Suomalainen The Rasmus Foorumi

Title: Menneisyyteen ja takaisin
Author: Iituska
Rating: PG / PG-13
Pairing: Iitu/Lauri
Genre: Fluff, Romance, Draama ??
Warnings: jotain sattuman varaista kiroilua, puukotus...
Summary: Iitu pääsee selvittämään miksi oma idoli on saavuttamaton. Ja tämän takia pääsee 4 vuotta taaksepäin.
In/@: Helsinki 2005
Inspirated by:Teki mieli vähän vaihtaa todellistuutta...

Kirjoitan tämmöisen novellin. Tää on Toooooosiiii pitkä, joten en tiiä kirjotanko sitä loppuun kokonaan. Jatkoa tulee silloin tällöin. Mut saa sit nähä ku koulut alkaa
HUOM!!! Oon muutellut rasmusta hieman. Älkää suuttuko Kertokaa silti mielipiteenne.
Tässä siis.

Toukokuu vuonna 2009. Olin kuusitoista vuotias ja fanitin The Rasmusta joka oli juuri neljä vuotta sitten noussut pinnalle myyden triplasti platinaa, mikä oli erittäin harvinaista bändiltä joka julkaisi ensimmäistä levyään. Palvoin bändistä eniten bändin laulajaa Lauria, joka oli mua kolme vuotta vanhempi niin kuin muutkin bändin jäsenet. Lauri oli pitkä, musta hiuksinen söde jätkä, joka huhujen mukaan oli saavuttamaton. Mua suurempaa fania sai suomesta etsiä. Tiesin bändistä lähes kaiken. Ainoa harmi oli vain, etten ollut koskaan nähnyt heitä livenä.

Olin osallistunut erääseen kilpailuun netissä, missä oli mahdollisuus voittaa liput bändin keikalle ja tapaamaan heitä keikan jälkeen. Oletin tietysti, etten voittaisi siitä mitään, koska en yleensäkkään voittanut mitään mistään. Kuitenkin Maanantaina kuun puolessa välissä koulun loputtua mulle soitettiin ja ilmoitettiin, että olin voittanut kaksi lippua Rasmuksen keikalle ja tapaamaan heitä. Olin innosta sekaisin ja kämppikseni Juulia virnuili vain innostuneisuuttani. Olin päättänyt heti, että ottaisin siskoni Mintun mukaani. Keikka oli just sopivasti koulun loputtua kesälomalla.

Aloin ahertaa koulussa Rasmus innokkeenani ja sain samalla aikaani kulutettua. Aikaa siis kului kuukausi ja koulu loppui. Siirryin hyvällä todistuksella amiksessa tokaluokalle. Opiskelin siis floristiksi. Rasmuksen keikka oli 5.6 ja koulu loppui 3.6.

Päivää ennen keikkaa olin sekoamispisteessä. Minttu sai rauhoitella mua vähän väliä, mutta onnistui siinä aika huonosti, jotenka lähti Wiikin luokse. Itse sen jälkeen hyörin ympäri kämppää. Lopulta lähdin lenkille rauhoittaakseni itseäni. Päivä kului ja saapui päivä jolloin Rasmuksen keikka oli. Iltapäivällä olin entistä enemmän sekoamis piseteessä. Kuitenkin kun lähdimme Mintun kanssa rauhotuin. Matkaa kesti pari tuntia ja kun pääsimme vihdoin perille kello oli puoli yhdeksän. Yhdeksän aikaan pääsisi sisälle. Menimme mintun kanssa jonottamaan ovien eteen. Emme toki päässeet jonon etu päähän vaan siihen keskelle.

Viimein kun kello oli yhdeksän, pääsimme sisälle ja varttia yli keikka alkoi. Pääsimme Mintun kannsa melko eteen, muttei ihan eteen. Sopivaan kohtaan siis. Keikan aikana hypin ja lauloin biisien mukana täysillä. Lopulta kahden tunnin jälkeen keikka loppui ja alkoi fani tapaaminen. En päässyt Laurin luokse, koska häntä ympäröi suuri fani joukko, jotenka tyydyin Akiin, Eeroon ja Pauliin. Juttelin ensinmmäiseksi Paulin kanssa ja sain häneltä nimmarin ja yhteis kuvan. Pauli katsoi mua niin kuin olisi tunnistanut mut, muttei kuitenkaan sanonut mitään. Hymyili vain. Sen jälkeen menin Eeron luokse. Pyysin Eeroltakin nimmarin ja yhteis kuvan. Jäin kuitenkin juttelemaan hänelle vähäksi ajaksi. Eerokin katsoi samalla tavalla kuin Paulikin, hän katsoi mua niin kuin olisi tunnistanut. Piankin menin Akin luokse joka hymyillen antoi nimmarin ja tuli yhteis kuvaan kanssani. Hän jutteli kanssani erittäin tuttavalliseen sävyynkin. Jäin juttelemaan hänenkin kanssaan jokisikin ajaksi, kunnes menin jonottamaan Laurin luokse pääsemistä. Odotellessani huomasin miten Pauli, Eero ja Aki olivat vierekkäin juttelemassa ja samalla katsoivat mua. Pojilla kaikilla oli rahapussi käsissään ja he tutkailivat niitä. Kuulin pätkän keskustelusta.
Aki: Ton on pakko olla se Iitu. Se näyttää ihan täysin samalta kun silloin.
Pauli. Joo...Pakko. Mut Iitu ei näyttäny tunnistavan silleen tuttavallisesti meitä.
Eero: No mieti nyt. Eksä muista sillon.....
Enempää en kuullut, mutta he jatkoivat jutustelua.
Eero....niin sillon ennen ku hän katosi, hän sanoi että hän olisi tulevaisuudesta...
Aki: Nii....Joo totta...onhan ne kaikki mitä se sillon sano niin toteutunu... Kuten nyttenkin. Sillon Iitu sano, ettei se ensimmäisellä kerralla valitettavasti tunnista meitä, mutta toisella kerralla hän tunnististaisi jo...
Eero: Tyttöhän sanoi, ettemme saisi mitenkään ilmaista, että tuntisimme hänet. Ei ennen kun vasta yhdeksästoista päivä kesäkuuta. Eli juhannuksena....
Pauli: Kai sit sen toivetta tarttee totella...Iitu nimittäin ei tainnu ees tunnistaa silleen tuttavallisesti meitä.....

Odottelin vielä Mintun kanssa hetken kunnes viimein pääsimme Laurin luokse. Sain häneltä heti yhteis kuvan ja samalla, kun hän kirjoitti nimmariaan hän kysyi.
”Mikä päivä tänään on?”
Hämmästyin hiukan, mutta vastasin kulmat hiukan koholla.
”Kesäkuun viides päivä. Mitenniin?”
Lauri nyökkäsi ja kysyi uudestaan.
”Kuin monta päivää on vielä juhannukseen”
Hymähdin hiljaa ja laskin päässäni.
”Neljätoista päivää....Mitenniin?”
Lauri virnisti nopeasti ja vastasi.
”Ei mitään....Nähtäillään.”
Katsahdin hiukan oudoksuen Lauria ja sitten vielä poikia, jotka saapuivat siihen. Olisin halunnut kysyä mitä Lauri tarkoitti sanomisellaan, mutten pystynyt, koska turvamiehet ohjasivat meidät jo pois. Kuitenkin kuulin pätkän poikien keskustelusta.
Aki: Eiks niin, ett toi oli Iitu?
Eero: Siis se sun Iitu?
Lauri: Joo. Selvästi. Sama tarkkaavainen katse.
Pauli: Sanoiks sä jotain sil?
Lauri: No en mitään erikoista. Samanlainen keskustelu kun yleensäkkin fanin ja idolin välillä. Tosin en oikein totellut Iitun toivetta kokonaan. Sanoin nyt, ett nähään juhannuksen.

Enempää en kuullut, koska olimme menossa juuri ovista ulos. Kuitenkin käännyin vielä pikaisesti katsomaan poikia. Pojat katselivat mua hymyillen ja kun huomasivat mun katselevan kaikki moikkasivat vielä. Ihmettelin asiaa aikalailla, mutta annoin asian olla.
Viimein kun pääsimme kotiin menin suoraan nukkumaan.

Aamulla rupesin katsomaan nimmareita tarkemmin. Huomasin, että kaikissa oli omistus kirjoitus. Iitulle.Ja Laurin nimmarin yllä luki. Rakkaalle Iitulleni. Mietin, että mistä pojat olivat voineet saada tietää nimeni. En ollut mielestäni kertonut heille sitä, enkä tuntenut edes heitä henkilökohtaisesti. Ja ihmettelin tietysti, että mitä edes he voisivat nähdä mussa. Olin omasta mielestäni melko vaatimattoman näköinen. Perusväriltä hiukseni olivat vaaleat, mutta olin värjännyt ne mustiksi. Silmäni olivat vuorostaan kirkkaan meren turkoosit. Pituutta löytyi 175 senttiä ja painoa 60 kiloa. Eli olin laiha vaikka itse kuvittelin olevani läski.
Kuitenkin jätin Rasmus asian hiukan taka-alalle ja jatkoin elämääni....Välillä toki ajattelin Rasmusta ja nimmareita, mutten muuten.

Kunnes vähän yli viikko keikan jälkeen tapasin miehen joka jostain syystä pysäytti mut kaupungilla ja kysyi.
”Haluaisiks päästä ajassa taakse päin?”
Ajattelin tietysti, että mies oli päästään sekaisin ja lähdin vain pois, kuitenkin eksyin myöhemmin miehen seuraan. Mies oli melko nuori kolmissakymmenissä oleva ja ulkonäöltään komea.

Eksyin miehen luokse siten, koska etsin töitä suostuin hoitamaan hänen lapsiaan. Miehen nimi oli Johan Virtekoski. Hänellä oli neljä lasta. Jonne 10 vuotta, Jonna 7 vuotta, Jani 4 vuotta ja Jenni 1 vuotta.

Pari päivää oltuani hoitamassa lapsia Jonne ja Jonna näyttivät mulle erikoisen esineen joka näytti peililtä, kuitenkin lapset väittivät sen olevan aikakone. Tietenkään en uskonut sitä... Kun sanoin, etten uskonut lasten sanoja he istuttivat mut sohvalle ja rupesivat selittämään, tai paremmin sanottuna Jonne selitti, Jonna selitti joitain pieniä huomautuksia ja Jani ja Jenni istuivat mun sylissä.

Jonne huokaisi raskaasti ja aloitti selittämisen.
”Tämä tässä on isämme keksimä aikakone. Kun peilin läpi astuu saapuu toivomaan aikaan ja kaupunkiin...”
Jonna sanoi tähän väliin kun Jonne hengähti.
”Niin ja sitten kun saapuu toivomaansa aikaan, siellä on joku ajan henkilö tästä ajasta...Tai no paremmin sanottuna henkilö on syntynyt meidän aikana, mutta asuu ja elää toisessa ajassa. Henkilö tuntee meidät...Esimerkiksi jos siirtyisit nyt neljä vuotta taakseppäin ja menisit Helsinkiin, niin siellä vastassasi olisi Joanna. Hän majoittaisi sinut ja järjestäisi kaiken siksi ajaksi kun olisit siinä vuodessa. Takaisin pääsisit myös Joannan luona olevasta peilistä....”
Jonne rykäisi ja sanoi.
”Kuten siskoni havainnollisti saisit siellä täyden hoidon..... Haluaisisitko kokeilla? Voisit olla siinä vuonna mihin haluat vaikka kokonaisen vuoden taikka enemmän, mutta tulisit silti tähän samaiseen päivään silti samanlaisena kuin lähtöpäivänäkin.....Miltäs kuulostaa? Pääsisit tietysti ilmaiseksi, koska olet hoitanut meitä ja olet muutenkin mukava. Eli jos lähtisit tänään niin saapuisit täks päiväks eli 14 kesäkuuta.”
Hiljenin ja kysyin hiukan arkana.
”Mitä tein iskä on mieltä?”
Vastauksen sain hiukan eri taholta kuin oletin. Johan vastasi hymyillen.
”Se olisi hyvä idea. Itse asiassa tulin jututtamaan sinua juuri sen takia silloin.”
Huokasin ja vastasin.
”No jos Johan kerran suostuu siihen niin sitten voisin kokeilla. Tartteeko mun ottaa sin jotain mukaan?”
Johan virnisti ja vastasi hiukan nolona.
”No joo... vähän, mut kävin just teil koton hakee sun kamppeet. Sori, ett murtauduin teil...”
Virnistin ja sanoin.
”No ei kai se haittaa. Mut miten mä pystyn sit siirtyy ajas? Ja mis ne mun tavarat on?”
Johan naurahti ja veti takaansa mustan laukun sanoen.
”No täs on ne sun kamppeet ja kuten lapset selittivät niin tuon peilin avulla. Astut vaan sen läpi...Ja ajattelet sitten sitä vuotta ja kaupunkia mihin menet. Niin pääset. Mut sano eka mihin vuoteen ja kaupunkiin haluut niin voin ilmottaa sen paikan tukihenkilölle?”
Nuökkäsin ja mietin hetken sitten sanoen.
”No mä haluun neljävuotta taakse päin ja Helsinkiin.”
Johan nyökkäsi ja otti kännykän taskustaan ja tekstasi jotain jollekkin. Sen jälkeen Johan antoi laukun mulle ja sanoi.
”No mee tosta sit vaan läpi. Me odotetaan sua pian takasin.”
Nyökkäsin ja menin peilin luokse. Katsahdin vielä kerran lapsiin ja Johaniin joka kantoi sylissään Jenniä. Nyökkäsin uudestaan ja astuin peilin läpi.

Tunne oli melkos erikoinen. Kylmä ja en meinannut saada henkeä, kuitenkin kun astuin toisen askeleen pääsin jo raikkaaseen ilmaan. Vedin syvään henkeä ennen kuin aloin katsella ympärilleni. Olin saapunut johonkin viihtyisään ja värikkääseen olohuoneeseen. Keskellä huonetta seisoi noin nelissäkymmenissä oleva hiukan pulskahko nainen joka hymyili leveästi ja kysyi.
”Sä oot varmaan Iitu.?”
Nykkäsin ja vuorostani kysyin.
”Sä sit varmaan oot Joanna?”
Nainen nyökkäsi ja sanoi.
”No niin... tuuppas peremmälle niin mä esittelen sulle määräaikaista kotias.”
Nyökkäsin ja astuin pari askelta eteenpäin. Joanna nyökkäsi seuraamaan jotenka seurasin.

Ensin hän vei mut eteiseen johon jätin kengät. Seuraavaksi hän vei mut tulevaan huoneeseeni johon jätin laukkuni. Sen jälkeen Joanna esitteli koko talon ja osan pihaakin. Sen jälkeen nainen antoi mun rauhassa tyhjentää laukkuani ja tutustua muutenkin huoneeseeni.

Huoneeni oli melko iso. Seinillä oli joitakin tauluja, mutta ajattelin täyttää osan seinästä Rasmuksen julisteilla. Huoneessa oli iso ikkuna jonka alapuolella oli vaalean beige kirjoituspöytä. Vilkaisin pöydän laatikoihin, josta löysin pari vihkoa, kalenterin, kyniä, paperia ja päiväkirja. Päätin, että alkaisin kirjoittamaan päiväkirjaa täällä ollessani. Kirjoituspöydän viereisellä seinällä oli sänky ja sängyn yläpuolella hyllykkö. Sängyn seuraavalla seinällä oli toinen pöytä jossa oli tietokone. Pöydän vieressä oli ovi. Oven toisella viereisellä seinällä oli kaappeja johon sain änkeä vaatteeni ja muut tavarani. Kaappien ja ikkunan välissä oli hyllykkö jossa oli telkkari.

Kun olin saanut vaatteet kaappeihin menin olohuoneeseen, missä Joanna oleskeli. Istahdin naisen viereiseen nojatuoliin ja rupesin katselemaan huonetta tarkemmin. Kuitenkin tarkkailuni keskeytti Joanna joka kysyi.
”No kun kerran tänne tulit niin minulla on pari kysymystä. Yksi. Kuinka kauan aiot oleskella täällä? Suosittelisin, että olisit vuoden täällä. Kaksi. Mihin kouluun haluaisit? Kolme. Lähdettäisiinkö shoppailemaan?”
Mietin hetken ennen kuin vastasin.
”No siihen ekaan niin voisin olla vaikka sen vuoden. Siihen toiseen niin Haluaisin johonkin yläasteeseen, koska en oikein halua vielä mihinkään ammattikouluun. Voisin käydä ysin uudestaan. Ja kolmanteen niin muuten voitaisiin, mut mulla ei oo rahaa.”
Joanna hymyili äidillisesti ja sanoi.
”No toivottavasti viihdyt meillä sen vuoden. Ja mä kyllä sijoitan sut jollekkin yläasteelle, vaikka koulut on alkanutkin jo kuukausi sitten. Ja ei se haittaa vaik sul ei ookkaan rahaa... Susta tulee nyt täks ajaks ku oot meil niin mein adoptio lapsi. Niin me maksetaan kaikki sun menot ja tämmöset.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Mitä sä tarkoitat monikolla ME?”
Joanna virnisti ja vastasi.
”Niin siis, että musta ja mun miehestä Jounista tulee sun adoptio vanhemmat...Ei kai haittaa?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”No sit me kyl voidaan men shoppailee.”
Joanna hihkaisi hiljaa ja sanoi.
”Joo... Mä haen vaan mun kassin.”
Joanna nousi ja kiiruhti jonnekkin päin taloa. Itse menin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan.

Joanna tuli pian jotenka siis lähdimme shoppailemaan. Mulle ostettiin Reppu ja muuta koulu kamaa ja joitan uusia vaatteita.
Kun tulimme takaisin 'kotiimme' vastassamme oli myös nelissäkymmenissä oleva musta hiuksinen mies jonka oletin olevan Jouni. Jouni tuli halamaan mua kun pääsin autosta ja sanoi.
”Tervetuloa perheeseen. Mein lisäks tähän perheeseen kuuluu Jimi, joka on mein biologinen lapsi ja hän on viisitoista vuotias. Hän on tällä hetkellä vielä koulussa, mutta tulee pian kotiin.”
Nyökkäsin ja raahasin osan kasseista huoneeseeni. Jouni ja Joanna toivat loput. Joanna lähti melkein samantien jonnekkin, mutta Jouni jäi ovelle vielä katselemaan ja juttelemaan mun kanssa. Hän rykäisi kurkkuaan ja sanoi.
”Sä varmaan haluut olla jonkin aikaa yksin... Jos seuraa kaipaat niin me ollaan tuol jossain.... Joanna huutaa sit jossain vaihees syömään ja Jimi saattaa käydä kattomas sua...”
Nyökkäsin ja katsoin kun Jouni häipyi oviaukosta.

Huokaisin ja rupesin laittamaan uusia vaatteita kaappiin ja tavaroita esille. Johan oli pakannut laukkuuni monia tärkeita tavaroita. Kuten valokuva albumin jossa oli kuvia ystävistäni ja perheestäni, mp3, joitakin julisteita, tärkeimmät pehmoleluni ja kirjoja. Asettelin osan tavaroista esille, mutta osan laitoin laatikkoon. Julisteista puolet laitoin seinille. Laitoin seinälle muös pienen taulun jossa oli pikkusiskoni piirrustuksia.

