Suomalainen The Rasmus Foorumi

Iiihaannn siikaaahhh hyvvvääää jjjaaattkoooo!!! We want more! We want more! We want more! We want more!

Jatko

Seuraavana aamuna nukuimme kaikki pitkään. Kuitenkin heräsimme Laurin kannsa kahdeltatoista ja lähdimme yhdessä ensin herätettyämme muut ja hyvästeltyämme heidät.

Olimme onneksi saaneet Laurin vanhemmilta kyydin takaisin. Enhän itse olisi jaksanut kävellä yli kuutta kilometriä näin kylmällä säällä. Laurin äidin ajettua meidän pihaan, kiitin kyydistä ja suutelin vielä nopeasti Lauria ja menin sisälle.

Sisällällä suuntasin heti huoneeseeni, jossa odotti muut lahjani. Aloin avaamaan niitä ahkerasti. Saatuani kaikki lahjat avattu silmäilin niitä tyytyväisenä. Jimi ja Jori olivat ostaneet yhdessä mulle skeittilaudan jonka pohjassa luki kaikkea jännää erikokoisilla kirjaimilla. Laudan lisäksi paketissa oli hoppari lätsä. Naurahdin ja laitoin sen päähäni.
Kaikki lahjat olivat ihania.

Katselin lahjoja vielä hetken kunnes menin olohuoneeseen. Näin Jimin, Jounin ja Joannan istuskelemassa keskenään sohvalla. Nojasin ovenkarmiin ja katselin tätä perhettä. Saisin olla enää puolisenvuotta heidän kanssa, jonka jälkeen joutuisin taikka pääsisin takaisin omaan aikaani. Tietystihän saisin nähdä Rasmuksen pojat heti viikon kuluttua paluustani, mutta entä näkisinkö enää muita...Sitä miettien menin huoneeseeni.

Jonkin aikaa makoiltuani sängyllä kietoutuneena vilttiin, Jimi koputti hennosti oveen ja tuli sisään kahden höyryävän kaakaomukin kanssa.
Hymyilin hänelle ja samalla, kun poika istui viereen tämä sanoi.
”Nouse istuun.”
Nousin kuuliaisesti istumaan ja samaten Jimi antoi käteeni mukin sanoen.
”Kerroppas mikä sua mietityttää.”
Huokaisin ja kerroin.
”No mua vaan se, ett ku mä oon tääl enää puol vuot. Nii sit mä mietein, ett ku mä palaan takas omaan aikaan, nii näänkö mä enää teist ketään.”
Jimi mietti hetken ja sanoi.
”No mä voin ainakin luvata sen, että tuun kattomaan sua. Sä nimittäin tiiät mun tunteet. Ne ei oo muuttunu yhtään. Tiiäkkin se.”
Hymähdin ja hörppäsin kuumaa kaakaota.
Istuskelimme jonkin aikaa hiljaa ja kunnes Jimi kysyi.
”Mitä sä sait joululahjaks?”
Nyökkäsin pöydälle, jossa oli jätkien antamat lahjat ja toiselle pöydälle jossa oli muut lahjat ja vielä viereeni, missä oli Jimin ja Jorin antama skeittilauta.

Jimi katsahti ensimmäisenä itsensä ja Jorin antamaa lahjaa ja kysyi.
”Mitä tykkäät?”
Virnistin ja vastasin.
”Tykkään, mut yks asia.”
Jimi käänsi katseensa muhun kysyvänä ja sanoin.
”No se, ett mä en osaa skeitat, joka tarkoittaa sitä että sä ja Jori saatte alkaa opettaa mua skeittaamaan.”
Jimi naurahti ja sanoi.
”Se itseasiassa oli meil ajatuksenakin. Jori aatteli, ett se ostaa sulle sellasen pinkin kypärän. Ruvetaan opettaa sua uuden vuoden jälkeen tos yhes skeittihallis.”

Hymyilin hyväksyvästi ja Jimi siirtyi suurimman lahjakasan luokse. Siinä oli Joannan ja Jounin lahjat ja muiden kavereiden lahjat ja parin muun antamat lahjat. Jimi katseli lahjoja ja kommentoi joitain lahjoja.

Viimein Jimi siirtyi viimeisen pöydän luokse. Hän katseli aluksi hiljaa ja mihinkään koskematta, mutta jonkin ajan kuluttua Jimi otti jätkien yhteisen lahjan käteensä ja katseli sen sisältöä hetken. Pojan suu meni viivaksi ja sanoi sitten hiljaa.
”Noi jätkät taitaa oikeestikkin välittää susta. Paljon enemmän ko me.”
Hymähdin ja nousin seisomaan. Hipsin Jimin luokse ja halasin tätä. Jimi säikähti hieman, mutta kääntyi ja sulki mut halaukseen myös. Halailimme hetken, kunnes Jimi irrottautui halista ja katosi huoneestani.

Jäin katsomaan Jimin perään hetkeksi, kunnes kohautin itsekseni olkapäitäni ja aloin järjestelemään lahjat pois pöydältä. Kuitenkin jätin kaikkien kuuden antamat lahjat esille.

Päivät uuteen vuoteen asti kuluivat nopeasti. Vaikka synttärini olivat siinä välissä, niitä ei juhlittu. Nimittäin mitä olisin muka täyttänyt? Koska olin tulevaisuudesta niin en vanhenisi täällä. Nimittäin Johan oli selittänyt mulle hieman ennen kun olin lähtenyt, että sama se mitä täällä tapahtuisi niin palattuani takaisin olisin aivan saman lainen, kun olin lähtenytkin. Siis fyysisesti. Henkisesti olisin tietenkin palatessani kasvanut. Eli Jos vaikka leikkaisin sormeni irti, niin palattuani omaan aikaani sormi olisi takaisin paikoillaan. Ja niin edespäin.

Uusi vuosi meni mahtavasti. Rasmusten keikka oli Oranssissa ja siellä oleva kykyjenetsijä tuli juttelemaan pojille ja ehdottikin levytys sopimusta. Jätkät vastasivat ehdotukseen myöntävästi ja he sopivat, että levytykset alettaisiin koulujen alettua. Kuitenkin jossain veiheessa juhlia joku soitti mulle. Vastasin normaaliin tapaan.
”Iitu.”
Puhelimen toisesta päästä ei aluksi kuulunut mitään, mutta sitten joku sanoi.
”Sie oot tosi tosi nätti.”
Vilkaisin nopeasti Lauriin ja kävelin hieman sivummalle. Huokaisin ja kysyin.
”Mitä sä tahot? Ja kuka sä oot?”
Henkilö mumisi jotain jollekin ja sanoi sitten mulle.
”Sen saat tietää muutaman kuukauden kuluttua...”
Hymähdin ja kysyin.
”No jos mä kerran saan tietää sen sillon nii älä soittele mulle.”
Henkilö oli hetken hiljaa ja huokaisi sitten sanoen.
”Olkoot. Mutta muista, että sä oot kaunein kaikista.”
Tämän jälkeen henkilö katkaisi puhelun ja jäin tuijottamaan kännykkääni.

Juhlien loppu meni muuten normaaleissa ja iloisissa tunnelmissa.
Uuden vuoden jälkeen jokin kuitenkin muuttui. Koulujen alettua porukkaamme änkesi eräs uusi tyttö. Kamilla. Tämä oli erityisen pissis ja hienosto tyttö. Tämä suorastaan palvoi Lauria.

Koulujen alettua, myös poikien levytykset alkoivat. Joten Laurin aika mulle lyheni rutkasti. Välillä viikonloppusin emme edes nähneet Laurin kanssa. Onneksi Akilla oli edes vähän aikaa mulle.

Yhtenä iltana Aki oli luonani, kun Lauri oli harjoittelemassa biisien sanoja kotonaan. Juttelimme vähän kaikesta, pääasiassa Rasmuksen tulevaisuudesta, kun Joanna koputti oveen ja kysyi.
”Iitu sopiiks, jos lainaan Akia hetkeks?”
Nyökkäsin ja Aki meni huoneeni ulkopuolelle. Siirryin oven viereen ja pinnistin kuuloni tarkimmilleen kuullakseni mitä Joanna sanoi Akille. Kuulin yllättävän hyvin, kun Joanna sanoi.
”Nyt tulee neljä kuukautta siit, ku Iitu tuli tänne.”
Aki ynähti ja Joanna jatkoi.
”No... Mä en tiiä miten tän sanoisin. Johan joka sen aika koneen rakensi, niin sanoi että Iitu saattaa saada erilaisia vaikutuksia aikasiirtymisestä. Varsinkin neljän kuukauden jälkeen siirtymisestä. Joten siis. Ne vaikutukset rupee varmaankin pian näkymään. Johan sanoi, että vaikutukset on masentuneisuus, eristäytyminen... Ja muita se ei oikein vielä tiennyt. Mun pointti on nyt se, että Iitun seurassa tarttee olla mahdollisimman paljon. Mä sanon tän nyt sulle, koska nähtävästi Laurilla ei oikein ole aikaa enää Iitulle. Niin sano sillekkin tästä. Ja todellakin. Sano Laurille, että yrittää huomioida Iitua todellakin paljon. Ja Iitu sanoi jotain, ett tein porukkaan on tullu joku uus tyttö?”
Aki oli hetken hiljaa kunnes sanoi.
”Okeei. Joo. Mein porukkaan on ängenny yks Kamilla. Se kiehnaa melkein koko ajan Laurin kimpussa. Me ei oikeen tajuta sitä. Nimittäin me ollaan tehty sil jo selväks, ettei kukaan meistä oo kiinnostunu siit.”
Kumpikin oli nyt hetken hiljaa ja Joanna sanoi.
”Varota Lauria sit tosta. Iitu nimittäin saattaa masentuu tost ja ajatella, ett Lauri ei enää välitä siit.”
Taas tuli hiljaista, liian hiljaisita. Siirryin pois oven vierestä ja olin kuin en olisi mitään kuullutkaan.

Hetken kuluttua Aki tuli hieman totisena takaisin huoneeseen ja kysyin.
”Mitä sil oli asiaa?”
Aki hymyili ja vastasi.
”Onnitteli vaan levytys sopimuksesta.”
Nyökkäsin ja annoin Akille mielessäni anteeksi valehtelemisesta.

Loppu ilta meni hyvissä merkeissä. Aki sai mut nauramaan mahani kipeäksi. Hieman ennen, kun Aki lähti tämä halasi mua ja kuiskasi samalla korvaani.
”Pidä ittestäs huolta.”
Nyökkäsin ja Aki lähti.

Seuraavana päivänä en nähnyt Lauria muuten, kuin tunneilla ja silloinkin tämä keskittyi joko tuntiin tai kertaili biisien sanoja. Huokailin raskaasti ja katselin Lauria sivusta.
Tuntien päätyttyä yritin puhua Laurille, mutta tämä vain pussasi mua poskelle ja sanoi.
”Jutellaan myöhemmin.”

Eräällä välitunnilla näin Laurin istuvan yksikseen eräillä penkeillä. Tämä kertaili ilmiselvästi biisien sanoja. Kuitenkin huomioni käänsi Kamilla. Kamilla käveli peppu heiluen Laurin luokse ja kysyi tältä jotain. Lauri nyökkäsi ja he alkoivat juttelemaan jotain. Katselin heitä hetken, kunnes yhtäkkiä lävitseni kulki kauhea olo. Alkoi oksettamaan ja pyörryttämään. Mustasukkaisuuden tunne hiipi mieleeni ja näin mustaa. Siispä pyörryin. En kuitenkaan ehtinyt maahan asti, kun mut otettiin kiinni. Raotin silmiäni sen verran, että näin Akin ottaneen mut kiinni. Aki huokaisi ja sanoi itsekseen.
”Nyt se siis alko.”
Suljin silmäni nyt kunnolla ja pian tunsin kahden käsiparin tarttuvan muhun jotka tunnistin kuuluvan Paulille ja Eerolle, kun nämä auttoivat mut Akin syliin ja samassa menetin tajuntani.

Heräsin jossain vaaleassa huoneessa. Tunnistin sen heti koulumme terveydenhoitajan lepohuoneeksi. Huokaisin tyytyväisenä. En ollut siis onneksi joutunut sairaalaan, nimittäin eihän tietojani löytynyt sairaalan tiedoista.

Nousin istumaan ja näin vieressäni mustan ruusun. Ruusussa oli lappu joka ilmoitti ruusun olevan Akilta.
Huokaisin taas ja lähdin pois huoneesta ottaen ruusun mukaan. Ilmoitin nopeasti terkkarille lähteväni ja katosin käytävälle.

Vilkaisu kelloon ilmoitti, että kaikki olivat jo päässeet koulusta ja Rasmukset olivat levyttämässä. Huokaisin ja lähdin kotiin. Matkalla kuitenkin mieleni muuttui ja menin läheiseen puistoon. En ollut vielä kertaakaan käynyt siellä.

Ensin vilkaistuani ympärilleni, istahdin penkille ja aloin katselemaan ruusua tarkemmin. Samassa mieleeni muistui biisi. Ten Black roses. Omassa ajassani Rasmusten uusimmalta levyltä oleva biisi. Huokaisin ja aloin laulamaan biisiä hiljaa samalla, kun nypin ruusun terälehtiä.

Jonkin aikaa lauleskeltuani viereeni itsahti joku ja kysyi.
”Vanhaa Rasmustako?”
Säikähdin hieman ja käänsin katseeni vieressäni istuvaan jätkään. Jätkällä oli mustan ruskeat yli olkapäille ulottuvat hiukset, vahvat rajaukset silmissä ja tämä oli pukeutunut hevari/gootti tyylillä.
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Eips. Mulle se on uutta.”
Jätkä mietti hetken ja kysyi.
”Mut eihän rasmus oo viel ees levyttäny?”
Naurahdin ja vastasin.
”Jos tarkkoi ollaan, niin ne on just parhaillaan levyttämässä. Mut siis toi oli uutta mulle nolla ysi vuonna.”
Jätkä nyökkäsi ymmärtäen ja sanoi.
”Okei sä oot siis nolla ysi vuodest. Mä oon viistoist vuodest.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Minkä ikänen sä oot?”
Jätkä naurahti ja vastasi.
”Mä oon kaksytkaks.”
Silmäni varmaan pyöristyivät huomattavasti, koska Jätkä naurahti ja sanoi.
”Joo ei uskois. Mä oon muuten Tomi.”
Nyökkäsin ja esittäydyin itsekkin.
”Iitu.”
Tomin silmät pyöristyivät ja tämä kysyi.
”Et satu oleen kotosin Harjavallast?”
Nyökkäsin hieman kummeksuen ja Tomi sanoi hymyillen.
”Hei mä tiiän sut. Sähän oot se kuka tykkäs ihan hirmusesti Rasmuksest ja kuka halus tietää miks Lauri on saavuttamaton.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jeps. Tällä matkalla olen. Sähän oot sit se mein luokan Tomi. Tai siis yläaste luokkalaine?”
Tomi nyökkäsi ja vakavoitui sitten.

Tomi huokaisi ja sanoi hieman hiljempaa.
”Mut sit yhen päivän jälkeen sust ei kuulunu enää paljoo mitää. Mitä joskus saatoit lähettää viestii, muttet koskaan vastannu mun puheluihin etkä viesteihin.”
Huokaisin ja aloin hymyilemään. Tomi katsoi mua hieman kummissaan ja kysyi.
”Mitä nyt?”
Virnistin ja vastasin.
”Jos et muista, niin mä voin vielä muuttaa tulevaisuutta.”
Tomikin alkoi hymyilemään ja halasin tätä. Puolessa välissä halausta Tomi katosi. Olin siis muuttanut vähän maailmaani jo pelkällä ajatuksella tässä ajassa.

Huokaisin ja aloin taas laulamaan Ten black roses biisiä hiljaa samalla, kun nypin ruusun terälehtiä.
Jonkin aikaa lauleskeltuani viereeni itsahti joku ja kysyi.
”Vanhaa Rasmustako?”
En oikestaan säikähtänyt tällä kertaa laisinkaan ja käänsin katseeni vieressäni istuvaan jätkään. Jätkällä oli mustan ruskeat yli olkapäille ulottuvat hiukset, vahvat rajaukset silmissä ja tämä oli pukeutunut hevari/gootti tyylillä. Tunnistin tämän heti Tomiksi.

Pudistin päätäni ja sanoin.
”Eips. Mulle se on uutta.”
Tomi mietti hetken ja kysyi.
”Mut eihän rasmus oo viel ees levyttäny?”
Naurahdin ja vastasin.
”Jos tarkkoi ollaan, niin ne on just parhaillaan levyttämässä. Mut siis toi oli uutta mulle nolla ysi vuonna.”
Tämä keskustelu siis olisi alusta täydellinen kopio aikaisemmasta keskustelusta.

Tomi nyökkäsi ymmärtäen ja sanoi.
”Okei sä oot siis nolla ysi vuodest. Mä oon viistoist vuodest.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin vaikka tiesinkin vastauksen jo.
”Minkä ikänen sä oot?”
Tomi naurahti ja vastasi.
”Mä oon kaksytkaks.”
Silmäni varmaan pyöristyivät huomattavasti taas, koska Tomi naurahti ja sanoi.
”Joo ei uskois. Mä oon muuten Tomi.”
Nyökkäsin ja esittäydyin itsekkin.
”Iitu.”
Tomin silmät pyöristyivät ja tämä kysyi.
”Et satu oleen kotosin Harjavallast?”
Nyökkäsin virnistäen ja Tomi sanoi hymyillen.
”Hei mä tiiän sut. Sähän oot se kuka tykkäs ihan hirmusesti Rasmuksest ja kuka halus tietää miks Lauri on saavuttamaton.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jeps. Tällä matkalla olen. Sähän oot sit se mein luokan Tomi. Tai siis yläaste luokkalaine?”
Tomi nyökkäsi ja katseli eteensä mietteliäästi.

Katsoin hetken Tomia, kunnes sanoin.
”Koska oot viel munki tulevaisuudesta, niin pliis älä kerro mitä tapahtuu, ku mä en oikeestaan jos rehellisiä ollaan niin en halua tietää.”
Tomi nyökkäsi ja kysyi.
”No millasta tääl sit on ollu? Mä en ees tienny ett olit tämmösel matkal.”
Nyökkäsin ja vastasin.
”No mä tuskin kerroin täst kenellekkää. Mut joo. Ihan kivaahan tääl on ollu. Saanu uusii kavereit ja vastauksen kysymykseen minkä takii tulin tänne.”
Tomi nyökkäsi ja kysyi.
”Minkä kautta sä tänne tulit?”
Virnistin ja vastasin.
”Johanin kautta.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi.
”Nii mäkin. Johan sano, ett ainoastaan yks on tehny tän aikasemmin.”
Nyökkäsin ja vilkaisin kelloon. Se oli jo melkein seitsemän.

Huokaisin ja kysyin Tomilta.
”Mis sä asut?”
Tomi sanoi osoitteensa ja ilmeeni kirkastui samaten. Virnistin ja sanoin.
”Sä asut melkein mun naapuris. Kiva. Haluuks tul meil?”
Tomi nyökkäsi ja soitti pikaisesti jollekin ja lähdimme käppäilemään meille.

Kotonani varmistin, ettei kukaan ollut paikalla ja menimme huoneeseeni. Huoneessani huomioni kiinnitti kimppu mustia ruusuja. Menin ruusujen luokse ja laskin ne. Tasan kymmenen mustaa ruusua ja lappu; Anteeksi etten ehtinyt juttelemaan sulle tänään. Rakastan sua. Lauri

Huokaisin ja menin istumaan pedatulle sängylleni. Tomi katseli hetken huonettani, kunnes tuli myös istumaan sängylle. Katselimme hetken toisiamme totisina, kunnes kysyin.
”Miks sä tulit tänne? Siis tähän aikaan?”
Tomi nyökkäsi ja alkoi selittämään, että halusi löytää jonkin asian minkä oli kadottanut tässä ajassa.

Kuuntelin jätkää tarkkaavaisena, kunnes puhelimeni soi. Annoin Tomille merkin, että jatkaisi selittämistään ja vastasin.
”Iitu.”
Puhelimen toisessa päässä joku hengähti ja sanoi.
”Mä tässä moi. Saiks sä ne mun ruusut?”
Puhuja oli siis Lauri ja hänen puheen taustalta kuului Akin, Paulin ja Eeron meluaminen.

Nyökkäsin Tomille ja sanoin Laurille.
”Joo. Ne on ihanii.”
Lauri huokaisi ja sanoi pahoittelevaan sävyyn.
”Sori etten mä ehtiny tänään puhuu sulle mitään.”
Hymähdin ja sanoin.
”No jaa. Ei se mitään. Oon tottunu jo. Et oo puhunu mulle paria sanaa enempää vähä yli pariin viikkoon. Mutta ei se mitään.”
Äänestäni kuulsi pieni katkeruuden sävy, mutta en antanut sen häiritä itseäni.
Lauri oli hetken hiljaa ja kysyi.
”Mis sä oot nyt?”
Naurahdin Tomin jutulle ja vastasin Laurille.
”Koton. Kuis ni?”
Lauri oli hetken hiljaa ja kysyi sitten hiljaa.
”Kuka sun kans on? Se ei nimittäin oo ketään kenet mä tunnen.”
Hymyilin Tomille ja vastasin Laurille.
”Yks Tomi vaan. Mut joo. Lopetellaan. Heippa mä rakastan sua.”
Lauri vastasi vähän vaisusti.
”Mäkin rakastan sua. Moi.”
Lopetimme siis keskustelun ja keskityn Tomiin.

Jonkin aikaa Tomin selitettyä jotain kysyin.
”Millo sä oot muuten tullu tähän aikaan?”
Tomi virnisti ja vastasi.
”Eilen.”
Nyökkäsin ja kysyin taas.
”Koska sä alotat koulun?”
Tomi katsoi hetken lattiaan miettien, kunnes vastasi.
”Maanantaina.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Mitä sä teet huomenna kautta sunnuntaina?”
Tomi mietti hetken ja vastasi.
”No jaa. En tiiä. Yritän tutustuu porukkaan täällä.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Eiku aattelin vaan, ku Aki tai Lauri on tuskin pitämäs mulle seuraa, ku ne on levyttämäs. Osaaksä skeitata?”
Tomi nyökytteli ja vastasi.
”Osaan ithan kohtalaisesti. Mitenniin?”
Virnistin ja kysyin.
”Onks sul lautaa?”
Tomi nyökkäsi ja sanoin.
”No sepä hyvä. Mä päätän, että sä tuut mun kans rampille ja saat opettaa mua skeittaa. Ja tutustut mun muuhun porukkaan.”
Tomi nyökkäsi hieman hämmentyneenä ja kysyi.
”Onks sul oma lauta?”
Nyökkäsin ja näytin lautaa, jonka olin saanut Jimiltä ja Jorilta.

Tomi tutkaili lautaa ja nyökkäsi sanoen.
”Jeps. Aika hieno tytölle.”
Virnistin ja sanoin.
”Ja Jori lupas ostaa mulle vielä pinkin skeittaus kypärän, mut tuskin mä tarviin semmosta.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Kyl sä tarviit. Jos et muista, kun oltiin yläasteel nii sähän kaatuilit melkee koko ajan. Ja muutenki. Mullaki on kypärä. Oon kaatunu jo niin monta kertaa.”
Nyökkäsin ja tuli hiljainen hetki. Naurahdin ja sanoin.
”Hmmm. Hiljainen hetki.”
Tomikin naurahti ja vakavoiduin. Mietein hetken ja sanoin.
”Oothan sä sit mun seurassa mahdollisimman paljon?”
Tomi vakavoitui myös ja nyökkäsi vastaten.
”Tietenkin. Miten niin?”
Huokaisin ja sanoin.
”No ku mä kuulin, ku Joanna. Siis mun tän paikan äiti, niin selitti Akille, että mulle saattaa tulla nyt ku mä oon ollu tääl neljä kuukaut nii jotain sivuvaikutuksii. Ja ne on masennus ja eristäytyminen ja tämmöne. Ja mä en haluis sitä...”
Tomi katsoi mua vakavasti ja halasi yhtäkkiä.

Hätkähdin hieman, mutta vastasin halaukseen. Tomi sanoi hiljaa korvaani.
”Mä lupaan olla sun seurassa koulussa ja sit vapaa ajalla, jos sulle sopii.”
Hymyilin itsekseni ja erottuamme halista sanoin hieman vakavammin.
”Mut yks asia. Muist, ett mä oon varattu. Ja, ett Aki on mun paras kaveri.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Muistetaan. Ja tiiäks mitä?”
Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja Tomi sanoi.
”Emmä ees oo kiinnostunu susta. Mä oon ensinnäkin varattu ja sit mä oon viel.... Öh... Homo. Ei kai se haittaa.”
Silmäni kirkastuivat ja halasin Tomia sanoen.
”Iiih. Ihanaa. Vihdoinki mul on kaveri joka on homo. Iiih. Söpöööö.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”No hyvä ettei haittaa. Mut jos vaan mahdollista, niin mun homoudesta ei kerrota kenellekkää. Lupaatko?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Lupaan. Ja jos mun tekee mieli kertoo, niin mä kysyn eka sulta.”
Tomi nyökkäsi hymyillen ja sanoi ensin vilkaistuaan kelloon.
”Mun on ehkä parempi lähtee kotii, ku kelloki on jo noin paljon.”
Vilkaisin itsekkin kelloon ja se näytti viittä vaille yksitoista. Naurahdin ja sanoin.
”Joo ehkä on parempi. Mun tarttis men nukkumaan, ett jaksan huomenna. Tuuks sä vaiks tähän sit vaik kahen kolmen maissa?”
Tomi nyökkäsi ja nousi seisomaan.

Halasimme pikaisesti ja Tomi katosi ovestani. Ulko-oven käytyä Jimi koputti huoneeni oveen ja tupsahti sisään. Tämä katsoi mua hetken arasti kunnes kysyi.
”Petäksä Laurii?”
Katsoin Jimiä silmät puöreinä ja vastasin.
”EN! Mä en pettäis Laurii ikinä!”
Jimi nyökkäsi hitaasti ja katosi huoneestani.

Pian sama kysymys kuului ovelta.
”Petäksä Laurii?”
Käännyin ympäri ja näin huolestuneen näköisen Akin. Pudistin päätäni ja sanoin.
”En. En ikinä pettäis Laurii. Mistä sä nii aattelet?”
Aki sulki oven ja käveli sänkyni luokse johon istahti.

