Suomalainen The Rasmus Foorumi

Kansainvälinen otsake. Ainakin johonkin pisteeseen asti, mutta

Kodissani asustelee lihava harmaa- ja mustaraitainen kollikissa. Oikein perinteinen "maatiainen".
Kissat ovat mielestäni miellyttävämpiä eläimiä kuin koirat (tämä perinteinen kissat vs. koirat)ja se johtuu siitä että kissan luonne on dominoiva ja sillä on self respectit kohdallaan. Kenenpä kissanomistajan elämä ei pyörisi sen oman pikku tiikerin ympärillä?

mäkin tykkäilen kissoista paljon enemmän, kuin koirista. ne on vaan niin ihania eläimiä, kehräävät ihanasti ja ovat niin pehmeitä. sellaiset pitkäkarvaiset kissat on ihania. :> <3 haluaisin kyllä oman kissan, mutta kun äiti on allerginen niin se on vähän vaikeaa. :b

Rakastan kissoja, itsellänikin on kissa ;)
Mutta pidän myös koirista, yhtä paljon kuin kissoistakin.

Minäkin rakastan kissoja!Omistan kaksi, kyllä ne mielestäni minun omistuksessani ovat, kun minähän niitä eniten hoidan ja niiden kanssa aikaa vietän.
Veljet ne aluperin pentuina sai, mutta niitten kiinnostus lopahti ku kisut kasvoi aikuisiksi, mikä on kyllä mun mielestä ihan hirvittävää. Musta ne on yhtä ihania nyt aikuisina kuin pentuinakin.
Meillä on aina ollut kissoja, joten siksi minä olen niitä aina rakastanutkin..Siis perinteinen kissat vs. koirat, niin voin sanoa että pidän koiristakin, tosin en ole koskaan omistanut yhtäkään.
Kissat on ihani karvapalleroita, ja ainakin minun kissani ovat hyvin sosiaalisia, vaikka aina väitetään että kissat olisi jotenkin liian yksineläjiä.
Nuohan ihan välillä oikein tunkee syliin, jos vaikka istun lattialla tai sohvalla!
Muutenkin ne viettää aina aikaa minun huoneessani, ja rakastavat leikkimistä ja rapsutuksia ja sylissä kantoa ja kaikkea tuommoista ihanaa.

Kiva, että kissaihmisiä löytyy.

Tiesittekö muuten, että kissa pystyy maukumaan niin korkealta ettei ihmisen korvat sitä kuule. Oletko koskaan nähnyt kissasi avaavan suunsa kuin maukuakseen mutta ääntä ei vaan ole kuulunut. Oma kissani harrasti joskus sitä...en ole pitkään aikaan nähnyt sen niin tekevän...

Näitä tietoiskuja kissoista muuten riittää. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi jälleen käydä päivittämässä tietoja...

akiko kirjoitti:Tiesittekö muuten, että kissa pystyy maukumaan niin korkealta ettei ihmisen korvat sitä kuule. Oletko koskaan nähnyt kissasi avaavan suunsa kuin maukuakseen mutta ääntä ei vaan ole kuulunut. Oma kissani harrasti joskus sitä...en ole pitkään aikaan nähnyt sen niin tekevän...

Enpä ole koskaan nähnyt kissani tuollaista tekevän. Pitääpä ruveta seurailemaan ;) Aikas jännä juttu muuten.

Mulla on sellanen maatiaskissa, miro. Se on pikkasen läski, oon syötelly sitä... Se on tooooosi sulonen!!

Meillä oli kaksi kissaa, mutta toinen jouduttiin lopettamaan, koska meidän naapurin "täti" valitti siitä, kun se on hänen pihallaan. Muuten olisi kuulemma laittanut minkinloukun, minne Mikki olisi joutunut.

Ja Minni karkasi eräs talvi pois, jonnekin. o_O Me kyllä ruokittiin kissoja, ja pidettiin niitä hyvinä, mutta tuntuu, että ei hoidettu niitä tarpeeksi hyvin. Ehkä Minni se sitten jäi auton alle tai jotain muuta vastaavaa.

Haluaisin kissan, kun nyt on tässä alueella tilaakin sen juokennella, eikä ole enää tätiä tässä uuden talon nurkissa nyhjäämässä.