Hiukan ennen kun sain kaikki tavarat paikoilleen huoneeseeni lennähti suurin piirtein ikäiseni jätkä jolla oli mustat pitkät, puoli selkään ulottuvat rastat ja mustat hiukan yli suuret vaatteet. Jätkä lennähti heti kaulaani ja halasi pitkään mua. En ollut varautunut oikein sellaiseen. Ensi kuvasta olin ajatellut, että jätkä vaan tyytyisi moikkaamaan, mutta näköjään jätkä oli aika sosiaallinen ja muutenkin ei tyypillinen jätkä. Viimein kun jätkä irrottautui halista hän kysyi.
”Sä oot varmaan sit Iitu?”
Nyökkäsin ja vastasin kysyen.
”Ja sä oot sit varmaan Jimi?”
Jätkä nyökkäsi ja sanoi innokkaana.
”Äiti sano, ett sä ajattelit käydä ysin uudestaan. Vähäks siistii ja sit se sano, ett se laittaa sut samaan kouluun kun mutkin ja vieläpä samalle luokalle. Sit se sano, ett se soitti jo mein kouluun ja sopi rehtorin kanssa, että alottaisit jo maanantaina. Se on niin siistii...Saa olla ylpee ku tuntee sut.... Nii ja äippä sano, ett te tulisitte tutustuu huomen.”
Virnistin ja huokaisin onnesta, että oli vasta torstai.

Nyt vasta Jimi rupesi katselemaan huonettani, koska huudahti hämmästyksestä. Katsahdin poikaan kysyvästi ja hän vastasi.
”Sul on Laurin, Eeron, Akin ja Paulin kuvii ympäri huonetta!”
Nyökkäsin ja kysyin toinen kulma hiukan koholla.
”Njoo... Mitenniin?”
Jimi virnisti ja katseli julisteita samalla kun vastasi.
”No ku pojat taino paremmin sanottuna Lauri ja Aki on mun luokal ja Eero ja Pauli on mun rinnakkais luokal. Tuntuu vaan oudolta kun sähän oot tulevaisuudesta niin, ett noi ois julkkiksii...”
Kurtistin kulmiani ja kysyin.
”Tarkotaks, ett sä tunnet Rasmuksen pojat?”
Jimi virnisti ja nyökkäsi sanoen.
”Jaa....Rasmuksesta taitaa sit tulla kuitenkin kuuluisa toisin kuin kaikki epäilee...”
Virnistin ja menin istumaan tietokonepöydän tuolille. Jimi katseli vielä hetken huonetta, kunnes sanoi.
”Ai niin joo...Äippä käski tul syömään.”
Nyökkäsin ja lähdin jimin perässä keittiöön. Joanna oli tehnyt ruuaksi kanaa ja perunoita.

Syötyämme Joanna ilmoitti kaikille.
”Elikkä siis. Täst edes juttu on näin. Kun joku kysyy, miksi Iitu asuu meillä sanomme, että me ollaan adoptoitu Iitu. Iitu on adoptoitu sen takia, koska hänet löydettiin muistinsa menetettynä metsästä eikä hänen perhettään ole löydetty. Että niin....”
Nyökkäsimme kaikki ja Joanna jatkoi mulle sanoen.
”Me mennään huomenna tutustuun uuteen tulevaan kouluus. Että herätän sut kahdeksalta ja lähdemme yhdeksältä koululle. Siel sitten tehdään papereita ja silleen.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Saanko nousta pöydästä?”
Joanna virnisti ja vastasi.
”Ei sinun kuule tarvitse kysyä lupaa... Sulle ei oo sääntöjä, kunhan et riko mitään.”
Nyökkäsin ja nousin mennen huoneeseeni.
Huoneessani menin tietokoneelle ja rekisteröin itselleni mesen ja tein nickin irc-galleriaan.

Tarpeeksi tehtyäni kävin nopeasti suihkussa ja menin nukkumaan.
Aamulla Joanna kävi herättämässä ja tein nopeasti aamu toimeni ja lähdimme kouluun jossa tulisin viettämään seuraavan vuoteni.
Koulu oli melko suuri ja oppilaita näytti olevan melko paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin entisellä yläasteellani. Koulun rehtori näytti olevan melko mukava ja saimme paperit tehtyä nopeasti. Rehtori kävi hakemassa Jimin ja hänen kaverinsa Jorin jotka hän käski esittelemään koulua. Joanna jäi rehtorin kanssa opettajienhuoneeseen.
Jori oli melko saman tyylinen kuin Jimikin, tosin hänellä oli tumman ruskeat ja lyhemmät olkapäille ulottuvat rastat.

Jori katseli ensin mua pitkään, mutta alkoi sitten esittelemään koulua. Kiersimme koulun pariin otteeseen, kunnes päädyimme aulaan josta pääsi opettajienhuoneeseen. Pojat jättivät mut opettajienhuoneen oville ja lähtivät takaisin tunneilleen. Kuitenkin pojat unohtivat, että olivat aulassa missä kuului tyhjiltään pienikin ääni ja alkoivat jutella musta vilkkaasti.
Jori: Siis onks toi se sun adoptio sisko?
Jimi: Joo... Eiks ookki hyvän näkönen?
Jori: No todellakin. Taidat kuules saada kavereitas useemmin kylään.
Jimi: Joo.. Arvelen sitä kans.
Enempää en kuullut, koska koputin oveen ja menin sisälle, missä rehtori ja Joanna jo odottelivat. Rehtori kysyi.
”Näyttivätkö pojat sulle kaiken tarpeellisen?”
Nyökkäsin ja vstasin.
”Njoo... Ehkä vähän liikaakin, mutta hyvähän se, että tiedän jotain etukäteen opettajistakin.”
Rehtori virnisti ja sanoi nyt Joannalle.
”Haluutteko jäädä vielä pitemmäksi ajaksi?”
Joanna pudisti päätään ja vastasi.
”Ei me kylläkään nyt. Iitun tarttee vielä tehdä kaikenlaista ennen maanantaita...”
Rehtori nyökkäsi ja sanoi nyt mulle.
”Oli hauska tavata ja toivottavasti viihdyt.”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Kuin myös ja viihdyn varmasti.”
Joanna oli jo ovella, jotenka menin hänen peräänsä ja lähdimme kotiin. Koti matkalla juttelimme kaikkea.

Kotona järjestelin vähän kaikkea siihen asti, kun Jimi tuli kotiin.
Jimi tuli suoraan huoneeseeni ilman koputtamatta, johon sanoin.
”Hei sun tarttee koputtaa. Ja mitä asiaa? Tuliks pitää mul seuraa?”
Jimi nyökkäsi ja meni istumaan sängylleni kysyen samalla.
”Mietin vaan, ett onks sul mitään menoo viikonloppun?”
Pudistin päätäni ja katsoin poikaan kysyvästi. Jimi laittoi kätensä niskan taakse ja kysyi kattoon katsoen.
”Mä ja Jori vaan mietittiin, ett haluaisiks hengat mein kans tuol kylil? Vaikkapa jopa tänään?”
Mietin hetken ja nyökkäsin sanoen samalla.
”No mikä etttei. Jos vaan mun seura kelpaa.”
Jimi hymyili voiton riemuisesti ja lähti huoneestani sanoen samalla.
”No hyvä. Mä meen soittaa Joril.”
Virnistin vielä kun poika oli jo häipynyt huoneesta. Elikkä jos menisimme kylille laittasin jotain siistempää vaatetta päälle.

Parin tunnin päästä jimi saapui huoneeseeni koputtamatta. Olin juuri vahtamassa paitaa, kun huomasin pojan katselevan nolona ovelta. Nykäisin paidan helman alas. Rykäisin hiukan ärsyyntyneenä ja sanoin.
”Onks pakko tul tän ilman koputtamati? Nimittäin ei oo kivaa kun on vaihtamas paitaa ja sit sä ilmaannut siihen.”
Jimi katseli kattoon käsi niskan takana. Poika oli selvästi noloissaan, mutta sitten kun olin saanu paidan kunnolla päälleni hän laski katseensa ja kysyi.
”Sori... Joo....Toi lähetääks?”
Nyökkäsin ja otin pienen kassini mukaan.

Menimme keskustaan linkalla. Maksoin matkani ja menin istumaan linkan penkille kysyen.
”Mihin me sit mennään?”
Jimi istahti mun vereen ja vastasi.
”Kamppiin.”
Nyökkäsin, enkä sanonut enää mitään.

Viimein kun pysäkkimme tuli kohdalle menimme ulos ja lähdimme kulkemaan kampille.
Päästyämme kamppiin tapasimme Jimin kavereita joista tunnistin yhden Joriksi. Nyökkäsin hänelle ja seurasin Jimiä joka esitteli ensin mut porukalle ja sitten porukan mulle. Porukkaan kuului Jimin ja Jorin lisäksi viisi muuta jätkää. Tumma pitkähiuksinen Marko, blondi lyhythiuksinen Teemu, silmälasipäinen Joonas, lihaksikas Tommi ja suloinen musta pörröhiuksinen Oskari. Nyökkäsin jokaiselle pienesti kun kuulin nimen. Lähdimme esittelyjen jälkeen kiertämään kamppia. Jätkät esittelivät lempihengailu mestojaan ja kertoilivat mitä yleensä tekivät täällä. Nyökkälin vähän väliä näyttäen, että ymmärsin.

Lopulta pysähdyimme pienelle aukiolle. Itse istahdin ikkunalaudalle kun jätkät taas vuorostaan istuivat lattialle. Oskari istahti mun viereen ja kysyi.
”No miltäs nyt tuntuu asuu Helsingis?”
Katsahdin nopeasti muihin kunnes vastasin.
”No en oikeestaan tiiä. Ku kerran oon ollu tääl vasta pari päivää...”
Ennen kuin Oskari sanoi mitään kuulin Jimin selittävän muille.
”.... Niin ku sit mä menin sen huoneeseen niin sil ei ollu paitaa päällä. Oli vaan rintsikoillaan... Mä olin ihan ett woow. Sil on kyl aikas hyvä kroppa....”
Mulkaisin jimin selkään jäätävästi. Jimi itse ei sitä huomannut, mutta Teemu huomasi mulkaisuni ja tönäisi Jimiä. Jimi katsähti ensin Teemuun ja sitten muhun. Jimi nolostui hiukan ja sanoi.
”Sori...”
Hymähdin ja Oskari jatkoi kyselemistään.

Jonkin ajan kuluttua Marko, Joonas ja Tommi yllyttäytyivät skeittaamaan edessämme. Katselin poikia kiinnostuneena siihen asti kun huomasin meitä lähestyvän pienen jätkä ryhmän. Tunnistin heti keitä jätkät olivat. Nimittäin keskellä käveli Lauri ja hänen vierellään käveli Aki, Eero ja Pauli. Katsahdin Pauliin uudestaan, koska hän näytti erilaisemmalta kuin viimeksi tavattuamme. Älysin, että Paulillakin oli rastat. Tosin vain vaaleat ja vielä lyhemmät. Viimeksi tavatessa Paulilla oli ruskeat ja lyhyet hiukset.

Hehkäisin hiljaa ja Oskari kääntyi myös katsomaan jätkiä. Oskari huokasi ja vislasi pojille lopettamaan skeittauksensa. Pojat lopettivat ja tulivat hiukan lähemmäksi katsoen kysyvästi Oskariin. Oskari vastasi nyökäten saapuvaan jätkä ryhmään. Poikien ilmeet olivat ensin vakavat, mutta tunnistettuaan tulevan ryhmän, kaikkien kasvoille tuli leveä hymy. Pelkäsin, että ryhmillä olisi jotain erimielisyyksiä, mutta pelkoni oli turhaa.

Ryhmän saavuttua kuuloulottuvuudelle Marko huudahti.
”Haluutteks tul skeittaa?”
Lauri vastasi hymyillen.
”Ei nyt. Meil ei oo lautoi mukan.”
Marko nyökkäsi ja sanoi.
”Te voisitte lainat mein lautoi.”
Lauri nykkäsi ja mut huomattuaan hän tuli luokseni. Jimi nousi seisomaan ja asteli mun viereen muka näyttäen, että olisin hänen. Lauri virnisti ja kysyi Jimiltä.
”Onkos tämä kaunis nainen tyttöystäväsi?”
Jimi naurahti ja vastasi.
”On. Elikkä älä koske!”
Kröhäisin kun kuulin mitä jimi sanoi. Nyt kumpikin Lauri ja Jimi kääntyivät katsomaan mua. Hyppäsin pois ikkunalaudalta jossa olin istunut ja esittäydyin.
”Itse asiassa mä oon Iitu ja oon Jimin adoptio sisko.”
Jimi tuhahti kun olin paljastanaut kuka oikeasti olen. Lauri virnisti ja esittäytyi itsekkin ojentaen kättään.
”Mä olen Lauri.”
Tartuin tarjottuun käteen ja Lauri puristi kättäni tuttavalliseen sävyyn. Iroitettuani käteni Lauri esitteli seurassaan olevat pojat, jotka tietysti tiesin jo nimeltään.
”Noi tos on Eero, Aki ja Pauli.”
Nyökkäsin jokaiselle nopeasti ja menin takaisin istumaan ikkunalaudalle.

Jonkin aikaa skeitattuaan Lauri erosi porukasta ja tuli mun viereen istumaan ja juttelemaan. Lauri katsoi ensin hiljaa muualle kunnes kysyi.
”Mä kuulin noilt, ett sä aloittaisit mun ja Akin luokal. Onks se totta? Sä et oiken nimittäin näytä viistoista vuotiaalta.”
Virnisti ja vastasin.
”no joo... Mä todellakin alotan maanantain tein luokal ja hyvä etten näytä viistoista vuotiaalta. Mä oon kuustoist.”
Lauri nyökkäsi ja kurtisti hiukan kulmiaan kysyen.
”No miks sä sit oot ysil? Eiks yleensä kuustoist vuotiaat oo jo lukios tai amikses?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”No mä käyn ysin uudestaan. Ku en saanu paikkaa mihinkään kouluun. Ja onhan se kiva ku nyt pääsin uuteen adoptio perheeseen, niin ois joku kaverikin luokal.”
Lauri nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kysyi.
”Harrastaks sä mitään?”
Yskäisin hiljaa ja vastasin.
”No en oikeastaan. Kyl tietty ois kiva, mutten tie vaan mitä.... Harrastaks sä jotain?”
Lauri nyökkäsi ja vastasi.
”Njoo... Yritä arvata mitä.”
Virnistin ja vastasin.
”Älä ihmettele mistä tiiän.... Sä harrastat Skeittausta ja BMX-pyöräilyä ja sul on Akin, Eeron ja Paulin kans bändi jonka nimi on Rasmus.”
Lauri tuiotti mua suu auki, kunnes tajusi sulkea sen. Hän oli vielä hetken hiljaa ja sanoi puoliksi itsekseen ja puoliksi mulle.
”Jimin on pakko kertoo se tol. Ei se muuten tietäis noit asioit...”
Virnistin ja kuiskasin Laurin korvaan.
”Mä voin ehkä joskus kertoo mistä tiesin ton.”
Lauri katsahti muhun ja hymyili sanoen.
”Toivottavasti se on pian.”
Pudistin päätäni ja kuiskasin Laurin korvaan.
”Ei se vielä. Sen aika on vasta keväällä.”
Lauri mutrusti suutaan ja katsoi mua anovalla ilmeellä. Naurahdin ja kuiskasin Laurin korvaan taas.
”Turha yrittää mitään.... Mä kerron jos kerron.”
Lauri huokaisi ja naurahti iloisesti. Kuitenkin hän meni hiljaiseksi kun huomasi Jimin ja Jorin mustat katseet. Virnistin ja kuiskasin Laurin korvaan taas.
”Noi ei taida pitää siitä, että kuiskin sulle.”
Lauri virnisti ja nyökkäsi. Hän istui vielä hetken vierelläni, kunnes hyppäsi pois ja häippäsi Eero, Aki ja Pauli perässään.

Katselin poikien perään hymyillen. Jimi tuli viereeni istumaan ja kysyi.
”Mikä tos Lauris oikee viehättää?”
Virnistin ja vastasin.
”Kaikki. Sil on upee lauluääni ja se on hyvän näkönen. Mä haluun tutustuu siihen. Mun omas ajas Lauri on saavuttamaton. Se ei oo tietääkseni seurustellu kenenkään kanssa...”
Jimi naurahti ja sanoi.
”Njaa...Haluuks lähtee kotiin jo?”
Nyökkäsin ja nousin seisomaan. Moikkasin vielä nopeasti jätkille ja lähdimme kotia kohti.

Kotiin päästyämme rojahdin sängylleni ja katselin julisteitani seinilläni. Ajattelin ääneen.
”Miten se voi olla niin saavuttamaton muka? Mun mielestä se keskusteli ihan kiinnostuksella....”
”Mitäs rakkaus huolia mun tyttärellä on?”
Hätkähdin aikalailla kun kuulin Joannan äänen. Nousin salamana istumaan ja vastasin.
”Eei mitään...”
Joanna hymyili äidillisesti ja tuli istumaan viereeni sanoen.
”Kyl sä voit mulle kertoa. Mä en kerro kenellekkään ja Jimi on ulkona, ettei sekään voi salakuunnella.”
Huokasin ja rupesin kertomaan.
”No okei sitten. Mun ajassa eli 2009, mä fanitin täysillä rasmusta. Mä olin kuullut monista lähteistä, että Lauri oli saavuttamaton eli siis ei ollut kiinnostunut kenestäkään. Kuitenkin, kun mä tapasin heidät kaikki neljä tuntuivat olevan kiinnostuneita musta. Se oli jotenkin outoa verraten kaikkiin tietolähteisiini. No sit ku mä tulin tänne ja mä tapasin pojat nyt neljä vuotta aikaisemmin Lauri varsinkin oli kiinnostunut musta. En oikeen tajuu.”
Joanna hymähti äidillisesti ja rupesi vuorostaan selittämään.
”Katsos aika on kummallinen. Aika on menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Vuodessa taikka jopa tunnissa voi tapahtua jotain, mikä voi muuttaa tulevaa. Sulla on se outous kun tulet tulevaisuudesta. Silloin kaikki on jo tapahtunut tässä ajassa. Kuitenkin nyt kun Johan keksi aika koneen tulevaisuudesta voidaan tulla muuttamaan aikaa. Kuten ihan hyvin saattaa olla, että sä voit olla se ratkaiseva henkilö...Eli sä voit muuttaa tulevaa....”
Tuhahdin ja sanoin.
”Joopa joo. Ihan niin kuin Lauri mua huolis...”
Joanna kohautti olkiaan ja lähti huoneestani.

Menin takaisin makaamaan sängylle ja ajattelin mitä Joanna oli sanonut. Jos oikeasti olisi niin, että Lauri voisi rakastua muhun ja sen takia ei olisi kenenkään kanssa. Tosin miten muka niin täydellisen näköinen jätkä kiinnostuisi musta. Monihan toki sanoi, että musta olisi missiksi taikka malliksi, mutta en uskonut sitä. Mulla ei koskaan ole ollut vielä poikaystävää joka siis todisti, ettei kukaan jätkä ollut kiinnotunut musta. Huokaisin uudestaan ja vaihdoin päälleni yö vaatteet ja menin nukkumaan.

Aamulla nousin todella aikaisin nimittäin ketään muu ei ollut herännyt vielä. Oli melkoisen epätavallista, että heräsin näin aikaisin lauantaisin. Koska kukaan ei ollut vielä hereillä päätin olla herättämättä heitä ja lähdin aamulenkille. Otin tietysti kännykäni mukaan, jos vaikka eksyisin.
Koitin pitää mielessä mistä käännyin, mutta tunnin mentyäni en enään muistanut mistä päin olin alkujaan lähtenyt. En kuitenkaan välittänyt siitä vaan jatkoin matkaani katsellen eri taloja.