Tämä katseli hetken mua arvioivasti ja vastasi.
”Noku Lauri kuulemma soitti sulle?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi.
”Lauri sano kuulleensa jonkun jätkän äänen.”
Nyökkäsin taas ja Aki jatkoi.
”No siit se sit aatteli vähän...”
Hymähdin ja sanoin.
”Se oli Tomi, mun yks uus kaveri. Se alottaa maanantaina koulun.... Se on, tai siis se lupas ol mun tukena kun nää sivuvaikutukset kerra nyt alko. Ku ethän sä voi olla koko aijan mun seurassa ja Laurii ei kiinnosta enää olla mun seurassa, kun se on keskittyny liikaa niihin tein levytyksiin.”
Aki laski katseensa maahan ja nousi nopeasti seisomaan ja tuli halaamaan mua. Samalla, kun tämä halasi hän sanoi.
”Anteeks. Anna anteeks. Mä oon ihan paska frendi.”
Naurahdin ja halasin myös Akia sanoen samalla.
”Ei se mitäään. Tää oli odotettavissakin. Ja mulle on pääasia, että saattekin levytettyä. Tein musa on mulle tosi tärkeetä.”
Aki irrottautui halista ja sanoi päättäväisesti.
”Mä puhun Laurille ja käsken sen vähän huomioida tyttöystäväänsä.”
Naurahdin hiljaa ja kysyin.
”No asiasta toiseen. Millasta siel levyttämäs on ollu?”
Aki palasi istumaan sängylleni ja sanoi leveästi hymyillen.
”Mahtavaa. Saa vaan soittaa rumpui ja tälleen. Aivan parasta. Huomen meil on sitä koko päivä ja sunnuntain jossain vaihees päivää pari tuntii, mut sit ollaan vapaita, ett jos haluut tehä jotain mein kans?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”No mä oon varmasti rampeilla harjottelemas skeittausta.”
Aki naurahti ja sanoi.
”Vai semmosta. Tarttee siis ilmaantua sinne jossain vaihees näkemään miten sä lemaat.”
Virnistin ja Akin kännykkä piippasi.

Aki virnisti mulle ja sanoi.
”Mun kyl tarttee lähtee. Hyvii viikonloppui ja nähään täs taas.”
Nyökkäsin ja Aki katosi ovesta. Katselin vielä hetken ovea ja lähdin yöpesulle ja siitä nukkumaan.

Seuraavana päivänä nukuin puoli yhteen asti. Herättyäni menin suihkuun ja sen jälkeen aloin valitsemaan sopivia vaatteita. Saatuani itseni valmiiksi menin syömään aamupalaa. Joanna puuhaili jotain ja nähtyään mut, hän kysyi hymyillen.
”Menossä tapaamaan Lauria?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”En. Sil ei oo enää kauheest aikaa mulle sen levytyksen takii. Mä meen skeittaamaan yhen Tomin kanssa.”
Joanna nyökkäsi hieman kummastuneena ja jatkoi mitä oli aikaisemmin tehnytkin.

Norkoilin vielä hetken pöydän vieressä, kunnes ovikello soi. Melkeinpä ryntäsin ovelle ja avasin sen hymyillen. Tomihan se siellä ja sanoin hänelle.
”Venaas iihan pikku hetki. Käyn hakee laudan.”
Tomi nyökkäsi ja jäi odottamaan nojaillen oven karmiin. Kipaisin siis huoneessani ja tulin melkein samaten takaisin eteiseen. Laitoin tennarini jalkaan ja takin päälle niin lähdimme.

Matkalla juttelimme vähän kaikkea. Jossain vaiheessa kysyin.
”Kuinka kauan sä aiot olla tääl?”
Tomi kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Niin kauan, ett löydän sen mitä tulin hakeekki täält.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin hieman arasti.
”Jos saan kysyy, niin mitä sä tulit hakee?”
Tomi käänsi katseensa musta ja vastasi.
”Mä... Mä en voi kertoo sitä. Ainakaan vielä. Mä kerron sen jos mä löydän sen.”
Nyökkäsin ja jätin aiheen, nimittäin saavuimme rampeille.

Rampit olivat siis meidän ikäisillemme sekä myös vanhemmille skeittausta harrastaville tyypeille harjoittelu ja hengailu paikka. Paikka oli auki joka päivä talvisin ja kesäisin sade päivinä.

Sisälle päästyämme katsastin porukan määrän. Porukkaa oli sopivan vähän ja ja näköjään suurin osa oli Jimin ja Jorin kavereita.
Huokaisin ja menin seinän viereisille penkeille jossa yleensä pidettiin kaikki kamat. Tomi seurasi perässäni ja kysyi.
”Osaaksä yhtään skeitata? Vai tartteeks sul opettaa kaikki ihan alusta asti? Kuten miten laudan saa liikkeelle?”
Naurahdin ja laskin repun penkille sanoen sitten.
”No kyl mä kai ihan kohtalaisesti osaan, mutten lupaa mitään.”
Tomi nyökkäsi ja laski myös oman reppunsa.

Saatuani lautani pois repusta suljin repun ja menin erään lapun luokse joka oli seinässä. Tutkailin sitä hetken aikaa, kunnes otin kynän jostain ja kirjoitin yhteen kohtaan lappua; I&T.

Lappu oli siis ramppien pohja piirustus johon merkittiin omat niin sanotut vakkari paikat. Jotenka tästä eteenpäin ramppien reunoilla oleva alue oli kokonaan mun ja Tomin käytössä. Nyökkäsin Tomille ja lähdimme omalle alueellemme.

Tomi seurasi mua kiltisti ja sanoi.
”Näytä eka mulle mitä osaat, nii sit mä voin vaik opettaa sul jotai?”
Nyökkäsin ja laitoin lautani maahan. Vilkaisin Tomia nopeasti ja Tein lähestulkoon kaikki temput mitä osasin.
Tomi katseli temppujani hymyillen ja lopetettuani, tämä lautaili vierelleni ja sanoi.
”Aaika hyvä oot. Mut oot parempi, ku opetan sulle mitä mä osaan nii sit oot mahtava.”
Nyökkäsin hymyillen, kun Tomi alkoi ensin näyttämään mitä osasi. Näytettyään temput tämä tuli vierelleni ja alkoi opettamaan vähän tarkemmin.

Harjoitellessani juttelimme vähän kaikkea. Tomi päästeli vähän väliä vahingossa asioita, joita tapahtuisi vasta omassa tulevaisuudessani. Jossain vaiheessa Tomi meni hieman vaikeaksi ja sanoi.
”Mun on pakko kertoo yks asia. Mä tiiän, ettei mun kuuluis, mut mä vaan haluun, että sä osaisit varautuu siihen.”
Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja Tomi sanoi.
”Mä tiiän, että sä rakastat toosi paljon Lauria, mut sun tulevaisuudessa, niin te...Öh... Te vähän niinko erootte.”
Pysähdyin paikoilleni ja katsoin Tomia ehkä hieman järkyttyneenä. Tomi laski katseensa musta ja sanoi hieman iloisemmin.
”Ette te ihan kokonaan eroo, mutt... Siis. Yks kiertue vaan saa sun ja Laurin välit katkeemaan hetkeks. Ei mitään sen suurempaa.”
Katsoin Tomia hieman närkästyneenä ja sanoin.
”Ai ei mitään suurempaa?”
Tomi naurahti ja sanoi taas vakavana.
”No siis. On se aika vakavaa. Koska Lauri ei soita sulle, niin... Sul ei rupee menee niin kauheen hyvin ja.... Se Rasmusten keikka kestää vuoden. Pojat tulee kiertueen aikana vain pari kertaa kotiin ja aina niinä aikoina sä oot jossain.... muualla. Mä en ees ite tiiä missä... Ja sit Lauri saa vähän väärän kuvan sun poissa olosta ja.... Äääh. Emmä voi kertoo. Mut kummiski lopussa kaikki on hyvin. Ainakin mun aikaan asti.”
Naurahdin ilottomasti ja menin Tomin eteen seisomaan. Katselin häntä hetken aikaa hiljaa, kunnes halasin tätä. Tomi hämmentyi hieman, mutta halasi sitten takaisin mitään sanomatta.

Halailtuamme hetken tunsin pistävän katseen selässäni. Erosin Tomin halista ja käännyin ympäri katsellen ympärilleni. Huomasinkin pian henkilön, kenestä pistävä katse oli lähtöisin. Jimi ja Jori. He seisoivat vajaan kymmenen mertin päässä meistä laudat käsissä. Huomasin heidän muiden kavereiden lautailevan viereisellä rampilla naureskellen jollekkin asialle. Huokaisin ja menin laudan kanssa Jimin ja Jorin luokse.

Näiden mustat katseet sulivat hieman, kun huomasivat mun iloisen ilmeen.
Moikkasin heitä hymyillen ja kysyin.
”Mitäs te täällä?”
Jimi vastasi kummankin puolesta.
”Moi. Päätettiin tul porukal skeittaa. Mitäs itse teet täällä?”
Nyökkäsin ja vastasin hymyillen.
”Oon kans skeittaamas. Tomi opettaa mul joitai juttui.”
Poikien silmät siristyivät ja nämä käänsivät katseensa Tomiin. Kasvot vakavina he sanoivat samalla, kun lähtivät.
”Me jätetään sut sen Tomin kans skeittaa.”
Hymähdin itsekseni ja rullasin laudan kanssa Tomin luokse. Katsoin Tomia hetken arvioivasti, kunnes astuin sen verran eteen päin, että pystyin halaamaan tätä.

Halatessani Tomia, sanoin hänelle.
”Sä oot kiva.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Mutten yhtä kiva, kuin Lauri tai Aki. Mut ei se haittaa. Säkin oot tooosi kiva.”

Naurahdin, mutta vakavoiduin samassa. Tomin olan takaa näin Akin ja Laurin katsovan meitä. Kummallakin oli vakava ilme, mutta Laurin ilmeessä oli sekaisin mustasukkaisuutta, vihaa ja katumusta. Irtaannuin hitaasti Tomista ja sanoin.
”Tuu mennää. Tuol on Lauri ja Aki.”
Tomi nyökkäsi ja lähti lauta mukanaan perääni.

Päästyäni Laurin ja Akin luokse, halasin kumpaakin ja suutelin Lauria. Lauri vastasi tietenkin suudelmaan, koska ei ollut saanut pitkään aikaan suudella taikka halata mua. Erottuamme suudelmasta Lauri käänsi katseensa takaisin Tomiin, mitä Aki oli jo hetken tuiotellut.

Käänsin oman katseeni myös Tomiin ja esittelin pojat toisilleen.
”Tomi. Täs on siis mun poikaystävä Lauri ja paras kaveri Aki. Aki ja Lauri. Täs on mun yks kaveri Tomi.”
Pojat nyökkäsivät toisilleen ja Lauri sanoi mulle.
”Voiks tul vähä ton sivummal tai ulos?”
Nyökkäsin ja sanoin Akille ja Tomille.
”Pitäkää te toisillenne seuraa.”
Mietein hetken, kunnes menin Tomin luokse ja kuiskasin tälle.
”Aki ei oo sit homo, joten pidä näppis eros siit.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Okei okei. Emmä mitää semmosta.”
Hymyilin tyytyväisenä ja lähdin Laurin kanssa ulos.

Ulkona Lauri katseli tiiviisti maata, kunnes sanoi pahoittelevasti.
”Mä oon tosi sori siit, ku mä en oo yhtää huomioinu sua. Mä vaan.... Oon keskittyny liikaa tohon levyttämiseen. Mä en oikeen osaa selittää tätä.”
Lauri piti lyhyen tauon ja jatkoi.
”Aki kerto, ett sä oli pyörtyny koulus tai jota ja sit, ett se johtu jostai aikajutskast. Mä... Äääh. Sun tarttee ymmärtää, ett mä rakastan sua, enkä mä haluu ett sä jätät mut sen takii, ku mä oon ollu tyhmä enkä oo huomioinu sua viikkoihin... Ja mä tajusin noin viikkoin, ett mä en pysty elää ilman sua.”
Huokaisin ja menin halaamaan Lauria sanoen sitten.
”Sä tiiät, että mä olin tosi yksinäinen. Mut kyl mä ymmärrän. Sul oli huolii ja kiireit ton levytyksen takii.”
Lauri pudisti päätään ja sanoi.
”Nii mut ois mun silti tarvinnu huomioida sua! Akikin huomioi sua reilusti enemmä, ku mä. Mä en ansaitse sitä, että sä antaisit anteeks.”
Hymähdin ja tiukensin otettani Laurista ja sanoin.
”Mä oon antanu sulle jo anteeks. Sun on pakko hyväksyy se.”
Lauri huokaisi ja sanoi.
”Mä... Mä rakastan sua.”
Naurahdin hiljaa ja sanoin höllentäen otettani Laurista.
”Mäkin rakastan sua höpsö. Mennääks nyt takas?”
Lauri nyökkäsi ja suuteli mua ennen, kun lähdimme takaisin.

Rampeilla Tomi ja Aki nauroivat jollekin asialle. Hymyilin tyytyväisenä ja kysyin.
”No mikäs teit noi paljo naurattaa?”
Pojat rauhoittuivat ja Tomi sanoi.
”Eei mikää. Aki vaa kerto mitä oot duunaillu tääl.”
Irvistin Akille ja kysyin taas Tomilta.
”Mitä tehään? Jatketaanko skeittaust vai mennääks jonnekki?”
Tomi katseli hetken ympärilleen ja kysyi Laurilta ja Akilta.
”Te varmaan haluutte olla Iitun kanssa nyt, kun teil on aikaa?”
Pojat nyökkäsivät ja Tomi jatkoi katsoen muhun.
”No voitaisiin tehä silleen, ett mä lähtisin nyt kotiin ja te olisitte keskenänne. Mä ja Iitu voitais nähdä vaik pikaisesti huomen ja sit maanantain.”
Nyökkäsin ja Tomi tuli luokseni. Tämä halasi ja antoi poskisuudelman, kuten meillä oli ollut tapana yläasteella ja lähti. Jäin katsomaan hänen peräänsä hymyillen, tosin kuin Lauri ja Aki katsoivat vuoroin mua ja vuoroin Tomia suu auki.

Tomin kadottua näkyvistä Lauri asteli vierelleni ja kysyi hampaita kiristellen.
”Miks toi teki tolleen?”
Virnistin ja vastasin.
”Vanha tapa. Lähetäänks?”
Aki ja Lauri nyökkäsivät ja lähdimme meille.

Puolessa välissä matkaa Aki päättikin lähteä kotiin, koska ilmeisesti päätteli Laurin ilmeestä, että tämä halusi keskustella mun kanssa kahdestaan. Nimittäin Laurin ilme oli melkoisen vakava ja kireä. Sanottuamme moikat Akille, Lauri veti mua loppu matkan.

Huoneeseeni päästyämme Lauri lukitsi oven ja kääntyi hitaasti. Otin pari askelta taaemmas ja Lauri huusi.
”MITÄ VITTUA TOI OLI?! KUKA VITUN TOMI? PETÄKSÄ MUA SEN KANSSA?! OOKSÄ OLLU SEN KANSSA KOKO AJAN KU MÄ OON OLLU TEKEEN LEVYY?! OOKSÄ OLLU SEN KANS SÄNGYS?!”
Silmäni laajentuivat järkytyksestä ja katsoin Lauria tiukasti silmiin.

Säpsähdin hieman, kun huomasin hänen pupilliensa laajenneen. Sen verran tiesin, että jos pupillit olivat laajentuneet, niin se tarkoitti henkilön olevan huumaantunut tai jotain. Eli Lauri olisi vetänyt joko huumeita taikka lääkkeitä tai jotain muuta. Hengähdin ja huusin takaisin.
”TOMI ON MUN ENTINE LUOKKALAINE! JA ON YKS MUN KAVEREISTA! MÄ EN OO PETTÄNY SUA KENENKÄÄN KANSSA SAATIKKA TOMIN! MÄ NÄIN TOMIN VAST EILEN! JA VITTU EN OO TODELLAKAAN OLLU SEN KANSSA SÄNGYSSÄ! JA MITÄ VITTUA! OOKSÄ OTTANU JOTAIN NAPPEI TAI JOTAIN, KUN SUN SILMÄT ON IHAN OUDOT?!”
Lauri hiljeni ja vastasi hiljaa.
”Mä otin vaa pari kolme tai emmä tiiä. Kuussatast buranaa.”
Hätäännyin hieman, koska suurikin määrä saattaisi pahimmassa tapauksessa tappaa. Kysyin siis heti.
”Millon sä otit ne? Ja tarkalleen kuin monta?”
Lauri laski katseensa ja otti taskustaan lääkepaketin mistä puuttui kuusi tablettia samalla sanoen.
”Tos ku me lähettiin rampeilta...”
Hengähdin ja katsoin kelloon. Olimme lähteneet rampeilta vajaa puolisen tuntia sitten, eli lääkkeet olivat alkaneet pikkuhiljaa alkaneet tehoamaan.

Rauhoitin itseäni hieman ja menin avaamaan oveni. Oven saatuani auki, otin Laurin kädestä kiinni ja raahasin hänet nopeasti vessaan. Vessassa sanoin pojalle.
”Nyt oksennat. Ihan sama miten. Sormet kurkkuun ja silleen, kunhan vaan oksennat.”
Lauria ei tarvinnut enempää käskeä, kun tämä jo oksensi pönttöön. Huokaisin ja vahdin Lauria sivusta.

Laurin lopetettua oksentelun, raahasin tämän huoneeseeni ja riisuin hänet boksereilleen. Tämän jälkeen laitoin hänet makaamaan sänkyyni ja hain sängyn viereen ämpärin varmuuden vuoksi, jos Lauri vielä oksentaisi. Sen jälkeen vaihdoin yöpaidan päälleni ja menin Laurin viereen nukkumaan.

Aamulla heräsin tunteeseen, että joku tuiotti. Avasin silmäni hitaasti ja näin Laurin kasvot parin sentin päässä omistani. Huomattuaan mun heränneen, Lauri virnisti ja suuteli mua. Suudelman jälkeen nyrpistin hieman nenääni ja kysyin.
”Mikä olo?”
Lauri laski katseensa ja vastasi katuvan kuuloisena.
”Ihan hyvä. Sori tost eilisest. Mä.... Mä vaan hermostuin tost Tomist.”
Pudistin päätäni vakavana ja sanoin.
”Älä ikinä tee tolleen. Tajuuks, ett sä olisit voinu kuolla. Mitä mä olisin sitten tehnyt? Mä en kestäis sitä. Mä rakastan sua. Tajuu se. Mä en ikinä, ikinä pettäis sua tai mitään. Sun on turha ees pelätä, että mä pettäisin sua, koska kukaan muu jätkä täällä ei oo kiinnostunu musta, paitsi tietty Jimi ja Jori, mut niit mä ees huolis. Ennemmin mun tässä tarttis pelätä, että sä jätät mut, koska melkei kaikki kuolaa sun ja Akin perään.”
Lauri huokaisi ja sanoi.
”Mä en ikinä vaihtais sua toiseen taikka pettäis. Sä tiiät, että mä palvon sua.”
Hymähdin ja suutelin Lauria.

Suudelman keskeytti Jimi, joka tupsahti huoneeseeni taas koputtamatta. Jimi vilkaisi nopeasti meihin ja sanoi hassulla äänellä.
”Moimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimoimo​iiiiiii”
Samalla, kun Jimi sanoi tätä, tämä kiersi huoneeni ja katosi ovesta sulkien sen samaten. Katoimme Laurin kanssa kummissamme ensin toisiamme ja sitten ovea, johon Jimi oli kadonnut. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen repesimme nauramaan.

Rauhoituttuamme vaihdoin vaatteet jonka jälkeen seurasin vierestä, kun Lauri puki päälleen. Saatuamme kumpikin itsemme valmiiksi, Lauri kysyi samalla kun halasi mua.
”Mitäs tehtäis tänää? Oon tänään kokonaan vain sun.”
Virnistin ja vastasin.
”Sopisko jos mentäis teil ja katottais joitan leffoi?”
Lauri mietti hetken ja sanoi silmää vinkaten.
”Joo! Meil ei oo ketään ees kotona. Ne tulee vast yömyöhään.”
Naurahdin ja suutelin Lauria. Tämän jälkeen menimme olohuoneeseen, jossa Joanna oli katsomassa telkkaria.

Vilkaisin nopeasti telkkaria, kunnes kysyin.
”Viittisiks sä heittää mut ja Laurin Laurille?”
Joanna käänsi katseensa meihin ja vastasi hymyillen.
”Joo tietty.”
Joanna sulki telkkarin ja nousi seisomaan lähtien eteiseen laittamaan kenkiään.

Ennen kuin ehdimme ottamaan askeltakaan Jimi ilmestyi viereemme ja kysyi.
”Mihi te ootte menos?”
Käänsin katseeni vakavana Jimiin ja vastasin.
”Jonnekki missä sä et oo.”
Jimi mutrusti huuliaan ja häipyi. Katsoin Jimin perään päätäni pudistellen ja lähdin ulos Lauri perässäni.

Autossa Joanna kysyi.
”Mitä te aioitte tehä tänään? Ja Iitu muista, että huomenna on koulua, niin et voi jäädä yöksi.”
Nyökkäsin hieman harmistuneena ja sanoin.
”En tiiä. Katotaan varmaan joku leffa ja tälleen. Mä voin vaik soittaa sul sit ku voisit tul hakee?”
Joanna nyökkäsi tyytyväisenä ja Lauri kuiskasi korvaani.
”Hitsi unohdin kokonaan, ett on sunnuntai. Mut kai me voidaan silti?”
Virnistin ja nyökkäsin.

Meinasin sanoa jotain Laurille, mutta Joanna ehti ensin.
”Noni. Nyt ollaan perillä. Muista Iitu sitten, että soitat ennen yhtätoista.”
Nyökkäsin ja poistuin autosta Laurin kanssa. Suuntasimme suoraan sisälle ja Laurin huoneeseen.

Laurin laittaessa DVD:tä kävelin olohuoneeseen ja soitin Tomille. Tomi vastasi parin tuuttauksen jälkeen.
”Tomi?”
Vilkaisin nopeasti ympärilleni varmistaen, ettei Lauri ollut missään ja sanoin.
”Täs Iitu moi. Mitä teet?”
Tomi äänen takaa kuului lasten kirkumista ja tämä sanoi.
”Hoidan muksui. Joten me ei voida nähä tänään.”
Naurahdin ja sanoin.
”Sitä itseasiassa olinki soittamas. Mullaki on muut tekemist, etten olis voinu nähä. Mut kai me sit nähään huomenna linkassa?”
Tomi naurahti ja kysyi kiusallaan.
”Ettet vaan sattuis oleen laurin luona? Ja joo. Nähään vaan linkas.”
Punastuin vienosti ja kiitin, ettei Tomi voinut nähdä mua. Hymähdin myöntävästi ja sanoin.
”Jooop. Täällähän mä, mut joo. Ei mulla mitään muuta sitten.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Heippa sitten. Mä päästän sut Laurin luokse. Moi.”
vastasin takaisin vielä pikaisesti.
”Moi.”
Ja suljin puhelun. Samalla laitoin puhelimen äänettömälle ja lähdin takaisin Laurin huoneeseen.

Lauri oli jo saanut DVD:n pyörimään ja odotteli enää mua viereensä katsomaan elokuvaa. Sammutin valot ja kömmein Laurin viereen.

Loppujen loputtua, elokuva jäi toiselle alalle ja keskityimme toisiimme. Joten Päätelkää itse, mitä tapahtuu, kun kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa nuorta laitetaan samaan huoneeseen missä ei ole ketään muuta...

Jonkin aikaa myöhemmin puin vaatteita ja Lauri katseli raukeana tekemisiäni. Olin soittanut jo Joannalle ja tämä lupasi tulla vartin päästä. Huokaisin ja kysyin Laurilta ehkä hieman surullisesti.
”Paneuduks taas koulus niihi biisien sanoihin?”
Lauri nyökkäsi pienesti ja vastasi.
”Pakko. Mä oon oikeest tosi pahoillani. Mä lupaan korvata tän sit ku levy on valmis.”
Huokaisin ja nyökkäsin. Varmistin vielä.
”Nii se levyhän valmistuu täs enne ku päästään lomil?”
Lauri nyökkäsi ja vastasi.
”Joo. Pitäis valmistuu parin viikon päästä jo. Eli se tarkottaa, että mä oon sun kokonaan parin viikon päästä.”
Hymyilin pienesti ja nyökkäsi. Samassa kuulin auton tööttäävän ulkona ja sanoin samalla, kun menin Laurin luokse suutelemaan tätä.
”Mut mä meen. Nähdään huomenna sitten ees tunnilla.”
Lauri nyökkäsi ja lähdin.

Myöhemmin Lauri siivoili huonettaan, kunnes huomasi vähän aikaa sitten käytetyn kortsun. Lauri virnisti itsekseen ja otti sen sormiensa väliin. Pojan virne kuitenkin katosi kasvoilta, kun hän huomasi kortsun olevan rikki. Lauri huokaisi raskaasti ja vippasi kortsun roskiin. Tämän jälkeen poika haki kännykkänsä ja valitsi parhaanystävänsä numeron. Linja tuuttasi pari kertaa, kunnes sieltä vastasi iloinen ääni.
”Moooi. Mitä mies? Miten ilta on menny?”
Lauri huokaisi ja alkoi kiertelemään huonettaan vastaten Akille.
”No enny tiiä. Iha ookoost, mut huomasin, ett meil on menny kortsu rikki...”
Kumpikin oli hetken hiljaa, kunnes Aki sanoi pinesti naurahtaen.
”Ai te ootte ollu sängyssäki?”
Lauri murahti ja sanoi.
”Jätkä hei tää on vakava asia.”
Aki hymähti ja sanoi.
”Joo tiietään. Ooksä ihan varma? Mitä sä aiot tehä? Kerroksä Iitul?”
Lauri pysähtyi ja vastasi huokaisten.
”Oon varma. Sen pääs oli selvä reikä. Ja en tiiä. Emmä viitti sinäänsä kertoo Iitul, mut... Äääh. Tuuks mun kaa huomen ryyppää?”
Aki hengähti ja sanoi innoissaan.
”Mitääääähh? Kuulinks mä oikein? Sä haluut juomaan? Sä et oo ollu juomas puoleen vuoteen, eli Iitun tulon jälkeen.”
Lauri hymähti ja katsoi peilistä omia huolestuneita kasvojaan ja vastasi.
”Joo. Ei oo vaan tehny mieli. Mut siis. Mihi aikaa alotetaan ja missä?”
Aki mietti hetken ja kysyi.
”Ööömm. Mitä jos pyydettäisiin loputkin mukaan, nii ois kivempaa ja ois ryyppäämis paikkakin?”
Lauri metti hetken ja vastasi.
”No joooh. Voitais mein treenikämpäs juod. Kysyksä vai mä?”
Aki kolisteli jotain ja vastasi sitten.
”Mä voin. Mut joo. Mun tarttee mennä nyt. Mut jutellaa huomen taas ja nähään. Moikka mies ja älä panikoi.”
Lauri hymähti ja lopetti puhelun. Tämän jälkeen poika kaatui makaamaan sänkyynsä.

