli kyselivät Akilta kuinka Niina voi.
”Niinalla ei oo mitään hätää, meille ilmotetaan, ku se herää.” Aki kertoi. Eero hiippaili salaisesti sisään.
”Mitä ne sano?” Eero kysyi.
”Et meille tullaan sanoon heti ku se herää.” Aki kertoi. Tia katsoi taakseen ja pyöristi silmiään.
”Lauri!” Tia huudahti ja syöksy halaamaan tätä.
”No moi.” Lauri tervehti ja taputteli Tian selkää. Samaan aikaan lääkäri tuli kaikkien viiden luo.
”Ystävänne on herännyt.” Lääkäri ilmoitti. Kaikki menivät huolissaan katsomaan Niinaa.
”Lauri!” Niina päästi heti ensimmäisenä suustaan ja halasi Lauria.
”Mikä hänellä on?” Eero kysyi. Lääkäri mulkaisi Niinaan ja sanoi:
”Hän vain pyörtyi.” Lääkäri selitti.
”Mistä syystä?” Pauli kysyi.
”Liikaa paineita…” Lääkäri mutisi ja poistui huoneesta. Kaikki katsoivat huolissaan Niinaan.
”Voisko joku irrottaa nää siteet, tai jotain?” Niina kehoitti. Pauli ja Tia avasivat siteet ja katsoivat Niinan punaisia ranteita.
”Noi tais vähän kiristää.” Tia sanoi.
”Joo..” Niina vastasi hieroen kipeitä ranteitaan.
Syntyi pitkä hiljaisuus…….
”Mistä sä sait paineita?” Lauri kysyi varoen, rikkoen samalla hiljaisuuden..
”En mistään.” Niina puolusti.
”Eiku kerro vaan.” Lauri pyysi.
”Mä en haluu puhuu siitä.” Niina sanoi vaitonaisesti repäisten kaikki johdot ja letkut, ja rynnäten ulos huoneesta.
”Niina?!” Pauli huudahti ja juoksi tämän perään.
"Onnee Lauri", Aki sanoi mulkaten Lauria.
Lauri vain virnisti takaisin ja syöksyi ovesta ulos - samaan suuntaan kuin Paulikin oli juossut.
Lauri juoksi sairaalaan pihalle ja näki Paulin.
"Näitkö minne se juoksi?" Lauri kysyi Paulilta.
"En", Pauli vastasi katsoen ympärilleen.
Lauri lähti keskustaan päin. Pauli lähti omaan suuntaansa ja soitti Eerolle.
"Moi, pyydä Tialta Niinan numero." Pauli aloitti heti Eeron vastattua.
"Okei." Eero vastasi oudosti. Eero kertoi Paulille numeron ja lopetti puhelun. Pauli tekstasi Laurille Niinan numeron ja soitti Niinalle.
"No?" Niina raivosi toisesta päästä.
"Missä sä oot?" Pauli kysyi varoen.
"Se ei kuulu sulle." Niina vastasi kettuillakseen Paulille.
"Tää on nyt vähän tärkeetä, jos sä et kerro missä sä oot nii me Laurin kanssa haravoidaan koko Hesa ja lähetetään sut hoitoon!" Pauli uhosi.
"Okei, mä oon sairaalan takana." Niina kertoi. Pauli lähti juoksemaan sairaalan taakse, mutta ei nähnyt Niinaa.
"Missä tääl?" Pauli kysyi.
"Piilossa." Niina sanoi arvoituksellisesti. Pauli kiersi ympäri ja katseli ympärilleen. Yhtäkkiä hänet pelästytti tuttu ääni hänen takanaan, joka sanoi:
"Mä oon täällä hölmö.". Pauli katsahti varovaisesti taakseen ja pudotti puhelimensa maahan. Ääni kuului Niinalle, jolla oli musta repeytynyt mekko vaatteidensa päällä, hänen meikkinsä olivat levinneet ja jotkut olivat vierineet alas tämän poskia.
"LAURI!!" Pauli sai karjutuksi, joka oli varmaan turhaa.....
Hyvä jatko oli!^^ Jatkoa odotellen...