Joissakin taloissa nukuttiin vielä, mutta jossain talossa suuri lapsikatras oli jo ulkona leikkimässä. Hengähdin juuri sen talon kohdalla.
Yksi talon pikku blondeista tytöistä huomasi mut ja tuli portille kysyen hymyillen.
”Hei tyttö. Haluaisisitko tulla kanssamme leikkimään?”
Huohahdin ja käännyin katsomaan tyttöä. Mietin vielä hetken kunnes vastasin.
”En oikein tiedä, että antaisiko sun äitis mun tulla leikkimään.”
Tyttö virnisti ja huusi lujaa pihan toiselle puolelle.
”ÄITIII!!!!! VOIKS TÄÄ TYTTÖ TULLA MEIN KAA LEIKKIMÄÄN, KU MÄ HALUUN?”
Tytön äiti tuli luoksemme ja tuhahti tytölle.
”Etkö muista, ettei vieraita ihmisiä saa noin vain häiritä? Ja kysyitkö edes, että haluaisiko tyttö tulla kanssasi leikkimään?”
tyttö virnisti hiukan noloissaan ja kysyi multa.
”Haluaisisitko tulla kanssani leikkimään?”
Naurahdin hiljaa ja vastasin.
”No jos äiti antaa luvan?”
Katsahdin tytön äitiin samaan aikaan kuin tyttökin. Tytön äiti huokaisi hymyillen ja vastasi.
”No tietysti se sopii. Itse asiassa mulla olisi sulle yksi pyyntö.”
Kohotin aavistuksen verran kulmiani kysyvästi. Nainen jatkoi.
”Mä vaan ajattelin, jos sä haluaisit viedä Saran, Tuukan ja Harrin puistoon, koska mun pitäis mennä Iiron ja Ilkan kanssa lääkäriin?”
Nyökkäsin ja esittäydyin samalla.
”Joo... Voin mä...Mä oon muuten Iitu Setälä.”
Nainen hymyili leveästi ja esittäytyi vuorostaan.
”Ai niin... Joo.. Mä oon Tulia Simo. Mä voin kyllä maksaa sulle tost vahtimisest.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Ei huolehdita rahasta nyt. Katotaan sit ku tuutte lääkäristä. Kai lapset sit voi opastaa mua tutustumaan tähän lähiöön, kun muutin just ton jonnekkin.”
Tulia virnisti ja kaivoi taskustaan avaimet antaen ne mulle samalla sanoen.
"Tos on avaimet, ett pääsette sit sisälle. Mä tuun joskus tunnin tai kahden päästä. Olkaa vaan niin kauan kuin haluatte puistossa. Ja sori, ett tää tuli näin yllättäen... Mut mul on tosi kiire...”
Tulia nosti syliinsä noin vuoden ikäiset kaksoset ja lähti autolle huutaen samalla.
”Saraa, Tuukkaa, Harrii....Tän ja sassiin.”
Lapset tulivat nopeasti äitinsä ympärille, katsoen tätä odottavasti. Tuli sanoi samalla kun laittoi kaksosia autoon.
”Mä meen kaksosten kanssa lääkäriin, jotenka sain teille hoitajan siksi ajaksi. Tottelette häntä ja olkaa kunnolla. Esitelkää samalla aluetta. Mutta nyt äitin tarvii mennä. Heippa!”
Tulia syöksyi autoon samalla kun lapset huusivat hänelle.
”Moooiiii!!!!!! Me ollaan kunnollaaaa...”
Niinpä Tulia kaahasi autollansa pihasta jättäen mut kolmen lapsen kanssa. Lapset kääntyivät muhun odottavasti, kunnes sanoin.
”Ok. Eli siis mä oon Iitu ja me mennään nyt puistoon. Valitettavasti mä en tie mis se paikka on, mut toivon että te osaisitte ja ohjaisitten mut sinne.... Onks kellään pissa hätä?”
Lapset pudistivat päitään ja menivät portille odottamaan. Kävin vielä nopeasti varmistamassa oven olevan lukossa ja lähdimme kulkemaan puistoa kohti.

Matkalla lapset kulkivat siististi ja esittelivät joka paikan innoissaan. Puistoon päästyämme lapset karkasivat kiikkumaan ja hiekkalaatikolle. Itse menin istumaan vapaalle keinulle.
Noin vartin oltuani keinussa huomasin Rasmuksen poikien kävelevän lähemmäs. Ajattelin ensin, että pojat vain hengailisivat puistossa, kunnes näin pienen pojan joka kirmaili heidän vierellä. Arvelin, ettei se ainakaan ollut Laurin veli, koska tiesin Laurilla olevan vain isosisko.
Yritin laittaa hiuksiani silmilleni ja muutenkin olla mahdollisen huomaamaton, etteivät pojat huomaisi mua, mutta yritys oli turha. Melkein heti kun olin kääntänyt katseeni maahan pojat huomasivat mut ja lähestyivät mua. En huomannut heitä ennen kun Lauri istahti viereiseen vapaaseen keinuun ja kysyi hurmaavalla äänellään.
”Mitäs tyttö täällä?”
Nostin katseeni ja vastasin hiukan punastuen.
”Vahdin muksuja.”
Lauri nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kysyi.
”Serkkuja vai?”
Pudistin päätäni ja vstasin.
”Eip. Mähän sanoin eilen, että oon adoptoitu. Noi on jonkun naisen muksui, joka käski vahtii niit.”
Lauri punastui hiukan ja sanoi.
”Anteeks. Mä unohdin, ett sä oot adoptoitu.”
Virnistin ja sanoin.
”Eipä mittään. Erehdyksiä tapahtuu täydellisillekkin.”
Lauri virnisti ja katsoi Akiin, Eeroon ja Pauliin, jotka seisoskelivat vieressämme. Huomasin heidän katseet jotka he vaihtoivat. Selvästi Lauri yritti viestittää pojille, että voisivat häipyä. Virnistin ja naurahdin asialle, joka aiheutti sen, että pojat Lauri mukaan ottaen käänsivät katseensa muhun. Virnistin ja sanoin.
”Sori.. Oli vaan pakko nauraa teit.”
Lauri virnisti hiukan nolona ja kysyi.
”Sä siis huomasit?”
Nyökkäsin ja vilkaisin muksuja jotka leikkivät kauniisti hiekkalaatikolla. Aki oli selvästi ymmärtänyt Laurin vihjeen ja sanoi samalla poikien puolesta.
”Me taidetaan mennä...Toi juhokin alkaa varmaan väsyy jo...”
Virnistin ja nyökkäsin. Pojat katosivat paikalta melko nopeasti.

Vihdoin kun jäimme Laurin kanssa kahden poika kysyi huolettomasti.
”Mites sä näin kauas Jimiltä eksyit? Mun käsityksen mukaan sä siis asut Jimin luona?”
Katsahdin Lauriin kysyvästi ja kysyin selventäen.
”Mitenniin?”
Lauri virnisti ja sanoi.
”No mietin vaan, kun Jimi asuu täst neljän kilsan päässä.”
Huudahdin hiljaa ja kysyin Laurilta.
”Onks tän niin pitkä matka? Mä en ollenkaan huomannu... Lähin vaan aamulenkille ja eksyin. Noo...mitä pikkuisista.”
Lauri hymyili leveästi ja sanoi.
”Mä voin kyl saattaa sut takas.”
Virnistin ja vastasin.
”Muuten kyllä, mutta mun tarttee vahtii noita.”
Osoitin peukalollani kolmea lasta jotka nyt olivat vuorostaan kiipeilemässä. Lauri vilkaisi lapsiin arvioiden ja sanoi päättäväisesti.
”No silti. On mulla aikaa. Ja osaan mennä ainakin Jimin luokse tosin kuin sä oletan?”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Mis sä asut?”
Lauri hymyili leveästi ja vstasi osoittaen peukalollaan vasta suuntaan, kuin mistä itse olin tullut.
”Noo...Tos parin kilsan pääs...”
Hymähdin ja sanoin.
”Nii mut sun tarttee kävel sit ihan sairaasti.”
Lauri virnisti ilkikurisesti ja sanoi.”
”Kuka sano, ett oon kävellen?”
Mutrustin hiukan suutani ja katselin ympärille etsien vaihtoehtoa millä hän olisi tullut. Koska katselin näköjään väärään suuntaan, koska Lauri käänsi mut täysin toiseen suuntaan osoittaen motocross pyöräänsä. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja käänsin katseeni muksuihin, jotka nyt taas leikkivät hiekkalaatikolla. Sara tyttönen huusi juuri sillä hetkellä.
”Iiiiiituuuuuu!!!!!!!!!!!! Tuu tääännneee leeeiiiikkkkiiiii!!!!”
Virnistin ja kysyin Laurilta.
”Uskallatko likastaa housus hiekkaan?”
Lauri vastasi virnistykseen ja vastasi.
”No jos sä uskallat niin kyl mäkin.... Otetaan kisa: kumpi ehtii rakentaa hiekkalinnan ensin.”
Nyökkäsin ja otin haasteen vastaan.

Hiekkalaatikolla kuiskasin Saralle.
”Olisiks kiltti, ett sitten kun toi poika on saamassa hiekkalinnan valmiiks, mee rikkoo se. Tajusiks?”
Sara nökkäsi virnistäen ja jatkoi leikkimistään. Lauri antoi mulle lapion ja ämpärin ottaen samalla itselleenkin. Kun kummatkin olivat valmiita Lauri sanoi.
”Se kumpi hävii niin joutuu antaa voittajal pusun. Käyks?”
Hymähdin hymyillen ja sanoin.
”Selevä.... Än yy tee, nyt!”
Aloitin hymyillen ja seurasin samalla kun Lauri aloitti. Hän teki innolla. Poika taisi haluta, että pussaisin häntä. Päätin, ettei se tulisi onnistumaan ja aloin myös tekemään innolla.

Hiukan ennen kuin sain valmiiksi Lauri oli jo saanut käännettyä ämpärin ja otti sitä pois. Sara katseli ihan pojan vierestä muka kiinnostuneena ja törkkäsi hiekkalinnan kumoon. Virnistin ja jatkoin oman linnani tekemistä. Lauri ärähti hiukan, mutta sanoi kuitenkin suu hymyssä.
”Tää on epistä. Toi tyttö hajotti mun linnan. Alotetaan alusta.”
Virnistin ja sanoin samalla kun tein linnaa.
”Ehei. Oma vikas ku annoit Saran rikkoo sen.”
Lauri mulkaisi mua hymyillen ja sanoi.
”Jaahas. Sä käskit Saran rikkoo mun linnan vai?”
Virnistin ja sanoin.
”Valmis. Ja no joo...niin käskin, mut mitä välii... Mä voitin.”
Lauri katsoi mua muka happamalla ilmeellä ja sanoi lapsille.
”Sara ja te muut... Kääntykää kattomaan jonnekki muualle. Pian tulee K-10 tavaraa.”
Muksut tottelivat kuuliaisesti ja Lauri tuli istumaan ihan mun viereen sanoen.
”Mehän sovittiin, ett voittaja saa pusun.”
Virnistin ja vilkaisin nopeasti muksuihin, jotka katselivat edelleen kuuliaisesti toiseen suuntaan. Lauri lähestyi mua hurmaava hymy huulillaan ja suuteli mua suulle. Suudelma kesti pitkään, kunnes näreä nuoren jätkän ääni keskeytti.
”Mitäs mitäs. Lauri mitä sä teet? Tapaatte vasta toista kertaa ja nyt jo pussailemas? Eiks toi oo jo vähän aikasta. Iitu tuli vasta pari päivää sitte tänne ja nyt jo piiritetään...Hoh hoh...”
Ääni kuului Jimille, joka seisoi vieressämme erittäin näreissään. Lauri nousi samassa seisomaan kuin puolustakseen mua ja sanoi ivallisesti.
”No anteeks, ett oon olemas. Enkä mä mitään sille voi, ett se tuli just sun perheeseen adoptioon. Ja anteeks jos mä olin sua nopeempi.”
Jimi näytti kihisevän kiukusta, jotenka nousin seisomaan juuri kun jimi oli lyömässä Lauria. Tosin isku osui mun silmään. Inahdin hiljaa ja huokasin. Lauri raivostui siitä vähäsen ja meinasi lyödä Jimiä, mutta mä estin sen halaamalla sitä. Kuiskasin samalla laurin korvaan.
”Anna olla. Lähetään....”
Lauri nyökkäsi hitaasti ja huusin.
”Saraa, Tuukkaa, Harriii... Lähetään.”
Jimi selvästi aikoi taas lyödä Lauria jotenka menin taas pojan eteen saaden turpaani toisen kerran. Nyt huokasin ja sanoin vain.
”Auts. Toi sattu. Mut mennään Lauri.”
Lauri nyökkäsi ja lähti toiseen suuntaan hakemaan moponsa.

Käveltyämme muksujen kanssa vähän matkaa Lauri tuli moponsa kanssa vierelleni. Pojan katse oli surkutteleva ja hän halusi selvästi pyytää anteeksi, mutta tyytyi olemaan vaan hiljaa.
Päästyämme muksujen kotiin, käskin heidän etsiä lääkekaapin ja sieltä puhdistus aineen ja pumpulia. Muksut auttoivat mua parhaansa mukaan, kunnes tylsistyivät ja menivät ulos leikkimään. Lauri jäi vielä luokseni puhdistamaan turvonneita ja sinertäviä silmiäni.. Noin puolen tunnin kuluttua Tulia saapui kotiin kaksosten kanssa. Kun nainen huomasi sinertävät silmäni hän huudahti ja kysyi.
”Mitä sulle on tapahtunu? Ja kuka toi poika on?”
Huokaisin ja vastasin.
”Joo toi sori.... Täs on Lauri. Lauri täs on Tulia. Lauri tuli varmistaa, ett pääsen perille ku eksyn niin helposti vielä... Joo toi... Mun adoptio veli löi mua... Tai no ne lyönnit oli tarkotettu Laurille, mutta mä jouduin vahingossa tielle....Ja toi sori. Mä käytin vähän puhdistus ainetta ja pumpulii.”
Tulia nyökkäsi ja rupesi kaivamaan rahapussiaan. Samalla kysyen.
”Toi voisiks mä saada sun puhelin numeron, ett jos mä vaikka tarttisin hoitoapuu tai jotain muuta? Mulla nimittäin on hiukan vaikeeta kun asun yksin näitten viiden lapsen kanssa. Olis tosi suuri apu jos voisit auttaa...Siis tietysti jos sä ite haluut?”
Nyökkäsin ja otin viereisestä paperi pinkasta pienen valkoisen paperin ja kynän, jolla kirjoitin paperiin yhteystietoni. Onneksi olin saanut jo kännykän.

Annoin paperin Tulialle joka laittoi sen jääkaapin oveen ja antoi käteeni kympin setelin. Kiitin ja lähdin Lauri perässäni ulos. Lauri nousi moponsa kyytiin ja antoi kypäränsä mulle sanoen.
”Sun kannattaa laittaa tää päähäs.”
Otin kypärän käteeni ja kysyin.
”Miks? Eiks sun pitäis pitää kypärää?”
Lauri virnisti ja taputti takana olevaa tilaansa sanoen.
”Laita se nyt vaan päähäs ja tuu istuu mun taakse. Ja pidä sit kunnol kans kii...”
Huokaisten laitoin kypärän päähäni ja istahdin Laurin taakse. Lauri käänsi vielä päätään ja sanoi.
”Pidä kans sit kii kunnol...”
Virnistin itsekkseni ja kiersin käteni pojan ympärille tiukasti. Ja lähdimme meille.

Matka kesti voin kymmenisen minuuttia. Kun pääsimme pihaan hyppäsin pos kyydistä ottaen samalla kypärän pois. Vilkaisin nopeasti ovelle ja sanoin laurille.
”Kiitti ku viittit olla mun seurana ja kiitti kun toit mut kotiin.”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Nop ei mittää...”
Lauri vilkaisi myös ovelle ja kysyi hiukan punastuen.
”Toi... Saisins mä palkaks sun mesen tai puhelin numeron?”
Virnistin ja vastasin.
”Vain jos sul on kynä?”
Lauri mietti hetken ja otti takkinsa taskusta kuulakärkikynän ja sanoi.
”Mul ei oo kylläkään paperii....”
Virnistin ja kysyin.
”Kuka sano, ett tarviin paperii...? Annas kätes tän.”
Lauri nyökkäsi ja kääri hihansa ylös antaen kätensä sitten mulle. Tartuin käteen ja kirjoitin siihen mese osoitteeni ja puhelin numeroni.

Saatuani kirjoitukseni valmiiksi, virnistimme kummatkin ja olin lähdössä ovelle päin kun Lauri rykäisi ja sanoi.
”Tuus käymään tääl.”
Käännyin ja menin vähän matkan päähän Laurista. Lauri koukusti sormeaan viitaten, että tulisin lähemmäksi. Astuin pari askelta lähemmäksi niin, että seisoin täysin Lauria vastapäätä. Lauri virnisti ja halasi mua kuiskaten samalla korvaani.
”Nähään kun tuut kouluun.”
Virnistin ja lähdin käppäilemään sisälle päin. Ovella vielä käännyin katsomaan miten Lauri lähti kotiinsa mopollansa.
Sisälle päästyäni menin suoraan huoneeseeni ja lukitsin oveni, ettei kukaan ylimääräinen tullut häiritsemään. Sen jälkeen menin meikkaamaan silmiäni, ettei sininen näkynyt, kuitenkin yritykseni oli turha ja menin vessaan pesemään naamani.

Kun tuli pois vessasta Jouni sattui näkemään mut ja kutsui keittiöön jutustelemaan. Siirsin hiuksiani silmien eteen ja menin istumaan melkeinpä Jounia vasta päätä. Jouni aloitti rupattelevaan sävyyn.
”Noh... Mites on mennyt? Ei ollakkaan vielä juteltu kertaakaan kahestaan.... Hei olisiks kiltti ja siirtäisit noi sun hiukset sivuun, että näkisin sun nätit silmät?”
Huokasin ja vastasin.
”No okei...”
Siirsin hiukseni sivuun, mutta rupesin katsomaan tiiviisti pöydän pintaan. Jouni henkäisi ja kysyi.
”Kuka sua on lyöny?”
Hymähdin ja vastasin.
”Et kyllä usko... Mua löi Jimi.”
Jouni nousi seisomaan ja sanoi.
”En kyllä uskois, että Jimi menis lyömään sua, ku on tuntenut sut vasta paripäivää...”
Sen Jälkeen mies meni hiljaiseksi kunnes huusi lujaa.
”JIMI TÄNNE JA SASSIIN!!!!”
Ennen kuin jimi tuli keittiöön Joanna kiirehti paikalle katsoen Jouniin kysyvästi, joka taas osoitti mua. Joanna katsahti muhun ja huudahti kun näki mun silmät.
”Kuka sut on hakannu?”
Hymähdin ja vastasin.
”Jimi.”
Joanna nyökkäsi ja huusi myös.
”JIMI TÄNNE JA SASSIIN!!!!!”
Jimi löntysteli keittiöön sanoen valittelevaan sävyyn.
”Mitä nyt? Ku kummatki huutaa mua.”
Joanna ja Jouni seisoivat vierekkäin kädet kummallakin puuskassa. Joanna sanoi erittäin ankaraan ääneen.
”Miks sä oot menny lyömään Iituu? Kato ny sen silmii.”
Jimin pää käännähti heti muhun ja sanoi hiljaa.
”Oho...”
Jouni sanoi ankarasti.
”Ei mitään ohoja. Miks sä menit lyömään Iituu?”
Jimi laittoi kätensä puuskaan ja vastasi.
”Ei mun ollu tarkotus. Mun piti lyödä Laurii...”
Joanna tuhahti ja sanoi.
”Kuules. Sun ei kuuluis lyödä ketään. Miks sä sit olit ees lyömäs Laurii?”
Jimi katseli lattiaan ja vastasi.
”No ku toi....Lauri pussaili Iituu...”
Joanna virnisti mulle ja sanoi ankarasti taas jimille.
”No mitä välii, jos Iitu ja Lauri tykkää pussailla?”
Jimi katsahti nopeasti muhun ja vastasi.
”No ku mä en tykkää siitä, että ne vaan pussailee.”
Kröhäisin ja sanoin tähän väliin.
”Itse asiassa se oli vaan palkinto. Meil oli nimittäin sellane kilpailu. Ei se sen enempää. Ja miks sä et tykkää siitä, että mä löydän jonkun kivan pojan? Me ollaan kuitenkin melkein sisaruksii.”
Jimi tuhahti ja sanoi.
”Ja pah. Mitään melkein sisaruksii ollaan.”
Huokasin ja sanoin.
”No sama se. Saat luvan toivoo, että näät kauheet jäljet lähtee maanantaiks.”
Jimi meinasi sanoa vielä jotain, mutta menin huoneeseeni ja avasin tietokoneeni.