Seuraavana aamuna astuin kouluni pihaan Jimi vierelläni ja etsin katseellani tuttuja joiden luokse mennä. Huomasin Tomin eräällä aidalla ja juoksin sinne. Huomattuaan mut, Tomi suli leveään hymyyn ja halasi mua. Halasin takaisin ja kysyin.
”Mites menee?”
Tomi kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Eipä mitenkään erikoisesti. Vähän jännittää miten porukka täällä reagoi muhun.”
Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja kysyin.
”Haluisiks, ett mä tutustuttaisin sut kahtee mun porukkaan?”
Tomi nyökkäsi ja lähdimme kulkemaan Akia, Eeroa ja Paulia kohden. Sanoin samalla Tomille.
”Elikkä tää porukka on sit semmone, keitten kans mä eniten hengaan.”
Tomi nyökkäsi taas ja saavuimme poikien luokse. Hymyilin leveästi ja sanoin pojille.
”Moi.”
Pojat vastasivat rennosti samalla, kun vilkuilivat Tomia.
”Moi.”
Rykäisin pienesti ja esittelin Tomin pojille ja pojat Tomille.
”Pojat, täs on Tomi. Tomi on mun yks kaveri. Tomi täs on Aki, Eero ja Pauli. Tiiät kyllä.”
Tomi nyökkäsi pojille ja huomasin Akin katsovan mua epäilevästi. Katsoin häntä takaisin kummeksuen ja kysyin sitten.
”Mis Lauri on?”
Aki viittasi penkeille päin, missä näkyi yksi blondi poika, joka oli melkein nenä vihossa kiinni.

Nyökkäsin ja Aki kysyi Tomilta.
”Minkä ikänen sä oot? Ku sä näytät kauheen vanhalta.”
Tomi naurahti ja vastasi.
”Mä oon kaksytkaks.”
Pojat katsoivat häntä hieman oudoksuen ja Tomi sanoi.
”Mä en oo tääl ku vaan viikon. Tutustumassa vaan oppilaana olemiseen.”
Jätkät nyökyttelivät hyväksyvästi ja sanoin.
”Joo. Mut mä meen esittelee Tomin Jimin porukalle.”
Pojat nyökkäsivät ja lähdimme Tomin kanssa Jimin porukkaa kohti.

Porukan luokse saavuttuani Marko sanoi.
”Kappas vaan. Erittäin harvinainen näky. Iitu. Mistä moinen kunnia, että neiti tulee meidän epäsuosittujen jengin luokse?”
Naurahdin ja sanoin.
”Sori pojat, etten oo ollu tein seuras ikuisuuksii. Mä oon tosi pahoillani, mut saan ehkäpä tein jengiin yhden uuden jäsenen.”
Pojat katsoivat Tomia arvioivasti ja esittelin heidät toisilleen.
”Pojat täs on Tomi, Tomi täs on Marko, Teemu, Joonas, Tommi ja Oskari. Ja sit viel tietty Jimi ja Jori.”
Pojat nyökkäsivät toisilleen ja Oskari kysyi.
”Tomi minkä ikänen sä oot ja mitä sä teet tääl?”
Tomi naurahti ja vastasi.
”Mä oon kakskytkaks ja oon tutustumas viikon ajan oppilaana olemiseen.”
Jätkät nyökyttelivät ja kysyin Jimiltä.
”Voittekste pitää Tomil hetken seuraa, ku mun tarttis käyd Laurin luona äkkiin?”
Pojat nyökkäsivät ja lähdin hölkäten penkeille Laurin luokse.

Vähän ajan kuluttua istahdin Laurin viereen ja kysyin.
”Mitäs teet?”
Lauri hätkähti, eli hän ei ollut huomannut tulemistani. Hymyilin leveästi ja Lauri vastasi.
”No kertailen sanoja ja tämmöstä.”
Nyökkäsin ja Lauri kysyi.
”Mites sä voit?”
Kohotin toista kulmaani kysyvästi ja vastasin.
”Öö. Ihan hyvin kuten tavallisesti. Mitenni?”
Lauri pudisti päätään ja suutelin tätä pikaisesti sanoen sitten.
”No mä en sit häiritse sua enempää. Mä rakastan sua.”
Lauri suuteli takaisin myös pikaisesti ja sanoi.
”Mäkin rakastan sua.”
Tämän jälkeen jätin Laurin rauhaan ja lähdin Akin, Eeron ja Paulin luokse. Suunnitelmissani nimittäin oli jättää Tomi Jimin jengin luokse mahdollisimman pitkäksi ajaksi.

Moikkasin poikia taas ja kysyin Akilta.
”Mitä meil on seuraavaks?”
Aki kohautti olkapäitäään ja vastaus tuli takaamme.
”Äikkää ja sit enkkuu ja sit viel ruottii ja matikkaa. Ja ruuan jälkeen valinnaisii.”
Käännyin ja näin Jannen. En oikein tuntenut häntä kovin hyvin, mutta tiesin sen verran, että hän oli Eeron ja Paulin luokalla ja oli ennen Akia ollut Rasmuksen rumpali.

Katsoin Jannea ihmeissäni ja kysyin.
”Mistä sä tiiät mitä mul ja Akil on? Ku sähän et oo mein luokal ees?”
Janne kohautti olkapäitään ja vastasi tyynesti.
”No jaa. Satun nyt vaan tietämään. Mites menee?”
Suuni loksahti pienesti auki, koska ihmettelin, miksi Janne puhui mulle. Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Ihan okei... Ittelläs?”
Janne hymyili leveästi ja vastasi.
”Hyvin nyt ku saan jutella sun kanssa.”
Nyökkäsin hitaasti katsoen Jannea kummeksuen ja vilkaisin kelloa.

Kello näytti olevan viittä vaille yhdeksän. Vilkaisin myös Akia nopeasti ja sanoin samalla, kun aloin vetämään Akia oville päin.
”Mun ja Akin tarttee mennä nyt. Heippa jätkät..... ja Janne.”
Pysähdyin vasta ovilla. Aki naurahti ja kysyi.
”Mikäs kiire sulla nyt oli?”
Vilkaisin Jannea joka oli jäänyt katsomaan peräämme hieman hämmentyneenä ja vastasin.
”Rupes toi Janne vähän epäillyttämään.”
Aki nyökkäsi vakavana ja sanoi.
”No joo. Janne oli kyl aika outo, mut mennääks tunnil?”
Nyökkäisin ja lähdimme Akin kanssa äikäntunnille.

Loppu koulupäivä meni nopeasti. Välttelin Jannea parhaani mukaan ja liikuin vuoroin Akin ja vuoroin Tomin kanssa. Viimein kun pääsimme koulusta, lähdin Tomin kanssa linkkapysäkille. Kysyin matkalla ohimennen.
”Mitä sä teet tänää? Aattelin jos haluisit tul meil?”
Tomi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Emmä tiiä. Mä kyl sovin Jimin ja porukan kans lähteväni Kamppiin. Mitä jos sä tulisit kans? Et oo kuulemma ollu niitten seuras ikuisuuksiin?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Okei. Mä voin tul. Mut kai sä tiiät misä Kamppi on?”
Tomi naurahti ja vastasi samalla, kun astui linkkaan, joka oli juuri saapunut.
”No hei haloo. Oon mä nyt ennenki käyny Hesas.”
Naurahdin ja sanoin.
”Okei okei. Mut me sit kai nähdään siel sitten.”
Tomi nyökkäsi ja olimme loppumatkan hiljaa.

Kuitenkin ennen kuin menimme omiin koteihimme Tomi sanoi.
”Muist sit kans ilmestyy paikalle.”
Nyökkäsin ja katosin kotiini.

Kävelin huoneeseeni ja menin tietsikalleni. Kirjauduin meseen ja huomasin jonkun lisänneen mut meseensä. Hyväksyin hänet ja tämä sanoi heti.
Kamsu: Mooii<3
Wimble: Ööh moi. Kuka sä oot?
Kamsu: Kamilla. Ollaan samal luokal.
Wimble: Mist sait mun mesen?
Kamsu: Laurilta Hei saanks mä laittaa camin päälle?
Wimble: Ihan sama....

Kamilla laittoi camin päälle
Kamsu: Voinks mä laittaa viel mikin pääl?
Ihmettelin hetken miksi ihmeessä hän halusi laittaa camin ja mikin päälle mutta vastasin.
Wimble. Ihan vapasti.

Kamilla laittoi mikin päälle. Tämän jälkeen tyttö puheskeli jotain kunnes kirjoitti.
Kamsu: Mun tarttee men käymään tuol, mut tuun pian takas.<3
Wimble: Okeii...
Camista näin, kun Kamilla lähti pois huoneesta. Camilla näki puolet tytön huoneesta, mutta sänky oli keskellä kuvaa.

Koska kuvassa ei ollut ketään, aloin surffailemaan muilla sivuilla. Jonkin ajan kuluttua kuulin jotain ääntä ja käänsin Kamillan mese kuvakkeen esiin. Suuni loksahti auki. Lauri käveli Kamillan huoneeseen tytön perässä. Päätin seurata tilannetta hissukseen.

Lauri istahti Kamillan sängylle ja kysyi.
”Nii missä sä tarviit apua? Miks kukaan muu ei voi auttaa?”
Kiitin onneani, että Kamilla oli todellakin laittanut mikin päälle, että kuulisin mitä Lauri sanoi. Kamilla vastasi viekotellen.
”Suutelussa. Sä oot varmasti paras opettamaan.”
Suuni loksahti Laurin kanssa samaan aikaan auki ja Lauri sanoi.
”Öööh. Me ei sovittu mistään tämmösseest. Mä seurustelen.”
Kamilla hykersi ja sanoi.
”No Iitu ei oo nyt näkemässä.”
Lauri pudisti päätään ja sanoi.
”Silti. Mä en haluu pettää Iituu.”
Kamilla mutrusti huuliaan ja läheni Lauria.

Lauri yritti estellä Kamillan aikeet parhaansa mukaan ja onnistui siinä. Tämän jälkeen otin puhelimen ja soitin Laurille. Puhelu ehti tuuttaamaan pari kertaa, kunnes Lauri vastasi.
”Moi kulta.”
Hymähdin hiljaa ja kysyin.
”Mitä sä teet Kamillan luona?”
Näin camin kautta miten Lauri hätääntyi hieman ja tämä kysyi.
”Miten sä tiiät missä mä oon?”
Naurahdin hiljaa ja sanoin.
”Katsoppas Kamillan tietokonetta ja hymyile. Oot piilokamerassa.”
Lauri katsoi camiin ja tuli Kamillan tietokoneelle. Tämä näpräsi joitain ja ähkäisi sanoen sitten.
”Mä oon tosi tosi pahoillani. Mä en tienny mitä Kamilla oli suunnitellu ja mä oon tosi sori. Mä en pettäny sua... Mä rakastan sua. Kai saan anteeks?”
Naurahdin ja sanoin Laurille rauhoittavasti.
”Rauha. Mä näin ja kuulin kaiken mitä tapahtu. Ei mitää hätää. Mäki rakastan sua. Mut oo kiltti, ett häipyisit sielt Kamillan luota.”
Lauri vastasin samalla, kun lähti camin näkyvyydestä.
”Mä rakastan sua ja mä lähen. Moi.”
Moikkasin takaisin ja suljin puhelun.

Tämän jälkeen kirjauduin mesestä pois ja lähdin koputtelemaan Jimin huoneen oveen. Koska tämä ei vastannut mitään avasin oven itse. Katseeni kiersi huoneen ja pysähtyi Jimiin. Tämä oli boksereillaan laittamassa ylisuuria housujansa jalkaansa. Kröhäisin ja sanoin.
”Moooips.”
Jimi säikähti ja nosti katseensa muhun. Älyttyään kuka olen, tämä kirosi ja nosti housunsa ylös. Tämän jälkeen Jimi tuli luokseni ja kysyi.
”Oliks pakko tul ilman koputtamati?”
Hymähdin ja sanoin.
”Mä koputin...”

Lyhyen tauon jälkeen vilkaisin Jimin laihaa vartaloa ja sanoin.
”Kato sä ootki laiha. Mä oon luullu sua koko ajan yltiö läskiks, ku käytät tommosii lökö vaatteit.”
Jimi laski katseensa hieman punastuen ja sitten lähti hakemaan paitaansa sanoen.
”Mä oon kuule lihaksikas. Ja moni likka haluu mua. Mä en tajua miks sä et nää mussa tai Joris mitää, vaan oot sen Laurin kanssa.”
Naurahdin ja sanoin.
”Pah. Sä muka lihaksikas.... Ja joku sua muka haluis. Sen kun näkis. Ja valitettavasti, nyt en vaan tykkää teist kahdesta.”
Jimi murahti jotain ja kysyi sitten.
”Oliks sul jotain asiaakin vai tuliks kyylää mua puolialasti?”
Hymähdin ja vastasin kysyen.
”Tomi vaan sano, ett te ootte menos Kamppiin. Nii aattelin vaan, että mihin aikaan?”

Jimi käänsi katseensa muhun kokonaan ja sanoi samalla, kun laittoi paitaansa päälle.
”Aattelin just ite lähtee täs, ku saan itteni valmiiks. Harvinaist, että sä tuut kans.”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”No joo. Tuu sanoo sit ku lähet.”
Tämän jälkeen käännyin ja palasin huoneeseeni. Laittauduin hieman nätimmin ja viimein Jimi tuli koputtelemaan oveeni.

Lähdimme siis Kamppiin. Matka kesti hetken, mutta olimme silti yllättävän nopeasti perillä. Jimi lähti tottuneesti johdattelemaan mua, hänen porukkansa vakkari paikalle.
Saavuttuamme jimin porukan vakkari paikalle, istahdin ikkunasyvennykseen niin, ettei mua huomannut.

Jimi käveli hetken ympäriinsä, kunnes Oskari ja Marko käppäilivät paikalle. Pojat juttelivat hetken keskenään, kunnes Tomi ilmestyi paikalle Teemun, Joonaksen ja Tommin kanssa.
Tomi katseli hetken ympärilleen ja kysyi Jimiltä.
”Eiks Iitu tullu?”
Ennen kuin Jimi edes ehti vastata, Oskari kysyi innoissaan.
”Tuleeks Iituki tän?”
Jimi huokaisi ja vastasi.
”Iitu on jo jossain tääl, Mut en oo enää varma missä.”
Koska kaikki olivat selkäpäin muhun, nousin pois syvennyksestä ja hiivin Tomin taakse.

Tämän jälkeen hengähdin hiljaa ja hyppäsin Tomin selkään kietoen käteni tämän kaulaan.
Tomi säikähti reilusti ja kiljaisi kuin tyttö. Repesin nauramaan ja parantelin hieman asentoani Tomin selässä. Muut pojat katsoivat Tomia ja mua kummissaan, kunnes älysivät mitä oli tapahtunut.

Huomattuaan mut Oskari tuli luoksemme ja halasi mua. Irrottuaduttuani Tomista Halasin Oskaria takaisin ja sanoin.
”Hei pieni ja söpö pörröpää. Mites menee?”
Oskari näytti kieltä ja sanoi.
”Mä mikään pieni oo. Ja ihan hyvin menee. Ainaki nyt, ku nään sua pitkäs aikaa.”
Virnistin ja lopetimme halailun. Edelleen hymyillen kysyin muulta porukalta.
”Miten menee?”
Pojat mumisivat jotain vastaukseksi ja Tomi kysyi hiukan ärtyneesti.
”Miks sun piti säykäyttää just mut? Sä tiiät, ett mä vihaan säikyttelyy.”
Naurahdin ja vastasin.
”Just siks.”
Olisin sanonut vielä jotain, mutta mut keskeytti Tommi, joka sanoi ihmeissään.
”Vaau. Iitu sä oot mein seuras. Mistäs moinen kunnia?”
Virnistin ja vastasin.
”Noo... Ehkäpä saatte kiittää tätä herraa tässä.”
Tökkäsin samalla Tomia kylkeen. Tämä ähkäisi ja alkoi tökkimään mua. Hymähdin ja otin pari askelta taaksepäin ja lopulta hyppäsin Tomin selkään hymyillen. Kiedoin vielä käteni Tomin kaulan ympärille ja jalat tämän lantiolle.

Muut katsoivat menoamme kummissaan ja Joonas kysyi.
”Ööh... Oottekste tuntenu toisenne aikasemminki? Ku toi on todella tuttavallista käyttäytymistä.”
Naurahdin tiukentaen otettani Tomista ja vastasin.
”No joo. Seiskalt asti.”
Hymyilimme kumpikin leveästi, joten Teemu sanoi.
”Te otte ku mikäki pariskunta ja mä kun luulin sun Iitu seurustelevan Laurin kanssa.”
Hymähdin ja sanoin samalla, kun höllensin taas vaihteeksi otettani.
”No niin seurustelenki. Me vaan ollaan Tomin kanssa aika hyviä kavereita.”
Oskari vuorostaan kysyi tähän.
”Miksei me voida sit olla noin hyvii kavereit?”
Virnistin ja vastasin.
”Siihen on valitettavasti liian monta syytä. Ensinnäkin. Me ollaan tunnettu liian vähän aikaa. Sit toiseks sä oot aivan liian söpö ja pieni pörröpää, ettei Lauri tykkäis.”
Oskari mutrusti suutaan, kunnes tämä suli leveään hymyyn sanoen.
”Eli mä oon söpö. Jee. Mut eiks Tomi sit oo söpö tai hyvän näköne?”
Tiukensin taas otettani Tomista ja sanoin.
”Noo... Onhan Tomi ihan ookoon näköne. Itse asiassa just sen näköne mihin mä olin joskus ihan heikkon, mut itseasias Lauri oliki aika mustis Tomista. Mutta me ollaan vaan kavereita.”
Oskari näytti hieman myrtsiltä, joten Jimi sanoi.
”Mennääks jonnekki vai tehäänks jotain järkevää?”
Porukka kohautteli olkapäitään ja Jimi alkoi miettimään mitä alkaisimme tekemään.

Itse tiputin itseni Tomin selästä ja aloin kaivamaan laukkuani. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kysyin.
”Toi noi. Ku kerra ei oo mitää tekemist nii kiusattaisko ihmisii? Mul nimittäi olis jonkin verran vesi-ilmapalloi... Nii voitais käyd täyttää ne vessas ja tiputel tuolt ylhäält ihmisten päälle.”
Pojat repesivät nauramaan ja yhteisestä päätöksestä lähdimme ylimpään kerrokseen ja sieltä vessoihin.

Täytettyämme pallot, menimme parvelle, josta näki alimpaan kerrokseen asti, joka kuhisi ihmisiä. Hetken aikaa katseltuamme ihmisiä aloimme tiputella palloja.
Ensimmäinen punainen vesi-ilmapallo tipahti jonkun vanhan mummelin päähän. Tämä nosti samantien katseensa ylös, muttei nähnyt ketään, koska piilouduimme niin, ettei hän nähnyt.

Seuraava pallo tippui jonkun pissiksen päähän. Ei kuulunut kuin pläts ja jäätävä kirkuna. Repesimme nauramaan totaallisesti eikä siitä meinannut tulla loppua. Viimein, kun saimme itsemme rauhoitettua jatkoimme pallojen pudottelua.

Seuravan pallon oli tarkoitus tippua jonkun nörtin päälle, mutta se tippuikin jonkun jonkun erittäin kovan näköisen miehen niskaan. Kiljaisin hiljaa ja peräännyimme taas kaiteen luota, ettei mies huomaisi meitä. Tämän jälkeen aloimme naureskelemaan keskenämme.
Naureskelumme keskeytti vihainen ääni.
”Kuka teistä tiputti vesipallon mun päähän?”
Nostimmä säikähtäneet katseemme ylös ja näimme sen kovis miehen.

Vakavoiduimme ja sanoin hiljaa.
”Mä. Mä oon tosi pahoillani. Me vaan haluttiin pitää hauskaa.”
Mies katsoi mua tuimasti, kunnes suli lämpimään hymyyn ja sanoi.
”Ei se mitään, kun tuommoinen nätti tyttö sen teki, jos joku teistä jätkistä ois sen tehnyt, niin... Sit ois käynyt kalpaten. Mut hei tyttö. Kuka sä oot?”
Huokaisin helpotuksesta ja vastasin.
”Mä oon Iitu.”
Mies nyökkäsi ja esittäytyi.
”Mä oon Jape.”
Nyökkäsin ja Jape sanoi.
”Mut toivottavasti nähdään vielä Iitu. Mun kyl tarttee men. Heippa.”
Nyökkäsin hyvästeiksi ja odotin, kunnes Jape oli kuulomatkan ulkopuolella.

Vilkaisin poikiin ja repesin nauramaan. Nimittäin pojat olivat, kuin aaveen nähneet. Kuitenkin vähän ajan kuluttua pojat huokaisivat helpotuksesta ja Marko sanoi.
”Onneks me ei tiputettu sitä.”
Naurahdin ja sanoin.
”No onneks. Mut jatketaanko? Mut ei sit tommoste tyyppie niskaan.”
Pojat myöntyivät ja jatkoimme pallojen pudottelemista.

Tällä kertaa osuimme erään nörtin niskaan. Repeilimme sille, mutta jatkoimme pallojen pudottelua. Noin viiden minuutin kuluttua meidän hauskuutemme keskeytti taas vihainen ja nariseva ääni.
”Kuka hitsi teistä nyrpiöistä tiputti tämän vesi-ilmapallon minun päähäni?”
Käännyimme ääntä kohti ja näimme ikäisemme nörtin. Hänen hiukset olivat lyhyet ruskeat ja erittäin rasvaiset ja nörtti kärsi erittäin pahasta aknesta. Nörtillä oli päälläään erittäin nörttimäiset vaatteet, eli ruudullinen kauluspaita joka oltiin tungettu vaalean ruskeisiin suoriin housuihin.

Meinasimme revetä nauramaan nähtyämme nörtin, mutta tyydyimme kohauttamaan olkapäitämme ja nörtti sanoi.
”No olkoon sitten. Minä rankaisen teitä kaikkia sitten.”
Nörtti veti kassistaan puukon ja osoitti sillä meitä. Repesimme nauramaan ja Jimi kysyi naureskellen.
”Ai lelu puukollako aiot meitä rankaista ja mitkä hiton nyrpiöt?”
Nörtti heilautti hieman puukkoa ja sanoi hullun kiilto silmissään.
”Ehei tämä mikään lelupuukko ole. Tämä on aivan oikea. Ja sillä minä ammun teitä.”
Vilkaisimme toisiamme kummissamme, kunnes repesimme enemmän nauramaan, mutta vakavoiduimme heti kun nörtti otti askeleen meitä lähemmäs.

Otin yhden pallon käteeni ja heitin sen nörttiä päin samalla sanoen pojille.
”Ja nyt karkuun.”
Heitettyäni pallon lähdimme juosten ja naureskellen karkuun. Juostuamme jonkin matkaa Nörtti pysyi kannoillamme joten sanoin pojille.
”Hajaannutaan. Ja tavataa vartin pääst tos aukiol.”
Jätkät myöntyivät ja lähtivät eri suuntiin juoksemaan. Kuitenkin huonolla tuurilla nörtti pysyi perässäni. Ja koska tyttö olin, niin kuntoni oli aika huono.

Noin kymmenen minuutin kuluttua oli jo pakko pysähtyä. Tasasin hengitystäni ja jupisin itsekseni.
”Ompa täälläkin outoja ja hulluja tyyppejä...”
Jupinani keskeytti ilkeä nariseva ääni.
”Nytpäs pikku tyttö jäit nalkkiin.”
Vilkaisin ympärilleni. Nörtti oli oikeassa. Olin juossut itseni umpikujaan. Huokaisin ja käänsin katseeni ilkeästi virnuilevaan nörttiin joka otti kokoajan askelia lähemmäs. Tämä sanoi samalla.
”Nyt minä ammun sinua.”
Teki mieli revetä nauramaan, mutta peitin sen hyvin. Hymyilin ja sanoin.
”Toi... Puukolla ei ammuta. Sillä puukotetaan. Pyssyllä ammutaan.”
Nörtti vihastui huomautuksestani enemmän ja harppasi metrin päähän musta. Henkäisin ja katsoin nörttiä pelokkaana. Tämä hengitti raskaasti ja sanoi.
”Nämä ovat viimeiset sanat mitä sinä kuulet. Saat kärsiä ystäviesi puolesta...”
Nörtin lauseen puolessa välissä huomasin Japen hölkkäävän vihaisen näköisenä kohti. Hymyilin pienesti, joka oli erittäin paha virhe. Nörtti nimittäin huomasi hymyni ja vilkaisi taakseen nähden Japen.

Samantien nörtti kääntyi takasin puoleeni ja iski puukon vasempaan olkapäähäni.
Parahdin lyhistyen maahan ja Jape otti nörtistä kiinni. Nörtti vinkaisi ja Jape löi tätä turpiin samalla sanoen.
”Viattomia tyttöjä ei saa uhkailla saatikka puukottaa.”
Tämän jälkeen Jape otti nörtin toiseen käteensä ja auttoi mut pystyyn kysyen.
”Pystyks sä soittaa kavereilles? Mä soitan apuu. Ok?”
Nyökkäsin hitaasti ja otin puhelimeni soittaen Tomille.
”Tulkaa vittu tän sisäl ja sassiin.”
Tämän jälkeen suljin puhelimen laittaen sen taskuun ja aloin ottamaan puukkoa pois olkapäästä.


Jatkuu pari viestiä alempan

Toooooosi hyvä jatko! Jatkoa lisääää vain!

Hieno jatko (: Tähän tarinaan jää koukkuun ^^

Oikeesti, mua jännittää jo nyt loppu ratkasu... Toivottavasti tää ei kuitenkaan lopu pitkään aikaan, meinaa sit mä saan jotain vierotusoireita Jatkoa taas pian?!

Huokaisin syvään ja vedin puukon pois samalla huutaen kivusta. Heitin puukon maahan ja aloin painamaan haavaa huivin kanssa. Samalla tähän asti rauhallinen oloni alkoi väistyä paniikin edeltä.

Ei kulunut kuin hetki, kun Tomi ja Jimi jengeineen saapuivat paikalle. Tomi tuli heti auttamaan ja rauhoittelemaan mua muiden kanssa, toisin kuin Jimi meni ottamaan puukon sormiensa väliin.

Tässä vaiheessa paikalle saapui jo poliisi ja joitakin ensiapu henkilöitä. Huomattuaan mut ensiapu henkilöt tulivat luokseni ja alkoivat hösätä kaikkea. Pikku hiljaa siirryimme alas ja ulos ambulanssiin. Ambulanssiin mukaan pääsivät Tomi ja Jimi.

Nopeasti olimme polilla ja mun haavaa alettiin sterioloimaan. Onnekseni ei tarvinnut leikata, vaan sain neljä tikkiä ja käden kantositeeseen.