Mutta kun on kaneja, gerbiilejä, marsuja ja kaloja, ei oikein usko, että onnistuu. 8D Joskus vielä hankin. Ja sittenkun hankin, haluan varmaan ottaa eläinsuojeluyhdistyksen kautta sellaisen karvapallon. :D

Berneri kirjoitti:Meillä oli kaksi kissaa, mutta toinen jouduttiin lopettamaan, koska meidän naapurin "täti" valitti siitä, kun se on hänen pihallaan. Muuten olisi kuulemma laittanut minkinloukun, minne Mikki olisi joutunut.

Ette kai te tosissane lopettaneet sitä vain siksi, kun se teidän naapurin pihalla kävi oleilelemassa...? Minä en koskaan pystyisi tuollaisista syistä kissaani lopettamaan, laittaisin sen sitten sisäkissaksi, ellei se olisi jo. Oma kissani sattuu olemaan jo sisäkissa, että eipä se ketään häiritse.

Kitsut on kyllä ihania ja hauskoja kans Ja oppivaisia jne... Meilä asustelee kolme kollii, Rommi, Figaro ja Amigo. Mustavalkosia ukkeleita Meilä on aina ollu kisuja. En varmaa pystys elämää ilman kisuja ;) http://www.kissagalleria.com/index.php?page=User&k=2709 tuolla on miun ihanuuksista kuvia, kursivoitu tarkottaa et kissa on jo lähteny viimeselle matkalle :'( Jos mie voisin ni mie matkustasin ajassa taaksepäin kaikkien, varsinkii Viirun, luo... <3 Viiru oli niiiiii ihana neiti <3

Mie tykkään kissoista enemmä ku koirista... Kissat on sisäsiistejä ja oppii tosi nopsaa No nää meijän nuoret kolli, täyttäävät huhtikuussa kaks v., ne on hurjapäitä. Ja toine (välillä kummatkii) lentelee iha mahottomasti Rommi on jo kuus v. ja rauhalline ja älyttömän kiltti kollipoika.
Lempinimiä löytyy varmaa miljoona/kissa. Niiku esim Lysander "Lysky", en tiiä oliks sillä ikinä tämmöstä lempinimee, mut keksin vasta: Lyssi

Ja oon opettanu ukoille "temppuja", samoja mitä koirille. Mut oon nyt käyttäny vaa "istu" ja "Tassu" -"temppuja" Ja hyvin ossaavat ne

Ja "koulutan" niitä, et ne ei ois nii röyhkeitä (nuoret siis) eikä varastas pöyvästä kaikkee. Fiksu istu tuolilla ja katto ku laitoin paperin nakin pääle, sit lähin ni kissa juos paperin ja nakin kaa jossai pitki taloo Nuoret juoksee välillä pöyvillä ja lentää sohvalta toiselle, välillä Fiksu saa jonku kissanpistoksen ja juoksee kaapin pääle... Kerran (aika montakii) se oli menossa joka paikkaa missä korkeeta
Ollaan rakennettu niile ulos semmone häkki, mihi pääsee ikkunasta. Sielä tykkäävät (vapaana liian vaarallista olla)... Piti tehä katto ku Figaro meni yli (ja se karkas vaikka oli katto, pienimmistäkii rei'istä karkas ihme kisu...)

Fiksu ja Aksu on muute veljekset, ja välillä tullee noita veikka-kinoja. (Eli ovat samassa sängyssä ja painivat aj nyrkkeilee, hauskan näköstä Ja välillä pienet kiusaa meijä möhömaha poitsuu, mut pulla (eli Rommi) ei siitä vaa oo nii innoissaa ;) ) Aksu on syömässä koko ajan, ja se onkii kauhee pulla. Se vaa syö ja lihoo

Tän nimisiä kisuja meilä on ollu ja on, järjestyksessä:
Luigi [Luitsi] (ihan mahoton jättiläine, varmaa jonku ison mäyräkoiran kokone ), Tiitus ("Tipsu"), Stefu (nukahti ikuisee unee vasta2004, samana päivänä ku oli meile tullu, ikää oli jo 15 vuotta, oli syntyny 13.12, ihana ja omaperäne ukko seki <3 ), Lysander "Lysky", Viiru, Rommi, Figaro ja Amigo <3 <3 <3

Kissoista ois NIIIIIIIIIIIIII paljo sanottavaa, et ne ei lopu ikinä, mut taijan nyt stopata tähä ;)

- Otin hymiöitä pois noin 20 ja silti jäi monta. Ne ovat tunnetilojen kuvaamista varten, eivät pisteiden ja pilkkujen korvaamiseen. -Pisara

Berneri kirjoitti:Mutta kun on kaneja, gerbiilejä, marsuja ja kaloja, ei oikein usko, että onnistuu. 8D

Meilläki on kaneja, marsuja, gerbiilejä ja hamsteri sekä kaks kissaa : D Tosin kissat on ala-, muut yläkerrassa. (Ylhäällä on mun ja siskon huoneet, alakerrassa "muut huoneet", eli ei kissat missään eristyksissä asu.