Tietokoneella kirjauduin meseen ja huomasin ilokseni, että mulla oli jopa huikeat yksi mese osoite ja se oli Laurin. Hyväksyin hänet meseeni. Ilokseni Lauri oli online tilassa ja alkoi melkeinpä heti jutella.
Pauri.Mooi!!

Pauri oli siis Laurin lempi nimi. Ja itse olin Wimble.
Wimble. Mooips!
Pauri. Mites sun uudet porukat suhtautu sun silmiin?
Wimble. No ei nyt kauheen hyvin.ja enhän mää näytä kauheen hyvältä ku molemmat silmät on sinisen liilat ja viel turvonneet,... Tosin ihan kiva se ainakin kerran saada turpiin....Ajattelin nimittäin antaa Jimille turpiin joskus myöhemmin...
Pauri. Yey. Mitäs muuten aiot tehä huomen?
Wimble. Jaa-a... En oikeestaan tiiä. Nukun ainakin pitkään. Ja meen taas lenkille yrittäen olla eksymättä niin kauas. Ajattelin, ett lähtisin taas aamulla ennen ku kukaan on heränny... Näköjääs tarttee lähtee viel aikasemmin ettei törmää kenenkään...

Aloin miettiä miksi kerroin tuon Laurille, mutta mitäpä se siitä edes
hyötyisi.
Pauri. Hei voinks mä liittää Akin, Eeron ja Paulin samaan keskusteluun?
Wimble. No jos ne haluu...
Pauri. Joo haluu ne.
Akivaa lisätty keskysteluun.
Eikka lisätty keskusteluun.
Pauliiii lisätty keskusteluun.
Akivaa. Mooi.
Pauliiii. Mors.
Eikka. Mo.
Wimble. Heis.
Pauri. Niin siis te tiiätte kyl toisenne. Ensimmäiselt kerralt?
Wimble. Jeesbox.
Eikka. Njoo...
Akivaa. Jeps.
Pauliiii. Jeah.
Wimble. Mitäs te?
Pauliiii. Ei oikeestaan mitään mulle... Mul on vähän tylsää...
Akivaa. No mulle ihan hyvää... Rupee piakkoin jännittää, että saan nähä sut Iitu koulus. Kuulin nimittäi, ett tuut mein luokal?
Wimble. Jeps. Mut Eero ja Lauri?
Eikka. No mitäs mulle... Mullakin on tylsää.
Pauri. Tylsää mullakin, mut kiva ku voidaan jutel meses.
Wimble. Sopiiks pojat, ett lisään teiät mun meseen?
Akivaa. Joo sopii.
Pauliiii. Jeps. Soppii se.
Eikka. Jees.

Lisäsin pojat nopeasti itselleni meseen ja jatkoin jutustelua.
Akivaa. Lauri sano, ett sun adoptio broidis hakkas sua.
Eikka. Tuliks pahan näköstä jälkee?
Pauliiii. ????
Wimble. No joo... Jimi löi mua ja nyt mun kumpikin silmä on ihan sinisen liila ja ihan turvonnu.
Akivaa. Ei kiva.
Eikka. Hei mun tarttee häipätä. Mooi....
Wimble. Mooi.
Pauri. Mors.
Pauliiii. Mo.
Akivaa. Nähään mies.

Eikka poistunut keskustelusta.
Wimble. Minnekköhän mahto mennä....
Pauri. Ei vittu. Ei sit viittiny sanoo... Meil on harkat.
Akivaa. Eikä. Mäkin olin ihan unohtanu.
Pauliiii. Mä muistin, mutt lähen vast hetken päästä...
Akivaa. Iitu haluisiks tul mein harkkoihin?
Wimble. Emmä viitti. Ku mul on näät silmät ja tällee. Katotaan jos kestätte mua niin pitkää, että tulisin joskus myöhemmin.
Pauri. Njoo. No toivottavasti ees joskus tuut seuraa mein harkkoi.
Wimble.
Akivaa. Mun on kyl pakko mennä. Moi!

Akivaa poistunut keskustelusta.
Pauliiii. No jos Akikin lähti niin kyl mäkin meen. Nähään.
Pauliiii poistunut keskustelusta.
Pauri. Njoo... Kai sit munkin täytyy mennä. Nähään.
Wimble. Nähään.

Lopetimme keskustelun ja sammutin koneeni. Huokaisin ja menin sängylleni makaamaan mahalleni.
Katselin haikaillen julisteita seinillä ja miettien taasen, että miten niin muka Lauri on saavuttamaton. Laurihan selvästi piti ainakin musta... Mutta.... Minkäs sille voi...

Ajatukseni keskeytti Jimi joka tupsahti taas huoneeseeni koputtamatta. Tuhahdin ja sanoin.
”Hei. Eksä muista, että sun tarttee koputtaa...?”
Jimi vilkaisi oveen ja kohautti olkapäitään sanoen.
”Hei mä oon tosi pahillani sun naamast.”
Tuhahdin ja sanoin.
”Pah. Miks ees menit lyömään...?”
Jimi istahti sängyn reunalle ja vastasi.
”Ei mun sua ollu tarkotus lyödä, vaas Lauria. Kun mä en tykkää siitä, että te pussailette.”
Huokaisin ja nousin istumaan Jimin viereen ja sanoin.
”Tieks, ett sun on turhaa edes ajatella, että meistä tulis mitään. Mä oon fanittanu Rasmusta ja Lauria neljä vuotta ja sen takii osiks tulin tänne. Ja hei! Me ollaan niinku adoptio sisaruksia. Ja sitä paitsi mä lähen vuoden päästä. Jotenka, kun seuraavan kerran tuut mun huoneeseen koputa!”
Jimi huokaisi ja lähti huoneesta paiskaten oven kiinni mennessään.
Huokaisin ja menin makoilemaan takaisin sängylle ja ihailemaan Laurin kuvia seinillä.

Olin selvästikkin nukahtanut jossain vaiheessa, koska kun heräsin seuraavan kerran, kello oli jo yksi yöllä. Nousin seisomaan, samalla kiroten nukahtamistani, koska olin nukahtanut käteni päälle ja siihen särki nyt jäätävästi. Menin vaihtamaan vaatteeni yövaatteikseni ja kävin yöpesulla mennen sen jälkeen takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsin melkoisen aikaisin. Nimittäin kello seitsämän. Huokaisin aikaista ajankohtaa, mutta nousin silti sängystä ylös ja tein aamu toimenpiteet ja laitoin päälleni mitä ensimmäiseksi kaapista tuli. Eli siis mustat lökö housut ja hiukkasen ison kaula aukosta hiukan revenneen mustan t-paidan. Änkesin kännykkäni nopeasti taskuun ja otin pöydältä MP3:seni ja menin eteiseen änkeämään valkoisia tennareitani jalkaan.

Avattuani oven nuuhkaisin raitista ilmaa ja laitoin kuulokkeet päähäni lähtien samalla hölkäten tielle päin. Hölkätessäni kiitin, että oli vasta syyskuu, koska oli vielä todella kesäistä ja lämmintä. Tosin kello oli puoli kahdeksan, jotenka sen takia ilma oli hiukkasen viileämpää kuin päivisin.

Hölkätessäni huomasin, että näytin kulkevan samaa tietä kuin eilenkin, mutta en ajatellut oikein sen enempää vaan hölkkäsin sinne mihin jalat veivät.
Noin puolen tunnin kuluttua huomasin, että olin eksynyt puistoon, jossa eilen olimme myös olleet lasten kanssa ja sain myös ensi suudelmani Laurilta.

Huokasin ja menin istumaan keinuun, jossa eilenkin olin istuskellut. Aikani siinä istuskeltuani takaa päin tuleva halaus pelästytti täysin mut. Kiljaisin ja käännyin hiukan säikähtäneenä ympäri. Lauri seisoskeli hymyillen siinä ja rupesi nauramaan täysillä, kun näki mut kokonaan.

Mutrustin suutani samalla kun otin kuulokkeet korviltani kaulalle, kuitenkin aloin samalla miettimään myös, miltä edes näytin. Loppujen lopuksi en edes ihmetellyt, miksi Lauri oli ruvennut nauramaan mua. Koska päälläni oli lötkö verkkarit, hiukan liian iso t-paita, tennarit, isot kuulokkeet ja kaiken kruunasi vielä mun sinertävät silmät. Virnistin ja katsoin maahan hiukan nolostuneena kysyen samalla.
”Mitä sä täällä?”
Lauri polvistui viereeni ja nosti päätäni hiukan samalla vastaten.
”No aattelin vaan, että kai sä tarttet opastusta kotiiski. Ajattelin nimittäin, ettet tainnu tänäänkään kattoo mihin menit.”
Virnistin ja myönsin.
”No joo....Totta. Liikaa ajatuksissa...”
Lauri hymyili myötätunoisena ja kysyi.
”Huomistako mietit vai mitä?”
Hymyilin hiukan ja vastasin.
”No joo....Sitäkin, mut myös Jimii.... Se ei ymmärrä, ettei mulla oo tunteita sitä kohtaan...”
Lauri virnisti ja kysyi.
”Ketä kohtaan sulla sit on tunteita?”
Hymähdin ja virnistin sanoen.
”Ihan niin ku mä sen sulle sanoisin. Et kai säkään sano tost vaan, ett ketä kohtaan sul on tunteita?”
Lauri nousi ja meni viereiseen keinuun istumaan ja sanoi sitten hymyillen suloisesti.
”No voinhan toki sanookkin suoraan. Mä tykkään susta.”
Mieleeni tuli juuri sillä hetkellä, mitä Joanna oli sanonut, että mä voin muuttaa tulevaa.... Eli siis jos mun ajassa Lauri ei oo kiinnostunut kenestäkään ja tässä ajassa se tykkää musta, niin jos se onkin niin, että se odottaa mua....?

Kasvoni olivat valahtaneet vakaviksi kun olin ajatellut, mutta virnistin samassa ja halasin Lauria sanoen.
”Mäkin tykkään susta...”
Lauri halasi mua takasin ja sanoi vakavalla äänellä.
”Ei ku oikeesti. Mä tykkään susta sillee...”
Irottauduin halista ja sanoin vakavasti.
”No niin mäkin tykkään susta sillee....”
Lauri hymyili voitonriemuisesti ja kysyi.
”No jos niin on, niin alkaisiks olee mun kans?”
Virnistin ja vastasin.
”Noo... Jos nyt tän kerran.”
Lauri virnisti ja suuteli mua hellästi. Erottuamme suudelmasta, Lauri silitti hiuksiani ja sanoi.
”Mä en voi uskoa tätä. Noin kaunis tyttö suostuu seurustelemaan mun kanssa. Vaikka me ollaankin tunnettu vasta kolme päivää... Ja vielä mua vanhempi...”
Meinasin sanoa siitä, että en oikeasti ole häntä vanhempi, vaan kolme vuotta nuorempi ja lähtisin vuoden päästä omaan aikaani takaisin, mutten vielä viittinyt puhua tulevasta erosta näin aikaisin, tyydyin vain hymyilemään.
Lauri taivutteli hiukan niskaansa ja kysyi.
”Toi mä vaan mietin, että haluaisks tul meille? Siis niin ku käymään?”
Virnistin ja vastasin.
”Onpas nopeaa toimintaa... No joo.. Voinhan mä tullakkin.”
Lauri nyökkäsi ja nousi seisomaan sanoen samalla.
”No mun pyörä on tuol, mennään sil.”
Nyökkäsin itsekkin samalla kun nousin seisomaan ja lähdin Laurin perään hänen moponsa luokse. Lauri antoi automaattisesti kypäräsnä mulle ja ajoi itse ilman kypärää.

Päästyämme Laurin luokse hyppäsin pois pojan takaa ja katselin hiukan ympärilleni. Talo oli omakotitalo ja todella hieno. Odotin, kunnes Lauri laittoi moponsa pystyyn ja tuli luokseni ja menimme sisälle. Lauri potkaisi kenkänsä kenkätelineeseen ja heitti takkinsa tuolin nojalle joka oli eteisen nurkassa. Itse laitoin kenkäni siististi kenkätelineeseen ja seurasin Lauria. Lauri käveli suoraan huoneeseensa, joka oli toisella puolella taloa. Kävelin itse hiukan hitaammin pojan perässä katsellen samalla taloa.

Laurin huoneeseen saavuttuani katselin ovelta koko huonetta. Virnistin, kun huomasein, ettei sänkyä oltu pedattu. En tosin yhtään ihmetellyt, en itsekkään pedannut sänkyä, joe en tiennyt kenenkään tulevan kylään. Lauri huomasi, että katsoin hänen sänkyään, jotenka poika sanoi samalla kun meni petaamaan sänkyään.
”Toi sori... Mä en ollu varautunu siihen, ett tän tulis joku.”
Virnistin ja menin Laurin vasta petaamalle sängylle istumaan.

Katselin mitä Lauri teki. Lauri seisoskeli seinään nojaten hiukan vaivautuneena katse muhun luotuna. Katseltuamme aikamme toisiamme käänsin katseeni ensimmäisenä ja katselin pojan huonetta nyt enemmän. Seinät olivat vaaleansiniset jossa oli keskellä tummansininen raita. Huoneen yhdessä kulmassa oli telkkari jonka alla näytti olevan pleikkari 2 ja videot. Toisessa kulmassa oli sänky jossa istuin. Telkkarin ja sängyn välissä oli ikkuna, jonka alla oli kirjoituspöytä. Oven vieressä oikealla oli kaappeja, jossa oletin olevan Laurin vaatteet ja muut kamat. Oven vasemmalla puolella oli vuorostaan muuten tyhjä seinä, mutta siinä oli erilaisia julisteita. Lauri nojaili juuri tuohon seinään katse edelleenkin mussa.

Katsahdin Lauriin ja kysyin.
”Eiks sun porukat oo koton taikka sitten Hanna?”
Laurin katse terästyi kun sanoin hänen siskonsa nimen ja sitten hän kysyi hiukan kummaksuen.
”Mistä sä tiiät Hannan?”
Hämäännyin hiukan ja laitoin käteni suuni eteen sanoen.
”Oho...”
Lauri tuli seinän vierestä istumaan mun viereen ja kysyi.
”Mistä sä tiiät Hannan? Ja mitä muuta sä musta tiiät?”
Huokaisin ja sanoin.
”Kuten sillon ku me tavattiin ekan kerran, niin mä sanon, että mä selitän vasta keväällä. Mä selitän kaiken, kaiken keväällä...Kaiken mitä haluut tietää.”
Lauri huokaisi ja halasi mua sanoen.
”No olkoot, kunhan vaan oot mun oma, etkä ala olee kenenkään muun kanssa. Ja kerrot sit kans kevääl.”
Nyökkäsin ja halasin Lauria takaisin. Ja kysyin samalla.
”Niin siis onks sun porukat koton?”
Lauri irrottautui halista ja pudisti päätään vastaten.
”Ei oo. Ne on sunnuntai kävelyllä.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”No viittiks sitte esitellä taloo missä asut?”
Lauri kohautti olkapäitään ja sanoi.
”No mikä ettei.”
Poika nousi niin kuin mäkin ja alkoi selittämään.
”Eli siis tää on mun huone....”

Lauri esitteli koko talon joka kolkkaa myöten. Viimein kun koko talo oltiin esitelty seisoskelimme eteisessä katsahdin kelloon ja sanoin.
”Eikä. Kello on ykstoista. Miten ihmeessä aika on menny näin nopeesti.”
Lauri kohautti olkapäitään ja sanoi hymyillen.
”Varmaan sen takii, ku on hyvässä seurassa.”
Virnistin ja kiedoin käteni Laurin ympärille sanoen.
”Varmaankin, mutta mun kylläkin pitäis päästä kotiin... Mitä jos veisit mut?”
Lauri virnisti ja vastasi halaukseen sanoen.
”Mitäpä jos mä en päästäkkään sua menemään?”
Hymähdin hymyillen ja sanoin.
”Jaa-a. Se tietäis sulle ongelmia.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”No sit kai tarttis viedä sut kotiis.”
Irrottauduin halista ja rupesin laittamaan kenkiä jalkaan, niin kuin Laurikin. Lauri otti takkinsa vielä ja lähdimme.

Kun ohitimme puistoa, huomasin jonkun henkilön siellä, kuin etsien jotain. Tajusin melkein heti, että henkilö oli Jimi. Olisin sanonut asiasta Laurille, mutta hän tuskin olisi kuullut.

Vihdoin, kun pääsimme meille hyppäsin laurin takaa pois ja otin kypäränkin pois päästäni odentaen sen omistajalleen. Lauri sanoi samalla.
”Huomasiks muuten, kun ohitettiin puisto, niin Jimi oli siellä?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jeps. Tais oikein ettii meit.”
Nyt vuorostaan Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Joo...No...Se löytää sut kotoo... Mut mun täytyy mennä kotiin.”
Lauri suuteli mua nopeasti ja lähti moponsa kanssa. Heilautin kättäni vielä hyvästiksi ja menin sisälle.

Sisälle päästyäni Jouni tuli vastaan ja sanoi mut huomattuaan.
”Ai siinähän sä oot. Jimi lähti hakee sua. No taidankin mennä soittaa sille, että tulee kotiin....”
Nyökkäsin ja menin omaan huoneeseeni kirjoittamaan päiväkirjaan tähän astisia päivän tapahtumia. Jonkin ajan kuluttua, kun olin kirjoittanut lähes kaiken Jimi syöksähti tavaksi muuttuneena huoneeseeni ja kysyi kiihtyneenä.
”Mis sä oot ollu koko aamun?”
Suljin päiväkirjani, laitoin sen lukkoon ja vein sen laatikkoon vastaten samalla.
”Mitä se edelleenkään sulle kuuluu?”
Jimi huokasi ja tuli istumaan viereeni sanoen.
”Okei okei. Mä ymmärrän, ettei mulla oo mitään mahiksii enää suhun, mut miks just Lauri? Miksei vaik joku mun kavereista? Vaikka Jorin?”
Pyrskähdin ja läpsäisin Jimiä leikkisästi käteen sanoen.
”Hei. Miettii jos sä oot ihastunu johonkin kauniiseen likkaan mikä on täysin saavuttamaton ja sitte se kinnostuu susta, niin kai sä nyt sen kanssa alat olee, etkä siskos kaverin kanssa?”
Jimi mietti hetken ja nyökkäsi hiukan nolona sanoen.
”No joo...Tajusin.”

Jimi häipy melkeinpä samantien huoneestani jättäen mut omaan rauhaan. Yksin jäätyäni aloin katselemaan telkkaria. Päivä vieräshti telkkaria katsoen kuuteen asti illalla, kunnes Joanna käski mennä saunaan.