Pääsin polilta noin kahdessa tunnissa ja Joanna tuli hakemaan mua huolestuneena. Nähtyään mut tämä henkäisi huolestuneena ja sanoi lujalla äänellä.
”Herranen aika mitä tyttö sulle on tapahtunu!”
Huokaisin hymyillen. Ulkoasustani sai hieman pahemman käsityksen, mitä se oikeasti oli. Nimittäin haavasta oli tullut reilusti verta jonka takia vaatteeni olivat veren tahrimat.
Joanna tuli viereeni ja sanoi.
”No mennäänpäs sitten. Tomi ja Jimi saavat käydä kaupassa ostamassa sulle jotain hyvää ja tälleen ja sitten Tomi voi tulla pitämään sulle seuraa.”
Virnistin iloisesti ja lähdimme autolle.

Pian olimmekin kotona, kassillisen hyvää ja parin vuokraleffan kanssa.
Aloimme Jimin ja Tomin kanssa katsomaan heti yhtä leffoista. Leffan jälkeen Joanna tuli olohuoneen oviaukkoon sanoen.
”Iitu sun ei tartte men huomen sit kouluun. Saat huomisen vapaaks ja sit on kolme viikkoo lyhennettyinä päivinä.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Okei, mut mun tarttee kyl käyd huomen koulus palauttamas yks äikän juttu.”
Joanna nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Mä voin kirjottaa sun luokanvalvojalles lapun nii annat sen sit.”
Nyökkäsin ja Joannan kadottua näkyvistä Tomi sanoi heti.
”Jos mä saan lainat autoo mun porukoilt, nii mä voisin itse asias heittää sut kouluun ja vaik hakeekki sit?”
Nyökkäsin ja Tomi jatkoi.
”Mut joo. Kello on jo noin paljon nii mä taidan lähtee. Iitu mihin aikaan mä tuun hakeen?”
Mietein hetken ja vastasin.
”Tuu vaik puol kymmenelt hakee nii ehin just sopivasti äikän tunnil.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi samalla, kun nousi seisomaan.
”Joo, mut mä lähen nyt. Moikka Jimi ja nähään huomen Iitu.”
Tämän jälkeen Tomi katosi koko talosta.

Katselimme hetken toisiamme Jimin kanssa, kunnes meidät keskeytti Joanna, joka kysyi multa.
”Toi onks sul mitään paikkaa mihin sä voisit men ens yöks ja sit sielt men kouluun, ku me oltais menos yhteen paikkaan koko perhe, niin me ei oltais koton ja sä tarttisit jonkun tyypin vahtimaan sua ja auttamaan.”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Kyl mä voin kysyy Akilta tai Tomilta. Mä kerron sul sit huomen.”
Joanna nyökkäsi ja kadottuaan ovesta lähdin nukkumaan.

Nukkumaan meno olikin hieman vaikeaa. Joten pyysin Joannaa apuuni. Nainen tuli iloisesti auttamaan ja antoi samalla käteeni vesilasin ja pari pilleriä jotka lääkäri oli mulle määrännyt kipuun.
Lääkkeet otettuani ja saatuani itseni valmiiksi rupesin nukkumaan.

Aamulla heräsin ovikellon pimputukseen. Huokaisin ja nousin ähkäisten pystyyn ja sitten lähdin käppäilemään avaatakseni oven, mutta suunnitelmani vaihtuivat huonon olon iskiessä ja juoksin vessaan oksentamaan.

Huonon olon laantuessa palasin ovelle ja avasin sen. Oven takaa löytyi ketäs muukaan, kuin hieman hermostunut Tomi. Päästin hänet kiltisti sisälle ja kysyin.
”Miks sä tulit jo näin aikasin?”
Tomi virnisti ja vastasi pilke silmässä.
”Aattelin vaan, ettei tääl oo ketään koton auttamassa pukemaan sua.”
Hymähdin ja sanoin.
”Olkoot. Kunhan et kurkistele liikaa, etkä kerro kenellekkää.”
Tomi nyökkäsi ja kysyi.
”Mikä sul kesti muuten äsken?”
Irvistin ja lähdin kämppääni kohti sanoen samalla.
”Tuli vaa lyhyt huono olo.”
Tomi tyytyi vastaukseen ja tuli perässäni huoneeseeni. Perillä avasin vaatekaappini ja otin sieltä farkut, paidan ja hupparin.

Tämän jälkeen seisahduin Tomin eteen ja sanoin hieman liian käskevästi.
”Paita ja housut pois multa kiitos.”
Tomi hämmentyi hetkeksi, kunnes totteli ja alkoi riisumaan multa paitaa pois. Varoen byjaman paita katosi päältäni ja pian housut tekivät paidalle seuraa. Lopulta seisoin Tomin edessä puolialasti ja Tomi mietti jotain kuumeisesti.

Rykäisin ja Tomi auttoi ensin farkut ja sukat jalkaani ja sitten lopulta varovasti paidan ja huppparin siihen päälle. Lopuksi Tomi auttoi vielä lisäämään kaiken tarvittavan päälleni ja huomasin kellon lähenevän puolta kymmentä.

Lähdimme siis koululle.Matka kesti yllättävän vähän, joten tunnit eivät olleet vielä loppuneet.
Tomin jätettyä mut koulun eteen, kun itse meni ajamaan parkkiin, kävelin aulaan, jossa koin pienoisen yllätyksen. Aula oli muuten tyhjä, mutta penkeillä istuivat Rasmukset ilman Lauria.

Huokaisin ja kävelin poikien luokse. Aki tosin tuli huolestuneen näköisenä vastaan ja kysyi ennen, kuin ehdin edes tervehtiä.
”Mitä sulle on tapahtunu?”
Virnistin nopeasti ja sanoin.
”Moi vaan sullekin. Se on piitkä tarina.”
Käppäilimme takaisin penkeille ja istahdettuani Aki sanoi.
”Meill on täs aikaa.”
Nyökkäsin ja selitin pääasiallisesti eilisen päivän tapahtumat.

Pojat olivat hetken hiljaa kunnes Pauli kysyi.
”Tietääks Lauri?”
Irvistin ja vastasin.
”Ei. Ja mä toivoisin, ettette menis kertoo ihan heti siit. Ku kummiski tuun huomen kouluun nii.... Se näkee sit ja sit voin selittääkkin kaiken. Mis Lauri muuten on?”
Eero pudisteli päätään ja sanoi.
”Luuleks ettei Lauri suutuis? Tai mitään, ku et oo kertonu. Ja se ei tullu tänää kouluun ku sil on jotai juttui viel mein levytykses.”
Nyökkäsin Murtustaen suutani ja sanoin.
”Eeh... Mä kyl tiiän, ett se suuttuu siit, mut tarttee vaan toivoo, ettei kauheen pitkäks ajaks.”
Pojat nyökyttelivät hitaasti ja kysyin Akilta.
”Toi mitä sä teet tänää?”
Aki kohautti olkapäitään ja loi kysyvän katseen johon vastasin kysymällä.
”Toi aattelin vaan, ett voisinks tul sun luo yöks, ku en Laurii viitti häirit viel ja en voi jäädä kotiinkaa, ku tarviin apuu pukeutumises ja tälleen. Että pystyks myös auttaa mua illal ja aamul?”
Poikien suut loksahtivat auki ja Aki puoliksi änkytti.
”Mä-mä pu-pukisin sut? Mut mitä Lauri sanois siit?”
Kohautin olkapäitäni ja huomasin samalla, ettei se oikein ollutkaan hyvä idea ja irvistin kivusta sanoen lopulta.
”Mitä sitte? Aki sä oot mun paras kaveri. Ja vaikka ootki poika nii mitä sitten? Vai haluisiks mun jäävän kotii ilman apuu? Ja me ei olla vietetty taas pitkään aikaan kahden keskistä laatuaikaa.”
Aki huokaisi ja myöntyi sanoen.
”Olkoon. Ei sua voi jättää yksinkää. Ja totta. Ei olla oltu kahestaan aikoihin, mut mitä jos mä tulisin teil nii ois vähän parempi?”
Mietin hetken ja nyökkäsin sanoen samalla, kun kellot soi ja nousin lähteäkseni ulos.
”Joo. Se ois parempi idea. Mut mitäs te muuten? En oo oikeestaan päässy kysymäänkään tälleen mitään, ku pää meni vähä sekasin tost Tomist ja muutenki. Eli miten menee ja miten naisasiat? Pauli alota sä.”

Pojat seurasivat mua ulos ja Pauli kohautti olkapäitään vastaten rennolla ja rauhallisella äänellään.
”Noo ihan hyvin menee. Koulu menee hyvin ja kaikki menee hyvin. Yllättävän hyvinki. Toivottavast tää ei oo mitään tyyntä myrskyn edel tai tälleen. Tai no ei nyt niin tyyntä, ku sulle tommost tapahtu ja oothan säkin mulle kyl aika tärkee.”
Hiljennyin hetkeksi ja sanoin.
”Aww. Säki oot mulle tärkee, kuten Eerokin.”
Aki kröhäsi ja lisäsin leveästi hymyillen.
”Ja Akikin on extra tärkee, mut entäs Eero?”

Eero selitti miten se oli tavannut jonkun tytön kaupungilla eräässä kahvilassa, joka aivan Eeron tyylinen luonteeltaan ja ulkonäöltään. Eero selitti myös miten sillä menee kotona ja että olin myös hänelle tärkeä, vaikkei kauhean selvästi sitä ehkä esittäisikään.

Lopuksi käänsin kysyvän katseeni Akiin ja tämä alkoi selittämään posket hieman punehtuen.
”No mä törmäsin yhteen tyttöön kans. Oli soittamas tuol mun toises treeni paikas nii rumpui. Ja se likka on niin ihana ja tälleen...”
Keskeytin Akin iloisesti.
”Mitä ooksäki tavannu jonkun tytön? Voi kuinka siistii. Kai mä saan tavat sen pian? Saanhan, saanhan?”
Aki naurahti ja nyökkäsi jatkaen kuulumisien kertomista.

Jossain vaiheessa jutteluamme meidät keskeytti ehkä hieman huolestunut ääni.
”Iitu mitä sul on tapahtunu?”
Käännyin ja näin Jannen. Hymähdin ja vastasin.
”Hullu raiskari yritti tappaa mut, muttei onnistunu siin.”
Jannen suu loksahti auki ja tämä kysyi.
”Raiskattiinks sut?”
Repesin nauramaan ja vastasin.
”Ei. Eikä mikää hullu raiskari mua yrittäny tappaa. Ei mul oo tapahtunu mitään. Sä vaan kuvittelet.”
Janne hymähti ja häipyi paikalta ensin sanottuaan mulle heipat.

Loppu välitunti kului loppujen kuulumisien vaihdossa, joten kellon soitua hyvästelin Eeron ja Paulin, jonka jälkeen mä ja Aki lähdimme äikän tunnille.

Äikän tunnilla opettaja aluksi vain hössötti itsekseen jotain, kunnes rauhoittui ja alkoi opettamaan kunnolla.
Tunnin jälkeen etsin luokanvalvojani ja annoin Joannan kirjoittaman lapun hänelle ja lähdin pihalle. Pihalla etsin Tomin ja lähdimme kotiini.

Loppu päivä meni aika tylsästi iltaan asti, kunnes Aki tuli ja porukat lähtivät. Saatuamme majoitettua Aki huoneeni lattialle menimme olkkariin aikeenamme katsoa jokin leffa. Aki kuitenkin keskeytti leffan ennen kuin se ehti alkaa ja sanoi.
”Toi mä vähän kuulin, ett Tomi ois auttanu sua pukeen aamulla?”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Entä sitten?”
Aki pyöritteli käsissään kaukosäädintä ja sanoi.
”No ku... Tomihan on jo mies ja.... Okei mä kysyn nyt uudestaan suoraan. Petäksä Laurii Tomin kans?”
Hätkähdin. En osannut odottaa tuommoista kysymystä. Huokaisin ja vastasin.
”Mä en edelleenkään petä Laurii. Onks se niin vaikeeta käsittää? Miks mä muka oisin tullut tänne menneisyyteen muuten? Ja kai mun sit on pakko kertoo tää vaik lupasin, etten kerro. Tomi on homo. Sen takia se aamulla auttoki. Kelpaako vastaus? Ja älä kerro siit kenellekkää.”
Aki nyökkäsi yllättyneenä ja kysyin vaihtaen aihetta.
”Kai Lauri tulee huomen kouluun?”
Aki nyökkäsi ja vastasi.
”Joo. Kyl se tänäänkin oli koulus, ku sä olit häipänny. Kyseli vaan ett misä sä oot.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”No voidaaks me nyt jatkaa leffan kattomist?”
Aki nyökkäsi ja laittoi leffan taas pyörimään.

Leffan loputtua haukottelin ja kysyin.
”Mentäiskö jo sänkyyn? Vaikkei nukuttais nii voitais jutella?”
Aki nyökkäsi ja lähdimme huoneeseeni. Huoneessani Aki auttoi vaatteet päältäni ja byjaman päälleni.

Pian makoilinkin sängylläni selälläni jutellen Akin kanssa. Tämä kertoili Rasmusten elämästä ennen mua. Se oli itse asiassa aika hauskaa kuunneltavaa. Nimittäin pojat olivat riehuneet paljon enemmän ja tehneet enemmän tyhmyyksiä. Kuultuani sen naurahdin ja kysyin.
”Ai rauhotutteikste vaan mun takii?”
Aki virnisti ja vastasi.
”No sinäänsä. Ku sä oot tommone rauhallisempi tyyppi, nii Lauri ei halunnu karkottaa sua ittens luota.”
Hymyilin iloisena ja kysyin.
”Ruvetaanks jo nukkumaan?”
Aki nyökkäsi haukotellen ja sammutin valon alkaen nukkumaan.

Aamulla heräsin lievään pahaan oloon. Nousin ja kompastelin Akin ylitse vessaan. Pian annoinkin ylen ja ähkäisin. Miksi toinen aamu jo huonoa oloa? Hätkähdin kun Aki laski kätensä olkapäälleni ja kysyi.
”Onks huono olo?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”No joo vähän. Mut en mä mitenkää muuten oo kipee. Eilenki vaa oksensin enkä voinu sil mitää. Mut tuuks auttaa mulle sit vaatteet päälle?”
Aki nyökkäsi hieman hämmästyneenä ja huoneeni puolella alkoi riisumaan mua omalla avustuksellani. Pian mulla olikin jo vaatteet päällä ja istuimme keittiössä.

Aki puuhasteli kahvinkeittimen kanssa ja kysyi.
”Otaks sä?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Emmä. Ei oikeen kahvi oo maistunu.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyi.
”Mikäs sulla on? Ain meillähän sä juot parikin kuppii kahvii.”
Kohautin olkapäitäni ja odotin Akin saavan itsensä valmiiksi. Lähdimmekin pian linkalla kouluun.

Koululla suuntasimme muiden Rasmusten luokse, eli Eeron, Paulin ja Laurin luokse. Kävelin hieman Akin takana ja tarkkailin Laurin reaktiota. Tämä oli aluksi vain hiljaa, kunnes huomasi mut ja tuli luokseni hössöttämään. Huokaisin ja aloin vastailemaan Laurin huolestuneisiin kysymyksiin. Jonkin ajan kuluttua Aki veti Laurin sivumpaan jättäen mut Eeron ja Paulin kanssa keskenään.

Lauri PoV.
Ihmettelin hieman, kun Aki veti mut sivummalle. Katsoin Akiin kysyvästi ja tämä sanoi.
”Sähän epäilit, että Iitu olis raskaana tai jotain?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi.
”Noh. Sähän varmaan oot kuullu, että raskaana olevat oksentelee aamusin, eli niil on aamu pahoinvointia ja sit ettei kahvi maistu. Ja sähän tiiät, että Iitu on kauhee kahvin juoja, niin se ei tänää aamul suostunu juomaan kahvii ja sit se yrppäs. Ja kuulemma oli eilenkin.”
Suuni loksahti auki ja käänsin katseeni kauempana seisovaan Iituun, joka puhui elehtien Eerolle ja Paulille. Käänsin katseeni kuitenkin takaisin Akiin ja kysyin.
”Voiksä silleen tarkkailla Iituu, siin mieles, ku ei se kuitenkaa mulle kertois mitää?”
Aki nyökkäsi ja kysyi.
”Mennääks takas?”
Nyökkäsin ja palasimme porukan luokse.

Iitu PoV.
Ihmettelin hieman mitä asiaa Akilla oli ollut Laurille, mutta jätin asian mielestäni ja keskityin Pauliin, jonka kanssa keskustelin puoli vakavasti limupullojen oikeasta koosta. Saatuamme aiheemme loppuun Lauri alkoi taas hössöttämään kaikkea. Huokaisin ja sanoin hänelle.
”Jos sä et pia lopeta tota ylihuolehtivaista hössötystä mä suutun sulle.”
Lauri hiljeni ja alkoi kuuntelemaan muka kiinnostuneena Akin ja Eeron juttelua.
Pian pääsimmenkin tunneille ja päivä meni melkoisen nopeasti.

Pari päivää meni yllättävän nopeasti kaikkien hössöttäessä ympärillä. Ja siihen meni hermot. Lauri oli viimeinen pisara. Olimme Rasmusten treeni kämpällä hengailemassa ja Lauri huolehti koko ajan, että mulla oli hyvä olla. Lauri istui vieressäni ja kysyi.
”Onks kaikki hyvin?”
Nyökkäsin tylsistyneenä ja Lauri kysyi.
”Toi... Mä kuulin, että Tomi oli auttanu sulle vaatteet päälle sillo ekan päivän?”
Nyökkäsin hajamielisesti ja Lauri kysyi nyt hieman hermostuneena.
”Laittoks se sulle kaikki vaatteet?”
Käänsin katseeni Lauriin ja vastasin.
”No mul oli tietty alkkarit ja rintsikat pääl. Mitenni?”
Lauri puri huultaan ja sanoi hiljaa.
”No ku mä en tykkää, ku sä hengaat muutenkaan Tomin kans, ku se on semmone vanhempi jätkä. Ja tyttöjen mielestä hyvän näköne.”
Hymähdin ja sanoin.
”No Tomi on ihan siedettävän näkönen, muttei mitään verrattuna suhun.”
Lauri mutrusti suutaan ja sanoi.
”Sul on tunteit sitä kohtaan.”
Suuni loksahti auki ja pinnani alkoi pikkuhiljaa täyttyä.
”Ei ole! Usko se jo!”
Lauri hymähti ja sanoi.
”Älä enää tapaa sitä jätkää!”
Puristin suuni viivaksi, kunnes sanoin.
”Mä teen mitä mä haluun. Sä et mua määräile.”
Lauri alkoi tuijottamaan mua mitään sanomatta, joka alkoi jo pikkuhiljaa pelottamaan.

Laurin silmistä näki mitä hän ajatteli. Hän uskoi vahvasti, että petin häntä Tomin kanssa. Hänen silmistään kuvastui mustasukkaisuus, pelko, epätoivo ja huoli. Aloin itse myös tuijottamaan Lauria turhautuneena. Miten saisin hänet uskomaan, että rakastin häntä, enkä ikinä voisi pettää häntä.

Tuijoteltuamme hetken toisiamme kuulin miten Aki sanoi.
”Pian jompikumpi räjähtää.”
Hymähdin mielessäni ja Lauri sanoi hiljaa.
”Sä petät mua ja sä tapat viel ittes tolla toheloinnilla etkä enää tapaa Tomii.”
Se oli viimeinen pisara. Nousin kiihtyneenä seisomaan ja tuijotin edelleen Lauria tosin vain silmät palaen. Puhisin hetken itsekseni, kunnes sanoin vihaisesti Laurille.
”No vittu jos sä niin uskot nii sitten uskot. Mä vittu rakastan sua, enkä pettäis sua. Ja vittu lopeta toi ylihuolehtiminen. Mä en enää kestä tota sun ylimaallista mustasukkaisuutta. Argh. Mä en enää jaksa sua mitenkään. Ja mäkun luulin sun rakastavan mua oikeesti. Vittu. Ku noin paljon se Tomikin häirittee, niin mä teen sulle palveluksen ja häivyn sun silmistä. Heippa.”
Marssein vihasena ulos ja lähdin kävelemään kotia kohti.

Jonkin aikaa käveltyäni viereeni ajoi mopo. Käänsin katseeni automaattisesti siihen. Huokaisin helpotuksesta, kun näin Akin kuskina. Aki hymyili surkuttelevasti ja kysyi.
”Haluuks kyydin?”
Nyökkäsin ja asetuin Akin taakse kättäni varoen.

Pihallani hyppäsin Akin takaa pois ja ennen, kun ehdin sanomaan mitään Aki sanoi.
”Sun ei kannattais sressat kauheesti, ett toi haava paranis. Ja muutenkin. Mä tiiän, että tää on sulle rankkaa, mut mieti Laurii. Se rakastaa sua ihan hirveesti ja Tomi on lähin uhka. Ja Laurii harmittaa, ku sil ei oo tarpeeks aikaa sulle. Ja muutenkin ku lisätään viel nää levy paineet ja kaikki. Niin Lauri on erittäin stressaantunu. Anna Laurin rauhottuu pari päivää nii sit voisit yrittää vähän lepytel sitä.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Mä tiiän, mut tää on vaan liikaa mulle. Ja mä annan kyl pölyn laskeutuu kunnol, ennen kun meen puhumaan sille mitään. Eli ootan, ett tää saakelin käsi ois kunnos.”
Aki nyökkäsi ja sanoi.
”Joo, mut mun tarttee men. Nähään huomen koulus.”
Nyökkäsin ja lähdin sisälle.
Kävelin suoraan huoneeseeni ja aloin tekemään läksyjäni.

Ilta kului muuten tavallisesti, mutta puhelimeni soi. Vaikka soittaja oli tuntematon vastasin. Aluksi kuului vain hiljaisuutta, kunnes kuului sama miespuolinen ääni, joka oli viimeksi uuden vuoden jälkeen soittanut.
”Anteeks, etten ole soittanut.”
Hämmästyin hieman, mutta sanoin.
”Eipä se haittaa. Toivoin jo, ettet enää koskaa soittais. Mut olkoon sitte. Mite menee?”
Soittaja ei vastannut kysymykseeni vaan kysyi.
”Miten voit? Miten kätes voi? Eihän Lauri oo tehny mitää sul?”
Hymähdin ja vastasin.
”Käsi voi iha ook. Eipä kai Lauri mitään erikoista oo tehny. Mitenniin?”
Puhelimen toisessa päässä kuului vain hiljaisuutta ja kysyin.
”Kuka sä muuten oot?”
Soittaja oli hetken aikaa hiljaa, kunnes vastasi.
”Joku. Mut voin sanoo sen, että näät mut vielä joskus. Sä tunnistat mut punasesta. Mulla on kaikki punasta. Paitsi paita ja hiukset on mustat. Ja mulla on punanen ruusu sulle.”
Suuni loksahti auki ja ennen, kun ehdin sanomaan mitään. Henkilö sulki jo puhelun. Tuijottelin hetken puhelinta, kunnes älysin laittaa sen näppäin lukkoon.
Tämän jälkeen menin jo nukkumaan.

Seuraava aamu alkoi samalla tavalla, kuin kaksi aikaisempaa. Herättyäni riensin suoraan vessaan oksentamaan. Joanna katseli ihmeissään menoani, kunnes kysyin.
”Mitä oireita on, kun on raskaana?”
Joanna hymyili surkuttelevasti ja sanoi.
”No just tommosii mitä sul on nyt.”
Näytin kauhistuneelta ja Joanna sanoi hymyillen.
”Ihan rauha vaan. Tuu istuun tänne.”
Nyökkäsin ja menin Joannan viereen istumaan keittiön.

Joanna hymyili ja sanoi.
”Sä siis epäilet, että oot raskaana vai?”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”En tiiä. Vähän tuntuu vaan oudolt ku on aamupahoinvointii eikä kahvi maistu.”
Joanna nyökkäsi ja sanoi.
”No sun on aika kuulla pari faktaa täst aikamatkailust. Ensinnäkin. Sä et voi tulla raskaaksi, koska oishan se outoo, ku palaat omaan aikaas, ett sul onki yhtäkkii lapsi. Ja toiseks. Sä et voi kuolla kauheen helposti täällä. Siihen tarvitaan aika paljon aikaa ja kaikkee, että aikamatkailijan saa tapetuks. Muttei siit enempää. Ja sit sun haavat ja kaikki paranee hieman normaalii ihmist nopeemmin.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Okeii... Mut miks mä oon tälleen sitte?”
Joanna mietti hetken, kunnes vastasi naurahtaen.
”Noo. Voithan sä olla vale raskaan.”
Kohotin toista kulmaani ja Joanna sanoi.
”Ei mitään vakavaa. Ku mä olin sun ikänen nii mä olin aika useinki valeraskaan.”
Nyökkäsin hitaasti ja kysyin.
”Voiks tul auttaa mul vaatteet pääl, ku tarttis lähtee kouluunki.”
Joanna nyökkäsi ja lähdimme huoneeseeni.

Koska olin myöhästynyt jo linkasta Joanna suostui viemään Jimin ja mut koululle, josta olin melko iloinen.

Koululla kuitenkin ilmeeni synkkeni, kun näin Laurin nyt vihreän väriset hiukset. Katselin myrtsinä Rasmuksia, kun seurasin Jimiä tämän jengin luokse. Rasmukset naureskelivat jollekin asialle, kuin olisivat unohtaneet mut kokonaan. Huokaisin ja keskityin ympärillä olevaan jengiin.

Pojat eivät olleet enää moksiskaan, että olin heidän kanssaan, mutta Oskari sen sijaan roikkui melkein koko ajan kädessäni. Aina, kun kiinnitin huomioni Rasmuksiin Oskari tönäisi tai muuten käänsi huomioni häneen. Olin kyllä siitä iloinen, mutta oisin halunnut katsella Lauria omassa rauhassani.

Loppu viikko meni melkein samoissa merkeissä. En puhunut Laurille mitään, mutta tunneilla puhuin Akin kanssa. Lauri oli kuin mua ei edes olisi ollut, joten itsekkin olin, ettei Lauria olisi edes olemassa. Vietin kaiken muun koulussa olo aikani Jimin jengin kanssa. Vapaa ajan vietin Tomin kanssa tai joinakin päivinä Akin kanssa.

Loppu viikossa oli vain yksi erikoisempi päivä. Nimittäin Rasmusten levyn julkkarit. Vaikka pidinkin mykkäkoulua Laurin kanssa, kutsun saaneena menin sinne.

Porukkaa oli erityisen paljon ja seurasin Rasmuksia sivummalta. Heitä onniteltiin melkein koko ajan ja haastatteluja oli vähän väliä. Kuuntelin haastatteluja toisella korvallani. Haastattelija kysyi pojilta, että seurustelivatko he ja pojat vastasivat kukin kieltävästi. Olin sinäänsä tyytyväinen, mutta sinäänsä tyytymätön, kun Lauri kertoi olevansa sinkku. Tyytyväinen olin siksi, että Lauri piti lupauksensa, ettei kertoisi seurustelevansa. En nimittäin halunnut julkisuuteen. Varsinkaan, kun olin menneisyydessä. Omassa ajassani olisi tietysti eri asia.
Tyytymätön olin siksi, koska en ollut varma tarkoittiko Lauri sinkkuuttaan tosissaan. Eli ajatteliko hän mua vastatessaan.
Jonkin aikaa muuten seurattuani Rasmuksia naureskelin itsekseni, koska olihan tuommoinen julkisuus pelkissä ekan levyn julkkareissa aika ihmeellistä. Eiväthän ketään huomannut mua. Eivät edes itse Rasmukset.