Tässä kauheella kiireellä kirjotan Voin myöhemmin laittaa kuvia neideistä, jotka meillä majailee.

It´s Madness: Meilläki on ollu Viiru-niminen ihana kisutyttö < 3 Ja samoin, jos pääsis ajassa taaksepäin, palaisin siihen päivään ku se jäi auton alle :'( Se oli eläny sisäkissana, kunnes muutettiin omakotitaloon. Se alko karkailla aina, ku ovesta tuli sisään, ja sitä oli mahdoton estää ku se livahti. Jos sitä ei päästetty, se kirjaimellisesti huusi ovella niin kauan kunnes joku avas oven. Mä oon ainoo joka ei kertaakaan päästäny sitä tahallaan ulos, koska en halunnu et se kuljeskelee ulkona yksin. Oli se tietty sulonen ku se joka päivä odotti mua ku tulin koulusta, mutta silti. Aluks se kuljeskeli ihan lähellä, eikä menny tielle. Yhtenä aamuna se seuras mua melkein bussipysäkille, ja mä myöhästyin bussista ku kannoin sen takas kotiin. Sit yhtenä torstaina lähin kaverille toiseen kaupunkiin ja lauantaina ku istuin paluujunassa, aattelin lähettää äitille viestin, että laittaa Viirun kellariin (ts tähän ihan alimpaan kerrokseen missä nytki oon. Meillä on kolmikerroksinen talo), mutta en lähettäny sitä koska akku oli niin lopussa ja pelkäsin et se loppuu enkä voi soittaa äitille ku ollaan lähellä. No, asemalle ku päästiin, kysyin et onks Viiru sisällä, ja äiti sano et karkas samalla ku ne oli lähteny. Oltiin aika varmoja et se on jo tulossa sisään ku me tullaan kotiin, koska sen reissut ei ollu kestäny ikinä kauaa. Ei näkyny illalla, eikä seuraavaan viikkoon, kunnes äiti löysi kissojen katastrofiyhdistyksen sivuilta, semmosesta löytyneet-kissat palstalta ilmotuksen auton alle jääneestä kissasta, tuntomerkit täsmäs ja matkaa meiltä siihen on joku parisataa metriä. Laitoin sille mailia ja sain kuvia, ja olihan se Viiru Minni, meiän nuorempi kisu, oli just muutama viikko sit tullu, ja hyvä niin, koska Pörri olis muuten jääny yksin ja se on muutenki arka. Toinen koira, jonka paras kaveri Viiru oli, oli monta viikkoo ihan maassa. Vielä viime kesänäki ku olin koirien kans ulkona, puskassa meni kissa ja Hiski katto toiveikkaana josko se olis Viiru.. Mut mä kerron noista nykysistä kissoista joskus paremmalla ajalla :>

jei, kissoja!

meiltäkin löytyy kaksi kissavanhusta, töpö, joka on 16,5-vuotias tyttökissa sekä mölli jonka iästä emme ole varmoja, sillä se on löytöeläin. molemmat ovat oikeastaan pelastettuja, sillä töpö oli minun ja siskoni hoitajan kissa, kun olimme pieniä. yksi hänen tytöistään tuli kuitenkin allergiseksi ja niimpä saimme ensimmäisen kissan n. 9 vuotta sitten. mölli taas vain aina ilmestyi ulko-ovemme taakse yhden talven iltoina; se oli ihan järkyttävässä kunnossa, korvat revittyinä, pää lähes kokonaan karvaton, leuka ja hampaita murtuneena ja kovassa kuumeessa. veimme sen lopulta löytöeläinkotiin, mutta eihän sitä sieltä kukaan kaivannut 2 viikon määräajan sisällä, jonka jälkeen se olisi lopetettu. mutta. se oli niin kertakaikkisen suloinen, luottavainen ja parantuikin todella hyvin, ettemme raaskineet jättää sitä lääkärin piikitettäväksi ja ostimme sen itsellemme. valtava se on, painaa reilu 8 kiloa, eikä se edes ole lihava, se on vaan niin suuri. tassutkin kuin isoilla koirilla ja voimat kuin tiikerillä, nimim. kerran kissalta selkäänsä saanut