Menin tietysti kiltisti saunaan ja sieltä tultuani laitoin vaatteeni päälle heti, koska en oikein luottanut siihen, ettei Jimi ilmestyisi huoneeseeni. Ja oikeassa olinkin. Juuri kun olin saanut vaatteeni päälle Jimi tupsahti huoneeseeni Jorin kannsa. Kirosin mielessäni Jimiä ja sanoin samalla kun laitoin paidan helman kunnolla alas.
”Oliks pakko tulla TAAS koputtamatta? Tieks, ett just sain vaatteet päälle. Tieks, että ei oo kivaa ku tupsahdat siihen aina. Ja sit sul on viel Jori mukan. Mieti vähän, että olisko noloo. Ajattele, ett sitte ku mä ite saan joitai likka kavereit ja sit ku ne tulee meil kylään nii me tullaan just sillo sun huoneeseen ilman koputtamatta, kun sä oot just alasti. Niin oisko se kivaa?”
Painotin sanaa TAAS hyvin paljon, että Jimi joskus oppisi koputtamaan. Jimi katseli maahan hiukan nolona ja sanoi.
”Joo...Sori...Ajattelin vaan, ett Jori halus nähä sut.”
Nyökkäsin ja sanoin Jorille.
”Moi. Hei mentäiskö vaik olkkariin tai jonnekki muual?”
En jäänyt odottamaan vastausta vaan käänsin Jorin ja Jimin pois huoneestani ja vein heidät olkkariin. Jimi ihmetteli sitä, etten antanut poikien katsella huonettani, mutta älysi melko pian, että yritin varjella tietoa siitä, että tulin oikeasti tulevaisuudesta.

Jori ei selvästikkään ollut huomannut Rasmuksen julisteita, koska kysyi.
”Hee...Miks me ei saatu nähä sun huonetta?”
Vastasin hymyillen.
”Koska yksi. Se on mun huone. Kaksi. Te tulitte ilman lupaa sinne. Kolme. Siel on salaisii tavaroit. Neljä. Siel on sekasta ja viisi. Mä meen takas sinne nyt kuivaamaan mun hiukset.”
Hiukseni nimittäin olivat märät ja pörröiset. Kuulin miten Jori sanoi Jimille taas luullen, etten kuullut.
”Siis oikeest. Toihan on täys kissa.”
Virnistin itsekseni ja menin kuivaamaan hiukseni.

Kun palasin takaisin olkkariin huomasin, ettei pojat ollet siellä, jotenka menin Jimin huoneeseen. Kuten Jimi, en koputtanut vaan astuin vaan huoneeseen. Yllätin pojat totaallisesti. Virnistin kun huomasin, että pojat lukivat lehteä. Vieläpä porno lehteä. Purskahdin nauramaan samalla kun pojat yrittivät laittaa lehteä piiloon. Nauruni seasta sanoin.
”Eih tartte piilotel...Mäh häivynh iteh.. Phahaa...”
Jatkoin nauramista ja poistuin huoneesta. Oven suljettuani menin huoneeseeni, suljin oveni ja purskahdin pahemmin nauruun ja menin kippuraan naurusta.

Jatkuu pari viestiä alempana.

Oi tää on tosi hyvä! Jäin koukkuun tähän melkeen heti^^ Toivottavasti tulee jatkoa pian.<3

Aivan mahtava tää sun kirjottama novelli.Tää juoni on musta tosi hyvä tässä tarinassa. Jatkoa odotellen

Joo sama! Erittäin hyvä alku tarinalle! JATKOA!

Tää ON hyvä! Jää koukkuun Toivottavasti jatkoa tulee pian!!!

Jatkoin taas vähän. Kommenttia ois kiva saa'a.

Joo oikeesti, tää on ihan paras tarina x)) Haa, jatkoaaaa!!

Tooooosi hyvä jatko!! Repsin monessa kohtaa JATKOAAA! : )

Toooooosi hyvä jatko! JATKOA!

Aivanmahtava jatko tälle sun tarinalle.. tää juoni on musta mukaanssa tempaava. Jään innolla odottelemaan jatkoa.

Tää on hyvä... Toivottavasti tulee taas pian jatkoa! Tähän vaan jotenkin samastuu

tää on kerrassaan hieno kirjootus. ^^ tähän oikeastaan jää koukkuun, hyvällä tavalla. Toivoisin et tarina jatkuisi taas. (:

Jaatkuuu.

Noin viiden minuutin päästä olin melkein rauhottunut, mutta vieläkin hihittelin vähän väliä. Oveeni koputettiin hiljaa ja Jimi ja Jori astuivat noloina huoneeseeni. Pojat katselivat ensin toisiaan ja sanoivat sitten.
”Toi... Viitisiks sitte olla kertomatta täst kenellekkään?”
Nyökkäsin ja purskahdin taas nauramaan. Sanoin nauruni seasta.
”Joo...En mä kerro...Te ootte kyl niin....Naurettavii.”
Pojat katselivat noloina maahan ja sanoin.
”Hei lähtekää nyt, ettette nää miten mä kuolen nauruun. No ei vaineskaa. Lähtekää, ku mun tarttee valmistautuu huomiseen.”
Pojan nousivat vaitonnaisina ja lähtivät huoneestani samalla sanoen hiljaa.
”Naiset...”
Virnistin ja aloin valmistautua seuraavaan päivään valiten sopivat vaatteet ja laittaen kaikki tavarat kuntoon.

Saatuani itseni valmiiksi puhelimeni soi. Näytöllä vilkkui tuntematon numero. Vastasin kuitenkin.
”Iitu?”
Puhelimen toisesta päästä kuului aluksi vain hiljaisuutta kunnes kuului.
”No Lauri täs moi!”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Ai moi!”
Lauri kysyi hiukan huolestuneen kuuloisena.
”Soitinks liian myöhään?”
”Et. Just sopivast ku oon menos nukkuu...”
Poika sanoi hiukan harmistuneena nyt.
”Ai.... No emmä sitte häiritte..”
”Hei hei hei. Venaa. Kiva, että soitit.”
”Hnh. Tuntuu oudolt puhuu puhelimes sun kans.”
”Njoo... Totta. Onneks muuten vastasin. Mul nimittäi ei ollu sun numeroo...”
”Ai... Onneks vastasit. Mut mun tarttee lopettaa. Aattelin vaa soittaa tällee pikasesti. Nähään huomenna.”
”Joo. Nähään.”
”Mä tykkään sust. Moikka!”
”Mäkin tykkään sust. Moi!”
Lopetimme puhelun ja hymyillen menin nukkumaan.

Aamulla Joanna tuli herättämään mut reilusti aikasin, että voisin valmistautua ajan kanssa. Aluksi meikkasin itseni, sen jälkeen vaihdoin vaatteeni, sitten hiukset ja lopuksi menin syömään aamupalaa. Jimi istui jo pöydän ääressä kun saavuin keittiöön. Hän vilkaisi mua nopeasti ja jatkoi lehden katselua, mutta käänsi katseensa kuitenkin takaisin muhun ja sanoi.
”Wooou. Sähän oot hotti.”
Virnistin ja menin jääkaapille ottamaan yogurttia. Menin syömään sitä Jimiä vasta päätä ja kysyin samalla.
”Mil me mennään kouluu?”
Jimi kröhäisi ja vastasi.
”Tavallisesti mentäis linkal, mut nyt äippä vie.”
Nyökkäsin ja jatkoin yogurtin syöntiä. Piakkoin Joanna tuli takkki päällä keittiöön ja sanoi.
”Nonny lapsukaiset. Lähdetään.”
Nyökkäsin ja lähdin eteiseen heittäen samalla yogurtti purkin roskikseen.

Eteisessä laitoin uuden takkini päälle ja uudet kenkäni jalkaan. Olin valmiina noin minuutissa. Reilusti ennen kuin Jimi. Naurahdin ja lähdin juoksemaan autolle samalla huutaen Jimille.
”Vika autol on mätämuna!”
Vain mustat rastat heilahti ja kuului melkein äänetöntä suhinaa kun Jimi juoksi mut kiinni. Olin tosin jo koskenut autoa, jotenka en hävinnyt. Jimin rastat heilahtivat taas ja hän tuli viereeni sanoen.
”Etupenkki on sit mun.”
Virnistin ja tyydyin takapenkkiin. Matka kouluun meni vaitonaisin tunnelmin pääasiassa sen takia, koska jännitin jo niin paljon.

Koululle päästyäni jäin istumaan vielä hetkeksi autoon ja hengähdin samalla sanoen hiljaa.
”Kukaan ei vihaa mua. Mä saan uusia kavereita. Tää ei oo loppu, vaan alku.”
Kun lopetin Joanna sanoi vielä.
”Kyllä sä pärjäät.”
Virnistin ja meinasin avata oven, mutta Jimi oli siinä vaiheessa kiertänyt auton ja avasi nyt mulle oven. Nousin kiltisti pois autosta ja jäin seisomaan askeleen päähän autosta. Katselin koulua hiukan arvioiden. Koulu oli selvästi suurempi, kuin entinen missä olin opiskellut. Astelin taas pari askelta eteenpäin kadulle, joka vei koulun sisälle. Katselin koulua ja uutta ympäristöäni haltioituneena. Olinhan toki nähnyt paikan jo kerran aikaisemmin, mutta silloin en ollut tarkastellut paikkaa niin tarkasti. Tarkasteluni keskeytti taaskin musta rasta pehko, eli Jimi joka halasi mua sanoen.
”No tervetuloo uuteen kouluus.”
Virnistin ja kiedoin käteni Jimin ympärille kuiskaten samalla pojan korvaan.
”Muista, että mä oon vaan sun siskos...”
Jimi irrottautui melkeinpä heti halauksesta ja virnisti sanoen sitten.
”No mennääs. Äippä sano, ett mein tarttee käydä reksin luona ja se sit sanoo mitä tehään...”
Nyökkäsin ja lähdin Jimi vierelläni rehtorin kansliaa kohti.

Huomasin matkalla, että melkein jokainen poika joka tuli vastaan kääntyi katsomaan mua. Tosin ihmisiä tuli vastaan vielä melko vähän. Saavuttuamme rehtorin kansliaan koputin kohteliaasti ja astuin sisään. Rehtori toivotti mut tervetulleeksi leveällä hymyllä ja sanoi samalla kun antoi pari lappusta.
”Täs on sun lukkari. Anna toi lappu sit jokasel opettajal, ett ne osaa antaa sulle sit kirjat ja kaikki tällee.”
Nyökkäsin ja lähdin pois huoneesta sanoen ovella.
”Kiitos ja näkemiin.”
Rehtori virnisti ja katosin pois huoneesta Jimi vierelläni. Änkesin osan papareista reppuuni ja jätin käteeni lukkarin ja lapun jonka mun piti antaa opettajille. Huokaisten katsahdin lukkariini ja huomasin, että meillä olisi matikkaa. Koska en muistanut, missä luokka oli Jimi johdatteli mut sinne.

Käytävä oli vielä melko autio, koska kello oli vasta varttia vaille kahdeksan ja tunnit alkoivat vasta kymmentä yli. Huokaisten taas otin takkini pois ja menin istumaan penkeille. Katselin kiinnolla ohitse kulkevia ihmisiä, jotka vuorostaan vilkuilivat mua vaivihkaa. Tylsistyin kummiskin jossain vaiheessa ja otin repustani piirustusvihkoni ja rupesin piirtämään. Uppouduin piirtämiseen niin täysin, etten huomannut kun ihmisiä alkoi saapua käytävälle. En huomannut kun vasta silloin kun tunsin jonkun istahtavan viereeni. Nostin salamana katseeni ja huomasin Laurin istuvan siinä hymyillen leveästi. Lauri vilkaisi nopeasti ympärilleen ja suuteli mua nopeasti.

Irrottauduttuamme suudelmasta vikaisin ympärilleni nopeasti ja huokaisin helpotuksesta, koska kukaan ei ollut onneksi nähnyt. Virnistin ja Lauri kysyi.
”No mitäs sä?”
Virnistin ja vastasin.
”Ei mitää erikoista. Jännittää hiukan.”
Lauri hymyili leveästi ja sanoi.
”Arvasin.”
Hymyillen kysyin Laurilta.
”No mitäs sä itse?”
Lauri esitti miettivänsä ja vastasi.
”Hmmm.... Noo... Mulla oli tosi ikävä mun tyttöystävääni ja mietin, että mahtoko hänelläkin olla ikävä mua...”
Virnistin nopeasti ja vastasin.
”No taisipa sun tyttöystävälläs olla ikävä poikaystäväänsä. Vaikka he juttelivatkin juuri ennen kuin menivät nukkumaan...”
Lauri naurahti ja halasi mua. Halauksessa Lauri huomasi piirrustus vihkoni ja kysyi.
”Mitä sä piirrät?”
Muistin nyt vasta, että olin piirtänyt ennen, kuin Lauri oli tullut häiritsemään. Vastasin.
”Jotain vaan...”
En halunnut paljastaa Laurille mitä olin piirtänyt, koska koko vihko oli täynnä piirrustuksia Laurista, Akista, Eerosta ja Paulista. Lauri eri värisin hiuksin, Pauli, kun hänellä on suorat lyhyet hiukset ja muutenkin Rasmuksen pojista tulevaisuudesta.

Lauri irrottautui halista ja kysyi.
”Saanks mä nähä?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Et saa.”
Lauri katsahti muhun anovalla ilmeellä ja pyysi erittäin lapsellisella äänellä.
”Pliiissssss...... Oo kiltti ja näytä.”
Katsahdin ympärilleni epätoivoisesti ja sanoin viimein.
”Noo..... Sä säikähdät sit aikalailla.... Älä pidä mua outona...”
Huokaisten annoin piirrustus vihkoni Laurille ja jäin katselemaan pojan refleksejä. Lauri avasi ensimmäisen sivun jännittyneenä ja hehkäisi.
”Mi-mitä? Miten? Millon?”
Purin huultani ja kaappasin vihkosen itselleni mitään sanomatta.

Käänsin katseeni pois Laurista ja katselin käytävälle tulevia ihmisiä. Lauri käänsi mut ja kysyi.
”Mitä toi oli?”
Huokaisin ja vastasin.
”Mä selitän koulun jälkeen. OK?”
Lauri huokaisi myös ja nyökkäsi sanoen.
”Lupaat kans.”
Nyökkäsin ja Lauri halasi mua.
Halauksen keskeytti iloinen ääni.
”Nonni nuoripari. Ei julkisilla paikoilla.”
Lauri irrottautui musta melkeinpä heti ja kummanki katseet kääntyivät puhujaa kohti. Puhuja oli Aki.

Virnistimme kummatkin ja sanoin samalla taputtaen penkkiä vieressäni.
”Tuus istuu tän.”
Aki nyökkäsi ja istahti mun viereen. Lauri katsoi 'muka' mustasukkaisena ja sanoin.
”Nooh. Lauriseni?”
Lauri virnisti ja tuli ihan kiinni muhun ja sanoi Akille virnistäen.
”Tää on mun omaisuutta.”
Hymähdin hymyillen ja työnsin kummatkin pojat hiukan kauemmas musta ja kysyin Laurilta.
”Mitä kello on?”
Kysyin siksi, koska ihmisiä alkoihiljalleen valumaan paikalle. Lauri vastasi katsottuaan ensin kellostaan.
”Kello on kaheksaa yli kaheksa. Open pitäis pian tullakkin....”
Lauri sai juuri lauseensa loppuun kun nuori nais opettaja tulikin jo avaamaan oven.

Jäin viimeiseksi kuka tuli sisään ja menin opettajan luokse esittäytyen ja annoin paperin minkä rehtori oli antanut. Nais opettaja nyökkäsi ja viittasi minut istumaan Laurin, Akin, Jorin ja Jimin keskelle istumaan. Menin tyytyväisenä istumaan ja opettaja esitteli ensin mut luokalle ja luokka kyseli multa kaikkea. Vastailin miten osasin ja aloitimme tunnin.

Tunti meni nopeasti ja pääsimme välitunnille. Välitunnilla menin suoraan ulos aidalle istumaan. Aita oli ihana paikka istua.
Vähän ajan kuluttua Lauri, Aki, Eero ja Pauli tuli luokseni hengailemaan. Huomasin miten Jimi ja Jori katselivat poikia kateellisena. Koska tiesin jimin osaavan viittoman kieltä hyvin viitoin hänelle.
Turhaan kattelette poikia kateellisina. Nääthän sä mua joka päivä ja Jorikin aina kun tulee sun luo.
Pojat huomasivat heti, että viitoin jollekkin ja Lauri kysyi.
”Mitä viitoit Jimil?”
Virnistin ja vastasin.
”No ku ne katto teit aika kateellisin niin kerroin Jimil, että näkeehän se mua joka päivä koton ja Jorikin aina kun tulee meil.”
Pojat nyökkäsivät ja kellot soivat sisälle.

Loppu päivä kului nopeasti ja pääsimme lähtemään kotiin. Koska Lauri asui joksenkin toisessa suunnassa hyvästelimme koulun pihassa ja lähdimme kumpikin omiin suuntiimme. Jonkin aikaa käveltyäni kuulin hiljaisia hölkkä askelia takaani, mutten huomioinut asiaa vaan jatkoin matkaa. Piankin Jimin rastat ilmestyivät näköpiiriini ja katsahdin Jimiin hymyillen. Jimi hymyi takaisin ja kuljimme mitään sanomatta kotiin.
Illemmalla yllätyin sitä, ettei Jimi häirinnyt mua koko päivänä. Katseli mua vain hieman hymyillen ja hieman haikaillen.

Seuraavana päivänä aamulla, kun olin päässyt koululle Lauri tuli rivakkaasti luokseni ja sanoi.
”Sä et kertonu eilen!”
Virnistin hiukan nolona ja sanoin.
”No joo.... Mä mietin koton vähän ja mä päätin, että kerron teille neljälle sit kun on oikee aika.”
Lauri näytti hiukan harmistuneelta, mutta nyökkäsi samalla kysyen.
”Mitä sä teet illal?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Mitäs aattelit?”
Lauri vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kysyi.
”Haluisiks sä tulla mein treeneihin? Kukaan muu ei oo päässyt mukaan. Oisit eka kuka olis mukan mein treeneis.”
Nyökkäsin leveästi hymyillen ja vastasin.
”No tietty mä tuun. Mihin aikaan ja missä?”
Lauri mietti hetken ja vastasi.
”No mitä jos mä tuun hakee sut varttii vail kuus?”
Nyökkäsin ja lähdin käppäilemään sisälle päin, koska kellot olivat juuri soineet.

Loppu päivä koulussa meni nopeasti ja pääsimme pois. Lähdimme Jimin kanssa kotia kohti. Matkalla kysyin Jimiltä syytä tämän outoon käytökseen.
”Miks sä oot kattonu mua eilisen ja tän päivän oudosti?”
Jimi hätkähti melkein huomaamattomasti ja vastasi.
”Mitää? Mäkö muka oon kattonu sua oudosti? Jospa sä nyt vaan näät harhoja.”
Mutrustin suutani ja pysäytin Jimin ja tartuin tämän kädestä tiukasti. Huokaisin ja kysyin vaativasti.
”Kerro nyt!”
Jimi vilkuili ympärilleen, kunnes viimein huokaisi ja sanoi.
”Okei. Älä suutu. Mä oon vaan miettiny asioita.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Mitä asioita?”
Jimi huokaisi taas ja olin päästämässä hänen kädestä irti, kunnes tämä tarttuikin tiukasti käsistäni ja suuteli mua. Yritin päästä irti, mutta tuloksetta. Onnekseni Jimi kuitenki päästi musta kokonaan irti ja lähti juosten jonnekkin. Katsoin hänen peräänsä pöllähtyneenä samalla, kun pyyhin huuliani. Lähdin hieman järkyttyneenä kotiin.

Kotona menin heti tekemään läksyni ja Jimi tuli ovelleni ihmettelemään.
”Miks sä nyt jo teet läksyt? Ja anteeks siit suudelmast.”
Olin hetken hiljaa, koska tein läksyjä ja vastasin.
”Mul on menoo illal. Ja olkoonki sit vika kerta.!”
Jimi tuli seisomaan viereeni ja kysyi.
”Mihin meet? Ja en lupaa mitään.”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Jonnekkin. Ja toivotavast oli vika kerta. Jos viel käy niin nii sit mä en takaa mitä tapahtuu.”
Jimi pyöräytti tuolini ympäri niin, että olin vastakkain pojan kanssa. Jimi kyykistyi hiukan ja kysyi.
”Kyl sä tiiät mihin oot menos, muttet kerro mulle vai? Ja ooks sä kysyny äitilt? Ja olkoot. Mä otan ite vastuun ittestäni.”
Pudistin päätäni ja vastasin.
”En kerrokkaan. Ja mä kysyn sitten ku se tulee kotiin. Eli nyt.”
Nimittäin ovi kolahti merkiksi, että joku tuli ja koska kello oli vasta neljä tulija oli Joanna.