Illan kuluessa Rasmukset esiintyivät ja Lauri omisti ensimmäisen biisin.
”Tää on omistettu yhelle tosi tärkeelle ihmiselle. P.S”
Naurahdin itsekseni. Vaikka puheväleissä ei oltu, niin Lauri ainakin osoitti salaa välittävänsä.

Seuraavan viikon alku kului nopeasti. Rasmukset alkoivat saamaan koulussa enemmän huomiota ja kuuleman mukaan myös keikkoja alkoi putoilemaan taivaan täydeltä.

Tuli keskiviikko. Olimme pitäneet mykkäkoulua Laurin kanssa viikon ja olin sillä hetkellä Akin luona. Makoilin Akin sängyllä Akin istuessa vieressäni nojaten seinään. Olimme jutelleet melkein kaikesta, muttei Laurista. Aki aloitti täysin eri asialla.
”Muuten onks sul ollu viel niit pahoinvointei?”
Nyökkäsin ja Aki jatkoi vaihtaen aihetta.
”Aijjaa. Aioiks jo sopii Laurin kans?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Täl kertaa saa herra tulla pyytää multa anteeks. Mua suututtaa se vielki.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyi varovasti.
”Kai sä rakastat sitä oikeesti?”
Nyökkäsin ja katsoin Akia kummastuneena. Aki nielaisi kuuluvasti ja sanoi.
”Ei ku piti vaan varmistaa. Vaik sä ootkin mun ystävä niin Lauri on mun paras ystävä. Ja mä en haluu, ett siihen sattuu.”
Nyökkäsin ja sanoin huokaisten.
”Ennen ku mä tutustuin teihin, niin mä olin vaan ihastunu Lauriin, ku enhän mä sitä tuntenu. Ja sit ku pääsin tän, nii sain todeta Laurin olevan paljon enemmän, mitä aikasemmin. Mä rakastan Laurii niin paljon, että melkeen sattuu. Ja enhän mä tästä nauti, että ollaan riidoissa. Se kiduttaa mua, mutta silti oon vihanen Laurille.”
Aki nyökkäsi ja alkoi tuijottelemaan ulos ikkunasta.

Päätin vaihtaa aihetta.
”Niin ku sähän puhuit siit jostain likast, nii mites on? Ootko jo edenny? Eli ootko jo pyytäny ulos tai jotain?”
Aki nyökkäsi pienesti ja vastasi.
”Joo. Mennään tänää illal leffaan.”
Hymyilin leveästi ja kysyin.
”Mikä sen nimi on?”
Aki virnisti ja vastasi.
”Meri.”
Hymyilin iloisena ja sanoin.
”Oih. Mut mä voin lähtee täst, että saat valmistautuu rauhas.”
Aki naurahti hieman jo hermostuneena, kunnes kysyi.
”Toi... Voiksä auttaa mua valittee oikeet vaatteet?”
Hymyni leveni ja vastasin.
”Tietty. Avaa vaan vaatekaappi nii tongin sul kivat vaatteet.”
Aki teki työtä käskettyä ja avasi kaappinsa ovet.

Tarkkailin hieman hyllyjä, kunnes aloin tonkimaan niitä kunnolla. Samalla sanoin.
”Sullahan on vaatteita ku tytöllä.”
Aki naurahti, mutta oli muuten hiljaa. Pian löysinkin sopivat vaatteet hänelle. Aika tiukat tummat farkut, kuvioitu harmaa paita ja sen päälle musta kauluspaita, jonka selässä oli hieno haalea kuviointi.
Katselin vaatteita hetken käsissäni, kunnes heitin ne Akin sängylle ja sanoin.
”Tossa. Nii mihin aikaan te näätte?”
Aki vilkaisi ensin kelloon seinällä ja sitten katsoi vaatteita edessään vastaten.
”Noin tunnin pääst.”
Tämän jälkeen Aki alkoi vaihtamaan vaatteita.

Itse kuitenkin katselin Akin rumpuja huoneen nurkassa. En ollut huomannut niitä aikasemmin, joten kysyin.
”Onks noi uudet?”
Aki myhähti itsekseen ja vastasi.
”Joo. Äippä hommas ne mulle.”
Nyökkäsin itsekseni ja kysyin.
”Saanks mä koittaa niit äkkii?”
Aki ilmeisesti vaihtoi housujansa, kun vastasi.
”Joo. Ihan vapaast.”
Istahdin rumpujen taakse ja aloin soittamaan Rasmusten Black Rosesii silmät kiinni. Aki kuunteli hetken, kunnes kysyi.
”Oot aika hyvä soittaa. Mitä tää on? Ja saat kattoo jo.”
Virnistin ja vastasin.
”Noo. Tiiät neljän vuoden päästä.”
Aki nyökkäsi hitaasti ja kysyi.
”No mitä mieltä.”
Katsoin Akia hetken ja vastasin.
”Näytät hyvält. Saanks mä laittaa sun hiukset?”
Aki nyökkäsi ehkä hieman alistuneesti ja lähdin rumpujen takaa vessaan, vetäen Akia perässäni.

Vessassa otin kaapista vahaa ja lakkaa. Niiden avulla laitoin Akin hiukset söpösti pörröön ja pystyyn.
Lopuksi katselin lopputulosta ja sanoin.
”Nyt näytät viel paremmalt. Mut joo. Mä lähen nii nähään huomen.”
Aki nyökkäsi ja lähti omaan huoneeseensa, kun itse lähdin kotiin.

Loppu viikko kului nopeasti. Emme olleet vieläkään Laurin kanssa puheväleissä ja aloin pahoin pelkäämään, että eroisimme kokonaan.
Oli sunnuntai ja olin sopinut lähteväni Japen kanssa käymään turussa. Lähtöön oli vielä tunti, mutta olin jo valmiina odottamassa olohuoneessa.

Keskityin liikaa mietteisiini, että säikähdin ovikellon pimputusta. Riensin siis avaaman oven ja yllätyin nähdessäni pimputtajan. Nimittäin oven takaa löytyikin Lauri kymmenen mustan ruusun kanssa, eikä Jape. Päästin Laurin sisään mitään sanomatta ja otin ruusut Laurin ojennettua ne mulle. Kävelin keittiöön laittaen ruusut maljakkoon ja Lauri sanoi.
”Mä oon tosi tosi pahoillani. Tietty sä saat nähdä Tomii millo haluut, ku se on homo.”
Katsoin Lauria hieman ihmeissäni ja kysyin.
”Mistä sä tiiät, ett Tomi on homo?”
Lauri katseli kattoon, kun vastasi.
”Tomi ite tuli kertomaan. Se ei kestäny, ku sä oot surullinen. Joten Anteeks.”
Huokaisin ja kiitin mielessäni Tomia sanoen sitten Laurille.
”Olkoot. Saat anteeks.”
Lauri hymyili onnellisena ja tuli halamaan mua samalla kysyen.
”Sattuuks sun käteen viel?”
Vastasin halaukseen toisella kädelläni ja vastasin.
”Ei oikeestaan. Ku se on jo parantunu melkeen kokonaan. En ees oikeesti tarttis koko kantosidet tai mitään, mut pakko pitää kulissina.”
Lauri halasi hieman lujempaa ja ujutti kasvonsa kaulalleni, alkaen suutelemaan sitä.

Pikku hiljaa Lauri nousi ylemmäs ja pian suutelimmekin jo kunnolla. Suudelman kuitenkin keskeytti puhelimeni soittoääni. Kaivoin kännykän taskustani samalla sanoen.
”Varmaan Jape, ku mein pitäis men pia Turkuu.”
Lauri sieppasi puhelimen kädestäni ja vastasi puhelimeen.
”Joo.”
Tämän jälkeen Lauri hiljeni ja alkoi katsomaan mua hieman ihmeissään.

Parin minuutin jälkeen Lauri paiskasi puhelimen käteeni huutaen.
”Vittu jos kerra Tomin kans et petä mua, nii jonkun muun jätkän kans sit. Kuka hitto toi on?”
Hätkähdin ja Lauri jatkoi matkien selvästi soittajaa.
”'Sä oot niin kaunis tiedäthän sen.' 'Koita pärjtä sen Laurin kans.' 'Mä tuun kattomaan sua pian.' 'Rakastan sua.' Kuka hitto se on? Kerro mulle!”
Soittaja oli siis ollut se mysteeri tyyppi. Meinasin vastata Laurille, mutta tämä jatkoi.
”No ihan vitun sama.”
Lauri olisi varmaan sanonut vielä jotain, mutta ovikello soi. Lähdin avaaman Lauri perässäni. Laurin huomattua Japen oven takana, tämä huusi.
”Ja viel joku vitu Jape!”
Hermoni meni taas ja huusin Laurille Japesta välittämättä.
”Vittu sul itel! Koita jo saada toi hiton mustasukkaisuus kuriin. Miks vitus mä muuten tän olisin tullu? Vittu lähe vetää täält ja mä lähen Japen kans pois!”
Lauri mulkaisi mua ja lähti sanomatta marssimaan ulos.

Itse vuorostaan otin eteisestä kassini ja oven suljettuani sanoin anteeksipyytävästi Japelta.
”Sori, ett sun piti kuulla toi. Meil ei mee nyt oikein hyvin.”
Jape nyökkäsi myötätuntoisena ja kysyi.
”No mennääks?”
Nyökkäsin ja lähdin kadulle. Kadun viereen oltiin pysäköity tuunattu kirkkaan vihreä Bemari. Vihelsin hiljaa ja kysyin.
”Ooksä ite tuunannu tän? Ja kui paljo makso?”
Jape tuli avaamaan mulle herrasmiehenä oven ja kiersi sitten kuskin paikalle vastaten kysymykseen sitten vasta.
”Joo oon ite tuunannu. Mä omistan autokorjaamon. Ja siin sivus teen bisnest tuunaamal autoi. Ja tän teko makso siin viitisentoista hunttii.”
Nyökkäsin hitaasti kunnoituksesta ja kysyin.
”Nii mitä me tehään siel Turus?”
Jape hymyili leveästi ja vastasi.
”Mä esittelen sut parille mun kaverille ja voitais tehdä vaikka jotain kivaa.”
Nyökkäsin hymyillen ja käänsin katseeni juuri oikealle nähdäkseni kuinka hopean värinen auto ajoi suoraan meitä päin. En ehtinyt tekemään mitään, kun tunsin tömähdyksen ja kaikki pimeni ympäriltäni melkein heti. Ennen, kun vajosin pimeyteen kuulin metallin kirskunaa ja tunsin jäätävää kipua.

Lauri PoV.

Siitä oli jo kulunut pari tuntia, kun olin lähtenyt Iitun luota. Olin edelleen hieman suutuksissa tytölle, mutta sisimmissäni tunsin, että jokin ei ollut nyt kohdallaan. Olin kauhean levoton ja halusin nähdä Iitun heti. En kuitenkaan viitsinyt soittaa hänelle, koska olinhan silti edelleen suutuksissa hänelle.

Tartuin kännykkääni aikoen soittaa vihdoinkin tytölle, mutta kännykkäni soikin ensin. Vastasin hieman hätäisesti, kun huomasin soittajan olevan Iitu.
”Joo.”
Vaikka puhelu tuli Iitun puhelimesta soittaja olikin Jimi joka kuulosti hätääntyneeltä ja itkuiselta.
”Tuu heti tän.”
Katsoin kelloa ja vastasin ihmetellen.
”Missä sä oot? Ja miks sä soitat Iitun puhelimesta?”
Jimi alkoi nyyhkyttämään ja sanoi.
”Mä oon HYKSis. Iitu joutu kolariin.”
Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt ympäriltäni. Hengähdin ja sanoin.
”Mä tuun heti.”
Lopetin puhelun ja kiirehdin olohuoneeseen, missä vanhempani oleskelivat. Sanoin heti.
”Viekää mut HYKSii. Heti!”
Äitini katsoi mua kummissaan, mutta nousi lähtien eteiseen kysyen samalla.
”Miks sinne?”
Yritin rauhoittua ja vastasin samalla, kun menin äitini perään.
”Iitu joutu kolariin.”
Se laittoi äitiini vauhtia ja pian olimmekin HYKSissä.

Vastaanotosta sain tietää missä Iitu oli ja meninkin tämän huoneeseen. Oli ihme, että edes päästettiin. Kauhistuin todellakin nähtyäni unelmieni tytön siteiden peitossa ja makaamassa elottomana ankeassa sängyssä. Puuskahdin ja Joanna tuli halamaan mua. Tämän jälkeen menin istumaan Iitun sängyn vieressä olevaan tuoliin ja aloin katselemaan tyttöä surullisena.

Tunnit kuluivat, kunnes eräs Lääkäri tuli luoksemme ja sanoi.
”Iitu on valitettavasti koomassa, eikä ole tietoa milloin hän herää. Teidän kannattaa yrittää silti herätellä häntä vaikka soittamalla hänen lempi musiikkiaan, kertoilla hänelle kaikkia tapahtumia ja muutenkin jutella ja olla läsnä.”
Nyökkäsimme kaikki. Joanna, Jimi ja mä. Tämän jälkeen Lääkäri häipyi jättäen meidät keskenään. Jimi aukaisi suunsa ensimmäisenä.
”Mä ehdotan, että Lauri laulaisit Iitulle välillä. Ja pyytää Akikin mukaan. Ja jos lääkärit ja näät antais luvan nii voisitte koko porukka tuoda kitaran ja basson tai jotai nii soittaisitte tein biisei Iitul, ku se tykkää tein musast ihan älyttömästi.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mä tuun olemaan tääl tosi paljon.”
Jimi ja Joanna nyökkäsivät ja Joanna sanoi.
”Mut mä voin heittää sut Lauri kotiin, nii haet jotai tavaroitas vaikka. Mut käyt koulussa sitten kans. Tuut vaikka heti sen jälkeen tän.”
Mutrustin suutani ja nyökkäsin hieman alentuvasti.
Lähdimme ja Joanne heitti mut kotiini.

Olisin halunnut lähteä heti takaisin sairaalaan, kun olin saanut pakattua kaikki tarvittavat reppuuni, mutta äitini kielsi lähtemästä. Neuvoteltuamme jonkin aikaa sovimme, että olisin yön kotona ja menisin aamulla kouluun, mutta menisin sieltä suoraan sairaalaan.

Seuraava viikko kului hitaasti. Aamut ja iltapäivät olin koulussa, mutta muun ajan vietin Iitun vierellä. Juttelin hänelle paljon kaikkea ja lauloin biisejämme ilman säestystä. Toki jossain vaiheessa Jimi vaati päästä Iitun kanssa kahdestaan olemaan. Kuulemma jotain semmoista asiaa mitä en saanut kuulla.

Usein Aki oli koulun jälkeen seuranani pari kolme tuntia ja välillä koko bändi oli pitämässä elottomalle Iitulle seuraa. Tosin yleensä soitimme biisejämme hänelle. Tietysti vedimme pari keikkaa jossain Helsingin lähellä, mutta palasin aina sieltä Iitun vierelle sairaalaan.

Olihan se hieman epätoivoisen tuntuista, kun vietin kaiken vapaa-aikani tyttöni vieressä, mutta minkäs sille voi, kun rakastaa jotain niin paljon.

Iitu PoV.

En ollut hereillä. Tiesin sen jostain oudosta tunteesta. Tunne ei ollut mitenkään mukava, nimittäin tuntui, kuin olisi pinnan alla eikä pääsisi pinnalle. Kuulin jotain. Ääni oli hieman epätarkka, mutta tunnistin Black rosesin. Ihmettelin hieman, koska olinhan sentään tietääkseni vielä menneisyydessä. Mutta en kyllä tiennyt, että missä olin.

Ääni loppui ja taas vaihtui ääni. Nyt vain joku puhui. Tämä kertoili kaikkea hauskaa, mutta myös jotain surullista. Seuraavaksi ääniä tuli lisää. Hieman pidemmällä aika jaksolla.

Seuraavan kerran, kun heräsin makoilin jossain pehmeällä ja lämpimässä. Tunsin ympärilläni olevat laitteet ja muut. Kuulin myös ympäriltäni musiikkia. Ei sellaista mitä tuli radiosta vaan... Musiikki kuului kolmesta suunnasta ja laulu vierestäni. Huokaisin mielessäni ja raotin silmiäni hieman. Valo kuitenkin sattui silmiini ja suljin silmät nopeasti.

Totuteltuani kirkkaaseen valoon avasin silmäni kunnolla ja näin olevani jossain sairaala huoneessa. Huomasin myös, että huoneessa vieressäni oli vasemmalla puolella Lauri ja oikealla puolella Aki. Vähän kauempana olivat Pauli ja Eero. Eero rämpytti bassoaan ja Pauli akustista kitaraansa. Aki rummutteli kapuloillaan penkkiä ja pientä rumpujen lautasta ja Lauri lauloi silmät kiinni. Ilahduin suuresti kuullessani Laurin äänen. Hän siis oli tullut luokseni vaikka vihoittelimmekin toisillemme. Suljin itsekkin silmäni ja kuuntelin biisiä. Kesti hetken ennen, kun tunnistin sen Pa-Pa biisiksi ekalta levyltä.

Hymyilin itsekseni ja kuuntelin biisin loppuun. Sen loputtua esitin puolikuollutta ja Lauri sanoi ilmeisesti katsoen muhun.
”Ei se heränny vielkää. Mä ja me ollaan kokeiltu melkeen kaikkee. Hmh.”
Eero rauhoitteli Lauria rennosti.
”Iitu herää sit, kun on valmis. Kyllä mä uskon tän auttavan.”
Lauri hymähti ja Pauli sanoi.
”Hei lähetään ulos. Sä voit tulla Lauri vaik illal uudestaan sit tän.”
Lauri mietti hetken ja varmaankin nyökkäsi, koska pojat lähtivät luotani. Kuulin vielä kun Aki sanoi Laurille.
”Ei me sit mentykkää juomaan.”
Lauri hymähti ja vastasi.
”Joo ei. Unohtu. Muttei kyl enää tee mielikää.”
Aki taputti hiljaa Lauria selkään ja nämä lähtivät. Hetken päästä nukahdin uudestaan.

Heräsin myöhemmin hiljaiseen puheeseen. En aluksi tunnistanut ääniä, mutta pian erotin Laurin ja Akin äänet. Hymyilin itsekseni ja käänsin katseeni ääniä kohden. Hätkähdin pienesti nähtyäni Laurin erittäin itkuiset kasvot ja Akin punottavat silmät. Käänsin katseeni kattoon ja esitin nukkuvaa kuunnellen poikia.
”Mä en tiiä mitä mä teen ilman Iituu. Mä en pärjäis tääl ilman sitä. Ja miten mä voisin elää, kun tiedän, ett Iitu kuoli mun takii, ku me riideltiin.”
Lauri nyyhkytti ja Aki lohdutti.
”Heei. Sä tiiät, että mä ja pojat ollaan sun tukena. Ja ei Iitu kuole. Vaik ennuste onkin aika huono niin aina voi toivoa. Ja ei se oo sun vika. Se on sen nörtin.”
Akinkin äänestä kuuli, että hän oli itkenyt jonkin aikaa sitten. Lauri ja Aki puhuivat vielä jotain, mutta nukahdin kesken kuuntelun.

Heräsin seuraavan kerran, kun tunsin jonkun nyppivän kädessäni olevaa kanyylia. Avasin silmäni nopeasti ja sanoin.
”Älä viitti nyppii. Se ei tunnu kivalta.”
Nuori mies lääkäri, joka kanyylia oli nyppinyt, hätkähti ja nosti katseensa kasvoihini. Virnistin hänelle ja kysyin.
”Mitäs nyt?”
Lääkärin suu loksahti auki ja tämä lähti huoneestani kiireesti.

Kuitenkin viiden minuutin kuluttua lääkäri saapui paikalle, ilmeisesti vanhemman lääkärin kanssa. Kummatkin heistä katsoivat mua ihmeissään ja vanhempi lääkäri asteli viereeni kysyen.
”Ööh. Olen Tohtori Virta ja tämä toinen on tohtori Heine.”
Nyökkäsin ja Virta jatkoi.
”Ööh. Anteeksi ällistyksemme, mutta on aika harvinaista, että olette hereillä. Nimittäin olette ollut viikon koomassa ja niin pahassa kunnossa, että arvelimme teidä kuolevan pian tai jäävän koomaan kokonaan.”
Hymähdin ja sanoin.
”No eiks oo pääasia, että oon hereillä ja elossa? Mitä oonks mä ollu viikon koomas? Se tuntu ihan vuodelta. No jaah.”
Tohtori Virta nyökkäsi hitaasti ja sanoi sitten.
”Me otamme joitan kokeita ja testejä.”
Nyökkäsin hitaasti ja Tohtori Virta sanoi.
”Olet kyllä paranemaan päin aika hyvin. Nimittäin sinulta oli murtunut kaksi alimmaista kylkiluuta, oikea sääriluu, vasen ranne, sait lievän aivotärähdyksen ja useita syviä pinta haavoja. Onneksesi puukotushaavasi oli parantunut yllättävän hyvin.”
Nyökkäsin ja lääkärit katosivat huonneestani, joten aloin nukkumaan.

Kuitenkaan en saanut nukkua kauaa, kun huoneeseeni tupsahti kourallinen ihmisiä. Kaikki hössöttivät jotain musta, koomasta ja kolarista.

Kaikkien sanottuaan mulle jotain he katosivat huoneesta jättäen Laurin ja mut kahdestaan. Lauri oli hetken paikoillaan hiljaa, kunnes tuli viereeni halaamaan mua ja tämä kysyi samalla.
”Miten sen kävi?”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Minkä sen?”
Lauri vetäytiy hieman erilleen musta, kunnes sanoi.
”No vauvan. Sun mahassa.”
Suuni loksahti auki ja kysyin.
”Luuleksä että mä oon raskaana?”
Lauri laski katseensa maahan, kunnes nyökkäsi hitaasti. Nielaisin ja tunsin miten pulssini alkoi kiihtymään tarkoituksetta. Puhuin kiihtyneellä äänellä Laurille.
”Miks hitos sä luulet mun olevan raskaana? Oonks mä niin läski vai?”
Lauri nosti katseensa muhun nopeasti ja sanoi.
”Et sä oo läski. Mä vaa, ku Aki sano ett sul on ollu aamupahoinvointii ja ettei kahvi oo maistunu, vaik oot kahvin suurkuluttaja. Ja sit ku meil meni kortsu rikki viime kerralla. Ja rauhotu, sua sattuu pian.”
Suuni loksahti auki kun kuuntelin Lauria.

Pudistin päätäni itseksni, kunnes sanoin.
”No vittu en oo raskaan. Enkä mä voi ees tul raskaaks. Nimittäin ko mä oon täällä, nii mä en voi tul raskaaks tai kuolla ja mä paranen kaikist vammoistani ehkä vähän normaalii nopeemmin. Ja se johtuu täst aikamatkailust. Ja miks hitos sä et oo kertonu siit kortsust? Ja vittu!”
Vaihdoin aihetta yrittäen rauhoittaa itseäni.
”Misä Jape on?”
Laurin käsi puristui nyrkkiin ja tämä sanoi.
”No anteeks, etten kertonu. Mä vaan satuin pelkäämään liikaa. Ja Jape on tääl jossainpäin sairaalaa. Sil ei käyny yhtä pahasti ku sulle. Ja se ois tullu kattomaanki sua, mut kielsin sitä enää ikinä tulemast sua kymmentä metriä lähemmäs.”
Puristin vuorostani oman käteni nyrkkiin, samalla kun pulssini alkoi kiihtymään jo uhkaavasti. Sanoin melkein raivoissani.
”Miks helvetis? Ei toi kolari ollu Japen vika. Se oli sen hiton tyypin kuka törmäs meihin. Ja vittu se, että menin Japen kyytiin, nii se oli sun vika! Vittu ku sä... Arghh!!!! Häivy täältä! Ja käske Jape tuleen tän!!”
Lauri näytti musertuneelta kuultuaan mitä olin sanonut. Joten hän nousi vierestäni surullinen ilme silmissään ja katosi ovesta ulos.

Samalla oven avauksella sisään tuli hoitaja joka katsoi ensin ilmettäni ja sitten monitoreja sanoen huolestuneena.
”Mitä hän sanoi teille? Minun on valitettavasti annettava teille rauhoitettavaa, että rauhoittuisit, eikä sinuun sattuisi.”
Nyökkäsin hitaasti ja hoitajan puuhastellessa vieressäni aloin katumaan sanojani Laurille. Ei todellakaan ollut Laurin vika, että olin mennyt Japen kyytiin taikka, että joku oli törmännyt autoon. Riita joka oli johtanut tähän, johtui täysin itsestäni. Laurihan oli vain halunnut sopia, mutta olikin vastannut mulle tarkoitettuun puheluun ja tullut liian mustasukkaiseksi.

Huokaisin ja tunsin miten aloin rauhoittumaan. En kuitenkaan onneksi nukahtanut, kun Jape tuli ovesta varovasti katsoen muhun. Hymyilin hänelle ja mies astui kokonaan sisään kävellen viereeni. Jape oli hetken hiljaa, kunnes kysyi.
”Vihaaksä mua?”
Kohotin toista kulmaani kummastuneena ja kysyin.
”Tarttisko mun sit vihata sua?”
Jape nyökkäsi pienesti ja sanoi.
”Mä olisin ainaki ansainnu sen. Ku mähän se kuski olin ja ku sul tapahtu noin pahasti.”
Pudistin päätäni pienesti ja sanoin.
”Ei ollu sun vika. Etkä sä oo ansainnu mun vihaani. Se on vaan sen toisen syy. Mitäs törmäs meihin.”
Jape oli hiljaa ja kysyi.
”Voidaanks me viel silti tän jäkeen nähdä?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Tietty. Ei sun Laurii niin vakavasti tarvii ottaa.”
Jape nyökkäsi hymyillen ja kysyin.
”Mitä muuten tarkalleen tapahtu?”
Jape istahti tuolille ja sanoi.
”No mitä sä muistat?”
Mietein hetken ja vastasin.
”No jonkun hopeen auton joka tuli kohti.”
Jape nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Nii se hopee auto ajo meit päi ja sun puolelle viel. Ja sen kuski oli se sama nörtti minkä käsistä mä niin sanotusti pelastin sut.”
Nyökkäsin hitaasti ja Jape sanoi hieman surkuttelevasti samalla, kun nousi seisomaan.
”Mun tarttee kyl nyt lähtee, mut mä voin tul kattoo sua vaik huomen?”
Nyökkäsin ja heilautin kättäni pienesti. Tämän jälkeen sairaanhoitaja tuli tuomaan iltapalaa ja lääkkeitä. Syötyäni iltapalan aloin nukkumaan.