Aivan mielettömän hyvä jatko tälle Tarinalle. Tän tarinan juoni vetää kummast puoleenssa, Jatkoa Odotellen
Osa 6
Lauri löysin verisen Paulin makaamasta maasta.
”Niina tää ei oo enään hauskaa!” Lauri karjui naamapunaisena.
”Mitä sä oot tehny Paulille?" Lauri jatkoi vihaisena.
Ei vastausta.
"Niina, tuu pois sielt, missä ikinä ootkaan!" Lauri karjui.
"Mä oon tässä", Niina sanoi Laurin takaa. Lauri säikähti melkein puoli kuoliaaksi
”Ei saa säikytellä noin.” Lauri torui. Niina vain katsoi suoraa Lauria silmiin, hän astui askeleen lähemmäs Lauria ja potkaisi tätä polvitaipeeseen.
”Ai, saatana.” Lauri vaikeroi kaaduttuaan maahan.
”Miks sä noin teit?” Lauri kysyi. Niina vain laskeutui Larin tasolle ja läpsäisi tätä poskelle.
”Mistä hyvästä?” Lauri kysyi hieroen kipeää poskeansa, joka alkoi muuttua punaiseksi. Niina nousi seisomaan, hän tarttui Laurin hiuksista ja alkoi repimään tätä mukaansa. Lauri näki kuinka Pauli heräsi ja kuinka tämä nosti päätään ja katsoi Lauriin.
”Pauli!” Lauri karjui apua.
Niina raahasi Laurin puun juureen ja alkoi avaamaan tämän vetoketjuja.
”Mitä sä teet?” Lauri huusi.
”Älä! Lopeta!” Lauri pyysi lopettamaan. Niina raiskasi Laurin ja tainnutti tämän viellä varmuuden vuoksi.
Toisaalla:
”Laurii, Niinaa?” Pauli huhuili jossain keskellä metsää. Pauli ei huomannut edessään tulevaa juurta, seuraava näky mitä hän näki oli että hän makasi mahallansa maassa. Hän huomasi kuinka roskia oli mennyt hänen rinnassa olevaan haavaan, hän äkkäsi jotain, mutta liian myöhään. Paulin haavan sisään oli luikerrellut likainen ja bakteerinen mato, hän nilkutti sairaalaan, jossa hän sai heti hoitoa.
”Hänen sisäänsä on mennyt mato, jota ei voida enään poistaa.” Lääkäri kertoi. Yhtäkkiä Paulille tuli huono olo, hänen haavansa alkoi vuotaa ja nenästä alkoi valua verta. Pauli yskäisi pari kertaa ja samassa hän oksensi verta. Lääkärit tarrasivat Pauliin ja laittoivat hänet letkuihin.
Jonkin Ajan Kuluttua:
”Olen pahoillani, häntä ei voi enään pelastaa.” Lääkäri pahoitteli.
”Eikö mitään?” Eero kysyi.
”Ei.” Lääkäri sanoi vaimeasti ja antoi lomakkeen.
”Täyttäkää se jos ette halua että hän kituu.” Lääkäri ohjeisti.
”Mä oon pahoillani Lauri.” Eero kuiskasi hiljaa ja allekirjoitti lomakkeen. Kaikki menivät katsomaan Paulia viimeisen kerran elossa.
”Lepää rauhassa söpö pörröpää.” Aki itki ja suuteli Paulia otsalle.
”Sä olit ihana veli.” Eero muisteli ja puristi Paulin kättä.
”Mä en unohda sua ikinä.” Tia kuiskasi. He jättivät viellä viimeiset jäähyväiset, kunnes he poistuivat huoneesta. Kolmikko katselikuinka Pauli irroittetiin ja kuinka hänen sydän viivansa katsoi. He alkoivat muistella Paulia, Lauria ja Niinaa. Hiljaisuus kesti pitkään ja oli harras.Kolmikko päätti mitä Paulin hautakiveen kirjoitettaisiin. Päästyään yhteisymmärrykseen he valitsivat kullalla kirjoitetun tekstin jossa luki:
Lepää Rauhassa Rakas Pörröpäämme. <3
THE END
I Whis you enjoy it