Nousin tuoliltani ja menin keittiöön, missä Joanna oli. Jimi tietysti perässä. Joanna oli lapomassa kauppa tavaroita jääkaappiin. Kysyin heti, kun olin päässyt keittiöön.
”Sopiiks, ett mä kutsun sua äipäks?”
Joanna suoristi selkänsä ja hymyili äidillisesti ja vastasi.
”No tietysti. Olenhan mä sentään sun äiti tän vuoden.”
Hymyilin leveästi ja kysyin sitten.
”No äiti. Saanks mä mennä Laurin ja poikien treeneihin?”
Joanna mietti hetken ja vastasi.
”Pojillahan oli joku bändi.... No mee vaan. Jos läksyt oot tehny?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Njoo. Mä teen ne. Lauri tulee hakee mua varttii vail kuus.”
Joanna nyökkäsi ja käännyin mennen huoneeseeni. Jimi tietysti tuli perässäni ja jäi ovelleni seisoskelemaan.

Saatuani läksyt tehtyä käännyin Jimin puoleen ja kysyin.
”Mitä nytte?”
Jipi kohautti olkapäitään ja vastasi.
”En tiiä. Mitä tehään?”
Pudistin päätäni ja katsoin kelloon. Kello oli jo viisi. Huokaisin ja menin istumaan Jimin huoneeseen. Olin päättänyt unohtaa päiväisen kohtauksen. Jimi seurasi tietysti ja kysyi päästyään istumaan viereeni.
”Miks sä tulit mun huoneeseen?”
Naurahdin ja vastasin.
”En kuules tiiä. Ehkäpä siks, että saisit kysyy tota.”
Jimi katseli mua hetken aikaa kunnes tuli viereeni istumaan. Hetken aikaa kumpikin oli hiljaa, kunnes Jimi halasi mua ja sanoi samalla.
”Mä oon tosi ilonen, ku oot täällä. Sit ku sä meet takasin omaas aikaan, niin mä etin sut.”
Naurahdin ja halasin häntä takaisin sanoen.
”Musta on kiva olla täällä. Ja älä ainakaa heti ku katoon täältä niin mua eti, kun en tietäis kuka sä oot. Saat ettii mut vasta juhannuksena 2009.”
Jimi virnisti ja nyökkäsi. Nousin seisomaan ja lähdin omaan huoneeseen. Jimi ei enään seurannut. Hänkin oli selvästi päättänyt olla miettimättä kohtausta.

Otin laukkuni ja menin ulos odottamaan. Pian Lauri kurvasi mopollansa pihaan ja lähdimme. Lauri ajoi jonkun talon pihaan ja sanoi, kun olin päässyt mopon takaa pois.
”Eli nyt ollaan Paulin koton. Me harjotellaan tääl.”
Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan Lauria sisälle. Menimme sisällä kellari kerrokseen ja siellä Lauri viittasi mut istumaan eräälle sohvalle. Moikkasin sohvalta muita ja aloin kuuntelemaan heidän harjottelemista.

Heidän harjoiteltuaan pari tuntia Lauri istahti viereeni ja Aki toiselle puolelleni. Pauli ja Eero menivät istumaan lattialle. Lauri kysyi hymyillen.
”Mitäs tykkäsit?”
Meinasin sanoa, että hiukan aloittelevaisempaa, kuin omassa ajassani, mutta tajusin pitää suuni siinä asiassa kiinni, joten vastasin.
”Tosi mahtavan kuullosta. Koska alatte esiintyy julkisesti?”
Pojat miettivät hiljaa hetken, kunnes Aki sanoi.
”Sitten kun saadaan hommattua keikka meille.”
Virnistin ja aloin muistelemaan oman aikani tietoja bändistä. Bändi oli vetänyt ekan keikan koulun pikkujouluissa. Ja siihen olisi vielä aikaa muutama kuukausi.
Lauri huomasi ajatteluni ja kuiskasi korvaani.
”Mitäs mietit?”
Säpsähdin hiukan ja vastasin hänelle kuiskaten myös.
”Jotain kivaa, eli sua.”
Lauri virnisti ja kysyi jätkiltä.
”Mitäs me nyt?”
Jätkät vastasivat melkeinpä samaan aikaan.
”Kiusataan Iituu!!!”
Jätkät nauroivat ja hyökkäsivät kutittamaan mua. Kiljuin ja yritin päästä karkuun, joka oli täysin mahdotonta.

Tarpeeksi kutitettuaan jätkät rauhottuivat ja Aki mietti ääneen.
”Pitäisköhän lähtee kotii jo...?”
Muut nyökyttelivät joten lähdimme sanoen ensin toisillemme hyvät yöt. Lauri vei mut tietysti ensin kotiin.
Seisoskelimme ovemme edessä katsellen toisiamme. Suutelimme vielä hellästi toisiamme, kunnes sanoin.
”Mun kai tarttee sanoo tää. Jimi suuteli mua.”
Lauri katsoi mua arvioivasti ja kysyi.
”Pidiks sä siitä?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”En. Mä inhosin sitä. Annathan sä mul anteeks?”
Lauri virnisti ja nyökkäsi. Tämä suuteli mua vielä nopeasti ja lähti. Kätselin Laurin perään ja menin sitten sisälle.

Pari viikkoa kului ja alkoi syysloma. Lauri lähti porukoineen jonnekkin sukulaisiin ja jätti mut homehtumaan Jimin ja Jorin seuraan. Toisena lomapäivänä puhelimeni soi ja vastasin.
”Iitu.”
Soittaja oli Aki.
”No täs Aki moi. Aattelin, ett mitä teet?”
Hymyilin leveästi, koska olin iloinen soitosta.
”Homehdun.”
Aki naurahti ja kysyi.
”Haluuks tul pelaa bilist nuokkaril? Ku mul ei oo vastusta.”
Vilkaisin kelloon ja sanoin.
”Okkei. Mä tuun. Tuun varti pääst.”
Lopetimme puhelun ja vaihdoin nopeasti vaatteet ja lähdin nuokkarille.

Nuokkarilla Aki odottelikin. Hän katsoi kelloonsa ja sanoi.
”Kato. Tasan vartti. Ei minuuttiakaan yli. Hyvä hyvä.”
Virnistin ja kysyin.
”No? Alotetaanks peli?”
Aki nyökkäsi ja aloimme pelaamaan.

Pelasimme jopa pari tuntia. Juttelimme siinä samalla paljon kaikkea. Viimein kun lopetimme ja olimme lähdössä kumpikin kotiin Aki sanoi.
”Heei. Meist tais tul kunnon ystävät.”
Naurahdin ja sanoin.
”Kato näköjään.”
Aki virnisti ja sanoi.
”Muista sit aina. Mä oon sun ystävä aina oli tilanne mikä tahansa. Mulle voit tul kertoo huoles.”
Virnistin ja halasin Akia. Aki halasi takaisin ja sanoin.
”Mäkin oon sun ystävä aina oli tilanne mikä tahansa. Säkin voit kertoo mulle, jos sul on jotain murheit.”
Sen jälkeen lähdimme koteihimme.

Seuraavat pari kuukautta meni melko samoilla linjoilla. Kävin koulussa, Jimi oli kauhean mustasukkainen Laurista, seurustelin Laurin kanssa, hengailin Eeron, Akin, Paulin ja Laurin kanssa, hengailin välillä myös Jimin ja Jorin kanssa ja olin ystävystynyt Akin kanssa.

Tuli joulukuun seitsemästoista päivä. Ja tarkemmin joulujuhla. Rasmus oli sopinut, että esiintyy koulun joulujuhlissa. Poikia jännitti hiukan esiintyminen, mutta mua jännitti heitä kaksi kertaa enemmän, koska saisin nähdä Rasmuksen ekan keikan.

Rasmus esiintyi joulujuhlassa viimeisenä, sen jälkeen mentäisiin omiin luokkiin ja saisimme joulutodistukset. Olin ottanut omasta ajasta videokameran mukaani ja kuvasin esityksen. Videosta tuli melko hyvä koska olin keskellä ja toisiksi alimmalla rivillä.

Rasmuksen esiinnyttyä menin pyytämään pojilta nimmarit ihan piruuttani, että heille tulisi oikea fiilis. Riensin esityksen loputtua lavan taakse ja hyppäsin Laurin kaulaan sanoen samalla innostuneena.
”Te olitte mahtavii! Ja nyt kaikki antaa mulle nimmarit.”
Pojat naureskelivat, mutta antoivat nimmarit. Hymyilin leveästi ja suutelin Lauria kiitokseksi. Muut pojat katselivat meitä virnistäen ja Aki sanoi.
”No meennääpäs hakee torkat, ett päästää joululomal.”
Nyökkäsimme ja lähdimme.

Torkat saatuamme lähdimme kotiin. Kotona kaivoin laukustani Rasmuksen nimmarit ja videokameran. Nimmarit laitoin ylimpään laatikkoon johon olin kerännyt asioita Rasmuksen pojista.

Aukaisin videokameran läpän ja aloin katsomaan Rasmuksen keikkaa uudestaan. Naurahdin videon katsottuani ja otin videokamerasta levyn ja laitoin sen huolellisesti kansiin ja lopulta ylimmäiseen laatikkoon.

Levyn saatuani laitettua laatikkoon suljin laatikon ja käännyin. Käännyttyäni säikähdin niin paljon, että kiljaisin. Ovellani seisoi Lauri epäuskoisesti katsellen huonettani. Sinä aikana, kun olimme seurustelleet Laurin kanssa, tämä ei ollut koskaan käynyt huoneessani, joka oli tapetoitu Rasmuksen julisteilla ja kuvilla. Hipsin hiljaa omalle sängylleni istumaan ja katsoin lattiaan. Lauri katseli vielä huonettani hetken epäuskoisesti, kunnes asteli viereeni istumaan ja sanoi käskevästi.
”Nyt tyttö saat selittää ja kunnolla!”
Katsoin varovaisesti Lauria hiuksieni alta ja sanoin.
”Ööh... Tää on aika vaikeeta selittää. Sä et usko mua kummiskaan.”
Lauri nosti leukaani kädellänsä pakottaen mut katsomaan hänen silmiinsä ja sanoi.
”Mä uskon sua, vaik olis mikä.”
Laskin katseeni takaisin lattiaan ja aloin selittämään.
”No aluks. Mä oon sua kolme vuotta nuorempi.”
Lauri henkäisi ja kysyi.
”Miten se on mahdollista? Sähän olisit sitten kakstoista.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Tuolla porin lähellä asustaa nyt kakstoista vuotias mä. Mut mä siis selitän. Mä oon vuodesta -09. Mä olin tein keikalla ja nähtävästi te kaikki tunnistitte mut. Mä ite ihmettelin sitä ja jätin asian sikseen. No vähän aikaa sen jälkeen joku mies tuli juttelee mul ja jonkin ajan pääst mä olin hoitaa sen miehen lapsii. Niiltä mä kuulin, että se mies on keksiny aikakoneen. No ne tietty ehotti, että mä kokeilisin sitä. Tietty suostuin ja halusin neljä vuotta taakseppäin, koska sillon te ootte vielä tuntemattomia. Mä oon nimittäin omassa ajassani tein suurin fani. No sit mä tulin tän. Ja mä lähen kevääl.”
Tunsin miten Lauri tuijotti mua. Poika mietti hetken jotain ja kysyi sitten.
”Mein fani?”
Nyökäsin edelleen katse maassa ja sanoin.
”Joo. The Rasmus, siis tein bändi nousee täs puolen vuoden pääst pinnalle tehtyään levyn. Ja te myytte triplasti platinaa, joka on suuri saavutus uudelta tulokkaalta. Siinä sitten teist tulee suosittui. Ja sä Lauri oot saavuttamaton. Sä et piittaa siinä mielessä kenestäkään tytöstä. Itse asiassa sen takii tulinki tähän aikaan. Halusin selvittää miks sä oot saavuttamaton. Enkä oo vielkää ihan varma.”
Nostin nyt katseeni Lauriin. Lauri katseli seiniäni ja nyökkäsi sanoen.
”Mä uskon sua jostain syystä.”
Lauri katsoi nyt mua ja kysyi hiukan surullisesti.
”Sä siis lähet kevääl?”
Nyökkäsin ja katsoin Lauriin. Lauri mutrusti suutaan ja sanoi surullisesti.
”Sittenhän me joudutaan eroomaan.”
Nyökkäsin hitaasti ja hyökkäsin Laurin kimppuun halaten tätä sanoen samalla.
”Mut sun tarttee tietää, että mä rakastan sua.”
Sanoin nyt ensikertaa sen, että rakastin Lauria. Olin ainostaan aina sanonut, että tykkään hänestä. Lauri jäykistyi hetkeksi kunnes halasi takaisin sanoen.
”Oon odottanutki, ett sanot ton. Mäkin rakastan sua, mut miten mä voin elää ilman sua?”
Hymähdin ja sanoin.
”Ei sun ainakaan loppuikää tartte olla eros musta. Jos sun tunteet ei laannu, niin voit ettii mut neljän vuoden kuluttuu.”
Lopetimme halaamisen ja Lauri kysyi miettivästi.
”Miten mä tunnistan sut sillon ja miten mä löydän sut?”
Naurahdin ja vastasin.
”Kyl sä tunnistat mut. Ja kyllä sä sitten me löydetään jotenkin toisemme.”
Lauri huokasi ja sanoi katse maassa.
”No okei sitten.”
Nostin kädelläni Lauria leuasta niin, että sain katsekontaktin poikaan ja sanoin.
”Hei ei mietitä eroo nyt. Me ollaan nyt täs ajas ja ollaan onnellisii.”
Lauri hymyili ja suuteli mua.

Suutelimme siinä hetken, kunnes meidät keskeytettiin.
”Näääh. Lauri mites oot päässy Iitun huoneeseen?”
Keskeyttäjä oli siis Jimi. Lauri käänsi päänsä ovelle ja vastasi Jimille.
”Pääsinpä vaan. Eks ite pääse sitten?”
Jimi pudisti päätään ja naurahdin sanoen.
”No sille ei voi mitää. Mitä asiaa sul on?”
Jimi käänsi nyt vasta katseensa kokonaan muhun ja sanoi.
”Aattelin vaa ilmottaa, ett meen Joril yöks. Äippä käski sanoo, että jos haluut niin voit kutsuu jonku yökylää, koska äippä ja iskä lähtee jonnekki yöks kans.”
Virnistin ja sanoin.
”Okkei. Ja nyt voit mennä. Hei hei.”
Jimi vilkaisi viimeisen kerran meihin myrtsinä, kunnes lähti ovelta sulkien sen samalla. Käänsin nyt katseeni ovelta takaisin Lauriin ja kysyin.
”Haluuks tul meil yöks?”
Lauri mietti hetken ja nyökkäsi sanoen.
”Joo. Tarttee vaa hakee jotai kamoi kotoo. Tuuks seuraks?”
Nyökkäsin ja nousimme.

Lauri meni jo eteiseen tosin, kuin mä menin käymään keittiössä missä Joanna hääräili jotain. Nojasin seinään ja kysyin.
”Sä sanoit, ett voin kutsuu jonkun yöks meil?”
Joanna nyökkäsi ja kääntyi nyt mun puoleen. Jatkoin hymyillen.
”Sopiiks, ett Lauri tulee meil yöks?”
Joanna mietti hetken ja kysyi.
”Entäs, kun sul on niit julisteit ja niit?”
Huokasin ja sanoin.
”Mä kerroin jo totuuden Laurille. Eli saako?”
Joanna nyökkäsi hymyillen ja sanoi.
”No sitten sopii. Haluuks jotai rahaa, ett voitte käydä vuokraa leffan ja tällee?”
Nyökkäsin ja katsoin miten Joanna haki rahapussinsa ja antoi kakskymppiä käteeni. Rahan saatuani käteen miltein ryntäsin eteisen ja laitoin kengät jalkaan. Lauri naureskeli hiukan innostuneisuuttani ja lähdimme käppäilemään Laurille.

Matkalla pysähdyimme hetkeksi ja Lauri kysyi.
”Siis me saadaan olla ihan kahestaan koko yö teil?”
Naurahdin ja nyökkäsin. Lauri virnisti ja siirtyi halaamaan mua. Samalla pojan kädet laskeutuivat mun perseelle. Naurahdin hiljaa ja kuiskasin Laurin korvaan.
”No voishan sitä.”
Tunsin miten Lauri hymyili leveästi ja tämä kysyi vielä.
”Ooks ihan varma?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mehän ollaan puhuttu tästä ennenki ja jatketaampas matkaa.”
Lauri nyökkäsi ja irrottautui halista lähtien samalla sitten kulkemaan vierelläni. Olimme siis puhuneet aikasemmin Laurin kanssa seksistä, mutta vain puhuneet. Tiesin, että Lauri oli vielä neitsyt ja Lauri tiesi, että itsekkin olin neitsyt.

Pian saavuimmekin Laurille ja tämä lähti huoneeseensa pakkailemaan ja mä jäin olohuoneeseen istuskelemaan. Laurin vanhemmat olivat jossain joten talo oli aika hiljaisena. Jonkin ajan kuluttua Lauri tuli huoneestansa ja sanoi.
”Mennääks?”
Nyökkäsin ja menin eteiseen samalla sanoen.
”Käydää sit vaik vuokraa joku leffa tai jotai.”
Lauri nyökkäsi ja lähdimme. Paluu matkalla siis poikkesimme vuokraamaan leffan ja ostamassa kaikkea hyvää.
Viimein saavuimme kotiin. Talo oli jo tyhjä, eli Jimi oli jo Jorilla ja Joanna ja Jouni oli jo lähteneet omiin menoihinsa. Virnistin ja menin laittamaan videon pyörimään.
Katsottuamme elokuvan siirryimme huoneeni puolelle ja siitä saakin päätellä mitä siellä tapahtui.

Aamulla heräsin hymy huulilla. Kuitenkin hymyni katosi, kun huomasin ettei Lauri ollutkaan vieressäni. Nousin ylös ja puin päälleni lähtien keittiöön. Löysinkin Laurin keittiöstä tekemässä aamupalaa ilman paitaa. Nojasin oven karmiin ja jäin katselemaan Laurin puuhailua. Lauri kuitenkin huomasi olemassaoloni ja tuli suutelemaan mua. Suutelin takaisin ja kysyin.
”Mitäs teet?”
Lauri virnisti ja vastasi.
”Teen sulle aamupalaa.”
Hymyilin leveästi ja menin istumaan keittiön penkille. Katselin taas hetken Lauria, kunnes sanoin.
”Ois kiva nähdä sut useemmin tollee ilman paitaa.”
Lauri punastui hiukan ja mutisi itsekseen jotain. Naurahdin ja menin halaamaan tätä. Lauri halasi takaisin ja halailimme hetken, kunnes ulko-ovi kävi ja Jimi ja Jori ilmestyivät keittiön ovelle.