Aamulla heräsin, kun hiuksiani silitettiin. Avasin silmäni hitaasti ja säikähdin paljon, koska hiuksiani silittikin vieras jätkä. Jätkä hymyili ja sanoi matalalla, mutta poikamaisella äänellä.
”Hei. Miten voit?”
Suuni loksahti auki, kun tunnistin äänen. Katsoin jätkää nyt hieman tarkemmin. Jätkällä oli punaiset farkut, punaiset tennarit ja punainen huivi. Myös takki oli punainen. Vain paita ja hiukset olivat mustat. Vilkaisu kertoi, että pöydälläni oli punainen ruusu.

Jätkän hiukset eivät olleet ihan lyhyet, mutta hiukan yli korvien ja lievästi kiharalla. Hänen silmänsä olivat aivan samanlaiset kuin Laurinkin.

Hätkähdin ja kysyin.
”Ooksä se kuka on mulle soitellu?”
Jätkä nyökkäsi ja esittäytyi.
”Joo. Mä oon Renny.”
Nyökkäsin hitaasti ja katsoin muka kiinnostuneena peittoni ryppyjä sanoen.
”Sul on kiva nimi.”
Renny naurahti iloisesti ja sanoi.
”Et arvaa miten mun äiti on palvonu mun nimee.”
Hymyilin pienesti ja nostin katseeni Rennyyn kysyen.
”Miks sä oot tääl?”
Renny vakavoitui hetkeksi ja vastasi.
”Mä en voi kyl kertoo. Mutta mä en oo vaaralline, enkä hullu, enkä.-”
Renny pyöräytti silmiään.
”Enkä mitään uhkaavaa tai pelottavaa. Että sun on turha pelätä mua mitenkään. Luota muhun.”
Naurahdin ja sanoin.
”Tieks, että toi on kyllä hieman... Ööö.. Sinäänsä turhaa, mut sinäänsä... Koska mä en tunne sua yhtää ja muutenki. Nii.. Olkoot. Mä yritän luottaa suhun.”

Renny hymyili leveästi, mutta vakavoitui, kun vilkaisi taakseen ja mutisi niin hiljaa, että tuskin kuulin.
”Ei isä.”
Vilkaisin itsekkin ovelle ja näin Laurin tuijottavan meitä turhautuneena. Renny ponnahti seisomaan ja lähti sulavasti pois huoneesta. Vakavoiduin itsekkin ja kysyin Laurilta.
”Tunsiksä tota? Onks se joku sun sukulaine?”
Lauri kohotti toista kulmaansa ja tuli kunnolla sisälle vastaten.
”En tuntenut en. Ei oo mun sukulaine. Mut kuka se oli? Miks se oli tääl?”
Kohautin varovaisesti olkapäitäni ja vastasin.
”En tunne en. Siks kysyinki. Mites menee?”
Lauri pudisti päätään ja sanoi huokaisten.
”Tää saa nyt riittää.”
Lauri laittoi tuomansa mustat ruusut maljakkoon ja sanoi sitten, kuin ei olisi ikinä halunnut sanoa niitä sanoja.
”Mä... Mä en enää kestä tätä. Mä... Mä haluun erota... Kokonaan ja kunnolla.”
Suuni loksahti auki ja monitori, joka mittasi pulssini alkoi piipittää uhkaavasti.

Lauri vilkaisi monitoria varovasti ja sanoi vaikeasti.
”Rauhotu. Aki tulee jossain vaihees päivää käymää tääl. Hyvästi.”
Kyyneleeni sumensivat katseeni, kun Lauri lähti ovesta.

Loppu päivä meni kuin sumussa. En muista edes, että Aki olisi käynyt taikka kukaan muukaan.

Jatkuu pari viestiä alempana

Tosi hyvä jatko! Siis mä oon niin koukussa tähän tarinaan! Ihan tosi hyvä (: Jatkoo piannn

Tosi hyvä jatko!! Ja lisäää!! tää on tosi hyvä tarina

Jatko

Seuraavana päivänä Renny tuli vaihteeksi tapaamaan mua. Juttelimme kaikkea kivaa, kunnes Renny lähti ensin sanottuaan.
”Tulee olemaan piitkä aika ennen ku nähään seuraavan kerran. Että heippa ja nähdään.”
En ehtinyt sanomaan mitään, kun Renny jo katosi ovesta.

Jäin tuijottelemaan ovea pitkäksikin ajaksi, kunnes se aukesi ja sisään tuli Jori ja Jimi hieman perässä. Kumpikin hymyili iloisena ja istuuduttuaan viereeni Jori sanoi hymyillen.
”Mä kuulin, että te ootte eronnu.”
En ehtinyt sanoa mitään, kun Jori jatkoi.
”No nythän me voitais alkaa seurustelemaan.”
Suuni loksahti auki ja Jori sanoi.
”No hyvä.”
Pudistin päätäni rivakkaasti ja sanoin.
”Ei ei ei. Mä seurustelen Laurin kans.”
Jori vilkaisi Jimiä kummissaan ja sanoi.
”Mut Jimi sano, ett te ootte eronnu?”
Nyökkäsin pienesti ja sanoin.
”No kylhän Lauri jättiki mut, mut sit me palattii yhtee, ku kumpikaa ei pystyny olee ilman toista. Ja pakko sanoo, että vaikka me erottais Laurin kans, nii mä en ikävä kyllä ottais sua. Ku mä en oo kiinnostunu susta.”
Jori alkoi murjottamaan ja lähti ovet paukkuen huoneesta.

Naurahdin ja sanoin Jimille.
”Heippa vaan sullekkin. Mites menee?”
Jimi pudisteli päätään ja vastasi.
”Ihan hyvin muuten, mut rupee pikku hiljaa menee hermot tohon Joriin, ku se kuolaa sun perään aivan liikaa. Vaikka tietää, ettei se sua koskaan saa.”
Hymyilin pienesti ja sanoin.
”Noo. Koita kestää. Kai se sentään joskus älyy jättää mut rauhaan.”
Jimi pudisteli taas päätään ja sanoi.
”Toivottavasti, mutta epäilen, että Jori tulee viel käymään, ku palaat omaan aikaas.”
Hymähdin ja sanoin virnistäen.
”Noo. Jos kerra haluu, mut nii sen tarttee muuttaa naamaansa. Sit vähän ääntäki ja sit olla viel julkkis. Ja ei rastoja. Niin ehkä jopa kelpuuttaisin sen. Mutta se ei voi tehä noista mitään muuta ku leikat rastat pois, nii...”
Jimi naurahti ja sanoi.
”No joo. Mutta ei Jori kyl rastoistakaan luovu niin kauheen helposti”
Virnistin leveästi ja kysyin.
”Tehtäiskö jotain kivaa, ku pääsen täält pois? Siis kahestaa? Vähän niinko sisarukset?
Jimi hymyili leveästi ja nyökkäsi sanoen.
”Joo. Must tuntuu, ettei sun anneta harrastaa mitään liikunnallista tai rasittavaa, viel aikoihin nii voitais vaik men leffaan tai vuokrat joku leffa.”
Virnistin ja sanoin.
”Joo. Se on tosi hyvä idea. Ja tietty sit ko oon parantunu kunnolla mennää rampeille skeittaa ja vaik myöhemmi pidettäis porukal jokku bileet tai jotai.”
Jimin silmät kirkastuivat ja tämä nyökytteli rivakkaasti. Tiesin nimittäin jo sen verran Jimistä, että hän piti skeittaamisesta ja bilettämisestä.
Juttelimme vielä hetken, kunnes Lauri saapui huoneeseen ja Jimi päätti lähteä.

Jimin lähdettyä Lauri kysyi hymyillen.
”Haluisiks sä lähtee vaiks ulos?”
Suuni loksahti auki ja kysyin.
”Miten me muka ulos päästäis?”
En nimittäin ollut päässyt ulos puoleentoista viikkoon. Lauri vastasi hymyillen.
”Mä juttelin täs eilen yhden sun hoitajan kans ja se sano, että sut vois viedä alas tai ulos pyörätuolis. Ku oothan sä joutunu jo homehtuu sisäl aika kauan ja varmaa haluisit pois omast huoneestas.”
Nyökkäsin ja Lauri sanoi.
”Venaas hetki. Meen hakee vaan äkkii hoitajan ja pyörätuolin.”
Nyökkäsin taas ja odotin, kun Lauri katosi huoneesta pian palaten hoitajan kanssa, joka toi pyörätuolin.

Noin kymmenen minuutin kuluttua istuin sänkyni vieressä pyörätuolissa. Oli nimittäin aika hankalaa saada mut istumaan niin, ettei mihinkään sattunut ja oikeat paikat olivat suorassa.
Kuitenkin olin tyytyväinen ja Lauri lähti tyntämään mua pois huoneesta. Kävimme ensin käytäväni lävitse, sitten alas kahvilaan. Tämän jälkeen Lauri työnsi mut talviseen ulkoilmaan. Katselin tyytyväisenä valkeaa maata ja sanoin.
”Tääl on satanu lisää lunta kolarin jälkeen.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Tääl on aika kaunista. Ku lumi on aika puhtaan valkosta. Ku teitten viereinen lumi on ihan likasta.”
Hymyilin tyytyväisenä ja sanoin.
”Mennääks sisäl? Mul tulee pikku hiljaa kylmä.”
Lauri nyökkäsi ja alkoi työntämään mua sisälle.

Ennen kun palasimme huoneeseeni kävimme kahvilassa ostamassa mulle suklaata ja limua.
Huoneessani oli taas hetken aikaa ongelma, kun yritin päästä takaisin sänkyyni. Kuitenkin päästyäni takaisin sänkyyni olin erittäin tyytyväinen ja iloinen.

Lauri oli vielä hetken aikaa seuranani, kunnes hoitaja tuli häätämään hänet ja menin nukkumaan.

Aamulla herättyäni koin mieluisen yllätyksen. Lauri tuli reppu selässään huoneeseeni kolmen kukkapaketin kanssa. Katsoin poikaa ihmeissäni, kunnes tämä sanoi.
”Hyvää ystävänpäivää rakas.”
Suuni loksahti auki ja sanoin.
”Mitää? Onks tänää ystävänpäivä. Sori tosi paljon, etten mä oo hommannu sulle mitään. Mä en ees tienny mikä päivä on.”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Ei mitään. Mä tiesin, ettet tietäis, mut halusin silti yllättää sut.”
Lauri alkoi avaamaan kukkapaketteja ja haki niille maljakot. Ensimmäisestä paketista tuli kymmenen kaunista ruusua. Toisesta tuli yksi punainen ruusu ja viimeisestä paketista tuli kaunis kimppu jossa oli vaaleanpunaisen eri sävyjä.
Huokaisin onneissani ja sanoin.
”Kiitos rakas.”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Kiva, että tykkäät, mutta ei täs viel kaikki.”
Kohotin toista kulmaani ja Lauri otti repustaan kaksi rasiaa. Toinen oli selvästi sydämmen muotoinen. Avasin sydämmen muotoisen ensin. Paperien sisältä paljastui sydän rasia täynnä suklaata. Toinen rasia oli vuorostaan pienempi ja sisältä löytyi hopeinen rannekoru, jossa roikkui pieniä sydämmiä.
Kiitin Lauri pitkällä ja makealla suudelmalla. Sanoin myös.
”Kiitos, mut ei sun ois tarvinnu hommat näi paljoo.”
Lauri virnisti onneissaan ja sanoi.
”Tarttipa. Mä oon käyttäytyny niin törkeesti sua kohtaan, niin aattelin näitten vähän korvaavan sitä.”
Hymyilin ja sanoin.
”Mut ei sun ois silti tarvinnu. Tuus mun viekkuun.”
Lauri tuli viereeni makaamaan varoen satuttamasta mua.

Pari päivää kului nopeasti Laurin seurassa. Yhtenä päivänä Laurin lähdettyä aikaisemmin, kuin tavallisesti bändi treeneihin, jäin huoneeseeni lukemaan lehteä, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Oli aivan hiljasta, kunnes kuulin käytävältä melua. Hymähdin vain itsekseni ja jatkoin lehden lukemista. Meluava porukka läheni ja läheni huonettani, kunnes oveni avattiin ja huoneeseen ilmestyi kuusi poikaa, jotka naureskelivat jollekin asialle. Kohotin toista kulmaani hieman ja katsoin Markoa, Teemua, Joonasta, Tommia, Oskaria ja Jimiä. Nämä hiljenivät ja Oskari sanoi.
”Mooi. Me päätettii tul kattomaan sua.”
Naurahdin ja sanoin.
”Mä jo aattelin, että ootte unohtanu mut kokonaan.”
Teemu pudisteli päätään ja sanoi samalla, kun tuli viereiselle tuolille istumaan.
”Ei me unohdettu. Kesti vaan vähän aikaa suostutella toi Jimi mein seuraan ja ohjastamaan meitä.”
Katsoin Jimiä ja tämä nyökkäsi pienesti. Samalla älysin, ettei Jori ollut heidän seurassaan. Kysyinpä siis.
”Missä Jori on?”
Pojat katsoivat toisiaan hieman vakavana, kunnes Joonas vastasi kysymykseeni.
”Se ei halunnu tul. Se on vähän angst taas, ku sai tietää, ettette ookkaan eronnu kokonaan Laurin kans.”
Tommi nyökytteli ja sanoi.
”Jeps. Ja me ei ees tajuta sitä, ku se roikkuu sun peräs koko ajan, vaiks ootki tehny selväks sille, että oot Laurin kans ja elätte loppu elämänne yhdes.”
Katsoin Tommia kummissani ja koko poika porukka repesi nauramaan. Hymähdin ja pudistelin päätäni hymyillen.

Oskari istahti viereeni sängylle ja hetken päästä hän jo makasi pitkin pituuttaan vieressäni. Katsoimme kaikki Oskaria kummissammme, kunnes Oskari kysyi.
”Mitäs katotte?”
Jimi osoitti Oskaria ja sanoi.
”Sua. Sä makaat Iitun sängys.”
Oskari hymyili mulle ja sanoi.
”Nii makaan. Täs on kivaa. Vois jopa jäädä yöks tähän.”
Hymähdin ja tökkäisin Oskari kylkeen. Oskari huokaisi muka raskaasti ja sanoi.
”Olkoot, en mä sitten jää yöks. Iitu kyl menettää paljon.”
Naurahdin ja sanoin.
”Varmasti. Mut jos sä nyt kuitenkin hommaisit sen tyttöystävän ittelles.”
Oskari nousi istumaan sängyllä ja sanoi.
”Eksä ookkaan mun tyttöystävä? Mä kun luulin.”
Hymähdin hymyillen ja kysyin.
”Mut mitäs muuten? Mitä teil ja mitä kouluun?”
Kukin kerto kuulumisensa ja Marko kertoi koulusta.
”Noo yllättävän monet on ihmetelly mihin oot kadonnu. Ku ei kenellekkää oo kerrottu.”
Kohotin toista kulmaani ja kysyin.
”Yllättävän monet?”
Marko nyökkäsi ja kertoi.
”Noo. Aika monet luokkalaiset ja rinnakkais luokkalaiset. Etenkin Janne.”
Tuhahdin ja sanoin.
”No Janne on Janne.”
Pojat nyökkäsivät ja Oskari kysyi.
”Millon pääset pois?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”En tiiä. Pian toivottavasti.”
Tommi vilkaisi kelloon ja sanoi.
”Mein kyl tarttee lähtee nyt, mut nähään toivottavasti pian.”
Oskari halasi mua vielä nopeasti, kunnes kaikki lähtivät huoneesta.

Tämän jälkeen hoitaja toi iltapalan ja sen syötyäni rupesin nukkumaan.
Pari päivää meni nopeasti ja yhtenä päivänä Lauri ei päässyt seurakseni, joten seuranani oli vaihteeksi Eero ja Pauli kahdestaan.
Keskustelussa tuli hiljainen hetki, joten päätin kysyä Eerolta.
”Mites sä ja jessica?”
Eero naurahti ja vastasi.
”Noo. Siinähän se. Alettiin täs just seurustelemaan.”
Virnistin ja kysyin Paulilta.
”Noo. Entäs sä?”
Pauli pudisteli päätään, joten sanoin.
”Kyl sunki kohdal viel joku tulee.”
Pauli nyökkäsi ja Eero kysyi.
”Haluisiks sä lähtee jonneki käymää? Ku Lauri sano, ett sua kuulemma voi viedä pyörätuolis melkee minne vaan?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Jos vaan jaksatte. Nimittäin eka tarttis saada mut siihen tuoliinki jotenki.”
Pauli naurahti ja lähti hakemaan hoitajaa.

Eero vuorostaan jäi viereeni naureskelemaan. Kohotin toista kulmaani ja kysyin Eerolta.
”Mitäs naureskelet?”
Eero rauhoittui hieman ja vastasi.
”Mietein vain, miten sut saadaan just siihe pyörätuolii... Ja mielikuvitus rupes tekee tepposii.”
Naurahdin itsekkin ja vakavoiduin just kun Pauli ja hoitaja tulivat.

Kaikki kolme, Pauli, Eero ja hoitaja katsoivat hetken mua vakavissaan kunnes rupesivat nostamaan mua pyörätuoliin.
Hetken aherruksen jälkeen istuin mukavasti pyörätuolissa naureskellen Paulia ja Eeroa. Nämä makoilivat sairaalasängylläni muka hengästyneinä. Hymähdin ja sanoin.
”En kai mä nyt niin painava oo?”
Pauli ja Eero nousivat istumaan sängyllä naureskellen ja Pauli sanoi.
”Noo. Et kai sää kauheesti elefanttii enempää paina.”
Hymähdin ja sanoin.
”Mennääks me?”
Pojat nyökkäsivät ja Eero sanoi hymyillen.
”Ei kai. Sä oot tosi kevyt.”
Pauli myötäili Eeroa.
”Joo. Höyhenen kevyt.”
Naurahdin ja sanoin.
”Mennää pari kerrosta alemmas kioskille. Haluun men ostaa kokista.”
Pojat nyökkäsivät ja Eero alkoi työntämään mua eteenpäin.
Matkalla Aki soitti.
”Sopiiks, ett mä ja Meri tultais kattomaan sua vaiks huomen?”
Vastasin myöntävästi.
”Se olis tosi kivaa.”
Lopetimme melkein samantien puhelun ja Eero pysähtyi lyöden itseään otsaan.
”Vitsit. Mä unohdin, ett mun ja jessican piti nähdä tänään.”
Virnistin ja sanoin.
”No pyydä se vaiks tän. Olis tosi kivaa nähdä sun tyttöystäväs.”
Eero nyökkäsi ja sanoi Paulille.
”Vie sä Iitu sin kiskal, nii mä soitan jessical. Tuun sit siihe kiskan viereen.”
Pauli nyökkäsi ja jatkoimme matkaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Pauli kysyi hiljaa.
”Voiksä kertoo jotain mein tulevaisuudesta?”
Käänsin kysyvän katseeni Pauliin ja tämä sanoi edelleen hiljaa.
”Noku mun on tehny jo pitkän aikaa mieli kysyy sult tätä.”
Naurahdin ja kysyin.
”Mitäs sä haluisit tietää?”
Pauli työnsi mua hetken aikaa hiljaa, kunnes vastasi.
”No esimerkiks, ett saanks mä ollenkaa tyttöystävää tai mitään. Ja sit miten mein bändil menee ja tämmöstä.”
Naurahdin ja vastasin.
”Noo. Muist ettet kuullu tätä multa. Sä todellakin saat tyttöystävän. Ja te meette naimisii. Sit tein bändil menee tosi hyvin. Keikkailette tosi paljon ulkomail ja tälleen. Voin jopa kertoo, että pääset näyttelee yhtä tosi pientä sivuroolii yhteen hyvään leffaan. Ja ett te perustatte oman levy-yhtiön ja tämmöstä.”
Pauli kuunteli vakavana, kunnes alkoi hymyilemään leveästi ja sanoi.
”No hyvä. Mä jo aattelin, että mä oon tuomittu ikuiseen sinkkuuteen.”
Hymähdin kuuluvasti ja sanoin.
”Kuka nyt tommosta söpöö nallemaista jätkää voi vastustaa.”
Pauli hymähti ja pysähtyi.

Käänsin ensin kysyvän katseeni Pauliin, joka tuijotti herkeämättä eteenpäin. Seurasin Paulin katsetta ja se pysähtyi suurinpiirtein ikäiseemme tyttöön, joka tuijotti meitä kahta vihaisena.
Vilkaisin hämmentyneenä Pauliin, joka vuorostaan sanoi.
”Toi on yks mein entine kaveri. Kuulu porukoihin hieman ennen sua.”
Katsoin nyt Pauli kummastuneena ja Pauli sanoi.
”Mennään sin kiskal, nii selitän siel.”
Nyökkäsin ja Pauli jatkoi mun työntämistä. Pian olimmekin kiskalla ja ostettuani haluamani menimme istumaan Paulin kanssa erään pöydän viereen. Pauli huokaisi raskaasti ja alkoi kertomaan.
”Toi ketä me äsken nähtiin, oli Sanna. Hän tosiaankin kuului mein jengiin. Jostai ala-asteelta asti. Noo siin sit seiskalla Sanna ja Aki alko seurustelee, mut juttu stoppas kuukauden kuluttuu, kun meil selvis, että Sanna oli pettäny Akii koko sen seurustelun ajan. No siin samas hösäkässä selvis, että Sanna oli esittäny mein kaverii koko ajan ja inhos meit oikeesti iha sairaasti. Sit siin tapahtu kaikkee muutakin, mikä sekotti pakkaa. No sit me laitettiin sil jutul stoppi ja käskettii Sannan pysyy meistä kaukan. Ja sit vähä aikaa siit, nii Sanna muutti jonneki ja me ei siit kuultu enää mitää. Eikä kyl oltais haluttukkaan. Mut ihmettelen kyl, ett miks se tääl on. Ja toi tarkotti myös sitä, että tarttee ruvet niin sanotusti suojelee Akii.”
Kuuntelin vakavana ja sanoin.
”Aika pelottavaa. Mä en ainakaa tekis sillee.”
Pauli nyökkäsi ja vajosin omiin mietteisiini. Samalla Eero tuli Jessican kanssa paikalle.

Ennen kun kumpikaan heistä ehti sanomaan mitään, kysyin ihmeissäni.
”Mites tein keikat? Mä en oo älynny yhtää. Onks teil ollu keikkoi?”
Pauli ja Eero katsoivat mua ensin kummissaan kunnes Eero vastasi naurahtaen.
”Kylhän täs on ollu pari, mut Lauri on pääasias peruutellu pari kolme keikkaa sun takii.”
Olin nimittäin älynnyt asian vasta nyt. Pudistelin päätäni hetken kunnes Eero sanoi.
”Joo siis täs on Jessica, mun tyttöystävä ja täs on mun kamut Pauli, joka toimii myös bändin kitaristina ja täs On Iitu, joka toimii Laurin tyttöystävänä.”
Naurahdin ja kysyin.
”Enksmä toimi minään muuna vai?”
Eero irvisti ja sanoi.
”Et. Tai potilaana kaipa.”
Mulkaisin Eeroa hymyillen ja sanoin Jessicalle.
”Moi vaan.”
Jessica hymyili mylle iloisesti ja Eero kysyi.
”Iitu onks sul viel jotain tääl, ett mentäiskö jo sun huoneeseen.”
Nyökkäsin hymyillen ja vastasin varmuudeksi.
”Ei oo mitään. Mennään vaan.”
Eero alkoi vuorostaan työntelemään mua. Matka meni muuten mukavasti, mutta näimme Sannan taas tuijottavan meitä murhaaavasti.

Huoneessani mut saatuaan sängylleni takaisin makaamaan, pojat veivät pyörätuolin nopeasti pois ja palasivat juttelemaan. Kuitenkin Eero ja Pauli juttelivat enemmän keskenään, joten mä ja Jessica aloimme myös juttelemaan kaikenlaista.

Ilta kului nopeasti ja poikien ja Jessican piti lähteä.

Seuraava aamu kului nopeasti ja tuli iltapäivä, kun Aki ja Meri tulivat luokseni. Aluksi kaikki meni hyvin ja juttelimme kaikkea mukavaa, kunnes Aki lähti hakemaan meille jotain hyvää. Olimme hetken aikaa Merin kanssa hiljaa, kunnes Meri sanoi.
”Sä siis oot Akin toinen nainen?”
Suuni loksahti auki ja kysyin.
”Miten niin toinen nainen?”
Meri katsoi mua pistävästi, kunnes vastasi.
”No täällähän Aki melkeen koko ajan on. Ja ei puhu muusta, ku vaan susta.”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Kai sä sentään tiiät, että mä seurustelen Laurin kanssa ja Aki on täälläpäin mun paraskaveri.”
Meri kohotti toista kulmaansa ja kysyi.
”Täälpäin?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Mut on adoptoitu Tampereelt.”
Meri nyökkäsi hitaasti ja sanoi.
”Silti oon sitä mieltä, että sä yrität viekotella Akii.”
Suuni loksahti auki ja sanoin.
”En todellakaan.”
Meri hymähti ja totesi.
”En kyllä ymmärrä miten sun poikkis antaa sun olla Akin parhaimpii kavereita.”
Kohotin toista kulmaani ja sanoin.
”Ehkä siks, ku se luottaa muhun ja Akiin.”
Meri meinasi sanoa vielä jotain, mutta vaikeni. Syynä oli Aki, joka palasi huoneeseen.

Aki hymyili leveästi ja kysyi.
”Jokos teist tuli parhaat kaverukset?”
Meri mumisi jotain myönteisen tapaista ja Aki kysyi.
”Nii millos sä pääset täält pois?”
Kohautin olkapäitäni ja vastasin.
”Vähän riippuu. Illal on jokku testit. Siin sit saa tietää millo pääsen pois ja miten.”
Aki nyökkäsi ja sanoi.
”Me ei kyl voida olla iltaan asti. Ku meil on keikka.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Millon siis lähette?”
Aki katsoi kelloon ja vastasi.
”Täs puolen tunnin pääst.”
Nyökkäsin ja aloimme juttelemaan keikkea. Puolituntinen meni nopeasti ja Aki ja Meri lähtivät Akin ensin halattuaan mua nopeasti.

Katselin vielä ovea, josta Aki ja Meri olivat lähteneet. En ymmärtänyt oikein kunnolla miksi Meri ei pitänyt musta. Toivottavasti välit paranisivat, kun pääsisin pois sairaalasta, nimittäin olisi erittäin inhottavaa Akin kannalta, jos hänen täytyisi lopulta valita meidän kahden väliltä. Tiesin silti, että Aki jättäisi Merin joskus, nimittäin omassa ajassani Aki oli naimisissa Anni nimisen naisen kanssa.