meillä kissat ulkoilevat naruun kiinnitettyinä, sillä naapurimme ovat ilmeisen väkivaltaisia ja tykkäävät ampua kutsumattomat vierailijat taivaan tuuliin. ja eikö se ole jo jokin lakikin että taajamilla ei edes saisi enää pitää kissoja irtaallaan, koirista puhumattakaan. se pitäisi kyllä laajentaa koskemaan myös siilejä, jotka aina käyvät ryöväämässä kissojemme ruoat ulkona kesäaikaan

hm, kuulimpa juuri, että kissat kehräävät taajuudelta joka nopeuttaa ihmisten luiden paranemista, jos ne ovat murtuneet. lieneköhän totta...?

Oma kissani on myös löytökissa. Se ilmestyi eräs kylmä marraskuinen ilta oven taakse eikä millään tahtonut lähteä pois. Tunki väkisin sisällekin. Kissa oli hyvässä kunnossa, ja hyvin ihmisrakas mutta älyttömän nälkäinen. Pisti poskeensa mitä vain. Kissan oikeaa omistajaa yritettiin etsiä , vaan ei kukaan kaivannut. Kissaa epäiltiin jossain vaiheessa erään mummon kadonneeksi kissaksi ja alettiin kutsua oletetulla nimellä. Mutta mummo löysi omansa ja kissa näytti jäävän. Kissan luullun nimen eteen lisättiin "Otto" niinkuin "ottokissa".
Otto-Matti elelee leveästi nykyisin. Iästä ei ole tietoa. Keski-ikäinen, sanoi eläinlääkäri.

Voi, kissat on niin ihania, suloisia, fiksuja... Kivempia kuin koirat.
Harmi, mutta ihan kotona ei kuitenkaan ole kissaa, mutta sellaisessa maapaikassa, mis me ollaan aika usein, niin siellä on tällä hetkellä kolme kisua: kaks ulkokissaa, Leevi ja Daron sekä yksi kissa, Lisa, mitä pidetään sisällä usein.
Vuosien varrella siellä on ollut paljon muitakin kissoja, ja joitakin on vähän ikävä, mutta ei voi mitää...

Leevi ja Daron on mustia ja niillä on vähän valkoista kaulassa.
Leevi on kesympi, mutta Daron on valitettavasti aika ujo.
Lisa on taas aivan erilainen. Sellainen pörröinen, ruskean sävyinen kisu.
Leikkimisestä se innostuu joskus, mutta sisällä se kyllä tykkää nukkua ja tietysti syödä! Joskus se myös tulee syliin ja se vasta onkin mukavaa!
Varsinkin näin lämpimillä ilmoilla Lisa ja myöskin leevi istuskelevat siinä leikkimökin kuistilla auringon paisteessa, taitavat viihtyä hyvin!

Joskus olisi hienoa, että ihan kotonakin olisi kissa ja tiedän jo, että mikä sen nimi tulisi olemaan. Viimeistään joskus omaan asuntoon sitten tulee kissa!

mä oon nyt hiljattain rakastunut kissoihin<3 ihania. itellä ei koskaan ole ollut kissaa, eikä nyt oikeen voi hommata, kun on koira ja marsuja, eikä iskä tykkää.
mutta aina kun poikaystävällä olen niin lellin niitten kissoja <3 niillä on 3 kissaa, Leevi, Taavi ja Tollo-Emilia. Leevi ja Taavi on tyttöjä ja Emppu on poika.
Taavi on yleensä ulkona ni sitä en ole paljon paijannut. sillä on muuten töpöhäntä ^^

Leevi on semmoinen tosi pöyheäturkkinen, ihana, valkoharmaa. se aina kipuaa syliin<3
Tollo-Emilia on nyt rauhallisempi kuin ennen, kun se leikattiin. se on joku vajaa vuoden vanha nyt... ihana! <3 sekin aina änkeää syliin ja kiehnää ja ja ja. se tykkää musta!