Kun pojat näkivät meidät kummankin ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Kummallakin oli yllättynyt ja pettynyt ilme. Ehkä Jorin ilme oli pettyneempi. Hymyilin pojille ja kysyin.
”Eiks tein pitäny tul myöhemmi?”
Jimi nyökkäsi ja mutisi.
”Jori halus nähä sut jo aamusti.”
Hymähdin ja kysyin.
”Mitäs aiotte tehä nyt sitte?”
Jimi meinasi vastata jotain, mutta Jori ehätti ensin ja tämä sanoi haastavasti Laurille.
”Sä et saa tätä tyttöö niin helposti. Mä tappelen siitä.”
Kohotin hiukan toista kulmaani ja Lauri vastasi rennosti hymyillen, kuitenkin tuijottaen Joria silmä tarkkana.
”Sori tyyppi, mut mitä täs on tappelemista? Eiks jo huomaa, kumpi voittaa?”
Jimi tuijotti Joria ja Lauria äimistyneenä ja Jori sanoi.
”Tää on vast alkuu. Sä häviit viel.”
Lauri pudisti päätään ja nousin seisomaan poikien välille ja sanoin Jorille.
”Mitä hittoo sä teet?”
Jori siirsi mustan katseensa muhun ja tämä sanoi.
”Mä saan sut rakastumaan muhun.”
Pudistelin päätäni ja kysyin samalla, kun istahdin takaisin istumaan.
”Ai millon?”
Jori vastasi hetken mietittyään.
”Aikamäärää en tartte. Joskus kummiski.”
Pudistelin päätäni ja pojat lähtivät. Lauri istahti mua vastapäätä ja kysyi.
”Ethän sä koskaan mee rakastumaan Joriin?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”En koskaan. Sä oot saanut mut rakastumaan suhun liikaa.”
Lauri hymyili leveästi ja kysyi.
”No aletaaks syömää?”
Nyökkäsin ja menin istumaan pöydän viereen. Lauri toi eteeni lautasellisen lettuja. Purskahdin nauramaan ja Lauri kysyi kummastuneena.
”Onks jotai vikaa?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Ei mitää. Tää on vaan niin söpöö, ett sä oot tehny kunnon aamupalan mulle. Saat kyl sit tehä muullonkin mulle lettuja.”
Lauri nyökkäsi virnistäen ja sanoi.
”Mitä vain prinsessalleni.”
Naurahdin ja aloin syömään lettuja. Lauri tuli istumaan mua vastapäätä ja alkoi myös syömään lettuja.

Syötyämme lähdimme palauttamaan leffaa jonka olimme vuokranneet. Palautettuamme sen kävelimme käsikädessä, kunnes Jori tuli vastaan. Hän oli yksin ja tuli sanomaan mulle.
”Tieks, ett Lauri pyörittää kaht muijaa?”
Käänsin katseeni Lauriin ja pudistelin päätäni sanoen.
”Mä en usko. Sä huijaat.”
Jori pudisti päätään ja sanoi.
”Haluuks, ett todistan?”
Kohautin olkapäitäni ja Jori otti povitaskustaan sydän kehystetyn kuvan ja antoi sen mulle. Kuvassa oli Lauri jonkun blondin nätin tytön kanssa ja he suutelivat. Kyyneleet ilmestyivät silmiini ja Jori sanoi.
”Ja toi ei oo viel mitää. Lauri, Eero, Aki ja Pauli veti vetoo, ett Lauri saa sut rakastuu siihen.”
Kyynel tipahti poskelleni Ja Lauri sanoi melkein huutaen.
”Toi ei oo totta. Toi on mun exä pari vuotta takaperin. Ja me ei ol todellakaan vedetty mitään vetoo poikien kans. Kysy vaik niilt!!!”
Jori pudisti päätänsä ja sanoi.
”No sä aloitki olee sen kaa uudestaan. Ja ku teil tuli pieni riita Iitu tuli just sopivast lohduttajaks. Iitu usko mua. Se ei rakasta sua oikeesti.”
Toinen kyynel tipahti poskelleni ja lähdin juoksemaan kotiin. Lauri huusi Jorille.
”Vitun homo. Tajuuks, ett mä rakastan tota tyttöö. Enkä satuttais sitä koskaan.”
Sen jälkeen Lauri lähti perääni.

Juoksin matkan täysillä ja vedin oven Laurin nenän edestä. Lauri hakkasi oveen ja huusi mua. En kuitenkaan avannut vaan juoksin huoneeseeni ja otin Laurin kassin ja heitin sen ikkunasta Laurille. Sen jälkeen lukittauduin huoneeseeni parin omenan ja vesipullon kanssa. Laitoin oveni lukkoon ja aloin katsomaan telkkaria.

Katsottuni pari tuntia telkkaria menin koneelleni meseen. Mesessä Lauri hyökkäsi heti kimppuuni, joten estin hänet. Jonkin aikaa oltuani koneella suljin sen ja menin nukkumaan. Ja itkin itseni uneen.

Aamulla heräsin aikaisin ja hipsin vessaan ja keittiöön. Koska kukaan ei ollut hereillä sain olla rauhassa. Syötyäni keittiössä hipsin takaisin huoneeseeni ja lukittauduin sinne lukemaan jotain kirjaa.

Kolmen aikoihin Jimi tuli oveni taakse ja huusi.
”Äiti käski tul syömää.”
Hymähdin ja huusin takaisin.
”Ei oo nälkä.”
Lyhyt hiljaisuus ja Jimi huusi.
”Lauri on tääl.”
Tuhahdin ja huusin takaisin.
”No sit mä en ainakaan tuu.”
Jimi oli hetken aikaa hiljaa, kunnes kysyi hiukan hiljemmällä äänellä.
”Mikä nyt on?”
Hymähdin ja avasin oven raolleen. Jimi seisoi oveni takana yksin.

Avasin oveni nyt kunnolla ja vetäisin Jimin huoneeseeni ja suljin samantien oveni laittaen sen lukkoon. Jimi meni istimaan petaamattomalle sängylleni ja toisti kysymyksen.
”Mikä nyt on?”
Huokaisin ja istahdin lattialle alkaen selittämään mitä illalla oli tapahtunut. Jimi nyökytteli ja sanoi sitten.
”Toi... Mä tiiän, etttei Lauri seurustele kenenkään muun kanssa, kun sun. Se kenen kuvan sä näit, niin oli luultavimmin Sara, jonka kanssa Lauri seurusteli pari vuotta sitten. Ja mäkin oon kyl kuullut ton huhun, että pojat ois vetäny vetoo, ett Lauri sais sut, mutta en oikeen usko siihen. Nimittäin mä kuulin yhen kerran miten Lauri selitti Akille miten rakastunu se on suhun ja muutenkin. Ei ne pojat oo sen tyyppisii, ett ne vetäis vetoo jostain tytöstä.”
Huokaisin ja sanoin.
”Mut silti. Mä haluun mököttää nyt ihan yksikseni, jotenka mee.”
Jimi huokaisi ja lähti. Kävin vielä laittamassa oven lukkoon ja jatkoin kirjan lukemista.

Reilusti illemmalla joku koputti ikkunaani. Avasin ikkunan hitaasti ja kysyin.
”Kuka siel?”
Aki astui valoon ja kysyi.
”Saanks tul sisäl?”
Naurahdin nyökäten ja kysyin.
”Mikset tullu oven kautta?”
Aki virnisti ja vastasi samalla kun änkesi ikkunastani sisään.”
”Siks, koska Jimi saattais epäillä jotain ja tälleen. Ja ikkunasta on kiva tulla sisään. Ja kello on jo kymmenen.”
Naurahdin ja odotin, että Aki pääsee sisälle, kunnes suljin ikkunan. Aki kopautti kengistänsä ylimääräisen lumen ulos ja laittoi kenkänsä siististi matolleni kuivumaan ja saatuaan takkinsa pois hän istahti sängylleni ja sanoi.
”Teil on kuulemma isokin riita Laurin kanssa?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi.
”Taitaa olla isonkin, ku Lauri pelkää, ett jätät sen.”
Kohotin hieman kulmaani ja sanoin.
”Mä en jättäis Laurii koskaan. Mä kuolisin jos joutuisin eroo Laurist.”
Aki nyökkäsi tyytyväisenä ja sanoi.
”Selitäppäs sit millane riita teil on.”
Nyökkäsin ja selitin tilanteen hänelle.

Aki nyökytteli kunnes sanoi.
”No kuten Jimi sano, se likka oli Sara, jonka kanssa se seurusteli pari vuotta sitten. Ja toi veto homma on niin sanotusti totta. Mut Sen vedon veti Jori ja Lauri. Jori nimittäin yllytti Laurii aika pahasti. Mut sit ku sä olit saanu Laurin rakastuu suhun niin hän yritti peruu sitä, mut Jori vaan naureskeli. Lauri nimittäin rakastaa sua yli kaiken. Laurist on nimittäin tullu hieman tyttömäinen sun suhteen. Se on jo suunnitellu millasen talon te hommaatte ja kuin monta lasta hommaatte. Lauri on jo suunnitellu teille tulevaisuuden. Se rakastaa sua ylikaiken, joten sun on pakko antaa sil anteeks.”
Nyökkäsin hitaasti ja aloin hymyilemään, kun kuvittelin miten Lauri suunnitteli meille taloa ja perhettä.

Samalla kun haaveilin Aki katseli huonettani kummissaan ja kysyi sitten.
”Ööm.. Uskallanks kysyy, ett mitä tää tarkottaa?”
Vilkaisin seinilleni ja virnistin sanoen sitten.
”Öömh. Sun ei ois viel pitäny saada tietää...”
Aki kohotti hieman toista kulmaansa ja aloin selittämään kaikkea tulevaisuudesta ja siitä miksi olin täällä. Aki nyökytteli hitaasti ja sanoi lopuksi, kun olin lopettanut.
”Vähäks siistii. Meist tulee julkkiksii.”
Virnistin ja sanoin.
”Tarttee siis varmaan sit selittää Eerol ja Paulillekki, mut vast uuden vuoden jälkeen.”
Aki nyökkäsi ja sanoi samalla kun halasi mua.
”Kiva, ett saan olla sun kaveri.”
Naurahdin hiljaa ja halasin takaisin sanoen myös.
”Kivaa, ett saan olla kans sun kaveri.”
Erottuamme halista Aki sanoi.
”Mun porukat on lähös jouluks pois niin, jos muille sopis nii voitais viettää joulu yhes meillä.”
Nyökkäsin ja sanoin miettien.
”Mä en oo kyl ihan varma mun porukoist, mut voin kyl yrittää. Ja sun tarttee soittaa Paulil ja Eerol ja kysyy sitä. Mä voin kysyy Laurilt.”
Aki nyökkäsi ja vakavoitui sanoen.
”Mut sun ja Laurin tarttee sopii se riita.”
Nyökkäsin ja katsoin kelloon. Kello oli varttia vaille kaksitoista yöllä.

Hymähdin ja mietin ääneen.
”Mahtaiskohan Lauri olla vielä hereillä...”
Aki virnisti ja sanoi.
”Varmasti on. Nimittäin Laurin vanhemmat häippäs johonki ja tulee vast ylihuomen kotii.”
Nyökyttelin hitaasti ja kysyin.
”Ku sähän asut siel Lauril päin niin viittiks tul samaa matkaa?”
Aki nyökkäsi ja sanoin.
”Venas hetki, niin laitan vähän kamoi kasaan ja mennään.”
Aki nyökkäsi taas ja aloin laittamaan joitan vaatteita ja tavaroita reppuun. Saatuani kaikki hyödyllinen reppuun, suljin sen ja sanoin Akille.
”Mennää oven kautta, ku mun kengät ja takki on siel ja aattelin ottaa lampun mukaan.”
Aki nyökytteli taas ja sanoin hieman naurahtaen.
”Älä nyökyttele koko ajan.”
Aki virnisti ja kysyi.
”Tarttisko mun sit pudistel päätäni vai?”
Pudistin päätäni hymyillen ja sanoin samalla, kun kirjoitin lappu, että olisin jossain.
”Noni. Mennää nyt.”
Jätin lapun pöydälleni ja menin avaamaan ovea.

Avasin oveni hiljaa ja hipsin keittiöön. Muualla talossa oli jo pimeää, paitsi Jimin ja vanhempieni huoneissa. Viittasin Akia hiipimään myös, koska en halunnut herättää huomiota. Keittiössä hain lampun ja menin eteiseen. Sujautin kengät jalkaan ja takin päälleni ja lähdimme ulos Akin saatua myös kengät jalkaan ja takin päälleen. Suljin ulko oven hiljaa ja lähdin juoksemaan. Juoksin vain parisataa metriä, kunnes pysähdyin. Akikin oli juossut perässäni ja törmäsi muhun. Nauroimme vain, kunnes viimein rauhotuimme ja sanoin.
”Sit viel vähä yli kuus kilsaa... Ja tarttee viel rämpii tommoses lumikasas, ku ei oo aurattu.”
Lunta oli siis satanut varmaankin viisitoista senttiä, joka oli erittäin harvinaista näin eteläsuomessa. Eikä lunta oltu todellakaan aurattu. Aki vain naurahti ja sanoi.
”Ei hätiä. Mulla onkin tämmöne kätevä mönkijä. Sil päästään nopeesti.”
Katsoin Akin osoittamaa laitetta. Se oli todellakin mönkijä ja siihen mahtui helposti neljäkin kyytiin. Aki meni mönkijän kyytiin ja menin perässä. Pian olimmekin jo vauhdissa menossa kohti Laurin kotia.

Piankin olimme Laurin kodin edessä. Katselimme Akin kanssa hetken taloa, kunnes Aki sanoi.
”Joo. Mä meen. Nähääks viel ennen jouluu?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Nähään vaik ylihuomen.”
Aki nyökkäsi ja lähti jättäen mut seisoskelemaan yksin Laurin talon eteen. Huokaisin ja menin talon ovelle. Soitin ovikelloa ja jäin odottamaan. Koska mitään ei tapahtunut hetkeen aloin soittamaan ovikelloa enemmän. Viimein viiden minuutin kuluttua ovi avattiin raolleen ja Laurin pää tupsahti esiin kysyen.
”Mitä asiaa?”
Naurahdin ja kysyin.
”Saanks tul sisää?”
Kun Lauri huomasi, että mä se olin soittanut ovikelloa tämä avasi oven kokonaan auki ja päästi mut sisälle.

Samalla kun astuin sisään huomioin Laurin olemuksen. Laurilla oli hiukset sekaisin ja päällä pelkät bokserit. Hymyilin ja kysyin.
”Oliks nukkumas?”
Lauri mumisi jotain epämääräistä ja samalla kun kävelin olohuoneeseen sanoin.
”Kyl mä voin lähteekki, jos haluut men nukkuu.”
Lauri hätkähti ja sanoi nopeasti ja selvästi.
”EI! Älä mee. Jää mun vieree yöks.”
Naurahdin hiljaa ja sanoin.
”Sil ehdol, ett lainaat mulle paidan.”
Lauri nyökkäsi ja suuntasi omaan huoneeseensa. Seurasin kiltisti perässä ja jäin odottelemaan keskelle huonetta. Lauri kaivoi kaapistaan suurimman paitansa ja ojensi sen mulle.

Riisu'uduin Laurin edessa ja vetäisin paidan päälleni. Lauri katseli hymyillen riisu'utumistani ja meni makoilemaan sängyllensä. Menin hänen viereensä tyytyväisenä ja nukahdin pian hymy kasvoilla.

Aamulla heräsin kun joku silitteli hiuksiani ja puheli hiljaa. Pidin vielä silmäni kiinni ja kuuntelin. Lauri puheli itsekseen mulle.
”Sä oot niin nätti. Toivottavasti tää merkkaa sitä, ett annoit mulle anteeks. Mä kadun sitä, ett löin vetoo Jorin kans. Mä kadun kaikkee mielipahaa mitä oon sulle aiheuttanu. Mä rakastan sua. Mä tappaisin itteni jos sä jätät mut.”
Oli lyhyt hiljaisuus ja Lauri jatkoi.
”Mä haluun perustaa sun kanssa perheen. Mä haluun kaks lasta ja omakotitalon jonnekin päin Helsinkii. Mä haluan olla sun kanssa loppu elämäni.”
Raotin silmiäni ja käännyin enemmän Laurin puoleen. Laurin huomattua mun olevan hereillä, tämä punastui ja siirsi katseensa pois musta.

Nojauduin käteni varaan pakotin Laurin katsomaan silmiini. Sen jälkeen sanoin pienesti hymyillen.
”Mäkin rakastan sua. Mä annan sulle anteeks kaiken. Mäki haluun perheen sun kanssa. Mä valehtelisin jos sanoisin, ett tää on ohi. Mä rakastan sua.”
Lauri hymyili ja suuteli mua. Suutelimme pitkään ja suutelu johti muihin hommiin sängyssä.

Myöhemmin makoilimme vierekkäin sängyllä ja vain olimme. Kuitenkin meidän oleskelun keskeytti vaativa ovikellon pimputus. Ähkäisimme kumpikin ja Lauri veti farkut jalkaan lähtien sitten ovelle. Samalla itse vedin paidan päälleni.

Hetken kuluttua Aki ryntäsi huoneeseen. Tämä virnisti pikaisesti huomattuaan asustukseni, mutta sitten sanoi Laurille.
”Meil tuli kiire. Me saatii keikka uudeks vuodeks. Sin tulee joku kykyjen etsijä kuulemma.”
Lauri huudahti riemuissaan ja halasi mua. Naurahdin ja halasin takaisin. Erottuamee halista halasin myös Akia.

Pojat alkoivat melkein heti suunnittelemaan tulevaa keikkaa ja mitä siellä esitettäisiin. Samalla itse pukeuduin kunnolla ja menin syömään aamupalaa. Hieman myöhemmin kun olin palaamassa Laurin huoneeseen, pysähdyin ja jäin kuuntelemaan mitä pojat puhuivat. Lauri sanoi vakalla äänellä.
”Mä ehin miettimään täs ku Iitu oli vihane mulle, että jos Iitu jättäis mut, niin kuolisin eka suruun ja sitten tappaisin itteni.”
Aki oli ensin hiljaa ja sanoi sitten.
”Mä tiiän, ettei Iitu jätä sua koskaan. Se rakastaa sua.”
Taas oli hetki hiljaista ja Lauri sanoi.
”Mä vaan mietin mitä mä oon tehnyt, että mä oon saanu Iitun ittelleni? Iitu on niin täydellinen. Kaunis, ihana ja muutenkin täydelline. Ja mä oon vaan tämmöne.”
Taas oli hetken hiljaista ja Aki sanoi.
”Hei teijän tarttee jutella. Oikeen tollee vakavasti.”
Lauri mutisi jotain ja päätin astua sisään.

Pojat katsoivat mua ja Aki sanoi samalla, kun tuli ovelle.
”Mä taidan jättää teijät juttelemaan rauhas. Nähään.”
Aki katosi nopeasti jättäen meidät kahdestaan. Istahdin Lauria vastapäätä ja katsoin tätä mietteissäni. Lauri katsoi takaisin hiljaa, kunnes sanoi.
”Mein tarttis puhuu.”
Nyökkäsin pienesti ja otin paremman asennon. Lauri huokaisi ja aloitti.
”Miten mä? Miks?”
Mietin hetken ja aloitin.
”Mä tulin tänne aluks ihan vaan sen takia, että halusin tietää miks sä olit saavuttamaton. Sä olit mulle aluks pelkkä idoli, mut sit ku mä tulin tänne mä tutustuin suhun kunnolla ja rakastuin suhun. Sä oot vaan niin ihana. Mäkin oon ajatellu sitä, että miks just mä? Miten sä rakastat mua, kun mä oon vaa tämmöne tavis? Sä voisit saada melkei kenet tahansa kenet haluisit.”
Lauri huokaisi ja sanoi pienesti hymyillen.
”Sä oot vaan niin täydellinen. Sä teet musta kokonaisen. Ja mä oon niin pahoillani siit, etten mä kertonu siit vedosta.”
Hymyilin pienesti ja halasin Lauria.