Ajatukseni keskeytti hoitaja, joka tuli hakemaan mua testeihin.
Pari tuntia myöhemmin lääkärini tuijotti vuorollaan mua ja vuorollaan testin tuloksia. Pian hän sanoikin.
”Minä... Minä en ymmärrä. Sinun jalkasi on parantunu ihan kokonaan, että sinä voit jo kävellä ilman tukee. Ja muutenkin. Sinä olet parantunut epäinhimillisellä nopeudella. Olet parantunut alle kuukaudessa. Tämä on käsittämätöntä. Minä jopa voin päästää sinut pois täältä parin päivän kuluttua. Mutta kouluun et tosin pääse aivan heti.”
Virnistin leveästi ja nyökkäsin. Hoitaja vei mut samantien huoneeseeni nukkumaan.

Seuraavana aamuna herättyäni aloin tylsyyttäni yrittämään kävellä. Olinhan ollut kävelemättä yli kolme viikkoa. Aluksi otin haparia askeleita tuen kanssa. Lyhyen ajan jälkeen otin jo varovaisia askeleita ilman tukea.

Kuitenkin kellon lähestyessä kolmea lopetin harjottelun ja palasin istumaan sänkyyni. En ehtinyt istua edes viittä minuttia, kun Lauri ilmestyi huoneeseen leveästi hymyillen ja kitara mukanaan. Suudeltuamme tervehdykseksi kysyin.
”Mites tein eiline keikka?”
Lauri virnisti ja sanoi.
”Kivasti. Meinasin unohtaa yhes biisis sanat, mut onneks muistin. Joo ja sit Aki löi päänsä vahingossa rumpuihin ja nyt sil on otassa aika mojova kuhmu. Ja sit fanit kaikkee sähläs.”
Hymyilin iloisesti ja naurahdin välillä.

Lauri hymyili ja kysyi.
”Aki sanos, ett tapasit Merin?”
Nyökkäsin sanoin huokaisten.
”Jeps. Akin aikana se oli iha kunnol, mut sit ko Aki lähti käymää kiskal, nii se puhu siihen tyyliin, ett pysty rivien välist lukee, ettei meist tuu ikin kavereita. Ja muutenki se aatteli, että mä yritän iskee Akin. Ja sit se ihmetteli, ett miten luotat muhun ja Akiin, ku me ollaan parhaimpii kavereit.”
Lauri nyökkäsi myötätuntoisena ja sanoi.
”Noo. Kaikkien kans ei voi olla kavereit. Ja mä tiiän ettet sä koskis Akiin. Taikka toisin päin.”
Kohautin olkapäitäni ja sanoin.
”Niipä. Mut must tuntuu, että täst tulee ongelmii. Mulle itselleni ja Akille. Ja mähän en haluis mitään ongelmia Akille, ku onhan se mun parhait kavereit.”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Jeps. Olit kuulemma myös Jessican tavannu?”
Nyökkäsin ja vastasin.
”Jeps. Hän oli erittäin mukava. Sellane maanlähenen. Hänen kans mä tuunki toimeen.”
Lauri nyökkäsi tyytyväisenä.

Tämän jälkeen olimme hetken hiljaa, kunnes sanoin.
”Mä saatan päästä täältä pois parin päivän päästä.”
Lauri hihkaisi ja halasi mua. Tämän jälkeen Lauri sanoi leveästi hymyillen.
”Mul on sul yllätys.”
Kohotin toista kulmaani kysyvänä ja Lauri sanoi.
”Mä tiiän, että sä tykkäät mein musasta, niin aattelin soittaa sul. Vaikka Myselfin.”
Nyökkäsin innoissani ja Lauri alkoi soittamaan kitaraansa laulaen biisin sanoja.
Biisin loputtua Lauri kysyi.
”Mitäs pidit?”
Melkein kyyneleet silmissä liikutuksesta vastasin.
”Niin ihanaa, ku sä laulat. Ja viel mulle privana.”
Lauri virnisti ja kysyi muka viattomasti.
”Saisinks mä jotai palkkaa?”
Räpyttelin silmiäni hymyillen ja kysyin.
”Mitäs palkkaa haluut?”
Lauri räpsytti silmiään takaisin ja vastasi.
”Pusun.”
Lopetin räpsyttämisen ja sanoin hymyillen.
”Tuus tän nii saat.”
Lauri tuli viereeni ja suutelimme pitkään.

Tämän jälkeen juttelimme vielä kaikkea, kunnes kello tuli sen verran, että Laurin täytyi lähteä bändi treeneihin. Kuitenkin ennen lähtöä tämä sanoi pahoittelevasti.
”Meist kukaan ei kyllä pääse huomenna kattomaan sua, mut näkyy sit myöhemmin.”
Nyökkäsin ja Lauri katosi ovesta.
Myöhemmin illalla huoneeni oveen koputettiin. Ennen, kun ehdin vastasta mitään, ovi avattiin ja huoneeseen tuli ikäiseni tyttö.

Tunnistin hänet melkein heti Sannaksi. Sanna käveli viressäni olevalle tuollille ja istahti siihen. Hetken aikaa oltuamme hiljaa Sanna sanoi.
”Mä oon Sanna. Ja sä oot sit Iitu vai?”
Nyökkäsin hitaasti ja Sanna totesi.
”Sä oot sit vieny mun paikan jengistä.”
Kohautin olkapäitäni ja Sanna sanoi.
”Mä en tykkää siitä yhtään.”
Kohautin taas olkapäitäni ja sanoin.
”Jos oikein käsitin, niin oot ihan ite syypää siihen, ettet oo enää porukas.”
Sanna hymähti ja sanoi.
”No ehkäpä tein jotain pieniä virheitä, mutta silti. Mä rakastan Akii vieläkin.”
Kohotin toista kulmaani ja sanoin.
”Rakastat? Just. Sähän petit Akii. Ja muutenkin vaan esitit.”
Sanna mulkaisi mua ja sanoi.
”Mitä sä oot sanomaan mua esittäjäks. Ite esität jotain täydellistä kaverii ja tyttöystävää. Mutta oikeesti sul on poikaystävä ja kaverit Tampereel.”
Kohotin toista kulmaani kummastuneena ja sanoin.
”Sen kus pystyt todistaa nii oon kyl ällistyny.”
Sanna virnisti ilkeästi ja sanoi.
”Selvä. Jos mä pystyn todistamaan sen, että sä esität, niin sä häivyt täältä.”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Ja jos et, niin sä häivyt täältä. Ja jätät ainaki Akin rauhaan.”
Sanna nyökkäsi pienesti ja lähti mitään sanomatta.

Kului vain hetki Sannan lähdöstä, kun huoneeseeni tuli hoitaja iltapalan kanssa ja lähti mun syötyä. Siispä rupesin nukkumaan.

Aamulla nukuin sen verran pitkään, että aamupala jäi välistä. Heräsin vasta, kun huoneeni ovi kävi. Avasin silmäni hitaasti ja näin lääkärini tulleen viereeni. Se oli hieman kummallista, koska aiemmin mut oltiin viety lääkärin luokse, eikä lääkäri ollut kertaakaan tullut käymään luonani.

Lääkäri katseli hetken papereitaan, kunnes sanoi.
”Voinen kertoa, että pääsette huomenna kotiin.”
Hihkaisin iloisena ja lääkäri jatkoi.
”Mutta joudutte silti olemaan pyörätuolissa seuraavan viikon. Vaikka otammekin kipsit pois, niin se ei tarkoita, että voitte kävellä tai mitään sinnepäin. Ja kouluun sitten pääsette myös viikon kuluttua.”
Nyökkäsin ja päätin, että en tottelisi lääkäriä, vaan jatkaisin kävelyn harjoittelemista. Lääkäri tutkiskeli vielä hetken papereita, kunnes sanoi.
”Poistamme kipsit illemmalla. Hyvää päivän jatkoa.”
Nyökkäsin lääkärille ja aloin katsomaan tylsistyneenä telkkaria.

Jonkin ajan kuluttua huoneeni oveen koputettiin ja huoneeseen ilmestyi Joanna ja Jouni. Nämä hymyilivät pahoittelevasti ja Joanna sanoi.
”Anteeks, ettei me käyty. Me ollaan oltu työmatkoilla ja päästiin nyt vasta tulemaan tänne. Kai pojat on käyny pitämäs sul seuraa?”
Nyökkäsin ja sanoin.
”Ei se mitään. Mä kyl ymmärrän. Kai te silti tiiätte mitä täs on tapahtunu sen jälkeen ku ootte lähteny?”
Kumpikin nyökkäsi ja istuutuivat viereisille tuoleille. Jouni sanoi ensin katseltuaan huoneeni läpikotaisin.
”Joo. Pääset kuulemma huomenna kotiin?”
Nyökkäsin ja Joanna sanoi leveästi hymyillen.
”No sepä kiva. Tiesinkin, ettet olisi täällä ainakaan kuukautta pitempään, kun tuo sun parantumis vauhti on reilusti nopeampaa. Ja kiva vielä, kun sain viikon lomaa, niin voin olla sun seurana, kun Jimi on koulussa.”
Hymyilin leveästi ja kysyin.
”Mä kysyn jo nyt, mut voidaaks me pitää Jimin kans sit bileet, ku oon parantunu ihan kokonaan? Vaikka ens viikon perjantaina?”
Joanna ja Jouni naurahtivat ja Jouni vastasi.
”Kyllä saatte. Kun et ole ollut edes koulussa kolmeen viikkon kaverisi, jotka eivät tiedä sun olevan täällä, varmasti kaipaavat sua.”
Naurahdin ja nyökkäsin sanoen sitten.
”Se sit myös tarkottaa sitä, ettette oo sit paikalla.”
Joanna mutrusti hieman huuliaan ja sanoi.
”No mutta kuka teitä sitten vahtii?”
Mietin hetken ja vastasin.
”Vaikka Tomi. Se on yli kakskymppine.”
Samalla tajusin karun totuuden. Tomi ei ollu käynyt kertaakaan sairaalassa oloni aikana katsomassa mua. Eikä edes ollut soittanut tai mitään.

Huokasin raskaasti ja kysyin.
”Missä Jimi on?”
Jouni kohautti olkapäitään ja vastasi.
”Varmaanki kaveriporukan kans skeittaamas tai jotain.”
Hymähdin ja sanoin.
”Nooh. Tarttee soittaa sil jossain vaihees. Mut mitäs te muuten? Missä te olittekaan työmatkal? Ja mitä te teitte siel?”
Jouni ja Joanna hymyilivät iloisesti ja Joanna vastasi.
”Ranskas. Mä olin vähän niin kuin vaihdossa. Mä olin yhden pienen sairaalan lapsi lääkärin avustajana. Siinä tuli tutustuttuu aika eri tyyppisiin hoitokeinoihin, ku tääl Suomes. Ja sit viime viikolla sain olla ihan yksinkin.”
Joanna oli siis ammatiltaan yksityis lapsi lääkärinä Helsingissä.

Nyökkäsin ja Jouni kertoi.
”Noo siis mehän oltiin Joannan kans samas kaupungis ja tälleen. Niin mä olin sit vuorostaan eräässä koulussa opettamassa englantia. Olihan se hieman hassua oppilaille, kun kaikki tunnit pidettiin englanniksi.”
Jouni oli vuorostaan yliopiston englannin opettaja. Nyökyttelin ja kysyin.
”Mitä te teitte vapaa-ajalla?”
Kummankin ilmeet muuttuivat haaveileviksi ja jonkin ajan kuluttua Joanna sanoi.
”Noo. Tehtiin kaikkee romanttista.”
Naurahdin ja jatkoimme kaikenlaisen turhuuden puhumista.

Hieman myöhemmin Joanna sanoi.
”Joo, mutta jos ei haittaa, niin me mennään? Me mennään täs viel puhumaan sun lääkärille.”
Nyökkäsin ja Jouni ja Joanna lähtivät.
Kului reilu vartti, kunnes lääkärini tuli ja sanoi.
”Selvä. Nyt sitten otetaan nuo kipsit pois.”
Nykkäsin ja mut vietiin toiseen huoneeseen. Mut laitettiin istumaan eräälle pehmustetulle tuolille ja alettiin ottamaan jalassani olevaa kipsiä pois. Tämän jälkeen kädessäni oleva kipsi otettiin myös pois.

Katsoin hieman kauhuissani kättäni ja jalkaani, jotka olivat sinisen kellertävät. Lääkärini naurahti ja sanoi.
”Tuo on aivan tavallista. Nimittäin kun iho ei ole saanut kauheasti ilmaa, eikä sitä olla pesty, eikä se ole saanut aurinkoa, niin on aivan tavallista, että se on tuon värinen. Väri palautuu normaaliksi viikon sisällä.”
Nyökkäsin ja lääkäri sanoi.
”Nostappas nyt paitaasi, niin otetaan kylkiluita paikoillaan pitävä suojus ja siteet pois.”
Nostin paitaani kuuliaisesti ja lääkäri otti vielä sen siteen pois, kunnes sanoi.
”No niin. Pääset todellakin huomenna pois. Vanhempasi sanoivat, että pääsevät hakemaan sinut kahdeltatoista. Joten tulen hieman ennen sitä vielä tarkastamaan sinut nopeasti. Joten huomenna nähdään. Näkemiin.”
Nyökkäsin ja lääkärin poistuttua otin kännykkäni ja soitin Jimille.

Puhelin tuuttasi pari kertaa, kunnes poika vastasi.
”Jimi?”
Virnistin itsekseni ja sanoin.
”Mä täs moi. Tuli vaan täs mieleen, että tiiätkö missä helevetissä Tomi on?”
Luurin toisessa päässä tuli hiljaista, kunnes joku otti puhelimen Jimiltä ja sanoi.
”Tomi luulee, että sä oot palannu omaan aikaas.”
Hiljenin. Nimittäin puhuja oli Oskari. Eikä Oskarin pitänyt tietää mitään siitä, että olin aikamatkaaja. Hiljentymiseni takia Oskari huhuili.
”Iituu...? Ooksä siel viel?”
Kuulin Oskarin äänen takaa miten Jimi sanoi hänelle.
”Anna se puhelin mulle.”
Puhelin palasi omistajalleen ja Jimi kysyi.
”Ooksä siel viel?”
Hymähdin ja sanoin.
”Mee vähä kauemmas porukoist.”
Kuului kävelyn ääniä ja Jimi sanoi.
”Okei. Oon vähän kauempan. Mitä nyt?”
Vedin henkeä ja sanoin korottaen ääntäni melkolailla.
”MITEN HITOSSA OSKARI TIETÄÄ, ETTÄ OON ERI AJASTA?! JA TIETÄÄKS MUUTKI?!?!?!?!!!?”
Jimi hiljeni ja sanoi sitten.
”Öööh... Se on ainoo kuka tietää täst porukast. Ja se sai tietää, ku mä ja Tomi puhuttiin susta, nii se kuuli sitä kautta.”
Huokaisin ja kysyin.
”Miten se suhtautu siihen?”
Kuulin Jimin äänestä, että hän hymyili.
”Aika hyvin. Se on ihan innoissaan. Kyselee vaan, että tunnetteks te toisenne sillon ja kaikkee.”
Hymähdin ja kysyin.
”Ja sit miten Tomi? Miks se luulee, et mä oon palaanu omaan aikaani?”
Jimi ähkäisi ja vastasi.
”Nooh. Totaah... Se oli itseasias mun ja Laurin yhteinen idea. Ku me ei oikein haluttais, että sä hengaisit sen kans. Onhan Tomi tosi cool tyyppi, mut... Me vaan pelätään, että se tekee sulle jotain. Vaikka oliski homo tai ei, mut silti. Se on sen tyyline.”
Tuhahdin ja sanoin.
”Ei Tomin hevari/gootti tyyli tee siitä mitään hulluu. Ihan samanlainen tyyppi ku teki. Ja hmh. Mitä mä oikein teen tein kans.”
Jimi oli hiljaa, joten sanoin.
”Joo, mut mä lopetan nyt. Nähään huomen.”
Tämän jälkeen suljin puhelimen ja aloin katsomaan telkaaria.

Loppu ilta meni nopeasti ja menin nukkumaan aikaisin.

Aamulla heräsin yhdentoista aikaan. Aamupalan syötyäni lääkäri tuli tarkastamaan mut ja kahdeltatoista Joanna tuli hakemaan mua ja pääsin lähtemään sairaalasta. Tosin sähkökäyttöisen pyörätuolin kanssa. Joutuisin nimittäin käyttämään sitä ainakin aluksi.
Huokaisin ja hymyilin Joannalle, joka auttoi mut istumaan pyörätuoliin.
Joanna työnsi mut sisälle ja menin huoneeseeni. Laitettuani jalkaani ja käteeni tukisiteen lösähdin sängylleni ja aloin nukkumaan, vaikka kello olikin vasta yksi.

Sain nukkua kaksi ja puoli tuntia, kunnes mut herätettiin. Nimittäin Jimi ja Oskari ilmestyivät huoneeseeni ja Oskari kysyi ensimmäisenä.
”Onks sul kaikki hyvin?”
Katsoin poikia hetken silmät ristissä, kunnes pudistin päätäni ja sanoin.
”Ei ole.”
Pojat hätkähtivät ja kysyivät.
”Mikä sul on? Sattuuks johonkin?”
Tuhahdin ja vastasin.
”Vittu ku mua väsyttää. Ja ei satu. Joten menkää häirittemästä mua. Mua ei saa herättää. Herään ite. Toki voi käydä tarkistamassa elänkö mä, mutta ei saa herättää. Jos en oo huomen aamul heränny, nii sit saa herättää.”
Pojat huokaisivat ja lähtivät huoneesta. Ei kulunut kuin hetki, kun nukahdin uudestaan.

Seuraavan kerran kun heräsin, oli jo pimeää. Hipsin seinästä tukea ottaen vessaan ja takaisin. Nukahdin saman tien, vaikka olinkin nukkunut jo kauan.

Heräsin seuraavan kerran auringon paisteeseen, joka tuli silmiini. Käännyin sen verran, että näin kellon. Kello oli kymmenen aamulla. Olin nukkunut kaksikymmentä tuntia sen jälkeen, kun olin päässyt sairaalasta.

Nousin istumaan sängylleni ja hieräisin silmiäni, kunnes nousin pyörätuoliini. Tämän jälkeen lähdin sillä vessan kautta keittiöön. Koska keittiössä ei ollut ketään kiersin vielä koko talon ilman tulosta. Palasin vielä keittiöön ja söin jotain, kunnes menin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet.

Vaatteet saatuani vaihdettua lähdin kävelemään hieman epävarmoin askelein ulos ja siellä Tomin luokse.
Koputeltuani hetken aikaa ovea, Tomi avasi oven. Näky jonka näin ei ollut mitenkään parhaasta päästä. Tomin hiukset roikkuivat kasvojen kehyksinä elottomina. Tomin meikit olivat jääneet pesemättä useampana päivänä ja olivat levinneet. Kasvoja korosti myös parran sänki.

Katsoin jätkää kummissani. Tämä näytti siltä, ettei edes älynnyt kuka ovella oli. Hymähdin ja työnsin Tomin sisälle vetäen oven perässäni kiinni.

Samalla kun ovi kolahti kiinni, Tomin silmiin syttyi eloa ja tämä kysyi hieman hämmentyneenä.
”Miten sä tääl oot? Sähän palasit omaas aikaas?”
Pudistelin päätäni ja sanoin.
”Istu ja selitä mitä pojat on sulle menny selittää.”
Tomi istahti sohvalle mua vastapäätä ja alkoi selittämään.
”No Jimi ja Lauri sano, ett siin kolaris sul olis käyny niin pahasti, että sut oltais sen takii lähetetty omaan aikaas. Ja ettet ois halunnu nähä mua enää koskaa...”
Hymähdin ja kysyin.
”Entäs minkä takia sä näytät noin surkeelta? Ja vielä nyt?”
Tomi laski katseensa ja vastasi.
”No ku mä vaan jotenkin jäin aattelee sitä tilannetta. Ja ku mä olisin halunnu hyvästel sut viel ennen...Ja ku mä sain tietää asiasta vast viikko sitte. Mut selitä sä miten sä oot siin?”
Virnistin ja vastasin.
”Noo... Mä pääsin eilen pois sairaalast. Siit kolarista nii mä olin viikon koomassa, sit siin oon ollu hereil sairaalas. Ja Jimi ja Lauri sano sul sillee vaan siks, ko ne epäilee sua vieläkin jotenkin, että satuttaisit mua.”
Tomi nyökkäsi ja sanoin.
”Ja nyt sä meet suihkuun ja ajat partas... Ja mis muuten sun vanhemmat on?”
Tomi nousi seisomaan ja vastasi.
”Ne lähti jonnekki työmatkalle ja on siel pari viikkoo.”
Nyökkäsin ja Tomi lähti suihkuun.

Istahdin sohvalle odottamaan. Viimein kun Tomi palasi suihkusta pyyhe lanteillaan, hän näytti reilusti paremmalta ilman parran sänkeä ja levinneitä meikkejä. Nyökkäsin tyytyväisenä ja lähdin Tomin huoneeseen tämä perässä. Etsin kaapista Tomille sopivat vaatteet ja änkesin nämä tämän käteen. Sen jälkeen käännyin ja aloin katselemaan ulos.

Kului reilu minutti, kun Tomi rykäisi ja käännyin. Nyökkäsin tyytyväisenä ja sanoin.
”No niin. Näytät taas ihmiseltä. Haluuks laittaa viel meikit naamaa vai ooks ilma?”
Tomi pudisti päätään joten sanoin.
”No sitte. Tuuks meil? Vai ollaaks tääl?”
Tomi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Ollaan vaiks tääl. Saadaan ol rauhas.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Mennääks sit olkkarii?”
Tomi nyökkäsi ja vaihdoimme huonetta. Tomi huomasi samalla pienen linkutukseni.
”Mitä sun jalas?”
Istahdin sohvalle ja vastasin.
”No ku mun tarttee pitää jalas ja kädes viel semmost tukee. Tai periaattees tarttis käyttää jotai hito pyöratuolii, muttei jaks.”
Tomi istahti toiselle sohvalle ja sanoi.
”Sit sun tarttis käyttää sitä. Näytit tyhmältä tai et. Vaikka susta ei tekemälläkään sais tyhmän näköstä.”
Kohotin toista kulmaani ja Tomi kysyi.
”No mites muuten? Miten pärjäsit sairaalas ilman mua?”
Virnistin ja vastasin.
”Nooo. Joten kuten siellä pärjäsin. Mitä nyt siin alus tuli riitaa Laurin kans ja se laitto välit poikki, mut sit palattii viikko myöhemmi yhtee. Ja sit kaikkee.”
Tomi hengähti, kun kuuli Laurin lempanneen mut ja sanoi melkein hampaita kiristellen.
”Sua ei noin vain lempata. Oli kyseessä Lauri tai ei.”
Naurahdin ja sanoin.
”Nii, mut nyt kaikki on hyvin taas. Ja toivon mukaan pysyykin. Ainakin Laurin kans. Noitte muitte kautta sitte en tiiäkkään.”
Tomi kohotti toista kulmaansa kysyvänä ja selitin.
”Noo. Täs satuin törmää Akin exään ja se vähä uhitteli. Kuulemma todistaa, että mulla on poikaystävä ja kaverit Tampereella, mikä on mahdotonta todistaa, koska mulla ei oo siel mitään. Ja sit en taida tulla Akin nykysenkään kanssa kauheesti tekemisiin. Ku se aattelee, että oon uhka sil.”
Tomi nyökkäsi hitaasti ja sanoi.
”No jos tulee liikaa ongelmii, nii tuu vaan sanoo, niin hoitelen ne.”
Naurahdin ja sanoin pudistellen päätäni.
”Mitä ihmiset miettis, jos mä käskisin sun men hakkaa jonkun naispuolisen ihmisen?”
Tomi virnisti ja jatkoimme rentoa keskustelua.

Jonkin ajan kuluttua keskustelua rupesi häiritsemään taskusta tuleva värinä. Nimittäin puhelimeni soi. En kuitenkaan vastannut ja Tomi kysyi.
”Mikset vastaa?”
Virnistin ja vastasin.
”Koska ei huvita. Se on joko Jimi tai Lauri. Koska Joanna tietää, että en lähtis kauheen kauas, ellei asia olis tärkee.”
Tomi kohotti toista kulmaansa ja kysyi.
”Eiks siis kukaan tiiä, ett oot tääl?”
Pudistin päätäni ja sanoin.
”Eips. Ku mä aloin nukkuu heti ku pääsin sairaalast ja nukuin melkee vuorokauden, nii sit ko heräsin nii talo oli tyhjiltään. Niiden oma vika ku jätti mut yksin.”
Tomi naurahti ja sanoi.
”Must tuntuu, ettei ne päästä tän jälkeen sua silmistään enää. Ja musta myös tuntuu, että mua ei päästetä sisälle.”
Vilkaisin ympärilleni nopeasti ja sanoin.
”Jos musta on kiinni niin pääset tai mä pääsen pois.”
Tomi nyökkäsi ja sanoi.
”Mut eiks sun silti tarttis mennä? Ettei ne huolestu liikaa.”
Kohautin olkapäitäni ja nousin seisomaan. Katselin hetken ympärilleni, kunnes sanoin.
”No joo. Mä täst meenki. Tekstaillaa tai mesetellää.”
Tomi nyökkäsi ja saatto mut ovelle. Ovella kuitenkin hän halasi mua pikaisesti ja kuiskasi korvaani.
”Kiva ku et ollukkaa lähteny.”
Hymyilin söpösti ja sanoin.
”Kiva, että huolestuit.”
Tämän jälkeen lähdin linkuttamaan kotiini.

Ja kuten arvelinkin, sisälle päästyäni huomasin Joannan istuvan keittiössä rauhallisesti kahvia juoden toisin, kuin Jimi, Lauri ja Oskari ravasivat olohuoneen pöytää ympäri hermostuneina. Koska nämä eivät huomannet mua, menin Joannan seuraksi keittiöön juomaan kahvia. Joanna vain nyökkäsi huomattuaan mut ja jatkoi rauhassa kahvinsa juomista.

Päästyäni istumaan keittiön pöydän viereen kahvimuki edessäni, pojat tulivat keittiöön ja huomasivat mut. Aluksi kaikki olivat hiljaa, kunnes pojat alkoivat melkeinpä huutamaan.
”Missä sä olit?”
”Mikset ilmottanu mitään?”
”Tajuuks miten huolissaan me oltiin?”
”Sä et ois saanu lähtee ilman vahtijaa ulos.”
”Etkä ilman pyörätuoliis.”
Menin sekaisin kuka sanoi mitäkin ja huusin heidän päälleen.
”VITTU MÄ MITÄÄN VAHTII TARVII. MÄ OON TEIT KAIKKII VANHEMPI NIIN PITÄKÄÄ NE TURPANNE JO KII!!!!”
Pojat hiljentyivät ja laskin ääneni normaalille tasolle ja sanoin.
”Eli. Mä olin Tomin luona. En ilmottanu mitään, koska kukaan ei ollu kotona, enkä jaksanu väsät viestii tai mitään. Miks te olisitte musta huolissanne? Ja mä todellakin oon jo iso tyttö. Mä pärjään kyllä. Oli mulla jalka puoliks kipsis tai ei. Ja mä en millää pyörätuolil rupee liikkuu, ku oon jo ihan terve. Ymmärrätteks?”
Pojat pysyivät hiljaa ja sanoin.
”Hyvä. Jos sallitte, niin mä juon tän.”
Pojat jäivät seisoskelemaan paikoilleen, joten sanoin.
”Rauhassa.”
Viimein pojat lähtivät olohuoneen puolelle ja hörpein kahviani rauhassa.