Halailimme hetken ja Lauri kysyi.
”Annathan sä mulle anteeks?”
Nyökkäsin pienesti ja sanoin.
”Jos sä annat mulle anteeks kaiken.”
Halailimme vielä hetken, kunnes sanoin.
”Mun tarttee varmaan lähtee. Jimi varmaan sekoilee siel.”
Lauri naurahti ja sanoi.
”Mä voin tul saattaa.”
Puimme kumpikin vaatteemme kunnolla päällemme ja lähdimme.

Kävelymatka kului yllättävän nopeasti vaikka matkaa olikin melkoisen paljon. Ovellani Lauri suuteli mua ja kysyi.
”Kai me nähää ylihuomenna?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Siit mul tuliki mieleen, ett Akin porukat on lähös jouluks pois, nii Aki ehdotti, jos oltais porukal siel?”
Lauri mietti hetken ja nyökkäsi sanoen.
”Kyl varmaan mun porukoil sopii... Mut mä meen nyt. Nähään ja mä rakastan sua.”
Hymyilin leveästi ja sanoin Laurille takaisin.
”Mäki rakastan sua ja nähään.”
Sen jälkeen menin sisälle.

Sisällä oli yllättävän hiljaista. Hipsin huoneeseeni ja säikähdin pahanpäiväisesti, kun avasin oven. Sängylläni makoili Jimi silmät kiinni. Hymähdin ja menin tökkimään tätä. Jimi mumisi jotain ja reväytti silmänsä auki. Hymähdin ja kysyin.
”Miks sä tääl oot?”
Jimi nousi istumaan ja kysyi.
”Mis oot ollu? Kenen kanssa? Miks?”
Huokaisin ja vastasin.
”Laurin luona, Akin kyydillä, sovittiin mein riita. Mut miks SÄ oot MUN huoneessa?”
Jimi ähkäisi ja vastasi.
”No olin huolissani ja jäin oottelee sua tähä.”
Hymähdin ja sanoin vielä melko rauhallisena.
”No mä oon täs nii lähe.”
Jimi ynähti ja häipyi huoneestani. Varmistettuani, että Jimi oli lähtenyt aloin kirjoittamaan päiväkirjaani.

Saatuani kirjoitettua kaiken tarpeellisen lähdin olohuoneeseen etsimään Joannaa ja Jounia. Löysinkin heidät katsomassa telkkaria. Änkesin heidän väliin istumaan ja kysyin.
”Toi noi. Saisisinks mä olla joulun jätkien kans? Ku Akin porukat lähtee jonnekki ja tällee.”
Kummatkin miettivät hetken, kunnes Jouni nyökkäsi ja Joanna sanoi.
”Joo... Jos ootte kunnolla.”
Hihkaisin ilosta ja halasin kumpaakin. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni paketoimaan lahjojani.

Seuraavana päivänä Jimi tuli herättämään mut kolmen maissa valittaen.
”Millo sä heräät? Kello on jo viis yli kolme päivällä. Sul menee koko päivä hukkaan ku sä vaa nukut.”
Mumisin jotain ja sanoin pian selvemmin.
”Mee vittuu täält. Mä nukun nii pitkää ku haluun.”
Jimi puhisi jotain ja katosi huoneestasi. Sen jälkeen nousin ylös ja menin suihkuun, jonka jälkeen puin päälleni ja menin koneelle.

Vietin koneella melkein koko loppu päivän mesetellen Laurin ja Akin kanssa. Aki oli kysynyt Eerolta ja Paulilta joulusta ja kummallekkin oli sopinut. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä Akin luona kolmelta päivällä. Ja sovimme myös sen, että kaikki ottaa uikkarit mukaansa, jos haluaa saunaan. Tosin eihän mua olisi haitannut jos pojilla ei olisi ollut uikkareita.
Mesettelyn jälkeen menin melkein heti nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräsin yhdeltätoista. Tiesin, että Jimi ei ollut vielä herännyt, joten päätin tehdä pienen kepposen hänelle. Menin hänen huoneeseensa ja tein pienen virityksen. Viritys oli senlainen, että kun Jimi nousisi pystyyn tämä kolauttaisi päänsä erääseen kulhoon, joka on täynnä vettä, että se kaatuu Jimin päälle. Ja tietenkin herättäisin Jimin puhkaisemalla pallon hänen vieressään.

Saatuani virityksen valmiiksi ja pallon puhallettua, hain neulan ja räjäytin pallon. Otin myös kuvan, kun Jimi kasteli itsensä. Kuitenkin fiksuna tyttönä lähdin karkuun huoneeseeni raivostunutta Jimiä pakoon. Huoneessani kasasin oven eteen kaiken mahdollisen ja soitin sen jälkeen Laurille. Lauri vastasi melkein heti.
”Laauri.”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Hei mussu. Hyvää joulua. Mul on yks kysymys.”
Lauri myhähti linjan toisessa päässä ja kysyi.
”Millane kysymys?”
Huokaisin ja kysyin.
”Toi noin. Mä sain suututettua Jimin äsken aika pahasti.”
Pidin pienen taon ja jatkoin.
”Ja must tuntuu, ettei se lepy millään. Joten päätin kysyy, ett saanks mä pussat sitä?”
Lauri mietti hetkisen punniten mietteitään ja sanoi sitten.
”Huoh. Kai se sitten se lupa on annettava. MUTTA yhdellä ehdolla. Korvaat sen sit mulle illalla.”
Hymyilin itsekseni ja sanoin.
”Kiitos. Mä rakastan sua. Jos et ois antanu lupaa, niin oisin varmaan päässy hengestäni. Mut joo. Nähään.”
Lopetin melkein samantien puhelun ja aloin keräämään tavaroita oven edestä pois.

Piankin Jimi pääsi huoneeseeni. Hänen silmänsä leimusivat vihasta ja tämä huusi.
”Jumalauta! Mitä sä oikeen aattelit? Vittu! Mä voisin melkei ampuu sut jos täs lähel ois pyssy.”
Jimi läheni uhkaavasti ja pian olinkin hänen ja seinän välissä.

Huokaisin ja pyysin mielessäni vielä Laurilta anteeksi ja suutelin Jimiä. Jimi hämmentyi hiukan, mutta suuteli takaisin. Koitin olla hengittämättä, koska Jimin rastat haisivat järkyttävältä. Työnsin Jimin kauemmas ja sanoin.
”Noni. Siinä sitte. Häivy mun huoneest haisemasta.”
Jimi katsoi mua hieman avuttomana ja lähti huoneesta, kuitenkin ensin kysyttyään ovella.
”Mikä mussa sit nii paljo haisee?”
Naurahdin ja vastasin.
”Sun rastat. Leikkaisit ees ne.”
Jimi myhäili jotain ja lähti. Huokaisin ja aloin pakkaamaan joitain tavaroita.

Saatuani kaikki tavarani lahjat mukaan lukien kassiin menin olohuoneeseen ja kysyin Joannalta, joka istuskeli sohvalla.
”Voiks heittää mut Akille?”
Joanna nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Mut ihan hetken kuluttuu. Mä teen viel pari jutskaa.”
Nyökkäsin ja jäin odottelemaan olohuoneeseen, kun Joanna katosi jonnekkin. Hetken kuluttua kuulin Jimin huoneen suunnalta.
”Ota toi kans.”
Joanna mumisi jotain ja tuli pian jonkin näköinen säkki mukanaan. Katsoin Joannaa kysyvänä ja tämä sanoi.
”Täs on sun joululahjat.”
Katsoin Joannaa nyt vuorostaan suu auki ihmeissäni. Joanna naurahti ja kysyi.
”Mennääks nyt?”
Nyökkäsin, mutta sanoin.
”Venaas ihan hetki. Mä vien näät mun huoneeseen. Mee sä jo edeltä.”
Joanna nyökkäsi ja katosi eteiseen. Itse menin ensin huoneeseeni viemään lahjat ja sitten laittamaan omat lahjani perheelleni kuusen alle. Sen tehtyäni menin Joannan perään eteiseen laittamaan kengät.

Piankin olimme jo Akin luona. Katselin paikkaa ihastellen, vaikka olinkin käynyt siellä useasti. Aina kun meni huonosti jommalla kummalla, Akilla tai mulla.
Päästyäni autosta ulos menin nopeasti ovelle ja heilutin nopeasti Joannalle, kunnes pimpotin ovikelloa. Pian Aki tuli avaamaan hymyillen. Toivotimme toisillemme hyvät joulut halin kera ja menimme sisään. Olohuoneessa odottivat jo muut. Toivotin kaikille joulut ja menin istumaan Laurin syliin.

Koska olimme kaikki paikalla kysyin.
”No mikä suunnitelma? Mitä tehdään? Kello on puol neljä.”
Jätkät miettivät hetken ja Eero ehdotti.
”Mitä jos käytäis ulkona? Pelattais vaik lumisotaa ja käytäis kävelemäs jossain tuol?”
Jätkät nyökyttelivät ja katsoivat sitten mua kysyvästi. Nyökkäsin hyväksyvästi ja lähdimme oikopäätä ulos.

Lähdimme aluksi kävelemään pitkin Helsingin katuja. Saimme osaksemme melkoisen paljon katseita ihmisiltä joita vielä liikkui alueella. Riehuimme nimittäin melkoisen paljon ja nauroimme koko ajan.

Viiden aikoihin palasimme Akin pihaan. Itse katosin takapihalle, kun jätkät alkoivat pelaamaan lumisotaa. Tein takapihalla lumiukon. En ihan tavallista kolme palloa päällekkäin, vaan ihan ihmisen näköisen. Saatuani sen valmiiksi, tein itselleni sylillisen lumipalloja ja menin etupihalle.

Jätkät pelasivat edelleenkin vauhdikkaasti lumisotaa eivätkä huomanneet mua. Aloin heittelemään Lauria ja Akia palloilla. Kumpikin olivat aluksi hieman hämmästyksissään, kunnes huomasivat mut. Jätkät virnistivät toisilleen ja alkoivat pommittamaan mua. Nauroin samalla kun heittelin palloja ja huusin Laurille.
”Eiks sun rakas, kuuluis auttaa mua?”
Lauri vain naurahti ja jatkoi sotimista mua vastaan. Pääsin jollakin ihmeen keinolla jätkiä lähemmäs ja sain jotenkin annettua Akille lumipesun ja kaadettua samassa tohinassa Paulin Eeron päälle. Lauri seurasi tohinaa sivusta ja nauroi.

Koska Aki, Eero ja Pauli touhusivat jo keskenään, hyökkäsin Laurin kimppuun kaataen tämän lumipenkkaan. Suutelin Lauria ja kuiskasin hänelle.
”Tieks mitä?”
Lauri hymyili onnellisesti ja kysyi.
”No? Kerro.”
Puhalsin Laurin kasvoja ja sanoin.
”Mul on kylmä.”
Lauri naurahti ja kiersi kätensä ympärilleni. Katselimme hetken toisiamme silmiin ja meidät keskeytti Aki sanoen.
”Hei rakastavaiset. Mennään sisälle. Kello on jo kuus ja ku tääl ulkon on kylmä ja alkaa olee pimeet.”
Nyökkäsimme Laurin kanssa nousten ylös ja mennen sisälle Akin perässä.

Sisällä päätimme melkeimpä heti mennä saunaan. Tietenkin kaikilla oli uikkarit päällä. Olisivathan jätkät mielellään menneet saunaan ilman rihmankiertämää, mutta vaadittuani uikkarit jätkät myöntyivät.

Saunassa meillä kului melkoisen kauan ja tultuamme pois sieltä kello oli jo varttia vaille kahdeksan. Puimme nopeasti ja kokoonnuimme Akin olohuoneeseen. Aki aloitti juhlallisesti sanomalla.
”Valitettavasti joudumme avaamaan muut lahjamme kotonamme, paitsi tietenkin mä, mutta siis. Me oltiin sovittu, ett me annetaan toisillemme lahjat niin... Aloitetaan.”

Ensimmäisenä Pauli antoi lahjat meille. Itse sain häneltä suloisen nallen, jonka sylissä oli kokoon verrattuna suuri rasia. Rasian sisältä löytyi kuvia joissa olin yksin mä tai me kaikki yhdessä. Kiitin Paulia halilla ja rupesin avaamaan Eerolta saatua pakettia. Paketista löytyi kaksi kirjaa, horoskooppi kirja ja kirja miten ymmärrät miehiä. Repesin nauramaan luettuani jälkimmäisen kirjan nimen ja kiitin Eeroakin tietenkin halilla. Halin jäkeen otin Akin lahjan käteeni, halusin nimittäin jättää Laurin lahjan viimeitteeksi.

Kääntelin Akin lahjaa käsissäni ja avasin sen viimein. Lahja oli rasia. Rasian avattuani silmäni pyöristyivät. Aki oli varmaankin teettänyt mulle The Rasmus nimellä varustetun hopeisen kaulakorun ja hopeiset korvikset.
Katsoin koruja pitkään ja Aki sanoi.
”Mä teetin ne ihan ite.”
Nyökkäsin hitaasti ja hyökkäsin Akin kimppuun halaten. Halasin häntä pitkään ja sanoin.
”Kiitti. Nää on tosi hienot.”
Lauri katsoi meitä nauraen ja sanoi.
”Noni mun lahja seuraavaks.”

Nyökkäsin ja otin Laurin lahjan. Lahja oli myös rasia. Avasin sen hitaasti ja katsoin rasian sisälle. Rasiassa oli kaksi kultaista ja puolikasta sydäntä. Toisessa luki Lauri ja toisessa Iitu. Tarkemmin tutkittuani toislla puolella korua luki Iitu&Lauri. Lauri hymyili leveästi ja sanoi.
”Toi mis lukee mun nimi niin on sun. Ja toinen on mun. Saaks mä laittaa sen sun kaulaan?”
Nyökkäsin ja annoin korun Laurille. Annoin myös Akin antaman korun. Laurin saatua korut kaulaani Aki sanoi.
”Meil on viel yks lahja sulle. Tää on meilt kaikilt.”
Aki antoi paketoidun laatikon käteeni ja meni istumaan takaisin paikalleen.

Avasin päälimmäisen paperin. Paperin sisältä ilmestyi lahja joka oli ilmiselvästi kenkälaatikko, joka oltiin päälystetty taidokkaasti viininpunaisella paperilla. Laatikon päällä oli vaaleanpunainen silkkinauhainen rusetti. Avasin rusetin ja kurkkasin laatikkoon. Hehkäisin innosta ja levitin laatikon sisällön eteeni lattialle.

Laatikosta löytyi Paljon kuvia meistä kaikista, Lausahduksia joita oltiin kuultu meidän viiden suusta ja kaikkea positiivista.
Hehkäisin onnesta ja sanoin melkein tippa linssissä.
”Noni jätkät. Yhteis hali.”
Halasimme kaikki toisiamme ja sanoin sitten.
”Koska Teiän lahjat katottiin eka niin nyt avaatte mun lahjat.”
Virnistin itsekseni ja katsoin jätkien ilmeitä. Kaikkien lahjat olivat tismalleen saman kokoisia. Eli melko suuria. Tosin paketit olivat vain erivärisissä papereissa.

Pojat avasivat lahjat meko samaan aikaan ja myös henkäisivät samaan aikaan. Olin siis antanut kaikille barbin. Tosin olihan se melko tyttömäistä, mutta kukin barbi oli melkeinpä identtinen omistajastaan. Eli Laurin barbi näytti ihan Laurilta ja niin edespäin. Lahjassa oli myös barbille vaihtovaatteet.

Annoin jätkille vielä yhden lahjan. Lahjat olivat yksittäisesti putkiloissa. Jätkät katsoivat lahja putkiloita hieman kummissaan, kunnes avasivat ne. Taas kuului henkäyksiä, kun he näkivät mitä olivat saaneet. Olin nimittäin piirtänyt jokaisesta A3 kokoiselle paperille kuvan. Kuva oli täysin samanlainen kuin mallikin. Jätkät katsoivat lahjojaan ihaillen ja sanoivat melkeinpä samaan aikaan.
”Oi kiitti. Nää on mahtavii.”
Hymyilin tyytyväisenä ja sain halit kaikilta. Katsoimme vielä parit lahjat ja rupesimme muuten viettämään aikaa.

Jossain vaiheessa iltaa Pauli kysyi samalla, kun tutkiskeli multa saamaansa lahjaansa.
”Mist sä oot hommannu näät? Nää on ihan identtiset barbit meistä. Vaik barbit onki tyttöjen puuhaa, niin nää on ihan huippui.”
Virnistin ja vastasin.
”Mul on suhteit.”
Seuraavaksi Eero kysyi.
”Miten sä osaat piirtää näin hyvin. Nää piirustuksetki on iha identtisii meistä. Oothan sä varmasti piirtäny nää?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Joo. Mä vaan osaan. Kyl mä ihan ite oon piirtäny nää.”
Jätkät tyytyivät vastauksiini ja aloimme juttelemaan vähän kaikkea.

Myöhemmin yöllä istuimme limittäin sohvalla ja katselimme telkkarista jotain leffaa. Jossain vaiheessa puhelimeni alkoi soimaan ja vastasin siihen samalla, kun menin keittiöön.
”Iitu?”
Toisesta päästä ei kuulunut mitään. Sivelin samalla keittön pöydän pintaa, kun kysyin.
”Onks siel ketää?”
Puhelimen toisesta päästä kuului pieni henkäys ja sanat.
”Sie oot tosi nätti.”
Ääni oli entuudesta tuntematon miespuolinen ääni, enkä tiennyt kuka puhui. Äänestä erotin kylläkin, että puhuja oli suurinpiirtein ikäiseni. Puhuja jatkoi.
”Ä-älä katkase puheluu.”
Hymähdin ja kysyi.
”Entä jos katkasen? Mitä tää puhelu yhtää hyödyntäis mua?”
Puhuja hymähti ja sanoi.
”Njaa-a. Et sit saa koskaan tietää kuka oon.”
Istahdin istumaan pöydälle ja kysyin.
”Entä jos mä en haluu tietää kuka oot?”
Puhelun toisesta päästä kuului tömähdys ja puhuja sanoi.
”No sama se sitten. Täytyy men. Heippa kaunokainen.”

Jäin tuijottamaan puhelinta kädessäni puhelun loputtua. Puhelu oli erittäin eriskummallinen. Eikä monenkaan pitänyt tietää puhelin numeroani, koska en jaellut sitä.
Hätkähdin kun tunsin jonkun laskevan kätensä olkapäälleni. Käännähdin ja näin Akin huolestunut ilme kasvoillaan. Pakotin hymyn kasvoilleni ja sanoin.
”Ai Aki. Ooks ollu siin kauan?”
Aki kohautti olkapäitään ja sanoi.
”Vähä aikaa vaan. Kuka sul soitti?”
Nyt vuorostaan mä kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Joku vaan.”
Aki pudisti päätään ja sanoi.
”Hei mä nään sust, ettei kaikki oo nyt ihan ok. Sano nyt kuka sul soitti?”
Mutrustin suutani ja vastasin.
”Emmä tiiä. Se ei sanonu nimees. Mut jätetään tää aihe nyt. Ei puhut enää täst. Etkä sano mitään Lauril.”
Aki huokasi ja nyökkäsi.

Jätimme asian sikseen ja menimme takaisin olohuoneeseen. Menin suoraan Laurin kainaloon istumaan. Lauri käänsi heti katseensa muhun ja kysyi.
”Kuka soitti?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Soitti väärään numeroon.”
Lauri nyökkäsi ja jatkoimme leffan katsomista.

Leffan loputtua menimme nukkumaan. Mä ja Lauri pääsimme nukkumaan yhdessä Akin vanhempien sänkyyn. Eero ja Pauli joutuivat nukkumaan kovilla patjoilla lattialla.

Seuraavalla sivulla jatko

Tooosi hyvä jatko! Tää on sairaan hyvä tarina, jatkoa KIITOS!

Aivan mahtava jatko tälle sun tarinalle tää juoni on musta mukaanssa tempaava jään innolla odottelemaan jatkoa