Joanna ei ollut sanonut tähän mennessä mitään, joten sanoi nyt.
”Oisit sä silti voinu ilmotel jotai. Tai vastata puhelimeen. Mä en oo nähny Jimii tai Oskarii ikinä noin hermostuneena ja huolestuneena.”
Nyökkäsin hitaasti ja hörppäsin loput kahvit mukistani ja lähdin huoneeseeni ensin vietyäni mukin tiskialtaaseen.

Sain olla huoneessani vain hetken rauhassa, kunnes pojat ilmestyivät paikalle. Nämä varmistelivat viiden minuutin välein, että kaikki oli kunnossa, kunnes huusin Jimille, joka varmaan viidettäkymmenettä kertaa tuli kysymään oloani.
”Mä oon ihan kunnossa. Ei vittu tarvii koko aja huolehtii. Mä sanon kyl jos jokin on ongelman. Ja jos sallinette niin haluun olla Laurin kans kahestaan.”
Jimi ja Oskari katosivat huoneestani ja Lauri tuli viereeni makaamaan. Olimme hetken hiljaa, kunnes Lauri kysyi.
”Mitä sä oli Tomin luon?”
Huokaisin ja vastasin.
”Päätin mennä ilmottelemaan, että oon viel täs ajas ja että mä oon ihan okei. Se oli aika huonoon kuntoon päästäny ittes. Näköjään välittää musta oikeestikkin.”
Huomasin Laurin ilmeen ja lisäsin.
”Kaverina.”
Lauri huokaisi ja kysyin.
”Mut voitaisko unohtaa koko Tomi?”
Lauri nyökkäsi ja keskittyi koko olemuksellaan muhun. Ilta kului nopeasti ja menimme nukkumaan.

Aamulla Jimin ja Laurin hössötyksen lisäksi tuli taas Oskari. Tämä hössätti aluksi kaikkea, kunnes päätyi olemaan vain seurana. Ollessamme nelistään huoneessani kysyin.
”Saisinks mä men kattoo Tomii?”
Pojat pudistelivat päitänsä päättäväisesti ja kysyin.
”No saaks Tomi sit tul tän?”
Sama vastaus. Huokaisin ja menin makoilemaan sänkyyni. Hetken kuluttua Oskari tuli luokseni ja kuiskasi.
”Mä voin auttaa sut Tomin luokse.”
Nostin päätäni tyynystä ja kysyin.
”Miten?”
Oskari virnisti ja vastasi.
”Jos sä vaikka haluisit jätskii ja karkkii, nii voisit pyytää noit menee kauppaan ja mä jäisin vahtiin sua.”
Nyökkäsin ja kysyin ehkä hieman huolissani.
”No entä sä? Nehän huutais sul iha sairaast.”
Oskari virnisti pienesti ja vastasti.
”Ei se mitään, kyl mä kestän. Kunhan sä oot vaan ilonen.”
Nyökkäsin ja huusin.
”Jimiii, Laurii!!”
Nämä melkeimpä juoksivat huoneeseen ja Jimi kysyi.
”Mikä hätänä? Mihin sattuu?”
Pudistin päätäni ja kysyin.
”Voisittekste men ostaa kaupast mulle jätskii ja karkkii.”
Lauri ja Jimi katsoivat toisiaan ja Lauri sanoi.
”Olkoot. Mut Oskari jää vahtii sua.”
Nyökkäsimme Oskarin kanssa ja pojat lähtivät. Varmistettuamme, että Lauri ja Jimi olivat kadonneet näköpiiristä Oskari saattoi mut Tomin ovelle ja palasi juosten takaisin.

Seisoskelin oven takana hetken, kunnes koputin ja odottelin, kunnes Tomi tuli avaamaan. Tämä tulikin pian avaamaan ja päästi mut sisälle. Istuuduttuani Tomi kysyi.
”Mites sä tän pääsit?”
Virnistin ja vastasin.
”Oskari autto.”
Tomi nyökkäsi ja juttelimme vähän sitä sun tätä, kunnes ovikello soi. Tomi meni rennosti avaamaan ja sieltä ilmestyi vihainen Lauri. Huomattuaan mut, Lauri huokaisi raskaasti ja sanoi.
”Vaikka ulkona satais vihreitä miehiä, niin sä vaan oot täällä.”
Suuni loksahti auki ja kallistin päätäni. Laurin sanat menivät hieman ohi korvien. Suljin suuni ja kysyin.
”Ai sataaks siel vihreit miehii?”
Lauri nyökkäsi vakavana ja sanoi.
”Tuu vaik kattoo.”
Nyökkäsin hitaasti ja lähdin ovelle katsomaan. Ulkona todellakin oli kolme vihreää miestä, mutta niitä ei satanut. Ja vihreät miehet olivat sitä paitsi Jimi ja Oskari, joiden välissä oli puhallettava ufo.

Repesin totaallisesti nauramaan ja sanoin naurun puuskien välissä.
”Ai... heh... Että tämmöstä... Heh.”
Lauri pidätteli nauruaan ja kysyi.
”Menisiks sä kotiin?”
Vakavoiduin ja huokaisin sanoen.
”No kaipa mä nyt tän kerran tuun. Jos sä suostut oleen mun oma vihree mies.”
Lauri purskahti nauruun ja nyökytteli innoissaan. Pudistelin päätäni ja lähdin linkuttamaan pienesti kotia kohden. Ennen sitä kuitenkin sanoin Tomille.
”Mä soitan sul täs. Mul on tärkeet asiaa.”
Tomi nyökkäsi ja palasi sisälle. Kuljimme hetken aikaa hiljaa, kunnes Lauri kysyi.
”Mitä asiaa sul on sil?”
Hymähdin ja sanoin vinosti hymyillen.
”Ai haluuks mun vihree mies tietää mitä asiaa mul on Tomille?”
Lauri nyökkäsi ja sanoin.
”No aattelin vaan, jos Tomi suostuis mein vahtijaks.”
Lauri kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja selitin.
”Mä pidän bileet viikon pääst. Vanhemmat suostu siihen, jos vaan on joku täysikäne vahtimas.”
Lauri nyökkäsi leveästi hymyillen ja kysyi.
”Ketä sin tulee? Onks ne mehubileet?”
Naurahdin ja vastasin.
”No mistä mä sen voin tietää, kuka sin on tulos, jos en oo ees viel ketää kutsun. Ja ei oo. Aattelin jos Tomi hakis.”
Laurin hymy leveni enemmän ja tämä nyökkäsi.

Virnistelin itsekseni ja kysyin.
”Suostuisko mun rakas vihree mies kantaa mun kotiin asti? Repparis?”
Lauri naurahti päätään pudistellen ja sanoi.
”Lopeta toi vihreemies hommeli jo. Ja joo tuu selkään vaan.”
Irvistin ja hyppäsin Laurin selkään sanoen sitten.
”Enpä lopeta. Hopoti hoi vihree mies.”
Lauri pudisteli päätään ja lähti käppäilemään. Jimi ja Oskari, jotka olivat lähteneet hieman aiemmin meidän jäädessä juttelemaan olivat jo päässeet aikaisemmin perille, joten kumpikin oli odottamassa ovella, kun palasimme.

Nämä pudistelivat keskenään päitänsä ja kysyin heiltä päästyäni takaisin maan pinnalle.
”Mitäs?”
Jimi huokaisi ja vastasi.
”Mietittii vaan teitä kahta. Ootte vaan niin.... Pystyis melkein kuvittelee, että ootte viel joskus kahenkikymmenen ja neljänkymmenen vuoden kuluttuu viel yhes ja teil ois kaks lasta.”
Naurahdin ja sanoin.
”Itse oot Oskarin kans homopari viiden vuoden päästä.”
Pojat vilkaisivat toisiaan ja pudistelivat päitään rivakkaasti. Naurahdin ja kysyin samalla, kun menin sisälle.
”No mitäs sitten?
Kaikki kolme hymyili leveästi ja sanoivat samaan aikaan.
”Leffa.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”No mikä leffa?”
Lauri hymyili leveästi ja vastasi.
”Scary Movie yks, kaks ja kol.”
Nyökkäsin ja menimme porukalla olohuoneeseen katsomaan leffoja. Mä keskelle ja pojat viereeni.

Leffojen loputtua Oskari lähti kotiinsa ja lähdimme Laurin kanssa nukkumaan.

Jatko

Loppu viikko kului nopeasti. Pojat kävivät koulussa ja vapaa-ajan viettivät kanssani. Itse vuorostani suunnittelin tulevia bileitä, jotka aikoisin pitää. Ajattelin pitää melko privaatti bileet, joihin sai tulla vain kutsutut henkilöt ja hankkisin myös parista kaveristani niin sanotut vartijat ovelle.

Maanantaina, viimein pääsin takaisin kouluun. Opettajat toivottivat takaisin tervetulleeksi ja kaikki kaverini tulivat kyselemään, missä olin ollut kuukauden. Vastailin rehellisesti kaikkiin kysymyksiin ja annoin määrätyille ihmisille kutsut bileisiin.

Päivä meni nopeasti ja tuli tiistai. Olin unohtanut soittaa Tomille, joten soitin saman tien, kun muistin. Tämä vastasikin pian.
”Tomi?”
”Iitu täs moi. Hei sori, mun piti soittaa sul heti seuraavan päivän, mut unohtu. Nii sitä asiaa oli, ett suostuisiks mein vahtijaks perjantain? Ku pitäisin sillon bileet nii ois kiva, ett ois paikalla ainaki yks täysikäne. Ja jos voisit hommat juomisii?”
Tomi mietti hetken, kunnes vastasi.
”Njoooh. Saanks mä tuoda yhen mun kaverin mukaan?”
Mietein itse hetken, kunnes vastasin.
”Se vähän riippuu millanen tyyppi on? Jos on sellane kauhee riehuja, nii ei. Ja mikä sen nimi on?”
Tomi mietti taas hetken, kunnes sanoi.
”No jos tavattais tänää? Mä voisin tulla Henkan kans vaiks toho Kampi ovil?”
Nyökyttelin hetken, kunnes älysin vastata.
”No sopisko tunnin pääst?”
Tomilta tuli vastaus heti.
”Joo. Mä soitan Henkal nii nähään. Moooi.”
Vastasin vielä ennen kun lopetin puhelun.
”Moi.”
Tämän jälkeen vaihdoin vaatteet ja söin.

Tunnin kuluttua olinkin jo Kampin ovilla. Pian huomasinkin Tomin ja suuni loksahti auki nähdessäni kenen kanssaan hän oli. Tomin vieressä nimittäin käveli kärttyisän näköinen blondi fruittari. Nämä pitivät käsistään kiinni ja Tomi näytti erityisen iloiselta. Katsoin paria hetken aikaa ällistyksissäni, kunnes repesin nauramaan. Parin tultua viereeni sanoin nauruni seasta.
”Tomi et oo tosissas. Siis ei millään pahalla.”
Tomin hymy leveni ja tämä vastasi.
”Joo. Oon mä ihan tosissani. Tää on mun poikaystäväni Henkka. Henkka täs on mun kaveri Iitu.”
Lopetin nauramisen ja hymyilin aurinkoisesti Henkalle.
”Hauska tutustuu.”
Henkka nyrpisti nenäänsä ja nyökkäsi pienesti ja nopeasti. Tomi vuorostaan huokaisi raskaasti ja selitti mulle.
”Joo. Henkka ei oo alunperin ton näköne. Oikeesti se on saman tyyline ku mä, mut se hävis yhen vedon nii se joutu muuttaa tyylinsä fruideks.”
Nyökkäsin ja pyysin anteeksi.
”Anteeks, ett nauroin.”
Henkka nyökkäsi ja sanoi.
”Ei mitää. Onhan tää vähän oudon näköstä ku tämmöne fruide on gootti hevarin kans. Onneks saan taas ruvet käyttää omii vaatteit loppu viikost.”
Nyökkäsin ja kysyin.
”Näytät silti varmasti vähän oudolta blondina. Nii minkä ikäne sä oot?”
Henkka vilkaisi Tomia nopeasti ja vastasi.
”Kakskytkaks, eli saman ikäne, ku Tomi.”
Nyökkäsin ja kysyin vielä.
”Selittiks Tomi miks säki oot tääl?”
Henkka nyökkäsi ja sanoi.
”Joo. Eli tarviit toisenki täysikäsen vahtii sun bileit?”
Nyökkäsin ja Henkka sanoi katsoen Tomiin.
”No voisinhan mä tullakkin. Ei mulla mitään muutakaan tekemistä oo ja mielelläni mä tuun sellaseen paikkaan mis Tomi on.”
Hymyilin leveästi ja sanoin.
”No se on sit sovittu. Mitäs sitten?”
Jätkät kohauttivat olkapäitään ja Tomi kysyi.
”Mitä jos mentäisiin leffaan?”
Nyökkäsimme Henkan kansa ja menimme kattomaan jotain satunnaista leffaa.

Ilta kului rattoisasti jätkien seurassa.

Jatko

Myös päivät perjantaihin kului nopeasti. Ja oli enää pari tuntia bileiden alkuun. Olimme porukalla eli Rasmusten poikien ja Jimin jengin kanssa ahertaneet kämpästä sellaisen, että se kestäisi rajummatkin bileet. Kaikki arvokkaat ja helposti rikki menevät tavarat oli siirretty piiloon ja Tomi ja Henkka olivat tuoneet juomat.

Makoilimme kaikki kolmetoista olohuoneessa kukin missäkin ja lepäsimme rankan siivoomisen ja järjestelyn takia. Vilkaisu kelloon kertoi, että pian suihkuun olisi jono, joten sanoin.
”Mä meen kyl nyt suihkuun. Ja Lauri tulee mun jälkee.”
Virnistin omahyväisesti, kun muut pojat voihkivat. Olimme nimittäin sopineet, että koko porukka jäisi yöksi bileiden jälkeen.

Tulihan toki meille hieman ahdasta, koska meitä tosiaan oli kolmetoista, mutta olimme sopineet, että huoneeseeni majoittuivat itseni lisäksi kaikki Rasmukset ja Oskari. Toki olin ottanut kaikki Rasmuksen julisteet pois ja piiloon, koska olisihan itse Rasmuksille varmasti hyvin hyvin outoa, jos nukkuu huoneessa, missä omat kuvat tuijottavat joko ajan. Ja kaiken lisäksi kuvat ovat sellaisia, missä he ovat hieman erinäköisiä, mitä nyt. Ja tietenkin, että julisteet olivat tulevaisuudesta.

Jimin huoneeseen vuorostaan Jori, Marko, Teemu, Joonas, Tommi. Tomi ja Henkka saivat jakaa Joannan ja Jounin huoneen kahdestaan.

Suihkusta tultuani menin huoneeseeni ja häädin kaikki pois, että sain puettua vaatteeni rauhassa. Tämän jälkeen päästin pojat takaisin ja lukittauduin vessaan laittautumaan nätiksi. Tosin pariin kertaan jouduin päästämään jonkun muun käymään siellä, koska joku oli kuulemma vuorostaan linnottautunut toiseen vessaan.

Lopulta erittäin pitkän ajan jälkeen poistuin vessasta ja menin käytävälle tarkistamaan peilistä, miltä näytin kokonaisuutena. Tämän johdosta tapahtui monta yllättävää tapausta melko lyhyessä ajassa.

Ensiksi Lauri tuli myös käytävälle ja nähtyään mut tämä törmäsi seinään ja alkoi kiroamaan. Tämän jälkeen Aki tuli ihmettelemään äskeistä ääntä ja Laurin kiroamista, mutta nähtyään mut tämä pysähtyi ja henkäisi kuuluvasti. Akin pysähtymisen seurauksena Pauli törmäsi Akiin ja Eero, joka oli tullut Paulin takana, kaatuivat lattialle.

Näistä äänistä johtuen Jimi, Jori, Marko ja Teemu tulivat Jimin huoneesta ja remähtivät lattialle nähdessään mut ja Joonaksen oltua ilman lasejaan tämä kaatui poikien päälle erittäin äänekkäästi. Tästä melusta vuorostaan Tommi tuli Jimin huoneesta ja ihmetellen kompastui Joonakseen ja kaatui poikien päälle. Lopulta kokonaisuuden äänekkyydestä Tomi ja Henkka tulivat hieman ahtaaksi käyvään käytävään ja Tomi kysyi.
”Mitäs täällä on tapahtunut?”
Huomattuaan mut Tomi sanoi hymyillen.
”Kappas Iitu. Sä ootki nättinä.”
Virnistin ja edessä olevan poikalauman selvästi alimmaisena oleva Lauri sanoi.
”Iitun takia tässä ollaanki.”
Kohotin toista kulmaani ja Aki joka kömpi jo pystyyn, koska oli kaatunut Paulin törmäyksestä myös lattialle sanoi.
”No ku sä oot nii nättinä nii meni hetki älytä kuka siin oli.”
Kohotin toista kulmaani enemmän. Olinhan nyt laittautunut hieman enemmän. Olin nimittäin viimeiset kuukaudet kulkenut melkein joka paikassa päälläni melkeinpä vain kauhtuneet kollarit ja löysä paita.

Sekä en ollut jaksanut muutenkaan laittautua, eli hiukseni olivat olleet melkein koko ajan kuin harakan pesä, vaikka ne melkein muutenkin olivat ja silmieni alla olivat olleet tummat varjot. Tällä kertaa päälläni oli musta minihame, jonka helma kimalteli. Hameen alla oli mustaliilat letkingsit. Päältä löytyi vielä tumman liila silkkimäinen toppi, jossa oli suurina kuvioina hawaii tyylisiä kukkia ja toppi jätti selän paljaaksi.
Hiukseni olin laittanut nätisti melko pystyyn ja pörröön. Ja tietenkin olin meikannut nätisti.

Hymyilin iloisena ja hoputin poikia.
”Hopi hopi. Kai te haluutte olla isku kunnossa, paitsi Lauri.”
Hetken päästä lisäsin.
”Ja kaikki muut paitsi Pauli. Ei millään pahalla rakas nallukka.”
Ja menin halaamaan Paulia, joka oli juuri päässyt seisomaan. Lauri vuorostaan hymähti muka vihaisena ja sanoi.
”Ai että oikee nallukka. Mikä mä sit oon?”
Huokaisin muka ylireagoiden ja sanoin samalla, kun menin halaamaan rakasta poikaystävääni.
”Sä oot mun kulta hanipöö raksu poksu.”
Lauri hymyili tyytyväisenä kunnes meidät keskeytti vaativa ovikellon pimputus. Ajoin Jimin avaamaan oven ja autoin poikia viimeistelemään itsensä. Viimein, kun viimeinenkin pojista oli valmiina menimme olohuoneeseen laittamaan musaa ja viihdyttämään ihmisiä.

Yllättävän monet huomauttelivat taas kohentunutta ulkonäköäni. Kuten myös eräs luokkalaiseneni tyttö Larita. Tämä, jonka kanssa en oiken ollut vielä jutellut kertaakaan tuli luokseni ja sanoi leveästi hymyillen, mutta kuitenkin hieman ujosti.
”Ihanaa nähdä sutki taas noi hehkeenä. Mä oon jo aatellu siit asti, ku näin sut, että sä oot mein koko koulun upein mimmi heti mun jälkeen.”
Suuni loksahti auki katsoin tuota tyttöä kummissani. Tyttö oli itseäni päätä lyhyempi, mutta yritti pidentää itseään pörröttämällä punertavan ruskeita hiuksiaan päänsä päälle.

Koska en sanonut mitään Larita kysyi.
”Tuuks mun kans tanssii.”
Olin ehtinyt jossain vaiheessa sulkea suuni, kunnes se loksahti taas auki. Pudistin päätäni ja sanoin hiljaa.
”Mä taidan men ettii mun poikaystävän...”
Larita virnisti ja sanoi.
”Ei sun mua tartte pelätä vaikka oonki leso.”
Hymyilin pienesti ja sanoin.
”Mun tosiaanki tarttee men. Näkyy myöhemmin.”
Larita nyökkäsi ja lähdin etsimään jo yllättävän täydestä talosta Lauria.

Kuitenkin ennen Lauria törmäsin Janneen. Katsoin häntä hetken ihmeissäni, kunnes tämä tuli luokseni sanoen.
”Rakas Iituseni. En ookkaan nähny sua piiitkiiin aikoihin. Ooksä jo lämmenny mulle?”
Hymähdin ja sanoin.
”Pidä sopiva etäisyys kuule. Ja mä en todellakaan oo lämmenny sulle, enkä tuu lämpeekkään. Koskaan. Ja mitä hittoa sä tääl teet? Sä et oo saanu kutsuu?”
Janne hieman itserakas hymy hyytyi pikkasen, kunnes tämä vastasi rehvakkaasti.
”No tulin tietty kuokkimaan ja iskemään sua.”
Huokaisin erittäin raskaasti ja sanoin hieman jo suuttuneeseen sävyyn.
”Ja kumpikin on kielletty sun osalta. Joten, häivy täältä, nii sulle ei tapahdu mitään.”
Janne virnisti omahyväisesti ja alkoi lähestymään askel kerrallaan, kunnes olin seinää vasten. Jotenkin siinä vaiheessa alkoi tuntua, että Janne oli tullut reilusti omahyväisemmäksi ja varmemmaksi, että saisi iskettyä mut ja myöskin, että alkaisin olemaan piakkoin alakynnessä.

Janne hymyili leveästi ja laittoi kätensä nojaamaan seinään kummallakin puolella päätäni. Tämän jälkeen tämä kysyi.
”Niin mitä sanoitkaan?”
Olin vakavoitunut kokonaan ja sanoin hampaitteni välistä.
”Että saat luvan häipyä kuokkimasta mun bileitä ja saat myös lopettaa mun iskemisen, koska mä oon varattu ja tuun myös olemaan.”
Janne pudisteli päätään ja sanoi.
”Mä sanon nyt vielä nätisti. Mä en tottele. Ja sanon myös, että unohda se Ylönen jo.”
Huokaisin syvään ja sanoin hiljaa.
”No itseppähän kerjäsit tätä.”
Tämän jälkeen nostin polveni ylöspäin erittäin nopeasti ja työnsin tämän jälkeen Jannen kauemmas, joka taittui kaksinkerroin pidellen käsiään sukukalleuksiensa päällä. Hetken aikaa Jannen toivuttua tämä suoristautui pystyyn ja alkoi lähentyä katseessa yllättävän vakava ilme. Itseäni ehti jo alkaa pelottamaan, kunnes ritarillisesti Tomi, Henkka ja Oskari tulivat pelastamaan mut. Tomi veti Jannen niskasta pitäen ulos, jonne seurasi itseni lisäksi Henkka ja Oskari. Piankin Janne oli joutunut Tomin, Henkan ja Oskarin keskelle ja saikin pian nyrkistä naamaan ja vatsaan.

En jaksanuy enään katsoa, kun Jannea hakattiin, joten palasin sisälle ja rupesin etsimään Lauria. Noin viiden minuutin etsimisen jälkeen löysin Laurin tanssimasta olohuoneessa. Aluksi katsoin, että poika tanssi jonkun musta hiuksisen tytön kanssa, kunnes tunnistin hänet Akiksi. Suuni loksahti auki, nimittäin näky oli erityisen kummallinen. Lauri ja Aki tanssivat erittäin seksikkään näköisininä ja erittäin lähellä toisiaan. Ulkopuolisen silmin pari olisi näyttänyt homoilta, mutta tiesin kuitenkin kummankin suuntautumisen ja pudistelin päätäni. Lähdin saman tien hakemaan kamerani, koska nimenomaisesta tilanteesta oli pakko saada kuva, että pystyi näyttämään aamulla pojille, jotka tuskin muistaisivat paljoa illan tapahtumista ollessaan melko vahvasti alkoholin alaisina.

Haettuani kameran palasin olohuoneeseen ja otin Laurista ja Akista monen monta kuvaa. Tämän jälkeen kävin viemässä kameran takaisin, kunnes menin poikien väliin sanoen.
”Tietääkseni kumpikin on heteroita ja seurustelevat tytön kanssa. Joten jos sopii Aki, niin vien oman kultani kauemmas.”
Aki nyökkäsi ja jatkoi tanssimista. Lauri istahti sohvalle ja alkoi hymyilemään ylileveästi. Pyöräytin silmiäni ja sanoin.
”Tieks, ett sä oot aika pelottavan näköne ku sä hymyilet noooin leveesti.”
Laurin hymy alkoi jo pikku hiljaa muistuttaa irvistystä, joten kysyin.
”Mitä on yks plus yks?”
Lauri vakavoitui hieman ja kohotti toista kulmaansa sanoen.
”Emmä ny noin kännis oo. No tietty kaks.”
Nyökkäsin hyväksyvästi ja kysyin.
”No sitte seittämä kertaa seittämä?”
Tähän Lauri ei enää osannut vastata, joten sanoin.
”Se on nelkytyheksä. Ja jos rauhoittuisit vähä, ettei mun tarvis pelätä, että Aki veis sut multa?”
Lauri nyökkäsi ja sanoi.
”Lupaan rauhottuu jos vaan annat pusun.”
Naurahdin ja istahdin pojan syliin pussaten tätä. Kuten olin arvellutkin, Lauri ei tyytynyt pelkästään pieneen pusuun vaan siitä kehkeytyi syvä suudelma. Erottuamme suudelmasta nousin Laurin sylistä ja lähdin kiertämään taloa.

Loppu ilta meni mukavasti ja tarpeeksi rauhallisesti, että itsekkin aloin juomaan hieman enemmän alkoholia. Tietenkin Tomin valvovan katseen alla.

Jatkuu seuraavalla sivulla --->

Oi tää on niin ihana tarina!! : ))) Lisää Kitooos Siis kerran vielä: TÄÄ ON AIVAN IHANA TARINA!!<3

Juu samaa mieltä olen, aivan ihana tarina on! Jatkoa...

Tosi hyvä tarina ^^ ja melkein koko 2h meni tän lukemiseen ku en ollu enne lukenu tätä.. jatkoo ootellen...

Jaatkoin taas viikottaiseen tapaani.

Sairaan hyvä jatko! Jatkoa odottelen, tää juoni on tosi hyvä ja mukaansa tempaava... JATKOA!

Jatkoa, jatkoa, jatkooa! Toosi hyvä taas oli! Ootan innolla taas tota seuraavaa jatkoa ja sitä seuraavaa ja sitä seuraavaa... ;-)